Muuten kun sanot olevasi luonnontieteilijä niin mikä se tutkinto on joka sinulta löytyy luonnontieteiden saralta? Kun nostat asiaa toistuvasti esille esimerkkinä siitä kuinka se värittää ajatuksiasi.
Tietojenkäsittelyn FM, luonnontieteen puolelta, jatko-opinnot olen tehnyt tekniikan puolelle. En nyt oikein tiedä, onko tuosta sinulle kauheasti iloa. Viittaan tällä "luonnontieteilijä" tai "luonnontieteellisesti ajatteleva" siihen, mistä näkökulmasta hahmotan todellisuuden. Se ei ole perua opiskeluista, vaan ajauduin luonnontieteiden ja tekniikan pariin siksi, kun olen ikäni ollut kiinnostunut avaruudesta, luonnosta ja tekniikasta.
Tällä tarkoitan ensisijaisesti sitä, että minun on vaikea mieltää maailma "plantonisena ideamaailmana", jossa sellaiset entiteetit kuin vaikkapa matematiikka, äly, liberaalius ja etiikka ovat jotain konkreettista itsessään. Korostan, että minun on vaikea ajatella siitä lähtökohdasta, mutta se ei millään muotoa estä ymmärtämästä tuota näkökulmaa ja keskustelemasta niistä. En vain lähesty asioita tuosta kulmasta.
Varsinkin pitkä ohjelmointiura on luonut tuohon oikeastaan jo jonkinlaista vammaa muistuttavan "ajatusjäykistymän". Kun on kymmeniä vuosia puuhannut kädet savessa abstraktien asioiden kanssa, jotka näkee realisoituvan transistorien johtavuuteen tai sen puutteeseen, niin on älyttömän hankala enää nähdä noita abstrakteja juttuja itsessään olemassaolevina. Tuo on vuosien mittaan pahentunut ja varsin pahaksi se pääsi, kun puuhasin väitöskirjaa
emergenssistä: abstraktit asiat näyttävät vuorovaikutussuhteilta aika-avaruudessa.
Tämä pitkähkö selitys on tässä kahdesta syystä. Ensin, koen usein velvollisuudekseni kertoa oman lähestymiskulmani, jonka toivon auttavan postauksen tulkitsemiseen tai ainakin vähentävän väärintulkintaa.
Toisekseen siksi, että koeta nyt seuraavaksi ottaa minun silmälasini ja lue tätä postausta siitä näkökulmasta. Minä en tarkastele sen enempää tasa-arvoasiaa, luonnonsuojelua, uusnatsismia kuin kristinuskoakaan niiden ideologian pohjalta, vaan siltä pohjalta, miten ne jalkautuvat maailmaan: miten ne realisoituvat aatteen kannattajissa ja muissa ihmisissä, millaisia seurauksia niistä syntyy ja niin edelleen. Aate tai arvo voi olla eettisesti hyvä ja silti jalkautuessaan aiheuttaa tuhoa, aate tai arvo voi olla eettisesti huono ja silti jalkautuessaan aiheuttaa positiivisia vaikutuksia.
Lukiessasi sinun pitää siis pystyä niputtamaan niin vasemmistolainen kuin oikeistolainen ideologia, kristinusko, jehovalaiset ja muutkin aate- ja arvomaailmaa rakentavat tahot yhteen nippuun, ja tarkastella niitä niiden vaikutusten kautta, ei niiden ideologiaa analysoimalla.
Sinällään kun puhut ajatuspoliiseista niin siinä on semmoinen hyvin ikävä sävy taustalla. Kyse kun on siitä 1984 kirjasta käyttöön tullut termi ja koitat ilmeisesti vihjata että tasa-arvo aktivistit ajavat tuollaista järjestelmää. Mielestäni luot tuossa tahallisesti tai tahattomasti erittäin ilkeän kuvan noista ihmisistä, kun kyse on kuitenkin tasa-arvoa kannattavista henkilöistä. Että he alkaisivat ajamaan tai toivoisivat dystooppista yhteiskuntaa.
Jos minulta kysytään, että
mikä turvallisen tilan konseptissa ihmisiä niin riepoo, (*) ja näen isoksi syyksi sen, että se on pohjiltaan totalitaristinen ja siksi monille hankala nieltäväksi, niin miten minä kerron sen? Tämä osuus tästä keskustelusta lähtee siis siitä, kun kerroin YLE:n ohjeistuksen koskettelevan asiaa myös ajatustasolla (eikä pelkästään kielen tasolla), ja selvitin, kuinka tässä on ihan lähtökohtaisesti kyse
ajatuskontrollista: selvitin myös
eron käytöstapoihin, eli miksi ne ovat ulkokultaisia.
