Vancouver Canucks 2007-08

[Chip Whitley]

Periaatteessa Canucksille riittää nyt ja koko loppukauden ajan se, että joukkue pelaa tasaisia, niukkamaalisia pelejä ja ottaa niukat voitot pitkälle maalivahdin ja puolustuksen avulla. Tätä kaavaa vartenhan nykyinen joukkue on myös rakennettu. Ei tältä kokoonpanolta kukaan odotakaan mitään 6-0 voittoja, vaan enemmänkin jatkoajan kautta tulevia 2-1 voittoja.

Jep, ja noinhan se meni viime kaudellakin. Playoffeissa hyökkäys ei sitten enää tiukemmassa ja kovemmassa kamppailussa riittänyt, mutta runkosarjassa kyllä. Nyt Canucks on kuitenkin tehnyt vain 6 maalia viimeisessä neljässä pelissä (2, 2, 1 ja 1), eikä näillä luvuilla playoffeihin mennä vaikka suojatulta antaisi liigan paras maalivahti ja liigan paras puolustus. Tällä kaudella on nähty myös huolestuttavia merkkejä (paperilla vahvan) puolustuslinjan rakoilusta silloin kun kiekot ovat uponneet toiseen päätyyn paremmin sisään - ei ole ollut pitkää ajanjaksoa kun molemmat ovat toimineet samaan aikaan viime vuoden lopun malliin.

Mutta pitäisi myös muistaa se, että NHL:stä ei löydy yhtään manageria, joka olisi mennyt kauppaamaan siirtotakarajalla täysillä playoffeista taistelevasta joukkueesta kokeneita avainpelaajia tulevaisuuden vuoksi.

Tuo pitää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paikkansa (esim. Carney pari vuotta sitten ja tällä deadlinella Huet, joka oli enemmän avainpelaaja joukkueelleen kuin Carney oli, tai Näslund on mikäli hänet oltaisiin nyt kaupattu). Ja onhan se helppoa täältä käsin sanoa että tämä joukkue ei pyttyyn asti riitä, harva GM uskonsa joukkueeseensa noin helposti menettää.

Korostan siis edelleen etten minäkään missään nimessä avainpelaajia lähtisi tällaisessa tilanteessa kauppaamaan, kuten Afinogenov ylempänä tekstini ymmärsi. Mutta kuka on avainpelaaja ja kuka ei, tästä on väännetty jo tarpeeksi.

En tiedä Flyersinkaan koppielämästä sen enempää (ehkä sinä tunnet tämän puolen paremmin? - vai oliko kyse vain media-lausunnoista muidenkin kuin Umbergerin suusta tulleista kommenteista?)....

Tuo oli muistaakseni ihan yleinen mediajuttu, josta Daespookin oli jotain kuullut. En tiedä henkilökohtaisesti asiasta mitään, mutta en myöskään jaksa uskoa että reportterit ihan täyttä skebeliä lehteensä suoltaisivat, tai että muokkaisivat pelaajien sanomisia saadakseen enemmän kohua.

---

Lyhyesti illan ottelusta sen verran, että nyt jos koskaan on pakkovoitto mikäli playoffeihin halutaan. Aikaisemminkin tällä kaudella on muutama tällainen ollut, mutta tämä on ihan aikuisten oikeasti pakko voittaa. Sillä mikäli käkättimeen jälleen kerran tulee, viiva karkaa jo 4 pisteen päähän ja tämä on nyky-NHL'ssa lähes mahdotonta ottaa kiinni.

Kokoonpano elää hieman, V painoi jälleen paniikkinappulaa ja yrittää kahdensadanyhdeksänkymmenenneljännen kerran Näslundia Sedinien kanssa. Öhlund on ulkona polvivamman takia, ei ole vielä tietoa kuinka vakava vamma on kyseessä, mutta Bourdon kutsuttiin ylös paikkaamaan. Weaverin ja Bourdonin välillä ratkaisu joka tapauksessa tehdään.

 

[nuck]

Jep, ja noinhan se meni viime kaudellakin. Playoffeissa hyökkäys ei sitten enää tiukemmassa ja kovemmassa kamppailussa riittänyt, mutta runkosarjassa kyllä.

Niin, mutta pitää muistaa se, että Vancouverilta puuttui periaatteessa koko playoffien ajan kaksi hyökkääjää (Kesler ja Cooke), joilla olisi ollut aika monissa ennakkokaavailuissa koko joukkueen selvästi suurin merkitys juuri playoffien aikaan ns. likaisen työn raatajina.

No, viime kauden Anaheim nyt oli kuitenkin kaikilta osin erittäin kova joukkue, joten tuskin Canucks heitä olisi Keslerin ja Cooken kanssakaan kaatanut. Veikkaan kuitenkin, että Canucks olisi antanut vielä paremman vastuksen. Ja etenkin, kun katsoi Dallasin ja Anaheimin kolmosketjujen merkitystä meitä vastaan, niin mielestäni kummankin joukkueen parasta antia sarjoissa oli juuri kolmosketjujen vahva peli - mikä meiltä siis loukkaantumisten vuoksi puuttui.

Nythän (siis viime kaudella) Canucks ja Ducks pelasivat kolme jatkoaikaa ja yksi peli ratkesi kolmannen erän maalilla Ducksille. Eli vaikka sarja meni helpon oloisesti 4-1 Ducksille, niin ottelut olivat kuitenkin maalimääriltään tasaisia ensimmäistä lukuun ottamatta. Canucksilla oli vielä mahdollisuudet viedä pari peliä lisää Anaheimia vastaan, vaikka joukkue pelasi koko sarjan ilman kahta tärkeimpää hyökkäyksen työntekijää.

Ansaitusti vahva Anaheim jatkoon meni, mutta minulla on kuitenkin jo viime kaudenkin perusteella uskoa siihen, että Vancouverilla on omat mahdollisuutensa juuri hyvän maalivahtipelin, kunnossa ollessaan hyvän puolustuksen ja tämän ns. riittävän hyökkäyksen ansiosta. Näitä mahdollisuuksia parantaisi tietenkin lisää, jos vastustajilta puuttuisi tällä kaudella pari tärkeää työntekijää ja Vancouver saisi pelata puolestaan kaikilla tärkeimmillä miehillä sarjan(sa) läpi. Ainakaan siis tässä vaiheessa ei kannata vielä jakaa mitään palkintoja viime kauden pohjalta niiden joukkueiden kesken, jotka playoffeihin pääsevät.

Nyt Canucks on kuitenkin tehnyt vain 6 maalia viimeisessä neljässä pelissä (2, 2, 1 ja 1), eikä näillä luvuilla playoffeihin mennä vaikka suojatulta antaisi liigan paras maalivahti ja liigan paras puolustus.

Tämä on täysin totta. Tällä menolla ei varmasti mennä playoffeihin. Vielä kun katsoo Vancouverin kuuden viimeisten pelien pisteitä...:

Shannon - 2 maalia, 3 syöttöä
Kesler - 3 maalia
Raymond, Salo, Edler - 2 maalia, 1 syöttö
Burrows - 1 maali, 1 syöttö
Pyatt, Ohlund, Mitchell - 2 syöttöä

...Niin huomataan kaksosten (ja myös Näslundin) hyökkäystehojen puute pahasti. Viimeisistä neljästä pelistä kolme peliä on kääntynyt vielä yhden maalin erolla tappioksi, joten ykkösketjun (jossa Näslund ei ole nyt viime peleissä pelannut) pieni apu pisteillä olisi ollut siis enemmän kuin kaivattua tähän rakoon.

Tällä kaudella on nähty myös huolestuttavia merkkejä (paperilla vahvan) puolustuslinjan rakoilusta silloin kun kiekot ovat uponneet toiseen päätyyn paremmin sisään - ei ole ollut pitkää ajanjaksoa kun molemmat ovat toimineet samaan aikaan viime vuoden lopun malliin.

Tästä puolustuksen rakoilusta olen samaa mieltä. En tiedä kuinka paljon näitä virheitä selittää sitten joukkueen alakerran runsas vaihtuminen loukkaantumisten vuoksi (taas mennään siis näiden taakse). Viime kaudella parit tuntuivat kuitenkin pelaavan paremmin yhteen. Ehkä siksi, että he saivat pelata pidempiä jaksoja yhdessä ja saivat näin luotua toimivia kaksikkoja.

Siitäkin olen samaa mieltä, että tällä kaudella ei ole ollut pitkiä jaksoja, joissa sekä hyökkäys, että puolustus olisivat toimineet samaan aikaan hyvin. Mutta tämähän ei tarkoita sitä, etteivätkö ne voisi alkaa vielä toimia.

Ja onhan se helppoa täältä käsin sanoa että tämä joukkue ei pyttyyn asti riitä, harva GM uskonsa joukkueeseensa noin helposti menettää.

Niin, ja lisäksi näissä pitää aina ottaa huomioon myös joukkueiden tähtipelaajat. Jokainen esimerkiksi varmasti haluaisi, että Luongo jatkaisi Vancouverissa nykyisen sopimuksensa jälkeen. Mikäli Canucks alkaisi nyt taas rakentamaan uutta, tämä voisi syödä niitä pieniä menestymismahdollisuuksia, mitä meillä nyt vielä on. Ja uskon, että Luongo hakisi ainakin tässä tapauksessa sopimuksensa jälkeen joukkueen, jossa vähintäänkin pidetään tärkeimmät pelaajat omilla.

Mutta kuka on avainpelaaja ja kuka ei, tästä on väännetty jo tarpeeksi.

Varmaan Afinogenov tarkoitti ainakin joukkueen toiseksi tehokkainta maalintekijää ja kapteenia puhuessaan avainpelaajista. Mutta ei tästä sen enempää.

Tuo oli muistaakseni ihan yleinen mediajuttu, josta Daespookin oli jotain kuullut. En tiedä henkilökohtaisesti asiasta mitään, mutta en myöskään jaksa uskoa että reportterit ihan täyttä skebeliä lehteensä suoltaisivat, tai että muokkaisivat pelaajien sanomisia saadakseen enemmän kohua.

Jotain puhetta Keslerista on saattanut olla, on vain mennyt minulta ohi. Mutta jos ja kun tämä tulee Flyersin taholta, niin pitää ottaa huomioon Umberger-vaikutus. Minulla ei ole tietoa yhdenkään NHL-joukkueen koppielämästä, mutta kaikki Kesleria valmentaneet valmentajat ovat ainakin kehuneet miestä isoin sanoin (usein kentän asioista, mutta myös paljon johtajan taidoiltaan).

Marc Crawford nosti aikanaan Keslerin johtajantaidot esiin jo miehen tulokaskaudella, kun Kesler nousi suoraan varauksen jälkeen Canucksin miehistöön. Randy Carlyle peluutti tämän jälkeen Kesleria työsulkukaudella monissa peleissä päälle 25 minuuttia Moosessa ja kehui myös paljon Keslerin työmoraalia / johtajuutta (Kesler valittiin parikymppisenä aika pitkälle Carlylen luoton ansiosta AHL:n semifinaaleihin edenneen Moosen arvokkaimpana pelaajana). Nyt Kesler on sitten Vigneaultin luottomies, joka pelaa NHL:ssä Vancouverissa lähes 20 minuutin peliaikoja.

Tämä ei mene suoraan johtajuuden kehumisen piikkiin, mutta oma suosikki-lainaus Keslerille tuli aikanaan legendaariselta jenkkikiekon valmentajalta Lou Vairolta tässä jutussa.

There were plenty of people left stunned when the Vancouver Canucks' Ryan Kesler became the first restricted free agent in eight years to ink an offer sheet from another team.

Legendary American coach Lou Vairo wasn't among them.

Vairo, who coached Kesler at the 2003 World Junior Championship, knows exactly why Bobby Clarke upset the NHL's apple cart for a shot at landing the Canucks 2003 first-round draft pick.

"I've coached great American players, I mean you name them -- Neil Broten, Ed Olczyk, Chris Chelios and Pat LaFontaine," Vairo said. "This kid Kesler is right there with the very best players I ever coached.

"He's terrific. What an upside he has. He can do whatever it takes. He'll kill penalties, he'll play on the power play, he can play centre and he can play either wing. He's courageous. He is one of my all-time favourites."

Vairo has been a key figure for American hockey for more than 20 years.

He said Kesler, a 22-year-old Michigan native, has the kind of talent you just don't see much of in today's NHL.

"His best hockey always came against the best competition in the most crucial games," Vairo said. "That shows me what kind of player he's going to be in the NHL.

"I'd want him on any team I was involved with. He plays to win. And what a guy. You'd want your daughter to marry him."

 

[Chip Whitley]

Viimeisistä neljästä pelistä kolme peliä on kääntynyt vielä yhden maalin erolla tappioksi, joten ykkösketjun (jossa Näslund ei ole nyt viime peleissä pelannut) pieni apu pisteillä olisi ollut siis enemmän kuin kaivattua tähän rakoon.

Canucksin koko kauden saldo "yhden maalin peleissä" on merkittävästi huonompi verrattuna viime kauteen (17-20 & 30-18), ja ottaen huomioon sen että kaksi noista mainitsemistasi otteluista päättyi enemmänkin oman pään möhläyksiin (joskin niistäkin voi myös hyökkäystä syyttää - loogisempi vaihtoehto vain olisi puolustus kun molemmissa tapauksissa oltiin johdossa), niin ongelmia on kyllä ollut joka päässä. Hyökkäys toki se suurin, sillä Canucksin saldo johtoasemassa kolmanteen erään lähdettäessä on viime aikaisista epäkohdista huolimatta todella kova.

Se tietty terävyys ja venyminen molemmissa päissä on tällä kaudella jäänyt vain liian vähään, ja se saattaa kostautua kun loppukauden sarjaohjelma on erittäin raskas (lauantain Blues-matsin jälkeen 28. päivään asti kierretään Länttä pysähtymättä kertaakaan) ja .500-kiekko ei todellakaan tässä tapauksessa enää riitä.

Niin, ja lisäksi näissä pitää aina ottaa huomioon myös joukkueiden tähtipelaajat. Jokainen esimerkiksi varmasti haluaisi, että Luongo jatkaisi Vancouverissa nykyisen sopimuksensa jälkeen. Mikäli Canucks alkaisi nyt taas rakentamaan uutta, tämä voisi syödä niitä pieniä menestymismahdollisuuksia, mitä meillä nyt vielä on. Ja uskon, että Luongo hakisi ainakin tässä tapauksessa sopimuksensa jälkeen joukkueen, jossa vähintäänkin pidetään tärkeimmät pelaajat omilla.

