Toisaalta: Aina jaksaa hämmästyttää se varmuus, jolla tässäkin ketjussa ja ateistien keskuudessa yleensäkin tiedetään, että nämä jutut on ihan huru-ukon satuilua. En ole koskaan ymmärtänyt, että vaikka ei itse usko, niin miksei voi antaa muiden uskoa? Ja kunnioittaa sitä toisen valintaa ja uskoa.
Sata varmaks ei voi tietää, mutta todennäköisyydet on kyllä ateistin puolella, että mitään jumalaa ei ole olemassa. Heti, kun uskovaiset pystyy todistamaan jumalan olemassa olon, niin sittenhän se on asia uskottava. Mahdotontahan se on todistaa joten en näe syytä uskoa jumalan olemassa oloon. Sitten toisekseen, kun on niin monenlaista tulkintaa, että millainen se jumala on, niin tätkään en ymmärrä. Ei kukaan uskovainenkaan voi tietää millainen se on, jos sellainen siis jostain käsittämättömästä syystä nyt olisi muka olemassa. En ole kyllä itse tosin kieltämässä ketään uskomasta ja enkä edes voisi, vaikka sitä hyvin ihmeellisenä ajatuksena pidänkin.
Itselläni on lähisuvussa aika uskovaista porukkaa, mutta olen kyllä kiitollinen vanhemmille etteivät oo tuputtaneet uskontoa mitenkään koskaan, niin en ole siihen hurahtanut. Tosin vanhemmat nyt ei siinä mielessä ole niin uskovaisia, että vaahtoaisivat siitä tai mitään muutakaan.