Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Terävyys puuttuu nyt Canucksien pelistä, taas menetettiin johto ja hävittiin jatkoajalla.

Tuo tappiohan oli sikäli harvinainen, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella vastustaja tuli toisen erän jälkeisestä tappiotilanteesta voittoon. Vancouverin saldona ennen tätä Blue Jackets -ottelua oli 23-0-0 niissä peleissä, joissa Canucks oli johtanut kahden erän jälkeen, mutta nyt tuo täydellinen sarja sitten menetettiin. Ei sinällään yllätä, sillä jossain vaiheessa tämän sarjan katkeamista osasi odottaa. Vähän vain harmittaa tapa, millä taas tänään hävittiin (pari hylättyä maalia, Columbuksen ensimmäinen ja peliin takaisin tuonut onnekas maali, iso virhe virheettömältä Mitchellilta keskialueella pelin tasoittaneeseen maaliin...).

Mutta toisaalta on annettava kyllä tunnustusta Columbuksellekin. Blue Jackets on joukkue, joka voisi hyvin olla varteen otettava playoff-joukkue (no, tällä hetkellä heillä on vain kolme pistettä playoff-rajaan, joten voivat he olla tätä jo tällä kaudella), mikäli he pelaisivat tasaisemmin tätä hyvää ja taistelevaa kiekkoa mitä Vancouveria vastaan nähtiin.

Columbukselta tuntuisi puuttuvan kuitenkin voittamisen rutiinia pitkässä sarjassa ja otteet heittelevät pelistä toiseen aika paljon. Nytkin viimeisten seitsemän pelin sisään mahtuvat 5-1 voitto Detroitista, 3-2 voitto Ottawasta, 3-0 voitto Montrealista ja tämä 3-2 voitto Vancouverista. Toisaalta taas mukana näiden pelien sisällä ovat myös mm. selvät 1-5 tappio St. Louisille (Bluesin toinen voitto viimeisiin kahdeksaan peliin) ja 1-3 tappio Torontolle.

Itse ajattelin tämän Columbuksen otteluhistorian vuoksi ennen peliä, että ottelusta tulee joko erittäin vaikea tai sitten suhteellisen helppo rutiinivoitto pari pelaajaa siirtotakarajalla menettäneestä joukkueesta. Kahden erän jälkeen näytti siltä, että tämä jälkimmäinen toteutuu, vaikka Canucks ei peliä mitenkään selvästi vienytkään. Kolmannessa erässä Blue Jackets näytti kuitenkin taistelutahtonsa ja otti hyvällä pelillä lopulta ansaitutkin pisteet.

Columbuksen Jason Chimera kertoi joukkueessa varmasti tunteita herättäneistä siirtotakarajan tapahtumista seuraavasti;

"It's tough anytime you lose a guy like Adam Foote, one of the best leaders in the game. I'm not going to lie to you, it was a mental letdown for the team. But we had to keep moving forward, forget about it quickly and move on. We're still right there, it's two wins and you're right back up there."

Joukkueen kokemat menetykset olivat varmasti menetyksiä paperilla. Kentälle nämä saattoivat tehdä kuitenkin ainakin lyhyellä aikajänteellä paljon hyvää, jos ja ilmeisesti Canucks-pelin perusteella kun, joukkue käsitteli nämä sisällään oikein. Ihan mielenkiintoista seurata menetyksiä kokeneen Columbuksen otteita kauden lopussa. Kuinka paljon joukkueen henkisen johtajan Footen menetys tulee näkymään, nouseeko porukasta nyt muita johtajia ja mikä vaikutus näillä kauden lopun tapahtumilla tulee olemaan Läntisen konferenssin playoff-taistelussa. Columbus näyttäisi ainakin olevan taas mukana kisassa ja sehän tekee kauden lopusta vain mielenkiintoisemman.

Edittinä pari ranskalaista:

- Blue Jackets peli oli tämän kauden ensimmäinen peli, jossa Canucks sai jalkeille kaikki parhaat puolustajansa.

- Tollefsen ei tainnut tuntea Rypienia.

- Ryan Shannonista on kehittynyt hyvä pelaaja joukkueelle. Viimeisissä seitsemässä pelissä seitsemän pistettä.

- Pettinger tuntuu löytäneen heti hyvän paikan Keslerin ja Burrowsin ketjussa. Columbusta vastaan mies oli koko kentän ahkerin taklaaja.

- Bieksa ei ole vielä normaalitasolla päälle 40 pelin loukkaantumisen jäljiltä. Voittomaali meni hänen piikkiinsä ja hän oli muutenkin kentällä kaikkien Columbuksen maalien aikana. Erikoista, että Mitchelliltakin on näkynyt nyt pari isoa virhettä, kun kaksikko kasattiin taas yhteen. Viime kauden Canucksin parhaalla pakkiparilla on onneksi vielä aikaa saada peli kulkemaan.

- Vancouverin saldo helmikuussa on hieno 6-1-5. Eli joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla tässä kuussa 12 pelistään vain yhden.

 

[Chip Whitley]

- Tollefsen ei tainnut tuntea Rypienia.

No ei ainakaan siltä näyttänyt. Ryp sai monta vasuria suoraan turskapojan käkättimeen, propsit lähtee tosin Tollefsenille siitä ettei mennyt maihin kertaakaan vaan pysyi pystyssä koko tappelun ajan. Esimerkiksi Cowan olisi tippunut heti ensimmäisestä iskusta, mikäli vain olisi siihen asti pystyssä pysynyt.

Turha kai sitä on edes mainita, sillä kaikki sen tietää, mutta Rypienhän loukkasi kätensä tuossa tappelussa ja sairasloman pituutta odotellaan. Menee jo komedian puolelle.

- Bieksa ei ole vielä normaalitasolla päälle 40 pelin loukkaantumisen jäljiltä. Voittomaali meni hänen piikkiinsä ja hän oli muutenkin kentällä kaikkien Columbuksen maalien aikana. Erikoista, että Mitchelliltakin on näkynyt nyt pari isoa virhettä, kun kaksikko kasattiin taas yhteen. Viime kauden Canucksin parhaalla pakkiparilla on onneksi vielä aikaa saada peli kulkemaan.

On selvää että Bieksaa kohdistuneessa kritiikissä pitää ottaa huomioon tuo pitkä poissaolo, mutta kyllähän hänen pelinsä varsinkin omalla alueella nostaa suuria kysymysmerkkejä sillä se oli samanlaista alkukaudella ennen loukkaantumista. Melko hukassa olemiselta tuo on näyttänyt koko kauden, no mutta toivotaan että kauden edetessä Bieksa parantaa otteitaan, ja että kesällä sorvattu jatko ei koidu virheeksi.

Mitä Canucksin peliin kokonaisuudessaan tulee, en ole mitenkään vakuuttunut viime aikaisista otteista vaikka pisteitä onkin tullut. Canucks pelasi helmikuussa 12 ottelua saldolla 6-1-5, mutta mukana oli vain 3 voittoa varsinaisella peliajalla (heikosta Atlantasta, heikosta Oilersista ja tällä hetkellä heikosta Detroitista). Säälipisteet huomioimatta, tavallaan olimme .500 joukkue viime kuun aikana (6 voittoa & 6 tappiota) eikä se yksinkertaisesti riitä vielä kun puolet voitoistamme on antanut myös kilpakumppanille ekstrasäälipisteen. Ainakin Colorado tulee kohta kovaa ohi sarjataulukossa.

Tähän lisättynä kahden viime ottelun "romahdukset", niin ainakin omat fiilikset ovat taas alhaalla. Heikko hyökkäys (paperilla) saa puristettua pari maalia, mutta vahva puolustus ja maalivahtipeli (paperilla) ei saa pidettyä johtoa. Joskus toistepäin. Tietenkin tässä kohtaa voi katsoa pelejä ja menetettyjä pisteitä yksinkertaisesti sanomalla että Mitchell teki tuossa pahan virheen, tai että Kesler, Burrows eikä Salo saanut purettua kiekkoa alueelta, ja syyttää näitä asioita heikohkosta menestyksestä. Fakta on kuitenkin että virheitä sattuu aina, ja niistä huolimatta voittoja pitäisi kerätä.

En tiedä, ehkä sitten olen suuren suuri pessimisti, mutta minun silmääni Canucksissa huutaa tällä hetkellä hälyttävästi keskinkertaisuus. 6-1-5, jonkun silmään hyvä tulos, jonkun silmään huono tulos. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

 

[Moustache Dave #44]

Ryp sai monta vasuria suoraan turskapojan käkättimeen...mutta Rypienhän loukkasi kätensä tuossa tappelussa ja sairasloman pituutta odotellaan.

Rypien muisteli Team 1040:n haastattelussa kohdanneensa Tollefsenin kolmisen vuotta sitten AHL:ssä ja jatkoi, että Tollfesen ei tainnut muistaa hänen olevan vasenkätinen. Rystyset olivat kuulemma hajonneet kypärään osuneeseen lyöntiin, sen vakavampaa vammaa Ryp ei ainakaan suoriltaan tunnustanut.

 

[nuck]

On selvää että Bieksaa kohdistuneessa kritiikissä pitää ottaa huomioon tuo pitkä poissaolo, mutta kyllähän hänen pelinsä varsinkin omalla alueella nostaa suuria kysymysmerkkejä sillä se oli samanlaista alkukaudella ennen loukkaantumista. Melko hukassa olemiselta tuo on näyttänyt koko kauden, no mutta toivotaan että kauden edetessä Bieksa parantaa otteitaan, ja että kesällä sorvattu jatko ei koidu virheeksi.

Pitää toivoa. Viime kaudella Bieksa oli omassa päässä Mitchellin kanssa pelatessa suurimmaksi osaksi kautta erinomainen (ainoastaan kauden aivan loppu ja playoffit menivät alle tason, kun hän pelasi San Jose -pelin jälkeen loukkaantuneena saatuaan laukauksen jalkaansa), joten tämä kyllä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Mitä tähän kauteen tulee, niin alkukausi oli koko joukkueelta totaalisen surkeaa pelaamista, joten tuosta ei nyt voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen ja nyt tämän kauden lopun Bieksa on pelannut päälle 40 pelin jalkavamman jälkeen puolikuntoisena, joten ei tästäkään voi vetää yhtäläisyysmerkkejä mihinkään.

Toistaiseksi Bieksan puolustuspelistä kertoo oikeastaan kunnolla vain ainoastaan viime kausi ja onnistuminen silloin, kun hän oli kunnossa.

En tiedä, ehkä sitten olen suuren suuri pessimisti, mutta minun silmääni Canucksissa huutaa tällä hetkellä hälyttävästi keskinkertaisuus. 6-1-5, jonkun silmään hyvä tulos, jonkun silmään huono tulos. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Niin, fakta on kuitenkin se, että Canucks on hävinnyt viimeisistä 12 pelistä varsinaisella peliajalla vain yhden. Kyllähän tämänkin voi kääntää huonoksi tulokseksi jos laskee kuinka monta pistettä vastustajat ovat saaneet rankuilla, mutta selvästi joukkue on ainakin nostanut tasoaan tammikuusta. Tällä hetkellä suunta on siis hyvä ja se (yhdessä Morrisonin paluun ja puolustuksen tervehtymisen kanssa) luo positiivisia fiiliksiä ainakin minulle loppukautta kohtaan.

Mutta nämä positiiviset fiilikset eivät tietenkään takaa sinällään varmaa playoff-paikkaa tiukassa Läntisessä konferenssissa. Lähes kaikki pelit ovat tällä hetkellä tasaisia ja tietyillä ns. pienemmillä asioilla (kuten pelin lopun purkukiekoilla, tuurimaaleilla ja arvoilla) on iso merkitys playoff-paikkoja ratkaistaessa. Vancouver on hävinnyt nyt kaksi viimeistä peliä näihin pieniin asioihin, mutta pitkässä sarjassa nämä asiat tulevat aina kääntymään myös toisinkin päin.