Pitäähän tuokin paikkansa mikäli Canucks olisi kunnolla ruvennut myyntihommiin Nonisin kiertäessä ovelta ovelle kuin imurikauppias konsanaan. Näin en olisi kuitenkaan halunnut käyvän, vaan enemmänkin muutama napsakka näpäytys tiettyihin paikkoihin, joiden avulla Canucks olisi parempi joukkue (verrattuna joukkueeseen ilman näpäytyksiä) kun Luongolle parin vuoden päästä uutta sopimusta aletaan sorvaamaan.

Minulla ei ole tietoa yhdenkään NHL-joukkueen koppielämästä, mutta kaikki Kesleria valmentaneet valmentajat ovat ainakin kehuneet miestä isoin sanoin (usein kentän asioista, mutta myös paljon johtajan taidoiltaan).

On luonnollista että vanhat valmentajat suojattiaan kehuvat, ja Vairon tapauksessa vielä täysin syystä - yhdyn hänen mielipiteisiinsä suurimmaksi osaksi täysin.

Mitä tulee tuohon johtajakysymykseen, olin myös sitä mieltä pari kautta sitten (Moose- ja viimekauden jälkeen) että Keslerista tulee kapteenimme tulevaisuudessa. Tämä kausi, "tulokkaan" maineesta eroon pääseminen, tärkeä, enemmän "johtajan" rooli, kaikki "hypetys" jota häneen on tällä kaudella kohdistunut (mm. mainittu Selken mahdollisena voittajana) ja sen mukana tullut itseluottamus on tuonut kuitenkin hänestä sellaisia piirteitä esille joiden suurimmaksi faniksi en itseäni laske.

Enkä siis sano etteikö hän noita ylistyksiä ansaitse, mielestäni ansaitsee. Vain se tapa jolla hän niihin on reagoinut ei ole minun kohdallani se kaikkein "johtajamaisin" tyyli, sellainen tyyli joka ymmärrykseni mukaan Lindenilla on ollut koko uransa ajan (?). Ja toki Kesler tuosta vielä henkisesti ja fyysisestikin kasvaa, aikuistuu, ja tilanne saattaa olla siinä 3-4 vuoden päästä toinen. Mutta en juuri tällä hetkellä näe hänessä ainakaan minun suosikkijoukkueeni ideaalikapteenia.

 

[nuck]

..joskin niistäkin voi myös hyökkäystä syyttää - loogisempi vaihtoehto vain olisi puolustus kun molemmissa tapauksissa oltiin johdossa), niin ongelmia on kyllä ollut joka päässä. Hyökkäys toki se suurin, sillä Canucksin saldo johtoasemassa kolmanteen erään lähdettäessä on viime aikaisista epäkohdista huolimatta todella kova.

Niin, kyllähän puolustuksessa on ollut viime aikoina omat ongelmansa. Mitchell on tehnyt esimerkiksi pari hänelle harvinaista helpompaa ja näkyvämpää virhettä (kärsiikö vielä jostain pikkuvammasta, vai mikä on?), Bieksa ei ole pelannut pitkän loukkaantumisen jälkeen sillä tasolla mitä häneltä viime kaudella näki, Miller on palannut myös aika hitaalla jalalla (vielä normaalia hitaammalla) jalkavamman jäljiltä... Tässä onkin alakerran pakeista 50%. Ei siis ole tavallaan mikään ihme, jos puolustuksen peli on hieman tökkinyt, kun puolet ukoista on tekemässä asioita tasonsa alapuolella.

Mutta eniten minä laitan kuitenkin nyt sormea hyökkäyksen suuntaan. Henrik ei ole tehnyt maaliakaan viimeisiin 10 peliin (no, mies ei ole tunnettu maaleistaan, mutta yleensä näitä tulee kuitenkin aina silloin tällöin tukemaan muuta joukkuetta tällä sektorilla) ja Daniel on kurvaillut joukkueen parhaana maalintekijänä viimeiset kuusi peliä ilman maaleja. Kun tähän lyödään päälle vielä Pyattin jonnekin kadonnut maalintekotaito (ei yhtään maalia viimeisiin 13 peliin) ja kakkosketjun sentteri Morrisonin kolmen kuukauden sairausloma, niin aika kiven alla voitot olisivat millä tahansa puolustuksella pelatessa.

Mutta minä en usko kuitenkaan kaikista tämän hetken ongelmista huolimatta, että tämä meno olisi jatkuvaa runkosarjan loppuun saakka. Kyllä kaksosilla edelleen taitoa riittää, Pyattilla riittää vielä tahtomaaleja ja Morrisonkin tulee takaisin luultavasti aika pian. Kuten olen aikaisemmin sanonut, joukkueen pitäisi nyt vain äkkiä saada positiivinen kierre aikaan. Vigneaultkin kertoi viime pelin jälkeen, että tällä hetkellä maalipaikkoja tulee, mutta mailaa puristetaan niissä liikaa. Pari onnistumista (vaikka vahingossa jos ei muuta) ja tilanne on taas ihan erilainen.

Se tietty terävyys ja venyminen molemmissa päissä on tällä kaudella jäänyt vain liian vähään, ja se saattaa kostautua kun loppukauden sarjaohjelma on erittäin raskas (lauantain Blues-matsin jälkeen 28. päivään asti kierretään Länttä pysähtymättä kertaakaan) ja .500-kiekko ei todellakaan tässä tapauksessa enää riitä.

Pysähdytäänpäs. No joo, aika kova sarjaohjelma on kuitenkin edessä. Toisaalta se on siinä mielessä joukkueelle hyvä ja haastava, että kaikki on omissa käsissä. Samoista sijoista taistelevia joukkueita kohdataan lähes joka ilta, kun vastaan tulee 16 viimeisen pelin aikana Nashville (1 kerran), St. Louis (1), Phoenix (2), Minnesota (2), Colorado (2) ja Calgary (3). Eipä tuossa ohjelmassa jää kuin peiliin katsomista, mikäli joukkue ei playoffeihin mene.

Pitäähän tuokin paikkansa mikäli Canucks olisi kunnolla ruvennut myyntihommiin Nonisin kiertäessä ovelta ovelle kuin imurikauppias konsanaan. Näin en olisi kuitenkaan halunnut käyvän, vaan enemmänkin muutama napsakka näpäytys tiettyihin paikkoihin, joiden avulla Canucks olisi parempi joukkue (verrattuna joukkueeseen ilman näpäytyksiä) kun Luongolle parin vuoden päästä uutta sopimusta aletaan sorvaamaan.

Niitä parin kauden päähän ulottuvia vahvistuksia voi hankkia tämän kauden jälkeenkin. Nyt luin ainoana napsakkana siirtoehdotuksena kapteenin ja toiseksi parhaan maalintekijän kauppaamisen pois vaihdossa viime kaudella playoffeissa alisuorittaneeseen hyökkääjään ja (kaikella kunnioituksella) tämän en olisi uskonut ainakaan vahvistavan tämän kauden mahdollisuuksia.

Edelleen siis toistan tätä; kun joukkue on näyttänyt pystyvän pelaamaan aivan liigan tehokkaimpien joukkueiden tasolla peräti kaksi kuukautta pahojen loukkaantumistenkin kanssa ja ryhmä on vielä täysillä mukana playoff-taistelussa (mitä tahansa voi käydä loppukaudella), niin yhden näin ison tekijän ulostamista ei vaan tehdä tässä tilanteessa, vaikka pääsisimmekin tekemään napsakkaan näpäytyksen - ei ainakaan meillä, jossa ei ole muutenkaan näitä maalintekoon pystyviä hyökkääjiä.

Vaihdetaan siis se Vermette vaikka kauden jälkeen yhteen varausvuoroon ja säkilliseen Nonisin donitseja (kärjistys), jos hänet meille pitää väkisin saada. Tai sitten hankitaan yhdellä varausvuorolla ja vaikka maalivahti Schneiderilla (tai puolustaja Krajicekilla) meille se yksi hyökkääjä.

On luonnollista että vanhat valmentajat suojattiaan kehuvat, ja Vairon tapauksessa vielä täysin syystä - yhdyn hänen mielipiteisiinsä suurimmaksi osaksi täysin.

Helppohan noihin on yhtyäkin. En tosin tiedä, haluaisinko Kesleria oman tyttöni aviomieheksi. No ehkä, jos tyttöni olisi täysi-ikäinen ja tuolla tempulla pääsisi Vancouverin peleihin.

Mitä tulee tuohon johtajakysymykseen, olin myös sitä mieltä pari kautta sitten (Moose- ja viimekauden jälkeen) että Keslerista tulee kapteenimme tulevaisuudessa. Tämä kausi, "tulokkaan" maineesta eroon pääseminen, tärkeä, enemmän "johtajan" rooli, kaikki "hypetys" jota häneen on tällä kaudella kohdistunut (mm. mainittu Selken mahdollisena voittajana) ja sen mukana tullut itseluottamus on tuonut kuitenkin hänestä sellaisia piirteitä esille joiden suurimmaksi faniksi en itseäni laske.

Voitko ottaa noita piirteitä minullekin esiin?

 

[brendadervin]

Jordin Tootoo kantoi jälleen oman kortensa kekoon ja ajeli Millerin luultavasti sairastuvalle. Bourdonin tullessa kyselemään kuulumisia tuli ensin mailasta ja vasta sen jälkeen Tootoo tiputti hanskat. Lopun kahinasta Bieksa otti itselleen instigatorin joten seuraavasta ottelusta hän on varmasti sivussa eikä Millerin tilanne näyttänyt kovin lupaavalta. Kalliiksi tulivat tärkeät kaksi pistettä.

 

[Moustache Dave #44]

Predators@Canucks

Eipä varmaan ollut mikään valmentajien suosikkiottelu. Kauden tärkein peli, molemmille joukkueille, muistutti enemmän maalintekokilpailua, kuin playoff kiekkoa. Alussa tapahtumien määrä karisutti kyllä unihiekat silmistä. Tässä muistinvaraiset päätapahtumat pelistä.

Ensimmäisessä vaihdossa jäähy Henrikille, Nashvillen YV:llä Koistinen pomputtaa viivalla, Burrows ryntää yksin läpi ja ampuu täydestä vauhdista avausmaalin. Canucks tappaa lopun alivoiman ja saa heti sen jälkeen ylivoiman, jonka aikana Nashville ottaa toisenkin jäähyn. Canucks heittää YV:llä kiekkoja maalille, paikasta kuin paikasta ja Ellis Nashvillen maalilla tuntuu pomputtelevan. Canucks pelaajat ovat hyvin reboundeissa mukana, mutta tulosta ei kuitenkaan saada aikaan ennen kuin Salo ja Edler pelaavat 5:llä 3:a vastaan pakki-pakkia ja Edler tällää suoraan syötöstä Canucksin kahden maalin johtoon.

Seuraava vaihto, Canucks YV jatkuu. Bieksalta huono syöttö Näslundille, joka ei saa kiekkoa haltuunsa. Fiddler nappaa kiekon ja karkaa tekemään kavennusmaalin alivoimalla. Tässä vaiheessa peliä oli pelattu reilu neljä minuuttia ja nähty siis kolme jäähyä, joiden seurauksena kaksi AV maalia ja yksi YV maali.

Tämän jälkeen vuoromaalailua jatketaan tasakentällisin. Pettinger tekee ensimmäisen Canucks maalinsa tunkemalla paluukiekon väkisin Ellisin käden alta maaliin. Tämä riittää Ellisille ja Nashville vaihtaa Masonin maaliin. Seuraavasta aloituksesta kiekko tulee Canucks päätyyn, josta Bieksa avaa jälleen hieman huolimattomasti. Nashville pääsee katkaisemaan ja DeVries ampuu viivalta kavennuksen. Peli 3-2, kun 6:21 pelattu. Canucks saa vielä pian tämän jälkeen YV:n ja laukauksia satelee taas kaikista mahdollisista kulmista. Mason vaikuttaa kuitenkin kiekkojen kanssa Ellistä varmemmalta, eikä lisämaaleja synny.

Bieksa paikkailee erän loppupuolella miinuksiaan. Jäähyaitiosta tullut Burrows ennättää purkukiekkoon ja odottaa Sedinejä mukaan hyökkäykseen, Sedinit pelaavat tyhjään tilaan Bieksalle, joka pääsee vapaasti nokatusten Masonin kanssa ja taitaa pistää kiekon längistä sisään.

2:ssa erässä, aiemmin läpiajossa epäonnistunut Raymond, pääsee toistamiseen oman katkonsa jälkeen spurttaamaan kasvotusten Masonin kanssa, muttei vieläkään tunnu onnistuvan maalinteossa. Raymond kuitenkin ottaa oman reboundinsa mukaan, kiertää maalin ja yllättää jäissä makoilevan Masonin vanhanaikaisella.

3:ssa erässä Canucks pelaa pitkään ylivoimaa. Tavallisen YV:n loppuhetkillä on tulossa siirretty rangaistus Nashvillelle, Canucks jatkaa 6-5 tilanteella varmaan yli minuutin. Nashville pääse viimein kiekkoon, mutta Canucks YV jatkuu. Salo lämää kiekon ilmeisesti tarkoituksellisesti päätylautaan, josta kiekko pomppaa suoraan maalinkulmalla päivystävän Shannonin lapaan. Shannon nostaa maalin kulmalta Canucksit 6-2 johtoon. Nämä jäivätkin ottelun loppuluvuiksi.

Loppuhetkillä Rypienin taklaus Koistiseen kuumentaa tunteita ja erä päättyy lopulta ikävästi. Tootoo käy kostoksi noutamassa Millerin 5 minuuttisen arvoisella taklauksella. Tämän jälkeen Tootoo puolustaa itseään rehdisti lyömällä Bourdonia mailalla päähän. Seuraava vaihto menee yleiseksi painimiseksi, josta Bieksa ja DeVries löytävät toisensa tanssiin. Tappelu on muutaman iskun jälkeen ohi, Bieksan kaatuessa jäähän.

Kaiken kaikkiaan Canucks pelasi joukkueena hyvän ottelun. Laukauksia yritettiin ilmeisen korostetusti saada aikaan, ja saatiinhan niitä lopulta 44 kappaletta vastustajan maalia kohti. Myös liike oli hyvää. Kukaan pelaajistosta ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Plussia jos pitäisi jakaa, olivat hyökkäyksessä pirteitä Raymond, Pettinger ja Burrows. Myös Sedineiltä onnistui kaikki paitsi maalinteko. Naslund oli aika pimennossa, samoin alussa hieman itseään loukannut Kesler, joka tosin pelasi hyvää alivoimaa, myös Shannon oli maalista huolimatta vaisuhko. Puolustuksessa hienoja otteita Salolta ja Edleriltä, myös Mitchelliltä vaihteeksi hyvä peli.

