Olinpa totaalisen väärässä eilen. Calgarya vastaan luisteli nimittäin ihan erilainen joukkue, mikä nähtiin reissun päällä: fyysisyyteen vastaava ja Flamesia fyysisempi, liikkuvampi, aikaisempaa paremmin puolustava ja ennen kaikkea joukkue, joka sai sen kokeneemmilta pelaajilta sitä apua, mitä tämä ryhmä on jo pitkään kaivannut. Nyt nähty peli menee kirkkaasti kauden parhaimpien pelien joukkoon. Nyt Canucks pelasi juuri niillä vahvuuksillaan, millä se voi voittaa. Pikkunätillä näpertelyllä tämä ryhmä ei tule voittamaan yhtään mitään, mutta tällä puolustavalla ja fyysisellä tyylillä joukkueella on mahdollisuus kukistaa kenet tahansa.nuck kirjoitti:Kyllähän tälle joukkueelle pitää antaa sentään kiitosta siitä, että yritystä on riittänyt läpi kauden kokonaisuutena kiitettävästi. Tämä pelkkä yritys ei ikävä kyllä riitä, kun peli on tällä hetkellä pahasti sekaisin ja vaikea on ainakaan tällä hetkellä uskoa, että tämä tulee juuri muuttumaan.
Ero tämän Flames-pelin ja tätä edeltävien oman divarin pelien välillä oli huima. Tuntui, että pelaajat olisivat olleet pari viikkoa lomalla ja unohtaneet kaiken sen "pahan", mitä joukkue esitteli aikaisemmissa peleissä. Aivan varmasti joukkueen sisällä onkin käyty keskustelua siitä, halutaanko sitä hintaa maksaa ja taistella tosissaan siitä playoff-paikasta. Nyt nähdyn pelin jälkeen voi sanoa, että tällä keskustelulla on ollut hyvin myönteisiä vaikutuksia.
Calgary-pelin jälkeen tuntui muutenkin, että Vancouver olisi taas herännyt talven sateista. Robson Streetille kerääntyi pelin jälkeen paljon ihmisiä huutamaan suosikkiseuransa nimeä. Meno ei ollut vielä viime kevään mukaista, mutta selvästi tämä yksi peli herätti laajasti toivoa Canucks-faneissa. Joukkue kun näytti tässä pelissä sen, että se edelleen välittää, sen kokeneemmilta johtajilta löytyy edelleen yksi ylimääräinen, isoissa peleissä tarvittava vaihde ja joukkue pelaa systeeminsä mukaan.
Illan ehdotonta ykkösnimeä ei ole vaikea valita. Silloin kun joukkue on kaikkein heikoimmilla ja silloin kun tarvitaan kauden tärkeimmässä pelissä todellista esiin nousijaa ja tason nostajaa, silloin valmennusjohto, pelaajat ja kaikki fanit laittavat panoksensa numerolle #16. Tämä on nimittäin se usein ennenkin voittava numero. Ja niin oli jälleen kerran. Ties kuinka monennen kerran viimeisten 20 vuoden aikana.
Trevor Linden on ollut tämän joukkueen sydän ja sielu paria kautta lukuun ottamatta vuodesta 1988 saakka. Ja vaikka hän onkin ollut tällä kaudella enemmän terveenä raaputuksena kuin koskaan aikaisemmin, edelleen mies jaksaa vanhoilla päivällään nousta esiin tärkeimmillä hetkillä: Flamesia vastaan kaksi peräkkäistä toisen erän maalia ja henkilökohtaisella panoksella joukkueen nostaminen 2-2 tasatilanteesta 4-2 johtoon - nämä menevät siihen valtavaan kirjaan, mikä kertoo Vancouverin historian suurimmasta johtajasta.
Linden sytytti omalla panoksellaan joukkueen kuumaksi ja Garagen liekkeihin. Kun pelin jälkeen ottelun ykköstähteä haastateltiin Garagen lehdistötiloissa, halliin haastattelua kuuntelemaan jäänyt yleisö aloitti valtavan Linden-nimen huudon. Mies ei metelin vuoksi kuullut edes hänelle asetettuja kysymyksiä ja nauroi tälle tapahtuvalle. Linden-rakkaus elää jälleen Vancouverissa kuumana, ja miksi ei. Tämä mies on ansainnut kaiken sen tuen, mitä hän saa osakseen.
Alex Burrowsin kommentti Lindenista kertoo muuten jotain siitä valovoimasta, millä tämä veteraani pelasi Flames-pelin;
“I thought Ovechkin was out there tonight for us. Trevor was just flying and playing well, playing with confidence… The fans really get a lot of energy out of it when he scores a goal it seems like. It was two great goals for us and that’s why we call him Mr. Clutch.”
Tämä peli antoi kokonaisuutena valtavasti lisää tilaa hengittää. Kun joukkueen veteraanijohtajat Linden ja Näslund (pelin tasoitusmaali) pystyvät kerran nostamaan tasoaan näin kauden lopulla tärkeiden maalien kautta ja kun joukkue kuitenkin pystyy pelaamaan näin hyvin omilla vahvuuksillaan, joukkueella on vielä toivoa paremmasta huomisesta. Ennen kaikkea tämä peli antoi kuitenkin hengitystilaa siksi, että Canucksilla on jälleen avaimet omissa käsissään: joukkueella on piste enemmän kuin yhdeksäntenä olevalla Nashvillella ja yhtä monta peliä pelattuna.
Tällä kaudella edessä on vielä kolme kotipeliä, eikä enää yhtään vieraspeliä. Ja kun Vancouverin kotiyleisö näyttäisi seisovan todella vahvasti joukkueen takana, joukkueella ei parempaa paikkaa voisi enää olla. Toivottavasti kauden lopun mahalasku sytytti porukan pelaamaan koko loppukauden parhaimmalla tasolla, toivottavasti joukkue saisi nyt kotiyleisönsä edessä voittoja ja toivottavasti nämä voitot ja Canucks-fanien antama tuki veisivät tämän ryhmän kohti playoffeja kovalla taistelijan asenteella. Meillä on siis vielä toivoa.