(*) Koettaessani hakea linkkiä huomasin, että
@Jakedeus oli näköjään poistanut sen oman kysymyksensä.
Kun nuorena väittelin kiihkeästi ateismi vs uskonto -ketjuissa (toisella palstalla), niin jossain vaiheessa minua alkoi ihmetyttää se, että miksi uskovainen ei pysty ymmärtämään fysikaalista todellisuutta, vaikka se on jatkuvasti ihan konkreettisesti läsnä hänen elämänsä jokainen sekunti. Luin Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustoilta kulteista ja uskonnoista. Siellä oli silloin kauan sitten sellainen lista, että jos kaverisi on lahkossa, niin mitä voit yrittää. Yksi neuvo oli se, että jos koetat perustella hänelle jotain, sinun on tehtävä se lahkon ideologisessa kontekstissa: jehovalainen ei ota vastaan argumentteja muualta kuin Raamatusta.
Olen jälkeenpäin huomannut, että tämä pätee aika laajalti. Esimerkiksi siis minulle uppoaa parhaiten luonnontieteellinen argumentti, tuppaan suhtautumaan hirveän epäilevästi muun kaltaisiin perusteluihin.
Orwellin 1984 tai Eläinten vallankumouksen käyttäminen esimerkkinä johtuu siitä, että jotta pystyn ilmaisemaan sanomani kielellä, jota useimmat tasa-arvoaktivistit ymmärtävät, minun on löydettävä yhteinen rajapinta. Orwell on minusta hyvä myös siksi, että kyseessä oli vasemmistolainen kirjailija. On paljon helpompaa ottaa vastaan palautetta omalta viiteryhmältään. Aivan samasta syystä viittaan keskusteluissa usein Anna Rotkirchiin, joka on siis vasemmistolainen feministi ja naistutkija, vaikka ne asiat joista hän puhuu, on sanonut moni muukin.
Jos ihminen vahtii ja pyrkii muuttamaan muiden käyttämää kieltä, hän on kielipoliisi. Jos hän tekee sen siksi, että ajattelee kielen muuttavan ajatuksia, ja vahtii sekä muokkaa muiden kieltä muokatakseen heidän ajatuksiaan, silloin hän on oman määritelmänsä mukaan myös ajatuspoliisi.
Aika moni aktivisteista kertoo avoimesti tästä motiivistaan, vaikka välttää kutsumasta itseään ajatuspoliisiksi. Ei tämä tietenkään tähän lopu, vaan esimerkiksi tuolla ylempänä linkkaamassani jutussa aiheen tutkija käyttää melko selvästi kaksoispuhetta esimerkiksi määritellessään rajoitukset yksilönvapaudeksi.
Yhteys Orwellin molempiin kirjoihin on ihan suora. En ole varma, että kumpi nyt olisi lohduttavampi selitys, se, että aktivisti ei vain ole huomannut lainanneensa keinot tunnetusta fiktiivisestä totalitaristisesta diktatuurista, vai se, että on huomannut, muttei välitä.
Se, mitä haluan tällä saada aktivistit huomaamaan, on se, kuinka totalitaristinen heidän ajatusmaailmansa on heidän päänsä sisällä. Mutta on hirveän tärkeää ymmärtää, etten tuomitse heitä siitä. En todellakaan! Maailma on ihan pullollaan totalitaristisia ihmisiä! Enkä minä laske sitä pahaksi, että pyrkii vaikuttamaan ihmisten arvoihin ja ajatuksiin, se on meille minun mielestäni ihan geneettistä ja sitä paitsi olemme jatkuvasti kaikenlaisen vaikuttamisen alla.
Se, mitä minä kritisoin, on se, että tämä tekee ajetusta asiasta sellaisen paketin, jota joutuu väkipakolla runnomaan ihmisten pään sisään, ja ihminenhän ei aivan helposti omaksu uutta aatemaailmaa, vaan usein sitä on jouduttu viimeistelemään väkivallalla, esimerkkinä siis vaikkapa meille kaikille tuttu ja turvallinen kristinusko. Tai kommunismi.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että minusta tasa-arvoa ajetaan keinoilla, joka hidastaa tasa-arvon kehitystä. Siis aivan samoin kuin esimerkiksi luonnonsuojelussa.
