Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 388 317
  • 14 396

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mikä sitten on hyvän tai pahan määritelmä?
Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.

Lakitieteellisemmin esim. ortodoksikristityt esittävät hyvänä ("hyveinä") mm. seuraavat: nöyryys, anteliaisuus, siveys, laupeus, kohtuullisuus, onnellisuus ja ahkeruus. Paheita ("pahaa") ovat sitten mm. ylpeys, ahneus, himo, viha, ylensyönti, kateus ja laiskuus. Joten jos se omatunto on täysin turtunut, niin voi yrittää etsiä eroa hyvän ja pahan väliltä mm. noista käsitteistä.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Olen kysynyt tätä täällä ennenkin, mutta miksi maantiede ja kulttuuri ovat suurin vaikute siihen, mikä jumala on "oikeasti" olemassa ja mitkä asiat ovat oikein/väärin? Nimenomaan uskovaisilta, kuten @demitra esimerkiksi. Meille ei-uskoville asia on harvinaisen selvä, se on kulttuuria kuten muukin ympärillä oleva. Mutta jos kyseessä ovat kirjaimellisesti universaalit totuudet, joita meille kuolevaisille on jaettu... Niitä on jaettu todella huonosti. Ja näköjään tarrataan kiinni lähimpänä olevaan "totuuteen".

Kerro maantieteellinen alue ja ajanjakso niin yleensä pystyy (em. asiat historiallisesti tuntien) Ovechkinin tarkkuudella kertomaan, ketä palvotaan ja pääpiirteissään mikä on kiellettyä jne. Objektiivinen totuus ja moraali vaikuttavat kovin subjektiivisilta.

Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.

Kuten kai kaikki muutkin olettaen että ei olla psykopaatteja. Se, mitä omatunto tai "sydän" vain kellekin kertoo johtuu noista yllä luettelemistani asioista ja tulokset vaihtelevat odotetusti. Helppoja vastauksia ei tietysti ole, mutta lopulta mennään kuitenkin etiikan ja moraalifilosofian syövereihin, missä luettelemasi 7 kuolemansyntiä ja joukko hyveitä ilman selkeitä määritelmiä ovat vain retorisia välineitä. Keksin aika monta pahuutta, jotka ovat pahempia kuin kuolemansynti syödä megapussi Taffelin Grills:ejä parin dipin kanssa, vaikka vähän syyllisyyttä ja ansaittua oloa poteekin jälkeenpäin.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen kysynyt tätä täällä ennenkin, mutta miksi maantiede ja kulttuuri ovat suurin vaikute siihen, mikä jumala on "oikeasti" olemassa ja mitkä asiat ovat oikein/väärin? ….

Kerro maantieteellinen alue ja ajanjakso niin yleensä pystyy (em. asiat historiallisesti tuntien) Ovechkinin tarkkuudella kertomaan, ketä palvotaan ja pääpiirteissään mikä on kiellettyä jne. …
Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.

Käytännössä uskonnon, tässä tapauksessa kristinuskon tapauksessa on vain tapa opettaa hyvän elämän ideaali tarinan avulla, sitouttaa ihmiset ja antaa keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset muistaisi elää kunnolla.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.

Ei myöskään ole mahdollista pitää yllä minkäänlaista yhteiskuntaa ilman noita itsestäänselvyyksiä. Pitkään ennen mainittuja uskontoja ihmisillä oli näitä sopimuksia, ettei tapeta tai varasteta ja koetetaan olla huorimatta. Nämä tulevat siitä että ollaan sosiaalinen laji ja yritetään elää yhteiskunnassa.

Käytännössä uskonnon, tässä tapauksessa kristinuskon tapauksessa on vain tapa opettaa hyvän elämän ideaali tarinan avulla, sitouttaa ihmiset ja antaa keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset muistaisi elää kunnolla.

Keppiä on historiassa tullut enemmän kuin porkkanaa.

Siis onko sillä edes väliä, onko se totta? Että onko Jumala olemassa vai käydäänkö kirkossa vain hyvän elämän ja yhteiskunnan takia?

Se hyvän elämän ideaali ja kunnolla eläminen on oikeastaan tärkein syy miksi tästä edes puhutaan. No mulle ainakin.

Se on kaikille eri asia, aivan samoin kuin jumalat joihin uskomme. Jokaisen Jumala on samaa mieltä joka asiasta kuin se joka häneen uskoo.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei myöskään ole mahdollista pitää yllä minkäänlaista yhteiskuntaa ilman noita itsestäänselvyyksiä. Pitkään ennen mainittuja uskontoja ihmisillä oli näitä sopimuksia, ettei tapeta tai varasteta ja koetetaan olla huorimatta. Nämä tulevat siitä että ollaan sosiaalinen laji ja yritetään elää yhteiskunnassa.



Keppiä on historiassa tullut enemmän kuin porkkanaa.

Siis onko sillä edes väliä, onko se totta? Että onko Jumala olemassa vai käydäänkö kirkossa vain hyvän elämän ja yhteiskunnan takia?

