Tärkeän tärkeä voitto, varsinkin kun Nashville yllätti Detroitin ja Wildkin otti pitkästä aikaa voiton. Ryhmittymäthän ovat Lännessä aika selkeät; Detroit ykkönen, Tyynenmeren kolmikko vie sijat 2, 4 ja 5, ja meidän divisioonan nelikko setvii sijat 3, 6, 7 ja 8 (Nashvillekin tosin mukana). 7 & 8 paikat pitäisi välttää mikäli ensimmäistä kierrosta pidemmälle halajaa, sillä Detroit ja Tyynenmeren ykkönen luultavasti jyrää nuo sarjat. 3 & 6 olisi oman divisioonan välinen sarja (niin kuin 4 & 5 Pacific-divarin joukkueilla), ja mikäli jommallekummalle sijalle yltäisimme, mahdollisuudet toiselle kierrokselle etenemiseen kasvaisivat suuresti. Tuohon siis pitäisi tähdätä. Kolmosen ja kuutosen ero, eli kotiedun määräävä ero, on luultavasti pieni ja se ratkeaa playoff-paikkojen mukana viimeisessä rypistyksessä, jossa hakataan vain oman divarin joukkueita.
Pari viivaa ottelusta:
- Suuri kiitos Tampa Bayn organisaatiolle, erityisesti GM Feasterille sekä siellä kehittyneelle maalivahti Holmqvistille, sekä karmean aivopierun tehneelle Stars-koutsi Tippettille. Ilman näitä matkamme mahdollisiin playoffeihin olisi jälleen paljon hankalampi.
- Ensimmäinen erä oli vauhdikasta ja suhteellisen yleisöystävällistä kiekkoa. Ei mitenkään erä jonka Canucks olisi dominoinut, mutta menee Canucksin top10 eriin tällä kaudella. Maaleista saadaan kiittää Tippettin päätöstä peluuttaa Holmqvistia, sekä parin Stars-pakin kyseenalaista ratkaisua.
- Toinen erä oli julmaa katsottavaa. Hieman paremmalla tuurilla Stars olisi tuplannut tuon 2 maalia jonka nyt tekivät, mutta hyvä että kiekot pomppivat välillä näin päin.
- Kenttä Näslund-Morrison-Pettinger vietti tehollisesti hienon illan (3+6), mutta yksilötasolla pidin esimerkiksi Näslund esityksiä Losia sekä Coyotesia vastaan parempina. Jossain vaiheessa niitä pisteitä kuitenkin tulee, ja tämä ilta oli hyvä vaihtoehto sille. Näslundilla oli paikka ratkaista peli rangaistuslaukauksella kolmannen lopussa, mutta ei - ylläripylläri - onnistunut. Onneksi ei jäänyt kaksi pistettä sen takia saavuttamatta, voitte vain kuvitella minkä kokoinen itkumuuri täällä olisi minun puolesta muurattuna mikäli näin olisi käynyt.
- Sedinit ovat edelleen surkeita. Ottelu oli ensimmäinen varmaan viiteen vuoteen kun kaksoset aloittivat ottelun eri kentissä, ja pelasivat koko ottelun eri kentissä muutamaa 4vs4-tilannetta lukuun ottamatta. Mikähän flunssa punapäitä taas vaivaa? Se kolmas ginger, Cowan, pääsi pitkästä aikaan kokoonpanoon. Toivottavasti oli viimeinen kerta tällä kaudella.
- Willie on soturi, joukkueen ilmentymä ja pelaaja joilla voitetaan Stanley Cupeja. Bieksa muistuttanut koko kauden Bourdonia omalla alueellaan pelatessa. Ei siis hyvä juttu.
---
Moose voitti Hersheyn 5-0 ja Schneider pelasi jälleen nollat. Hyvä että edes sillä neljännellä organisaation punapäällä hommat kuosittaa! Schneider on tällä hetkellä AHL'n kuumin maalivahti, ja hänen tilastonsa vuonna 2008 ovat maagisia. Viimeisestä 16 ottelusta Cory on voittanut 12, päästänyt keskimäärin 1.6 maalia pelissä ja torjuntaprosenttikin on huippuluokkaa 93.7. Nollapelejä on kaksi, ja viimeisessä neljässä pelissä hän on päästänyt taakseen vain 2 maalia. Voittoputkikin on karttunut 7 pelin mittaiseksi.
Mike Brown (kyllä nuck, Mike Brown) iski kahdesti ja laukoi eniten (8 laukausta maalia kohti), Moran iski kahdesti, Simek keräsi syötön sekä McIver 23 minuuttia katu-uskottavuustilastoon. Moosenkin peli toimii hienosti siitä huolimatta että Canucksissa pelaa muutama Moosen avainpelaaja, kun viimeistä rypistystä kohti lähdetään.