Harmi, ettei tuota pakistoa nyt sitten jalkeille saadakaan. Ohlund kuulemma ainakin pari peliä sivussa, mahdollisesti koko runkosarjan. Näytti, että Millerin olkapää meni sijoiltaan ja aika nopeasti mies vietiin pukusuojan puolelle. Bieksaakin odottanee viimeisen minuutin tappelusta pelikielto.

 

[Moustache Dave #44]

Laitetaanpa pari sanaa Canucksien kapteeneista, ketjussa vellovan kapteenispekuloinnin innoittamana. Canuckseilla on ollut lähihistoriansa aikana kolme merkittävää kapteenia, Stan Smyl (82-90), Trevor Linden (90-97) ja Markus Näslund (00-?). Kaikki ovat olleet kapteeneina noin kahdeksan vuotta ja heidän numeronsa Canucks paidassa ovat melko samankaltaisia.

Runkosarja ottelut, maalit+syötöt=pisteet, Canucks paidassa:
Smyl 896, 262+411=673
Linden 1129, 315+414=729
Näslund 868, 343+405=748

Playoff ottelut, maalit+syötöt=pisteet, Canucks paidassa:
Smyl 41, 16+17=33
Linden 118, 34+61=95
Näslund 45, 13+20=33

- Smyl kapteeniksi viidennellä Canucks kaudellaan, 24-vuotiaana
- Linden kapteeniksi neljännellä Canucks kaudellaan, 21-vuotiaana
(Linden tosin oli jo edellisellä kaudellaan osa-aika kapteeni yhdessä Doug Lidsterin ja Dan Quinnin kanssa)
- Näslund kapteeniksi viidennellä Canucks kaudellaan, 27-vuotiaana

Smyl luovutti kapteeniuden viimeisen kautensa aikana, vaikka siis pelasikin vielä joukkueessa. Tuolla kaudella kapteeneina vuorottelivat siis Linden, Lidster ja Quinn. Seuraavalla kaudella Smyl siirtyi valmennusportaaseen ja Linden valittiin yksin kapteeniksi. Smyl johti lopettaessaan kaikkia merkittäviä Canucksin all-time tilastoja. Smylin johtajuus joukkueessa säilytettiin ja samalla ajettiin nuori kapteeni sisään.

Yhtä tyylikkäänä jatkumona ei kapteenius siirtynyt Lindenin luovutettua sen Messierille, joka nappasi kapteenin viitan kaupungin suosikkipojalta ja lisäksi puki päälleen Canucks historian kirjoittamattomissa säännöissä rauhaan jätetyn, nuorena syöpään menehtyneen Wayne Makin, pelinumeron #11. Lindenhän rikkoi lopulta Smylin maali ja syöttö ennätykset, mutta vasta palattuaan Canuckseihin myöhemmin, ei vielä kapteeniudensa aikana.

Surullisten Messier vuosien jälkeen, kauden 2000-2001 alkajaisiksi Brian Burke nimesi edellisen kauden parhaan maalintekijänsä ja pistemiehensä (tosin suht vaatimattomilla 27:n maalin ja 65:n pisteen saldoilla), Markus Näslundin rakennusvaiheessa olleen joukkueensa kapteeniksi. Näslund kiitti vastuusta ja nousi Burken aikana, eurooppalaisuudestaan huolimatta kunnioitetuksi kapteeniksi sekä varteenotettavaksi Hart Trophy ehdokkaaksi. Näslund on Canucks urallaan puolestaan rikkonut Lindenin (ja Smylin) maali ja pistesaldot ja syötöissäkin Lindenin ohittamiseksi vaadittaisiin enää 10 syöttöpistettä, Smylin ohittamiseksi seitsemän.

Yksi asia mikä Näslundilta puuttuu, verrattuna Lindeniin ja Smyliin, on joukkeen vieminen Stanley Cup finaaleihin. Kevin McCarthyn loukkaannuttua, Stan Smyl nimettiin kapteeniksi loppukaudesta 1982 ja Smyl veikin joukkueensa saman tien finaaleihin saakka tuona ”Towel Power” keväänä. Linden taas oli rakentamassa 1994 tarua ja hänen playoff pisteisiinsä on Näslund – Smyl kaksikolla melkoisesti matkaa. Näslund ei ole toistaiseksi onnistunut luomaan omaa ”pitkän kevään legendaansa” joukkueen historiaan, eikä ehkä siksi, piste-ennätyksistään huolimatta, ole aivan yhtä kuolemattomassa taistelevan kapteenin maineessa, fanien keskuudessa, kuin Smyl ja Linden.

Mitä kapteenin vaihtamiseen tulee, mikäli Näslund jatkaa, meillä olisi periaatteessa mahdollista nyt vetää läpi Smyl – Linden kaltainen terve kapteeniuden siirto, jossa myös vanhan kapteenin johtajuus joukkueessa säilyy, kun uutta kapteenia ajetaan sisään. Tosin Smylin jälkeinen kapteeniuden jakaminen ei varmaankaan tule kyseeseen, tavoitteet ensi kaudella ovat kuitenkin Cupissa, joten yhdellä kapteenilla on selkeintä edetä, enkä olisi yllättynyt vaikka tämä kapteeni olisi edelleen Näslund.

Keslerillä alkaisi ensi kaudella viides kausi Canuckseissa ja ikää olisi 24v. Verrattuna edellisten kapteeneiden aloitus ajankohtiin nämä ovat juuri niitä aikoja. Erona on tosin se, että Smyl, Linden ja Näslund nimettiin kapteeneiksi enemmän rakenteilla olleisiin nuoriin joukkueisiin, jossa nuori kapteeni sai kasvaa joukkueen mukana. Ensi kaudelle haetaan kapteenia, jolla on tavoite ja paineet viedä joukkue loppuun saakka.

 

[Chip Whitley]

Pysähdytäänpäs. No joo, aika kova sarjaohjelma on kuitenkin edessä.

No tietenkin tuossa jossain vaiheessa pysähdytään jotain esimerkiksi syömään, mutta tarkoitin että 28. päivään asti joukkue ei pelaa kertaakaan kahta ottelua peräkkäin samassa hallissa (lauantain Blues-ottelun jälkeen). Lentomaileja siis kertyy enemmän tämän kuukauden aikana kuin Devilsilla koko kaudella yhteensä.

Nyt luin ainoana napsakkana siirtoehdotuksena kapteenin ja toiseksi parhaan maalintekijän kauppaamisen pois vaihdossa viime kaudella playoffeissa alisuorittaneeseen hyökkääjään ja (kaikella kunnioituksella) tämän en olisi uskonut ainakaan vahvistavan tämän kauden mahdollisuuksia.

"Naslund still scores a few goals, but he isn't really adding to the play. He's more of a garbage collector now. We need more guys like Raymond, who add to the level of play on our top lines" - mielestäni ihan hyvä kirjoittaja HF'lta, ja yhdyn tähän. Jos minun pitäisi tehdä valinta kumman ottaisin loppukaudeksi Canucksiin, Raymondin vai Näslundin, ei minun tarvitsisi miettiä vastausta hetkeäkään. Mutta kuten on jo moneen kertaan todettu, tähän asiaan löytyy monia eri näkökulmia.

Voitko ottaa noita piirteitä minullekin esiin?

Terveen itseluottamuksen ja ylimielisyyden raja on pieni, ja mielestäni Keslerissa on ajoittain näkynyt tuo jälkimmäinen (niin kuin Bieksassakin, jotain mitä hänessä ei näkynyt vielä viime kaudella). Eikä varmasti ole sattumaa että molemmilla herroilla tämä on ajoittunut läpimurtokauden jälkeiselle kaudelle.

Konkreettisia esimerkkejä nyt on vähän vaikea lähteä poimimaan, nämä kun ovat enemmän tuntuma-pohjalta saatuja "viboja". Joistain haastatteluista on kuitenkin joitain tällaisia merkkejä saanut, ja myös kentälläkin on ajoittain saanut tunteen että kyseinen pelaaja on liian hyvä/arvokas joukkueelleen tehdäkseen juuri tuota (likaista) työtä. Nuorelle pelaajalle tämä on erittäin luonnollinen asia uralla, ja mielestäni myös syy jonka takia nuoret pelaajat harvemmin kapteeneina toimivat. Pitää ensin saada pää täysin paikalleen, ja sen jälkeen kapteenin hommaan jos muut taidot tähän riittävät.

Kaiken kaikkiaan Canucks pelasi joukkueena hyvän ottelun. Laukauksia yritettiin ilmeisen korostetusti saada aikaan, ja saatiinhan niitä lopulta 44 kappaletta vastustajan maalia kohti. Myös liike oli hyvää. Kukaan pelaajistosta ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Plussia jos pitäisi jakaa, olivat hyökkäyksessä pirteitä Raymond, Pettinger ja Burrows. Myös Sedineiltä onnistui kaikki paitsi maalinteko. Naslund oli aika pimennossa, samoin alussa hieman itseään loukannut Kesler, joka tosin pelasi hyvää alivoimaa, myös Shannon oli maalista huolimatta vaisuhko. Puolustuksessa hienoja otteita Salolta ja Edleriltä, myös Mitchelliltä vaihteeksi hyvä peli.

Kyllä, pitkästä hieno ottelu Canucksilta. A-luokan paikkoja oli varmasti 20, Sedineiltä loistava peli vaikka maalit jäivätkin tulematta. Varmasti asiaa auttoi Predatorsin epävarma maalivahtityöskentely sekä hieman eksyksissä ollut puolustus (en usko että Sedinit näin helposti tällä kaudella enää pääsevät pyörittelemään, varsinkin YV'llä), mutta kyllä tuossa oli Canucksin puolesta paljon hyvääkin.

Otteluun saatiin erinomainen alku (3 maalia ensimmäisessä erässä), mutta kapteenimme päätti pistää peliin jännitystä (ja siinä samalla pitää omat pelaajat hereillä) lahjoittamalla Nashvillelle molemmat maalit ensimmäisessä erässä. Bieksan syöttö olisi pitänyt saada kiinni, ei se nyt niin huono ollut, ja toisessa maalissa järkyttävä giveaway omalla sinisellä ja tällaiset yleensä omissa soi. Jos esimerkiksi Cowan tai Ritchie olisi tehnyt tällaiset virheet niin loppupeli olisi mennyt viltissä, ja HF'lla vähintään 5 fania olisi hirttänyt itsensä. Mutta nyt kun voitettiin niin eipä noilla virheillä kauheasti merkitystä ole - ensimmäistä erää katsoessa olin kyllä lähellä pientä kyyneltä Näslundin toimintaa seuratessa.

Kolmannen erän lopussa tosiaan vähän kuohahti. Rypienilta hyvä taklaus Koistiseen, ja Tootoo pisti takaisin seuraavassa vaihdossa. Mielestäni taklaus Milleriin oli puhdas, joskin turha, mutta puhdas. Taklauksen jälkeen Bourdon teki saman virheen kuin Robidas aikanaan, ei tiputtanut samantien hanskojaan vaan lähti katselemaan mitä tapahtuu, ja "got tootood". Eli poikittaista yläkroppaan, ja vasta sen jälkeen hanskat pois kun vastustaja on jo maissa.

Puolustuslinjasta tippui taas kiitettävästi miehiä pois, mutta tämä ei välttämättä ole huono asia. Näyttäisi nimittäin siltä että Canucks pelaa joukkueena paljon paremmin kun pakistosta muutama avainnimi puuttuu.

Hyviää pohdintaa ja mielenkiintoisia faktoja kapteeneista!

 

[brendadervin]

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=231436&hubname=nhl

Bieksa selvisi tilanteesta lopulta säikähdyksellä.

 

[nuck]

Hyvä ja ansiokas kapteeni-postaus Moustache Davelta.

Mitä kapteenin vaihtamiseen tulee, mikäli Näslund jatkaa, meillä olisi periaatteessa mahdollista nyt vetää läpi Smyl – Linden kaltainen terve kapteeniuden siirto, jossa myös vanhan kapteenin johtajuus joukkueessa säilyy, kun uutta kapteenia ajetaan sisään. Tosin Smylin jälkeinen kapteeniuden jakaminen ei varmaankaan tule kyseeseen, tavoitteet ensi kaudella ovat kuitenkin Cupissa, joten yhdellä kapteenilla on selkeintä edetä, enkä olisi yllättynyt vaikka tämä kapteeni olisi edelleen Näslund.

Tätä ns. tervettä kapteenin vaihtoa minäkin olen ajatellut. Ensi kaudella tähän olisi ehkä paikkansa, jos ja kun Näslund jatkaa Vancouverissa. Kesler on ehkä vielä kuitenkin vähän liian kokematon tuohon paikkaan, kun tavoitteet ovat kuitenkin - kuten Moustache Dave sanoi - korkeammalla menestyä nyt heti. Periaatteessa hän olisi tulevaisuutta ajatellen paras vaihtoehto, kun nuorta miestä voisi ajaa vielä Näslundin kanssa sisään, mutta tämän hetken tilanteen vuoksi Canucks häneen tuskin päätyy. Mahdollisesti joukkueessa jatkava Näslund on siis tässä tapauksessa vielä vahvoilla (yhdessä Mitchellin kanssa) esimerkiksi yhdeksi kaudeksi, jonka jälkeen valinta voisi osua sitten Kesleriin tulevaisuudeksi.

Jos minun pitäisi tehdä valinta kumman ottaisin loppukaudeksi Canucksiin, Raymondin vai Näslundin, ei minun tarvitsisi miettiä vastausta hetkeäkään. Mutta kuten on jo moneen kertaan todettu, tähän asiaan löytyy monia eri näkökulmia.

Jos minun pitäisi valita, kummalla lähtisin ennemmin mahdollisiin playoffeihin, kokeneella ja viime kaudella(kin) hienosti niissä pelanneella kapteeni Näslundilla vai fyysisesti heikolla tulokkaalla Raymondilla, vastausta ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi Raymondin peliä tällä hetkellä korkealle. Mies on tehnyt todella hyvän vaikutuksen siihen nähden mitä odotin häneltä syksyllä ja on pelannut viime peleissä taas paremmin kuin ailahtelevasti runkosarjaa tahkoava Näslund.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Raymondista on kasvamassa meille hyvä kakkosketjun laituri vuosiksi eteenpäin. Maisema vaihtuu hyvin ja taitoakin löytyy. Fyysinen peli on kuitenkin vielä heikkoa - lähes olematonta, vaikka yhteen laitavääntöön osallistuikin Nashvillea vastaan - ja edelleen mies ei pelaa omaan päähän niin paljon kuin esimerkiksi Näslund.