Se hyvän elämän ideaali ja kunnolla eläminen on oikeastaan tärkein syy miksi tästä edes puhutaan. No mulle ainakin.

Se on kaikille eri asia, aivan samoin kuin jumalat joihin uskomme. Jokaisen Jumala on samaa mieltä joka asiasta kuin se joka häneen uskoo.
Hyvin pitkälle se menee juuri siten miten sanot. Länsimaissa uskonnon merkitys laskee samaa tahtia kun koulutustaso ja tasavertaiset ihmisoikeudet, demokratia ja korruptoitumaton valtio nousee. Tilalle tulee itsestäänselvyys ihmisarvosta.

Ihmisarvo ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja nykyisen (länsimaisen) ihmiskäsityksen perustana on vahvasti kristinusko ja ajatus siitä, että yksilö on jumalan luomuksena arvokas. Sen ajatuksen perustalta on esim. Tehty länsimaalaiset lait ja kun nyt vertaa länsimaita vaikka islamistiseen maailmaan tai kommunistiseen kiinaan, niin onhan niissä isoja eroja.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Tässä vuosikymmenien vieriessä on tainnut nostaa päätään myös enemmän ja enemmän sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tuota jumaluuden olemassaoloa, mutta tähän ei tarvita kirkkoa tai mihinkään uskontokuntaan lukeutumista. Kirkko muuttuu merkityksettömäksi, mutta silti ihmiset ostavat ne tietyt kirkon ja uskontojen ydinopetukset.

Tai no... ehkä puhun tässä nyt vain omasta kuplastani käsin. Näin olen vain itse asian nähnyt, että noissa raamatun teksteissä on myös oikeasti paljon tosi hyvää ja jotain sellaista, joka on totta. Ei ne opetukset muuten olisi säilyneet hengissä sieltä jostain varhaiskeskiajalta, jollei niissä olisi jotain ajatonta.

Eikä ihminen olisi varmasti pohtinut tätä jumaluuden käsitettäkään koko olemassaoloomme kuuluvana ydinasiana jo tuhansia vuosia, jollei siinä olisi jotain, joka on totta.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Joitakin vuosi sitten tapahtui henkilökohtaisesti iso tragedia, eli kohtukuolema raskausviikolla 38, joka tuntui niin järkyttävän epäreilulta - ei vaan itseä tai erityisesti vaimoa kohtaan, mutta vauvaa kohtaan josta (tai mistään) ei löytynyt edes mitään selittävää tekijää tapahtumalle.

Tämän jälkeen kyllä usko mihinkään käytännössä hävisi, joskin olen edelleen sitä mieltä ettei ihminen kaikkea tiedä olemassaolostaan, kyllä toki voidaan aina olemassaolon kysymykseen ”miten” vastailla, mutta kukaan ei voi ”miksi” kategoriaan vastata tyhjentävällä tavalla. Eli sellainen ajatusjatkumo tässä kuitenkin itsellä kytee.

Kirkossa olen pysynyt jäsenenä vähän kuin perinteen yms vuoksi, koska kuitenkin monet maamme arvopohjat ovat sieltä ja hyvä niin, terveempi lähtökohta kuin esim tänne valuva islam - jota moni ”eroa kirkosta” ihminen tuntuu paljon paremmin sietävän, joka on hyvin kaksinaamaista ja hämmentävää. Mutta kirkon jäsenyyttä sitäkin olen viime aikoina vakavasti miettinyt - minulla ei ole mitään sinällään kirkkoa vastaan, mutta en jaksaisi enää veroa maksaa.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Ihmisarvo ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja nykyisen (länsimaisen) ihmiskäsityksen perustana on vahvasti kristinusko ja ajatus siitä, että yksilö on jumalan luomuksena arvokas.
[...]

Olet oikeassa, ei ole itsestäänselvyys. Mutta ihmisarvo ja semmoiset ovat enemmän valistusajan keksintöjä, ei kristinuskon peruja. Se lähdeteos on niin täynnä kaikkea päinvastaista, että on vaikea sanoa, että sieltä ne ihmisoikeudet tulevat.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
[...]

Olet oikeassa, ei ole itsestäänselvyys. Mutta ihmisarvo ja semmoiset ovat enemmän valistusajan keksintöjä, ei kristinuskon peruja. Se lähdeteos on niin täynnä kaikkea päinvastaista, että on vaikea sanoa, että sieltä ne ihmisoikeudet tulevat.
Toki niitä päinvastaisuuksia on, koska tekstit on usean vuosisadan välillä tehtyjä. Osa niistä on varastettu sellaisenaan, osa käännetty tukemaan tarinaa. Teos itsessään on mahdoton noudattaa sellaisenaan, raamatussahan on kaksi eri luomiskertomusta, joten se kirja on siinä mielessä pilalla jo heti alussa.