Koska tasa-arvo kuten luonnonsuojelukin on tärkeä asia, niin minä toivoisin, että asiaa ajavat ihmiset ymmärtäisivät, että sillä on väliä, miten he asiaa ajavat. Molemmat asiat ovat sellaisia, että olisi kiva, jos niiden takana olisi paljon ihmisiä. Se onkin minusta aktivismin perisynti lähes kaikessa muodossa: sen sijaan, että ne pyrkisivät hankkimaan kannatusta, niiden käyttämät keinot jakavat ihmisiä monella tasolla.
Aktivismissa on lähes aina sellainen taistelun ja vihollisen eetos, "me" ja "ne": "Taisteluun tasa-arvon puolesta!", "Taisteluun syrjintää vastaan!", "Taisteluun ilmastonmuutosta vastaan!", "Taisteluun biodiversiteetin puolesta!" Niissä on aina vähän tällaisen armeijan värväystoimiston makua, rivien kasaamista ja lipun alle ryhmittymistä. Aktivismissa haetaan keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tätä haetaan sillä, että aatteet ja arvot pyritään saamaan yhdenmukaiseksi: puhutaan samaa kieltä. Tähän kieleen vielä usein rakennetaan mekanismit tunnistamaan se, että onko arvomaailma linjassa ryhmän kanssa sekä mekanismeja paljastamaan mahdolliset huijarit ja soluttautujat.
Näin ajetusta asiasta saadaan tahattomasti tehtyä aatteellinen kokonaispaketti, joka pitää ostaa joko kokonaan tai sitten ei ollenkaan. Et saa kaivella rusinoita pullasta, koska silloin olet "shoppailija" etkä oikeasti aatteen takana.
Tältä pohjalta keskustelun aloittanut kysymys, että mikä siinä turvallisessa tilassa ihmisiä niin riepoo, on minusta paljon helpommin ymmärrettävissä. Siinä ihmisiä riepoo se, kun se on tehty psykologisesti niin vaikeaksi paketiksi. Varsin vaikeaa se on niille, jotka tasa-arvoaktivismi on määritellyt vihollisiksiin, esimerkiksi siis vaikkapa valkoiselle setämiehelle. Näitäkin on, mutta onhan se vähän sellaista kuin olisit juutalainen uusnatsi. Voit tähän sanoa, että ei pidä paikkaansa, mutta ruohonjuuritasolla kyllä pitää: eräskin vasemmistolainen aktivistinainen on kertonut, kuinka kokee konservatiiviset naiset pettureina ja tuntee väkivaltaisiakin ajatuksia heitä kohtaan. Tällainen ajattelu on ihan fakta, jota ei tarvitse lähteä kiertelemään.
Tasa-arvo - kuten luonnonsuojelukin - tarvitsisi minusta sellaisen "raittiusseuran", johon voi tulla mukaan ihonväristä, sukupuolesta, uskonnollisesta vakaumuksesta ja poliittisesta kannasta riippumatta. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin olevan niin, että tämä aatepaketin rakentuminen on niin sisäänrakennettuna ihmisen laumapsykologiaan, ettei sitä vaan pysty välttämään.
Voit varmasti huomata, että olen lähtökohdiltani aika pragmaattinen, sellainen eräänlainen "päämäärä pyhittää keinot". Tuo sanonta vain yleensä yhdistetään siihen, että hyvää päämäärää saa tavoitella kovemminkin ottein, kun taas itse käsitän sen niin, että hyvää päämäärää saa tavoitella pehmeämminkin keinoin. Minä esimerkiksi en laittaisi vastaan, jos saisin taivuteltua uusnatsin luonnonsuojelijaksi, itse asiassa minulla oli eräs vaivihkainen "projekti", kohteena kuitenkin persu. Kyllä se minulle tähän hätään riittäisi, että alkaisi kierrättää ja vähentäisi autolla ajamista, niitä muita puutteita voisi koettaa työstää sitten myöhemmin.
Tämä sinällään jatkaa hyvin vahvaa viittaustasi siihen että nyt liberaalit ovat salaa keksimässä uusiokieltä perustaakseen totalitaarisen dystopian jossa on ajatusrikoksia. Et sano mitään, mutta puhut ajatuspoliiseista, uusiokielestä ja muusta sellaisesta luoden selkeän yhteyden teokseen 1984 (ja miksei myös Eläinten vallankumoukseen joka käsittelee samoja teemoja).