Konkreettisia esimerkkejä nyt on vähän vaikea lähteä poimimaan, nämä kun ovat enemmän tuntuma-pohjalta saatuja "viboja". Joistain haastatteluista on kuitenkin joitain tällaisia merkkejä saanut, ja myös kentälläkin on ajoittain saanut tunteen että kyseinen pelaaja on liian hyvä/arvokas joukkueelleen tehdäkseen juuri tuota (likaista) työtä.

Siltä minusta tuntuikin. Eli mitään esimerkkejä tästä ns. ylimielisyydestä ei ole antaa, koppielämää et tunne (kuten Kesleria paljon kehuneet ihmiset), mutta joitakin viboja sinulla tästä on joidenkin haastattelun perusteella. No, ehkä nämä vibasi vielä muokkaantuvat jatkossa.

Mitä tulee noihin kentän asioihin, niin Kesler ja Burrows ovat tehneet mielestäni selvästi koko joukkueen eniten töitä tällä kaudella. En nyt tiedä, voiko tämän jälkeen sanoa, että Kesler ei laittaisi isossa kuvassa itseään peliin. Minun mielestäni ei voi.

Otteluun saatiin erinomainen alku (3 maalia ensimmäisessä erässä), mutta kapteenimme päätti pistää peliin jännitystä (ja siinä samalla pitää omat pelaajat hereillä) lahjoittamalla Nashvillelle molemmat maalit ensimmäisessä erässä. Bieksan syöttö olisi pitänyt saada kiinni, ei se nyt niin huono ollut, ja toisessa maalissa järkyttävä giveaway omalla sinisellä ja tällaiset yleensä omissa soi.

Bieksan syöttö oli aika heikko tuohon paikkaan, tosin Näslund olisi voinut sen ottaa myös vastaan. Toisessa maalissa Predators karvasi hyvin käymällä sinisellä kolmella ukolla Näslundiin kiinni ja sai hyvällä omalla pelillä (pelaamalla tilanteen tosin aika kovalla riskillä - tällä kerralla vain kannattavasti) kiekon menetyksen aikaan. Voihan tuosta Näslundiakin syyttää, mutta ennemmin antaisin arvostusta tuosta tilanteesta Nashvillen korkealle karvaukselle tilanteessa ja tilanteen jälkeiselle hyvälle maskille (jota kumpikaan pakeista - Edler tai Bieksa - ei ollut edes lähellä yrittää poistaa).

Muuten tuosta pelistä vielä sen verran, että ottelussa oli paljon hyviä asioita. Vancouver oli selvästi tehnyt töitä neljän edellisen tappiopelin jälkeen henkisellä puolella, joukkue pelasi ehkä yhden kauden parhaista peleistään ja kuusi eri pelaajaa teki maalit. Canucks venyi peräti kuuteen maaliin siitäkin huolimatta, että joukkueen parhaat maalintekijät ja isojen minuuttien pelaajat (Kaksoset, Pyatt) eivät tehneet vieläkään mitään - Sedinit pelasivat kyllä muuten vahvan pelin.

Jälleen edukseen esiintynyt Pettinger teki pelissä Canucks-uran avausmaalin, Edler osui taas (jo viides maali viimeisiin 10 peliin - alkaa kohdistus olemaan paikallaan), Shannon jatkoi hyviä pelejään (kolmas maali viimeisiin neljään peliin - mies alkaa näyttämään ihan hyvän tason kakkosketjulaiselta hyökkäyspäässä), Salo antoi kolme syöttöä ja alkaa vastata taas Edlerin kanssa pakkiosaston tehoista (4+8 edellisiin 14 peliin) ja Bourdon pelasi jälleen kypsää peliä.

Tootoon pelin loppuhetkien älyttömyyksiä ollaan nähty aikaisemmin, joten niitä voi odottaakin, mutta aina nuo pistävät vihoiksi. Ensin kilometrin vauhti Milleriin, sitten puolustautuminen lyömällä Bourdonia mailalla naamaan ja räksytys perään, kun nuori Canucks-pakki makaa maassa. Näitä ei kukaan haluaisi katsoa, mutta valitettavasti Tootoota joutuu väkisin silloin tällöin katsomaan.

 

[Chip Whitley]

Muuten tuosta pelistä vielä sen verran, että ottelussa oli paljon hyviä asioita. Vancouver oli selvästi tehnyt töitä neljän edellisen tappiopelin jälkeen henkisellä puolella, joukkue pelasi ehkä yhden kauden parhaista peleistään ja kuusi eri pelaajaa teki maalit.

Tuon kuuden eri pelaajan onnistuminen tuntuu kyllä erittäin hyvältä. Jokaiselle joukkueelle tuo "secondary/depth/defence scoring" on tärkeää ja Canucks ei todellakaan ole poikkeus tässä.

Puolustuksessa Bieksa onnistui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, pelasi muutenkin loukkaantumisen jälkeen parhaan pelinsä, ja Edler jatkoi tehoiluaan ja kellotti samalla reilusti eniten peliaikaa koko joukkueesta (3 minuuttia enemmän kuin Bieksa). Edler on tämän organisaation paras prospect/nuori pelaaja 2000-luvulla (paras nuori sitten Buren?), ja olisi erittäin tärkeää saada hänen kanssaan pitkä jatko aikaiseksi (DiPietro/Richards -tyylinen vuosimäärä ei haittaisi ollenkaan). Myös Salo on pelannut viime aikoina loistavasti, viime yönä yhdessä Willien kanssa tehosaldo +3 ja kyljessä vielä 3 syöttöä (sivusi yhden ottelun piste-ennätystään).

Myös hyökkäyksessä nähtiin laajasti onnistumisia, kun erittäin lupaavia otteita esittänyt Pettinger iski ensimmäisensä Canucks-paidassa (samalla sadas NHL-piste), ja Shannon sekä Raymond jatkoivat pistetehtailuaan. Raymondin ja Shannonin kehitys on ollut kauden ehkä iloisin asia, ja molemmat olisivat matkalla noin 50-60 pisteen kausiin mikäli koko kauden olisivat ylhäällä pelanneet (Raymondin kohdalla tästä on ensimmäinen stintti ylhäällä laskettu pois).

Loukkaantumisia tosin taas nähtiin. Öhlundilla on vasemmassa polvessa luun paloja ja joukkue antaa hänelle vajaa viikon aikaa toipua - jos ei tässä ajassa pysty kentälle palaamaan, on leikkaus paras ja järkevin vaihtoehto. Öhlundilla oli täysin sama tilanne 02/03 -kaudella ja tällöin samanmoisesta leikkauksesta toipuminen kesti reilun kuukauden, joten Öhlundia voisi ehkä odottaa ensimmäiselle kierrokselle mukaan mikäli hän nyt leikkaukseen joutuu (ja mikäli poffeihin päästään).

Millerin olkapäävamma ei ollut niin vakava miten ensin ounasteltiin, mutta hän ei joka tapauksessa pelaa ensi yönä Bluesia vastaan. Myös Bieksa (käsi/ranne, tappelusta) ja Kesler (jalka, blokista) kävivät röntgenkuvissa eilen, mutta tuloksia ei vielä ole tiedossa.

Ensin kilometrin vauhti Milleriin, sitten puolustautuminen lyömällä Bourdonia mailalla naamaan ja räksytys perään, kun nuori Canucks-pakki makaa maassa. Näitä ei kukaan haluaisi katsoa, mutta valitettavasti Tootoota joutuu väkisin silloin tällöin katsomaan.

Tootoon puolustuksena se, että hän ei tähdännyt Bourdonia naamaan, vaan rintaan mutta Lucin luonnollisen reaktion seurauksena (nostaa kädet) poikkari "kimposi" ylemmäs ja osui käkättimeen. Mutta joka tapauksessa nämä ovat näitä joita ei haluaisi tässä vaiheessa ottelua nähdä. NHL teki kuitenkin oikean päätöksen - ei tuosta pelikieltoa kuulunut saada.

---

AHL'ssa Moosen Cory "GingerGoalie" Schneider jatkaa loistavia otteitaan. Viime yönä nollapeli Hamiltonia vastaan (Moose voitti 2-0, maalit teki Genoway ja Jaffray), ja Schneider onkin ehdottomasti yksi liigan kuumimmista maalivahdeista tällä hetkellä. Vuonna 2008 Schneiderin tilastot ovat erittäin komeat: 8-3-0-1, 1 nollapeli, GAA 1.92 ja torjuntaprosentti 93.1%. Vaikka Arniel juuri hetki sitten totesikin MacIntyren olevan 1A ja Coryn 1B, nykyisillä otteilla Cory tulee saamaan paljon enemmän peliaikaa. Jos ei tällä kaudella vielä, niin viimeistään sitten ensi kaudella ykkösmaalivahdiksi.

 

[nuck]

Tuon kuuden eri pelaajan onnistuminen tuntuu kyllä erittäin hyvältä. Jokaiselle joukkueelle tuo "secondary/depth/defence scoring" on tärkeää ja Canucks ei todellakaan ole poikkeus tässä.

Kyllä, ja etenkin puolustuksen tehojen lisääntyminen on ollut nyt erittäin tärkeää. Canucksillahan oli viime kaudella(kin) tehokas puolustus ja tämä auttoi joukkueen hienossa keväässä paljon. Tällä kaudella puolustus on paperilla periaatteessa ihan sama, mutta kun tehoja ei tullut alkukaudesta juuri yhtään, joukkue oli usein liian harvojen onnistumisten varassa (periaatteessa vain ykkösketju). Nyt Salo ja Edler ovat saaneet onneksi juonesta kiinni ja tehneet viimeisissä 14 pelissä yhdeksän maalia ja 19 pistettä. Toivottavasti myös Bieksa saisi jälleen juonesta kiinni (Predators-peli näytti tosiaan jo paremmalta) ja iskisi itsensä tähän kolmen tehopakin joukkoon.

Edler on tämän organisaation paras prospect/nuori pelaaja 2000-luvulla (paras nuori sitten Buren?), ja olisi erittäin tärkeää saada hänen kanssaan pitkä jatko aikaiseksi (DiPietro/Richards -tyylinen vuosimäärä ei haittaisi ollenkaan).

Edler on tosiaan pelaamassa yhtä kaikkien aikojen tulokaskausista Vancouverissa. Tällä ja viime vuosikymmenellä vain Burella oli parempi tulokaskausi kuin Edlerilla on ollut. Edlerin rookie-kauden kanssa taistelee vain Mattias Öhlundin tulokaskausi. Öhlund (joka valittiin Calder-kisassa toiseksi ja Hockey Newssin vuoden tulokkaaksi) tuli Luleåsta tosin paljon nykyistä joukkuetta huonompaan porukkaan (puolustuksessa hänen vierellään oli tuolloin todella paljon huonompi kokonaisuus), joten vaikea näiden kahden puolustajan tulokaskausia on verrata.

Myös Salo on pelannut viime aikoina loistavasti, viime yönä yhdessä Willien kanssa tehosaldo +3 ja kyljessä vielä 3 syöttöä (sivusi yhden ottelun piste-ennätystään).

Salo on tosiaan pelannut viime aikoina erittäin hyvin. Hänen alkukautensa oli kaikkien vammojen vuoksi vaikeaa aikaa, mutta nyt kun mies on pysynyt pidempään pelikuntoisena, Samin merkityksen näkee taas. Viimeisissä yhdeksässä pelissä tehosaldo +9 ja viimeisissä 14 pelissä mainitut 4+8=12 pistettä. Mitchellilla oli mielestäni pari heikompaa ottelua tuossa välissä, mutta Nashvillea vastaan hän oli taas hyvällä pelipäällä.

Myös hyökkäyksessä nähtiin laajasti onnistumisia, kun erittäin lupaavia otteita esittänyt Pettinger iski ensimmäisensä Canucks-paidassa (samalla sadas NHL-piste), ja Shannon sekä Raymond jatkoivat pistetehtailuaan. Raymondin ja Shannonin kehitys on ollut kauden ehkä iloisin asia, ja molemmat olisivat matkalla noin 50-60 pisteen kausiin mikäli koko kauden olisivat ylhäällä pelanneet (Raymondin kohdalla tästä on ensimmäinen stintti ylhäällä laskettu pois).

Pettinger on korvannut kyllä Cooken merkityksen ainakin näin lyhyellä ajanjaksolla täysin ja vielä vähän parantanut joukkuetta. Jokaisessa pelaamassaan pelissä hän on ollut Vancouverin parhaita hyökkääjiä. Shannon ja Raymond ovat pelaamassa tällä hetkellä kelvollisten "kakkosketjulaisten" tasolla ja tekevät tehoja ihan hyvää vauhtia (noin 60 pistettä riittäisi hyvin kakkosketjun hyökkääjälle). Tosiaan kaksikon onnistuminen on ollut yhdessä Edlerin onnistumisen / kehityksen ja Burrowsin selvän tason noston kanssa tämän kauden parasta antia Vancouverissa.

Loukkaantumisia tosin taas nähtiin.

Tämähän on ollut tämän kauden teema. Ei tosin ehkä missään suunnitteluissa ennen kautta.

 

[Kassu]

Canucks voitti sitten Bluesin, mutta ei ainakaan ykköskentän ansiosta. Huomionarvoista lienee myös sekin että ns. ykköskenttä ei ollut aloittamassa ainakaan kahta ensimmäistä erää Canucksien puolelta. Sedineiltä muutama hyvä pyöritys, mutta siihen se jäi taas... Lähinnä kunnostautumista oli jäähyjen hankkimisessa. Näslund yritti kovasti, mutta menetti kiekon ennen kuin pääsi yhteenkään maalintekopaikkaan. Palkkaansa nähden surkea kaveri!

 

[Chip Whitley]

Tärkeä voitto Bluesista, Canucksin peli ei ollut täysin samalla tasolla kuin Predators-pelissä mutta sekin riitti tällä kertaa kahteen pisteeseen. Toki pitää huomioida, että Bluesin puolustuspeli niin alivoimalla kuin tasakentällisinkin oli kuin eri liigasta verrattuna Nashvillen vastaavaan. Aikaa hyökkäysalueella ei ollut läheskään niin paljon, yhden sekä kahden miehen ylivoima oli jumissa kaukana maalintekosektoreilta (syöttö- ja laukauslinjat tukittiin täydellisesti), ja hyökkäykseen lähdöistäkin tehtiin paljon vaikeampaa.