 

[Hiisi_van_Holten]

En varmastikkaan ole ainoa Canucks kannattaja, jolla suurimmat odotukset kohdistuvat loppu kauden sijasta ensi kauteen. Tietysti loppu kaudellakin laitetaan kaikki likoon ja yritämme päästä mahdollisimman pitkälle tänäkin keväänä. Mutta ainakin näin jälkikäteen katsottuna en siis ole kovinkaan pahoillani, ettei siirtorajalla uhrattu mitään joukkueen tulevaisuudesta hetkellistä hyötyä varten.

Ensi kauden joukkueesta upuu vain kolme hyökkääjää, varamaalivahti ja kenties jotain täyttöpelaajia neloseen. Ja kun tiedetään, että Luongon ollessa maalivahtina, ei kakkosmokeen tarvitse paljoa tuhlata voimme minunkin huonolla matikka päälläni tulla siihen tulokseen, että kolmeen hyökkääjä hankintaan jää paalua sellaiset rapiat 15 milljoonaa dollaria.

Se tekisi sellaiset noin viitisen miljoonaa per jantteri jos summa päätettäisiin jakaa tasan. Se on enenmän kuin kenenkään ensi kaudeksi sopimuksen alaisen kenttäpelaajan palkka.

Tässähän on tietysti useampikin vaihtoehto täyttää nuo jäljellä olevat paikat, mutta uskon, että puhun useampien suulla kun sanon, että tärkeintä on laatu ei määrä. Toinen merkittävä pointti olisi se, että nyt olisi saatava hieman rightin pelaajia avainpaikoille hyökkäykseen.

Nyt on laitettava kyllä (varsinkin UFA markkinoilla) kunnolla täkyä pöytään, jotta saisimme haaviimme vähän kovemman luokan nimiä.

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että minä kyllä tekisin Markus Näslundin kanssa uuden sopimuksen. Ja tietysti ehtona tälle sopimukselle olisi kohtuullinen palkka (3-4 miljoonaa). Kestoltaan se voisi olla 2 vuotta. Se olisi mielestäni helppo ratkaisu kakkosen laituriksi.

Yksi ratkaisu kakkosen sentteriksi voisi olla monien esille tuoma Jeff Carter. Parhaassa tapauksessa Canucks voisi saada Carterin ilman suurempia korvauksia, sillä hänen sopimuksensa umpeutuu, eikä Phillyllä ole varaa enää pistää kovinkaan suuria rahoja sentteri osastoon kiinni, sillä heillä on jo sillä osastolla Richards ja Briere kiinnitettyinä pitkillä ja rahakkailla diileillä. Carterille sopimuksen tarjoaminen ei olisi edes Canucksien kohdalla kovinkaan häijjy temppu, sillä se olisi korkeintaan vastapalvelus tapaus Kesleristä.

Jos Canucks joutuu haalimaan vahvistuksia treidien kautta olisi kenties yhdestä pakista mahdollisuus luopua sopivaa hyökkääjää vastaan.

Yksi vaihtoehto kakkosen sentteriksi voisi olla Mats Sundin (en voi uskoa kirjoittavani tälläistä iki-inhokistani) yhden vuoden paperilla. Tämä siirto jättäisi sopivasti tilaa seuraavaa kautta varten kun on aika höylätä Sedineille ja (kenties) Öhlundille uudet sopimukset.

UFA senttereistä mielenkiintoni kiinnittyvät Matsin lisäksi Daymond Langkow'hin (kuusi perättäistä yli 20 maalin sekä yli 50 pisteen kautta) sekä pienellä varauksella myös meidän Brendaniin.

Sedineille laituriksi haluaisin kyllä rightin pelaajan UFA markkinoilla ainut pelaaja joka sekin kylläkin pienellä varauksella kiinnostaisi olisi Michael Ryder.

Toisaalta en minä Hossastakaan panisi pahakseni...

Päätän nyt tällä kertaa tähän, ettei nyt mene liian jaaritteluksi, että nyt saadaan tällä kertaa joku teksti ulos. Myöhemmin lisää. Korjailkaa ihmeessä järjettömyyksiä tekstistä, tämä nyt oli tälläinen sekameteli soppa.

 

[nuck]

En varmastikkaan ole ainoa Canucks kannattaja, jolla suurimmat odotukset kohdistuvat loppu kauden sijasta ensi kauteen. Tietysti loppu kaudellakin laitetaan kaikki likoon ja yritämme päästä mahdollisimman pitkälle tänäkin keväänä.

Et varmasti ole ainoa. Tosin ainakin minä katson nyt ensin tämän kauden loppuun ja suunnittelen tosissani tulevaa vasta tämän jälkeen. Minulla on nimittäin edelleen uskoa tämän kauden joukkueeseen nykyisillä korteilla pelatessa. Mikäli joukkue vain menee playoffeihin tiukasta Läntisestä konferenssista, uskon koko kauden hyvään maalivahtipeliin, tiiviiseen viisikkopeliin, tasaisen kovaan puolustukseen ja joukkuekovuuteen luottavan Canucksin mahdollisuuksien vain kasvavan runkosarjasta.

Ensi kauden joukkueesta upuu vain kolme hyökkääjää, varamaalivahti ja kenties jotain täyttöpelaajia neloseen. Ja kun tiedetään, että Luongon ollessa maalivahtina, ei kakkosmokeen tarvitse paljoa tuhlata voimme minunkin huonolla matikka päälläni tulla siihen tulokseen, että kolmeen hyökkääjä hankintaan jää paalua sellaiset rapiat 15 milljoonaa dollaria.

Mitä ensi kauden joukkueeseen tulee, niin kaaviolla se tulee näyttämään palkkoineen suunnilleen tältä:

D. Sedin - H. Sedin - ? (3.575, 3.575, ?)
Raymond - ? - Pyatt (0.661, ?, 1.575)
Burrows - Kesler - Pettinger (0.483, 1.75, 1.0)
Brown/Cowan - Rypien / Ritchie? - ? (0.5/0.725, 0.5/0.6, ?)

Mitchell - Bieksa (3.5, 3.7)
Öhlund - Salo (3.5, 3.5)
Edler - Krajicek / Bourdon (0.55, 1.1/0.63)
Krajicek / Bourdon (1.1 / 0.63)

Luongo (6.75)
MacIntyre (0.5)?

Eli tällä hetkellä sopimuksissa on tosiaan kiinni (mikäli RFA-pelaajat Rypien ja Brown lasketaan jatkaviksi suunnilleen nykyisillä sopimuksilla) 10 hyökkääjää, seitsemän parasta puolustajaa ja ykkösvahti. Näiden 18 pelaajan yhteisbudjetti on noin 37.5 miljoonaa dollaria.

Poistumia tämän kauden joukkueesta ovat ainakin luultavasti uransa lopettava Linden. Lindenin lisäksi Morrisonin ja Näslundin tilanne on vielä auki, samoin on RFA:ksi tulevan ja tällä hetkellä hyvin pelaavan Shannonin tilanne ja energiapelaajista Ritchien ja Isbisterin tilanteet.

Vancouver tarvitsee ensi kaudeksi ykkösketjun laiturin, kakkosketjun sentterin, kakkosvahdin ja ehkä nelosketjuun yhden pelaajan. Näille pelaajille olisi katossa tilaa noin 15 miljoonaa dollaria, eli ainakaan katosta ei jää mikään kiinni. Toinen asia onkin sitten se, että ensi kesänä ei kovin hyviä pelaajia ole tarjolla ainakaan vapaista agenteista.

Vancouverin ensi kauden kakkosvahti on luultavasti joko Schneider tai MacIntyre ja minä kääntyisin näistä D-Macin puoleen, kun lupaavammalle Schneiderille pitää saada pelejä alle. Nelosketjun keskelle olisi tarjolla puolestaan Vigneaultin luottopelaaja Ritchie ja ketjun laitureina voisivat toimia kädetön, mutta taisteleva kaksikko Cowan ja Brown. Näin joukkueelle jäisi noin 14 miljoonaa varaa kahteen laatuhyökkääjään.

Sundin jatkaa mitä luultavimmin Torontossa, joten hänestä meille ei ole apua. Carter kiinnostaisi kyllä, mutta minä en periaatteesta toivo Nonisin lähtevän offer-sheetien heittoon, vaikka Flyers olisikin kohteena tälle hommalle sopiva joukkue Keslerin tapauksen vuoksi. Ensinnäkin Canucks joutuisi heittämään pöytään ison osan tulevaisuutta varausvuorojen muodossa. Toisekseen tietyistä periaatteista pitää kuitenkin pitää kiinni ja tämä sopimustarjousten heittäminen RFA-pelaajille on yksi niistä asioista, joita minä vierastan kaikkein eniten (mutta puhun tässä nyt vain omasta puolestani, Nonisin tämän hetkistä mielipidettä asiaan en tiedä).

Tuohon ykkösketjun laiturin paikkaan ei ensi kesän vapaiden agenttien markkinoilta ole oikeastaan kuin yksi hyvä vaihtoehto: Marian Hossa. Mikäli Hossaa ei saada sopimukseen, kakkosvaihtoehtona on sitten Näslund. Näslund irtoaisi selvästi rahan perässä menevää Hossaa halvemmalla Vancouveriin, mutta Canucksilla ei ole ainakaan kattonsa vuoksi pakottavaa tarvetta valita halvempaa vaihtoehtoa.

Hossaa voidaan pitää yleisesti 40 maalin laiturina ja Näslundia edelleen noin 30 maalin laiturina, joten mitään hirveää eroa ei maalien kautta ole. Hossalla on kuitenkin selvästi enemmän hyviä vuosia jäljellä ja onhan hän tällä hetkellä muutenkin parempi hyökkääjä. Ehkä Näslundille voisi olla kuitenkin käyttöä, vaikka Hossa saataisiinkin sopimukseen. Kakkoseen suunnittelemani Mason Raymond on nimittäin pieni riski noin isoon rooliin koko kauden suunnitteluissa, vaikka hän pelaakin tällä hetkellä hyvin ja tulee luultavasti vain kehittymään, kun saa lisää voimaa.

Toisaalta minä uskon Raymondiin ensi kauden pysyvänä kakkosketjun laitana ja mikäli Canucks täyttää kesällä rivinsä Hossalla ja Näslundilla, mihin Raymond sitten laitetaan? Kolmosessa olisi tietenkin paikka Pettingerin korvaajana, mutta uskon puolestaan, että Pettingerista on tuossa paikassa enemmän hyötyä puolustavassa energiapelaajan roolissa kuin Raymondista olisi vastaavassa paikassa.

Hossan ja Näslundin jälkeen ensi kesän parhaat tarjokkaat tuohon paikkaan ovat taisteleva Dan Cleary (jatkanee Detroitissa?), isokokoinen Ryan Malone (uskon myös toisen polven Pingviinin jatkavan "omillaan"), puhdas maalintekijä Michael Ryder, taitava Kristian Huselius (parhaimmillaan vasemmalla puolella) ja näppärä Radim Vrbata. Näistä Vrbata ei vaan jostain syystä kiinnosta, vaikka hyvin onkin tehnyt tehoja Waynelandiassa. Huselius on taitava ja parhaimmillaan tehokas, mutta jotenkin en osaa nähdä häntä kaksosten ketjussa. Ryder olisi puolestaan ihan kiinnostava tapaus kaksosten laitaan kokeiltavaksi, mutta hän tulisi kuitenkin selvästi nykyisen kapteenimme jälkeen.

