Vancouver Canucks 2007-08

[Chip Whitley]

Nyt kun Canucks käy taistelua pudotuspelipaikoista ja runkosarja lähestyy loppuaan, niin itse pidän Canucksia vaikeana pudotuspelivastustajana. Uskon, että tämä on sellainen jengi, joka kykenee nostamaan tasoaan ja menemään pudotuspeleissä pitkällekin, vaikka nyt pelit ovat olleet aika ailahtelevia.

Canucks on viime aikoina pelannut erittäin epätasaisesti mitä pisteiden hakemiseen tulee. Ensiksi voitetaan neljä putkeen, sitten otetaan kuokkaan 4 peräjälkeen, tämän jälkeen 3 voittoa ja 2 pataan ja niin edelleen. Tappioidenkin jälkeen V kehuu joukkueen yritystä ja halua lähes joka kerta, mutta sehän vain silloin tarkoittaa että joukkue ei ole tarpeeksi hyvä (kerran koutsin mukaan satalasissa mentiin eikä pystytty voittamaan). Toki voi joskus onnen ja loukkaantumistenkin piikkiin tappiota pistää, mutta ei aina.

Itsekin olen sitä mieltä että Canucks on suhteellisen hyvin rakennettu playoffeita varten. V'n systeemillä voitetaan pudotuspelisarjoja, ja kun joukkueesta löytyy vielä mukava määrä (avain)pelaajia jotka nostavat tasoaan tosipelien alkaessa, tässä mielessä voi lähteä luottavaisena kohti kevään kahinoita. Joukkueen tärkein pelaaja, Luongo, oli kerrassaan loistava viime kauden playoffeissa, Willie jumaloi omalla alueella, ja voi uskoa tälle kaudelle rakennetun jarrukentän nostavan tasoaan kun sarjat samoja pelaajia vastaan alkaa.

On toki ongelmiakin. Ongelmat ovat samat kuin viime kaudella, ja Cup-haaveet luultavasti kaatuvat näihin toistamiseen. Joukkueen hyökkäys kahden ensimmäisen kentän osalta ei vain yksinkertaisesti pärjää playoffeissa kun otetaan kovempaa ja tiukempaa kiinni. Yhdellä Pyattilla (vaikka sekin on alku) ei mestaruuksia voiteta.

Joukkueen keskimääräinen taitotaso/joukkuenopeus ei ole mitenkään hyvällä tasolla, joten vastahyökkäykset tai muuten vaan nopeat hyökkäykset eivät ole niin tehokkaita kuin joillain muilla joukkueilla. Ja vielä kun puolustajilla on ollut suuria ongelmia pelin avauksen kanssa, jää jäljelle ainoastaan yksi vaihtoehto; kiekko päätyyn ja perään! Ja kun Sedinit sekä Näslund ovat suoraviivaisuuden vastakohtia (eivätkä jalallakaan nopeita), eikä Morrisonkaan mikään dominoiva tällä alueella ole vaikka maalin eteen välillä pyrkiikin, joukkueelta voi odottaa samantyylistä tehoilua kuin viime keväänä (alle 2 maalia per peli). Toki tuo kulmapeli ajoittain toimii, kuten Sedinit runkosarjassa ovat monesti todistaneet, mutta playoffeissa tuota on paljon vaikeampi toteuttaa kiitos pelin korkeamman intensiteettiasteen (ei ole aikaa/tilaa vaan pitää mennä kovempaa ja nopeampaa maalille = suoraviivaisesti, ei kulmissa pyörien).

Jää siis nähtäväksi onko joukkueen hyökkääjät oppineet viime kaudesta mitään, vai onko tuo tiedossa mutta yksinkertaisesti näillä fyysisillä/henkisillä ominaisuuksilla mahdotonta toteuttaa.

Canucks antaa varmasti jokaiselle joukkueelle kovan vastuksen kun katsotaan ottelun tuloksia. Uskoisin että 90% Canucksin playoff-otteluista päättyy yhden maalin eroon. Tästä huolimatta en kuitenkaan usko että Canucks toista kierrosta pidemmälle menisi.

 

[kausi]

Canucks antaa varmasti jokaiselle joukkueelle kovan vastuksen kun katsotaan ottelun tuloksia. Uskoisin että 90% Canucksin playoff-otteluista päättyy yhden maalin eroon. Tästä huolimatta en kuitenkaan usko että Canucks toista kierrosta pidemmälle menisi.

Oli pakko tarttua tähän kappaleeseen. Totta on että Canucksin pelit päättyvät todella pienellä marginaalilla voitoksi tai tappioksi, varsinkin jos Luongo pelaa viime pleijareiden tasolla. Mutta sitä en alleviivaa että toiselta kierrokselta tulisi heti turpaan vaan uskoni on ihan eri luokkaa. V ja koko Canucks on nyt kahden todella tiukan ja kovatasoisen playoff-sarjan kokeneempi joukkue kuin viime vuonna. En siis uskalla suoraan tyrmätä että pudottais viimeistään tokalla kiekalla, vaan nyt on mielestäni paremmat mahdollisuudet mennä loppuun saakka vaikka runkosarja on nyt mitä on.

 

[Hiisi_van_Holten]

Olen miettinyt pitkään Canucksien tätä kevättä ja olen lopulta tullut siihen tulokseen, että ainoat asiat mitä loppurunkosarjalta toivon on se, ettei joukkueelle tulisi enää lisää loukkaantumisia ja pääsisi pudotuspeleihin.

Jos joukkueita ruvettaisiin vertailemaan paperilla Canucks tulee olemaan altavastaaja jokaista joukkuetta (Minnesotan kanssa siinä ja siinä). Mutta joka tapauksessa on mielestäni aivan turha ruveta tässä vaiheessa toivomaan jotain tiettyä vastustajaa sillä kovia ne ovat kumminkin. *

Se on kuitenkin varmaa, että Luongolla ja tuolla puolustuksella on kiva lähteä pudotuspeleihin, sillä ne takaavat mahdollisuudet yllätyksiin.

* = Sen verran nyt sanottakoon, että Dallasia en toivoisi vastustajaksi sillä viime keväästä taisi pojille jäädä jotain hampaankoloon...

 

[Chip Whitley]

Mutta sitä en alleviivaa että toiselta kierrokselta tulisi heti turpaan vaan uskoni on ihan eri luokkaa. V ja koko Canucks on nyt kahden todella tiukan ja kovatasoisen playoff-sarjan kokeneempi joukkue kuin viime vuonna. En siis uskalla suoraan tyrmätä että pudottais viimeistään tokalla kiekalla, vaan nyt on mielestäni paremmat mahdollisuudet mennä loppuun saakka vaikka runkosarja on nyt mitä on.

Tuo on aivan totta, ja kuten viestissäni kirjoitin ("Jää siis nähtäväksi onko joukkueen hyökkääjät oppineet viime kaudesta mitään, vai onko tuo tiedossa mutta yksinkertaisesti näillä fyysisillä/henkisillä ominaisuuksilla mahdotonta toteuttaa."), jää nähtäväksi hyödynnetäänkö tuo kokemus ja tehdäänkö asioita eri tavalla kuin viime keväänä.

---

Moose voitti yöllä Rampagen 3-2 ja Schneider otti yhdeksännen peräkkäisen voittonsa. Maalintekijöinä kunnostautuivat Heshka, Grabner (maali numero 18 - yltääkö tulokaskaudellaan kahteenkymmeneen?) ja Moran. Tänä yönä on rematch, ja MacIntyre on luultavasti starttivuorossa. Joukkueen ykköslaituri Jaffray on olkapäävamman takia vähintään muutaman viikon pois kokoonpanosta, tuskin pelaa enää runkosarjassa.

---

Yöllä siis ottelu Oilersia vastaan ja kokoonpanot näyttävät mitä suurimmalla todennäköisyydellä tältä:

Pyatt-Sedin-Shannon
Näslund-Morrison-Pettinger
Sedin-Kesler-Burrows
Cowan-Rypien-Linden

Puolustuksessa McIver jatkaa kokoonpanossa Bourdonin istuessa katsomossa. Mikäli siis Stortini taas halinalleksi ryhtyy, on heittää kaveria mukaan tanssiin.

 

[Hiisi_van_Holten]

Nyt alkaa kyllä näyttämään aika hyvältä playoff paikan kannalta. Kun Oilers kaatui vieraissa 4-1 lukemin, alkaa eroa viivan alle olla jo kiitettävästi. Kun Canuckseilla on kahdeksan matsia runkosarjaa jäljellä, riittäisi yhdeksän pistettä varmistamaan playoff paikan.

Pelin enenmän pelanneet: Nashville (6 pistettä takana), Phoenix (7 pistettä takana) sekä Edmonton (8 pistettä takana) ovat lähimmät uhkaajamme viivan alapuolella. Nashville saa yltyä melkoiseen kiriin, jotta he pystyisivät meidät ohittamaan...

 

[Moustache Dave #44]

Harmillinen 1-2 tappio Minnesotalle. Mahdollisuudet Divisioonavoittoon pienenivät kyllä nyt oleellisesti. Wild pääsi hieman onnekkaalla maalilla johtoon (Rolstonin veto ohjautui Mitchellistä maaliin) ja puolusti loppupelin.

Johtomaalin jälkeen Minnesota ei juuri päässyt tilanteisiin, ylivoimia lukuun ottamatta. Wild värkkäsi kuitenkin kolmannen erän alkuun 0-2 johtomaalin, Edlerin keskialueen kiekonmenetyksen jälkeen. Edler jäi tuossa tilanteessa vielä pelin taakse haahuilemaan, vaikka olisi voinut paremmalla asenteella luistella ylivoimahyökkäyksestä maalin tehneen Radivojevicin ehkä kiinnikin.

Canucksin 1-2 kavennus tuli heppoisin perustein vihelletyllä ylivoimalla, Salon viivavedolla, Pyattin tehdessä hyvää maskia.

Canucks hallitsi pelissä aloituksia ja sai hyvin luotua painetta Wild päätyyn, muttei lopulta pystynyt luomaan montaakaan huippupaikkaa. Näslund järjesti Morrisonille parhaan paikan poikittaissyötöllä pian 0-2 maalin jälkeen, mutta Bäckström liukui pelin ehkä näyttävimpään torjuntaan. Muuten Canucks sai vetoja lähinnä viivasta ja heittämällä kiekkoa maalille. Maalineduspelissä ei vain Pyattia lukuun ottamatta voitettu riittävästi kaksinkamppailuja. Kolmos ja nelosketjujen heitot maalille olivat turhan epätarkkoja, vaikka esim. Cowan & Rypien voittivatkin joitakin kaksinkamppailuja, olivat heidän syöttönsä tämän jälkeen lähinnä jalkoihin suunnattuja pomppuja, joista ketjukaveri ei päässyt suoraan ampumaan. Kuusi alivoimaa on näissä peleissä myös liikaa (vaikkakin Fedoruk tappoi näistä kaksi meidän puolesta ottamalla turhia jäähyjä YV:llä).