Käytännössä missään vaiheessa historiaa raamattua ei ole noudatettu alusta loppuun, vaan se on samaan aikaan kuvannut yhteiskuntaa. Toisaalta, valistuksen aika ei olisi ollut mahdollinen ilman kristinuskoa, eikä kyseessä ole minun mielestäni aina kaksi vastakkaista voimaa, vaan pikemminkin samaan aikaan kehittyvät asiat.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Joitakin vuosi sitten tapahtui henkilökohtaisesti iso tragedia, eli kohtukuolema raskausviikolla 38, joka tuntui niin järkyttävän epäreilulta - ei vaan itseä tai erityisesti vaimoa kohtaan, mutta vauvaa kohtaan josta (tai mistään) ei löytynyt edes mitään selittävää tekijää tapahtumalle.

Aivan järkyttävää varmasti ja otan osaa sen verran kuin anonyymi palstajannu voi. Olen itse tarkoituksella lapseton, mutta voin (vain) kuvitella miten kamalaa tuo on.

kyllä toki voidaan aina olemassaolon kysymykseen ”miten” vastailla, mutta kukaan ei voi ”miksi” kategoriaan vastata tyhjentävällä tavalla. Eli sellainen ajatusjatkumo tässä kuitenkin itsellä kytee.

"Miksi?" saattaa olla kokonaan vääränlainen kysymys. Ei sillä ettei sitä pitäisi kysyä, mutta universumi on niin vitun omituinen, että aika ja avaruus taipuu, galakseja on enemmän kuin hiekanjyviä tällä meidän pienellä kuulalla, ja tänne SOL-kolkkaan on kehittynyt yksi älykäs, turhantärkeä laji kädellisiä joka osaa kysyä: "miksi?"

Kirkossa olen pysynyt jäsenenä vähän kuin perinteen yms vuoksi, koska kuitenkin monet maamme arvopohjat ovat sieltä ja hyvä niin, terveempi lähtökohta kuin esim tänne valuva islam - jota moni ”eroa kirkosta” ihminen tuntuu paljon paremmin sietävän, joka on hyvin kaksinaamaista ja hämmentävää.

Liittyykö tämä Jumalan olemassaoloon? Kuulostaa, että tykkäät kulttuurista ja haluat pitää sen tämmöisenä. Ja ne arvopohjat eivät edelleenkään ole sieltä. "Siellä" se arvopohja on juuri sama kuin näköjään pelkäämässäsi Islamissa. Noin 700 vuotta "edellä" vain. 700 vuotta kicking and screaming ihmiskunnan jarruna jos minulta kysytään.

Mutta kirkon jäsenyyttä sitäkin olen viime aikoina vakavasti miettinyt - minulla ei ole mitään sinällään kirkkoa vastaan, mutta en jaksaisi enää veroa maksaa.

Siis uskotko Jumalaan? Ateistina olisi hassu ajatus maksaa kirkollisveroa, vaikka kirkko Suomessa on taas paras maailmassa.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tässä vuosikymmenien vieriessä on tainnut nostaa päätään myös enemmän ja enemmän sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tuota jumaluuden olemassaoloa, mutta tähän ei tarvita kirkkoa tai mihinkään uskontokuntaan lukeutumista.....
Niin, ei kai kukaan noin yleisesti kiellä jumalien tai jumalan olemassaoloa, sehän olisi tyhmää ja epäloogista. Yhä useampi ei vaan enää usko väitteisiin jumalista ja on siis ateisti. Toki jumalan, edes yhden, olemassaolon todennäköisyys voi olla eri ihmisten mielestä lähes nolla, mutta sehän ei ole "jumaluuden kieltämistä".
 

emiilioo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Flyers, Barca, Azzurri
Tunnen ihmisiä, jotka uskovat ihan aidosti Jumalaan. He vaikuttavat ainakin sivusta katsottuna suhteellisen onnellisilta ja positiivisilta henkilöiltä. Saattavat olla persoonina sellaisia, jotka kaipaavat jonkinlaista pehmentävää tasoa karun arkitodellisuuden ylle. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että he tekisivät elämässään päätöksiä pohjautuen "pääsenkö taivaaseen vai en" -periaatteeseen, eli ovat siinä mielessä järkeviä ainakin mun kirjoissa. Vielä positiivisempaa on se, etteivät paasaa uskostaan tai moralisoi muita. Suomessa muutenkin ollaan suhteellisen hissukseen uskonasioihin liittyen, kun vertaa siihen millaista politiikkaa tai viihdettä tehdään ulkomailla.

Palatakseni pehmentävään tasoon, (jota moni varmasti kaipaa), niin sen voi löytää arkielämästä ilman uskoakin (pohdiskelusta, luonnosta, ihmisten pienistä hyvistä teoista jne.), ero on ehkä siinä miten sen on tarinallistanut itselleen oman päänsä sisällä.