Kakkosketjun sentteriksi olisi tarjolla tosiaan Daymond Langkowia ja Brendan Morrisonia (suurin suosikkini olisi päälle 10 vuotta meille haikailtu Burnaby Joe, mutta häntä tuskin nähdään koskaan Vancouverissa). Näistä kakkosen keskelle sopisi mielestäni niin Langkow kuin Morrisonkin, enkä osaa sanoa, kumman ottaisin mieluummin. Ehkä näistä vaihtoehdoista paremmalla puolustavalla hyökkääjällä Morrisonilla on kuitenkin sisärata pitkän Canucks-taustan ja kotiseutu-lisän ansiosta.

Ensi kesästä tulee kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Nyt Vancouverilla olisi kerrankin hyvin tilaa katossa, mutta kuten aikaisemmin sanottu, sopivia pelaajia on vähän tarjolla. Mikäli Hossa menee jonnekin muualle, Nonis ei tee pelkäämiäni sopimustarjouksia Carterille tai Perrylle (tässä tapauksessa kusemalla kaverinsa vihtaan), eikä saa aikaan hyvää pelaajakauppaa (Nonis ei tule tekemään kauppaa vain kaupan vuoksi, vaan hänen pitää saada aikaan mielestään hyvä kauppa), hänen ykkösvaihtoehtoinaan voivat olla vaikka Näslundin ja Morrisonin jatkot. Tämä olisi tosin jo ehkä liikaa vanhaan luottamista, mutta saattaisi olla jopa järkevintä tuossa ns. pahimmassa tapauksessa.

***

Kohta alkaa Vancouverin ja Chicagon välinen ottelu Windy Cityssa. Canucks (32-22-10) on hävinnyt kaksi viimeistä peliä jatkoilla - ensin rankuissa ja sitten jatkoajalla. Pelit ovat olleet samalla paitsi pettymyksiä, mutta myös yllättäviä, sillä normaalisti Canucks menestyy aina, kun joukkue on johtoasemassa. Viimeisimmässä pelissä Columbusta vastaan nähtiin tämän kauden ensimmäinen kerta Vancouveria vastaan, kun vastustaja tuli kolmannessa erässä takaa voittoon. Koko kauden Canucksin saldo näissä kahden erän jälkeen johdetuissa peleissä on nyt 23-0-1.

Vancouverin saldo on hieno 5-0-3 viimeisimmistä kahdeksasta pelistä. Joukkueen suunta kehittyi hyvin sen jälkeen, kun Canucks hävisi murskalukemin 2-6 Coloradolle helmikuun 9. päivä. Tällä hetkellä Canucksia on erittäin vaikea voittaa ainakaan varsinaisella peliajalla ja lisäksi joukkue on viimein saanut tärkeät pakkinsa takaisin. Vancouverilta puuttuu illan ottelusta vain kakkosketjun sentteri Brendan Morrison ja syvyyspakki Lukas Krajicek.

Illan vastustaja Chicago on puolestaan pelannut epätasaisesti. Joukkue hävisi torstaina Dallasille vieraissa peräti 4-7 ja tätä ennen edellisen vieraspelinsä Anaheimille 3-6, mutta toisaalta Chicago on pelannut juuri kotonaan vahvasti: kolmesta viimeisestä kotipelistä (Colorado, Minnesota ja Phoenix - eli kolme Läntisen konferenssin playoff-kisassa tiukasti olevaa joukkuetta) loukkaantumisista kärsivä Blackhawks on voittanut kaikki kolme peliä peräkkäin kotona ja näiden pelien maaliero on 6-1.

Tällä hetkellä Chicagolla on kaksi peräkkäistä voittoa kotona (Phoenix ja Minnesota), joissa joukkue on nollannut vastustajansa. Kotona Chicago on jättänyt edellisen kerran vastustajansa kolme kertaa peräkkäin nollille tammikuussa vuonna 1972, eli nyt joukkueella on mahdollisuus venyä kaiken mennessä parhaimmalla tavalla harvinaiseen temppuun. Edellisen kerran Chicagolle on tehty kotona maali noin 123 peliminuuttia sitten - tuolloin maalin teki Avsin Jaroslav Hlinka.

Perinteisesti Vancouver on ollut kuitenkin Chicagolle paha vastustaja. Canucksilla on Blackhawksista neljä peräkkäistä voittoa ja viisi kertaa peräkkäin Canucks on kaatanut Chicagon Windy Cityssa. Edellisessä joukkueiden välisessä pelissä Canucks kukisti Chicagon rankuilla maalein 3-2 helmikuun 10. päivä. Vuoden 2002 joulukuun 17. päivän jälkeen (Chicago voitti tuolloin 3-2) Vancouverin saldo United Centerista on hieno 7-0-1.

Illan ottelusta tulee luultavasti taas tasainen. Blackhawksilta puuttuu paljon miehiä sairastelujen vuoksi, mutta joukkue kuitenkin varsinkin kotonaan vaarallinen. Lisäksi Canucksilla ei ole tulivoimaa pommittaa vastustajiaan maahan, vaan joukkue ottaa ennemmin kaikki voittonsa kovan työn, tiukan taistelun ja hyvän maalivahtipelin kautta. Olisikohan nyt Chicagon vuoro ottaa ns. tilastovoitto? Tappio voisi ainakin tietää lopullista selkärangan katkeamista tämän kauden osalta.

Loppuun aina metsään menevä veikkaus ottelun lopputuloksesta: 3-2 SO.

 

[secord]

Luulenpa, että Vancouver vie tämän(kin) väännön nimiinsä ja helpommin kuin kauden edelliset kohtaamiset. Chicago Savardin johdolla heittää jäälle pelottavan kokeneen puolustuksen Keith-Seabrook, Barker-Hendry, Hjalmarsson-Wisniewski -pareilla. Maalissa aina arvaamaton Lalime takaa todella luottavaisen lähtökohdan Hawks-fanin vinkkelistä. Mutta mistäs näistä ikinä tietää, odotusarvot ei tosin pilviä hivo. Eiköhän kelkka käänny voimasuhteissa näiden joukkueiden kohdalla viimeistään 2010, joten vapiskaa Nucks-fanit! Nykyhetkeen palatakseni on mielenkiintoista nähdä Ladd-Toews-Kane yhdistelmän toimivuus.

 

[nuck]

Luulenpa, että Vancouver vie tämän(kin) väännön nimiinsä ja helpommin kuin kauden edelliset kohtaamiset. Chicago Savardin johdolla heittää jäälle pelottavan kokeneen puolustuksen Keith-Seabrook, Barker-Hendry, Hjalmarsson-Wisniewski -pareilla. Maalissa aina arvaamaton Lalime takaa todella luottavaisen lähtökohdan Hawks-fanin vinkkelistä.

Chicagon kokematon puolustus tuntui toimivan kuuleman mukaan hyvin ja Lalime on aina Vancouveria vastaan hyvässä vedossa (uratilastot nyt noin 1.6 päästettyä maalia peli), mutta tänään hän ei joutunut edes testiin. Chicago oli ihan eri luokan joukkue verrattuna flegmaattiseen ja sekavan oloiseen Vancouveriin. Paljon kertoo pelistä se, että Canucks laukoi pelin ensimmäisten 25 minuutin aikana tasan kaksi vetoa kohti Lalimea (!) ja saavutti vasta kolmannen erän lopussa "kunnioitettavan" 10 laukauksen rajapyykin. Tämähän tekee peräti noin kolme vetoa yhtä erää kohti.

Eli pelissä kävi kuten vähän pelkäsinkin ennen ottelua. Numerot vain olivat selvemmät ja hallinnan perusteella ne olisivat voineet olla vieläkin rumemmat. Tappio oli Vancouverille nyt ensimmäinen varsinaisella peliajalla tullut tappio viimeisiin yhdeksään peliin ja samalla ensimmäinen tappio Chicagosta viimeisiin viiteen peliin. Chicagolle voitto oli puolestaan neljäs peräkkäinen kotivoitto ja viides kotivoitto viimeisistä kuudesta kotipelistä (näissä kuudessa kotipelissä Blackhawksille on tehty yhteensä vain neljä maalia).

En tiedä, oliko Vancouver ottelussa suoraan sanottuna surkea, vai meneekö joukkueiden välinen tasoero Chicagon ansioksi. Ehkä totuus löytyy jostain näiden asioiden välistä. Joka tapauksessa Canucksin muokatut ketjut (Sedin-Sedin-Shannon, Pyatt-Raymond-Näslund, Burrows-Kesler-Pettinger, Cowan-Rypien-Isbister) eivät toimineet ollenkaan ja sitten näitä mentiin sotkemaan kesken pelin uudelleen, mutta oikeastaan vain huonommalla tuloksella. Olisivat voineet kuitenkin pitää sen kolmen K:n ketjun, eli Kaksoset-Kapteeni yhdessä. Tuo kolmikko ei tosin tehnyt viime peleissä maaleja, mutta maalipaikkoja yhdistelmä kuitenkin sai.

Vancouverin otteista olisi saatavilla monestakin pienestä asiasta tuloksia, jotka kertovat karua kieltään joukkueen esiintymisestä. Yhden tällaisen voisi kaivaa esimerkiksi joukkueen parhaan aloittajan ja tänään kauden 17. osumansa tehneen Ryan Keslerin aloituksista. Tällä kaudella aloituksia 54.2%:n teholla ottanut Kesler pääsi Chicagoa vastaan kahden erän jälkeen tuloksiin 2-13, eli Canucksin paras aloittaja otti aloituksensa noin 15%:sti. Merkityksettömässä pelin lopussa mies vähän kaunisteli lukemiaan ja nosti prosenttinsa 25%:iin, mutta tällä ei enää tuossa vaiheessa ollut mitään merkitystä.

Lalime hoiti siis Chicagon maalilla hommansa moitteetta. Luongo oli puolestaan taas Vancouverin parhaimmistoa neljästä takaiskusta huolimatta. Luongolla kävi tosin ottelun toisessa erässä tuuriakin, kun tolppa kilahti pari kertaa takana - nämä sisään ja ottelun lopputuloksesta olisi voinut tulla paremmin pelin kulkua kertova. Bobby tuli kesken pelin vaihtoon, kun tänään joukkueelta ei vain tullut ollenkaan tukea: kaksi maalia meni taas pahoista kiekon menetyksistä ja kaksi oli ohjureita, joissa oman maalin edessä olleita mailoja ei pystytty pelaamaan pois.

Surullista, että kun joukkueen pitäisi taistella playoff-paikasta kovassa ja tasaisessa Läntisessä konferenssissa, esiintyminen oli kauden tärkeimmillä hetkillä samaa luokkaa kuin surullisen kuuluisassa lokakuussa. Näillä otteilla tämä kausi voidaan kyllä unohtaa saman tien ja keskittyä tuohon seuraavan kauden joukkueen kasaamiseen. Mutta kyllä Vancouver pystyy varmasti paljon parempaan. Toivottavasti tämä peli oli jonkunlainen herätys joukkueelle, että tämä tahti ei vain voi tällaisena jatkua.

Edit: Hyvin tuntui muuten toimivan tuo teidän uusittu ykkösketju. Tuosta kolmikosta on teille vielä todella paljon iloa tulevaisuudessa!

 

[Daespoo]

Kyllä se oli Vancouverin surkeutta enimmäkseen, Sedineiltä todella surkea matsi, hyökkäyspäässä ei saatu mitään aikaan mutta samaan aikaan puolustuspelaaminenkin oli mallia Pavel Bure eli olematonta.

Kaksi Chicagon maaleista voi pistää Henrik Sedinin piikkiin, ei tullut sentterinä tarpeeksi alas ja vastustajan sentteri sai pyöriä ihan vapaana.

