Uskotko Jumalaan?

[Wäinö#16]

Onko niin, että esimerkiksi lähimmäisen rakkautta ei ollut olemassa ennen kuin jeesus sen jossain saarnassaan keksi? On mielestäni selvää, että suurempia yhdyskuntia ei olisi voinut syntyä ilman toisten auttamista ja sopimuksia, ettei toisia esimerkiksi saa tappaa. Varmasti ns. kristillisillä arvoilla on roolinsa länsimaisessa kehityksessä, mutta emme voi tietää, mitä ilman kristinuskoa olisi tapahtunut.

Juutalaisuudessa on ihan vastaavat eettiset ohjeet kuin kristinuskon kultainen sääntö ja niin on varmaan kaikissa suurissa uskonnoissa. Luterilaisuuden mukaan jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna myös eettinen koodisto eli ns. luonnollinen moraali eli normaali ihminen ihan luonnostaan tietää mikä on oikein ja väärin. Oma käsitykseni on, että se mitä kristinusko eniten mullisti tullessaan oli ihmisten tasa-arvo; jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas. Mutta varmaan paremmin historiaa tuntevat tietävät tästä ja monesta muusta asiasta paljon enemmän...

 

[laalki]

Siirrän oleellisempaan ketjuun.

Ateistien ja tieteen nimissä suuria ihmisoikeusrikoksia on tehty1900-luvulla paljon. Neuvostoliitto, Kiina, Kamputsea tekijöina noin esimerkiksi. Alkuperäinen ajatus @Laitela jumalaan uskomisesta vaihtoehtona saa monen sivistyneen ateistinkin tuen. Ateistina pidän jumalaa samalla tavalla hyvänä asiana kuin uskomista omaan suosikkiseuraan. Kumpikin pettää sata varmasti.

En usko tuohon suhdelukuun raskaissa rikoksissa ihmisiä vastaan 1900-luvulla. Minusta ihminen saa uskoa tai olla uskomatta. En näe uskovia ihmisiä ongelmana, kuten näen tieteen ja ateismin nimissä operoineet marxilaiset, maolaiset ja kaikki noiden leniniläiset ja muut välimuodot.

Näistä sanoisin semmoisen huomion, etteivät mitkään mainituista ihmisoikeusrikkomuksista olleet ateismin nimissä. Eikä edes sen takia, että jumalien tarjoamaa moraalisäännöstöä ei hyväksytty. Jokaisen taustalla on ollut ideologia, liittyi siihen jumalia tai ei.

"Tieteen nimissä" on myöskin aika hankala sijoittaa tuohon lokeroon, kun kyseessä on metodi luotettavan tiedon hankkimiseen ulkomaailmasta.

Sitä voi tietysti väittää toimivansa esim. tieteen käsikassarana, mutta tuo metodi ei anna nähdäkseni eväitä kansanmurhiin vaikka miten asiaa kääntelisi.

 

[Vintsukka]

Samasta ketjusta toinenkin poiminta paremmin sopivaan ketjuun:

Mielipiteensä kullakin, mutta onko Jumalaan uskominen jotenkin paha asia? Tiedetään, että etenkin Yhdysvalloissa uskonto viedään liian pitkälle, mutta siinä olen heidän kanssaan samaa mieltä, että paljon parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on edes jotain. Ateistina se on mitä? Maata päälle ja loputon pimeys?

@Laitela Miksi on parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on jotain? Ja onko siihen parempi uskoa riippumatta siitä, onko se totta vai ei?

 

[Valapatto]

Niin, miksi ihmeessä on tärkeää, että kuoleman jälkeen olisi elämää? Miksi niin moni ihminen pitää itseään niin tärkeänä, että vaeltelesi jossain vielä kuolemansakin jälkeen? Kuoleman jälkeen elämä vain loppuu, yhtä satunnaisesti kuin on meille tullutkin. Ei sillä, ettenkö itse olisi tällä hetkellä ihan kiitollinen tästä biologisesta sattumasta joka omalle kohdalle osui.

 

[Laitela]

Samasta ketjusta toinenkin poiminta paremmin sopivaan ketjuun:


@Laitela Miksi on parempi uskoa, että elämän jälkeenkin on jotain? Ja onko siihen parempi uskoa riippumatta siitä, onko se totta vai ei?

Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen, et näe "siellä jossain" itsellesi tärkeitä henkilöitä/eläimiä? Se olisi silloin periaatteessa yksi ja sama, mitä elämässäsi touhuat, kunhan et muille ihmisille jää kiinni, koska he tietysti voivat edelleen rangaista. Joten siihen kyllä uskon, että jos elämässäsi teet jatkuvasti pahaa (nyt ei puhuta mistään näpistyksistä/vakuutuspetoksista), jossain se kyllä pistetään muistiin, ja kun joku päivä aika on, teot punnitaan.

Sitä varmaan on ihan turha pohtia, ovatko nämä asiat totta, vai ei. Tiede niitä ei tule selvittämään, joten totuus asiaan taitaa löytyä kunkin pään sisältä. Elämä ja sielu tuntuvat vain sen verran ihmeellisiltä asioilta, että jossain niiden on jatkuttava, vaikka fyysistä kuorta ei enää olisikaan. Minä en juurikaan panosta uskontoon, mutta siihen uskon, että jotain maanpäällisen elämän jälkeenkin on.

 

[Cobol]

Näistä sanoisin semmoisen huomion, etteivät mitkään mainituista ihmisoikeusrikkomuksista olleet ateismin nimissä. Eikä edes sen takia, että jumalien tarjoamaa moraalisäännöstöä ei hyväksytty. Jokaisen taustalla on ollut ideologia, liittyi siihen jumalia tai ei.

"Tieteen nimissä" on myöskin aika hankala sijoittaa tuohon lokeroon, kun kyseessä on metodi luotettavan tiedon hankkimiseen ulkomaailmasta.

Sitä voi tietysti väittää toimivansa esim. tieteen käsikassarana, mutta tuo metodi ei anna nähdäkseni eväitä kansanmurhiin vaikka miten asiaa kääntelisi.

Kun Lenin sai vallan Neuvostoliitossa 1917, hän sääti ateistisen propagandan vapauden. Se tuli voimaan 1918. Vuonna 1921 ja osin jo ennen sitä, NKP loi taistelevan ateismin periaatteen saadakseen kaiken porvarillisen taikauskon kitkettyä. Viimeistään vuonna 1927 NKP totesi, että taistelua on lisättävä, ja systemaattinen uskovien vaino tieteellisen ateismin nimissä kiihtyi. Vuonna 1929 NKP sääti lain, jossa virallistettiin uskovien vaino osana NKP:n ja Neuvostovaltion tieteellistä siirtymää seuraavaan etappiin tieteellisen ateismin polulla.

Sodan alla ja sen aikana 1944 NKP vaati uskonnonvastaisen tieteellis-koulutuksellisen propagandakampanjan tehostamista, ja vuonna 1948 joukko jumalan olemassaolosta keskustelleita opiskelijoita pidätettiin marxismi-leninismille vihamielisen arvostelun esittämisestä.

Tieteen ja ateismin nimissä Neuvostoliitossa tehtiin vuosikymmeniä raskaita ihmisoikeusrikoksia vaikka kuinka paljon. Asiasta löytyy suomeksikin paljon materiaalia.

 

[Vintsukka]

Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen, et näe "siellä jossain" itsellesi tärkeitä henkilöitä/eläimiä?

Miksi se olisi lohdutonta? Minusta on omituinen ajatus, että tämä elämä olisi vain jotain pakkopullaa joka on lusittava pois ennen kuin se kuolemanjälkeinen oikea elämä alkaa. Mieluummin otan tästä elämästä, jonka varmuudella tiedän olevan todellista, kaiken irti.

Se olisi silloin periaatteessa yksi ja sama, mitä elämässäsi touhuat, kunhan et muille ihmisille jää kiinni, koska he tietysti voivat edelleen rangaista.

En tiedä sinusta, mutta ainakin minulla on kyky empatiaan, joka ohjaa tekemisiäni ja kannustaa minua olemaan hyvä muille ihmisille. Ja vaikkei olisikaan, ihan puhtaasti itsekkäältä kannalta haluan elää sellaisessa maailmassa, jossa minua ei murhata tai kamojani varasteta, ja omalta osaltani voin vaikuttaa asiaan niin, etten itsekään varasta tai murhaa ja kannustan näin muita tekemään samoin.

Joten siihen kyllä uskon, että jos elämässäsi teet jatkuvasti pahaa (nyt ei puhuta mistään näpistyksistä/vakuutuspetoksista), jossain se kyllä pistetään muistiin, ja kun joku päivä aika on, teot punnitaan.

Uskot siihen siis, koska haluat sen olevan totta, etkä siksi, että se olisi mielestäsi oikeasti totta?

Sitä varmaan on ihan turha pohtia, ovatko nämä asiat totta, vai ei. Tiede niitä ei tule selvittämään, joten totuus asiaan taitaa löytyä kunkin pään sisältä.

