Uskotko Jumalaan?

[Wäinö#16]

Hyvä kysymys. Ehkä niitä alkuräjähdyksiä on ollut ääretön määrä, kun puhutaan ihmisen näkökulmasta ajasta ja maailmanakaikkeuden mittasuhteista?

Varmaankin ikuisuuskysymys. Ei taida ihmisellä olla tieteen tai minkään muunkaan keinoin muodostaa täydellistä teoriaa maailmankaikkeudesta ja sen ominaisuuksista. Toisaalta se ei tarkoita, etteikö aina voisi yrittää tai että se olisi turhaa.

 

[Vintsukka]

Elämän syntyä ei ole selvitetty eikä sen selvittäminen ole lähelläkään. Vaikka voi olla joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mahdollista luoda elämää laboratoriossa, elämän synty luonnossa vaatii liian epätodennäköisiä sattumia. Tästä asiasta James Tour, alansa biokemian huippu, kertoo seuraavaa: James M Tour Group » Evolution/Creation

Tuli tubea selatessa vastaan video, jossa debunkataan "alansa huipun" James Tourin argumentteja, ja ajattelin pudottaa sen tähän:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=SixyZ7DkSjA

P.S. Tour ei muuten ole biokemisti vaan orgaaninen kemisti, eli puhuessaan elämän synnystä hän ei ole oman osaamisalueensa ytimessä.

 

[laalki]

Myönnän, nostan ketjua vain koska minua kiinnostaa...

Mikään muu ei esimerkiksi selitä darwinismin vetovoimaa kuin halu päästä Jumalasta eroon.

Voitko vähän selventää ylläolevaa?

 

[Yläpesä]

Taas on Jeesuksen väki etsinyt ja löytänyt uusia (tai ikivanhoja) tapoja herättää kristikansaa ylistykseen ja iloon! Vanhurskasta sielua elämä kiittää ja sinne maallinen hyväkin rientää!

Äänitteet todistavat Juha Ruohosen rahastavan uhriaan "jeesuksena" ja "jumalana" esiintyen - VirkaMafia Artikkelit -

Paraisilla Teknovisio- ja Visit-nimissä yrityksissä toimintaa harjoittava Juha Ruohonen on vuosikymmeniä salaa esiintynyt mm. "profeettana", "jeesuksena" ja "jumalana" itse perustamansa uskonnolliseen aivopesuun, hypnotisoimiseen, uhrien täydelliseen alistamiseen, orjuuttamiseen ja...

www.virkamafia.fi

Toisaalla hieman eri Jeesukseen hieman eri tavalla (väärällä tavalla?) uskovat kristityt hieman kipristelivät huonoissa fiiliksissä kun Kanadassa oli löytynyt 215 alkuperäisväestöön kuuluneen kirkon koulussa käyneen lapsen tuntematon massahauta. Onneksi Jeesuksen sijainen maan päällä, Fransiskus, ennätti toteamaan ettei ole syytä kollektiiviseen anteeksipyyntöön ja syyllisyydentuntoon, vaan "Surullinen löydös lisää ymmärrystämme historian kärsimyksistä". Eikös sama koskisi siis tätä hyvin kyseenalaista juutalaisen puusepän pojan surmaa? Ikävä ja surullinen juttu, ei muuta.

Katolinen kirkko | Paavi esitti osanottonsa entisen katolisen kirkon pihamaalta Kanadasta löytyneen lasten joukkohaudan johdosta

Kanadan pääministeri on vaatinut katolista kirkkoa kantamaan vastuunsa roolistaan alkuperäiskansojen lasten kohtelusta Kanadan katolisissa sisäoppilaitoksissa.

www.hs.fi

 

[Amerikanihme]

Siirrän keskustelun tänne, koska tämä on kai se alkuperäinen ja "parempi" Jumal-ketju.

En yritä mitenkään puolustella em. tekoja, vaan osoittaa vain, että kaikki ihmiset, myös kristityt ihmiset ovat perusluonnoltaan pahoja ja vain Jumala on hyvä ja tämän vuoksi kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta pelastuakseen.
‭‭

Tuo särähti pahiten korvaani, eli että ihminen olisi lähtökohtaisesti paha. Itse uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, tai "pahimmillaan" lähtökohtaisesti neutraali, ei hyvä eikä paha. Siitä ihminen alkaa sitten rakentamaan elämäänsä. Jokaisella on varmaan taipumusta synnillisiin tekoihin, joten niiden kautta ihmisestä tulee sitten "paha" jossain mielessä, mutta uskon, että lähtökohtaisesti hän on hyvä. Eikö Jumala luonutkin kaiken hyväksi ja erittäin hyväksi. Ihminen sitten teki omat valintansa, mutta alunperin olemme hyviä.