Yksi suurimmista ongelmista mitä Canucksilla on tällä kaudella ollut, on juuri nuo hyökkäyksiin lähdöt. Varsinkin toisessa erässä viime yönä kun Blues nosti karvaustaan ja painosti aktiivisemmin, puolustuksemme avaukset oli mitä oli ja kiekon menetyksiä tuli ihan liian paljon. Eikä tämä ollut mitenkään ainutlaatuinen tapaus; näin on käynyt lähes aina kun kaveri vain tulee aggressiivisemmin kimppuun.

Tästä jatkumonahan nähdään joko vastustajan maalipaikka tai epäonnistunut hyökkäys Canucksilta, kun hyökkääjien ja puolustajien rako kasvaa liian pitkäksi (pakit eivät saa annettua kunnon syöttöä eteenpäin vastustajan painostuksen takia) hyökkääjien liukuessa yhä syvemmälle keskialueelle, kiekon ollessa edelleen puolustuksella. Tästä seuraa joko kiekonmenetys keskialueella tai pitkä kiekko, ja esimerkiksi neloskentän vahvuus - etukarvaus - ei pääse omaan elementtiinsä kun kiekkoa ei saada syvälle sinne minne halutaan (vielä kun kolmospari on puolustuksessa yleensä neloskentän kanssa jäällä - joltain Millerilta ei voi Zubov-syöttöjä odottaa).

Toinen asia josta voisin tässä vaiheessa kahden ottelun voittoputkessa valittaa (heh), on Vigneaultin tekemiset penkin takana. Ensin ylivoima. Nashvillea - joukkue joka sattui tuona iltana olemaan pahasti epäorganisoitu puolustuksessa ja maalivahtipelikin astetta heikompi - vastaan Sedinit & Shannon toimi ylivoimalla Shannonin odotellessa ”backdoor-peliä” kun kiekkoja pääsi kiitettävästi Preds-alivoimamiehityken läpi/ohi. Sama kuin Flames alkukaudella, kun alivoimanelikko/kolmikko ei ole se tiivein mitä löytyy Shannon on erinomainen vaihtoehto seisomaan takatolpalle, iskemään kaksosten syötöistä tai siniviivalta tulleiden laukausten ribareita sisään.

St. Lousia vastaan jokainen kuitenkin näki jo ensimmäisten viiden minuutin aikana (5-3 ylivoimaakin pari minuuttia) että tämä kaava ei tule tätä joukkuetta vastaan toimimaan. Murrayn erittäin tiivis ja organisoitunut laatikko/kolmio alivoimalla ei antanut mitään Canucksin ylivoimalle, mutta V ei muuttanut ykkösylivoiman miehitystä missään vaiheessa ottelua. Bluesia, eikä tämä ole todellakaan se ainoa joukkue liigassa, vastaan tuo right-pelaajan backdoor-kuvio ei vain toimi, varsinkin kun rightin pelaajana on tässä tilanteessa Shannonin kokoinen vesikirppu joka ei pysty muokkaamaan peliään menemällä tarpeen tullessa maalin eteen maskia tekemään.

Nähtiinhän se heti seuraavassa vaihdossa kun Pyatt (olikohan Pyatt?) teki jälleen kerran arvokasta näkymätöntä työtä maalin edessä ja tästä hyvästä saatiin ns. ”lahjamaali” Blues-pakin jalasta. Nämä ovat kuitenkin juuri sellaisia maaleja joita Bluesin tapaisia joukkueita vastaan täytyy tehdä mikäli kahta pistettä halajaa. Vigneaultilta siis toivoisin hieman reaktiokykyä mitä erikoistilanteisiin tulee, kyllä hän tasakentin peluuttaa montaa sataa eri ryhmittymää mutta ylivoimissa taas ei meinaa mikään muuttua.

Toinen valituksen aihe on, ylläripylläri, kapteeni Markus Näslund. Näslundilla oli ensimmäisessä erässä ihan tyydyttävä määrä energiaa, mutta sitten taas jotain tapahtui ja loppupelissä miehestä oli kentällä enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä kuitenkin menevät luultavasti niiden ”ei ole tärkeä peli niin kapteeni ei jaksa syttyä” -juttujen piikkiin, joten se siitä tällä kertaa. V vain vetkutteli turhan kauan Näslundia ykköskentässä, siirto pois kaksosten viereltä olisi pitänyt tapahtua jo toisessa erässä (nythän tuo tapahtui vasta kolmanteen erään) kerran pelaaminen ei satu tänä iltana kiinnostamaan. Kaksosten kahdesta ensimmäisestä erästä vain meni monta vaihtoa hukkaan.

 

[Moustache Dave #44]

Yksi suurimmista ongelmista mitä Canucksilla on tällä kaudella ollut, on juuri nuo hyökkäyksiin lähdöt. Varsinkin toisessa erässä viime yönä kun Blues nosti karvaustaan ja painosti aktiivisemmin, puolustuksemme avaukset oli mitä oli ja kiekon menetyksiä tuli ihan liian paljon.

Tämä oli minullekin silmiinpistävin ongelma Blues pelissä. Varsinkin Boyesin kenttää vastaan avauspeli oli aivan tukossa. Jostain syystä varsinkin Bieksalle on viime peleissä tullut paljon näitä ”paniikki avauksia”, joissa kiekko menetetään. Varmasti osasyynä tähän on tuo puolustuksen ja hyökkäyksen liian suuri väli.

Boyes olisi hyvin voinut tehdä viisikin maalia tuossa pelissä, varsinkin toisessa erässä pääsi liukuhihnalta hyviin paikkoihin. Onneksi toisen takaiskun jälkeen Canucks kuitenkin heräsi ja rupesi pelaamaan aktiivisemmin. Heti 1-2 maalin jälkeen Sedinit pelasivat tuohon asti parhaan vaihtonsa. Seuraavassa vaihdossa Blues ei paikkaa Erik Johnsonin nousua, Canucks katkaisee ja Burrows pääsee yksin läpi, tasoittamaan pelin. Maalin jälkeisessä vaihdossa Blues ottaa vielä jäähyn, kun Raymond kaadetaan läpiajossa.

Plussat pelistä antaisin taas kerran Burrowsille. Viime peleissä on monesti ihmetellyt, että kukas tämä uusi nopea kädellinen kaveri on, ja sitten hieraissut silmiään, kun huomaa, että selässähän lukee Burrows. Taas läpiajossa Burrowsilta varma ratkaisu, vienti sivulle ja kiekko ylös. Voittomaalissa näytettiin Sedineille ja Shannonille mallia, että miten tuo right-pelaajan backdoor-kuvio pelataan. Burrows ja Kesler pyörittivät kulmapeliä kuin Sedinit konsanaan ja lopulta Burrows löytää Isbisterin vapaana maalinkulmalta jäätävällä rystysyötöllä.

Öhlundin yllättävä paluu oli myös ilouutinen, toivottavasti polvi on kunnossa, otteissa ei ainakaan puolikuntoisuutta näkynyt. Keslerille plussat, että otti taklauksensa jälkeen Jackmanin kutsun vastaan, vaikka jäikin tappelussa hieman alakynteen. Miinukset tosin samalla, kun piti käydä kolmannen erän lopussa tökkäämässä Jackmania kyynerpäällä päähän, ja ottaa näin typerä jäähy pelin ratkaisuhetkillä. Keslerille jäi varmaan tappelusta jotain hampaankoloon, mutta kyllä ratkaisuhetkillä pitäisi niellä tällaiset ja pitää pää kylmänä.

Bluesin puolustuksen uhrautuvuus ja tiiviys oli paikoitellen ihailtavaa (Woywitka tosin selvästi heikkona lenkkinä kuusikossa). Mutta kyllä tällaisia paketteja vastaan pitää etenkin YV:llä jatkossa pystyä paremmin pelaamaan, jos halutaan että kausi jatkuu pitkälle.

 

[nuck]

Yksi suurimmista ongelmista mitä Canucksilla on tällä kaudella ollut, on juuri nuo hyökkäyksiin lähdöt.

Vancouverilla on ollut tosiaan joitakin ongelmia hyökkäyksiin lähdöissä tällä(kin) kaudella. Minä löydän näihin kaksi isoa syytä:

1. Joukkueen suuri vaihtuvuus. Mielestäni hyökkääjät tarjoavat useimmiten riittävästi avauspaikkoja, mutta puolustuksen monet loukkaantumiset ovat selvästi hankaloittaneet selvien pakkiparien ja näiden tehtäväjaon löytymistä viimekin kautta enemmän. Aina välillä on tullut eteen tilanteita (normaalia enemmän siis), joissa tuntuu, että tilannetta ei olla mietitty kunnolla etukäteen, vaan pelataan ristiin: tuoreimpana esimerkkinä Boyesin pelin avausmaali, jossa kumpikin pakeista meni oman maalin taakse pelaamaan Tkachukia ja näin Boyes pääsi iskemään vapaasti Luongon edestä pelin tasoituksen.

Samaa ongelmaa pakeilla on ollut hyökkäyspäähänkin pelatessa (hyökkäysten käynnistyksissä), mutta tuota ongelmaa ei niin selvästi tuoda tarjottimelle, kun nämä eivät yleensä ole niin selviä näkyviä virheitä (omaan päähän tulleet maalit muistetaan aina). Esimerkiksi Moustache Daven esiin nostaman Bieksan avauspeli on tällä hetkellä aika ajoin pahan näköistä. Normaalisti Juice on tunnettu terävistä avauksistaan, mutta nyt tämä puoli on tökkinyt pahasti ja miehen henkilökohtaisista selvistä avausvirheistä on tullut aika paljon ylivoimahyökkäyksiä.

Minä en keksi tälle mitään muuta syytä (tietäen sen, että normaalisti hän antaa teräviä avauksia) kuin sen, että mies ei ole vielä saanut pitkän loukkaantumisen jälkeen peliään takaisin - ja valitettavasti nämä virheet heijastuvat hänenkin kautta ensin pakkipariin, tätä kautta viisikkoon ja tätä kautta koko joukkueeseen, kun pakkipareja muokataan. Yksin Bieksa ei ole tietenkään syyllinen tähän, mutta hän on ehkä paras esimerkki.

2. Vastustajien onnistuminen. Canucksin kaltaista ongelmaa on havaittavissa monilla muillakin joukkueilla, joten ei tämä ongelma yksin meidän ole. Tällä hetkellä pienet marginaalit ratkaisevat paljon ja etenkin henkisen puolen valmistautumisella on todella suuri merkitys. Usein peleissä käy siten, että peli virtaa aaltoliikkeenä; esimerkiksi ensimmäisessä erässä alakynnessä ollut joukkue saa erätauolla rivinsä kuntoon ja painostaa toisen erän alkua. Niin kävi Bluesiakin vastaan.

Kuinka monta paikkaa Bluesilla oli maalin lisäksi pelin avauserässä (Canucksilla oli kuusi)? Tasan yksi - Perronin läpiajo, ja tämäkin tuli periaatteessa samassa tilanteessa kuin tuo maali. St. Louis tuli toiseen erään tämän jälkeen odotetustikin lataantuneena ja selvästi ensimmäistä terävämmällä liikkeellä. Tämä johti Canucksin ongelmiin, mutta useimmiten käy kuitenkin niin, että joko tätä liikettä ei jakseta pitää "täydellä virralla" kovin kauaa, tai sitten niin, että maali tuo toisen joukkueen taas takaisin mukaan.

Niin kävi nytkin. Nyt kun Blues sai johtomaalinsa Edlerin luistimen kautta, erän loppu oli taas täysin Vancouverin. Heti St. Louisin johtomaalin jälkeen Vancouverilla oli kaksi toisen erän parasta vaihtoa peräkkäin, ja näitä seurasi Burrowsin maali, Raymondin puolittainen läpiajo, Bluesin jäähy ja erän viimeisten viiden minuutin maalipaikkojen jakautuminen Canucksin eduksi viisi yksi. Siis tyypillistä tämän päivän pelin virtausta: selvä terävöityminen heikon erän jälkeen -> pelin hallinta -> maali -> ote takaisin tappioasemassa olevalle joukkueelle -> heti hyviä paikkoja -> tässä tapauksessa maali.

Murrayn erittäin tiivis ja organisoitunut laatikko/kolmio alivoimalla ei antanut mitään Canucksin ylivoimalle, mutta V ei muuttanut ykkösylivoiman miehitystä missään vaiheessa ottelua.

Shannonille tuli pelissä kaksi paikkaa "backdoorista": ensimmäisessä hän yritti ensimmäisessä erässä Legacen längistä (Manny otti tämän varman näköisesti) ja toisen (paremman paikan) Brewer blokkasi mailallaan kolmannessa erässä (kiekko katsomoon). Tämä kahden paikan siunaantuminen backdooriin on noin yleisesti ihan hyvä lukema yhteen peliin, kun miettii sitä, että nämä ovat periaatteessa aina vähintäänkin kelvollisia maalipaikkoja ja näitä kaikki yrittävät pelata pois.

Shannon on hyvä backdoor-pelaaja nopean mailansa kanssa, joten sikäli ymmärrän hänen käyttämisensä ylivoimissa. Miinuksena on toki tuo vesikirppumainen koko, joka poistaa maskimiehenä käytön variaation - vaikka Shannon onkin pelaaja, joka ei pelkää pienestä koostaan huolimatta ahtaitakaan paikkoja. Luonnetta löytyy ihan hyvin ja tämä onkin mahdollistanut hänelle (luonnollisesti taitojen lisäksi) paikan NHL:ssä saakka.

Mutta olet jäljillä sen suhteen, että jotain tuo ylivoima noin isossa kuvassa taas kaipaisi. Tällä hetkellä se tosin toimii tilastollisesti ihan hyvin (viimeiset 16 ylivoimaa: neljä maalia = 25%), mutta en ole oikein vakuuttunut kaksosten rullauspelin toimivuudesta peleissä, joissa kaksosille annetaan kunnolla painetta (kuten viime kauden playoffeissa). Kyllä he kulmissa osaavat pyöriä, mutta maalin eteen tilanteita tulee yleisesti ottaen aika harvoin, kun kumpikaan en nouse sieltä Shannonin (jota ei siis oikein voida edes hyödyntää maalin edessä) tai pakkien laukausten tueksi riittävän usein.

Vancouverin ylivoimassa on tapahtunut alkukauteen nähden tuon Shannonin käyttämisen jälkeen kuitenkin yksi muutos, mikä saattaa olla toimivakin. Nyt kun Shannon on backdoorissa ja ylivoimaa yritetään pyöräyttää vähän ylempää, Shannon sitoo aina yhden pelaajan itseensä. Tämä avaa vähän enemmän paikkoja ykkösylivoimassa paukuttaville Edlerille ja Salolle ja kaksikko onkin saanut nyt siniseltä tehoja (Bluesia vastaan kaksikon laukaukset tosin blokattiin, joten tuo peli ei ollut heillekään parasta).