Itse uskon symbolisella tasolla Raamatun tiettyihin ydinajatuksiin, mutta en kuulu kirkkoon. Suurin syy sille on, etten usko kuoleman jälkeiseen elämään.
 

jussi_j

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
.... Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että he tekisivät elämässään päätöksiä pohjautuen "pääsenkö taivaaseen vai en" -periaatteeseen, eli ovat siinä mielessä järkeviä ainakin mun kirjoissa....
Jos itse uskoisin taivaspaikan mahdollisuuteen, niin tekisin kaikkeni, että pääsen sinne. Näkisin mielummin niin, että jos uskoo siihen, niin kannattaisi varmaan elää sen mukaan, ettei joudu ikuiseen tuleen vai mikä se nyt sitten onkin minkäkin jumalatarinan kohdalla tai ei se ainakaan järkevää ole. Eikö niillä lähes kaikilla joku helvetin tapainen ole?

Oikea totuus lienee, että monet ihmiset sanovat uskovansa, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävää ja oikeasti ne vaan toivovat jumalan olevan tai pelkäävät sen olevan ja sanovat noin.
 

synchro

Jäsen
Nyt, kun tämä viestiketju taas tuli hetkeksi pintaan, päätin purkautua itsekin. Olen jo pitkään miettinyt omien ajatusten ulos päästämistä, mutta ne ovat lähinnä sellaista sekalaisen poukkoilevaa ajatustenvirtaa verrattuna moneen tännekin kirjoittavaan, jotka näkökannasta riippumatta ovat perehtyneet asioihin huomattavasti itseäni paremmin.

Olen kasvanut tapakristillisessä perheessä, mutta varsinkin isäni vanhemmat olivat hartaampia uskovaisia. Siksi kaikissa sukujuhlissa on luettu ruokarukoukset, laulettu jollakin lailla teemaan liittyviä virsiä ja jouluisin luettu jouluevankeliumi. Kirkossa kävimme perheen kanssa jouluisin ja tietenkin kaikissa suvun kristillisissä juhlissa ja hautajaisissa. Lapsena olin seurakunnan kerhoissa ja sunnuntaisin pyhäkoulussa. Rippikoulu tuli tietenkin myös käytyä. Kaikki uskonnon ympärillä oli niin luonnollista, että eipä sitä olennaisinta kysymystä tullut oikein missään vaiheessa kunnolla edes mietittyä, kaikki vaan oli niin kuin oli ja miten se lapselle kerrottiin. En kyllä muista missään vaiheessa aidosti uskoneeni jumalaan, vaikka jonkinlaisen oman iltarukouksenkin joskus kehitin.

Rippikoulun jälkeen tuli hetkeksi jonkinlainen uskonnollinen hengähdys, mutta luulen sen johtuvan enemmän yhteisöllisyydestä ja mukavista oheistekemisistä kuin pyhän hengen tuulahduksesta. Aika pian sen jälkeen alkoi lopulta järki voittaa. Eihän siinä missään ollut mitään järkeä. Tuntui aika ahdistavalta olla sukujuhlissa ja kädet ristissä toistaa uskontunnustusta tai laulaa suurta kiitosta armolliselle jumalalle, joka taas oli pelastanut pienen eksyneen. En ole koskaan ollut mikään keskustelija enkä osannut asiasta silloinkaan kenellekään puhua. En tuntenut tai tiennyt ketään, joka olisi ajatellut kanssani samoin tai jopa eronnut kirkosta. Tuskin edes tiesin, että kirkosta voi erota. Muistelen hämärästi, että ala-asteella saattoi aikanaan olla joku, joka ei osallistunut uskonnon opetukseen ja asiaa joidenkin lasten kanssa ihmeteltiin ja tietenkin tätä uskonnotonta pidettiin outona. Kun otetaan vielä huomioon uskonnon omituinen asema niin henkilökohtaisena asiana, ettei siitä voi puhua, olin vain hiljaa ja menin muiden mukana.

Aikuistuttua ja kotoa muutettua yhteys sukulaisiin väheni eikä uskonto oikeastaan vaikuttanut minuun millään lailla. Kuuluin tietenkin yhä kirkkoon, koska kirkkoon kuuluu kuulua. 26-vuotiaana tapasin nykyisen vaimoni, joka oli eronnut kirkosta. Keskustelimme jossain vaiheessa uskonnosta ja hän totesi, että taidan jollakin tavalla uskoa jumalaan, koska kuulun kirkkoon. Tämä lausahdus havahdutti minut. Kuuluin kirkkoon, koska kaikki kuuluvat kirkkoon. Hyvin pian sen jälkeen erosin kirkosta, koska minulla ei ollut mitään syytä kuulua kirkkoon.