 

[kharon]

Itse uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä,

Mikä sitten on hyvän tai pahan määritelmä? Jos kadulla on itkevä lapsi, varmaan suurin osa ihmisistä häntä auttaa ja se kai voitaisiin määritellä hyväksi teoksi? Toisaalta, jos koko maailman mittakaavassa miettii kautta historian, niin ihminen on ollut tälle planeetalle varmaan yksittäisistä lajeista kaikkein pahin ja julmin. Mutta onko sekään pahuutta?

Jos pahuudeksi määritellään esim. Itsekkyys, niin silloin ihminen on mielestäni paha, koska maailmassa on rajalliset resurssit ja vain vahvimmat selviävät kilpailussa. Parhaimmista ja tärkeimmistä resursseista taistellaan ja kun ne on saatu haltuun, voidaan näennäisesti auttaa heikompia, mutta kuitenkin niin, ettei oma hyvinvointi liikaa kärsi.

 

[fat of the land]

Siirrän keskustelun tänne, koska tämä on kai se alkuperäinen ja "parempi" Jumal-ketju.



Tuo särähti pahiten korvaani, eli että ihminen olisi lähtökohtaisesti paha. Itse uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, tai "pahimmillaan" lähtökohtaisesti neutraali, ei hyvä eikä paha. Siitä ihminen alkaa sitten rakentamaan elämäänsä. Jokaisella on varmaan taipumusta synnillisiin tekoihin, joten niiden kautta ihmisestä tulee sitten "paha" jossain mielessä, mutta uskon, että lähtökohtaisesti hän on hyvä. Eikö Jumala luonutkin kaiken hyväksi ja erittäin hyväksi. Ihminen sitten teki omat valintansa, mutta alunperin olemme hyviä.

Tästä olisi sellainen ajatus, että sanan ”synti” kantasana on kreikan ”hamartia” joka kirjallisuudessa tarkoittaa henkilön puutteita, mutta on alkujaan jousiammuntatermi, joka tarkoittaa sitä että ei osu maaliin.

Käytännössä kristinuskossa maali on elää jeesuksen näyttämän esimerkin ja opetuksem mukaista elämää, joka on käytännössä mahdotonta. Siksi pyytämällä syntejä anteeksi ne saa anteeksi.

Perisynnin käsite taas tulee siitä, että aatamin ja eevan perillisinä kaikki kantaa mukanaan eevan lankeamisen seuraamuksia, eikä voida enään asua paratiisissa. Perisynnin käsite, tai taipumus pahaan on mm. Mesopotamian luomistarimassa enuma elishissä siten, että ihmiset luodaan hirviöstä kauheimman kingun verestä, se tarina on ainakin 4000 vuotta vanha.

Ja ainakin itselleni on jokseenkin selvää, että ihmisen taipumus pahaan on todella ihmiselle ainutlaatuinen piirre. Toki ihminen on aidosti altruistinen jo vauvasta, mutta myös itsekäs, aggressiivinen ja taipuvainen väkivaltaan. Raamatun kirjoittamisen aikaan väkivalta oli jokseenkin tavanomaista ja väkivallan poistuminen länsimaalaisten ihmisten arjesta on tapahtunut vasta 2. Maailmansodan jälkeen.

 

[Valapatto]

Tuo synti on mielenkiintoinen asia. Kirkkohan on sen piikkiin laittanut jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja ihmislajille ihan normaaleja touhuja. Sitten jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä näitä vältellessään ja toisia niistä tuomitessaan. Itse olen täysin päinvastaista mieltä.

 

[fat of the land]

Tuo synti on mielenkiintoinen asia. Kirkkohan on sen piikkiin laittanut jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja ihmislajille ihan normaaleja touhuja. Sitten jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä näitä vältellessään ja toisia niistä tuomitessaan. Itse olen täysin päinvastaista mieltä.

