Näin pikkulapsena, ja vielä 20 vuotta isäni kuoleman jälkeenkin häntä unissani ja toisinaan jopa kadulla kulkemassa. Trauma oli ollut kova ja peruuttamaton. Tarvitsin hänen läsnäoloaan ja uskoin siihen, että hän vielä ottaa minuun yhteyttä, että täällä minä olin elossa vielä pitkän aikaa sinun ulottumattomissasi. Jossain vaiheessa tajusin, että enhän minä edes oikein muista enää miltä hän edes näytti, ainakaan kuollessaan. Silti uskoin mielikuviini, koska jostain olin ne saanut ja ne olivat jääneet kokemusperäisesti vahvasti tajuntaani kiinni. Haju, tunne, ulkonäkö, kaikki toistuivat mielikuvissa tai aisteissa, vaikka oli kulunutkin jo kovin paljon aikaa ennen kuin ymmärsin, ettei hän tule takaisin. Oli aika kasvaa aikuiseksi.
Voisin uskoa, että moni kokee Jeesuksen myös hieman sillä tavoin, että kuin hänet tuntisi, vaikka hän on olemassa vain uskomuksissa tai erinäisissä vahvoihin tunteisiin sitovissa muistoissa, jotka ovat tulleet kunkin tulkinnan kautta elämän aikana. Toki olen sitä mieltä, mutta vain sitä mieltä, että hän oli olemassa. Millä tavalla hän oli olemassa on sitten nimenomaan se vähemmänkin vankan uskon kivikova perusta, jota minulla ei ole, mutta eivät sen perustan omaavat ole yhtään minua huonompia.
Mutta muilla on tarve Jeesuksen olemassaololle, koska se tuo jotain ideologisesti lähellä olevaa ihmistä kokemattomallekin aika erikoisen tunteen. Jeesus on vain henkilöitynyt joksikin kaikkea yhdistäväksi hahmoksi, joka tarjoaa ratkaisevaa ja jopa käytännölliseltä tuntuvaa apua. Joku voi puhua järjettömästä massapsykoosista, mutta eipä kukaan kiellä niitä muitakaan vastaavia tilanteita aiheuttaneita tyyppejä. Jeesusta nyt vain on helpointa haukkua.
Mitä tulee näihin uskomustunteisiin, niin näkemykseni mukaan puhutaan varmaankin sellaisesta täyttymyksestä, että tämä uskomus opastaa kutakin hyvään ja rauhalliseen elämään, ja kullakin on tunteiden kanavoinnille väylä, jota muut eivät voi poistaa tai horjuttaa. Näen kuitenkin, että tasapainoisen ihmisen ei tarvitse todistella muille uskomuksiaan, kuten ei varmaan muutenkaan aivan sitä henkilökohtaisinta tietämystään. Ei kaikilla ole mitään ihmeellisiä tarpeita tuputtaa. Tässä moni varmaan ihan pohjimmiltaankin hyvä tyyppi tekee virheen, eli alkaa tulemaan sellaisten ihmisten iholle, jotka pärjäävät omin keinoin aivan mainiosti.
Uskomuksille pohjimmiltaan tarvitaan vain tarpeeksi vakaa pohja tälle psykologiselle altistumiselle, jolloin lohtu, toivo, kaipaus ynnä muut ihmisen tunteelliset perustarpeet täyttyvät, sillä on ollut puutostila näistä kaikista. Jotkut uskontoihin vakaavasti uskovat kokevat, etteivät saa henkistä apua. Jotkut varmaan lukevat Jeesuksen tarinaa tällöin siten kuin minä oma isäni juttua, vaikka en nyt suoraan näitä kahta asiaa vertaakaan. Tunteet voivat kuitenkin olla samankaltaisia, kun ihmisille syntyy mielessä tunne samaistumisesta johonkin henkilöön, oli hän sitten fiktiota tai totta. Emme me elokuvien henkilöitäkään usein tunne, mutta he tuntuvat tutuilta. Samaistumista tapahtuu kun tunteet kohtaavat.
Ei tämä ole ehkä niin vaikeaa kuin ihmiset siitä tekevät, koska logiikkaan uskovana ja sen kautta ajattelevana ihmisenä en kuuntele ties mitä paskaa miten minuakin lokeroidaan, vaikka useat torppaavatkin käsitykseni täysin. Tehkööt niin vaan, sillä ei se tässä konkurssissa enää mitään meinaa. Minuun purevat kaikki järkitodisteet ja spekulaatiotkin, vaikka kovin filosofisesti olen vuosikymmenten kuluessa alkanut ajatella tästä jeesusasiastakin. Ehkä joidenkin mielestä liikaakin, vaikka mielestäni olen vasta apukoulussa.
Uskonnot ovat parhaimmillaan kuitenkin jopa toimivaa filosofiaa, jos nyt ei kaikkialla yleisessä kulutuksessa, niin jossain yksityisemmissä piireissä, mutta monet tuhlaavat ymmärtämisen sijaan aikaa vastustamiseen. Samalla valitetaan niistä satuolennoista, mikä on vain ajanhukkaa. Ymmärtäminen tai joidenkin tunnekäsitteistöjen hiffaaminen ei ole yksioikoista hyväksymistä, eli sitä on mielestäni kuitenkin tärkeä teroittaa. Kaikessa ei ole kysymys kirjaimellisesti jumaluuksista tai jeesuksista, vaan mahdollisesti siitä mitä kaikkia puhdistavia ja jopa positiivisia mielenterveydellisiä prosesseja ne edustavat.
Yleistys: Uskoon kääntymistä edeltää aina erittäin suuri kriisi, johon ei ole ollut muuta ratkaisua.