Ei, totuus ei löydy kunkin pään sisältä, vaan totuus on totuus riippumatta siitä, saammeko sitä koskaan selville. Siellä pään sisällä on usko, ja usko ei välttämättä korreloi todellisuuden kanssa.

Elämä ja sielu tuntuvat vain sen verran ihmeellisiltä asioilta, että jossain niiden on jatkuttava, vaikka fyysistä kuorta ei enää olisikaan.

Muistatko missä olit ennen syntymääsi? Jos et, miksi kuvittelet että olisit jossain kuolemasi jälkeen?

Kaiken nykytiedon valossa elämä on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu. Ja sielu on nätti sana, joka ei tarkoita oikein mitään. Jos sielulla tarkoitetaan tietoisuutta, se on (jälleen kaiken nykytiedon valossa) riippuvainen aivoista, joiden toiminta lakkaa kuolemaan.

 

[laalki]

Kun Lenin sai vallan Neuvostoliitossa 1917, hän sääti ateistisen propagandan vapauden. Se tuli voimaan 1918. Vuonna 1921 ja osin jo ennen sitä, NKP loi taistelevan ateismin periaatteen saadakseen kaiken porvarillisen taikauskon kitkettyä. Viimeistään vuonna 1927 NKP totesi, että taistelua on lisättävä, ja systemaattinen uskovien vaino tieteellisen ateismin nimissä kiihtyi. Vuonna 1929 NKP sääti lain, jossa virallistettiin uskovien vaino osana NKP:n ja Neuvostovaltion tieteellistä siirtymää seuraavaan etappiin tieteellisen ateismin polulla.

Sodan alla ja sen aikana 1944 NKP vaati uskonnonvastaisen tieteellis-koulutuksellisen propagandakampanjan tehostamista, ja vuonna 1948 joukko jumalan olemassaolosta keskustelleita opiskelijoita pidätettiin marxismi-leninismille vihamielisen arvostelun esittämisestä.

Tieteen ja ateismin nimissä Neuvostoliitossa tehtiin vuosikymmeniä raskaita ihmisoikeusrikoksia vaikka kuinka paljon. Asiasta löytyy suomeksikin paljon materiaalia.

Ateismilla tarkoitettiin varmaan silloin jotain muuta kuin nykyään. Sitä, että raivataan uskonto toisen ideologian tieltä. Sen toki myönnän, että jossain mielessä tätä on voitu sanoa ateismin nimissä tehtäväksi, ikään kuin kyseessä olisi hyve itsessään. Taka-ajatuksena on joka tapauksessa ollut "aivopestä" kansa ideologiasta toiseen. Sama suoritettiin Pohjois-Koreassa ja nyt siellä on kolmas sukupolvi jumalia johtamassa ateistista valtiota.

Uskonto nähtiin kilpailevana dogmina sille leninismille, mitä yritettiin ajaa sisään. Ja sitä voi kutsua tieteelliseksi kunnes lehmät tulevat kotiin, ilman että se on sitä. Rotuoppi oli "tieteen" kuuminta hottia Saksassa 20-40 -luvuilla, mutta eikö sieltäkin löytynyt taustalta muutaman ihmisen rasistiset päähänpinttymät, joita koetettiin epätoivoisesti pukea tieteen kaapuun.

Ateismi on jumaluskon puuttumista, tyhjiö sillä palvonnan alueella. Jos sitä ei stalinismi tai leninismi tai mikään muukaan -ismi täytä, siellä ei ole mitään käytettävää hirmutekoihin. Ongelma on toki, että yleensä sen tyhjiön jokin täyttää. Maria Nordin tms.

 

[Laitela]

TEKSTI

Kuten hyvin osoitat, nämä ovat mielipidekysymyksiä. Joku uskoo, toinen ei. Nykytieto vastaa vain siihen, että elämä todella on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu jossain kohtaa. Siltikään se ei voi kertoa, mitä sen jälkeen tai ennen sitä, tai se itse on astunut heikoille faktapohjattomuuden jäille, koska ei sieltä ei enää ole mitään faktatietoa. Sitä se ei oman uskottavuutensa vuoksi voi tehdä. Aikanaan oli ehdottoman hyvä, että tiede erotettiin uskonnosta, koska ihmisen pitää kehittyä, mutta tiede ei voi tulla kertomaan hengellisistä asioista. Silloin se olisi pelkkä uskomus muiden joukossa, ei tietoa.

Makuasioista on vaikea kiistellä.