Niin, periaatteessa jos miettii 10 käskyä ja sitä, että niiden rikkominen on syntiä, niin näistähän 1-3 on tavallaan kirkon opetusten seuraamista ja loput 7 käyttäytymissääntöjä, jotka tavallaan isolta osaltaan on ollut sellaisia, mitä toimiva yhteiskunta on tarvinnut toimiakseen. Eli sellaisia, joita on noudatettu jo ja käskyissä niiden tarpeellisuutta ikäänkuin alleviivataan.

Toki syntiä voi tehdä niin monella tavalla, että synnittön elämä on käytännössä mahdotonta.

 

[Rod Weary]

Toki syntiä voi tehdä niin monella tavalla, että synnittön elämä on käytännössä mahdotonta.

Vähän niin kuin sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen Jatkoajan foorumilla.

 

[Amerikanihme]

Tuo synti on mielenkiintoinen asia. Kirkkohan on sen piikkiin laittanut jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja ihmislajille ihan normaaleja touhuja. Sitten jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä näitä vältellessään ja toisia niistä tuomitessaan. Itse olen täysin päinvastaista mieltä.

Niin minäkin. Eikös Raamatun opetustenkin mukaisesti sanota että "don't judge so that you won't be judged"?

 

[Amerikanihme]

Mikä sitten on hyvän tai pahan määritelmä?

Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.

Lakitieteellisemmin esim. ortodoksikristityt esittävät hyvänä ("hyveinä") mm. seuraavat: nöyryys, anteliaisuus, siveys, laupeus, kohtuullisuus, onnellisuus ja ahkeruus. Paheita ("pahaa") ovat sitten mm. ylpeys, ahneus, himo, viha, ylensyönti, kateus ja laiskuus. Joten jos se omatunto on täysin turtunut, niin voi yrittää etsiä eroa hyvän ja pahan väliltä mm. noista käsitteistä.

 

[laalki]

Olen kysynyt tätä täällä ennenkin, mutta miksi maantiede ja kulttuuri ovat suurin vaikute siihen, mikä jumala on "oikeasti" olemassa ja mitkä asiat ovat oikein/väärin? Nimenomaan uskovaisilta, kuten @demitra esimerkiksi. Meille ei-uskoville asia on harvinaisen selvä, se on kulttuuria kuten muukin ympärillä oleva. Mutta jos kyseessä ovat kirjaimellisesti universaalit totuudet, joita meille kuolevaisille on jaettu... Niitä on jaettu todella huonosti. Ja näköjään tarrataan kiinni lähimpänä olevaan "totuuteen".

Kerro maantieteellinen alue ja ajanjakso niin yleensä pystyy (em. asiat historiallisesti tuntien) Ovechkinin tarkkuudella kertomaan, ketä palvotaan ja pääpiirteissään mikä on kiellettyä jne. Objektiivinen totuus ja moraali vaikuttavat kovin subjektiivisilta.

Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.

Kuten kai kaikki muutkin olettaen että ei olla psykopaatteja. Se, mitä omatunto tai "sydän" vain kellekin kertoo johtuu noista yllä luettelemistani asioista ja tulokset vaihtelevat odotetusti. Helppoja vastauksia ei tietysti ole, mutta lopulta mennään kuitenkin etiikan ja moraalifilosofian syövereihin, missä luettelemasi 7 kuolemansyntiä ja joukko hyveitä ilman selkeitä määritelmiä ovat vain retorisia välineitä. Keksin aika monta pahuutta, jotka ovat pahempia kuin kuolemansynti syödä megapussi Taffelin Grills:ejä parin dipin kanssa, vaikka vähän syyllisyyttä ja ansaittua oloa poteekin jälkeenpäin.

 

[fat of the land]

Olen kysynyt tätä täällä ennenkin, mutta miksi maantiede ja kulttuuri ovat suurin vaikute siihen, mikä jumala on "oikeasti" olemassa ja mitkä asiat ovat oikein/väärin? ….

Kerro maantieteellinen alue ja ajanjakso niin yleensä pystyy (em. asiat historiallisesti tuntien) Ovechkinin tarkkuudella kertomaan, ketä palvotaan ja pääpiirteissään mikä on kiellettyä jne. …

Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.

Käytännössä uskonnon, tässä tapauksessa kristinuskon tapauksessa on vain tapa opettaa hyvän elämän ideaali tarinan avulla, sitouttaa ihmiset ja antaa keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset muistaisi elää kunnolla.

 

[laalki]

Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.