Pettinger oli aika pirteä tapaus, hyvä niitti josta tosta vähän heppoisesti tuli 2+2, katselin että se oli Toewsin oma maila joka kolahti naamariin. Noh, olihan Pettingerillä oma mailakin korkealla joten ehkä se meni oikein.

 

[Moustache Dave #44]

Pettinger oli aika pirteä tapaus, hyvä niitti josta tosta vähän heppoisesti tuli 2+2, katselin että se oli Toewsin oma maila joka kolahti naamariin. Noh, olihan Pettingerillä oma mailakin korkealla joten ehkä se meni oikein.

Toewsin oma maila siinä tosiaan kolahti, eikä tilanteesta aluksi tuomarin käsi noussutkaan. Sitten tappelun jälkeen arvottiin 2+2, kun kaveri yski verta nurkassa.

Aika vahva ehdokas kauden huonoimmaksi peliksi tämä, hyvään paikkaan ei siinä mitään. Saa nähdä kauan menee, että Sedinit on eri kentässä, jos joukkue ei pian heräile.

 

[nuck]

Kyllä se oli Vancouverin surkeutta enimmäkseen, Sedineiltä todella surkea matsi, hyökkäyspäässä ei saatu mitään aikaan mutta samaan aikaan puolustuspelaaminenkin oli mallia Pavel Bure eli olematonta.

En tiedä, mikä kaksosilla taas mättää, mutta peli tuntuisi olleen hukassa jo vähän aikaa. Tietysti aina välillä osuu väliin parempiakin pelejä, mutta kokonaiskuva on ollut aika heikko viime aikoina. Ja valitettavasti Vancouver on kyllä rakennettu siten, että mikäli kaksosilta ei tule apuja hyökkäyspäässä, hyökkäyspään ruuti on märkää - etenkin vielä tässä nykyisessä tapauksessa, jossa kakkosketjun sentteri on loistanut poissaolollaan viimeiset kolme kuukautta.

Kesler, Burrows ja Pettinger on kyllä hieno kolmosketju, mutta jos tämä kolmikko joutuu vastaamaan maaleista, niin aika heikoilla ollaan.

Pettinger oli aika pirteä tapaus, hyvä niitti josta tosta vähän heppoisesti tuli 2+2, katselin että se oli Toewsin oma maila joka kolahti naamariin. Noh, olihan Pettingerillä oma mailakin korkealla joten ehkä se meni oikein.

Pettinger on tosiaan aloittanut hyvin ja ollut joukkueen hyökkäyksen pirteimpiä kaikissa pelaamissaan otteluissa. Hyvä liike, taklaa hyvin ja pelisilmäkin tuntuisi olevan kunnossa (malttia löytyy hyvin esimerkiksi alivoimissa kiekon pitämisessä ja pelin rauhoittamisessa). Pitää siis olla tyytyväinen miehen hankintaan ja hyvää on vielä sekin, että sopimus jatkuu ensi kaudelle. Hän tulee muodostamaan vielä nykyistäkin tehokkaamman kolmosketjun Keslerin ja Burrowsin kanssa (vaikka kolmonen on tälläkin hetkellä joukkueen vahvin hyökkäysketju), kunhan pelejä kertyy enemmän.

Kuitenkin samaan aikaan tässä on pistänyt miettimään Cooken merkitystä joukkueelle. Vaikka Cooke olikin aika ajoin vähän hukassa Vigneaultin ketjulotoissa, eikä omaa paikkaa aina tahtonut löytyä, Canucksille on tapahtunut merkillisiä asioita sen jälkeen kun Cooke lähti pois. Ensin joukkue romahti kahdessa kotipelissä peräkkäin kolmannessa erässä - asia, jota ei oltu tällä kaudella vielä nähty. Ja nyt näiden pelien jatkeeksi tuli kirsikkana kakun päälle tämä Chicagoa vastaan pelattu ottelu, jossa meillä ei ollut missään vaiheessa edes pienintäkään mahdollisuutta taistella pisteistä.

En tiedä, kuinka paljon näissä peleissä tapahtuvia asioita voi yhdistellä Cookeen (kun hänen tilalle tullut mies on samaan aikaan kuitenkin pelannut hyvin), mutta Canucksille on kuitenkin tapahtunut asioita, joita ei ole totuttu näkemään.

 

[Daespoo]

Jotenkin on vaikea kuvitella että Cooken lähtö on syy noihin esityksiin, varsinkin kun tilalle tullut Pettinger on mielestäni joka suhteessa parempi. Olisiko Cooke jäänyt vastaamaan teostaan Cam Barkeria vastaan? En usko. Pettinger jäi ja tuo jos mikä on asia jonka myös muu joukkue huomaa.

Center Ice tarjoili Canucksien feedin (RSN) ja aika usein siellä ihmeteltiin sitä missä ovat ns. sytyttäjät? Ei nähty isoja niittejä eikä tappeluita haettu vaikka joukkue oli hyvin "flat" alusta lähtien. Tätä ihmettelin itsekkin, molemmat tappelut olivat Chicagon aloittamia ja ehkäpä se kertoo jotain valmistautumisesta peliin.

Kapteenin C:n voisi jo kyllä vaihtaa, mielestäni Näslund ei yksinkertaisesti ole sellainen pelaaja joka esimerkillään johtaa joukkuetta vaihdosta toiseen. Mitchell, Bieksa, Kesler (tällä kaudella) ovat kaikki mielestäni parempia vaihtoehtoja. Tämä voisi herätellä joukkuetta ja ehkä myös ottaa vähän paineita pois Näslundin harteilta. Mene ja tiedä. Kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä kapteenin tulee olla pelaaja joka vetää sata lasissa itsensä uhraten joka vaihdossa. Näslund ei tälläinen pelaaja ole. IMO of course.

 

[Chip Whitley]

Laitanpa omia kommentteja joihinkin täällä esiintyneisiin asioihin...

Et varmasti ole ainoa. Tosin ainakin minä katson nyt ensin tämän kauden loppuun ja suunnittelen tosissani tulevaa vasta tämän jälkeen. Minulla on nimittäin edelleen uskoa tämän kauden joukkueeseen nykyisillä korteilla pelatessa.

Viimeöiset esitykset kyllä nakertavat tuota uskoa paljon. Itse en ole ollut tyytyväinen Canucksin peliin viime aikoina vaikka pisteitä onkin mukavasti tipahdellut, joten tällainen "pohjakosketus" vain lisää polttopuita jo ennestään kytevään nuotioon.

Sedineiltä vaaditaan joka ilta vähintään yhtä maalia, ja puolustuksen sekä Luongon on onnistuttava joka pelissä lähes täydellisesti mikäli tämä joukkue haluaa voittaa. Virhemarginaali tällä hetkellä Canucksissa on siis lähes tulkoon olematon, ja viime aikoina tämä on ollut turhan selvästi esillä (Sedinit eivät ole onnistuneet ja puolustuksessa liikaa virheitä). Canucks on syystä yksi eniten jatkoaikaa/rankkareita pelannut joukkue, ja saammekin kiittää nykyistä NHL'n säälipistesysteemiä playoff-paikasta mikäli siihen tasapaksulla, nolla-nollakeskivertopelillä yllämme.

Viime kaudella tilanne oli paperilla sama, mutta jostain syystä V sai rosterista enemmän irti verrattuna tähän kauteen. Voitimme paljon "yhden maalin pelejä", pelaajat pelasivat tasaisemmin ja terävämmin; virheitä nähtiin selvästi vähemmän ja vaikutti jotenkin että pelaajat olisivat henkisesti paremmin pelissä mukana. Yksi syy tämän kauden tason tippumiseen saattaa myös olla Lännen konferenssin muiden joukkueiden parantuminen. Toisaalta Vigneaultilla kävi tietääkseni samantyylisesti Montrealissa muutama vuosi takaperin, joten tiedä näistä nyt sitten?

Jos nyt käy niin että playoffit jäävät saavuttamatta, niin tämä kausi on kyllä suuren suuri epäonnistuminen. Tämä kun oli juuri se kausi kun ennakolta katsoi että vanhat avainpelaajat ovat kulumassa pois eivätkä ole enää "avainpelaajia", ja että heistä saisi hyvän hinnan deadlinella jolla parannettaisiin joukkueen Stanley Cup-mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Ainutlaatuinen tilanne pistää organisaation lähitulevaisuus uusiksi, ja se menetettiin, eikä päästä sen kustannuksella edes playoffeihin? Ja ihan kun sitä ei olisi ennakolta nähnyt - marraskuu oli sentään ainoa kuukausi jossa tämä joukkue ylsi yli .500 -kiekkoon (mututuntumalla heitetty, säälipisteet häviöiksi laskettuna). Näitä kysymyksiäkö täällä huhtikuun alussa kysellään? Toivottavasti ei.

10 hyökkääjää, seitsemän parasta puolustajaa ja ykkösvahti. Näiden 18 pelaajan yhteisbudjetti on noin 37.5 miljoonaa dollaria...Vancouver tarvitsee ensi kaudeksi ykkösketjun laiturin, kakkosketjun sentterin...Näin joukkueelle jäisi noin 14 miljoonaa varaa kahteen laatuhyökkääjään.

Tuo on mielenkiintoinen tilanne, sillä tämä on tavallaan ensimmäinen kerta kun Nonis pääsee rakentamaan "puhtaalta pöydältä" omaa joukkuettaan siten, että katossa on oikeasti tilaa tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Itse sijoittaisin tosin 14 miljoonan tilalle luvun 10 miljoonaa, sillä ennakoisin kaksosten palkankorotuksia vuoden päästä kesällä (2mil per punapää). Hyvää pohdintaa, luonnollisesti, mutta kommentoin itsekin muutamaa nimeä lyhyesti (aika pitkälle samoilla linjoilla mennään niin en viitsi kahteen kertaan samaa tarinaa jaaritella):

- En ole jostain syystä edes laskenut Hossaa mukaan mahdollisiin kesän Canucks-vahvistuksiin, sillä en vain näe tuota mahdolliseksi. Kyllä tilaa riittäisi (esim. 7.5mil/yr sopimuksella), mutta jostain syystä en vain jaksa uskoa että Hossa Vancouveriin tulisi. Pelannut kuitenkin koko uransa Idässä, ja luulisi että talven vesisateet kammottavat tähtislovakkia. No jaa, omaa pohdintaa tietty, mutta en tähän korttiin liikaa luottaisi vaikka paras kortti ensi kesänä onkin.

- Mainitsemistasi ei-niin-tähtipelaajista löytyy muutama mielenkiintoinen nimi, joskin pidän ennakolta katsottuna Huseliusta ainoana joka UFA-vesiä lopulta testaa (eikä hän ole mielestäni ideaali vaihtoehto Canucksiin). Vrbata ei myöskään allekirjoittanutta kauheasti kiinnosta, tuo Tshekki/Slovakia -akseli ei vain jostain syystä iske minuun ollenkaan (ehkä näiden maiden pelaajien saavutukset, tai pikemminkin niiden puute, Canucksin historiassa pelottavat?).

- RFA-pelaajista, tai muuten vaan nuoremmista pelaajista löytyykin sitten mielenkiintoisia nimiä. Nämä ovat kuitenkin pelaajia joita ei pelkällä kattotilalla saa, joten Nonisilla on tärkeitä päätöksiä edessä.