 

[Cobol]

Ateismilla tarkoitettiin varmaan silloin jotain muuta kuin nykyään. Sitä, että raivataan uskonto toisen ideologian tieltä. Sen toki myönnän, että jossain mielessä tätä on voitu sanoa ateismin nimissä tehtäväksi, ikään kuin kyseessä olisi hyve itsessään. Taka-ajatuksena on joka tapauksessa ollut "aivopestä" kansa ideologiasta toiseen. Sama suoritettiin Pohjois-Koreassa ja nyt siellä on kolmas sukupolvi jumalia johtamassa ateistista valtiota.

Tieteellisessä mielessä marxismi-leninismi ei ollut johtava, ateistinen ideologia. Kirjoitin näin:

Ateistien ja tieteen nimissä suuria ihmisoikeusrikoksia on tehty1900-luvulla paljon. Neuvostoliitto, Kiina, Kamputsea tekijöina noin esimerkiksi.

Marxismi-leninismi ei todellisuudessa ollut tieteellinen oppi. Mutta niin vain NKP:sta alkaen puhdistivat valtavissa vainoissa ihmisiä erityisesti Neuvostoliitossa luotujen ateististen ja tieteellisten periaatteiden mukaan.

 

[Vintsukka]

Kuten hyvin osoitat, nämä ovat mielipidekysymyksiä. Joku uskoo, toinen ei. Nykytieto vastaa vain siihen, että elämä todella on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu jossain kohtaa. Siltikään se ei voi kertoa, mitä sen jälkeen tai ennen sitä, tai se itse on astunut heikoille faktapohjattomuuden jäille, koska ei sieltä ei enää ole mitään faktatietoa. Sitä se ei oman uskottavuutensa vuoksi voi tehdä. Aikanaan oli ehdottoman hyvä, että tiede erotettiin uskonnosta, koska ihmisen pitää kehittyä, mutta tiede ei voi tulla kertomaan hengellisistä asioista. Silloin se olisi pelkkä uskomus muiden joukossa, ei tietoa.

Makuasioista on vaikea kiistellä.

Niin aina.

 

[Cow's opinion]

Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen

EIkä ainoastaan periaatteessa vaan myös käytännössä valtaosa ihmisistä ja eläimistä tekee juuri niin.

Vastasit tässä aika tyhjentävästi miksi uskontoja on olemassa, ihmiset pelkäävät kuolemaa niin paljon että on helpompaa vakuuttaa itsensä uskomaan johonkin yliluonnolliseen kuin vain hyväksyä se tosiasia että kuoleman jälkeen ihminen yksinkertaisesti sanoo sopimuksensa irti.

Se voi olla lohdutonta mutta eipä sille mitään voi. Minä saan lohtua siitä, että koska tiedän niin ihmisten, kasvien, planeettojen olevan samaa energiaa, kuoleman jälkeen olen yhä samaa energiaa ja samalla tavalla pieni hiukkanen maailmankaikkeutta kuin tähänkin asti. En vain ole tiedostava olento siinä vaiheessa, mutta periaatteessa osaltani kuitenkin olemassa.

 

[laalki]

Marxismi-leninismi ei todellisuudessa ollut tieteellinen oppi. Mutta niin vain NKP:sta alkaen puhdistivat valtavissa vainoissa ihmisiä erityisesti Neuvostoliitossa luotujen ateististen ja tieteellisten periaatteiden mukaan.

Ei kai mikään poliittinen doktriini ole tieteellinen?
Pointtini olikin, etteivät ko. periaatteet olleet niinkään ateistisia saati varsinkaan tieteellisiä.

Mutta kuten sanottu, Neuvostoliiton ateismi oli jotain samassa hengessä kuin mainitsemasi tieteelliset periaatteet.

Ja jos syitä esim. Stalinin vainoille haetaan, suurimmat syylliset olivat varmaan nihilismi, ihmisviha, vainoharhaisuus ja suoranainen psykopatia.

 

[BitterX]

Eihän kirkkoon kuuluminen tai jumalaan uskominen välttämättä ole millään lailla toisiinsa liittyviä asioita.