Ei myöskään ole mahdollista pitää yllä minkäänlaista yhteiskuntaa ilman noita itsestäänselvyyksiä. Pitkään ennen mainittuja uskontoja ihmisillä oli näitä sopimuksia, ettei tapeta tai varasteta ja koetetaan olla huorimatta. Nämä tulevat siitä että ollaan sosiaalinen laji ja yritetään elää yhteiskunnassa.

Käytännössä uskonnon, tässä tapauksessa kristinuskon tapauksessa on vain tapa opettaa hyvän elämän ideaali tarinan avulla, sitouttaa ihmiset ja antaa keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset muistaisi elää kunnolla.

Keppiä on historiassa tullut enemmän kuin porkkanaa.

Siis onko sillä edes väliä, onko se totta? Että onko Jumala olemassa vai käydäänkö kirkossa vain hyvän elämän ja yhteiskunnan takia?

Se hyvän elämän ideaali ja kunnolla eläminen on oikeastaan tärkein syy miksi tästä edes puhutaan. No mulle ainakin.

Se on kaikille eri asia, aivan samoin kuin jumalat joihin uskomme. Jokaisen Jumala on samaa mieltä joka asiasta kuin se joka häneen uskoo.

 

[fat of the land]

Ei myöskään ole mahdollista pitää yllä minkäänlaista yhteiskuntaa ilman noita itsestäänselvyyksiä. Pitkään ennen mainittuja uskontoja ihmisillä oli näitä sopimuksia, ettei tapeta tai varasteta ja koetetaan olla huorimatta. Nämä tulevat siitä että ollaan sosiaalinen laji ja yritetään elää yhteiskunnassa.



Keppiä on historiassa tullut enemmän kuin porkkanaa.

Siis onko sillä edes väliä, onko se totta? Että onko Jumala olemassa vai käydäänkö kirkossa vain hyvän elämän ja yhteiskunnan takia?

Se hyvän elämän ideaali ja kunnolla eläminen on oikeastaan tärkein syy miksi tästä edes puhutaan. No mulle ainakin.

Se on kaikille eri asia, aivan samoin kuin jumalat joihin uskomme. Jokaisen Jumala on samaa mieltä joka asiasta kuin se joka häneen uskoo.

Hyvin pitkälle se menee juuri siten miten sanot. Länsimaissa uskonnon merkitys laskee samaa tahtia kun koulutustaso ja tasavertaiset ihmisoikeudet, demokratia ja korruptoitumaton valtio nousee. Tilalle tulee itsestäänselvyys ihmisarvosta.

Ihmisarvo ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja nykyisen (länsimaisen) ihmiskäsityksen perustana on vahvasti kristinusko ja ajatus siitä, että yksilö on jumalan luomuksena arvokas. Sen ajatuksen perustalta on esim. Tehty länsimaalaiset lait ja kun nyt vertaa länsimaita vaikka islamistiseen maailmaan tai kommunistiseen kiinaan, niin onhan niissä isoja eroja.

 

[adolf]

Tässä vuosikymmenien vieriessä on tainnut nostaa päätään myös enemmän ja enemmän sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tuota jumaluuden olemassaoloa, mutta tähän ei tarvita kirkkoa tai mihinkään uskontokuntaan lukeutumista. Kirkko muuttuu merkityksettömäksi, mutta silti ihmiset ostavat ne tietyt kirkon ja uskontojen ydinopetukset.

Tai no... ehkä puhun tässä nyt vain omasta kuplastani käsin. Näin olen vain itse asian nähnyt, että noissa raamatun teksteissä on myös oikeasti paljon tosi hyvää ja jotain sellaista, joka on totta. Ei ne opetukset muuten olisi säilyneet hengissä sieltä jostain varhaiskeskiajalta, jollei niissä olisi jotain ajatonta.

Eikä ihminen olisi varmasti pohtinut tätä jumaluuden käsitettäkään koko olemassaoloomme kuuluvana ydinasiana jo tuhansia vuosia, jollei siinä olisi jotain, joka on totta.

 

[teroz]

Joitakin vuosi sitten tapahtui henkilökohtaisesti iso tragedia, eli kohtukuolema raskausviikolla 38, joka tuntui niin järkyttävän epäreilulta - ei vaan itseä tai erityisesti vaimoa kohtaan, mutta vauvaa kohtaan josta (tai mistään) ei löytynyt edes mitään selittävää tekijää tapahtumalle.