Tasa-arvoaktivistit tai luonnonsuojelijat tuskin tarkoituksellisesti ajavat tuollaista dystooppista yhteiskuntaa. On kuitenkin yllättävää, että kun tarpeeksi kauan vetää narusta katiskaa pintaan, niin aika monessa aktivismin muodossa sieltä aatteen pohjilta löytyy totalitaristisia toteutusmalleja. Näin on esimerkiksi luonnonsuojelun puolella:
poliittinen vaihtoehto on ekodiktatuuri.
Orwell on fiktiota. Siksi minä en pelkää lainkaan, että sen enempää tasa-arvoaktivistit kuin luonnonsuojelijat oikeasti saisivat aikaan totalitaristisen diktatuurin, ei, vaikka siihen ihan varta vasten pyrkisivät, koska
diktatuurit perustetaan ihan muista syistä. Se kuitenkin kuvaa minusta hyvin aktivistin tavoitetta: tavoitellaan tasa-arvon tai luonnonsuojelun vallankumousta, todella syvälle ulottuvaa muutosta yhteiskunnassa. Ei riitä pelkästään käytös, vaan on myös muutettava ihmisten arvot ja asenteet.
Toivottavasti tämä selventää näkemystä, ja jatkan mielelläni keskustelua!
- - -
Oletuksista:
Ihmiset tekevät oletuksia ihmisistä jatkuvasti olet siinä oikeassa. Onko kuitenkin niin, että kokemuksesi yliopistolal töissä olemisesta vääristää kuvaasi tilanteesta? Itse olen törmännyt entisenä opiskelija-aktiivina lukuisiin ihmisiin joiden kohdalla olisin mennyt raakasti väärään suuntaan kielen suhteen jos katsoisin vain ulkonäköä. On ollut esimerkiksi venäläis- ja amerikkalaistaustaisia joita ei ulkonäön suhteen erota kantasuomalaisista jotka eivät sitten suomea osanneet paljoa kirosanoja enempää. Sitten oli niitä aasialais- tai afrikkalaistaustaisia jotka puhuivat suomea äidinkielenään ja joille englanti ei ollutkaan se helpoin kieli. Tai sitten jossain lähiössä jossa on runsaasti maahanmuuttajia niin puhun kyllä lähtökohtaisest ihmisille suomea.
Niin, ehdottomasti kyllä tuolla oletuksella tekee virheitä - se oli pointti. Eli siis esimerkiksi aloittaa keskustelun englanniksi suomalaisen (tai suomenkielen taitoisen) kanssa, tai päin vastoin. Jos ympäristösi on sellainen, että ulkomaalaisen näköisistä ihmisistä luokkaa 90% ei osaa suomea, niin on vähän pään hakkaamista seinään aloittaa keskustelua suomeksi, ja silloin tahdikkaat ihmiset aloittavat keskustelun englanniksi oletuksensa perusteella. Se on kohteliaisuutta siitä näkökulmasta, että pyritään sujuvoittamaan kanssakäyntiä, eikä siis pahantahtoista.
Jätin lopulta pois tuon mitä sanoit, että tosiaan lähiössä (vaikkapa omassa pihapiirissä) tulee aloitettua keskustelu suomeksi ulkonäöstä riippumatta ja varsinkin jos kyse on nuoremmasta ihmisestä. Sitä olettaa, että kyseessä on joku paikallinen. Tällöinkin oletus menee silloin tällöin pieleen eikä taaskaan ole mielestäni kyse pahantahtoisuudesta.
Jätin lopulta pois senkin, että myös esimerkiksi vaatetus vaikuttaa olettamukseen. Yliopistomaailmassa ulkomaalaisen näköisen kanssa tulee helpommin aloitettua suomeksi, jos tällä on vaikkapa virttynyt villapusero ja linttaan astutut tennarit, koska vaihto-opiskelijat ja vierailevat tutkijat pukeutuvat usein joko uudehkoihin vaatteisiin tai sitten vaatteet ovat heidän omilta kotiseuduiltaan. Virheitä tulee tässäkin oletuksessa.
- - -
Offtopiccina kielestä ja ajattelusta.
The languages we speak affect our perceptions of the world
www.scientificamerican.com
Ei nyt löytynyt oikein tutkimusta tutkimusta, mutta artikkeli jossa viitataan, vaikkain hieman epäselvästi, useisiin tutkimuksiin ja annetaan esimerkkejä asiasta.
Kiitoksia kovasti!