Eräs lähisukulaiseni ei kuulunut kirkkoon, mutta uskoi jumalaan. Hän sanoi, että "se Jumala, johon uskon, ei tarvitse minun rahojani". Minä taas olen agnostikko, mutta kuuluin kirkkoon, koska katsoin kirkon diakoniatyön rahoittamisen arvoiseksi asiaksi siksi, että sillä on Suomessa suuri yhteiskunnallinen merkitys valtion sosiaalipalvelujen täydentäjänä. Minun näkemykseni mukaan erittäin, erittäin moni haavoittuvassa asemassa oleva ihminen saa - vakaumukseen katsomatta - kirkolta apua esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin, päihdeongelmiin, vakavaan yksinäisyyteen tai äärimmäiseen köyhyyteen, jota eivät osaisi tai uskaltaisi hakea valtiolta tai joka ei edes olisi heille saatavilla. Diakoniatyöllä on myös valmiuksia esimerkiksi apuun kriisi- tai suurinnettomuustilanteissa, jonka katson tärkeäksi. Katsoin siis kirkon diakoniatyön siinä määrin merkittävänä yhteiskunnallisesti, että halusin osallistua sen olemassaolon turvaamiseen.

Olen kyllä luonnollisesti tietoinen, että kirkollisverolla rahoitetaan paljon rakenteita ja byrokratiaa, mutta sitä se on. Kaikissa suurissa järjestöissä menee paljon rahaa byrokratiaan, mutta sekin on pohjimmiltaan välttämätöntä. Tehostamisen varaa on aina, mutta ilman byrokratiaa ei ole mitään organisaatiota ja mitä suurempi organisaatio, sitä enemmän rahoitettava rakenteita väistämättä on.

Muuttaessani Itävaltaan en luonnollisestikaan ole myöskään kirkollisverovelvollinen Suomessa ja kirkon jäsenyyteni siirtyi "automaattisesti" paikalliseen luterilaiseen kirkkoyhteisöön. Siitä erosin, koska voimakkaan katolisessa maassa tuo on puhtaan marginaalinen uskonyhteisö, jolla ei ole käytännössä yhteiskunnallista merkitystä, vaan toimii lähes puhtaasti jäsentensä yhteisönä.

Nyt en siis kuulu kirkkoon. Jossakin vaiheessa olen luultavimmin Suomeen taas muuttamassa, jolloin kirkon jäsenyys tulee taas harkintaan. Syy liittymiselle olisi taas tuo diakoniatyön tukeminen, mutta toisaalta tuskin olisin liittymässä, jos kirkon perhe- ja tasa-arvo näkemykset eivät ole yhteiskunnallisen kehityksen kanssa samalla vuosikymmenellä. Harkitsen siis tilanteen mukaan, ja syrjiviä rakenteita en halua rahoittaa. Periaatteessa tämmöisiin asioihin voi jossakin määrin vaikuttaa kirkon sisältä, mutta kirkon demokratiassa on kyllä erittäin paljon tekemistä. Suomessa asuessani toki aina äänestin myös kirkollisvaaleissa, koska halusin tehdä sillä tavoin voitavani myös kirkon asenteiden sinällään positiivisessa mutta aivan lian hitaassa kehityksessä tähän päivään.

 

[sampio]

Elämä on suuri etuoikeus, joka jäi saavuttamatta miljardeilta samoihin aikoihin kanssani uimakilpailuun osallistuneilta, ja sellaisenaan kaunis. En koe tarvitsevani erityistä lohtua siksi, että palaan tilaan, joka kohtaa kaikkia. Elämä on muistoja, ja ne kattavat lopulta hyvin suppean osan edes tiedostamastani ajankulusta.

Tottakai tunnen haikeutta ajatellessani, että joskus tämä kaikki loppuu. Että joskus en enää ole katselemassa tähtitaivasta tai tyyntä järveä, en osana perhettäni. Mutta juuri käsillä olevan hetken ainutkertaisuus tekee elämästä kauniin.

Band of Brothersin luutnantti Ronald Spiersiä mukaillen voisi sanoa, että ihmisen ainoa toivo on hyväksyä se, että hän on jo kuollut. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä nopeammin voi alkaa elää, kuten kuuluu - hetkestä nauttien, muistoja keräten ja läheisiään tukien. Koko elämä riippuu siitä.

 

[Cobol]

Ei kai mikään poliittinen doktriini ole tieteellinen?
Pointtini olikin, etteivät ko. periaatteet olleet niinkään ateistisia saati varsinkaan tieteellisiä.

Oma pointtini oli useampaan kertaan, että ateistien ja tieteen nimissä on tehty suuria ihmisoikeusrikoksia.

En tiedä avautuisiko paremmin, jos sanoisi tieteen nimissä on tehty ilmastohuijauksia. Ehkä silloin kukaan ei ymmärtäisi tieteen olevan huijausta, vaan lähinnä denialistien vääristävän tiedettä?