Joukkueen keskimääräinen taitotaso/joukkuenopeus ei ole mitenkään hyvällä tasolla, joten vastahyökkäykset tai muuten vaan nopeat hyökkäykset eivät ole niin tehokkaita kuin joillain muilla joukkueilla.

Tuossahan se pääasiallinen ongelma tänäänkin oli. Canucks kaipaisi nopeutta (Raymondia) keskialueen ylityksiin. Vastustaja ehtii nyt lähestulkoon aina järjestyä siinä ajassa mikä meidän hyökkääjiltä menee keskialueen yli luisteluun. Tällöin meille jää vaihtoehdoksi heittää kiekkoa kulmiin ja painia sitä sieltä viivaan tai viskoa maalille. Näistä huonomman sektorin vedoista sitten saadaan se 0-2 maalia pelissä, joka harvemmin riittää voittoon, jos ei yhtään ns. taidolla rakennettua maalipaikkaa saada luotua.

 

[Chip Whitley]

Harmillinen 1-2 tappio Minnesotalle. Mahdollisuudet Divisioonavoittoon pienenivät kyllä nyt oleellisesti. Wild pääsi hieman onnekkaalla maalilla johtoon (Rolstonin veto ohjautui Mitchellistä maaliin) ja puolusti loppupelin.

Onneksi Flames voitti Wildin viime yönä, sillä 5 pistettä olisi luultavasti ollut liian pitkä matka kurottavaksi. Nyt ero on siis 3 pistettä, Canucksilla on jäljellä vielä 3 ottelua Flamesia vastaan ja yksi Wildia vastaan, joten mahdollisuudet divisioonavoittoon on vielä olemassa. Tai jos ei ihan voittoon asti rahkeet riitä, niin kuutospaikkaan ainakin (mikäli nuo Flames-ottelut sujuvat kuten aikaisemmin tällä kaudella). Toivottavasti Dallasissa viime aikoina tapahtunut slumppi ei ole Anaheimin välttämiseksi kehitelty strategia, tai en ainakaan toivo että Canucks tuohon miinaan astuisi (ohittaa Starsin -> vitospaikka -> Ducks ensimmäisellä kierroksella vastaan -> diudiudiu).

Canucks pelasi tosiaan ihan hyvä pelin, paremman kuin Oilersia vastaan, mutta koska tällä kertaa maalivahtipeli vastustajalla toimi (Roloson imi edellisenä yönä muutaman), jäätiin lähes nollakerhoon mitä tehtyihin maaleihin tulee. Ihan sama kuka siellä oman maalin suulla heiluu, tai ketkä puolustuksessa luutii, yhdellä maalilla ei kahta pistettä kovin monena iltana oteta. Jos ei oma hyökkäyspeli onnistu (valitettavan usein Canucksin tilanne on tämä), on pakko saada näitä "tuurimaaleja" tai vastustajan virheen seurauksena nopeista vastahyökkäyksistä tulleita onnistumisia. Oilersia vastaan tämä toteutui, Wildia vastaan ei. Wildia puolestaan onnisti tällä osa-alueella Canucksia vastaan, ja lähti kahden pisteen kanssa Calgaryyn.

Tammikuusta lähtien Canucksin saldo Lännen playoff-joukkueita vastaan on aika huono, 3-7-4, mutta mikäli joukkue saa muutaman onnekkaan pompun näissä loppukahinoissa ja puolustaa samalla tavalla kuin Wildia vastaan, mahdollisuuksia kolmospaikkaan saattaa olla.

 

[Chip Whitley]

Prospecteista

Laitetaan eri viestiin kun on ihan eri asia kyseessä. Kaikkialla paitsi NHL'ssa/AHL'ssa/ECHL'ssa on runkosarjat jo pelattu, ja tässä välissä olisi hyvä paikka katsoa miten organisaation varaukset kaudella pärjäsivät, kun itse emoalus Canuckskin on vapaalla reeneistä koko viikonlopun. Nämä perustuvat lähinnä tilastoihin sekä joidenkin kirjoittajien raportteihin, sillä Suomesta käsin on aika mahdoton omia näkökulmia näistä pelaajista saada. Eli siis junioreissa/yliopistoissa/Euroopassa pelaavista Canucks-varauksista pientä päivitystä.

Kanadan pääjunioriliigoissa pelasi ainoastaan 5 Canucks-varausta tällä kaudella; OHL'ssa ei yhtään, QMJHL'ssa yksi, ja WHL'ssa neljä. Kolme näistä nuorista oli viime kesän varauksia, yksi kesän 2005 ja yksi kesän 2006 draftin satoa. On hyvä muistaa että playoffit kyseisissä sarjoissa ovat täyttä häkää meneillään, mutta runkosarjasta:

- QMJHL'n ainokainen, viime kesän varaus #145 Charles-Antoine Messier, pelasi ihan ok-kauden. Hän aloitti ja pelasi ensimmäiset 34 ottelua Acadie-Bathurst Titanin paidassa tehden tehot 9+11. Kauden puolessa välissä tapahtui kuitenkin treidi jossa Messier siirtyi Chicoutimi Sagueneensin riveihin, keräten siellä tehot 5+16 32 ottelussa. Yhteensä siis 66 ottelun aikana Messier kartutti pistetiliään 14 maalilla sekä 27 syötöllä. Hyökkäävässä QMJHL'ssa ei siis todellakaan mitään huippunumeroita, mutta potentiaalia NHL-pelaajaksi löytyy toiselta saralta; pienestä koostaan huolimatta (180cm 80kg) Messier keräsi kunnioitettavat 148 minuuttia jäähyjä (mukana hienot 8 lähtöä), joten näiden perusteella meillä voisi olla käsissä ehkä uusi "burrows", pelaaja joka pystyy pelaamaan myös neloskentässä.

Ennen kauden alkua olin siinä uskossa että Messier olisi pelkkä top6-pelaaja (pieni taitava ranskis), joten positiivisesti yllättynyt pitää olla. Messier oli QMJHL'ssa eniten kaudella jäähyjä keränneistä pelaajista yksi tehokkaimmista pisteiden valossa. Jatkanee QMJHL'ssa tämän kauden jälkeen.

- Canucksin takapihalla WHL'n Vancouver Giantsissa kiekkoillut Mario Bliznak (varaus #205, vuosi 2005) pelasi hyvän kauden, joskin se oli odotettua kun yhden yli-ikäisen paikan vei. 67 ottelussa tehot 19+32=51, kun kahdella aikaisemmalla kaudella yhteensä Mario tehoili 166 ottelussa 49 pistettä. Roima korotus siis, mutta kuten sanoin odotettu. Hän pääsi ensimmäistä kertaa top6-rooliin hyökkäyksessä, pelaamaan Giantsin taitavimman hyökkääjän Michal Repikin kanssa. Bliznakin tehoissa näkyi selvä pudotus kun Repik oli sivussa kuukauden päivät aivotärähdyksen takia, joten voidaan päätellä kumpi se kentän johtava voima olikaan. Bliznak valittiin WHL'n parhaaksi aloittajaksi ja puolustavaksi hyökkääjäksi (jotain missä hän on aina ollut erittäin hyvä), ja nuo ovatkin miehen vahvuudet, ei hyökkäyspäässä loistaminen. Ensi kaudella Mooseen/Salmon Kingsiin, pieni potentiaali bottom6-hyökkääjäksi NHL'ään on olemassa.

- Everett Silvertipsin Victoria-duo Taylor Ellington & Dan Gendur pelasivat molemmat hyvät kaudet, erityisesti Gendur. Gendur myös valittiin kauden päätteeksi WHL'n kakkostähdistöön iskettyään 60 ottelussa tehot 29+55=84 (68PIM), sijoittuen WHL'n pistepörssin kärkipaikoille. Kyllä, hänkin oli yli-ikäinen, mutta viime kesän varaus numero #206 ehdottomasti ylitti odotukset johdattamalla Everettin pudotuspeleihin jättäen viime kesän kahdeksannen varauksen Zach Hamillin, ja ensi kesän top10 varauksen Kyle Beachin varjoonsa. Genduria on kehuttu pelaajaksi joka on nopea ja omaa loistavan vedon (sekä ranne että lämäri). Ensi kaudella ammattilaiseksi, joko Mooseen tai Salmon Kingsiin.

Ellingtonia (viime kesän pick numero #33) on verrattu Willie Mitchelliin ja hän olikin menneellä kaudella 'Tipsin ykkös shutdown-puolustaja. Hän myös johti joukkueen sisäistä tehosaldoa pitkän aikaa, joten ehdottomasti onnistui roolissaan (nollata vastustajan tähdet). Ellingtonin loppukausi meni kuitenkin pilalle jalkavamman takia, eikä hän pystynyt pelaamaan kuin 48 ottelussa (menetti noin 20). Otteluissa syntyi tehot 3+11, mutta kuten sanottu, nuo ei anna Ellingtonin pelistä oikeaa kuvaa. Palasi loukkaantumisestaan juuri sopivasti playoffeihin, ja uskoakseni jatkaa vielä ensi kauden 'Dubissa.

- 2006 kesän viimeinen varaus Evan Fuller näyttää aika menetetyltä tapaukselta. Tällä kaudella on syntynyt 20 pistettä 56 ottelussa kahdessa eri joukkueessa, joskaan pisteet eivät ole Fullerinkaan tason mittari. Energiapelaaja hän on, mutta ei tälläkään osa-alueella ole loistanut (61PIM). Huhujen mukaan motivaation kanssa on suuria ongelmia, ja saattaa hyvinkin lopettaa jääkiekkouransa tähän kauteen.

Yliopistosarjoissa pelasi menneellä kaudella 5 Canucks-varausta, nimekkäimpänä viime kesän ykkösvaraus Patrick White. Whiten tulokaskausi Minnesotan yliopistossa ei mitenkään hyvin sujunut, 44 ottelussa tehot 6+4. Harvemmin kuitenkaan tulokkaat NCAA'ssa hyvin pärjäävät; todellinen tasomittari onkin vasta ensi kaudella kun vastuuta tulee enemmän ja vielä kun Gophersista lähtee muutama avainpelaaja ammattilaiseksi (Okposo lähti jo), niin Whitella on todellinen näytönpaikka. Vähintään kahden kauden päässä ammattilaiseksi siirtymisestä.