Mikäli Hossa menee jonnekin muualle, Nonis ei tee pelkäämiäni sopimustarjouksia Carterille tai Perrylle (tässä tapauksessa kusemalla kaverinsa vihtaan), eikä saa aikaan hyvää pelaajakauppaa (Nonis ei tule tekemään kauppaa vain kaupan vuoksi, vaan hänen pitää saada aikaan mielestään hyvä kauppa), hänen ykkösvaihtoehtoinaan voivat olla vaikka Näslundin ja Morrisonin jatkot. Tämä olisi tosin jo ehkä liikaa vanhaan luottamista, mutta saattaisi olla jopa järkevintä tuossa ns. pahimmassa tapauksessa.

Sopimustarjouksethan eivät ole ainoa tapa jolla RFA-pelaajia saa hankittua, esimerkiksi Clarke aikanaan yritti ennen offer sheettiään treidata Keslerin itselleen. Tämäkin on vaihtoehto, ei välttämättä tarvitse kusta toisen GM'n vihtaan.

Mikäli Canucks lähtee ensi kauteen kakkoskentällä jossa "viilettää" Näslund ja Morrison, pidän kesää erittäin suurena epäonnistumisena Nonisilta.

Jotenkin on vaikea kuvitella että Cooken lähtö on syy noihin esityksiin, varsinkin kun tilalle tullut Pettinger on mielestäni joka suhteessa parempi. Olisiko Cooke jäänyt vastaamaan teostaan Cam Barkeria vastaan? En usko. Pettinger jäi ja tuo jos mikä on asia jonka myös muu joukkue huomaa.

Nuck haki uskoakseni tuossa noita koppipuolen juttuja, Cooke oli kuitenkin suuri osa Canucksin joukkuehenkeä jo lähes kymmenen vuoden ajan. Eli siis vaikka kentällä joukkue Pettingerin mukana parani, se henkinen puoli saattoi mennä väärään suuntaan. En tuohon kuitenkaan itse usko, kyllä tässä on ongelmat syvemmällä, ja ne olivat jo selviä Cookenkin kanssa (vaikka pisteitä tulikin).

Center Ice tarjoili Canucksien feedin (RSN) ja aika usein siellä ihmeteltiin sitä missä ovat ns. sytyttäjät? Ei nähty isoja niittejä eikä tappeluita haettu vaikka joukkue oli hyvin "flat" alusta lähtien. Tätä ihmettelin itsekkin, molemmat tappelut olivat Chicagon aloittamia ja ehkäpä se kertoo jotain valmistautumisesta peliin.

Valmistautuminen oli varmasti pielessä, ja Chicago voitti fyysisen pelin suhteellisen selvästi. Kyllähän Cowan ja Rypien pyrki kentälle päästessään hieman ihmiskuulailemaan, mutta ei sillä kuuhun mennä. Pyatt on ainoa top6-hyökkääjä joka pystyy sanomaan punastumatta että menee maalintekosektoreille hyökkäysalueella, ja että omaa rohkeutta ottaa iskuja vastaan jotta saisi luotua maalipaikkoja. Ilman Pyattia (pari peliä ollut tällä kaudella loukkaantuneena) Canucksin hyökkäys on kahden ensimmäisen kentän osalta ainakin minulle vastenmielinen, en siis todellakaan pidä.

Brownin kutsuisin Cowanin tilalle neloseen. Cowan waivereihin, usko on täällä suunnassa menetetty.

Kapteenin C:n voisi jo kyllä vaihtaa, mielestäni Näslund ei yksinkertaisesti ole sellainen pelaaja joka esimerkillään johtaa joukkuetta vaihdosta toiseen. Mitchell, Bieksa, Kesler (tällä kaudella) ovat kaikki mielestäni parempia vaihtoehtoja. Tämä voisi herätellä joukkuetta ja ehkä myös ottaa vähän paineita pois Näslundin harteilta. Mene ja tiedä. Kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä kapteenin tulee olla pelaaja joka vetää sata lasissa itsensä uhraten joka vaihdossa. Näslund ei tälläinen pelaaja ole. IMO of course.

Ja tästä ehdottomasti samaa mieltä, joskin en sitä enää tällä kaudella vaihtaisi nyt kun jo tässä vaiheessa ollaan (en usko että auttaisi, enemmänkin haittaisi). Minulle kelpaa kapteeni joka on hiljainen, varauksellinen niin kentällä kuin kopissakin, kunhan hän vain johtaa esimerkillään. Ja Näslundhan täytti nämä kriteerit ja oli erinomainen kapteeni työsulkuun asti. Tällä kaudella Näslund on täyttänyt nämä kriteerit ehkä 10 kertaa 65 mahdollisesta, that just doesn't do it. Nämä mietteet siis fanin näkökulmasta, nuck ;)

 

[nuck]

Nyt kun mahatauti alkaa olla pikku hiljaa voitettu kanta, voisi kommentoida noita ylemmäs kirjoitettuja Daespoon ja Chip Whitleyn kirjoituksia.

Tällä hetkellä Vancouver on tosiaan neljän pelin tappioputkessa ja joukkueen tilanne näyttää kaikkea muuta kuin lupaavalta. Tällä hetkellä joukkuetta voisi ruoskia vaikka kuinka paljon, sillä tämä laskusuhdanne tässä vaiheessa kautta on surullista nähtävää. Canucks on tehnyt liikaa virheitä puolustuksessa, joukkueen ykkösketjun peli ei toimi, kapteeni ei ole noussut esiin nyt vaikka tätä tarvittaisiin ja fyysisessä pelissäkin olemme olleet viime aikoina normaalia heikompia.

Viime aikojen pelit alkavat muistuttamaan pikku hiljaa surullista kautta 2005-06, jolloin joukkueen asenne oli 80% kaudesta kaikkea muuta kuin hyvä (no, viime yön pelissä Coloradoa vastaan asenne oli edes vähän parempaa). Suurena erona tämän hetken tilanteen ja tuolloisen tilanteen välillä taitaa olla vain se, että nyt joukkueen pelisysteemi on kaikesta huolimatta varmemmalla pohjalla, asenne on ollut pääosan kaudesta 95% parempaa ja se, että Luongo pystyy toivottavasti vielä ryöstämään pisteitä.

Mutta mikä pahinta tässä tämän hetken suhdanteessa, Canucks on pelannut viimeisen neljän ottelun aikana kaksi ottelua Luoteisen divisioonan pahaa kilpailijaa ja noususuhdanteessa siirtotakarajan siirtojen jälkeen elänyttä Coloradoa vastaan. Näistä ns. "pakko-voittaa-peleistä" tuloksena on tullut vain yksi piste. Näin eroa playoff-viivaan on tullut kaksi pistettä - onneksi playoff-viivan päällä olevilla Nashvillella ja Coloradolla on kuitenkin yksi peli enemmän pelattuna.

Tällä hetkellä on vaikea uskoa Vancouveriin kauden lopussa ja tuska alkaa leviämään joka puolella. Edes playoff-paikka on kaikkea muuta kuin varma. Viime aikoina on hävitty aivan liikaa pelejä kolmannessa erässä ja tämä ei ole koskaan hyvän joukkueen merkki. Yksittäisiä syyllisiä onkin nyt helppo osoitella sormella, kun koko joukkueen peli ei toimi. Yksi tällainen on joukkueen kapteeni Näslund, joka ei ole onnistunut tekemään tarvittavia maaleja suoristaakseen syöksykierrettä.

Olen tavallaan samaa mieltä Daespoon ja Chip Whitleyn kanssa Näslundin kapteenin asemasta. Minäkin kuulun siihen koulukuntaan, jossa kapteenin pitäisi näyttää esimerkkiä illasta toiseen kovalla taistelulla (vrt. Dallas-kippari Morrow). Näslund ei selvästikään sovi tämän esimerkin alle. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että hän ei olisi ollut Vancouverin kapteeni viimeisiä seitsemää vuotta, ellei hän olisi tätä ansainnut olla.

Uskon siihen, että miehellä on oltava suuri arvostus joukkueen sisällä, kun hän on kaikista aikaisemmista joukkueen epäonnistumisista (Canucks on päässyt tällä vuosikymmenellä vain kaksi kertaa playoffeissa toiselle kierrokselle) huolimatta pitänyt kapteenin nauhansa kaikki nämä vuodet. Mutta nämä ovat tietenkin vain ja ainoastaan omia uskomuksia - näillä ei ole välttämättä oikean totuuden kanssa mitään tekemistä. Voihan olla, että Näslundia vain pidetään kapteenin roolissa, kun ei uskalleta sanoa hänelle "ei enää kiitos".

Siitä olen samaa mieltä Chipin ja Daespoon kanssa, että mikäli Canucks jää tällä kaudella ulos playoffeista, joukkueen pitää ottaa viimeistään tuossa vaiheessa uusi suunta ja valita toinen kapteeni. Tuossa mahdollisessa vaiheessa Näslund-kortti on nähty ja uudistuksia on pakko tehdä. Ja ehkä uudistuksia tehdään vaikka Vancouver playoffeihin menisikin.

Canucks on syystä yksi eniten jatkoaikaa/rankkareita pelannut joukkue, ja saammekin kiittää nykyistä NHL'n säälipistesysteemiä playoff-paikasta mikäli siihen tasapaksulla, nolla-nollakeskivertopelillä yllämme.

Niin, Vancouver on kasattu hyvin voimakkaasti maalivahdin ja puolustuksen ympärille myös taloudellisessa mielessä ja pyritty rakentamaan samalla pelityyli valmentajan kautta siten, että nämä kaksi asiaa tuovat mahdollista menestystä. On siis luonnollisempaa, että pelit voitetaan yleensä niukasti, kuin se vanha tyyli, että eroa repsahtaa run&gunilla suuntaan tai toiseen älyttömästi.

Tuota pistelaskuasi en oikein ymmärrä; Vancouver on hävinnyt yhdeksän kertaa rankut ja voittanut ne kuusi kertaa. Esimerkiksi Coloradon vastaavat luvut ovat viisi voittoa ja kolme tappiota. Mikäli joukkueet olisivat menneet arvoilla edes tasatulokseen, Canucks olisi nyt tasapisteissä Avsin kanssa. Vai haitko sinä sitä, että NHL:ssä pitäisi siirtyä siihen, että rankkujen voittaja kuittaisi kaksi pistettä ja hävinnyt nolla pistettä? Onneksi näin ei ainakaan asia ole, sillä tämähän vain kasvattaisi rankkujen merkitystä pistesaldoihin.

Noista ns. säälipisteistä muuten sen verran, että ikävä kyllä Canucks on hävinnyt nyt viimeisen noin parin viikon sisään kaksi kertaa rankut Luoteisen divisioonan vastustajille. Mikäli joukkue olisi vetänyt näistä arvoista voittoliput, Minnesotalla ja Coloradolla olisi piste vähemmän ja Vancouverilla kaksi pistettä lisää. Tämä olisi nostanut Canucksin playoff-viivan päälle ja joukkueen tilanne olisi tällä hetkellä selvästi parempi.

Ai että, kun minä pidän tästä nykyisestä pistesysteemistä, jossa arvat tuntuvat näyttelevän kohtuuttoman isoa osaa playoffeihin menevien joukkueiden kohtaloiden kanssa. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että "se nyt vain on kaikilla tiedossa tms.", niin tämä kyllä tiedetään. Tästä huolimatta minä en ole alunperinkään pitänyt tästä systeemistä, kuten vaikka jo täältä ikivanhasta ketjusta on luettavissa sivulta kaksi alkaen.

Viime kaudella tilanne oli paperilla sama, mutta jostain syystä V sai rosterista enemmän irti verrattuna tähän kauteen. Voitimme paljon "yhden maalin pelejä", pelaajat pelasivat tasaisemmin ja terävämmin; virheitä nähtiin selvästi vähemmän ja vaikutti jotenkin että pelaajat olisivat henkisesti paremmin pelissä mukana. Yksi syy tämän kauden tason tippumiseen saattaa myös olla Lännen konferenssin muiden joukkueiden parantuminen. Toisaalta Vigneaultilla kävi tietääkseni samantyylisesti Montrealissa muutama vuosi takaperin, joten tiedä näistä nyt sitten?