Toinen valituksen aihe on, ylläripylläri, kapteeni Markus Näslund.

Ihmettelin taas kerran (en edes halua tietää, kuinka monennen kerran tällä kaudella) pelin jälkeen, kuinka jotkut tietyt nimimerkit jaksavat HF:lla aina nostaa Näslundin "kiinnostumattomuuden" esiin, oli tilanne sitten mikä tahansa. Tällä kaudella on nähty aina välillä pelejä, joissa Näslund on näyttänyt haluttomalta, mutta ei kaikki pelit mene tähän saman lokeroon. Yhtenä esimerkkinä tästä tähän "ei kiinnostanut -laatikkoon" sopimattomista peleistä oli tämä Blues-peli.

Jos sinulla on mahdollisuus katsoa peli uusintana, niin laskepa kuinka monta kertaa kapteeni jaksoi polkea kaksosten ketjussa ensimmäisenä (ja ainoana) hyökkääjänä pakkien tueksi alakertaan. Näitä puolustuksen tukemisia tapahtui tuossa pelissä varmasti ainakin kymmenen kertaa - kahteen erään. Tämä puolustuksen auttaminen kertoo aina tärkeää kieltään pelin sisällä olemisesta ja tuntuukin siksi ihmeelliseltä, kun periaatteessa jokaisen Näslundin maalittoman pelin jälkeen hänet nostetaan HF:lla tiettyjen nimimerkkien toimesta mestauspölkylle (onneksi sieltäkin löytyy niitä, jotka edelleen osaavat arvostaa häntä) ja "ei taaskaan kiinnostanut -pelaajaksi".

Siitähän ei pääse mihinkään, että Näslund oli ykkösketjussa toisessa erässä hyökkäyspäähän pelatessa hyödytön (ensimmäisessä hän oli ihan hyvä), mutta kyllä mieheltä kiinnostusta löytyi. Mutta sitäkin ihmettelin jälleen kerran, että kun toisessa erässä koko Vancouverin joukkue oli Blues-maaliin asti hyökkäyspäähän pelatessa avuton (eivät edes päässeet pelaamaan kunnolla hyökkäystä), nämä tietyt nimimerkit nostivat koko pakasta esiin vain Näslundin hyödyttömyyden. Ilmeisesti heille on aina helpompaa kaivaa joukkueesta se yksi mustalammas, jota voi aina koko joukkueen pelatessa heikosti sitten syytellä, kuin katsoa asiaa koko joukkueen pelin kannalta?

Mutta jotta tästä ei saisi väärää kuvaa, niin missään nimessä myöskään Näslund ei saa minulta pelistä puhtaita papereita. Hän oli toisessa erässä kaksosten kanssa jälleen kerran (tällä kaudella jo ties kuinka monennen kerran) ketjun ulkopuolella pelaamassa omaa peliään ja siksi hänet oli pakko siirtää pois tuosta paikasta. Joukkueen ykkösen ongelmat näkyivät samalla hyvin. Kaksosten pyörittäessä rullaspeliään, Näslund meni pariin kertaan kahden ensimmäisen erän aikana maalille, mutta nämä hyökkäykset on aina todella helppo pelata pois.

Vastustaja antaa vain kaksosten pyörittää peliä kulmissa (maalipaikkojen ulkopuolella) ja ottaa sitten tarkasti pelaajan, joka menee maalille. Kun Näslund ei pysty luomaan edes tilaa fyysisesti, niin turha tuossa paikassa on sätkiä. Kaksoset tarvitsisivatkin ketjuunsa hyökkääjän, joka pystyy menemään Näslundia tehokkaammin maalille tekemään ns. likaista työtä. Ykkösen peliä auttaisi myös kummasti se, että kaksoset laittaisivat useammin kiekkoa maalille vaikka vähän huonompaan rakoon - nyt tuntuu aika ajoin siltä, että he yrittävät vähän liikaakin pelata ns. varmaa paikkaa.

Kolmannessa erässä Näslund siirrettiin pois ykkösestä Pettingerin ja Ritchien / Raymondin ketjuun ja hän pelasi mielestäni heti pelin parhaan eränsä - ei ollut enää se ketjun kolmas lenkki pelaamassa omaa minipeliään. Toisaalta kaksosten ensimmäisen erän pelin tasakentän taso putosi kuitenkin samalla. Jotenkin tuntuu viime aikojen perusteella (kaksosten peli parani heti, kun Näslund nostettiin pari peliä sitten takaisin ykköseen), että kaksoset tietyllä tavalla syttyvät pelaamaan paremmin Näslundin kanssa, mutta toisaalta taas Näslund on tuossa paikassa aika hyödytön niissä peleissä, joissa vastustaja pelaa tarkasti oman pään ja antaa kaksosten pyörittää peliä maalisektorin ulkopuolella.

 

[Chip Whitley]

Minä löydän näihin kaksi isoa syytä:

Hyvät syyt olivatkin. Pitää paikkansa, että erityisesti tuo vaihtuvuus on varmasti rikkonut puolustusparien sekä hyökkäysvitjojen (ei niinkään loukkaantumisten takia, vaan V'n ketjuloton) sisäistä harmoniaa kiitettävän määrän tällä kaudella.

Nostaisin vielä yhden syyn esille joka vaikuttaa tähän aika suurestikin: "line matching". Vigneault "mätsää" ketjujaan vastustajan mukaan koko ottelun ajan (Keslerin kenttä aina vastustajan ykköstä vastaan jne.), ja tämän takia kentät vaihtuvat välillä suoraan aloituksesta (vierasotteluissa) pelattuaan 5 sekunnin vaihdon, ja samalla luovuttaen kiekon suosiolla kaverille jotta saadaan "jarrumiehet" kentälle. Rakenna siinä sitten hyökkäystä. Toisaalta, Canucks on tällä tavalla rakennettu (puolustuksen kautta), mutta pistää se välillä turhauttamaan kun voitetaan aloitus keskialueella mutta hyökkäämisen sijaan heitetään kiekko päätyyn ja vaihdetaan kentällinen.

Eihän tälle ongelmalle mitään suoraa parannuskeinoa löydy. Canucks ei kuulu niihin joukkueisiin jotka paljon omia hyökkäyksiään rakentaisi, Canucksin peli ei perustu kiekon hallintaan, joten näiden hyökkäyksiin lähtöjen ajoittainen tukehtuminen ei tuomiopäivää kentälle tuo. Mutta ne kerrat kun omia hyökkäyksiä oikeasti rakennetaan, pakeilta ja hyökkääjiltä pitäisi löytyä oikeat kemiat ja näitä on erittäin vaikea saavuttaa kun koostumukset ovat hyökkäyksessä joka erässä erilaisia, ja pakistossa joka toisessa pelissä kun pelaajia häviää kokoonpanosta.

Tärkeintä vain olisi että kiekko liikkuu nopeampaan kentällä kuin miehet. Mikäli se vain omilla pysyy, tuolla tavalla omistakin hyökkäyksistä saisi joitain paikkoja luotua. Avaukset siis vain nopeampaa liikkeelle ja hyökkääjät oikeissa paikoissa valppaina niin hyvä tulee.

Tämä kahden paikan siunaantuminen backdooriin on noin yleisesti ihan hyvä lukema yhteen peliin, kun miettii sitä, että nämä ovat periaatteessa aina vähintäänkin kelvollisia maalipaikkoja ja näitä kaikki yrittävät pelata pois...Vancouverin ylivoimassa on tapahtunut alkukauteen nähden tuon Shannonin käyttämisen jälkeen kuitenkin yksi muutos, mikä saattaa olla toimivakin. Nyt kun Shannon on backdoorissa ja ylivoimaa yritetään pyöräyttää vähän ylempää, Shannon sitoo aina yhden pelaajan itseensä. Tämä avaa vähän enemmän paikkoja ykkösylivoimassa paukuttaville Edlerille ja Salolle ja kaksikko onkin saanut nyt siniseltä tehoja (Bluesia vastaan kaksikon laukaukset tosin blokattiin, joten tuo peli ei ollut heillekään parasta).

Kaksi paikkaa ottelussa on ihan hyvä lukema, joskaan en pitänyt kumpaakaan noista minään A-luokan maalipaikkana. Myös Predators-pelin avoimet ovet vääristivät hieman kokonaiskuvaani; joka pelissä kun ei jokaisella ylivoimalla saa viittä A-luokan maalipaikkaa.

Shannon kyllä sitoo yhden miehen itseensä, mutta tämä samalla tarkoittaa sitä että kukaan ei ole meiltä - eikä samalla myöskään vastustajalta - maalin edessä maskia tekemässä. Ja nykymaalivahdit ottavat 98% laukauksista kiinni mikäli maskia ei ole, ihan sama onko siellä laukomassa 100 mailin laukauksellaan Salo/Edler vai 50 mailin lämärillään Näslund. Eli siis mikäli toinen Sedin ei tuonne mene (tätä tapahtuu joskus, ei tarpeeksi usein, eikä punapään seisominen maalivahdin edessä se tehokkain tapa ole), ei maalejakaan synny jos kaveri vain saa Shannonin takatolpalla eliminoitua.

Shannon on hyvä backdoor-pelaaja nopean mailansa kanssa, joten sikäli ymmärrän hänen käyttämisensä ylivoimissa.

Samaa mieltä, paras vaihtoehto tämän hetken Canucksista tuohon rooliin. Mutta tuo taktiikka ei jokaista joukkuetta vastaan toimi, ja tästä syystä haluaisin nähdä eri variaatioita (Pyatt maskimieheksi) mikäli näin on. Bluesia vastaan näin oli, sama kuin Dallasia viime keväänä (tällöin oli Linden/Smolinski takatolpalla - ei ollut edes lähellä toimimista mutta miehitystä ei vaihdettu).

Myös maalivahteja pitäisi scoutata etukäteen. Legacen tai Turcon kaltaiset pienet mutta nopeat maalivahdit ovat vaikeampia ohittaa näillä takatolppa-kuvioilla, kun miesten sivuttaisliike ja reaktioajat ovat eliittiluokkaa (puolestaan siniviivalaukaukset toimivat paremmin kun peittoalue on pienempi). Tähän vielä tuo yllä mainittu tiivis nelikko niin en ihmettele että maaleja ei synny. Valmennuksen suuntaan siis pientä noottia.

Tämä puolustuksen auttaminen kertoo aina tärkeää kieltään pelin sisällä olemisesta ja tuntuukin siksi ihmeelliseltä, kun periaatteessa jokaisen Näslundin maalittoman pelin jälkeen hänet nostetaan HF:lla tiettyjen nimimerkkien toimesta mestauspölkylle (onneksi sieltäkin löytyy niitä, jotka edelleen osaavat arvostaa häntä) ja "ei taaskaan kiinnostanut -pelaajaksi".

Puolustuksen auttaminen on tärkeää, mutta tämän hetken kunnossaan Näslund ei tuon puristuksen jälkeen hyökkäykseen jaksa enää samalla vauhdilla (innolla?) polkea. Ja hän on kuitenkin loppupeleissä pelaaja jolta tehoja odotetaan, joten uskon että tästä syystä (tuo näkymättömyys hyökkäysalueella) kirjoittajat noin Näslundia kommentoivat.

...nämä tietyt nimimerkit nostivat koko pakasta esiin vain Näslundin hyödyttömyyden. Ilmeisesti heille on aina helpompaa kaivaa joukkueesta se yksi mustalammas, jota voi aina koko joukkueen pelatessa heikosti sitten syytellä, kuin katsoa asiaa koko joukkueen pelin kannalta?

Väkisinkin sitä syyttävä sormi kohdistuu pelaajaan joka kuittaa kaudesta noin paljon rahaa, ja pelaajaan, joka oli muutama vuosi sitten iginlojen ja gaborikien edellä NW-divarin paras laituri. Menee vielä muutama vuosi (mikäli Näslund noin kauan jatkaa) ennen kuin kaikki fanit heräävät todellisuuteen ja unohtavat tämän hetkisen lähihistorian.

Kaksoset tarvitsisivatkin ketjuunsa hyökkääjän, joka pystyy menemään Näslundia tehokkaammin maalille tekemään ns. likaista työtä. Ykkösen peliä auttaisi myös kummasti se, että kaksoset laittaisivat useammin kiekkoa maalille vaikka vähän huonompaan rakoon - nyt tuntuu aika ajoin siltä, että he yrittävät vähän liikaakin pelata ns. varmaa paikkaa.

Uskoisin että on vaikeaa laittaa kiekkoa maalille mikäli siellä ei ketään ole. Vaikka koutsi ja kaikki fanit keskustelupalstoilla sanoisivatkin, että "kiekkoa vaan maalille, kyllä se jostain kimpoilee", pelaajien on erittäin vaikeaa pikkumustasta luopua ja toivoa vain parasta. Ja tosiaan, kun kentässä pelaa kolme suoraviivaisen hyökkääjän vastakohtaa, on harvinaista että yhdistelmä toimii (toimi silloin marraskuussa kun kolmas lenkki, Näslund, suoraviivaisesti ja hyvällä energialla pelasi). Pyatt toimi viime kaudella tuossa paikassa hyvin, mutta tällä kaudella kunnon tilaisuutta ei edes olla annettu (pari erää, ehkä yksi ottelu, siellä täällä). Tätä olen ihmetellyt muiden asioiden lomassa (YV-peluutus jne.)

 

[nuck]

Ensi yönä vastassa Vancouverille tällä kaudella suuri ja voittamaton, Läntisen konferenssin ja koko NHL:n jumbo, Los Angeles Kings. Laa-Laa on vienyt Vancouveria tällä kaudella kaikki kolme kertaa ja iskenyt yhteensä 12 maalia Canucksin verkkoon. Kaikissa kolmessa pelissä Canucksin asenteessa on ainakin tuntunut olevan puutteita, joten toivottavasti nämä aikaisemmat pelit muistettaisiin tällä kerralla.

Entisen Canucks-valmentajan Crawfordin käärmekeitto on tuntunut sopivan hyvin juuri Vancouveria vastaan. Muita Luoteisen divisioonan playoff-kisassa mukana olevia joukkueita (Calgary, Colorado ja Minnesota) vastaan Kings on ollut melkoinen pisteautomaatti (3 voittoa ja 7 tappiota), mutta Vancouverille NHL:n peränpitäjä on ollut siis voittamaton. Nämäkin pelit näyttelevät nyt osaansa Luoteisen divarin sisäisessä kilpajuoksussa.