Tästä hienona esimerkkinä Michiganin yliopiston Matt Butcher (#138, 2005), joka tulokaskaudellaan merkkautti 4 syöttöpistettä 40 ottelussa, mutta menneellä kaudella 44 ottelussa tehot 8+15=23 ja 45PIM. Ei nuokaan huippulukemia ole, mutta hän oli yksi Wolverinesin avainpelaajista. Butcher on hyvä aloittaja, suhteellisen isokokoinen (188cm) ja pelaa fyysisesti, joten syvyyspelaajaksi NHL'ään on jotain potentiaalia. Pari kautta menee vielä kuitenkin yliopistossa.

Euroopassa oli Venäjää lukuun ottamatta hiljaista. Djurgårdenin Nicklas Danielsson oli ainoa Venäjän ulkopuolella pelannut Canucks-varaus, ja hyvin pelasikin. 53 ottelussa tehot 14+18, Djurgårdenin toiseksi paras pistemies, mutta Canucksilla ei taida enää olla kaveriin oikeuksia (2003 draftista). Ymmärtääkseni hänellä on myös ensi kaudesta sopimus Djurgårdenin kanssa, joten se siitä.

Venäjällä kiekkoili suhteellisen monta Canucks-varausta, mutta ainoastaan suunnilleen neljällä on pienet mahdollisuudet joskus Canucksissa pelata. Chubarovin ja Koltsovin laskin mukaan vaikka se hyvin epätodennäköiseltä näyttääkin. Chubaroville ei oikein löytyisi tilaa, Koltsoville löytyisi, mutta ei taida miestä muuten nappaa. Jäljellä jää CSKA'n kaksikko Sergei Shirokov & Ilya Kablukov, jotka molemmat olisivat mielenkiintoisia nimiä.

Shirokov on pelannut nyt kaksi kautta CSKA'ssa varauksen jälkeen ja molemmilla kausilla on syntynyt 34 pistettä. Tasaista suorittamista siis, ja voisi olla aika pompata Kanadan puolelle (en tähän jaksa kuitenkaan uskoa). Viime kesän #146 varaus Kablukov pelasi ensimmäisen kunnon kautensa CSKA'n ykkösmiehistössä ja ihan hyvin pelasikin, tehot 4+9 50 ottelussa. Kablukov (190-senttinen nuori mies) esiintyi edukseen myös kesän SuperSeriessä, ajellen mm. ex-Giant Lucicin pariin kertaan näyttävästi jäihin. En ole varma kuinka suuri kiekollinen potentiaali Kablukovilla on, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen nimi jolle pari kautta Moosessa tekisi hyvää.

 

[Ihmeilja]

Venäjällä kiekkoili suhteellisen monta Canucks-varausta, mutta ainoastaan suunnilleen neljällä on pienet mahdollisuudet joskus Canucksissa pelata. Chubarovin ja Koltsovin laskin mukaan vaikka se hyvin epätodennäköiseltä näyttääkin. Chubaroville ei oikein löytyisi tilaa, Koltsoville löytyisi, mutta ei taida miestä muuten nappaa. Jäljellä jää CSKA'n kaksikko Sergei Shirokov & Ilya Kablukov, jotka molemmat olisivat mielenkiintoisia nimiä.

Shirokov on pelannut nyt kaksi kautta CSKA'ssa varauksen jälkeen ja molemmilla kausilla on syntynyt 34 pistettä. Tasaista suorittamista siis, ja voisi olla aika pompata Kanadan puolelle (en tähän jaksa kuitenkaan uskoa). Viime kesän #146 varaus Kablukov pelasi ensimmäisen kunnon kautensa CSKA'n ykkösmiehistössä ja ihan hyvin pelasikin, tehot 4+9 50 ottelussa. Kablukov (190-senttinen nuori mies) esiintyi edukseen myös kesän SuperSeriessä, ajellen mm. ex-Giant Lucicin pariin kertaan näyttävästi jäihin. En ole varma kuinka suuri kiekollinen potentiaali Kablukovilla on, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen nimi jolle pari kautta Moosessa tekisi hyvää.

Jotain kommentteja tähän... Tuo Chubarovhan on jo käynytkin Canuckseissa ja hän voisi olla ihan hyvä kolmossentteri, mutta ei omaa mielestäni kovin erikoista potentiaalia. Ei mikään tähtipelaaja, mutta fyysisyys sopii NHLaan ja taitoa on sitäkin jonkin verran, joten erittäin hyvä kolmosketjun sentteri. Omskissa Chubarov on kiekollisesti selvästi heikompi, kuin varausta vailla oleva kakkosentteri Kuryanov.
Koltsov toivottavasti siirtyy vielä NHLaan, koska vaikuttaisi erittäin hyvältä hyökkäävältä pakilta.
Shirokov ei omaa mielestäni kovin hyvää NHL-potentiaalia. On fyysisesti erittäin heikko pelaaja. On kuitenkin taitava ja on kohtalainen viimeistelijä. Osaa myös rakentaa peliä ja syöttää. Voisi olla Shirokoville hyvä hetki lähteä ensi kaudeksi farmiin pelaamaan ja kokeilemaan, kuinka P-Amerikkalainen pelityyli hänelle sopii.
Jos farmissa sujuu hyvin ja rosterissa on tilaa, niin Shirokov voisi sopia kakkosketjuun(etenkin, jos Canucksin rosteri pysyy yhtä heikkona, kuin tänä vuonna), mutta kolmos-nelosketjujen puolustavempaan rooliin hän ei sovi. On itse ollut halukas lähtemään AHLaan.
Kablukovista en mene sanomaan paljon mitään. Isokokoinen sentteri ja jotain ehkä kertoo se, että on asettunut vahvan superliigajoukkueen vakiokokoonpanoon. Ehkä koko on helpottanut asiaa. Vaikea sanoa tässä vaiheessa, kehittyykö hänestä NHL-tason pelaaja, mutta ehkä jotain Chubarovin tapaista.

 

[Chip Whitley]

Tuo Chubarovhan on jo käynytkin Canuckseissa ja hän voisi olla ihan hyvä kolmossentteri, mutta ei omaa mielestäni kovin erikoista potentiaalia. Ei mikään tähtipelaaja, mutta fyysisyys sopii NHLaan ja taitoa on sitäkin jonkin verran, joten erittäin hyvä kolmosketjun sentteri. Omskissa Chubarov on kiekollisesti selvästi heikompi, kuin varausta vailla oleva kakkosentteri Kuryanov.

Niin, Chubarov oli työsulkuun asti Vancouverissa mutta jäi sille tielle kun NHL'ssa tauko pidettiin. Keslerin panos tekisi Chubarovista "turhan" Canucksille, mutta ymmärtääkseni ei hän enää Canucksille kuulukaan. Kolmoskenttään kuitenkin hyvä pelaaja.

Koltsov toivottavasti siirtyy vielä NHLaan, koska vaikuttaisi erittäin hyvältä hyökkäävältä pakilta.

Koltsovia on moneen kertaan yritetty saada takaisin Canucksiin, mutta ei ole lähtenyt. En oikein jaksa uskoa että hän tämän hetken Canucksissa pärjäisi, ei mikään Vigneaultin näköinen pelaaja, mutta toisi ehdottomasti sen kaivatun lisän joukkueen avauspeliin. Hänellä taitaa olla rahakas sopimus ensi kaudesta UFA'n kanssa? Viime kesänä Koltsovin piti tulla takaisin Canucksiin, mutta päätti jäädä Venäjälle kun sai melkein 2 miljoonan tarjouksen UFA'lta. En vain muista oliko tuo yksi- vai kaksivuotinen sopimus.

Shirokov ei omaa mielestäni kovin hyvää NHL-potentiaalia. On fyysisesti erittäin heikko pelaaja. On kuitenkin taitava ja on kohtalainen viimeistelijä. Osaa myös rakentaa peliä ja syöttää.

Itse olen saanut kuvan (tällä ja viime kaudella ~10 CSKA'n peliä katsoneena) että Shirokov ei fyysisesti kauheasti jälkeen jäisi. Ei hän mikään isokokoinen ole, mutta vahva luistimillaan ja hyvä kulmapelissä voittaen hyvän määrän kaksinkamppailuja. Ennen kaikkea ei kaihda likaisia alueita, vaan ottaa iskuja vastaan maalien toivossa. Pelaa "isompaa" mitä paperilla mitoiksi sanotaan.

 

[Moustache Dave #44]

Hyvä prospect koonti Chip Whitleyltä.

Dan Gendurin nimeen on noista tällä kaudella tullut eniten törmättyä, mikä onkin hyökkäystehojen ja pelityylin vuoksi ymmärrettävää.

Gendur sai uralleen ihan uuden vaihteen siirryttyään Everettiin ja on nyt pelannut pari erittäin nousujohteista kautta. Toki yli-ikäisyys eittämättä helpottaa WHL:ssä, jossa vastaan voi hyvin luistella jopa 16-vuotiaita…

Gendur on nyt joka tapauksessa pelannut pari sellaista kautta, että tulevaisuus ammattilaiskiekkoilijana on aivan mahdollinen. Gendur ei ole mitenkään huipputaitava kiekon kanssa mutta on tosiaan erittäin nopea ja hyvä laukoja, joka tekee paljon töitä jäällä. Hyvä alivoimapelaaja ja YV:llä on pelannut lämärinsä vuoksi viivamiehen paikkaa.

Mielenkiinnolla seuraan miten ja missä miehen ensi kausi lähtee käyntiin. Kovemmassa sarjassa ei pelkällä nopeudella pärjää, joten saa nähdä tippuvatko tehot vai kehkeytyykö Gendurista sniper tyyppinen maalintekijä. Energiapelaajan roolissakin mies varmaan pärjäisi, mutta tuollainen roolimuutos näin nopeasti vaatisi asennemuutoksen puolustavaan suuntaan, kun ottaa huomioon, että mies on tällä kaudella saanut aika vapaat kädet hyökkäykseen.

 

[nuck]

Gendur on nyt joka tapauksessa pelannut pari sellaista kautta, että tulevaisuus ammattilaiskiekkoilijana on aivan mahdollinen.

Gendurin suhteen kiinnostavinta on nuorukaisen nopea kehitys eteenpäin. Tähän samaan aikaan viime kaudella hänestä ei odotettu yhtään mitään, mutta nyt hän on jo vuoden päästä tästä NHL-varaus takataskussa WHL:n tähdistökentissä. Nopea nousu kiekkokartalla ja edessä siis mahdollisesti hyvä tulevaisuus.