Kyllä, viime kaudella joukkueen peli oli keväällä kokonaisvaltaisesti selvästi parempaa ja etenkin mainitsemaasi terävyyttä oli tätä hetkeä enemmän. Toki sen piti myös olla tätä, kun Canucks oli joulun jälkeen runkosarjan loppuun NHL:n paras joukkue pisteillä mitattuna. Tätä samaa ei voida realistisesti odotella yhdeltä joukkueelta kuitenkaan kuin harvoin, joten sikäli minä vähän vierastan viime kauteen vertaamista.

Mitä tulee noihin viime kauden pisteisiin ja yhden maalin pelien voittoihin, niin viime kaudella tähän samaan aikaan Vancouverilla oli kasassa 81 pistettä. Tällä kaudella on kasassa 76 pistettä. Viime kaudella Canucks oli tähän samaan aikaan "plussalla" (siis voittanut enemmän kuin hävinnyt) rankuissa +2 peliä, kun tällä hetkellä me olemme "miinuksella" -3 peliä. Viime kauden tähän hetkeen verrattuna eroa ei siis ole pisteillä (niillä tärkeimmillä) mitattuna paljon, mutta luultavasti runkosarjan loppuun mennessä tämä ero viime kauteen tulee kasvamaan (viime kauden loppu mentiin maaliskuun 5. päivän jälkeen saldolla 11-4-2).

Mutta kuten sanoit, viime kaudella peli oli etenkin keväällä pääosin parempaa ja terävämpää. Tänä vuonna joukkue ei ole oikein herännyt pelaamaan parhaimmalla tasolla. Tai pelasihan Canucks lokakuun jälkeen tuloksellisesti hyvin aina tuonne tammikuun alkuun asti (29 ottelua: 19-5-5), mutta tämän jälkeen joukkueen suunta on kääntynyt. Helmikuun alussa näytti jo siltä, että joukkue saa kurssin taas tuloksellisesti paremmaksi (helmikuun alun ensimmäiset 10 ottelua: 6-1-3), mutta nyt nämä viimeiset neljä peliä ovat tuoneet taas pelkkiä tappioita (kolme peliä on hävitty yhdellä maalilla ja näistä kaksi jatkoilla+rankuilla).

Syitä tähän joukkueen alamäkeen on varmasti useita. Kuten nostit esille, yksi tällainen on varmasti Läntisen konferenssin muiden joukkueiden tason nosto ja erittäin tasainen sarja. Toinen voi olla se, että viime kaudella Vigneault oli joukkueen penkin takana uusi mies ja tämä muutos vanhaan toi käynnistymisvaikeuksista huolimatta varmaan oman positiivisen vaikutuksensa. Kolmas tekijä voi olla se, että viime kaudella oli joitakin positiivisia joukkueen herättäjiä mukana, kuten hienosti taistellut Cowan tai alakerran uusi fyysisen pelin johtaja Bieksa. Neljäs voi olla se, että tällä kaudella joukkueen arvokkaimmalla pelaajalla Luongolla on ollut omat (kentän ulkopuoliset) ongelmansa. Viides voi olla tällä kaudella puolustuksen todella monet pahat loukkaantumiset.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä...

Jos nyt käy niin että playoffit jäävät saavuttamatta, niin tämä kausi on kyllä suuren suuri epäonnistuminen. Tämä kun oli juuri se kausi kun ennakolta katsoi että vanhat avainpelaajat ovat kulumassa pois eivätkä ole enää "avainpelaajia", ja että heistä saisi hyvän hinnan deadlinella jolla parannettaisiin joukkueen Stanley Cup-mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Ainutlaatuinen tilanne pistää organisaation lähitulevaisuus uusiksi, ja se menetettiin, eikä päästä sen kustannuksella edes playoffeihin? Ja ihan kun sitä ei olisi ennakolta nähnyt - marraskuu oli sentään ainoa kuukausi jossa tämä joukkue ylsi yli .500 -kiekkoon (mututuntumalla heitetty, säälipisteet häviöiksi laskettuna). Näitä kysymyksiäkö täällä huhtikuun alussa kysellään? Toivottavasti ei.

Anteeksi pitkä lainaus...

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. En tiedä sinusta, mutta yksikään NHL-manageri ei lähtisi kauppaamaan joukkueen vanhoja avainpelaajia tässä tilanteessa, missä Vancouver on juuri nyt. Canucks oli marraskuun alusta tammikuun alkuun pisteillä mitattuna yksi NHL:n parhaista joukkueista 30 pelin ajan, vaikka joukkue kärsi pahoista loukkaantumisista. Esimerkiksi TSN:n joukkueranking listasi Vancouveria jatkuvasti NHL:n kärkipaikoille noiden kahden kuukauden ajan.

Tammikuun alamäki tuli tämän jälkeen, mutta tämän jälkeen tuli helmikuu, jonka aikana Canucksia ei pystytty voittamaan varsinaisella peliajalla 12 pelin aikana kuin kerran. Edelleen Canucks on hyvin mukana playoff-taistelussa ja kuten monet joukkueet ovat aikaisemmin näyttäneet, playoffeissa kaikki on mahdollista - etenkin huippumaalivahdilla pelatessa. Miksi siis lähteä tekemään isoja muutoksia tässä tilanteessa? Ei tuossa olisi ollut mielestäni mitään järkeä, vaikka aina onkin helpompi pelata NHL:ssä "tämä arpa ei voita -korttia", kun vain yhdellä joukkueella on mahdollisuus mennä päätyyn saakka ja matkalla tulee useita tasaväkisiä pareja vastaan.

Helmikuun aikana olen muuten lukenut monilta Pohjois-Amerikkalaisilta keskustelupalstoilta vastustajaryhmien mielipiteitä Vancouverista ja lähes kaikissa Canucksia pidetään joukkueena, jota ei haluta ottaa vastaan playoffeissa. Eikä tarvitse mennä edes merta edemmäs kalaan, kun jo täältä Jatkoajasta voi lukea vaikka Detroit-fanien melko tuoreita mielipiteitä Canucksista mahdollisena playoff-vastustajana.

Periaatteessa Vancouverilla on edelleen kaikki saumat olemassa ja täydet mahdollisuudet ottaa vaikka Luoteisen divisioonan kärkipaikka. Parhaimmillaan Canucks on kenelle tahansa joukkueelle erittäin vaikeasti voitettava ryhmä ja etenkin mahdollisissa playoffeissa Luongo saattaa nousta vielä vastustajan painajaiseksi ja kääntää sarjan. Nyt tämä vain vaatisi sitä, että Vancouverin olisi mahdollisimman nopeasti palattava takaisin voittavaksi joukkueeksi ja pystyttävä kääntämään nuo yhden maalin tappiot edukseen.

Kaikista ongelmista huolimatta minulla riittää edelleenkin luottoa Canucksiin, vaikka tämä vaikeaa tällä hetkellä onkin. Olen tässä tosin tällä hetkellä varmasti aika yksin, mitä tulee erilaisten keskustelupalstojen kirjoituksiin. Mutta kuten sanottu, parhaimmillaan Vancouver on pystynyt olemaan tälläkin kaudella pitkään (nuo mainitut noin 30 peliä) pisteillä laskettuna NHL:n parhaita joukkueita ja tämä kyllä kertoo tärkeää kieltä joukkueen mahdollisuuksista. Ei tällaisessa paikassa kukaan lähde kauppaamaan vanhoja avainpelaajia pois, vaikka se mahdollisesti tulevaisuutta olisikin parantanut.

Sopimustarjouksethan eivät ole ainoa tapa jolla RFA-pelaajia saa hankittua, esimerkiksi Clarke aikanaan yritti ennen offer sheettiään treidata Keslerin itselleen. Tämäkin on vaihtoehto, ei välttämättä tarvitse kusta toisen GM'n vihtaan.

Mikäli Canucks lähtee ensi kauteen kakkoskentällä jossa "viilettää" Näslund ja Morrison, pidän kesää erittäin suurena epäonnistumisena Nonisilta.

Näistä olen samaa mieltä. Minäkin pitäisin kesää suurena epäonnistumisena Nonisilta, mikäli hän ei saisi ketään ns. extra-hyökkääjää mukaan ensi kaudeksi. Ja luonnollisesti tiedän sen, että pelaajia voi myös kaupata. Hankkihan Nonis Pyattinkin treidillä, joten kyllä tämä mahdollista on. Nykyisessä tilanteessa näitä kauppoja tuntuisi olevan vain vaikea tehdä. No, toivotaan, että hän saa hyvän kaupan aikaan kesällä.

Nuck haki uskoakseni tuossa noita koppipuolen juttuja, Cooke oli kuitenkin suuri osa Canucksin joukkuehenkeä jo lähes kymmenen vuoden ajan. Eli siis vaikka kentällä joukkue Pettingerin mukana parani, se henkinen puoli saattoi mennä väärään suuntaan. En tuohon kuitenkaan itse usko, kyllä tässä on ongelmat syvemmällä, ja ne olivat jo selviä Cookenkin kanssa (vaikka pisteitä tulikin).

Nimen omaan näitä henkisen puolen juttuja tuolla hain.

Joukkueella oli omat ongelmansa jo Cookenkin aikana, mutta totuushan on se, että heti tämän siirron jälkeen Vancouver romahti kaksi kertaa peräkkäin kotona kolmannessa erässä (asia, mitä ei ennen tuota kauppaa ollut vielä tapahtunut tällä kaudella) ja pelasi sitten Chicagoa vastaan ehkä kauden heikoimman pelinsä (tai sitten Chicago pelasi parhaansa - joka tapauksessa ero oli valtavan suuri). Luultavasti minä yliarvioin tässä Cooken merkitystä joukkueelle, mutta osui vain niin "sopivaan" saumaan nuo siirron jälkeiset tapahtumat kentällä.

 

[M10]

Voisiko Ryan Kesler olla seuraava Canucksin kapteeni? Miehessä on mielestäni paljon samaa, kuin Trevor Lindenissä. Ei 23-vuotiasta nuorukaista voi toki vielä rinnastaa nuckin all-time suosikkipelaajaan, mutta silti. Keslerillä on rautainen asenne ja käsittääkseni hänellä on hyviä johtajan ominaisuuksia.

Miehen sopimus loppuu kauteen 2009-2010. Jos kehitys jatkuu, niin kesken tuon viimeisen sopimuskauden pitkän jatkosoppari käteen ja nimitys uudeksi kapteeniksi? Sounds like a plan.

 

[nuck]

Voisiko Ryan Kesler olla seuraava Canucksin kapteeni? Miehessä on mielestäni paljon samaa, kuin Trevor Lindenissä. Ei 23-vuotiasta nuorukaista voi toki vielä rinnastaa nuckin all-time suosikkipelaajaan, mutta silti. Keslerillä on rautainen asenne ja käsittääkseni hänellä on hyviä johtajan ominaisuuksia.

Miehen sopimus loppuu kauteen 2009-2010. Jos kehitys jatkuu, niin kesken tuon viimeisen sopimuskauden pitkän jatkosoppari käteen ja nimitys uudeksi kapteeniksi? Sounds like a plan.

Keslerilla on tosiaan paljon samoja ominaisuuksia, mitä Lindenilla. Keslerin johtajuutta on kehuttu useissa paikoissa jo siitä lähtien, kun Canucks varasi hänet ja hän on näyttänyt isoa sydäntä kentällä ja kentän ulkopuolella lyhyellä urallaan jo lukemattomia kertoja.