Kings on ollut viime aikoina tutun tehoton porukka. Joukkue kisaa tosissaan ensi kesän ykkösvarauksesta ja viimeisen 10 pelin saldolla 2-6-2 se onkin ihan mahdollista saavuttaa. Vancouverilla on sen sijaan täydet mahdollisuudet playoffeihin ja joukkueen viimeisten 10 pelin saldo 6-2-2 on ihan hyvä tähän aikaan kaudesta. Voitolla Canucks nappaisi Läntisen konferenssin kuudennen sijan itselleen, mikäli Calgary häviäisi samaan aikaan yön pelin varsinaisella peliajalla St. Louisille. Mikäli näin onnellisesti kävisi, Canucks olisi enää pisteen päässä Luoteista divaria johtavasta Minnesotasta (lisäksi Vancouverilla on yön ottelun jälkeenkin peli vähemmän pelattuna).

Peliin lähdetään siinä mielessä erittäin mielenkiintoisista asetelmista, että Kingsin maalilla pelaa Tom Larscheidin raportin mukaan ex-Canucks-vahti Dan Cloutier. Cloutierin lisäksi pelissä saatetaan nähdä päälle kolme kuukautta sivussa olleen Brendan Morrisonin paluu (riippuu pelin alla Morrisonin kunnosta). Nämä kaksi asiaa tekevät tästä pelistä mielenkiintoisen. Samalla pitää kuitenkin sanoa, että jos Cloutierin Kings voittaa Luongon Canucksin neljännen kerran peräkkäin tällä kaudella, minusta ei kuulu vähään aikaan.

 

[Chip Whitley]

Ensi yönä vastassa Vancouverille tällä kaudella suuri ja voittamaton, Läntisen konferenssin ja koko NHL:n jumbo, Los Angeles Kings. Laa-Laa on vienyt Vancouveria tällä kaudella kaikki kolme kertaa ja iskenyt yhteensä 12 maalia Canucksin verkkoon. Kaikissa kolmessa pelissä Canucksin asenteessa on ainakin tuntunut olevan puutteita, joten toivottavasti nämä aikaisemmat pelit muistettaisiin tällä kerralla.

Canucksin saldo Tyynenmeren divisioonan joukkueita vastaan ei ole myöskään mikään mairitteleva (5-9-1, tosin 7 näistä tappiosta on tullut Losia ja Sharksia vastaan), joten olisi korkea aika kääntää kurssia sillä seuraavat 5 ottelua pelataan kaikki kyseisen divarin joukkueita vastaan. Mukaan mahtuu ottelut Ducksia ja Starsia vastaan, joten varmasti tiukkaa vääntöä tulee olemaan. Kyllä 5 pistettä pitäisi se vähimmäistavoite olla jotta säilyttäisiin iskuasetelmissa kauden loppua ja oman divarin sisäisiä pelejä kohtaan.

Canucksin saldo maanantai-peleissä on muuten 0-5-0...

 

[nuck]

Nostaisin vielä yhden syyn esille joka vaikuttaa tähän aika suurestikin: "line matching".

Tätä on totta, tosin monet muutkin joukkueet tekevät tätä samaa, mutta harvat niin paljon ja niin selvästi kuin Canucks. Aika ajoin joukkue tosiaan vaihtaa vieraspeleissä koko orkesterin kerralla heti aloituksen jälkeen, ellei Vigneault saa muuten ketjuja osumaan. Eli lisätään tämäkin tärkeä asia tuon joukkueen muunlaisen (loukkaantumiset, ketjujen kemioiden jatkuva hakeminen) vaihtuvuuden jatkoksi.

Kaiken kaikkiaan Vancouverin hyökkäyksiin lähdön yhtenä suurena ongelmana on siis joukkueen valtava eläminen tämän kauden aikana. Toivottavasti ainakin loukkaantumiset vähenisivät nyt loppukaudella, jotta yksi häiriötekijä poistuisi kuvioista ja porukka saisi luotua pitkästä aikaa pysyvämpiä pareja joukkueen sisälle.

Kaksi paikkaa ottelussa on ihan hyvä lukema, joskaan en pitänyt kumpaakaan noista minään A-luokan maalipaikkana.

Eivät ne mitään parhaita mahdollisia paikkoja olleet, sillä Legace oli tilanteissa hyvin mukana. Kuitenkin jos pelaaja saa takakulmalle vapaan vetopaikan (kukaan ei ole ihossa kiinni tai pakkia ei ole maalivahdin välissä), tämä on aina maalipaikka.

Shannon kyllä sitoo yhden miehen itseensä, mutta tämä samalla tarkoittaa sitä että kukaan ei ole meiltä - eikä samalla myöskään vastustajalta - maalin edessä maskia tekemässä. Ja nykymaalivahdit ottavat 98% laukauksista kiinni mikäli maskia ei ole,

Totta, mikäli vastustajan maalivahti näkee Salon tai Edlerin (tai kakkosylivoimassa Öhlundin / Bieksan) laukauksen, hän ottaa kiekon kiinni lähes aina. Mutta tuo Shannonin backdoor-paikka ainakin mahdollistaa ylivoimassa kovaa ampuvien pakkien laukauksia enemmän. Tämän vuoksi Vigneault luottaakin tuohon systeemiin; Shannonia kun on järkevää käyttää tuossa paikassa, sillä hän on joukkueen paras pelaaja tuohon paikkaan nopean mailansa kanssa ja toisaalta Vancouverilla on kaksi erittäin hyvin laukovaa puolustajaa.

Periaatteessa joukkue pelaa tällä hetkellä siinä mielessä tavoilleen erikoisesti, että joukkueen ylivoimassa avainpelaajat eivät ole tällä hetkellä kaksoset, kuten on totuttua. Tai ovathan he, jos mittarina käytetään kiekon pitämistä ja pelin jakamista, mutta paikkoja pyritään pelaamaan aikaisempaa enemmän Shannonille ja Edler/Salo -kaksikolle, eikä niinkään esimerkiksi Daniel Sedinille. Juuri tällä hetkellä tämä tapa on toiminutkin ihan hyvin, jos mittarina käytetään joukkueen viime pelien ylivoimaprosenttia.

Ylivoimahan on usein muullekin pelille tyypillistä peliä, jossa onnistumiset ruokkivat lisää onnistumisia ja päinvastoin. Toimivia omia juttuja tulee samalle ylivoimaviisikolle lisää pikku hiljaa ja ajan kanssa, kun viisikko onnistuu erilaisissa yhteisissä asioissa. Nämä onnistumiset lisäävät erilaisten sisäisten variaatioiden määrää ja vaikeuttavat vastustajan peliä, kun vastustaja ei usko niin täysillä omaan alivoimaansa. Tämän vuoksi V luultavasti (?) yrittää saada tätä joukkueen tämän hetkistä ykkösylivoimaa pidettyä nyt pidempään kasassa, eikä halua sekoittaa pakkaa enempää.

Myös maalivahteja pitäisi scoutata etukäteen. Legacen tai Turcon kaltaiset pienet mutta nopeat maalivahdit ovat vaikeampia ohittaa näillä takatolppa-kuvioilla, kun miesten sivuttaisliike ja reaktioajat ovat eliittiluokkaa (puolestaan siniviivalaukaukset toimivat paremmin kun peittoalue on pienempi).

Tämäkin on totta, ja uskon kyllä kaikesta huolimatta vahvasti, että Vancouverissa(kin) tehdään paljon tätä vastustajan maalivahtien scouttaamista - joukkue pelaa kuitenkin ammattilaissarjaa. Aina tästäkään ei vain ole niin suurta hyötyä, jos vastustaja onnistuu pakottamaan pelin jakajat (Canucksin tapauksessa kaksoset) pelin ulkopuolelle ja samalla tukkimaan syöttölinjat. Näissä tapauksissa joukkue joutuu pelaamaan B-vaihtoehdon kautta.

Viime keväänä Dallas ja Anaheim onnistuivat molemmat tässä hommassa kiitettävästi eliittiluokan puolustavilla hyökkääjillä (Halpern, Lehtinen / Påhlsson, R. Niedermayer) ja puolustajilla (Zubov, Norström / Pronger, Niedermayer, Beauchemin). Kumpikin joukkue prässäsi aika usein aktiivisesti kahdellakin miehellä Canucksin kiekollista pelaajaa, sai paljon kiekon riistoja ja pystyi purkamaan peliä.

Vancouver oli pari kertaa lähellä saada ylivoimansa toimimaan maalien muodossa (mm. muutama tolppa ja ylärima) ja uskon, että pari onnistumista noihin tärkeisiin hetkiin, niin Stars tai Ducks olisi vähän passivoittanut omaa alivoimaansa. Nyt joukkueet saivat joka pelin jälkeen vain lisää uskoa omiin juttuihinsa ja samalla Canucksin tuska näkyi katsomon ylimmälle riville saakka.

Puolustuksen auttaminen on tärkeää, mutta tämän hetken kunnossaan Näslund ei tuon puristuksen jälkeen hyökkäykseen jaksa enää samalla vauhdilla (innolla?) polkea. Ja hän on kuitenkin loppupeleissä pelaaja jolta tehoja odotetaan, joten uskon että tästä syystä (tuo näkymättömyys hyökkäysalueella) kirjoittajat noin Näslundia kommentoivat.

Ymmärrän kyllä sen, että Näslundia kritisoidaan. Aika ajoin tämä kritiikki osuu kohteeseen, sillä Näslund ei jaksa vetää pitkiä vaihtoja päästä-päähän-kiekkoa, eikä hän ole tehnyt niin paljon tehojakaan, mitä häneltä olisi lupa odottaa. Mutta sitä en jaksa ymmärtää, että häntä kritisoidaan jokaisen tehottoman pelin jälkeen "ei taaskaan kiinnostanut -kommenteilla", vaikka mies on selvästi laittanut itseään peliin.

Jos esimerkiksi viimeisen Blues-pelin jälkeen olisi verrattu kaksosten ja Näslundin välistä työn määrää koko kentän alueella, niin Näslund olisi vienyt voiton helposti. Jos Näslundin työn määrää olisi verrannut esimerkiksi Shannonin tai Raymondin työn määrään koko kentän alueella, niin tässäkin tapauksessa Näslund olisi vienyt dieselmaisesta olemuksestaan huolimatta niskalenkin. Tästä huolimatta vain Näslund oli taas pelin jälkeen tiettyjen fanien silmätikkuna HF:lla.

Ihan kuin he eivät olisi edes katsoneet koko peliä, vaan lokeroivat vanhasta tottumuksesta yhden syötön kerännyttä Näslundia "taas peli, jossa Näslund ei laittanut itseään peliin -lokeroon". Nämä kommentit ovat HF:n kaltaisella "joukossa tyhmyys todella tiivistyy -palstalla" vääristämässä aivan liian usein pelien tapahtumia, eikä tämä tee oikeutta pelaajalle.

Sehän on ihan selvää, että kuuden miljoonan mieheltä pitäisi saada enemmän myös runkosarjassa. Samalla pitäisi kuitenkin katsoa nyky-Näslundia ja miettiä sitä, että hän ei ole varmasti omasta mielestäänkään enää se sama hyökkäyksen dominoiva pelaaja, mikä hän oli parhaimmillaan huippukemian ketjussa Morrisonin ja Bertuzzin kanssa pelatessa. Nykyinen tilanne tuskastuttaa siis varmasti miestä itseäänkin.

Minä annan arvoa kuitenkin sille, että nykyisin hän pelaa aikaisempaa enemmän koko viisikolle. Hän on karsinut pelistään tiettyjä asioita saadakseen pelinsä sopimaan nykyisen joukkueen puolustavaan linjaan ja omaksunut kahden suunnan pelaamisen. Maisema ei enää vaihdu takavuosien malliin, mutta nykyisin hän tekee vastapainona muita asioita joukkueelle. Eihän tämä tietenkään riitä, jos katsoo pelkästään hyökkäyspään hyötyä tai miehen saamaa palkkaa, mutta kyllä Näslund on ainakin yrittänyt paljon useammin, mitä HF:n juttujen perusteella voisi luulla.

Uskoisin että on vaikeaa laittaa kiekkoa maalille mikäli siellä ei ketään ole... Pyatt toimi viime kaudella tuossa paikassa hyvin, mutta tällä kaudella kunnon tilaisuutta ei edes olla annettu (pari erää, ehkä yksi ottelu, siellä täällä). Tätä olen ihmetellyt muiden asioiden lomassa (YV-peluutus jne.)

Luonnollisesti silloin kun maalilla ei ole ketään, sinne ei myöskään kannata kiekkoa laittaa. Tarkoitinkin niitä tapauksia, joissa maalilla on ukkoa, mutta kaksoset yrittävät pelata vapaata paikkaa takakulmalle jne. Kyllä näitäkin aikoja eteen tulee aika paljon, vaikka Näslund tai Shannon eivät maalille riittävän usein menekään. Tuota Pyattin kokeilemisen vähyyttä minäkin olen ihmetellyt ja aikaisemmin sitä täällä kritisoinut. Hän on nykyisestä joukkueesta mielestäni paras pelaajatyyppi kaksosten ketjuun.

Canucksin saldo Tyynenmeren divisioonan joukkueita vastaan ei ole myöskään mikään mairitteleva (5-9-1, tosin 7 näistä tappiosta on tullut Losia ja Sharksia vastaan), joten olisi korkea aika kääntää kurssia sillä seuraavat 5 ottelua pelataan kaikki kyseisen divarin joukkueita vastaan.

Noista kolmesta Los Angeles -pelistä vähintään kaksi voittoa, kuten muutkin Luoteisen divarin joukkueet ja Vancouverin saldo olisi näistä peleistä ihan kohtalainen 7-7-1. Luoteisen divarin saldo kokonaisuutena Tyynenmeren divaria vastaan on muuten 40-27-8, joten Canucks olisi kuitenkin tästä jäljessä tuolla .500-pelillään.

 

[Moustache Dave #44]

...jos Cloutierin Kings voittaa Luongon Canucksin neljännen kerran peräkkäin tällä kaudella, minusta ei kuulu vähään aikaan.

Nuck oli epäilemättä käynyt sahaamassa Mitchellin mailaa, pienen kevätloman toivossa, mutta Burrows – Kesler kaksikko löysi tästäkin huolimatta tien voittoon.

Vaikeaa oli Kingsejä vastaan taas kerran. Cloutierhan siellä huseerasi maalilla, tutussa kypärässään, eikä Canucks oikein saanut kiekkoja ylös, jalat näyttivät Cloutierillä olevan edelleen nopeassa kunnossa.