Tästä päästäänkin vihdoin asiaan. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, minua on alkanut suunnattomasti ahdistaa uskonnon sulautuminen kulttuuriin ja uskonnon esilläolo yhteiskunnassa. Ehkä jopa suurin osa perheistä viettää nykyään joulua tai pääsiäistä ilman uskonnollista sävyä, mutta veikkaan, että aika monelle kuitenkin kerrotaan jeesuksen syntymästä tai ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. Joululauluissa vähintään törmää jeesus-lapseen tai jumalaan jossain muodossa ja Suvi-virsi on ihan oma lukunsa. Uskonnosta, jeesuksesta ja jumalasta kuulee puhuttavan vähän väliä. Milloin joku kiittää jumalaa itse tekemästään lapsesta tai rankan harjoittelun tuloksena tehdystä hyvästä urheilusuorituksesta. Lehtijutussa joku kiitti jumalaa osaavista lääkäreistä, jotka pelastivat hengen ja telkkarissa joku kiitti jumalaa siitä, että kiittäjä oli tarpeeksi kaukana autopommista, joka räjähti. Naapurista ei niin väliä - hänkin varmaan olisi kiittänyt, jos ei olisi räjähtänyt auton mukana. Uskonnottomuudesta ei kuule puhuttavan. Varmaan siksi, että ei ole mitään puhuttavaa. Uskonnottomat ovat ylpeitä omista aikaansaannoksistaan, kiittävät osaavia lääkäreitä suoraan tai sanovat olleensa onnekkaita. Kaipaisin ehdottomasti lisää keskustelua uskonnottomuudesta, mutta luulen, että esimerkiksi uskonnon itselleen luoma asema herkkänä yksityisenä asiana ja suuren uskovien massan mielensä pahoittaminen ovat asioita, miksei kukaan vaikutusvaltaisempi henkilö tee avausta aiheesta.

Yle Mot:ssa oli viime viikolla juttu vähävaraisten ruoka-avusta, jota jakavat järjestöt ovat suurelta osin taustaltaan kristillisiä. Jutussa kerrottiin, että Korson helluntaiseurakunta järjesti ennen ruokajakoa hartaushetken, johon osallistumalla sai ruokakassin jonon ohi. Tällainen huonompiosaisten hyväksikäyttö on suorastaan oksettavaa, mutta silti se lisää mielikuvaa kirkosta hyväntekijänä. Olen kuullut muutaman ihmisen sanovan, ettei oikein usko ainakaan raamatun jumalaan, mutta kuuluu kirkkoon, koska kirkko tekee paljon hyvää. Jokainen saa tietenkin kuulua kirkkoon halunsa mukaan, mutta pidän outona kirkkoon kuulumista, jos ei usko kirkon tärkeimpään ja olennaisimpaan opetukseen. Moni kirkkoon kuuluva myös sanoo, että ei usko raamatun jumalaan, mutta jokin korkeampi voima on pakko olla olemassa. Eikö kirkko ja raamattu nimenomaan kerro raamatun jumalasta? Jos keksii itse jonkin muun korkeamman voiman, niin sehän on täysin päinvastaista, mitä raamatussa sanotaan, eli muiden jumalien pitämistä, mikä taas ei mielestäni mitenkään eroa esimerkiksi ukko-ylijumalan palvomisesta.

Lopuksi vielä lyhyesti yhdestä kestoahdistuksen aiheesta, kristillisistä arvoista. Onko niin, että esimerkiksi lähimmäisen rakkautta ei ollut olemassa ennen kuin jeesus sen jossain saarnassaan keksi? On mielestäni selvää, että suurempia yhdyskuntia ei olisi voinut syntyä ilman toisten auttamista ja sopimuksia, ettei toisia esimerkiksi saa tappaa. Varmasti ns. kristillisillä arvoilla on roolinsa länsimaisessa kehityksessä, mutta emme voi tietää, mitä ilman kristinuskoa olisi tapahtunut. Olen luullut, että yksi tärkeimmistä kristillisistä arvoista on totella jumalaa ja jeesusta ja elää heidän käskyjensä mukaan. Kuulostaa alistamiselta. Toivon, ettei kenenkään arvoihin nykyään kuuluisi tällainen kyseenalaistamaton sokea tottelu, joka perustuu joko tuhansia vuosia vanhoihin tarinoihin tai koko ajan vaihtuviin tulkintoihin niistä. Jokaisen, joka sanoo kristillisten arvojen olevan tärkeitä tai kuuluu kirkkoon, koska sen edustamat asiat ovat hyviä, tulisi kysyä itseltään uskooko oikeasti jumalaan. Uskon, että monella vastaus on ei. Tällöin ihmisen pitäisi mielestäni keskittyä kirkon ja uskonnon sijaan edistämään edustamiaan arvoja muulla tavalla, eikä pönkittää kirkon ja uskonnon asemaa kuulumalla yhteisöön ja ryhmään, jonka olennaisinta väittämää ei usko.

