Jos pitäisi 'omia todennäköisyyksiä' määritellä 'scifimäinen tieteen kautta keskitty ikuinen elämä' tai olisi joku Jumala&Taivasten Valtakunta, niin 'saman todennäköisyyden' niille antaisin eli todella minimaaliseen. Toki en asiaa pysty mitenkään perustelemaan kovinkaan vakuuttavasti vaan enemmän tuollaista mutua.
( . . . )
Niin, mutta miten todennäköisyyksiä voi arvottaa mitenkään mielekkäästi tai perustellusti? Kohtaan 55,7 % ja kohtaan 95,4 % näyttää toki vakuuttavalta ja lasketaan 'kokonaistodennäköisyys', mutta mihin mihin ihan hatusta revityt arvot perustavat muuhun kuin mutuun?
Niin, tässä tullaan toki mielenkiintoisiin kysymyksiin todennäköisyyden luonteesta ja jossain määrin mutupohjalta tehtyjen todennäköisyysarvioiden mielekkyydestä. Jos puhutaan ns. episteemisistä todennäköisyyksistä, niin se varmaankin on pohjimmiltaan sama kuin "asia vaikuttaa tältä kaiken sen valossa mitä tiedän", eikä numeroarvo ole muuta kuin enintään hiukan keinotekoinen mutta potentiaalisesti hyödyllinen työkalu näennäisen eksaktiuden saavuttamiseksi. Toisaalta, joka tapauksessa teemme jatkuvasti elämässämme vastaavalla tavalla arvioita siitä, mikä on todennäköistä ja mikä ei - ja jopa asetamme elämämme (tai toisten elämän, esim. juridisissa konteksteissa) tällaisen "informoidun mutun" varaan.
Jos Jumala on olemassa, niin itse en ainakaan osaa edes arvioida, että ylipäätään 'montako erilaista Jumalaa' voisi olla olemassa vai onko se niin, että jos Jumala on olemassa, niin Jumala olisi vääjämättä sellainen kuin esim. kristinusko kuvaa?
Tarkoitin siinä alkuperäisessä väitteessäni olettaa lähinnä jonkinlaisen suht yksinkertaisen "filosofisen monoteismin", mutta en minkään tietyn uskonnon esittämiä totuusväitteitä kokonaisuudessaan. Nimittäin tokihan tuo kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä ja sen todennäköisyydestä muuttuu koko lailla helpommaksi ja täsmällisemmäksi, mikäli sitä tarkastellessa jo lähtökohtaisesti hyväksytään jonkun tietyn uskonnon näkemykset kokonaispakettina. :-)
Minne se ruumis nuosee? Pois tästä maailmankaikkeudesta? Onko siellä aikaa mihin se tietoisuus/sielu/ruumis ylösnuosee? Onko se 'ikuista'? En nyt muista, kun Raamatun lukemista on kovin paljon aikaa, että löytyykö sieltä mitään kovinkaan konkreettista kuvausta taivaasta? Itseäni näin materialistina kiinnostaa se :)
Siis oletat tässä ruumiin ylösnousemuksen tarkoittavan sitä, että ruumis nousee jonnekin yläimoihin tms? No joo, kai tuo termi on suomen kielessä hiukan harhaanjohtava (ja tietyt nykyään suositut korostukset kristillisissä lopunaikatulkinnoissa "tempauksineen" lisäävät tätä väärinkäsitysmahdollisuutta). Ylösnousemus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen "herää eloon" ruumiissa, mikä tapahtuu Raamatun mukaan Jeesuksen paluun yhteydessä.
Nuo kysymykset siitä, että minne se ruumis menee, voidaan kuitenkin ymmärtää ihan mielekkäinä tästä väärinkäsityksestä huolimatta. Nähdäkseni Uuden testamentin linja on se, että kuolleiden ylösnousemuksen ohella tapahtuu koko maailmalle jotain sellaista, mikä tapahtuu myös ylösnousseiden ruumiille - eli kysymys on perinpohjaisesta uudistumisesta ja täydellistymisestä, mutta kuitenkin sillä tavalla, että sillä on jotain selkeää yhteyttä myös vanhaan (Jeesuksen oma ylösnousemusruumis sillä tavalla kuin Ut sitä kuvailee ehkä tarjoaa tässä perustaa pohdinnalle). Näinollen olettaisin, että olinpaikka ei tule sijaitsemaan missään muualla, mutta tulee toki olemaan jollain tavalla hyvin erilainen ja paljon parempi. Ehkä Jumala ei ole halunnut pilata yllätystä kertomalla yksityiskohtia aivan valtavasti näin etukäteen. ;-)
Olen sillä kannalla, että "taivas" uskovien lopullisena olinpaikkana on potentiaalisesti hiukan harhaanjohtavaa terminologiaa, niin yleistä kuin se onkin. Taustalla lienee se, että kaikki eivät miellä Ut:n opetuksia kuolemanjälkeisestä elämästä sillä tavalla kaksivaiheisiksi kuin se nähdäkseni tulisi ymmärtää. Eli Ut:sta löytyy näitä kohtia, joissa puhutaan Jeesuksen luo pääsemisestä heti kuoleman myötä (esim. Paavalin "poissa ruumiista, Herran luona") mutta toisaalta myös selkeästi ruumiillisesta elämästä, joka on se lopullinen vaihe. Ilmestyskirjan loppupuolella kyllä mainitaan "uusi taivas
ja uusi maa". Tulisi mielestäni ennemmin puhua "ylösnousemuksesta ja uudesta luomisesta/luomakunnan uudistamisesta" kuin "taivaaseen menemisestä". Mieluummin sitten voisi puhua "taivaaseen menemisenä" vaikka siitä välivaiheesta, joka on kuoleman jälkeen mutta ennen ylösnousemusta. Tämä nyt on tällaista "suuren kuvan" kannalta ehkä hiukan toisarvoista pilkun viilaamista, eikä esim. se että tulkitseeko iankaikkisen elämän tapahtuvaksi perusteellisesti uudistetussa maailmankaikkeudessa vai jossain kokonaan erillisessä uudessa ympäristössä, ei liene aivan kristinuskon ydinkysymyksiä. Myöskin kysymys on asiasta, jota lienee mielekästä pohtia tällaisella detaljitasolla vain kristinuskon (tai jonkun muun uskonnon) "sisältä käsin", koska villiä arvausta enempää siitä voinee sanoa vain mikäli uskoo, että asiasta on jonkinlaista jumalallista ilmoitusta esim. pyhien kirjoitusten muodossa.