Yksi tällainen esimerkki voidaan kaivaa tässä yhteydessä sopivasti ( ;) ) vaikka viime kaudelta, jolloin Kesler palasi 34 pelin sairausloman jäljiltä Dallasia vastaan pelattuun playoff-sarjaan täynnä energiaa ja intoa, pelasi yhden ottelun, blokkasi laukauksen, loukkaantui koko loppukaudeksi uudelleen (kiekko osui sormeen) jatkoajalla ja kertoi pelin jälkeen, että hän menisi saman kiekon tielle koska tahansa uudelleen, sillä tämä blokki saattoi auttaa joukkuetta voittoon ottelussa (Canucks voitti tuon pelin jatkoajalla).

Pitkän sairausloman jälkeen mies oli aivan varmasti täynnä intoa uran ensimmäisessä NHL:n pudotuspelissä ja pelin jälkeen aivan varmasti rajusti turhautunut kohtaloonsa loukkaantua uudelleen, mutta tästä huolimatta joukkueen etu oli ainoa asia, minkä hän nosti esiin. Tämä nyt vain esimerkkinä kentän ulkopuolisista (medialle antama lausunto) asioista. Kentällä tapahtuvia asioita johtajuuden kanssa näkee joka ilta, kun miehen peliä seuraa ja näitä on nähty jo aina AHL-kaudelta (työsulkukausi) lähtien.

Keslerin suhteen parasta on se, että hän näyttäisi ottavan joka kausi merkittäviä askeleita eteenpäin myös pelaajana. Viime kaudella aika monet Canucks-fanit lyttäsivät miestä, kun hän ei saanut paikoista sisään ja olivat kauppaamassa Canucksin parasta alivoimahyökkääjää omissa fantasioissaan. Tällä kaudella nämä kauppapuheet ovat vähentyneet tästä merkittävästi ja uskon siihen, että ne tulevat jatkossa loppumaan kokonaan.

Tällä hetkellä uskon siihen, että tuo sinun veikkauksesi voisi hyvinkin toteutua tulevaisuudessa.

 

[Chip Whitley]

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että hän ei olisi ollut Vancouverin kapteeni viimeisiä seitsemää vuotta, ellei hän olisi tätä ansainnut olla.

Ymmärrän kantasi, etkä varmasti ole ainoa tuolla mielipiteellä varustettuna. Argumentteja tähän ei oikein voi löytää, kun ei kopissa ole ollut katselemassa. Oma kokemus "samantyylisestä" tilanteesta vain menee niin, että vaikka kenkäni olisivat rikki, en uusia osta, sillä vanhat ovat niin mukavat ja hyvin jalkaan muovautuneet. Vaikka uudet kengät paremmat olisivatkin.

Vai haitko sinä sitä, että NHL:ssä pitäisi siirtyä siihen, että rankkujen voittaja kuittaisi kaksi pistettä ja hävinnyt nolla pistettä? Onneksi näin ei ainakaan asia ole, sillä tämähän vain kasvattaisi rankkujen merkitystä pistesaldoihin.

Mielestäni rankuista ei kuuluisi saada kahta pistettä, eikä ottelun häviäjälle kuuluisi ollenkaan pisteitä. Eli siis voittajalle yksi, häviäjälle nolla, ja vaikka erotus onkin sama nykyiseen 2-1 -systeemin verrattuna, tekisi se mielestäni sarjataulukolle sekä itse pelille parempaa.

Syitä tähän joukkueen alamäkeen on varmasti useita.

Monen asian summahan tuo on, joskin loukkaantumiset ovat siinä mielessä mielenkiintoinen kohta sillä Salon ja Bieksan loukkaantumisten jälkeen Canucks pelasi kauden parasta kiekkoaan (voiko siis näitä syyttää niin paljoa, vai pitää enemmän "tekosyinä"?). Ehkä Canucksissa pitäisi olla joka vuosi uusi valmentaja kun muuten ei näytä kuviot pysyvän tarpeeksi "freesinä" ;)

Dive for Don (Hay)!

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. En tiedä sinusta, mutta yksikään NHL-manageri ei lähtisi kauppaamaan joukkueen vanhoja avainpelaajia tässä tilanteessa, missä Vancouver on juuri nyt.

Ehkä joukkueen viimeaikaiset peliesitykset vaikuttavat liikaa, mutta en vain jaksa uskoa tähän joukkueeseen. Paperilla hyökkäys on kauniisti sanottuna huono, ja kun kentällä otteet ovat olleet viime aikoina samanlaisia niin täällä päässä haaveet kaatuu. Ja näiden "vanhojen avainpelaajien" merkityksestä joukkueelle onkin muutama sivu täällä jokin aika sitten väännetty, joten jätän sen tällä kertaa tähän.

Tuo kirjoittamani pätkä oli myös "etuaikaista jossittelua" jos niin voisi sanoa. Eli siis jos playoffit jäävät saavuttamatta niin Nonis saa varmasti paljon heatia kun uskoi tähän joukkueeseen ja jätti näin ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä.

En tiedä, ei tämä ole minulle mitenkään angstipäivä ollut mutta olen nyt jostain syystä eri mieltä kaikkien kanssa. Tapaus Kesler mukaan lukien. Kesler on kovaa työskentelevä ja joukkueen eteen pelaava pelaaja, mutta en tiedä onko hänestä tulevaisuuden kapteeniksi. Nyt kun Kesler on löytänyt roolinsa joukkueessa, tärkeän roolin jonka suorittaminen kohottaa itseluottamusta ja antaa tunteen että on suuri ja tärkeä osa joukkuetta, Keslerissa on mielestäni (enkä ole ainoa) ollut nähtävissä joitain ylimielisiä piirteitä.

Jotain osviittaa antaa myös se, että kun Clarke toissa kesänä Keslerille offer sheetin heitti, Flyersin pukukopissa tunnelmat olivat negatiiviset Keslerin mahdollisesta siirtymisestä Philadelphiaan. Esimerkiksi Umbergerin (yliopistossa joukkuekaveri) kommentit Keslerista eivät ole olleet mitään mairittelevia, eikä tuo kaksikko ole enää edes puheväleissä. Tällä kaudella Keslerin haastatteluja ja esiintymistä medialle enemmän seuranneena voin kuvitella helposti hänen olleen ns. "jock" (jenkkivastine biittihuuli-kiekkoilijalle) kouluaikanaan, joskin varmasti parempaan suuntaan hänkin on muuttunut.

05-06 kauteen verrattuna Keslerin taklausmäärät tällä kaudella ovat lähes tulkoon puolittuneet, ja muutenkin on vaikuttanut siltä että hän ei ihan niin sata lasissa aina painaisi (toki kokemuksen myötä tähän ei ole aina tarvettakaan). Silti, en pidä hänen olemustaan niin kapteenimaisena kuin jotkut muut fanit pitävät, ja onhan Ryan kaukana esimerkiksi Lindenista mitä tälle saralle tulee.

Kova työntekijä? Kyllä. Arvokas pelaaja joukkueelleen? Kyllä. Tappaa jäähyjä ja pelaa uhrautuvasti? Kyllä. Mutta silti jokin minussa ei täysin iske että hänet tulevaisuudessa kapteeniksi nimittäisin. Bieksassa on ollut samaa havaittavissa, kun rooli kasvaa ja palkassa on numero enemmän niin tiettyjä piirteitä tulee kentällä ja sen ulkopuolellakin helpommin esiin. Toki nuoria kavereita vielä, joten en ihan täysin näitä ideoita tyrmää. Mitchell olisi kuitenkin ensi kesänä selvä ykkösvaihtoehto.

 

[Mr. Smith]

Mielestäni rankuista ei kuuluisi saada kahta pistettä, eikä ottelun häviäjälle kuuluisi ollenkaan pisteitä. Eli siis voittajalle yksi, häviäjälle nolla, ja vaikka erotus onkin sama nykyiseen 2-1 -systeemin verrattuna, tekisi se mielestäni sarjataulukolle sekä itse pelille parempaa.

Siis että pisteet menisivät rankkareilla 1-0 ja normaalilla peliajalla voitetusta ottelusta 2-0? Entäs jatkoajalla voitettu? Itse en näe tuossa kyllä minkäänlaista järkeä.

 

[Janezky84]

Siis että pisteet menisivät rankkareilla 1-0 ja normaalilla peliajalla voitetusta ottelusta 2-0? Entäs jatkoajalla voitettu? Itse en näe tuossa kyllä minkäänlaista järkeä.

Minusta tuo taas olisi huomattavasti parempi systeemi kuin nykyinen. Mielestäni asia vaan on niin että häviäjä ei ansaitse pelistä pistettäkään ja "vasta" jatkoajalla/rankuissa voittanut joukkue ainoastaan sen yhden pisteen. Vastaus siis kysymykseesi, jatkoajalla voittaneellekin vain 1 piste, ei kahta.

Tuli muuten mieleeni mielenkiintoinen juttu. Voisiko kaksi playoff -viivan tuntumassa olevaa joukkuetta, jotka pelaavat vastakkain lähellä runkosarjan loppua, kikkailla tuon systeemin kanssa jotakuta kolmatta saman viivan tuntumassa olevaa joukkuetta vastaan esimerkiksi sopimalla ennen ottelua että viedään peli jatkoajalle koska molemmat hyötyvät saadessaan yhden pisteen (esim. varmistamaan playoff -paikan)? En tiedä onko tästä ollut ennen juttua, mutta juolahtipa mieleeni.

Tästä Canuks -ketjusta sen verran, että on kyllä pirun hyviä tekstejä/väittelyitä herroilla Chip Whitley & nuck. On tullut opittua juttu jos toinenkin Canuksista ja aina luen kun jompi kumpi ketjuun postaa. Ehdottomasti NHL-osion parasta antia.

Eikä liene epäselvää keiltä olen ottanut mallia allekirjoitukseeni ;)

 

[Daespoo]

Mitchell olisi oma valintani kapteeniksi jos nyt pitäisi joku valita. Pelaa kovaa ja joukkueen eteen joka vaihdossa.

Hyviä pohdiskeluja Kesleristä, kaverilla oli tosiaan aika huono maine sen offer sheetin aikoihin ja häntä ei pidetty ihan täydellisenä joukkuepelaajana. Huhut on tietysti huhuja mutta aika harvoin muista yleensä edes huhutaan moista joten vaikea sivuuttaa niitä ihan kokonaan.

 

[nuck]

Ymmärrän kantasi, etkä varmasti ole ainoa tuolla mielipiteellä varustettuna. Argumentteja tähän ei oikein voi löytää, kun ei kopissa ole ollut katselemassa. Oma kokemus "samantyylisestä" tilanteesta vain menee niin, että vaikka kenkäni olisivat rikki, en uusia osta, sillä vanhat ovat niin mukavat ja hyvin jalkaan muovautuneet. Vaikka uudet kengät paremmat olisivatkin.

Minä kyllä ostan uudet kengät, jos vanhat ovat rikki.

Mutta ei kenkävertauksesta sen enempää, Näslundin kapteenin asema jakaa mielipiteitä voimakkaasti puolesta ja vastaan. Minulla on vain aika vahvana se käsitys, että NHL-maailmassa vaihdetaan nopeasti se, mikä on on rikki. Ja kun Näslund on tosiaan seitsemänkin vuotta keikkunut Canucksin kapteenina, niin minun oman käsitykseni mukaan (eivät nekään perustu kopin sisälle) hänellä on pakko olla ominaisuuksia, joita organisaatio arvostaa korkealle.

Mielestäni rankuista ei kuuluisi saada kahta pistettä, eikä ottelun häviäjälle kuuluisi ollenkaan pisteitä.