Tämän jälkeen kyllä usko mihinkään käytännössä hävisi, joskin olen edelleen sitä mieltä ettei ihminen kaikkea tiedä olemassaolostaan, kyllä toki voidaan aina olemassaolon kysymykseen ”miten” vastailla, mutta kukaan ei voi ”miksi” kategoriaan vastata tyhjentävällä tavalla. Eli sellainen ajatusjatkumo tässä kuitenkin itsellä kytee.

Kirkossa olen pysynyt jäsenenä vähän kuin perinteen yms vuoksi, koska kuitenkin monet maamme arvopohjat ovat sieltä ja hyvä niin, terveempi lähtökohta kuin esim tänne valuva islam - jota moni ”eroa kirkosta” ihminen tuntuu paljon paremmin sietävän, joka on hyvin kaksinaamaista ja hämmentävää. Mutta kirkon jäsenyyttä sitäkin olen viime aikoina vakavasti miettinyt - minulla ei ole mitään sinällään kirkkoa vastaan, mutta en jaksaisi enää veroa maksaa.

 

[laalki]

Ihmisarvo ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja nykyisen (länsimaisen) ihmiskäsityksen perustana on vahvasti kristinusko ja ajatus siitä, että yksilö on jumalan luomuksena arvokas.

[...]

Olet oikeassa, ei ole itsestäänselvyys. Mutta ihmisarvo ja semmoiset ovat enemmän valistusajan keksintöjä, ei kristinuskon peruja. Se lähdeteos on niin täynnä kaikkea päinvastaista, että on vaikea sanoa, että sieltä ne ihmisoikeudet tulevat.

 

[fat of the land]

[...]

Olet oikeassa, ei ole itsestäänselvyys. Mutta ihmisarvo ja semmoiset ovat enemmän valistusajan keksintöjä, ei kristinuskon peruja. Se lähdeteos on niin täynnä kaikkea päinvastaista, että on vaikea sanoa, että sieltä ne ihmisoikeudet tulevat.

Toki niitä päinvastaisuuksia on, koska tekstit on usean vuosisadan välillä tehtyjä. Osa niistä on varastettu sellaisenaan, osa käännetty tukemaan tarinaa. Teos itsessään on mahdoton noudattaa sellaisenaan, raamatussahan on kaksi eri luomiskertomusta, joten se kirja on siinä mielessä pilalla jo heti alussa.

Käytännössä missään vaiheessa historiaa raamattua ei ole noudatettu alusta loppuun, vaan se on samaan aikaan kuvannut yhteiskuntaa. Toisaalta, valistuksen aika ei olisi ollut mahdollinen ilman kristinuskoa, eikä kyseessä ole minun mielestäni aina kaksi vastakkaista voimaa, vaan pikemminkin samaan aikaan kehittyvät asiat.

 

[laalki]

Joitakin vuosi sitten tapahtui henkilökohtaisesti iso tragedia, eli kohtukuolema raskausviikolla 38, joka tuntui niin järkyttävän epäreilulta - ei vaan itseä tai erityisesti vaimoa kohtaan, mutta vauvaa kohtaan josta (tai mistään) ei löytynyt edes mitään selittävää tekijää tapahtumalle.

Aivan järkyttävää varmasti ja otan osaa sen verran kuin anonyymi palstajannu voi. Olen itse tarkoituksella lapseton, mutta voin (vain) kuvitella miten kamalaa tuo on.

kyllä toki voidaan aina olemassaolon kysymykseen ”miten” vastailla, mutta kukaan ei voi ”miksi” kategoriaan vastata tyhjentävällä tavalla. Eli sellainen ajatusjatkumo tässä kuitenkin itsellä kytee.

"Miksi?" saattaa olla kokonaan vääränlainen kysymys. Ei sillä ettei sitä pitäisi kysyä, mutta universumi on niin vitun omituinen, että aika ja avaruus taipuu, galakseja on enemmän kuin hiekanjyviä tällä meidän pienellä kuulalla, ja tänne SOL-kolkkaan on kehittynyt yksi älykäs, turhantärkeä laji kädellisiä joka osaa kysyä: "miksi?"

Kirkossa olen pysynyt jäsenenä vähän kuin perinteen yms vuoksi, koska kuitenkin monet maamme arvopohjat ovat sieltä ja hyvä niin, terveempi lähtökohta kuin esim tänne valuva islam - jota moni ”eroa kirkosta” ihminen tuntuu paljon paremmin sietävän, joka on hyvin kaksinaamaista ja hämmentävää.