Toisaalta Gandurin kaltaisia pelaajatyyppejä ollaan nähty aikaisemmin jo vaikka kuinka paljon, joten tiedämme varmasti hyvin sen, kuinka pitkä matka lupaavasta yli-ikäisestä WHL-pelaajasta on NHL:aan. Tämän matkan taittaminen onnistuu vain harvoilta onnistuneesti - suurimmasta osasta tulee "robgordoneita".

Kaiken kaikkiaan Gendur oli kuitenkin hyvä varaus viime kesänä ja nyt on mielenkiintoista seurata, mihin nuorukaisen kyvyt riittävät. Mahdollisuuksia on ainakin hyväksi AHL-pelaajaksi. Isoon show'hun noustakseen tähtimerkkien pitää osua täydellisesti kohdalleen ja kehityksen jatkuttava samanlaisena, miten se on tämän kauden mennyt.

Liitän tähän samaan yhteyteen WHL:n Best Of The West -äänestyksen lähes kokonaisuutena (koonnut 17.2 Annie Fowler), sillä en saanut enää linkkiä toimimaan.

Best Of The West

The 20th edition of the Best of the West poll (full results)
This story was published Sunday, February 17th, 2008

By Annie Fowler, Herald staff writer

No fans, no media, no scouts.

The Best of the West voting is done by the insiders -- players, management and broadcasters from the 10 clubs in the Western Conference of the Western Hockey League.

Therein lies the appeal, and why this marks the 20th edition of the poll.

The Victoria Times-Columnist in British Columbia founded the survey in 1989. At the request of the Times-Colonist, the Herald took over the poll in 1994 after the Cougars left Vancouver Island for Prince George.

This year, 33 ballots were returned, 11 fewer than last season.

In the early years of the poll, clubs asked individual players to vote on each of the 21 categories.

Now, many organizations break into groups of three or four to collaborate on a ballot.

To prevent ballot-box stuffing, voters were not permitted to select anyone from their own organization. Teams with key players moved at the trade deadline were asked to vote on rosters as of mid-January.

Votes ranked the Top 4 in each category, resulting in a 4-3-2-1 point system. The figures listed are the percentage of points possible.

No fans, no media, no scouts.

Best goaltender

Chet Pickard, Tri-Cities 65.7%

The first-year starter, who leads the WHL in wins (38) and save percentage (.919), was a clear-cut favorite.

Also
Dustin Tokarski, Spokane 48.8%
Leland Irving, Everett 43.2%
Kurtis Mucha, Portland 37.5%
Tyson Sexsmith, Vancouver 28.7%
Riku Helenius, Seattle 24.7%


Most valuable to team

Oscar Moller, Chilliwack 56%

Swedish playmaker leads Bruins with 29 goals, 11 on the power play, as he takes the team back to the playoffs.

Also
Kurtis Mucha, Portland 41.6%
Colton Yellow Horn, Tri-Cities 38.6%
Thomas Hickey, Seattle 27.6%
Chris Bruton, Spokane 11.9%
Colin Long, Kelowna 11.8%


Toughest player

Benn Olson, Seattle 64.7%

The 6-foot-5, 220-pounder knocked out the competition. His 14 fights aren't a league best, but he commands respect.

Also
Mike Gauthier, Kamloops 45.1%
Garet Hunt, Vancouver 43%
James McEwan, Kelowna 40.9%
Scott Gabriel, Portland 15.1%
Eric English, Everett 6.9%


Best skater

Thomas Hickey, Seattle 38%

A smooth-skating D-man, uses his speed to add a punch of scoring (31 points) and play solid defense (plus-14 rating).

Also
Dana Tyrell, Prince George 32.1%
Dan Gendur, Everett 31.4%
Oscar Moller, Chilliwack 21.3%
Michal Repik, Vancouver 16.9%
T.J. Fast, Tri-Cities 16.2%


Most accurate shot

Colton Yellow Horn, Tri-Cities 64%

An appropriate honor for the league leader in goals (44), power-play goals (17) and short-handed goals (7).

Also
Oscar Moller, Chilliwack 50.6%
Drayson Bowman, Spokane 38.5%
Dan Gendur, Everett 21%
Juuso Puustinen, Kamloops 20%
Jamie Benn, Kelowna 18.5%


Top faceoff man

Mario Bliznak, Vancouver 59.7%

Not a flashy player, the Slovakian has become the go-to guy for key faceoffs in the attacking and defensive zones.

Also
Oscar Moller, Chilliwack 30.5%
Greg Gardner, Prince George 29.9%
Shaun Vey, Tri-Cities 21.3%
Zach Hamill, Everett 20.2%
Zack Dailey, Everett 17.9%


Hardest Shot

Dan Gendur, Everett 65.6%

His shot sails toward the net at nearly 95 mph, and he's pretty accurate, scoring 24 goals.

Also
Oscar Moller, Chilliwack 36.4%
Colton Yellow Horn, Tri-Cities 24.5%
Juuso Puustinen, Kamloops 23.9%
Luke Schenn, Kelowna 21.1%
T.J. Fast, Tri-Cities 12.8%

Top coach

Don Nachbaur, Tri-Cities 80.6%

He has his team on track for first U.S. Division title.

Also
Don Hay, Vancouver 74.4%
Ryan Huska, Kelowna 47.6%
Bill Peters, Spokane 44%
Jim Hiller, Chilliwack 5.2%
Rob Sumner, Seattle 4.4%
Rich Kromm, Portland 1.8%


Best stay-at-home defenseman

Luke Schenn, Kelowna 83.3%

His numbers don't speak volumes, but opponents know they aren't going to the net against him.

Also
Scott Jackson, Seattle 23.7%
Taylor Ellington, Everett 23.1%
Justin Falk, Spokane 17.5%
Mike Berube, Vancouver 14.9%
Tyler Myers, Kelowna 12.7%


Best overage player

Colton Yellow Horn, Tri-Cities 84.5%

Third in league scoring with 80 points, Colton Yellow Horn averages 1.48 points per game and leads several categories.

Also
Dan Gendur, Everett 44.7%
T.J. Fast, Tri-Cities 35.6%
Chris Bruton, Spokane 29.6%
Nick Holden, Chilliwack 26.3%
Mario Bliznak, Vancouver 8.8%


Top rookie

Jamie Benn, Kelowna 75.9%

A fifth-round pick of the Dallas Stars in 2007, he leads rookie scoring with 60 points and has a rookie best plus-31 rating.

Also
Tyson Barrie, Kelowna 46.3%
Jared Cowan, Spokane 39.7%
Evander Kane, Vancouver 35.7%
Johnny Lazo, Tri-Cities 31.2%
Riku Helenius, Seattle 12.9%


Most irritating player

Garet Hunt, Vancouver 80%

A repeat offender in the category, he earned his votes with a league-high 22 fights and is third in PIMs (195).

Also
Kyle Beach, Everett 70.8%
Brady Leavold, Kelowna 19.1%
David Rutherford, Spokane 16.9%
Zack Dailey, Everett 12.5%
Mark Hall, Kamloops 11.1%


Top defensive forward

Mario Bliznak, Vancouver 56.1%

A two-way offensive player, Mario Bliznak has chipped in 14 goals and 26 assists.

Also
Chris Bruton, Spokane 36.8%
Spencer Machacek, Vancouver 33.6%
Taylor Procyshen, Tri-Cities 17.4%
Zack Dailey, Everett 16.8%
Dana Tyrell, Prince George 15.5%


Most Underrated Player

Colin Long, Kelowna 35.7%

After scoring just 28 points last season, has taken WHL by surprise with league-leading 87 points.

Also
Drayson Bowman, Spokane 23.1%
Brent Regner, Vancouver 21.3%
Chet Pickard, Tri-Cities 13.9%
Jason Reese, Tri-Cities 13.2%
Kurtis Mucha, Portland 12.3%


Most Improved Player

Colin Long, Kelowna 66.2%

In just one year, he has gone from 11 goals, 17 assists and a minus-29 rating to 24 goals, 63 assists and a plus-29.

Also
Kruise Reddick, Tri-Cities 36.3%
Drayson Bowman, Spokane 13.2%
Brady Leavold, Kelowna 12%
Jason Reese, Tri-Cities 11.4%
Chris Bruton, Spokane 7.6%


Most overrated player

Tyson Sexsmith, Vancouver 43.8%

Has more wins (34) than last year, but his save percentage (.907) and GAA (2.02) have slipped.

Also
Leland Irving, Everett 35.4%
Jim O'Brien, Seattle 32.1%
Tyler Myers, Kelowna 20.2%
Jason Reese, Tri-Cities 17.8%
Mark Santorelli, Chilliwack 16.5%


Best pro prospect

Oscar Moller, Chilliwack 60.7%

A second-round pick of the L.A. Kings in 2007, Oscar Moller is proving his worth with 29 goals and 36 assists.

Also
Luke Schenn, Kelowna 58.3%
Thomas Hickey, Seattle 51.8%
Drayson Bowman, Spokane 13%
Jared Cowan, Spokane 12.5%
Jonathon Blum, Vancouver 12.1%

Eli pari Vancouverin prospectia on mukana äänestysten kärkipaikoilla eri sarjoissa. Gendurin laukaus vie voiton selvästi ja myös luistelijana Gendur saa paljon ääniä. Toinen Canucksin WHL-yli-ikäinen Bliznak vei selvän voiton puolestaan parhaana aloittajana ja parhaana puolustavana hyökkääjänä. Ellington taistelee kovaa kisaansa parhaiden puolustavien pakkien listalla yhdessä Scott Jacksonin kanssa (sijasta 2-3). Ainoastaan Kelownan Luke Schenn on selvemmin Ellingtonin edellä. Mutta Schenn'iin ei voida ihan tosissaan Ellingtonia edes verrata, kun toinen on omassa hommassaan huippulupaus ja toinen onnistuessaan 4-6 puolustaja NHL:ssä.

Kaiken kaikkiaan Vancouverilla on melko kapea edustus prospecteissa, mutta mukana on silti muutama mielenkiintoinen nimi - kokonaistilanne on ihan kohtuullinen. Ensi kaudella kiinnostavin nimi on ilman muuta White, jolta voi jo alkaa odotella parempaa menestystä yliopistossa. Bliznakista saattaisi kehittyä vielä kelvollinen puolustava hyökkääjä NHL:ään, Gendurilla on omat mahdollisuutensa melko nopeasti kaiken osuessa ja Ellingtonin tie on luultavasti vähän pidempi. Venäläisprospectien mahtumista mukaan / tuloa en jaksa tällä hetkellä edes miettiä.