Morrison teki paluun, ei ole tosin ranne varmaan 100% kunnossa, kun ei yhtään aloitusta ottanut. Rypien lähti Morrisonin tieltä sivuun, samoin poissa oli Bourdon, jonka paikan otti Weaver. Minulle oli pieni yllätys, että Morrison ei juuri Näslundin kanssa pelannut, vaan lähinnä Ritchie oli Brendanin hyökkäysparina. V:hän tuntuu peluuttavan lähinnä nimenomaan hyökkäyspareja, pakkipareja ja yhtä viisikossa omaa rooliaan arvuuttelevaa vaihtuvaa jokeripelaajaa.

Kings meinasi taas jättää Canucksit pisteittä. Mitchellin maila hajosi hyökkäyssinisellä, hieman ennen kolmannen erän puoltaväliä. Kings pääsee tämän seurauksena kahdella Bieksaa ja mailatonta Mitchelliä vastaan. Kiekko tuodaan sisään Mitchellin laidasta, jonne Bieksakin jostain syystä säntää, jättäen oman miehensä vapaaksi maalinkulmalle. Ei oikein avautunut mitä Bieksa tuossa haki takaa, perussääntö noissa on ehdottomasti pelata syöttö pois. Mitchell olisi kyllä voinut mailattomanakin blokata vetoa tai jättää sen Luongon hoidettavaksi, nyt pääsi kaveri nostamaan vapaana takatolpalta lähes tyhjiin.

Tasoituksen hakeminen ei Canuckseilta tuntunut onnistuvan, mutta onnea oli vaihteeksi matkassa. Burrows heittää toivotaan-toivotaan sutaisun maalille, Cloutier ja Visnovsky pomputtelevat kiekkoa, jonka Kesler käy tökkäämässä sisään. Jatkoajalla Kesler voittaa hyökkäyspään aloituksen, Burrows taistelee kiekon viivalle, josta Mitchell ampuu ja Kesler ohjaa maalin edestä voittomaalin.

Salo taisi pelata kolmannessa erässä vain yhden vaihdon. Mahdollinen loukkaantuminen meni minulta kyllä ohi, mutta eihän tuo kovin hyvä merkki ole.

 

[Chip Whitley]

Mutta sitä en jaksa ymmärtää, että häntä kritisoidaan jokaisen tehottoman pelin jälkeen "ei taaskaan kiinnostanut -kommenteilla", vaikka mies on selvästi laittanut itseään peliin...Ihan kuin he eivät olisi edes katsoneet koko peliä, vaan lokeroivat vanhasta tottumuksesta yhden syötön kerännyttä Näslundia "taas peli, jossa Näslund ei laittanut itseään peliin -lokeroon".

Viime yönä Losia vastaan Näslund kuitenkin pelasi kuin eri pelaaja (verrattuna Blues-peliin), mihin lokeroon sinä tämän esityksen laittaisit? Mielestäni ehdottomasti yksi kapteenin parhaista peleistä tällä kaudella (ehkä paras jos tuo marraskuun bursti unohdetaan), vaikka se ei tulostaululla pisteiden avulla näkynytkään. Mielestäni se suurin ero Blues-matsiin oli juuri tuo itsensä likoon laittaminen ja tosissaan yrittäminen, jota siis olin näkevinäni reilusti enemmän viime yönä kuin Bluesia vastaan.

Samalla pitäisi kuitenkin katsoa nyky-Näslundia ja miettiä sitä, että hän ei ole varmasti omasta mielestäänkään enää se sama hyökkäyksen dominoiva pelaaja, mikä hän oli parhaimmillaan huippukemian ketjussa Morrisonin ja Bertuzzin kanssa pelatessa. Nykyinen tilanne tuskastuttaa siis varmasti miestä itseäänkin.

Tässä saattaa olla se suurin syy minkä takia Näslundin otteet heittelevät kentällä nykyään niin paljon. En nimittäin usko että Näslundkaan olisi tuota vielä ihan täysin ymmärtänyt. Hänen pelitasonsa tippui liigan huipulta keskivertoon niin nopeasti, että vaikuttaisi siltä, että hänen on ajoittain vaikea tehdä niitä asioita kentällä joita hänen nykyään pitäisi tehdä menestyäkseen (asioita joita hänen ei välttämättä tarvinnut tehdä vielä muutama vuosi sitten menestyäkseen). Eli siis tällainen "mental thing", jota hän ei saa joka otteluun toimimaan (tuli vähän Aurinkokuningas-fiilis).

Siinä missä muutama vuotta sitten Näslund olisi luikkinut pakista kiekon kanssa karkuun, hän ei sitä nykykropallaan pystykään suorittamaan. Siinä missä hän tuon kiekon muutama vuosi sitten itselleen saisi ilman että joutuisi taklatuksi, hän tällä hetkellä joutuukin ottamaan taklauksen vastaan eikä välttämättä kiekkoa saa (mikäli tällaiseen tilanteeseen edes haluaa mennä, kun tietää että löytää itsensä luultavasti jään pinnasta). Ja niin edelleen ja niin edelleen. Vaikuttaisi siltä että Näslund ei joka pelissä olisi valmis tuota nykyään vaadittua työtä tekemään. Itseluottamus ja usko omiin, vielä jäljellä oleviin taitoihin varmasti kärsii ikään kuin jatkumona.

Tilastollisestihan Näslund on pelannut viime ottelut surkeasti. Yhdeksän viimeistä ottelua, saldona yksi syöttö ja teholukema reilusti pakkasen puolella (onkohan jotain -5?). Eli siis ei hyötyä hyökkäyksessä, puolustuspäässä riski, ja fyysinen pelikin olematonta. Raymondhan oli terve raaputus vaikka vaikka tuo ensimmäinen kohta (hyöty hyökkäyksessä) täytettiin. Provincen kolumnisti Ed Wiles tuon esille artikkelissaan otti.

 

[Mr. Smith]

Tilastollisestihan Näslund on pelannut viime ottelut surkeasti. Yhdeksän viimeistä ottelua, saldona yksi syöttö ja teholukema reilusti pakkasen puolella (onkohan jotain -5?). Eli siis ei hyötyä hyökkäyksessä, puolustuspäässä riski, ja fyysinen pelikin olematonta.

Oliko se Chip joka joskus jotain näistä tilastoista mutisi? :)

Itse en oikein kauheasti ole huomannut tuota, että Naslund olisi puolustuspäässä riski. Toki en ole kyllä kiinnittänyt suurempaa huomiota Naslundin puolustuspeliin viime aikoina. Vai onko tuo "riski" tullut noiden tilastojen perusteella?

Itse ottelu onneksi voitettiin, vaikka maalit nyt sattuikin tekemään itsekäs Kesler. Todellinen johtaja antaisi muiden tehdä ratkaisevat maalit, jotta koko joukkueen fiilis paranisi.

 

[nuck]

Viime yönä Losia vastaan Näslund kuitenkin pelasi kuin eri pelaaja (verrattuna Blues-peliin), mihin lokeroon sinä tämän esityksen laittaisit? Mielestäni ehdottomasti yksi kapteenin parhaista peleistä tällä kaudella (ehkä paras jos tuo marraskuun bursti unohdetaan), vaikka se ei tulostaululla pisteiden avulla näkynytkään. Mielestäni se suurin ero Blues-matsiin oli juuri tuo itsensä likoon laittaminen ja tosissaan yrittäminen, jota siis olin näkevinäni reilusti enemmän viime yönä kuin Bluesia vastaan.

Näslund oli tosiaan hyökkäyspäässä selvästi terävämpi nyt kuin Blues-pelissä. Uskon tämän johtuneen siitä, viime pelissä hyvin toimimaan alkanut yhteinen sävel Raymondin ja Pettingerin kanssa sai nyt jatkoa ja tämä yhteisen kemian löytäminen piristi koko ketjua entisestään. Näslundkin sai tässä ketjussa taas enemmän vastuuta kiekollisena pelaajana, eikä hänen tarvinnut raapia muniaan kulmassa kaksosten mitatessa keskenään kiekolla ajan ja tilan tajua.

Peli oli häneltä siis parempi kuin edellinen peli etenkin hyökkäyssuuntaan. Mutta eihän tämä tee Blues-pelistä "ei kiinnostanut peliä", kun kaikilla pelaajilla on pelien välillä eroja: välillä sytyttää aste enemmän ja välillä vähemmän, vaikka yritystä löytyisikin kummallakin kerralla. Dan Cloutier se muuten vasta parastaan pistikin vanhaa seuraansa vastaan... verrattuna nyt vaikka lähes ties mihin miehen Kingsin peliin. Ja aivan varmasti Cloutierilla on ollut aikaisemminkin yritystä.

Vaikuttaisi siltä että Näslund ei joka pelissä olisi valmis tuota nykyään vaadittua työtä tekemään. Itseluottamus ja usko omiin, vielä jäljellä oleviin taitoihin varmasti kärsii ikään kuin jatkumona.

Aika monessa pelissä Näslund on kyllä tehnyt töitä koko kentän alueella, mutta onhan hän eri pelaaja nykyisin kuin vielä kolme-neljä vuotta sitten. Aikaisemmin Näslundin kiinnostus alkoi ja loppui (kun kiekko menetettiin) vastustajan siniviivalla, nyt tämä käsittää paljon isomman osan kaukalosta. Hyökkäyspäähän pelatessa Näslundin itseluottamus on varmasti nykyisin pienenpää kuin parhailla päivillä, kun ei ole tullut onnistumisia.

Tilastollisestihan Näslund on pelannut viime ottelut surkeasti. Yhdeksän viimeistä ottelua, saldona yksi syöttö ja teholukema reilusti pakkasen puolella (onkohan jotain -5?). Eli siis ei hyötyä hyökkäyksessä, puolustuspäässä riski, ja fyysinen pelikin olematonta.

Niin, eihän sinun pitänyt tilastoista mitään puhua...

Joka tapauksessa tuo pakkasmerkintä (viimeisissä yhdeksässä pelissä oikea luku on muuten -4) ei tietenkään imartele, mutta tämä pitää kuitenkin sisällään omaan päähän pelaamista enemmän kuin kummallakaan kaksosella, Raymondilla tai Shannonilla (siis muilla enemmän hyökkäävillä pelaajilla). Kaksosten ketjussakin Näslund oli periaatteessa aina se pelaaja, joka lähti polkemaan hyökkäyspäästä omille kiekon menetyksen jälkeen.

Mitä tulee noihin hyökkäyspään lukuihin, niin ovathan ne masentavia. Käytännössä Näslund on pelannut noiden pelien aikana muutamia ihan hyviä pelejä hyökkäyspäässäkin, mutta tehoja ei vain ole nyt tullut (tietenkin pitäisi, kun puhutaan isojen minuuttien pelaajasta). Miehen hyökkäyspeli on ollut tälläkin kaudella epätasaista: näitä viimeisiä yhdeksää peliä edelsi 10 pelin putki, jossa Näslund teki 6+3=9 pistettä. Tuolloin peli ei ollut aina parempaa, mutta joskus kiekot "pomppivat" hyvin ja joskus taas eivät.

***

Vancouverilta tosiaan tärkeä voitto viime yönä Kuninkaista ja Morrison palasi pitkältä sairauslomalta. Joukkue laukoi paljon kohti Cloutieria, mutta jotenkin Kingsia vastaan oli taas kerran puutetta siitä viimeisestä tahdosta tehdä ratkaisu. Cloutier sylki paljon eteen, mutta maalille ei menty niin hyvin kuin pitäisi. Onneksi Kesler onnistui lopussa kahdesti ja toi ne tärkeimmät, eli pisteet kotiin - samalla tämä salli näiden raaputusten jatkumisen. Keslerilla on nyt kasassa 19 maalia, joten toissa kauden 10 maalin ennätys on kohta tuplaantumassa. Missä mahtaakaan mennä miehen maalien raja parin kauden päästä? Päälle 30 maaliin on ainakin kaikki mahdollisuudet, 40 maaliin en jaksa uskoa puolustavan sentterin koskaan pääsevän.

Toivottavasti Salon vamma ei ole vakava. Mies on pelannut hienoa kiekkoa nyt kun on pysynyt vähän pidempään kasassa ja olisi todellinen sääli joutua pelaamaan ilman häntä.

 

[Chip Whitley]

Itse en oikein kauheasti ole huomannut tuota, että Naslund olisi puolustuspäässä riski. Toki en ole kyllä kiinnittänyt suurempaa huomiota Naslundin puolustuspeliin viime aikoina. Vai onko tuo "riski" tullut noiden tilastojen perusteella?

No Predatorsia vastaan molemmat maalit meni kapteenin piikkiin, mutta ei suoria näkyviä virheitä ole sen enempää tullut. Vaikka Näslund kuinka yrittäisi ja luistelisi puolustamaan, ei hän kamppailuvoimassa läheskään kaikille vastustajahyökkääjille pärjää, eikä hänen pelaaminen puolustusalueella mitään Selke-tasoa ole (vaikka tätä osa-aluetta on selvästi erityisesti yritys-puolella viime vuosina parantanutkin).

Dan Cloutier se muuten vasta parastaan pistikin vanhaa seuraansa vastaan... verrattuna nyt vaikka lähes ties mihin miehen Kingsin peliin. Ja aivan varmasti Cloutierilla on ollut aikaisemminkin yritystä.

Eikä muuten ollut ainoa ennakolta heikompi maalivahti jonka Canucks on saanut näyttämään Vezina-ehdokkaalta... paikkoihin kaipaisin laatua, tai mikäli näitä ei saada rakennettua, niin laukausten seuraamiseen terävyyttä. Molemmat maalit tehtiin nytkin maalin edestä.

Niin, eihän sinun pitänyt tilastoista mitään puhua...

En mielelläni tilastoita käytäkään kun ne eroavat pelaajan peliesityksistä kentällä (esim. Pyatt). Näslundin viime aikaiset tilastot kuitenkin kuvaavat hänen esityksiään kentällä melko hyvin, joten ei minulla tällöin ole ongelmaa niiden käytön kanssa. Viime öinen nyt poikkeuksena, hän kun oikeasti pystyi kiekon kanssa keski- ja hyökkäysalueella ratkaisuihin, vaikka pisteittä jäikin.

Salo palasi pelaamaan loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei pystynyt pelaamaan loppuun ja luovutti lopullisesti kolmannen erän alkupuolella. Jotain positiivisista siis tuo että hän pystyi kokeilemaan. Yksi kappale lisää Herra Posliinin jo älyttömän pitkään loukkaantumisten kirjaan.

Niin, ja lupaan syödä paitani YouTubessa mikäli Kesler Canucks-urallaan yhden kauden aikana 35 maaliin yltää.