Paljon tuli kirjoitettua, mutta paljon jäi kirjoittamattakin. Pointtina se, että uskon kaltaisiani olevan paljon. Toivon, että ihmiset uskaltaisivat puhua uskonnottomuudestaan ja kyseenalaistaa totuttuja kristillistä perua olevia tapoja. Vähintä olisi, etteivät ihmiset ajattelemattomuuttaan siirtäisi näitä perinteitä lapsilleen, vaan maailma muuttuisi pikkuhiljaa, pieni pala kerrallaan, paremmaksi paikaksi.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Onko niin, että esimerkiksi lähimmäisen rakkautta ei ollut olemassa ennen kuin jeesus sen jossain saarnassaan keksi? On mielestäni selvää, että suurempia yhdyskuntia ei olisi voinut syntyä ilman toisten auttamista ja sopimuksia, ettei toisia esimerkiksi saa tappaa. Varmasti ns. kristillisillä arvoilla on roolinsa länsimaisessa kehityksessä, mutta emme voi tietää, mitä ilman kristinuskoa olisi tapahtunut.
Juutalaisuudessa on ihan vastaavat eettiset ohjeet kuin kristinuskon kultainen sääntö ja niin on varmaan kaikissa suurissa uskonnoissa. Luterilaisuuden mukaan jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna myös eettinen koodisto eli ns. luonnollinen moraali eli normaali ihminen ihan luonnostaan tietää mikä on oikein ja väärin. Oma käsitykseni on, että se mitä kristinusko eniten mullisti tullessaan oli ihmisten tasa-arvo; jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas. Mutta varmaan paremmin historiaa tuntevat tietävät tästä ja monesta muusta asiasta paljon enemmän...
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Siirrän oleellisempaan ketjuun.

Ateistien ja tieteen nimissä suuria ihmisoikeusrikoksia on tehty1900-luvulla paljon. Neuvostoliitto, Kiina, Kamputsea tekijöina noin esimerkiksi. Alkuperäinen ajatus @Laitela jumalaan uskomisesta vaihtoehtona saa monen sivistyneen ateistinkin tuen. Ateistina pidän jumalaa samalla tavalla hyvänä asiana kuin uskomista omaan suosikkiseuraan. Kumpikin pettää sata varmasti.

En usko tuohon suhdelukuun raskaissa rikoksissa ihmisiä vastaan 1900-luvulla. Minusta ihminen saa uskoa tai olla uskomatta. En näe uskovia ihmisiä ongelmana, kuten näen tieteen ja ateismin nimissä operoineet marxilaiset, maolaiset ja kaikki noiden leniniläiset ja muut välimuodot.

Näistä sanoisin semmoisen huomion, etteivät mitkään mainituista ihmisoikeusrikkomuksista olleet ateismin nimissä. Eikä edes sen takia, että jumalien tarjoamaa moraalisäännöstöä ei hyväksytty. Jokaisen taustalla on ollut ideologia, liittyi siihen jumalia tai ei.

"Tieteen nimissä" on myöskin aika hankala sijoittaa tuohon lokeroon, kun kyseessä on metodi luotettavan tiedon hankkimiseen ulkomaailmasta.

Sitä voi tietysti väittää toimivansa esim. tieteen käsikassarana, mutta tuo metodi ei anna nähdäkseni eväitä kansanmurhiin vaikka miten asiaa kääntelisi.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Samasta ketjusta toinenkin poiminta paremmin sopivaan ketjuun:

Mielipiteensä kullakin, mutta onko Jumalaan uskominen jotenkin paha asia? Tiedetään, että etenkin Yhdysvalloissa uskonto viedään liian pitkälle, mutta siinä olen heidän kanssaan samaa mieltä, että paljon parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on edes jotain. Ateistina se on mitä? Maata päälle ja loputon pimeys?
@Laitela Miksi on parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on jotain? Ja onko siihen parempi uskoa riippumatta siitä, onko se totta vai ei?
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Niin, miksi ihmeessä on tärkeää, että kuoleman jälkeen olisi elämää? Miksi niin moni ihminen pitää itseään niin tärkeänä, että vaeltelesi jossain vielä kuolemansakin jälkeen? Kuoleman jälkeen elämä vain loppuu, yhtä satunnaisesti kuin on meille tullutkin. Ei sillä, ettenkö itse olisi tällä hetkellä ihan kiitollinen tästä biologisesta sattumasta joka omalle kohdalle osui.
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Samasta ketjusta toinenkin poiminta paremmin sopivaan ketjuun:


@Laitela Miksi on parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on jotain? Ja onko siihen parempi uskoa riippumatta siitä, onko se totta vai ei?
Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen, et näe "siellä jossain" itsellesi tärkeitä henkilöitä/eläimiä? Se olisi silloin periaatteessa yksi ja sama, mitä elämässäsi touhuat, kunhan et muille ihmisille jää kiinni, koska he tietysti voivat edelleen rangaista. Joten siihen kyllä uskon, että jos elämässäsi teet jatkuvasti pahaa (nyt ei puhuta mistään näpistyksistä/vakuutuspetoksista), jossain se kyllä pistetään muistiin, ja kun joku päivä aika on, teot punnitaan.

Sitä varmaan on ihan turha pohtia, ovatko nämä asiat totta, vai ei. Tiede niitä ei tule selvittämään, joten totuus asiaan taitaa löytyä kunkin pään sisältä. Elämä ja sielu tuntuvat vain sen verran ihmeellisiltä asioilta, että jossain niiden on jatkuttava, vaikka fyysistä kuorta ei enää olisikaan. Minä en juurikaan panosta uskontoon, mutta siihen uskon, että jotain maanpäällisen elämän jälkeenkin on.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Näistä sanoisin semmoisen huomion, etteivät mitkään mainituista ihmisoikeusrikkomuksista olleet ateismin nimissä. Eikä edes sen takia, että jumalien tarjoamaa moraalisäännöstöä ei hyväksytty. Jokaisen taustalla on ollut ideologia, liittyi siihen jumalia tai ei.