Liittyykö tämä Jumalan olemassaoloon? Kuulostaa, että tykkäät kulttuurista ja haluat pitää sen tämmöisenä. Ja ne arvopohjat eivät edelleenkään ole sieltä. "Siellä" se arvopohja on juuri sama kuin näköjään pelkäämässäsi Islamissa. Noin 700 vuotta "edellä" vain. 700 vuotta kicking and screaming ihmiskunnan jarruna jos minulta kysytään.

Mutta kirkon jäsenyyttä sitäkin olen viime aikoina vakavasti miettinyt - minulla ei ole mitään sinällään kirkkoa vastaan, mutta en jaksaisi enää veroa maksaa.

Siis uskotko Jumalaan? Ateistina olisi hassu ajatus maksaa kirkollisveroa, vaikka kirkko Suomessa on taas paras maailmassa.

 

[jussi_j]

Tässä vuosikymmenien vieriessä on tainnut nostaa päätään myös enemmän ja enemmän sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tuota jumaluuden olemassaoloa, mutta tähän ei tarvita kirkkoa tai mihinkään uskontokuntaan lukeutumista.....

Niin, ei kai kukaan noin yleisesti kiellä jumalien tai jumalan olemassaoloa, sehän olisi tyhmää ja epäloogista. Yhä useampi ei vaan enää usko väitteisiin jumalista ja on siis ateisti. Toki jumalan, edes yhden, olemassaolon todennäköisyys voi olla eri ihmisten mielestä lähes nolla, mutta sehän ei ole "jumaluuden kieltämistä".

 

[emiilioo]

Tunnen ihmisiä, jotka uskovat ihan aidosti Jumalaan. He vaikuttavat ainakin sivusta katsottuna suhteellisen onnellisilta ja positiivisilta henkilöiltä. Saattavat olla persoonina sellaisia, jotka kaipaavat jonkinlaista pehmentävää tasoa karun arkitodellisuuden ylle. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että he tekisivät elämässään päätöksiä pohjautuen "pääsenkö taivaaseen vai en" -periaatteeseen, eli ovat siinä mielessä järkeviä ainakin mun kirjoissa. Vielä positiivisempaa on se, etteivät paasaa uskostaan tai moralisoi muita. Suomessa muutenkin ollaan suhteellisen hissukseen uskonasioihin liittyen, kun vertaa siihen millaista politiikkaa tai viihdettä tehdään ulkomailla.

Palatakseni pehmentävään tasoon, (jota moni varmasti kaipaa), niin sen voi löytää arkielämästä ilman uskoakin (pohdiskelusta, luonnosta, ihmisten pienistä hyvistä teoista jne.), ero on ehkä siinä miten sen on tarinallistanut itselleen oman päänsä sisällä.

Itse uskon symbolisella tasolla Raamatun tiettyihin ydinajatuksiin, mutta en kuulu kirkkoon. Suurin syy sille on, etten usko kuoleman jälkeiseen elämään.

 

[jussi_j]

.... Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että he tekisivät elämässään päätöksiä pohjautuen "pääsenkö taivaaseen vai en" -periaatteeseen, eli ovat siinä mielessä järkeviä ainakin mun kirjoissa....

Jos itse uskoisin taivaspaikan mahdollisuuteen, niin tekisin kaikkeni, että pääsen sinne. Näkisin mielummin niin, että jos uskoo siihen, niin kannattaisi varmaan elää sen mukaan, ettei joudu ikuiseen tuleen vai mikä se nyt sitten onkin minkäkin jumalatarinan kohdalla tai ei se ainakaan järkevää ole. Eikö niillä lähes kaikilla joku helvetin tapainen ole?

Oikea totuus lienee, että monet ihmiset sanovat uskovansa, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävää ja oikeasti ne vaan toivovat jumalan olevan tai pelkäävät sen olevan ja sanovat noin.

 

[synchro]

Nyt, kun tämä viestiketju taas tuli hetkeksi pintaan, päätin purkautua itsekin. Olen jo pitkään miettinyt omien ajatusten ulos päästämistä, mutta ne ovat lähinnä sellaista sekalaisen poukkoilevaa ajatustenvirtaa verrattuna moneen tännekin kirjoittavaan, jotka näkökannasta riippumatta ovat perehtyneet asioihin huomattavasti itseäni paremmin.

