Miksi se olisi lohdutonta? Minusta on omituinen ajatus, että tämä elämä olisi vain jotain pakkopullaa joka on lusittava pois ennen kuin se kuolemanjälkeinen oikea elämä alkaa. Mieluummin otan tästä elämästä, jonka varmuudella tiedän olevan todellista, kaiken irti.Minusta se on kyllä erittäin lohdutonta, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään. Jos näin olisi, omaa elämää tulisi periaatteessa pitkittää keinolla millä hyvänsä, koska mitä hävittävääkään on, jos kerran ei ole enää mitään kuoleman jälkeen, et näe "siellä jossain" itsellesi tärkeitä henkilöitä/eläimiä?
En tiedä sinusta, mutta ainakin minulla on kyky empatiaan, joka ohjaa tekemisiäni ja kannustaa minua olemaan hyvä muille ihmisille. Ja vaikkei olisikaan, ihan puhtaasti itsekkäältä kannalta haluan elää sellaisessa maailmassa, jossa minua ei murhata tai kamojani varasteta, ja omalta osaltani voin vaikuttaa asiaan niin, etten itsekään varasta tai murhaa ja kannustan näin muita tekemään samoin.Se olisi silloin periaatteessa yksi ja sama, mitä elämässäsi touhuat, kunhan et muille ihmisille jää kiinni, koska he tietysti voivat edelleen rangaista.
Uskot siihen siis, koska haluat sen olevan totta, etkä siksi, että se olisi mielestäsi oikeasti totta?Joten siihen kyllä uskon, että jos elämässäsi teet jatkuvasti pahaa (nyt ei puhuta mistään näpistyksistä/vakuutuspetoksista), jossain se kyllä pistetään muistiin, ja kun joku päivä aika on, teot punnitaan.
Ei, totuus ei löydy kunkin pään sisältä, vaan totuus on totuus riippumatta siitä, saammeko sitä koskaan selville. Siellä pään sisällä on usko, ja usko ei välttämättä korreloi todellisuuden kanssa.Sitä varmaan on ihan turha pohtia, ovatko nämä asiat totta, vai ei. Tiede niitä ei tule selvittämään, joten totuus asiaan taitaa löytyä kunkin pään sisältä.
Muistatko missä olit ennen syntymääsi? Jos et, miksi kuvittelet että olisit jossain kuolemasi jälkeen?Elämä ja sielu tuntuvat vain sen verran ihmeellisiltä asioilta, että jossain niiden on jatkuttava, vaikka fyysistä kuorta ei enää olisikaan.
Kaiken nykytiedon valossa elämä on biologinen prosessi, joka alkaa ja loppuu. Ja sielu on nätti sana, joka ei tarkoita oikein mitään. Jos sielulla tarkoitetaan tietoisuutta, se on (jälleen kaiken nykytiedon valossa) riippuvainen aivoista, joiden toiminta lakkaa kuolemaan.