Ymmärrän kyllä kantasi noin yleisellä tasolla. Ainoa "oikea vaihtoehto" mielestäni olisi kuitenkin, jos rankut poistettaisiin kokonaan. Tällä hetkellä nuo näyttelevät mielestäni liian isoa merkitystä.

Monen asian summahan tuo on, joskin loukkaantumiset ovat siinä mielessä mielenkiintoinen kohta sillä Salon ja Bieksan loukkaantumisten jälkeen Canucks pelasi kauden parasta kiekkoaan (voiko siis näitä syyttää niin paljoa, vai pitää enemmän "tekosyinä"?). Ehkä Canucksissa pitäisi olla joka vuosi uusi valmentaja kun muuten ei näytä kuviot pysyvän tarpeeksi "freesinä" ;)

Niin, ja lisäksi tällä hetkellä Canucks pelaa taas heikosti, kun alakerta on lähes kokonaan mukana peleissä. Mitchellia taitaa vaan vaivata taas joku vamma, kun mies ei ole pelannut viime aikoina tasollaan, Miller ja Bieksa ovat puolestaan mukana jalkavammojen jäljiltä, joten ei heiltäkään näe tällä hetkellä parasta peliä.

Vähän kaksiteräinen miekkahan nuo loukkaantumiset ja niiden taakse meneminen kyllä ovat. Toisaalta voi kyllä hyvin olla, että loukkaantumiset myös tavallaan sytyttivät joukkuetta pelaamaan tasonsa ylärajoilla. Toisaalta uskon kyllä vielä enemmän siihen, että mikäli puolustus olisi pysynyt pidempään kasassa, joukkueen menestys olisi ollut kokonaisuutena vielä nyt nähtyä parempaa.

Ehkä joukkueen viimeaikaiset peliesitykset vaikuttavat liikaa, mutta en vain jaksa uskoa tähän joukkueeseen. Paperilla hyökkäys on kauniisti sanottuna huono, ja kun kentällä otteet ovat olleet viime aikoina samanlaisia niin täällä päässä haaveet kaatuu.

Niin, et ole tässä asiassa ainoa. Joukkueen hyökkäys on kyllä tehoilla mitattuna huono, hyvää on ollut suuren osan kautta sen sijaan työnteko ja puolustusvelvoitteiden hoitaminen. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että joukkueen hyökkäys on huono (tehoton) etenkin tässä nykyisessä tapauksessa, jossa kaksosilta ei tule tehoja ja kakkosketjun sentteri on puuttunut riveistä viimeiset kolme kuukautta.

Kapea hyökkäysrintama olisi kuitenkin mahdollista saada vielä toimimaan. Mikäli Morrison vain tekee käsivamman jälkeen onnistuneen paluun loppukaudella ja kaksoset alkavat taas pelata paremmin kykyjensä mukaisesti, Vancouverilla voi olla vielä kaksi tehoista vastaamaan pystyvää ketjua, hyvän luokan kolmosketju ja riittävän hyvä nelonen (valttina nelosessa voisi olla vielä Linden, vaikka hän ei olekaan saanut runkosarjassa paljon vastuuta).

Tässä tapauksessa joukkueen hyökkäys voi olla jo riittävä. Edelleenkään sillä ei tulla voittamaan pelejä takavuosien malliin, mutta toisaalta nykyisellä hyökkäyksellä ei vaaditakaan joka ilta mitään loistavaa onnistumista, jos ja kun Luongo kestää ja loukkaantumisista koko ajan palautuva puolustus saa pelinsä kasaan. Mikäli joukkue pääsisi nyt vain nopeasti kiinni voittoihin, me saisimme aikaan taas positiivisen kierteen ja voittoja voisi tulla taas samaan malliin kuin marras-tammikuun alun aikana, jolloin Canucks oli lähes voittamaton joukkue varsinaisella peliajalla.

Periaatteessa Canucksille riittää nyt ja koko loppukauden ajan se, että joukkue pelaa tasaisia, niukkamaalisia pelejä ja ottaa niukat voitot pitkälle maalivahdin ja puolustuksen avulla. Tätä kaavaa vartenhan nykyinen joukkue on myös rakennettu. Ei tältä kokoonpanolta kukaan odotakaan mitään 6-0 voittoja, vaan enemmänkin jatkoajan kautta tulevia 2-1 voittoja.

Tuo kirjoittamani pätkä oli myös "etuaikaista jossittelua" jos niin voisi sanoa. Eli siis jos playoffit jäävät saavuttamatta niin Nonis saa varmasti paljon heatia kun uskoi tähän joukkueeseen ja jätti näin ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä.

En ollenkaan epäile, etteikö saisi, kun puhutaan Canucks-faneista. Mutta pitäisi myös muistaa se, että NHL:stä ei löydy yhtään manageria, joka olisi mennyt kauppaamaan siirtotakarajalla täysillä playoffeista taistelevasta joukkueesta kokeneita avainpelaajia tulevaisuuden vuoksi. Etenkin, kun tämä joukkue on näyttänyt pystyvän pelata pahojen loukkaantumistenkin aikaan pari kuukautta lähes NHL:n tehokkainta kiekkoa.

Jotain osviittaa antaa myös se, että kun Clarke toissa kesänä Keslerille offer sheetin heitti, Flyersin pukukopissa tunnelmat olivat negatiiviset Keslerin mahdollisesta siirtymisestä Philadelphiaan. Esimerkiksi Umbergerin (yliopistossa joukkuekaveri) kommentit Keslerista eivät ole olleet mitään mairittelevia, eikä tuo kaksikko ole enää edes puheväleissä.

En tiedä Flyersinkaan koppielämästä sen enempää (ehkä sinä tunnet tämän puolen paremmin? - vai oliko kyse vain media-lausunnoista muidenkin kuin Umbergerin suusta tulleista kommenteista?), mutta tämä Umberger-case ei nyt tule ollenkaan yllätyksenä. Sehän on ollut jo kauan hyvin tiedossa, että kaksikolla ei ole ollut minkäänlaisia välejä keskenään. Kertoihan jo tämä HF:n Keslerin haastattelu aikanaan jotain siitä, missä entiset joukkue"kaverit" keskenään menevät:

HF: R.J. Umberger is a former college teammate, have you been in contact with him?
RK: No. I haven’t talked to him in a while.

HF: Was his contract situation last year a distraction in any way to the team, or what were your thoughts on that whole scenario?
RK: No, it was kind of a joke.

HF: How so?
RK: I mean, he was a first year guy wanting the cap and nothing else. You haven’t even proven yourself in the league and you want that much? It’s a little ridiculous if you haven’t proven yourself. It wasn’t a distraction and I guess he got what he wanted so…good for him.

Lyhyen aikaa Keslerin kanssa sanoja aikanaan vaihtaneena en saanut hänestä ollenkaan ylimielistä kuvaa, mutta tuo nyt oli tosiaan vain lyhyt sananvaihto. Usein sitä on kuitenkin saanut aika nopeasti ihmisistä käsityksen, kun on tavattu ja minä menen toistaiseksi tämän oman kokemuksen pohjalta Keslerinkin suhteen. Toki tätä käsitystä muokkaa omalta osaltaan (aika paljonkin) vielä se, että Keslerin johtajantaitoja on kehuttu monissa paikoissa.

05-06 kauteen verrattuna Keslerin taklausmäärät tällä kaudella ovat lähes tulkoon puolittuneet, ja muutenkin on vaikuttanut siltä että hän ei ihan niin sata lasissa aina painaisi (toki kokemuksen myötä tähän ei ole aina tarvettakaan). Silti, en pidä hänen olemustaan niin kapteenimaisena kuin jotkut muut fanit pitävät, ja onhan Ryan kaukana esimerkiksi Lindenista mitä tälle saralle tulee.

Kesleristakin me olemmekin vääntäneet jo aikaisemmin reilusti sanoja, joten eipä tästä tarvitsisi enää, mutta kommentoidaan nyt kuitenkin lyhyesti:

Taklauksia on tosiaan nähty aikaisempaa vähemmän. Mutta tästä huolimatta Kesler on ollut kyllä useimpina iltoina Burrowsin kanssa joukkueen kovin työntekijä, paras puolustava hyökkääjä ja pelaaja, joka ei ole pelännyt ajaa ruuhkissa maalille tekemään likaista työtä. Minä näen tällä hetkellä miehessä tulevan joukkueen hyvin mahdollisen kapteenin. Ei tämä tilanne tule vielä ensi kaudella eteen, mutta parin kauden päästä tämä voi olla hyvin lähellä.

Mitchell olisi kuitenkin ensi kesänä selvä ykkösvaihtoehto.

Tästä alan olemaan samaa mieltä kanssasi. Ellei sitten Canucks tule Näslundin kanssa menemään pitkälle keväällä.

 

[Daespoo]

Ihan pieni "knoppimainen" korjaus tuohon Nuckin väitteeseen ettei pleijareihin täysillä menossa olevat tiimit treidaa kokeneita avainpelaajiaan pois deadlinellä.

Näinhän Anaheim teki 2006 deadlinellä kun kauppasi Carneyn Canucksiin, muistaakseni takaisin tuli 2. kierroksen varaus ja Carlylen "protege" Skinner Moosesta.

Carney oli Ducksien assistant captain tuolloin ja pakiston toinen pilari Niedermayerin kanssa.

Mutta tämä on siis yksi pieni poikkeus joka vahvistaa säännön, mielestäni olisi ollut aika omituista jos Canucks olisi treidannut pelaajia pois deadlinellä, mitäköhän Luongokin olisi ajatellut ("win now, not in 5 years")

 

[Afinogenov]

Ainakaan minun mielestäni ei olisi ollut mitään järkeä, jos Canuks olisi deadlineilla kaupannut avainpelaajian. Tässä vaiheessa ei kannata heittää pyyhettä kehään, mutta jotain pienempiä kauppoja olisi voinut tehdä.

Onpa muuten tässä ketjussa ollut paljon hyvää spekulaatiota.
Ja Nuckille hyvää syntymäpäivää ! :)

 

[nuck]

Ihan pieni "knoppimainen" korjaus tuohon Nuckin väitteeseen ettei pleijareihin täysillä menossa olevat tiimit treidaa kokeneita avainpelaajiaan pois deadlinellä.

Näinhän Anaheim teki 2006 deadlinellä kun kauppasi Carneyn Canucksiin, muistaakseni takaisin tuli 2. kierroksen varaus ja Carlylen "protege" Skinner Moosesta.

Totta, Carney on tosiaan yksi niistä joukkueiden tärkeistä pelaajista, joita siirreltiin siirtotakarajalla aikanaan. Mutta tosiaan kuten sanoit, omituista se olisi ollut, jos Canucks olisi lähtenyt nyt tässä tilanteessa tekemään kauppoja näillä avainpelaajilla.

Selvästi suuremmalla todennäköisyydellä me voimme puhua täällä kauden jälkeen, että joukkueen olisi kannattanut myydä pari pelaajaa (kun vain yhdellä joukkueella on mahdollisuus mennä päätyyn ja Läntinen konferenssi on huipputasainen - mitä tahansa voi vielä käydä). Mutta tästä huolimatta näitä kokeneita avainpelaajia ei vaan tässä vaiheessa ja tässä tilanteessa kannata laittaa lihoiksi, kun vielä on pienet mahdollisuudet olemassa.

Onpa muuten tässä ketjussa ollut paljon hyvää spekulaatiota.
Ja Nuckille hyvää syntymäpäivää ! :)

Kiitoksia näistä sanoista ja onnitteluista.

Edit2: Nyt vasta huomasin kirjoituksen, eli kiitokset myös nimimerkille Janezky84 positiivisista sanoista. Yritämme parhaimman kykymme mukaan pitää tätä ketjua elossa ja pinnalla.