"Tieteen nimissä" on myöskin aika hankala sijoittaa tuohon lokeroon, kun kyseessä on metodi luotettavan tiedon hankkimiseen ulkomaailmasta.

Sitä voi tietysti väittää toimivansa esim. tieteen käsikassarana, mutta tuo metodi ei anna nähdäkseni eväitä kansanmurhiin vaikka miten asiaa kääntelisi.

Kun Lenin sai vallan Neuvostoliitossa 1917, hän sääti ateistisen propagandan vapauden. Se tuli voimaan 1918. Vuonna 1921 ja osin jo ennen sitä, NKP loi taistelevan ateismin periaatteen saadakseen kaiken porvarillisen taikauskon kitkettyä. Viimeistään vuonna 1927 NKP totesi, että taistelua on lisättävä, ja systemaattinen uskovien vaino tieteellisen ateismin nimissä kiihtyi. Vuonna 1929 NKP sääti lain, jossa virallistettiin uskovien vaino osana NKP:n ja Neuvostovaltion tieteellistä siirtymää seuraavaan etappiin tieteellisen ateismin polulla.

Sodan alla ja sen aikana 1944 NKP vaati uskonnonvastaisen tieteellis-koulutuksellisen propagandakampanjan tehostamista, ja vuonna 1948 joukko jumalan olemassaolosta keskustelleita opiskelijoita pidätettiin marxismi-leninismille vihamielisen arvostelun esittämisestä.

Tieteen ja ateismin nimissä Neuvostoliitossa tehtiin vuosikymmeniä raskaita ihmisoikeusrikoksia vaikka kuinka paljon. Asiasta löytyy suomeksikin paljon materiaalia.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen, et näe "siellä jossain" itsellesi tärkeitä henkilöitä/eläimiä?
Miksi se olisi lohdutonta? Minusta on omituinen ajatus, että tämä elämä olisi vain jotain pakkopullaa joka on lusittava pois ennen kuin se kuolemanjälkeinen oikea elämä alkaa. Mieluummin otan tästä elämästä, jonka varmuudella tiedän olevan todellista, kaiken irti.

Se olisi silloin periaatteessa yksi ja sama, mitä elämässäsi touhuat, kunhan et muille ihmisille jää kiinni, koska he tietysti voivat edelleen rangaista.
En tiedä sinusta, mutta ainakin minulla on kyky empatiaan, joka ohjaa tekemisiäni ja kannustaa minua olemaan hyvä muille ihmisille. Ja vaikkei olisikaan, ihan puhtaasti itsekkäältä kannalta haluan elää sellaisessa maailmassa, jossa minua ei murhata tai kamojani varasteta, ja omalta osaltani voin vaikuttaa asiaan niin, etten itsekään varasta tai murhaa ja kannustan näin muita tekemään samoin.

Joten siihen kyllä uskon, että jos elämässäsi teet jatkuvasti pahaa (nyt ei puhuta mistään näpistyksistä/vakuutuspetoksista), jossain se kyllä pistetään muistiin, ja kun joku päivä aika on, teot punnitaan.
Uskot siihen siis, koska haluat sen olevan totta, etkä siksi, että se olisi mielestäsi oikeasti totta?

Sitä varmaan on ihan turha pohtia, ovatko nämä asiat totta, vai ei. Tiede niitä ei tule selvittämään, joten totuus asiaan taitaa löytyä kunkin pään sisältä.
Ei, totuus ei löydy kunkin pään sisältä, vaan totuus on totuus riippumatta siitä, saammeko sitä koskaan selville. Siellä pään sisällä on usko, ja usko ei välttämättä korreloi todellisuuden kanssa.

Elämä ja sielu tuntuvat vain sen verran ihmeellisiltä asioilta, että jossain niiden on jatkuttava, vaikka fyysistä kuorta ei enää olisikaan.
Muistatko missä olit ennen syntymääsi? Jos et, miksi kuvittelet että olisit jossain kuolemasi jälkeen?

Kaiken nykytiedon valossa elämä on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu. Ja sielu on nätti sana, joka ei tarkoita oikein mitään. Jos sielulla tarkoitetaan tietoisuutta, se on (jälleen kaiken nykytiedon valossa) riippuvainen aivoista, joiden toiminta lakkaa kuolemaan.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Kun Lenin sai vallan Neuvostoliitossa 1917, hän sääti ateistisen propagandan vapauden. Se tuli voimaan 1918. Vuonna 1921 ja osin jo ennen sitä, NKP loi taistelevan ateismin periaatteen saadakseen kaiken porvarillisen taikauskon kitkettyä. Viimeistään vuonna 1927 NKP totesi, että taistelua on lisättävä, ja systemaattinen uskovien vaino tieteellisen ateismin nimissä kiihtyi. Vuonna 1929 NKP sääti lain, jossa virallistettiin uskovien vaino osana NKP:n ja Neuvostovaltion tieteellistä siirtymää seuraavaan etappiin tieteellisen ateismin polulla.