Niin, ja Chubarovin ottaisin vielä takaisin (jos puhutaan pelkästään pelillisistä asioista), vaikka Kesler tekeekin omaa hommaansa erittäin hyvin (tässä tapauksessa Artem olisi nelosen sentteri ja Kesler kolmosessa). Chubien pelityyli sopi erittäin hyvin ainakin aikanaan NHL:ään puolustavaan rooliin, eikä minulla oli mitään epäilyksiä, etteikö hänen pelinsä toimisi hyvän pelikäsityksen ansiosta nykyisessäkin pelissä.

 

[Ihmeilja]

Niin, Chubarov oli työsulkuun asti Vancouverissa mutta jäi sille tielle kun NHL'ssa tauko pidettiin. Keslerin panos tekisi Chubarovista "turhan" Canucksille, mutta ymmärtääkseni ei hän enää Canucksille kuulukaan. Kolmoskenttään kuitenkin hyvä pelaaja.

Niin, ja Chubarovin ottaisin vielä takaisin (jos puhutaan pelkästään pelillisistä asioista), vaikka Kesler tekeekin omaa hommaansa erittäin hyvin (tässä tapauksessa Artem olisi nelosen sentteri ja Kesler kolmosessa). Chubien pelityyli sopi erittäin hyvin ainakin aikanaan NHL:ään puolustavaan rooliin, eikä minulla oli mitään epäilyksiä, etteikö hänen pelinsä toimisi hyvän pelikäsityksen ansiosta nykyisessäkin pelissä.

Chubarov varmasti voisi tarvittaessa pelata myös kakkosen keskellä, jos tulee loukkaantumisia. Omskissa hän on kunnostautunut syöttelyssä tilastojen mukaan, mutta en ole hänen nähnyt pelaavan, kuin kolme peliä, eikä paljoa jäänyt mieleen hänen pelistään.
Chubarov kuitekaan tuskin enää palaa NHLaan, koska saa tosiaan pelata Omskissa ykkösentterinä ja tietty isoimmassa mahdollisessa roolissa. Palkka on Venäjällä varmaan vähintään samaa luokkaa, kuin NHLssa oli. Tuskin nelosketjun sentterille kuitenkaan kannattaa maksaa mitään puolentoista miljoonan palkkaa.

Viime kesänä Koltsovin piti tulla takaisin Canucksiin, mutta päätti jäädä Venäjälle kun sai melkein 2 miljoonan tarjouksen UFA'lta. En vain muista oliko tuo yksi- vai kaksivuotinen sopimus.

Kyllä Koltsov sai 1.7 miljoonaa taxfreena. Kun Venäjältä tarjotaan noin mielettömiä summia, niin Koltsovin tuskin kannattaa lähteä Canucksiin puolella palkalla ja todennäköisellä farmikomennuksella. Jos kuitenkin päättää lähteä, niin on todella hyvä kiekollinen pakki. Puolustussuuntaan pelaaminen on heikompi kohta.
Siitä en ole nähnyt missään mainintaa, mikä on sopimuksen kesto. Koltsov on menossa hyvää vauhtia kohti Venäjän mestaruutta tänä vuonna.

Itse olen saanut kuvan (tällä ja viime kaudella ~10 CSKA'n peliä katsoneena) että Shirokov ei fyysisesti kauheasti jälkeen jäisi. Ei hän mikään isokokoinen ole, mutta vahva luistimillaan ja hyvä kulmapelissä voittaen hyvän määrän kaksinkamppailuja. Ennen kaikkea ei kaihda likaisia alueita, vaan ottaa iskuja vastaan maalien toivossa. Pelaa "isompaa" mitä paperilla mitoiksi sanotaan.

Voi olla. Olet nähnyt enemmän pelejä, kuin minä, joten tiedät paremmin. Minulla on jäänyt(3 näkemästäni pelistä) mieleen lähinnä se, että Shirokov loi muutaman erinomaisen tilanteen hyökkäyspäässä, kun muuten peleissä saatiin melko heikosti aikaiseksi hyökkäyspäässä ZSKAn ykkösketjua lukuunottamatta.
Shirokov on saanut pelata ZSKAssa todella mukavasti ja on nyt pelannut kaksi kautta joukkueen kakkosketjussa samoin, kuin Coloradon varaama Denis Parshin.

 

[Chip Whitley]

Flamesia vastaan koitos alkoi hyvin, mutta tämän jälkeen tapahtui jotain mitä on tapahtunut kauden aikana aivan liian monta kertaa. Vastustajan nostaessa karvausta sekä intensiteettiään Canucksilla meni sormi suuhun ja löysät housuihin samaan aikaan. Tästä seurasi sitten Luongolle paljon töitä, joukkueelle paljon jäähyjä, ja Luongolle entistä enemmän töitä. Kerrassaan saamatonta roiskimista ilman mitään päämäärää (sen kerran kun yllettiin oman hyökkäyksen rakentelu-asteelle, monesti sekin jäi saavuttamatta) että oikein pahaa tekee. Ensimmäisen erän jälkeen hävittiin laukaukset 33-13, mutta en sanoisi ongelmaksi hyökkäyksiin lähtöjä niin kuin monesti aikaisemmin, sillä tällä kertaa emme oikein päässeet edes aloittelemaan omia hyökkäyksiin lähtöjä. Niin vastaantulija Canucks kahdessa viimeisessä erässä oli.

Ei ole kuitenkaan yllätys että kolmen ottelun voittoputken jälkeen Canucksilla on alla kaksi peräkkäistä tappiota, epätasaisuus kun on ollut kauden teema. Pitää vain toivoa että nyt olisi voittoputken vuoro, alkaen tänä yönä Denverissa, muuten tästä tehdään taas liian tiukkaa.

Edit: vuonna 2008 Canucksin saldo Lännen playoff-joukkueita vastaan on nyt 4-12 mikäli jätämme säälipisteet pois laskuista. Ei siis mikään erityisen hyvä, ja olisi välillä ihan mukava voittaa hyviäkin joukkueita.

---

Moose voitti Monstersin viime yönä 7-2, ja voittoputki on nyt yhdeksän pelin mittainen. Seuraennätys on 10 peliä, ja tuota on mahdollista sivuuttaa tänä yönä kun vastassa on liigajumbo Rochester. Moran ja Genoway keräsivät kolme syöttöä per nenä, Grabner tehot 1+1 ja Hansen yhden maalin. Hansenilla on muuten viimeisessä 26 pelissä 28 pistettä ja hän olisikin matkalla loistavaan kauteen mikäli kauden alku ei olisi mennyt pieleen (mm. loukkaantumiset häiritsivät). Canucks vain on käyttänyt kaikki neljä nostoaan sitten deadlinen (Bourdon, McIver, Rypien ja Raymond), joten vain "emergency" nostoja on enää jäljellä. Hansen siis luultavasti pelaa Moosessa loppukauden, mutta positiivista on että tuo top6-potentiaali on löytynyt tällä kaudella uudestaan.

 

[nuck]

Flamesia vastaan koitos alkoi hyvin, mutta tämän jälkeen tapahtui jotain mitä on tapahtunut kauden aikana aivan liian monta kertaa.

Tuo oli hyvin erikoinen peli. Vancouver tuli ensimmäiseen erään erittäin vahvasti, voitti lähes kaikki irtokiekot, vei peliä lähes täysin ja voitti erän vedot peräti 21-7. Tämän hallinnan jälkeen minulla oli pelko puserossa toista erää kohti (uskoin Calgaryn tulevan Pengrowth Saddledomen täyden hallin edessä toiseen erään hirveällä raivolla masentavan avauksen jälkeen) ja tämä pelko toteutui pahempana kuin osasin edes odottaa.

Pelin asetelmat kääntyivät ensimmäisen erän jälkeen täysin: Flames antoi vahvaa painetta, Canucks alkoi pelkäämään johtoasemassa virheitä (tämä toi vaan lisää virheitä) ja nämä asiat vahvistuivat mitä pidemmälle ottelu Flamesin kotiyleisön edessä meni. Canucksin esitys näytti toisesta erästä lähtien onnettomalta. Yksikään pelaaja ei pystynyt nousemaan enää esiin ja Flames otti lopulta täysin ansaitun, mutta ensimmäiseen erään nähden yllättävänkin voiton.

Yllättävintä tappiossa oli se, että tappio oli vasta tämän kauden ensimmäinen, jossa Canucksin kahden erän johto kääntyi kolmannen erän varsinaisen peliajan tappioksi. Tällä kaudella tämä tilasto pystyttiin pitämään puhtaana aina kauden 76. peliin saakka, mikä kertoo joukkueesta aina jotain hyvää. Mutta tämä kauden historia ei tietenkään auttanut tuon pelin jälkeisessä tunteessa mitään: oman divisioonan joukkueille on aina kirvelevää hävitä ja erityisesti nyt tässä vaiheessa kautta, jolloin nämä oman divarin pelit ovat huipputärkeitä.

Onneksi Vancouverilla on loppukaudella vielä kaksi kotipeliä Calgarya vastaan. Näissä mitaan joukkuetta kunnolla ja nämä saattavat hyvinkin näytellä vielä osaansa myös Läntisen konferenssin playoff-asetelmien suhteen.

vuonna 2008 Canucksin saldo Lännen playoff-joukkueita vastaan on nyt 4-12 mikäli jätämme säälipisteet pois laskuista. Ei siis mikään erityisen hyvä, ja olisi välillä ihan mukava voittaa hyviäkin joukkueita.

Totta, ja tällä samalla laskukaavalla Vancouverin lisäksi tappiollisissa saldoissa "näissä isoissa peleissa" tämän hetken Läntisen konferenssin playoff-joukkueista ovat Colorado, Minnesota ja San Jose. Canucksin saldo on näistä joukkueista kuitenkin heikoin, mikä ei lupaile hyvää. Ehkä vähän yllättävää on puolestaan se, että Calgary on pelannut tämän vuoden puolella nämä isot pelit koko Läntisen konferenssin parhaiten (11-5).

Tosin tuo Canucksin tilasto voisi olla pelkästään paremmalla rankkuonnistumisella selvästi parempi: Canucks on hävinnyt tämän vuoden puolella rankuilla Detroitille, Dallasille, Minnesotalle ja Coloradolle. Tämän hetken Läntisen konferenssin playoff-joukkueista ei ole tullut tämän vuoden puolella vielä yhtään rankkuvoittoa. Eli rankkutappiot rumentavat näitä saldoja aika paljon. Onneksi playoffeissa ei tunneta rankkuja.

Mutta tämän hetken tilanne on kaikesta huolimatta se, että Vancouverin olisi pakko saada jo ihan pelkkää uskottavuutta lisätäkseen voittoja myös näistä "isoista peleistä". Tämän vuoden puolella joukkue on kyllä pelannut "isoissa peleissä" tasaisia vääntöjä (kahdeksan tällaista peliä on päättynyt maalilla tappioksi ja näistä siis neljä rankuilla), mutta se viimeinen raivo, mikä viime kaudella joukkueen otteissa näkyi ja millä pystyttiin kääntämään voittoja näistä tasaisista "isoista peleistä", on nyt ollut aika usein kateissa.

 

[nuck]

Mutta tämän hetken tilanne on kaikesta huolimatta se, että Vancouverin olisi pakko saada jo ihan pelkkää uskottavuutta lisätäkseen voittoja myös näistä "isoista peleistä".

Niinpä niin, olipa taas onneton esitys Canucksilta. Vaikea näillä otteilla on ainakaan mitään uskottavuutta luoda, kun tuntuu, että joukkue ei ota mitään aikaisempaa opikseen. Jälleen pelin ensimmäinen erä oli hyvää kiekkoa ja ensimmäiselle erätauolle päästiin 1-2 johtoasemassa. Jälleen Canucksin pelin taso romahti kuitenkin tämän hyvän avauksen jälkeen ja Avs latoi peräti neljä maalia toisessa erässä kuuden minuutin sisään ja ratkaisi samalla pelin.

Vancouverin ongelmat näkyvät mielestäni selvimmin puolustuksessa. Siinä mielessä yllättävää, että tämä joukkue on kasattu kuitenkin hyvin vahvasti juuri puolustavaksi joukkueeksi. Tällä hetkellä ainoastaan Salo ja Mitchell (pelasi muuten ensimmäisen pelinsä Dallas-pelin jälkeen ilman kokomaskia) pelaavat sillä tasolla mitä voi odottaa. Muulla ryhmällä tuntuu olevan ongelmia ihan perusjutuissakin.

Bieksa yrittää tehdä juttuja ihan liian monimutkaisesti. Kun peli ei ole kulkenut loukkaantumisen jälkeen, eikö hommia kannattaisi ennemminkin yksinkertaistaa? Edlerin otteissa on näkynyt puolestaan jo vähän aikaa väsymys. Mies tekee tällä hetkellä Bieksan tavoin liikaa henkilökohtaisia virheitä, eikä hänen pelinsä ole samalla energiatasolla kuin aikaisemmin - alkaako pitkä kausi ja välillä pakkiloukkaantumisten(kin) vuoksi saadut valtavat minuutit kuitenkin painaa tulokasta?

Weaver on pelannut suurimman osan kaudesta omaa rooliaan ihan kelvollisesti, mutta nyt Avalanchea vastaan tämä waiver-hankinta ei ollut tikissä. Ja toisena syvyyspakkina pelanneelta Bourdonilta ei vain voi odottaa vielä mitään isompaa vastuun kantamista. Öhlundia, Krajicekia ja Milleria kaipaisikin jälleen takaisin - etenkin Öhlundin merkitys on aina joukkueelle valtavasti suurempi, mitä hänen saama mediatila yleisesti antaisi ymmärtää.

No, loukkaantumisten taakse ei voi mennä liikaa, sillä kaikillehan näitä sattuu. Pääasia, eli ottelu meni kuitenkin ansaitusti Coloradolle ja näin Läntisen konferenssin playoff-tilanne kiristyi entisestään. Ikävää tappion lisäksi oli se, että Vancouverin loukkaantumistilanne saattoi pahentua ottelussa entisestään Morrisonin jätettyä pelin toisessa erässä kesken. Toivottavasti kyseessä ei ole mitään pahempaa, sillä jos Canucks playoffeihin menee, kokenutta Morrisonia tarvitaan tähän porukkaan kipeästi.

Pikku hiljaa tässä alkaa vain uskoa vähentyä minultakin. Puolustuksessa annetaan liikaa tilaa, tehdään isoja virheitä, taklauksissa ja liikkeessä jäädään jälkeen ja joukkue näyttää tällä hetkellä kuin koko ryhmä pelaisi puolikuntoisena. Pahinta on se, että Canucks häviää tällä hetkellä ihan liikaa oman divarin huipputärkeitä pelejä ja mahdollisuudet divisioonavoittoon taisivat karata nyt lopullisesti Minnesotan kaataessa Edmontonin.

Ainoa positiivinen asia on se, että joukkueen kauden loppuohjelmassa on yksi vieraspeli ja neljä kotipeliä. Coloradokin ehditään kohtaamaan kotona vielä kertaalleen, joten tuolloin olisi mahdollisuus maksella tämän pelin velkoja takaisin. Otteiden pitää kuitenkin säilyä tasaisina kaikki kolme erää, jotta mahdollisuus tähän kuittiin olisi olemassa. Nyt nähdyllä pelillä ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa tuota(kaan) peliä joukkuetta vastaan, joka myös kisaa täysillä playoff-paikasta.

 

[LaTe_Show]

Ainoa positiivinen asia on se, että joukkueen kauden loppuohjelmassa on yksi vieraspeli ja neljä kotipeliä.

Tässä tämän hetkinen tilanne:

7. Colorado 88 pts (3/28 vs. EDM, 3/30: @ MIN, 4/1: @ VAN, 4/6: vs. MIN) (41 wins)
8. Vancouver 86 pts (3/28: @ MIN, 3/30: vs. CGY, 4/1: vs. COL, 4/3: vs. EDM, 4/5: vs. CGY) (38 wins)
-------------------
9. Nashville 84 pts (3/28: @ CLB, 3/30: @ DET, 4/1: @ STL, 4/3: vs. STL, 4/4: @ CHI) (38 wins)
10. Edmonton 83 pts (3/28: @ COL, 3/29: @ CGY, 4/1: vs. CGY, 4/3: @ VAN) (39 wins)
11. Phoenix 80 pts (3/29: @ STL, 3/30: vs. CLB, 4/2: vs. DET, 4/4: vs. NSH, 4/6: @ DET) (36 wins)
12. Chicago 80 pts (3/27: @ LOS, 3/30: @ SJ, 4/3: vs. DAL, 4/4: @ DAL, 4/6: @ ANA) (37 wins)

Ja tasapisteissä järjestys ratkeaa:

If two or more clubs are tied in points in the regular season, the standing of the clubs is determined in the following order:

1. The greater number of games won.

2. The greater number of points earned in games between the tied clubs. If two clubs are tied, and have not played an equal number of home games against each other, points earned in the first game played in the city that had the extra game shall not be included. If more than two clubs are tied, the higher percentage of available points earned in games among those clubs, and not including any "odd" games, shall be used to determine the standing.

3. The greater differential between goals for and against for the entire regular season.

 

[Chip Whitley]

Toivottavasti kyseessä ei ole mitään pahempaa, sillä jos Canucks playoffeihin menee, kokenutta Morrisonia tarvitaan tähän porukkaan kipeästi.

Morrisonin loppukausi on sitten playoffeita myöten paketissa, kun polvessa repesi paikat ja saigonia tuli 4-6 kuukautta. Suuri menetys vaikka Morrison puolikuntoisena (ranne) pelasikin. Myös Luongo jätti joukkueen liittyäkseen vaimonsa Ginan luokse Floridaan kun synnytys luultavasti alkaa lähipäivinä (varmaan tänään?). Tämän poissaolon pituutta ei ole tiedossa, mutta joukkue toivoo että Luongo perjantaiksi Minnesotaan ehtisi.

Ainoa positiivinen asia on se, että joukkueen kauden loppuohjelmassa on yksi vieraspeli ja neljä kotipeliä.

Positiivista on myös se, että Wild voitti Oilersin vaikka tuo divisioonan voittoa hankaloittaakin. Tällä hetkellä Canucksin tilanne on kuitenkin se, että mieluummin takaa tulevat jäävät pisteittä ja edellä karkaavat. Nashville nyt on uhkaavasti kahden pisteen päässä, ja Predsin loppuohjelma on vielä huomattavasti helpompi (mm. Blues pariin kertaan), joten saa nähdä mitä käy. Nykykunnolla ei pitkälle pötkitä.

Iloinen asia on myös tietenkin se että Cowan otti jälleen nekkuun tappelussa, tällä kertaa Laperrierelta, ja tämän myötä sain uuden kuvan allekirjoituksen suosittuun Cowan-kollaasiin. Jos ei muuta, niin näitä lisää.

 

[LaTe_Show]

Ikävää tappion lisäksi oli se, että Vancouverin loukkaantumistilanne saattoi pahentua ottelussa entisestään Morrisonin jätettyä pelin toisessa erässä kesken. Toivottavasti kyseessä ei ole mitään pahempaa, sillä jos Canucks playoffeihin menee, kokenutta Morrisonia tarvitaan tähän porukkaan kipeästi.

Morrison loppukauden poissa - eturistiside.

"Forward Brendan Morrison is done for the rest of the regular season and the playoffs after suffering a torn ACL..."

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=232955&hubname=nhl

 

[#_6]

Iloinen asia on myös tietenkin se että Cowan otti jälleen nekkuun tappelussa, tällä kertaa Laperrierelta, ja tämän myötä sain uuden kuvan allekirjoituksen suosittuun Cowan-kollaasiin. Jos ei muuta, niin näitä lisää.

Kyllähän mie piän että Chipin ja nuckin sigit on Jatkoajan hienoimmat, joskin tuo Willie Mitchell -idolisointi lähentelee jo homoeroottisia piirteitä :D

 

[nuck]

Vancouverin loppukauden mahtava syöksylasku jatkuu. Joukkueella oli pitkään kaikki omissa käsissä, mutta eipä ole enää. Aivan luokaton esitys jälleen kerran ja tälläkin kerralla oman divarin joukkuetta vastaan.

Vituttaa huolella, jos ja kun kapteenien kapteeni Trevor Linden päättää uransa tällaisen joukkueen kanssa playoffien ulkopuolelle.

 

[Chip Whitley]

Vancouverin loppukauden mahtava syöksylasku jatkuu. Joukkueella oli pitkään kaikki omissa käsissä, mutta eipä ole enää. Aivan luokaton esitys jälleen kerran ja tälläkin kerralla oman divarin joukkuetta vastaan.

05/06, täältä tullaan! Kerrassaan säälittävää peliä Canucksilta. Playoff-paikka ei ole enää omissa käsissä. Tätä on vaikea sanoa, mutta mitä kahden ensimmäisen erän ajan jaksoin valvoa, Canucksilta löytyi kyllä yritystä siinä mielessä että jalat liikkuivat ja kentällä yritettiin jotain. Ongelma vain oli että V'n johdolla hakattiin päätä jälleen kerran seinään - pelin aikana (2 ensimmäistä erää jotka näin) Canucks ei tainnut saada yhtään maalipaikkaa. Ainoat muutokset joita V teki oli jälleen ketjulottoon liittyviä, mutta eipä nuo kauheasti auttaneet kun ongelmat ovat tällä hetkellä ihan muualla kuin että missä koostumuksessa ne pelaajat päätäänsä seinään hakkaa. Saamatonta kuraa, ja muutoksia on pakko jossain suunnassa tapahtua. Nonisin tietäen tuskin mitään kuitenkaan tapahtuu. Kesälläkään.

18-18-5. Canucksin vierastilasto tältä kaudelta, loput 4 ottelua pelataan kotona. Käytännössä siis alle .500, eikä tällä kuuhun mennä. Positiivista tosiaan on että loput ottelut pelataan kotona, jossa Canucks on tällä kaudella 20-12-5, eli siis pari peliä enemmän on voitettu kuin hävitty. Tästä voisi siis päätellä että Canucks päättää kauden tilastolla 2-1-1, ja on paha sanoa riittääkö tuo.

---

Editoidaan hieman Moosesta. Moosen voittoputki jäi harmittavasti kymmeneen peliin kun liigajumbo Rochester pääsi yllättämään rankkujen jälkeen 5-4. Mikäli tämä olisi mennyt toistepäin, olisi ennätykset mennyt uusiksi sillä kymmenen peliä vain sivusi seuraennätystä. Schneider oli maalilla ja päästi neljä maalia (Rochester johti ottelua toisessä erässä 4-0), mutta kokosi itsensä hienosti ja teki yhden todellisen gamesaverin jatkoajalla. Hansen ja Moran keräsivät tehot 1+1, Hansen siis jatkaa hienoa tahtiaan (harmi kun ei pysty nostamaan ylös, muutos Canucksissa olisi todellakin tarpeessa). No, tilastotappiota sitä osasikin jo odottaa, nyt vaan uutta putkea päälle ja hyvällä sykkeellä kohti viimeisiä otteluita ja playoffeita.

Moosehan on siinä mielessä yllättävänkin hyvin menestynyt, sillä kiitos Canucksin loukkaantumisten sekä Moosen omienkin, Moosen kokoonpanossa on tällä kaudella pelannut 50 eri pelaajaa (47+3). ECHL siis on koluttu kiitettävästi läpi, ja silti seura porskuttaa Arnielin johdolla kärkipaikoilla. Onkin huhuttu että Arniel ottaisi ensi kaudella Ottawan päävalmentajan paikan, ja tämä olisi taas yksi hieno lisä Moosen entisten valmentajien "kunniagalleriaan". Viime kauden Stanley Cup mestari Carlyle sekä vuoden valmentaja Vigneault ovat molemmat Moosesta ylös pulpahtaneita koutseja.

Ellingtonin ja Gendurin 'Tips tippui WHL'n playoffeista suoraan neljässä ottelussa, ja saa nähdä liittyykö Gendur jo täksi kaudeksi Moosen/Salmon Kingsin riveihin. Luulisi että Gendur liittyisi, Ellingtonista (-88) en menisi takuuseen. Tulisi sitten Moosen tapauksessa 51 täyteen =)

Edit2: Wild-pelin jälkimainingeista tuli esille sentään yksi positiivinen asia; uusi kuva kun vastustaja omistaa Jeff Cowania. Tämähän alkaa muodostua jo joka pelin rituaaliksi. Pohdinta on kuitenkin kesken liittyykö tuo kuva allekirjoituksen Cowan-kollaasiin.

 

[nuck]

05/06, täältä tullaan! Kerrassaan säälittävää peliä Canucksilta. Playoff-paikka ei ole enää omissa käsissä. Tätä on vaikea sanoa, mutta mitä kahden ensimmäisen erän ajan jaksoin valvoa, Canucksilta löytyi kyllä yritystä siinä mielessä että jalat liikkuivat ja kentällä yritettiin jotain.

Kyllähän tälle joukkueelle pitää antaa sentään kiitosta siitä, että yritystä on riittänyt läpi kauden kokonaisuutena kiitettävästi. Tämä pelkkä yritys ei ikävä kyllä riitä, kun peli on tällä hetkellä pahasti sekaisin ja vaikea on ainakaan tällä hetkellä uskoa, että tämä tulee juuri muuttumaan. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole oikeastaan yhtään osa-aluetta, joka toimisi siten kuin voisi toivoa:

- Maalilla Luongo on ollut NHL:n parhaita maalivahteja ja jälleen selvästi joukkueen arvokkain pelaaja, mutta maalivahtipeli ei ole ollut erinäisistä syistä johtuen kuitenkaan viime kauden tasolla. Luongon arvokkuudesta joukkueelle kertoo kuitenkin se, että esimerkiksi entisillä maalivahdeilla Cloutierilla tai Auldilla pelatessa Canucksilla ei olisi ollut mitään jakoa edes taistella playoff-paikasta - ja uskon, että joukkue olisi ennemminkin taistellut ensi kesän top5 varauksista.

- Puolustuksessa on ollut älytön määrä loukkaantumisia ja nämä ovat selvästi vaikeuttaneet hyvien parien löytymistä (sellaisten parien, mitä viime kaudella nähtiin). Kauden yllättäjä Edler (joka on muuten sikäli harvinainen Canucks-pakki, että mies on pelannut ehjän kauden - tähän nähden myös "yllättäen" onnistunut parhaiten odotuksiin nähden - selvästi ylittänytkin odotukset) on ollut tämän kauden valopilkku - hänkin on tällä hetkellä väsyneen oloinen pitkän kauden lopulla, mutta muun ryhmän otteissa on ollut puutteita erilaisista syistä johtuen;

Öhlundilta jäi/jää väliin noin 30 peliä loukkaantumisten vuoksi ja hän jää alle 10 maalin nyt toisen kerran viimeisten kuuden kauden aikana. Mitchell on puolestaan menettänyt tilastojen valossa vain noin kymmenkunta peliä, mutta hän pelasi toiset kymmenkunta peliä loukkaantuneena. Viime kauden ykköspakki Bieksa on ollut kaukana viime kauden tasosta ja häneltä jäikin väliin noin 50 peliä. Salo menetti loukkaantumisten vuoksi noin parikymmentä peliä ja hänkin jää(nee) nyt alle 10 maalin (tuskin tekee kolmea maalia kauden neljässä viimeisessä pelissä).

Nämä neljä parasta pakkia ovat pelanneet yhdessä tämän kauden aikana vain pari peliä, joten tämä kertoo hyvin siitä alakerran muutoksesta, minkä alla joukkue on joutunut olemaan. Eikä tätä tilannetta ole helpottanut yhtään sekään, että kun kärkipakit ovat olleet sivussa, myös syvyyspakit ovat kärsineet samaan aikaan loukkaantumisista - Miller ja Krajicek ovat olleet sivussa noin 70 peliä.

En muista vastaavaa loukkaantumissumaa yhdelle osa-alueelle tulleen Canucksissa koskaan. Yksittäisiä, tärkeiden pelaajien poissaoloja on meillä kyllä nähty aikaisemminkin paljon, mutta kokonaisen alueen näin pahaa loukkaantumissumaa en muista osuneen meille koskaan - en viimeisten noin parinkymmen kauden ajan, jolloin minä olen liputtanut luistin-/valas-logon puolesta.

Selkeitä, hyvin toimivia pakkipareja on ollut siis käytännössä mahdoton muodostaa. Edes silloin kun joukkueen puolustuksen suunta olisi voinut mennä parempaan päin, tältä suunnitelmalta on pyyhkäisty matto samantien pois jalkojen alta: esimerkiksi nyt loppukaudella tilanne alkoi näyttämään jo hyvältä, kun Bieksa teki paluun, mutta tämän jälkeen saimme lukea monivuotisen ykköspakkimme Öhlundin kauden loppuvan kesken - ainakin runkosarjan osalta.

Alakerran loukkaantumissuma on ollut siinä mielessä erittäin ongelmallinen, että Vancouver on rakennettu menestymään juuri puolustuksen kautta. Nyt kun tältä alueelta on mennyt lähes 200 peliä loukkaantumisiin, joukkue ei ole missään vaiheessa päässyt pelaamaan parhailla vahvuuksillaan. Ja silloin harvoin (pari peliä tällä kaudella), kun parhaat pelaajat ovat olleet paperilla yhdessä, kokonaisuus ei ole toiminut: esimerkiksi Bieksan yhdistää viime kauden Bieksaan lähinnä vain nimi selässä (ja jo toissa kaudella mies pelasi Vancouverissa tätä kautta parempia pelejä).

- Hyökkäyksessä Sedinit ovat jääneet viime kauden tasosta. Danielilla on kyllä ihan hyvät 29 maalia, mutta peli ei ole ollut yhtä hyvää kuin viime kaudella. Pitkän tehottoman jakson jälkeen Vancouverin valmennusjohto tekikin harvinaisen, mutta tilanteeseen nähden täysin ymmärrettävän ratkaisun erottamalla kaksoset toisistaan. Toisaalta tämä toi taas vain lisää muutoksia joukkueeseen, joka muutenkin on kärsinyt tästä liikaa, mutta jotain piti tuossa tilanteessa yrittää tehottomien avainpelaajien herättämiseksi.

Hyökkäys on ollut kaksosten jälkeenkin kokonaisuutena heikko. Kaksosten lisäksi tehoja odotettiin Brendan Morrisonilta, Taylor Pyattilta ja Markus Näslundilta. Entinen NHL:n ironman Morrison on kuitenkin loukkaantunut nyt tämän kauden aikana "vauhtiin päästyään" kahteen kertaan (pelasi vain 39 peliä), Pyatt on pelannut tehojen puolesta erittäin epätasaisesti (esimerkiksi helmikuun 1. päivästä maaliskuun 15. päivään saakka 19 peliä ilman maaleja) ja Näslund on väläytellyt vain ajoittain.

Hyökkäyksen parhaat - ja lähes ainoat onnistujat - pelaajat ovatkin olleet kolmosketjun Kesler ja Burrows, ja vaikka kaksikon peliä onkin ollut ilo seurata, kolmosketjun kahdella hyökkääjällä ei mennä kuuhun muun hyökkäyksen tökkiessä todella pahasti. Paljon kertoo Canucksin hyökkäyksestä siis se, että koko porukasta vain kolme pelaajaa (Burrowsin ja Keslerin lisäksi tällä hetkellä myös loukkaantunut Mason Raymond) saa odotusarvoihin nähden puhtaat paperit.