Olen kasvanut tapakristillisessä perheessä, mutta varsinkin isäni vanhemmat olivat hartaampia uskovaisia. Siksi kaikissa sukujuhlissa on luettu ruokarukoukset, laulettu jollakin lailla teemaan liittyviä virsiä ja jouluisin luettu jouluevankeliumi. Kirkossa kävimme perheen kanssa jouluisin ja tietenkin kaikissa suvun kristillisissä juhlissa ja hautajaisissa. Lapsena olin seurakunnan kerhoissa ja sunnuntaisin pyhäkoulussa. Rippikoulu tuli tietenkin myös käytyä. Kaikki uskonnon ympärillä oli niin luonnollista, että eipä sitä olennaisinta kysymystä tullut oikein missään vaiheessa kunnolla edes mietittyä, kaikki vaan oli niin kuin oli ja miten se lapselle kerrottiin. En kyllä muista missään vaiheessa aidosti uskoneeni jumalaan, vaikka jonkinlaisen oman iltarukouksenkin joskus kehitin.

Rippikoulun jälkeen tuli hetkeksi jonkinlainen uskonnollinen hengähdys, mutta luulen sen johtuvan enemmän yhteisöllisyydestä ja mukavista oheistekemisistä kuin pyhän hengen tuulahduksesta. Aika pian sen jälkeen alkoi lopulta järki voittaa. Eihän siinä missään ollut mitään järkeä. Tuntui aika ahdistavalta olla sukujuhlissa ja kädet ristissä toistaa uskontunnustusta tai laulaa suurta kiitosta armolliselle jumalalle, joka taas oli pelastanut pienen eksyneen. En ole koskaan ollut mikään keskustelija enkä osannut asiasta silloinkaan kenellekään puhua. En tuntenut tai tiennyt ketään, joka olisi ajatellut kanssani samoin tai jopa eronnut kirkosta. Tuskin edes tiesin, että kirkosta voi erota. Muistelen hämärästi, että ala-asteella saattoi aikanaan olla joku, joka ei osallistunut uskonnon opetukseen ja asiaa joidenkin lasten kanssa ihmeteltiin ja tietenkin tätä uskonnotonta pidettiin outona. Kun otetaan vielä huomioon uskonnon omituinen asema niin henkilökohtaisena asiana, ettei siitä voi puhua, olin vain hiljaa ja menin muiden mukana.

Aikuistuttua ja kotoa muutettua yhteys sukulaisiin väheni eikä uskonto oikeastaan vaikuttanut minuun millään lailla. Kuuluin tietenkin yhä kirkkoon, koska kirkkoon kuuluu kuulua. 26-vuotiaana tapasin nykyisen vaimoni, joka oli eronnut kirkosta. Keskustelimme jossain vaiheessa uskonnosta ja hän totesi, että taidan jollakin tavalla uskoa jumalaan, koska kuulun kirkkoon. Tämä lausahdus havahdutti minut. Kuuluin kirkkoon, koska kaikki kuuluvat kirkkoon. Hyvin pian sen jälkeen erosin kirkosta, koska minulla ei ollut mitään syytä kuulua kirkkoon.

Tästä päästäänkin vihdoin asiaan. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, minua on alkanut suunnattomasti ahdistaa uskonnon sulautuminen kulttuuriin ja uskonnon esilläolo yhteiskunnassa. Ehkä jopa suurin osa perheistä viettää nykyään joulua tai pääsiäistä ilman uskonnollista sävyä, mutta veikkaan, että aika monelle kuitenkin kerrotaan jeesuksen syntymästä tai ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. Joululauluissa vähintään törmää jeesus-lapseen tai jumalaan jossain muodossa ja Suvi-virsi on ihan oma lukunsa. Uskonnosta, jeesuksesta ja jumalasta kuulee puhuttavan vähän väliä. Milloin joku kiittää jumalaa itse tekemästään lapsesta tai rankan harjoittelun tuloksena tehdystä hyvästä urheilusuorituksesta. Lehtijutussa joku kiitti jumalaa osaavista lääkäreistä, jotka pelastivat hengen ja telkkarissa joku kiitti jumalaa siitä, että kiittäjä oli tarpeeksi kaukana autopommista, joka räjähti. Naapurista ei niin väliä - hänkin varmaan olisi kiittänyt, jos ei olisi räjähtänyt auton mukana. Uskonnottomuudesta ei kuule puhuttavan. Varmaan siksi, että ei ole mitään puhuttavaa. Uskonnottomat ovat ylpeitä omista aikaansaannoksistaan, kiittävät osaavia lääkäreitä suoraan tai sanovat olleensa onnekkaita. Kaipaisin ehdottomasti lisää keskustelua uskonnottomuudesta, mutta luulen, että esimerkiksi uskonnon itselleen luoma asema herkkänä yksityisenä asiana ja suuren uskovien massan mielensä pahoittaminen ovat asioita, miksei kukaan vaikutusvaltaisempi henkilö tee avausta aiheesta.