 

[Steril]

Se voi olla lohdutonta mutta eipä sille mitään voi. Minä saan lohtua siitä, että koska tiedän niin ihmisten, kasvien, planeettojen olevan samaa energiaa, kuoleman jälkeen olen yhä samaa energiaa ja samalla tavalla pieni hiukkanen maailmankaikkeutta kuin tähänkin asti. En vain ole tiedostava olento siinä vaiheessa, mutta periaatteessa osaltani kuitenkin olemassa.

Tavallaan monissa itämaisissa filosofioissa on ihan järkeviä ajatuksia ja tulkintoja tästä asiasta. Kaikki oleva ja ei-oleva on jatkuvaa kiertokulkua, mikään olemassaoleva ei ole pysyvää. Elämä tuottaa aina kuolemaa ja kuolema uutta elämää. Siis rinnastan nyt elämän olevaan ja kuoleman ei-olevaksi "muuttumiseen". Ja kuoleman jälkeen ikään kuin "palaa" osaksi nimetöntä, sinänsä olematonta mutta silti ikuista "Yhtä", miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan. Sitä mistä kaikki on aikoinaan tullutkin.

En ota kantaa siihen, onko kuoleman jälkeen elämää, pääosin olen agnostikko kaikkien uskontojen suhteen ja tavallaan järkevin ajatus on juuri se, että kuoleman jälkeinen olotila ei juuri poikkea olotilasta ennen syntymäämme (sekin tavallaan lohdullista koska eihän siinäkään mitään pahaa ole), mutta kyllä maailmassa tapahtuu sen verran kummallisia ja selittämättömiä asioita että en sano koskaan ei koskaan. Aina hankalia asioita miettiä, ja tuskin kukaan tietää oikeaa vastausta. Tai sitten me kaikki olemme oikeassa, jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa elämme ikuisesti, ja jossain toisessa kuolemme pysyvästi. Ei voi tietää.

 

[Cow's opinion]

Tavallaan monissa itämaisissa filosofioissa on ihan järkeviä ajatuksia ja tulkintoja tästä asiasta. Kaikki oleva ja ei-oleva on jatkuvaa kiertokulkua, mikään olemassaoleva ei ole pysyvää. Elämä tuottaa aina kuolemaa ja kuolema uutta elämää. Siis rinnastan nyt elämän olevaan ja kuoleman ei-olevaksi "muuttumiseen". Ja kuoleman jälkeen ikään kuin "palaa" osaksi nimetöntä, sinänsä olematonta mutta silti ikuista "Yhtä", miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan. Sitä mistä kaikki on aikoinaan tullutkin.

Näin on, en ole kovinkaan syvällisesti tutustunut mihinkään uskontoon, mutta pintaraapaisulla uudelleensyntymisen käsite ainakin jossakin määrin käy mun järkeeni.

 

[Steril]

Näin on, en ole kovinkaan syvällisesti tutustunut mihinkään uskontoon, mutta pintaraapaisulla uudelleensyntymisen käsite ainakin jossakin määrin käy mun järkeeni.

No joo, onhan sekin yksi mahdollisuus, myös sitä ajoin takaa että tietoisuus tässä meidän muodossa voi myös olla vain ohimenevää, ja kuoleman jälkeen se lakkaa mutta silti samalla olemme osa jotakin suurempaa nimetöntä "alkuvoimaa" josta kaikki kumpuaa. Se voi myös olla käsityskykymme ulkopuolella, jolloin emme sitä voi tajutakaan. Näitä tulkintojahan on erilaisia, en ole itsekään sen suuremmin perehtynyt mutta tuntuu jotenkin loogisemmalta kuin perinteinen kristillinen jumalakäsitys. Buddhalainen käsitys nirvanasta on myös ihan lukemisen arvoinen, aika paljon samaa tausta-ajatusta. Sekä Spinozan jumala, johon mm. Einstein itse uskoi.

 

[Cow's opinion]

No joo, onhan sekin yksi mahdollisuus, myös sitä ajoin takaa että tietoisuus tässä meidän muodossa voi myös olla vain ohimenevää, ja kuoleman jälkeen se lakkaa mutta silti samalla olemme osa jotakin suurempaa nimetöntä "alkuvoimaa" josta kaikki kumpuaa. Se voi myös olla käsityskykymme ulkopuolella, jolloin emme sitä voi tajutakaan. Näitä tulkintojahan on erilaisia, en ole itsekään sen suuremmin perehtynyt mutta tuntuu jotenkin loogisemmalta kuin perinteinen kristillinen jumalakäsitys. Buddhalainen käsitys nirvanasta on myös ihan lukemisen arvoinen, aika paljon samaa tausta-ajatusta. Sekä Spinozan jumala, johon mm. Einstein itse uskoi.

Tätä tarkoitin myös uudelleensyntymisellä, eli me olemme vain energiaa joka sitten kuoleman jälkeen vain vaihtaa muotoaan. Ei siis mitenkään niin että ihminen kirjaimellisesti syntyisi uudelleen.

 

[laalki]

Oma pointtini oli useampaan kertaan, että ateistien ja tieteen nimissä on tehty suuria ihmisoikeusrikoksia.

En tiedä avautuisiko paremmin, jos sanoisi tieteen nimissä on tehty ilmastohuijauksia. Ehkä silloin kukaan ei ymmärtäisi tieteen olevan huijausta, vaan lähinnä denialistien vääristävän tiedettä?

Nimissä.

Ei oikein avaudu. Kuulostaa siltä, että syyt x ja y voidaan lukea siihen nimissä -kategoriaan, liittyivät ne asiaan tai eivät. Kunhan mainitsee ne. Voin tehdä sen ilmastohuijauksen tieteen nimissä, ilman että tieteellä on mitään tekemistä asian kanssa.

Oma vastalauseeni oli se, että siinä missä uskonnollisista teksteistä löytyy suoria ohjeita ja käskyjä kansanmurhiin, ihan mustaa valkoisella, siitä, ettei niihin usko: ei löydy. Se vaatii, että uskonnon/jumalan paikalla olevat place holderit (ne ideologiat) sinne ohjaavat. Insert leninismit ja stalinismit. Ymmärrän kyllä, että näihin on sisäänrakennettuna ateismi, ihan vain että sen Jumalan paikan ottaa Dear Leader tai The Doctrine.

Siis voinhan minäkin tehdä kansanmurhan sillä oletuksella, että Joulupukkia ei ole ja saan lahjat joka tapauksessa porukoilta. Driveriksi, motiiviksi vaaditaan silti jotain muutakin, kuin että en usko siihen pukkiin. Satan Claus, joka ei tykkää tietystä kansanosasta tms.

Neuvostoliiton, Maon ja Kamputsean kansanmurhat eivät tapahtuneet sen takia, että joku ei uskonut jumaliin. Ne tapahtuivat (uskovaisten uhrien osalta), koska uhrit uskoivat jumaliin ja se nähtiin uhkana oman ehdottoman ideologian tottelemiselle.

 

[adolf]

Niin, miksi ihmeessä on tärkeää, että kuoleman jälkeen olisi elämää? Miksi niin moni ihminen pitää itseään niin tärkeänä, että vaeltelesi jossain vielä kuolemansakin jälkeen? Kuoleman jälkeen elämä vain loppuu, yhtä satunnaisesti kuin on meille tullutkin. Ei sillä, ettenkö itse olisi tällä hetkellä ihan kiitollinen tästä biologisesta sattumasta joka omalle kohdalle osui.

Eiköhän ihminen kuolemanpelossaan ole vain tuon kuoleman jälkeisen elämän keksinyt. Ajatus kaiken lopullisuudesta on herkästi ihmismielelle liian musertava,

Ellei ihminen ole aivan totaalinen yksineläjä, niin jäähän meistä toki kaikista jonkinlainen jälki tänne maailmaan ainakin siihen lähipiiriin, jossa olemme eläneet. Perheeseen, ystäviin, työtovereihin, harrastuskumppaneihin jne. Sitä kautta tämän kuolemanjälkeisen elämän miettiminen voi olla ihan paikallaan. Erittäin harva meistä saa täällä aikaan mitään sellaista, josta kukaan meitä siitä lähipiirimme ulkopuolelta sen kummemmin muistelisi. Jos se perintö on se, että enimmäkseen ihmiset muistavat meidän olleen ihan hyvä tyyppi, joka toi jonkinlaista valoa heidänkin elämäänsä, niin jotenkin sen suuntaisesti tätä elämää kannattanee elää.

Tämä on minusta ihan terveellinen ajatus, että jokainen voi kokeilla nimetä esimerkiksi omien isovanhempiensa isovanhemmat nimeltä. Jos ei ole harrastanut sukututkimusta, niin suurimmalla osalla tuskin tulee ensimmäistäkään nimeä mieleen. Tämä pätee lähes kaikkiin meistä, että sen aikaa täällä menee, että kukaan ei meitä enää muista. Ehkä se on ihan hyväkin niin.

 

[Byvajet]

Eiköhän ihminen kuolemanpelossaan ole vain tuon kuoleman jälkeisen elämän keksinyt.

Tuskin siihen ensisijaisesti pelko liittyy. Se on osa ihmislajin moraalia, joka taas on ollut oleellinen osa lajin selviämistä. Jos emme uskoisi oikeaan ja väärään ja hyvään ja pahaan, joihin Jumalakin liittyy, ihmiskuntaa ei nykyisenlaisena olisi.

Arvomme ovat sokeaa uskoa, jotain rationaalisuuden ulkopuolista. Maailmankaikkeuden mitassa oikeaa ja väärää ei ole. Maailmankaikkeudelle lasten hyväksikäyttäjä on yhtä arvokas tai arvoton kuin laupias samarialainenkin. Meille on kuitenkin tärkeää uskoa, että jotkut asiat ovat oikein ja toiset väärin.

Osa ihmisistä lisää oikean ja väärän rinnalle ajatuksen korkeammasta voimasta, mutta ei se irrationaalisuuden astetta kasvata, koska oikeaan ja väärään uskominenkin on irrationaalista. Mitään objektiivista perustetta tällaiselle uskolle ei ole.

 

[Steril]

Eiköhän ihminen kuolemanpelossaan ole vain tuon kuoleman jälkeisen elämän keksinyt. Ajatus kaiken lopullisuudesta on herkästi ihmismielelle liian musertava,

Ellei ihminen ole aivan totaalinen yksineläjä, niin jäähän meistä toki kaikista jonkinlainen jälki tänne maailmaan ainakin siihen lähipiiriin, jossa olemme eläneet. Perheeseen, ystäviin, työtovereihin, harrastuskumppaneihin jne. Sitä kautta tämän kuolemanjälkeisen elämän miettiminen voi olla ihan paikallaan. Erittäin harva meistä saa täällä aikaan mitään sellaista, josta kukaan meitä siitä lähipiirimme ulkopuolelta sen kummemmin muistelisi. Jos se perintö on se, että enimmäkseen ihmiset muistavat meidän olleen ihan hyvä tyyppi, joka toi jonkinlaista valoa heidänkin elämäänsä, niin jotenkin sen suuntaisesti tätä elämää kannattanee elää.

Tämä on minusta ihan terveellinen ajatus, että jokainen voi kokeilla nimetä esimerkiksi omien isovanhempiensa isovanhemmat nimeltä. Jos ei ole harrastanut sukututkimusta, niin suurimmalla osalla tuskin tulee ensimmäistäkään nimeä mieleen. Tämä pätee lähes kaikkiin meistä, että sen aikaa täällä menee, että kukaan ei meitä enää muista. Ehkä se on ihan hyväkin niin.

En sen enempää jauha enää näistä erilaisista elämänfilosofioista (Spinoza, taolaisuus, buddhalaisuus jne.) mutta niistä jos ottaa ne liialliset uskonnolliset tulkinnat pois ja keskittyy siihen metafysiikkaan, siihen kuolemaan suhtautuminenkin on paljon terveempää, eikä ollenkaan niin dramaattista. Sen sijaan kuolema esitetään juuri yhtä luonnollisena asiana, osana kiertokulkua kuin syntyminen ja elämäkin, paluu takaisin alkuun. Uskallan väittää että näissä kulttuureissa keskimäärin ihmiset ovat paljon enemmän sinut kuoleman kanssa kuin länsimaisessa kulttuurissa. Itsekään en väitä että olisin sinut sen enempää, kyllä ajatus ikuisesta olemattomuudessa karmii tietenkin, mutta sanotaan näin että se ei enää ahdista ollenkaan samalla tavalla kun asiaa on ajatellut uudella tavalla. Kun asian hyväksyy luonnollisena: olemmehan me kaikki jo aikoinaan olleet "kuolleita" ei siinä ole sen enempää pelättävää. Ja jos jotain olisikin kuoleman jälkeen ( koskaan ei voi olla varma ) niin sehän on sitten vain plussaa.

Kaikesta huolimatta, pidän itse kaikki ovet ja mahdollisuudet avoinna. Sen verran outoja sattumuksia olen pari kertaa todistanut, joihin ei osaa sanoa juuta eikä jaata. Agnostisesta näkökannasta huolimatta.

 

[Morgoth]

Tämähän pitää melkein katsoa.

”Seksipappi” Elina Koivisto pitää ulkonäköään Jumalan lahjana – hän kehuu myös miehensä komeutta

Ulkonäöstään kiinnostunut seksipappi. Liittyykö vai eroaako ihmisiä kirkosta tämän sarjan seurauksen?
Keskusteluvatkohan homojen oikeuksista tai evoluutiosta?