Eli kokonaisuudessa Vancouverin maalivahtipeli ei ole ollut ihan viime kauden tasolla, puolustuksessa on ollut enemmän loukkaantumisista johtuvia ongelmia kuin minä muistan toistaiseksi olleen koskaan ja hyökkäys on ollut vain parin onnistujan varassa. Tämä kokonaisuus huomioon ottaen Canucks on alisuorittanut lahjakkuuteensa nähden, mutta jopa ylisuorittanut, kun joukkue taistelee kuitenkin näin monen asian epäonnistuessa edelleen paikasta playoffeissa.

Mitä tulee tuohon edelliseen surulliseen kauteen 2005-06, niin periaatteessa näillä kahdella joukkueella on samanlaisuutta, mutta myös paljon erilaisuutta. Tuolloin Canucksin loppukausi pudotti joukkueen playoffeista (mikä on tälläkin hetkellä hyvin mahdollista) ja myös tuolloin joukkueessa nähtiin paljon pakkien loukkaantumisia (Canucks oli tuolloin vielä hyvissä asemissa ennen pakkien loukkaantumissumaa Olympiatauolla).

Erona tuohon kauteen on kuitenkin se, että tuolloin joukkuetta leimasi läpi kauden flegmaattisuus. Tämän vuoden joukkue on sen sijaan sentään taistellut pääosin ihan eri tasolla. En edes uskalla ajatella, missä tämän kauden porukka olisi noilla henkilökohtaisilla onnistumisilla ja loukkaantumisilla, jos asenne olisi samanlainen mitä tuolla kaudella. Tai voihan sitä oikeastaan ajatella: tavoitteena olisi luultavasti ensi kesän ykkösvarauksesta taisteleminen.

ja muutoksia on pakko jossain suunnassa tapahtua. Nonisin tietäen tuskin mitään kuitenkaan tapahtuu. Kesälläkään.

Toistaiseksi Nonis on reagoinut mielestäni ihan kohtalaisen hyvin asioihin. Kun joukkue jäi ulos playoffeista kaudella 2005-06, seurauksena oli päälle 10 pelaajan vaihtaminen ja joukkueen identiteetin täysi uusiminen viime kaudelle. Tätä seurasi NHL:n paras peli viime kaudella joulun jälkeen runkosarjan loppuun (32-8-5) ja vaikka Canucks putosikin tulevalle mestarille Anaheimille, kausi antoi kokonaisuutena paljon positiivista jatkoa ajatellen.

Tälle kesälle Nonis vahvisti joukkueen vahvoja alueita entisestään ja sitoi pari odotettua avainpelaajaa (Bieksa, Salo, Kesler) pitkiin sopimuksiin. Hyökkäystä vahvistettiin valmennusjohdon toiveiden mukaisesti raatajilla. Eli periaatteessa asioihin reagoitiin ihan oikein: viime kauden joukkuetta ei ollut järkeä mennä juuri muuttamaan, avainpelaajista pidettiin kiinni ja pyrittiin vain vahvistamaan joukkueen vahvuuksia. Ainoa piikki tulee siitä, että sitä yhtä kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjää ei onnistuttu saamaan kesällä.

Joukkueessa ilmaisesti luotettiin siihen, että monista kahden ensimmäisen ketjun toivotaan-toivotaan-vaihtoehdoista yksi olisi lyönyt läpi. Toisena suunnitelmana oli varmaankin siirtotakarajalla joukkueen vahvistaminen (jos, ja myöhemmin kun, kukaan näistä toivotaan parasta -pelaajista ei kunnolla onnistunut...) kaupalla, mutta tätä ei onnistuttu tekemään. En tiedä, mutta Nonis oli ainakin radiossa siirtotakarajan jälkeen turhautuneen kuuloinen - oman "mutu-arvioni" mukaan hänellä oli suunnitelmia, jotka eivät sitten kuitenkaan toteutuneet.

Nyt jos Vancouver jää ulos playoffeista, uskon Nonisin kyllä ennemminkin reagoivan asioihin, kuin olla reagoimatta. Lopullinen onnistuminen voikin olla sitten kiinni taas ihan muista asioista.

 

[Chip Whitley]

Eli kokonaisuudessa Vancouverin maalivahtipeli ei ole ollut ihan viime kauden tasolla, puolustuksessa on ollut enemmän loukkaantumisista johtuvia ongelmia kuin minä muistan toistaiseksi olleen koskaan ja hyökkäys on ollut vain parin onnistujan varassa. Tämä kokonaisuus huomioon ottaen Canucks on alisuorittanut lahjakkuuteensa nähden, mutta jopa ylisuorittanut, kun joukkue taistelee kuitenkin näin monen asian epäonnistuessa edelleen paikasta playoffeissa.

Jep, Luongo ei ole ollut niin loistava tällä kaudella verrattuna viime kauteen, mutta tämä on tavallaan ymmärrettävää kun kaukalon ulkopuoliset asiat ovat varmasti painaneet paljon. Ensi kauden luulisi luonnistuvan paljon helpommin, kun perhe on vauvoineen päivineen Vancouverissa.

Tällä kaudella top4-puolustajamme Öhlund, Salo, Mitchell ja Bieksa ovat pelanneet yhteensä 222 ottelua 328 mahdollisesta (oletuksella että Salo, Mitchell ja Bieksa pelaavat runkosarjan lopun normaalisti kokoonpanossa), ja mukana on otteluita joissa pelaaja on ollut mukana on kokoonpanossa mutta ei täysikuntoisena. Viime kaudella sama nelikko pelasi 287 ottelua 328 mahdollisesta, joten ero on aika suuri. Salo ja Willie pelasivat viime kaudella yhteensä 129 ottelua, kun tällä kaudella vastaava lukema noussee 135, eli siis tuo kaksikko on ollut "terveempi" (molemmat ovat tosin pelanneet puolikuntoisina monta ottelua). Öhlundin ja Bieksan kohdalla tilanne on kuitenkin eri, sillä molemmat ovat menettäneet paljon enemmän otteluita tällä kaudella verrattuna viime kauteen.

Syvyyspakeista Weaver ja Miller ovat tällä kaudella pelanneet saman verran kuin Fitzpatrick viime vuonna (kaikki noin 50-60 ottelua), mutta Krajicek menetti tällä kaudella paljon enemmän pelejä kuin viime kaudella (viime kaudella vain 4). Viime kaudella tuuraamassa kävivät mm. Edler ja Tremblay, tällä kaudella lähinnä Bourdon ja McIver (ottelumäärät suunnilleen samat).

Loukkaantumisia siis on tullut, ja paljon, mutta ei voi sanoa etteikö sitä olisi kauden alussa osannut odottaa. Bieksan ikävä pohjevamma teki oikeastaan sen "eron" (~50 ottelua) viime kauden loukkaantumismäärään, ja se oli vain huonoa onnea, mutta muuten mielestäni aikalailla kausi jollaista osasi etukäteen tältä puolustukselta odottaa. Eikä tuo loukkaantumisalttius iän mukana ainakaan pienene (Öhlund, Mitchell ja Salo), joten ensi kaudella odotan samanmoista paraatia Burnsteinin kopille.

Erona tuohon kauteen on kuitenkin se, että tuolloin joukkuetta leimasi läpi kauden flegmaattisuus. Tämän vuoden joukkue on sen sijaan sentään taistellut pääosin ihan eri tasolla. En edes uskalla ajatella, missä tämän kauden porukka olisi noilla henkilökohtaisilla onnistumisilla ja loukkaantumisilla, jos asenne olisi samanlainen mitä tuolla kaudella.

Kyllähän tämä joukkue on enemmän töitä tehnyt ja yrittänyt lähes joka ilta, mutta eri asia onkin onko töitä tehty järkevästi. Valmennus V'n johdolla on saanut pelaajat taistelemaan, toisin kuin Crow ja kumppanit, mutta kun aseina on kivet (=pelaajamateriaali) ja nahkanuttu (=V'n antama systeemi jonka mukaan pelataan), ei sillä pitkälle pötkitä kun kaveri tulee päälle pistoolien ja haarniskojen kanssa.

Eli periaatteessa asioihin reagoitiin ihan oikein: viime kauden joukkuetta ei ollut järkeä mennä juuri muuttamaan, avainpelaajista pidettiin kiinni ja pyrittiin vain vahvistamaan joukkueen vahvuuksia. Ainoa piikki tulee siitä, että sitä yhtä kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjää ei onnistuttu saamaan kesällä.

Tuota pelkään tänäkin kesänä. Nonis sanoo jälleen että kärsittiin loukkaantumisista ja että uskoo nykyiseen kokoonpanoon niin kuin viime kesänäkin. Hankkii ehkä yhden byronritchien ja bradisbisterin ja luulee että tällä mennään Cupiin jos pelaajat pysyvät terveinä (eivät pysy). No joo, tällä kerralla on huomattavasti enemmän pelivaraa kuin viime kesänä, mutta koska UFA-markkinoilta ei apuja juuri saa, joutuu Nonis lähtemään kaupoille.

 

[Mr. Smith]

Tärkeä voitto Calgarystä ja vielä yllättävän selvin numeroin. "Oikea kapteeni" näytti esimerkkiä ja teki tärkeät maalit (3 ja 4). Muut maalit sitten nykyiselle kapteenille (Naslund), Salolle, Pettingerille ja Isbisterille. Henkka syötti kaksi maalia ja sai 60 syöttöä täyteen. Bieksa lisäsi kauden syöttöjään 50 % syöttäen kolme maalia.

Calgaryn ketjusta neljän viivan läheisyydessä olevan joukkueen viimeiset ottelut:

CGY: EDM-away, MIN-away, VAN-away
NSH: STL-away, STL-home, CHI-away
VAN: COL-home, EDM-home, CGY-home
COL: VAN-away, MIN-home

Tuosta nyt helposti näkee, että voittamalla kaikki kolme ottelua Vancouver on näistä joukkueista ykkönen ja ottaisi divisioonan kuudennen sijan. Se nyt ei olisi mikään huono juttu, kun vastaan tulisi Minnesota. Vaikka eipä Minnesota mikään helppo ole niin ennemmin se kuin Anaheim tai Detroit. Mutta tämän kauden otteiden jälkeen tyydyttäisi jopa se, että päästäisiin playoffeihin.