Mahtaisikohan johtua siitä, että uskovaiset ovat määrittäneet ja monessa mielessä määrittävät elämäämme. Uskontoon (ja kirkkoon instituutiona) on liittynyt ja liittyy merkittävää vallankäyttöä.
Hyvä teksti kokonaisuudessaan, kannattaa itse kunkin lukea ajatuksella. Lisään joitakin omia ajatuksia, joita tämä uskontokeskustelu usein herättää;
Olennainen asia uskontojen suhteen ei ole se, millä kukin yksilö ruokkii omaa olemmassaolon tuskaa ja merkityksettömyyttä. Jos uskonto olisi yksityisasia, kuten usein halutaan väittää, meillä olisi seitsemän miljardia erilaista uskontoa.
Sen sijaan uskonto on sosiaalisen vallankäytön väline, eli politiikkaa. Uskonnolla perustellaan asioita, joita halutaan vakiinnuttaa osaksi yhteiskuntaa. Hyvä esimerkki on tämä mainitsemasi kirkkorakennus, eli vanha kunnon esihistoriallinen fallos-symboli, joka pönöttää keskellä kalleinta kaavoitusaluetta, jotta ihmiset näkevät sen ja muistavat maksaa kymmenyksensä yhteiseen kolehtiin.
Ihminen on sosiaalinen eläin, ja sen vuoksi se tarvitsee uskonnon kaltaisia merkitysjärjestelmiä. Durkheimin osuvan kuvauksen mukaisesti uskonto on
kollektiivisen tajunnan sosiaalinen representaatio. Toisin sanoen: yhteisö palvoo itseään. Jos mitään yhteisiä suuntaviivoja ei olisi, kaikki ympärillä oleva olisi tietysti
profaania eli epäpyhää. Se aiheuttaisi ihmisessä merkityksettömyyden tunteen, joka on - kuten tiedämme - sietämätöntä.
Asiaa voi ajatella vaikka tämän meille tutun jääkiekon kautta: mitä merkitystä Rauman Lukon mestaruudella on, jos tälle tapahtumalle ei ole ladattu minkäänlaista arkisesta todellisuudesta poikkeavaa merkitystä? Tieteellisen ajattelun logiikalla joukko atleettisia yksilöitä voitti toisen joukon atleettisia yksilöitä pelissä, jossa sattumalla on huomattava vaikutus. Mitä
merkitystä tällä tapahtumalla on? Ei kerrassaan mitään, ellei tätä tapahtumaa
tarinallisteta, eli tehdä profaanista pyhää.
Palataan nasaretilaiseen. Mikä on tieteen selitys Raamatun tapahtumille? Mitään yhtenäistä teoriaa ei tietenkään ole, koska emme tule ikinä pääsemään käsiksi
totuuteen niin kaukana menneisyydessä tapahtuneista asioista. Voimme arvailla, mitä ehkä tapahtui, mutta emme voi varsinaisesti
tietää. Tiede kun perustuu siihen, että esitetään erilaisia teorioita, joita muut voivat parhaansa mukaan falsifioida.
Tämän yksinkertaisen logiikan ääneen lausuminen ei kuitenkaan riitä, sillä uskovaiset palauttavat pallon rystycrossilla takaisin: jos tiede ei kerro totuutta elämän suurista kysymyksistä, eikö silloin tarvita juuri uskontoa tätä tarkoitusta varten?
Ihminen tarvitsee uskontoa. Maailmankaikkeudelle ihmisen itsekkäät tarpeet eivät merkitse yhtään mitään. Ihminen janoaa kuitenkin selityksiä ja merkityksiä, jotta voi kokea elämällään olevan jotain väliä. Tässä en näe mitään pahaa, ja olen itsekin jollain tavalla
hengellinen, vaikken mihinkään yliluonnolliseen hölynpölyyn uskokaan.
Palataan siihen poliittisuuteen, jolla aloitin tekstini. Olemme tottuneet ajattelemaan, että uskonto ja politiikka ovat siinä määrin yksityisiä asioita, että niistä ei sovi jutella ekoilla treffeillä tai taloyhtiön syystalkoissa. Olemme siis päättäneet, että näitä elämän osa-alueita halutaan suojella
henkilökohtaisina. Mitä ongelmallista tässä sitten on?
Probleema piilee siinä, että sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vallankäyttö ei katoa minnekään, vaikka miten haluaisimme. Meidän pitää joka tapauksessa päättää, mitä asioita haluamme edistää ja mitä tuomita. Uskonto on tämän suhteen isossa roolissa, sillä se vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Toisin sanoen: uskonnolla on
auktoriteettia ja vaikutusvaltaa.
Ajatelkaapa vaikka sadan vuoden päähän menneisyyteen. Naiset olivat miehen omaisuutta, homous lainsäädännöllisesti rangaistava teko ja perheväkivalta business as usual. Miten nämä liittyvät uskontoon? Siten, että
uskonnollinen ajattelu on vaikuttanut
arvoihin, joiden pohjalta tällaisesta toiminnasta on tullut laillisesti ja moraalisesti hyväksyttyä.
Nyt joku voi rientää huomauttamaan, että eihän nyt enää nykyään ole moista. No, ei ehkä olekaan, mutta uskonnon vaikutuksella on pitkä häntä. Samalla lailla 1900-luvun ihminen saattoi todeta, että eihän nyt enää ole sentään maaorjuutta tai kivitystuomioita.
Oma ajatteluni lähtee siitä, että politiikkaa liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin - myös uskontoon. Yleensä argumentit tätä logiikkaa vastaan perustuvat siihen, että halutaan puolustella status quo'ta tekemällä siitä neutraalia. Tai sitten halutaan häivyttää vallankäyttöä toteamalla, että siinä ei ole mitään poliittista. Tämä on muuten tyypillinen argumentti niissä tilanteissa, kun halutaan ostaa olympialaiset tai muut propagandalle hyödylliset kisat ihmisoikeuksia polkeviin maihin.
En tietenkään usko Jumalaan (huomaa iso alkukirjain Herran kunniaksi), mutta voin aivan hyvin leikkiä mukana siinä sosiaalisessa roolipelissä, jossa avioliitto vaatii papin aamenen ja hautausseremonia Jumalan siunauksen. En kuitenkaan tule jatkossakaan pitämään sitä täysin neutraalina tai yksityisenä asiana, joka ei vaikuttaisi myös uskonnottomien elämään.