Sodan alla ja sen aikana 1944 NKP vaati uskonnonvastaisen tieteellis-koulutuksellisen propagandakampanjan tehostamista, ja vuonna 1948 joukko jumalan olemassaolosta keskustelleita opiskelijoita pidätettiin marxismi-leninismille vihamielisen arvostelun esittämisestä.

Tieteen ja ateismin nimissä Neuvostoliitossa tehtiin vuosikymmeniä raskaita ihmisoikeusrikoksia vaikka kuinka paljon. Asiasta löytyy suomeksikin paljon materiaalia.

Ateismilla tarkoitettiin varmaan silloin jotain muuta kuin nykyään. Sitä, että raivataan uskonto toisen ideologian tieltä. Sen toki myönnän, että jossain mielessä tätä on voitu sanoa ateismin nimissä tehtäväksi, ikään kuin kyseessä olisi hyve itsessään. Taka-ajatuksena on joka tapauksessa ollut "aivopestä" kansa ideologiasta toiseen. Sama suoritettiin Pohjois-Koreassa ja nyt siellä on kolmas sukupolvi jumalia johtamassa ateistista valtiota.

Uskonto nähtiin kilpailevana dogmina sille leninismille, mitä yritettiin ajaa sisään. Ja sitä voi kutsua tieteelliseksi kunnes lehmät tulevat kotiin, ilman että se on sitä. Rotuoppi oli "tieteen" kuuminta hottia Saksassa 20-40 -luvuilla, mutta eikö sieltäkin löytynyt taustalta muutaman ihmisen rasistiset päähänpinttymät, joita koetettiin epätoivoisesti pukea tieteen kaapuun.

Ateismi on jumaluskon puuttumista, tyhjiö sillä palvonnan alueella. Jos sitä ei stalinismi tai leninismi tai mikään muukaan -ismi täytä, siellä ei ole mitään käytettävää hirmutekoihin. Ongelma on toki, että yleensä sen tyhjiön jokin täyttää. Maria Nordin tms.
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Kuten hyvin osoitat, nämä ovat mielipidekysymyksiä. Joku uskoo, toinen ei. Nykytieto vastaa vain siihen, että elämä todella on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu jossain kohtaa. Siltikään se ei voi kertoa, mitä sen jälkeen tai ennen sitä, tai se itse on astunut heikoille faktapohjattomuuden jäille, koska ei sieltä ei enää ole mitään faktatietoa. Sitä se ei oman uskottavuutensa vuoksi voi tehdä. Aikanaan oli ehdottoman hyvä, että tiede erotettiin uskonnosta, koska ihmisen pitää kehittyä, mutta tiede ei voi tulla kertomaan hengellisistä asioista. Silloin se olisi pelkkä uskomus muiden joukossa, ei tietoa.

Makuasioista on vaikea kiistellä.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Ateismilla tarkoitettiin varmaan silloin jotain muuta kuin nykyään. Sitä, että raivataan uskonto toisen ideologian tieltä. Sen toki myönnän, että jossain mielessä tätä on voitu sanoa ateismin nimissä tehtäväksi, ikään kuin kyseessä olisi hyve itsessään. Taka-ajatuksena on joka tapauksessa ollut "aivopestä" kansa ideologiasta toiseen. Sama suoritettiin Pohjois-Koreassa ja nyt siellä on kolmas sukupolvi jumalia johtamassa ateistista valtiota.

Tieteellisessä mielessä marxismi-leninismi ei ollut johtava, ateistinen ideologia. Kirjoitin näin:

Ateistien ja tieteen nimissä suuria ihmisoikeusrikoksia on tehty1900-luvulla paljon. Neuvostoliitto, Kiina, Kamputsea tekijöina noin esimerkiksi.

Marxismi-leninismi ei todellisuudessa ollut tieteellinen oppi. Mutta niin vain NKP:sta alkaen puhdistivat valtavissa vainoissa ihmisiä erityisesti Neuvostoliitossa luotujen ateististen ja tieteellisten periaatteiden mukaan.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kuten hyvin osoitat, nämä ovat mielipidekysymyksiä. Joku uskoo, toinen ei. Nykytieto vastaa vain siihen, että elämä todella on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu jossain kohtaa. Siltikään se ei voi kertoa, mitä sen jälkeen tai ennen sitä, tai se itse on astunut heikoille faktapohjattomuuden jäille, koska ei sieltä ei enää ole mitään faktatietoa. Sitä se ei oman uskottavuutensa vuoksi voi tehdä. Aikanaan oli ehdottoman hyvä, että tiede erotettiin uskonnosta, koska ihmisen pitää kehittyä, mutta tiede ei voi tulla kertomaan hengellisistä asioista. Silloin se olisi pelkkä uskomus muiden joukossa, ei tietoa.

Makuasioista on vaikea kiistellä.
Niin aina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös