Mitäs oli ennen sitä ihan ensimmäistä alkuräjähdystä?
Hyvä kysymys. Ehkä niitä alkuräjähdyksiä on ollut ääretön määrä, kun puhutaan ihmisen näkökulmasta ajasta ja maailmanakaikkeuden mittasuhteista?
Mitäs oli ennen sitä ihan ensimmäistä alkuräjähdystä?
Varmaankin ikuisuuskysymys. Ei taida ihmisellä olla tieteen tai minkään muunkaan keinoin muodostaa täydellistä teoriaa maailmankaikkeudesta ja sen ominaisuuksista. Toisaalta se ei tarkoita, etteikö aina voisi yrittää tai että se olisi turhaa.Hyvä kysymys. Ehkä niitä alkuräjähdyksiä on ollut ääretön määrä, kun puhutaan ihmisen näkökulmasta ajasta ja maailmanakaikkeuden mittasuhteista?
Tuli tubea selatessa vastaan video, jossa debunkataan "alansa huipun" James Tourin argumentteja, ja ajattelin pudottaa sen tähän:Elämän syntyä ei ole selvitetty eikä sen selvittäminen ole lähelläkään. Vaikka voi olla joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mahdollista luoda elämää laboratoriossa, elämän synty luonnossa vaatii liian epätodennäköisiä sattumia. Tästä asiasta James Tour, alansa biokemian huippu, kertoo seuraavaa: James M Tour Group » Evolution/Creation
Mikään muu ei esimerkiksi selitä darwinismin vetovoimaa kuin halu päästä Jumalasta eroon.
En yritä mitenkään puolustella em. tekoja, vaan osoittaa vain, että kaikki ihmiset, myös kristityt ihmiset ovat perusluonnoltaan pahoja ja vain Jumala on hyvä ja tämän vuoksi kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta pelastuakseen.
Itse uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä,
Tästä olisi sellainen ajatus, että sanan ”synti” kantasana on kreikan ”hamartia” joka kirjallisuudessa tarkoittaa henkilön puutteita, mutta on alkujaan jousiammuntatermi, joka tarkoittaa sitä että ei osu maaliin.Siirrän keskustelun tänne, koska tämä on kai se alkuperäinen ja "parempi" Jumal-ketju.
Tuo särähti pahiten korvaani, eli että ihminen olisi lähtökohtaisesti paha. Itse uskon, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, tai "pahimmillaan" lähtökohtaisesti neutraali, ei hyvä eikä paha. Siitä ihminen alkaa sitten rakentamaan elämäänsä. Jokaisella on varmaan taipumusta synnillisiin tekoihin, joten niiden kautta ihmisestä tulee sitten "paha" jossain mielessä, mutta uskon, että lähtökohtaisesti hän on hyvä. Eikö Jumala luonutkin kaiken hyväksi ja erittäin hyväksi. Ihminen sitten teki omat valintansa, mutta alunperin olemme hyviä.
Niin, periaatteessa jos miettii 10 käskyä ja sitä, että niiden rikkominen on syntiä, niin näistähän 1-3 on tavallaan kirkon opetusten seuraamista ja loput 7 käyttäytymissääntöjä, jotka tavallaan isolta osaltaan on ollut sellaisia, mitä toimiva yhteiskunta on tarvinnut toimiakseen. Eli sellaisia, joita on noudatettu jo ja käskyissä niiden tarpeellisuutta ikäänkuin alleviivataan.Tuo synti on mielenkiintoinen asia. Kirkkohan on sen piikkiin laittanut jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja ihmislajille ihan normaaleja touhuja. Sitten jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä näitä vältellessään ja toisia niistä tuomitessaan. Itse olen täysin päinvastaista mieltä.
Vähän niin kuin sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen Jatkoajan foorumilla.Toki syntiä voi tehdä niin monella tavalla, että synnittön elämä on käytännössä mahdotonta.
Niin minäkin. Eikös Raamatun opetustenkin mukaisesti sanota että "don't judge so that you won't be judged"?Tuo synti on mielenkiintoinen asia. Kirkkohan on sen piikkiin laittanut jos jonkinlaisia kummallisuuksia ja ihmislajille ihan normaaleja touhuja. Sitten jotkut ajattelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä näitä vältellessään ja toisia niistä tuomitessaan. Itse olen täysin päinvastaista mieltä.
Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.Mikä sitten on hyvän tai pahan määritelmä?
Mielenkiintoinen kysymys. Minä turvaudun omatuntoon, eli mitä se sydän sanoo, teenkö oikein vai väärin, hyvää vai pahaa, ajattelenko oikein vai väärin.
Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.Olen kysynyt tätä täällä ennenkin, mutta miksi maantiede ja kulttuuri ovat suurin vaikute siihen, mikä jumala on "oikeasti" olemassa ja mitkä asiat ovat oikein/väärin? ….
Kerro maantieteellinen alue ja ajanjakso niin yleensä pystyy (em. asiat historiallisesti tuntien) Ovechkinin tarkkuudella kertomaan, ketä palvotaan ja pääpiirteissään mikä on kiellettyä jne. …
Toisaalta jos nyt miettii noita uskonnon moraalisääntöjä, niin eihän nyt oikeasti ole olemassa mitään kulttuuria, siis tällä hetkellä voimissaan olevaa, jossa toimittaisiin käskyjä 4-10 vastoin ja yhteiskunta olisi vakaa.
Käytännössä uskonnon, tässä tapauksessa kristinuskon tapauksessa on vain tapa opettaa hyvän elämän ideaali tarinan avulla, sitouttaa ihmiset ja antaa keppiä ja porkkanaa, jotta ihmiset muistaisi elää kunnolla.
Hyvin pitkälle se menee juuri siten miten sanot. Länsimaissa uskonnon merkitys laskee samaa tahtia kun koulutustaso ja tasavertaiset ihmisoikeudet, demokratia ja korruptoitumaton valtio nousee. Tilalle tulee itsestäänselvyys ihmisarvosta.Ei myöskään ole mahdollista pitää yllä minkäänlaista yhteiskuntaa ilman noita itsestäänselvyyksiä. Pitkään ennen mainittuja uskontoja ihmisillä oli näitä sopimuksia, ettei tapeta tai varasteta ja koetetaan olla huorimatta. Nämä tulevat siitä että ollaan sosiaalinen laji ja yritetään elää yhteiskunnassa.
Keppiä on historiassa tullut enemmän kuin porkkanaa.
Siis onko sillä edes väliä, onko se totta? Että onko Jumala olemassa vai käydäänkö kirkossa vain hyvän elämän ja yhteiskunnan takia?
Se hyvän elämän ideaali ja kunnolla eläminen on oikeastaan tärkein syy miksi tästä edes puhutaan. No mulle ainakin.
Se on kaikille eri asia, aivan samoin kuin jumalat joihin uskomme. Jokaisen Jumala on samaa mieltä joka asiasta kuin se joka häneen uskoo.
[...]Ihmisarvo ei kuitenkaan ole ollut mikään itsestäänselvyys ja nykyisen (länsimaisen) ihmiskäsityksen perustana on vahvasti kristinusko ja ajatus siitä, että yksilö on jumalan luomuksena arvokas.
Toki niitä päinvastaisuuksia on, koska tekstit on usean vuosisadan välillä tehtyjä. Osa niistä on varastettu sellaisenaan, osa käännetty tukemaan tarinaa. Teos itsessään on mahdoton noudattaa sellaisenaan, raamatussahan on kaksi eri luomiskertomusta, joten se kirja on siinä mielessä pilalla jo heti alussa.[...]
Olet oikeassa, ei ole itsestäänselvyys. Mutta ihmisarvo ja semmoiset ovat enemmän valistusajan keksintöjä, ei kristinuskon peruja. Se lähdeteos on niin täynnä kaikkea päinvastaista, että on vaikea sanoa, että sieltä ne ihmisoikeudet tulevat.
Joitakin vuosi sitten tapahtui henkilökohtaisesti iso tragedia, eli kohtukuolema raskausviikolla 38, joka tuntui niin järkyttävän epäreilulta - ei vaan itseä tai erityisesti vaimoa kohtaan, mutta vauvaa kohtaan josta (tai mistään) ei löytynyt edes mitään selittävää tekijää tapahtumalle.
kyllä toki voidaan aina olemassaolon kysymykseen ”miten” vastailla, mutta kukaan ei voi ”miksi” kategoriaan vastata tyhjentävällä tavalla. Eli sellainen ajatusjatkumo tässä kuitenkin itsellä kytee.
Kirkossa olen pysynyt jäsenenä vähän kuin perinteen yms vuoksi, koska kuitenkin monet maamme arvopohjat ovat sieltä ja hyvä niin, terveempi lähtökohta kuin esim tänne valuva islam - jota moni ”eroa kirkosta” ihminen tuntuu paljon paremmin sietävän, joka on hyvin kaksinaamaista ja hämmentävää.
Mutta kirkon jäsenyyttä sitäkin olen viime aikoina vakavasti miettinyt - minulla ei ole mitään sinällään kirkkoa vastaan, mutta en jaksaisi enää veroa maksaa.
Niin, ei kai kukaan noin yleisesti kiellä jumalien tai jumalan olemassaoloa, sehän olisi tyhmää ja epäloogista. Yhä useampi ei vaan enää usko väitteisiin jumalista ja on siis ateisti. Toki jumalan, edes yhden, olemassaolon todennäköisyys voi olla eri ihmisten mielestä lähes nolla, mutta sehän ei ole "jumaluuden kieltämistä".Tässä vuosikymmenien vieriessä on tainnut nostaa päätään myös enemmän ja enemmän sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tuota jumaluuden olemassaoloa, mutta tähän ei tarvita kirkkoa tai mihinkään uskontokuntaan lukeutumista.....
Jos itse uskoisin taivaspaikan mahdollisuuteen, niin tekisin kaikkeni, että pääsen sinne. Näkisin mielummin niin, että jos uskoo siihen, niin kannattaisi varmaan elää sen mukaan, ettei joudu ikuiseen tuleen vai mikä se nyt sitten onkin minkäkin jumalatarinan kohdalla tai ei se ainakaan järkevää ole. Eikö niillä lähes kaikilla joku helvetin tapainen ole?.... Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että he tekisivät elämässään päätöksiä pohjautuen "pääsenkö taivaaseen vai en" -periaatteeseen, eli ovat siinä mielessä järkeviä ainakin mun kirjoissa....