Yle Mot:ssa oli viime viikolla juttu vähävaraisten ruoka-avusta, jota jakavat järjestöt ovat suurelta osin taustaltaan kristillisiä. Jutussa kerrottiin, että Korson helluntaiseurakunta järjesti ennen ruokajakoa hartaushetken, johon osallistumalla sai ruokakassin jonon ohi. Tällainen huonompiosaisten hyväksikäyttö on suorastaan oksettavaa, mutta silti se lisää mielikuvaa kirkosta hyväntekijänä. Olen kuullut muutaman ihmisen sanovan, ettei oikein usko ainakaan raamatun jumalaan, mutta kuuluu kirkkoon, koska kirkko tekee paljon hyvää. Jokainen saa tietenkin kuulua kirkkoon halunsa mukaan, mutta pidän outona kirkkoon kuulumista, jos ei usko kirkon tärkeimpään ja olennaisimpaan opetukseen. Moni kirkkoon kuuluva myös sanoo, että ei usko raamatun jumalaan, mutta jokin korkeampi voima on pakko olla olemassa. Eikö kirkko ja raamattu nimenomaan kerro raamatun jumalasta? Jos keksii itse jonkin muun korkeamman voiman, niin sehän on täysin päinvastaista, mitä raamatussa sanotaan, eli muiden jumalien pitämistä, mikä taas ei mielestäni mitenkään eroa esimerkiksi ukko-ylijumalan palvomisesta.

Lopuksi vielä lyhyesti yhdestä kestoahdistuksen aiheesta, kristillisistä arvoista. Onko niin, että esimerkiksi lähimmäisen rakkautta ei ollut olemassa ennen kuin jeesus sen jossain saarnassaan keksi? On mielestäni selvää, että suurempia yhdyskuntia ei olisi voinut syntyä ilman toisten auttamista ja sopimuksia, ettei toisia esimerkiksi saa tappaa. Varmasti ns. kristillisillä arvoilla on roolinsa länsimaisessa kehityksessä, mutta emme voi tietää, mitä ilman kristinuskoa olisi tapahtunut. Olen luullut, että yksi tärkeimmistä kristillisistä arvoista on totella jumalaa ja jeesusta ja elää heidän käskyjensä mukaan. Kuulostaa alistamiselta. Toivon, ettei kenenkään arvoihin nykyään kuuluisi tällainen kyseenalaistamaton sokea tottelu, joka perustuu joko tuhansia vuosia vanhoihin tarinoihin tai koko ajan vaihtuviin tulkintoihin niistä. Jokaisen, joka sanoo kristillisten arvojen olevan tärkeitä tai kuuluu kirkkoon, koska sen edustamat asiat ovat hyviä, tulisi kysyä itseltään uskooko oikeasti jumalaan. Uskon, että monella vastaus on ei. Tällöin ihmisen pitäisi mielestäni keskittyä kirkon ja uskonnon sijaan edistämään edustamiaan arvoja muulla tavalla, eikä pönkittää kirkon ja uskonnon asemaa kuulumalla yhteisöön ja ryhmään, jonka olennaisinta väittämää ei usko.

Paljon tuli kirjoitettua, mutta paljon jäi kirjoittamattakin. Pointtina se, että uskon kaltaisiani olevan paljon. Toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua uskonnottomuudestaan ja kyseenalaistaa totuttuja kristillistä perua olevia tapoja. Vähintä olisi, etteivät ihmiset ajattelemattomuuttaan siirtäisi näitä perinteitä lapsilleen, vaan maailma muuttuisi pikkuhiljaa, pieni pala kerrallaan, paremmaksi paikaksi.