Kuten sanotkin, niin tästä jutusta on ehkä vaikea alkaa vielä vääntämään mitään keskustelua. Se on turhan ylimalkainen eikä mukana ole linkkejä tutkimuksiin. Se vaikuttaa enemmän sellaiselta artikkelilta, joita puuhasin jatko-opiskelijana, eli siis eräänlainen "mainos" tutkimusaiheesta tai -kentästä, jolla pyritään herättämään mielenkiintoa aihetta kohtaan. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että näitä juttuja kannattaa lukea vähän suolan kanssa, koska niissä asiat ja löydökset pyritään kuvaamaan sellaisilla sanavalinnoilla, että syntyisi mielikuva jostain suuresta ja tärkeästä, näitä kun lukevat myös potentiaaliset rahoittajat.
Sellainen huomio, että jutussa nimetyt tutkimukset ovat minusta liian vanhoja, toinen 2006, toinen 2010(*). Ne ovat psykologian tutkimuksia ajalta ennen replikaatiokriisiä, joten ihan ymmärrettävästä syystä se herättää minussa epäilyksiä. Ei sillä, myös silloin tehtiin hyvää tutkimusta, mutta replikaatiokriisi laittoi kaikki vanhat tutkimustulokset kyseenalaisiksi.
(*) Lisäys: Ai, en huomannut, että tämä on juttu vuodelta 2011, joka selittää asiaa. Sorry, en huomannut heti aluksi katsoa.
Jutussa on kyllä kiinnostavaa tavaraa. Tuo Kuuk Thaayorre -kieli herätti minut miettimään yhteyden laatua. Minä väittäisin, että tässä tapauksessa kieli heijastaa tarvetta. Ulkoilmaihmisille ilmansuuntien hahmottaminen on varmasti elintärkeää, ja se sitten on heijastunut kieleen. Se tietysti herättää minussa paljon mietteitä siitä, kuinka kieli voi vaatia pohjakseen tiettyjä kognitiivisia taitoja: tuntuisi, että tuolla kielellä on vaikea kommunikoida, jos et hahmota ilmansuuntia. Tämä ei ole minulle uutta (eli käytetty kieli heijastaa kognitiivisia taitoja), mutta tuo yhteys on mielenkiintoinen konkreettisuudessaan.
Jutussa on melko vähän siitä, että kielen muuttaminen muuttaa ajattelua. Siinä on sinänsä ihan kiehtovia esimerkkejä esimerkiksi aikakäsityksestä. Se on minulle tutumpaa kuin äkikseltään saattaisi ajatella: ohjelmoinnissa ongelmia ratkottaessa tuota ongelmaa voi joutua pyörittelemään useammasta kulmasta ennen kuin löytyy sellainen, josta on saatavilla soveltuva ratkaisu. Matematiikan puolella tätä samaa käytetään todella paljon, ongelmia voidaan pyöritellä erilaisiin koordinaatistoihin ja vastaaviin, kun pyritään löytämään ratkaisua.
Eli siis vaikka useissa länsimaisissa kielissä aika käsitetään niin, että mennyt on jäänyt taakse, niin kyllä useimmat silti pystyvät tarkastelemaan mennyttä elämäänsä silmiensä edessä. Siis esimerkiksi kun kirjoitetaan elämäkertaa tai tehdään retrospektiota. Koska luonnontieteet ovat induktiivisia tieteitä, niin käytän itse usein sellaista vertauskuvaa, että olet istumassa kärryissä katsomassa taaksepäin, ja koetat sen perusteella hahmotella sitä, mitä tulee vastaan - eli käytän itse aika usein juuri tuota päinvastaista metaforaa ajan kulusta.
Allekirjoitan kuitenkin sen, että kielissä on oma "default-setting" sen suhteen, että mihin suuntaan aika virtaa.
Tuossa 2010 tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin englannin, espanjan ja japanin kielen puhujien suhdetta tapahtumiin. Minä en ole japanin asiantuntija, mutta puolisoni jollain tapaa on. Hänen mukaansa japanilainen ei mielellään laita subjektia mukaan, koska se käsitetään sormella osoittamiseksi: se puolestaan helposti tulkitaan offensiiviseksi. Voisin ajatella, että tuossa kokeessakin japanilainen alitajuisesti toistaa kulttuurinsa tapoja ja pyrkii olemaan osoittamatta sormella, joko tietoisesti tai todennäköisemmin tiedostamattaan.
Loppupäätelmistä olen aika lailla samaa mieltä: "But how do we know whether differences in language create differences in thought, or the other way around? The answer, it turns out, is both—the way we think influences the way we speak, but the influence also goes the other way."
Satunnaisena triviana, Sapir-Worf -hypoteesi on Arrival-elokuvan inspiraation lähde.
