Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Kulkija]

Kristillinen fundamentalismi taitaa olla Suomessa kuitenkin aivan marginaalissa, ja uskonto on pikku hiljaa muotoutunut ajan hengelle sopivammaksi. En itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään, joka ajattelisi esimerkiksi että naisen ei ole sallittua puhua. Naispappejakin on jo yli puolet kaikista papeista, ja kirkon kaikista työntekijöistä yli 70 prosenttia. Eli melko löysää argumentaatiota.

Ensimmäiset naispapit ovat kuitenkin tulleet vasta 80-luvun lopulla. Mistä epäilet esimerkiksi ihmisten naisvihamielisen käyttäytymisen alkujaan kumpuavan? Voisiko kristinuskon opeilla olevan asiassa osuutta?

 

[RockTheRink]

Kristinuskosta on kyllä kiva poimia niitä rusinoita. Eikä noissa lainauksissa ole mitään vikaa ja toimivat hyvinä ohjeina ihmisille, mutta sitten siellä on myös tämänlaisia tekstejä, jotka ovat hieman ristiriidassa noiden kanssa:

"Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua,
vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan
omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa."

"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää ..
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset."

"Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla."


Sitten kun ihmiset perustelevat omaa käytöstä ja muiden alentamista noilla samoilla jutuilla, on se sitä hörhöilyä mistä haluttu eroon. Samanlaisia tekstejä löytyy koskien vammaisia ja invalideja. On siinä kaikkia rakastava Jumala kenelle kuitenkin lopulta kelpaa vain yksi sukupuoli ja sekin tietynlainen.

Toisaalta tuossakin on poimittu UT:sta rusinoita. Tällainenkin teksti sieltä löytyy: "Joka tapauksessa jokaisen teistä tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään. Vaimon taas tulee kunnioittaa syvästi miestään."

Tuon rakkauden pitäisi olla kaiken lähtökohta. Rakkaus voi toimia myös patriarkaalisessa järjestelmässä, jossa muuten mies on yhtälailla alamainen Jeesukselle ja seurakunnalle. Ilman rakkautta ja välittämistä lopputuloksena on kuitenkin tyrannia, eikä se että mies viime kädessä on perheenpää ja vastuunkantaja.

Ottaen huomioon että puhutaan kaksi tuhatta vuotta vanhoista teksteistä (aikana jolloin orjuus ja piiskan käyttäminen oli täysin normaalia yhteiskunnassa) niin siihen maailmanaikaan nuo olivat jopa aika wokea ajattelua.

Ei toki enää nykyään.

Tämä siis yleismaailmallista pohdintaa näin ateistisen agnostikon näkökulmasta. Vuorisaarna oli itsessään aikaansa edellä, jopa Gandhi piti sitä viisaana puheena ja totesi että jos kristityt oikeasti toimisivat sen oppien mukaan, maailmassa ei olisi sotia.

 

[Cobol]

Tämä keskusteluhan lähti alun muuten perin siitä, että modernin vasemmiston kehittämä turvallinen tila -konsepti olisi tarpeellinen moraalikoodisto, jotta ihmiset osaisi käyttäytyä toisiaan kunnioittavasti. Itse olen sitä mieltä, että ennen turvallinen tila -konseptia meillä on jo ollut riittävä moraalikoodisto siihen, että kykenemme toisiamme kunnioittavasti käyttäytymään.

Kyse ei ole vanhasta moraalikoodistosta vaan turvallisen tilan uudesta intressipolitiikasta, johon liberaalit ovat vieneet yhteiskuntia ja kannattajiaan.

Siihen kuuluu mm. vammaisten oikeudet, sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten ja kaikkien täysi oikeus kehoonsa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet.

Konservatiivit haraavat enemmän tai vähemmän vastaan oikeastaan jokaisessa kohdassa. Toki haraaminen ei ole yhtä voimakasta kaikissa, mutta vaikkapa sukupuolten välisessä tasa-arvossa konservatiivit eivät hyväksy naispappeutta.

Konservatiivit puhuvat wokesta, jolla tarkoitetaan liberaalien yllä mainittujen asioiden liiallista tyrkyttämistä kaikille. Erityisesti arvokonservatiivit näkevät woketuksen myös raamatun vastaisena.

Suhtaudun tässäkin osin liberaalisti ja osin konservatiivisesti. Pidän esimerkiksi yllä mainittuja oikeuksia tärkeinä. Ja välttämättömänä kun nykyään esimerkiksi sukupuolivähemmistöt voivat olla vapaammin ja osana julkista yhteiskuntaa, heillekin on hyvä tarjota turvallinen julkinen tila, jossa vaikkapa kristityt arvokonservatiivit eivät lähde käännyttämään tai eheyttämään.

Konservatiiviosa hieman pohtii, onko järkevää kovin nuorten lasten oikeus aloittaa sukupuolensa vaihdoksen (ainakin keskustelut) ilman, että kotiin asiasta kukaan kertoo. Voi johtaa isoihin törmäyksiin myöhemmin sen sijaan, että asiassa olisi yhdessä edetty.

 

[Nahkasohva]

Kristillinen fundamentalismi taitaa olla Suomessa kuitenkin aivan marginaalissa, ja uskonto on pikku hiljaa muotoutunut ajan hengelle sopivammaksi. En itse ainakaan ole ikinä tavannut ketään, joka ajattelisi esimerkiksi että naisen ei ole sallittua puhua. Naispappejakin on jo yli puolet kaikista papeista, ja kirkon kaikista työntekijöistä yli 70 prosenttia. Eli melko löysää argumentaatiota.

Onhan meillä toisaalta noin 100 000 hengen vanhoillislestadiolainen herätysliike, joka ei hyväksy naispappeutta eikä naisia puhujiksi tilaisuuksiinsa. Muissa herätysliikkeissä samoin ajattelevia on myös lisää. Ihan pienestä marginaalista ei siis ole kyse. En tietenkään väitä, että esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten ja radikaalimuslimien "fundamentaalisuusaste" olisivat lähelläkään toisiaan, kaikkea muuta, mutta kyllä Suomen kristittyjenkin piirissä on aika monenlaista käsitystä siitä, millainen naisen aseman tulisi olla – ainakin mitä tulee seurakunnassa vaikuttamiseen.

 

[Ollakseni]

Ihan väistämättä teet oletuksia kokemuksiisi nojaten, ei niistä pääse eroon. Kerroin tuolla kaukana ketjun syövereissä siitä, että jos olet esimerkiksi töissä yliopistolla, niin valtaosa (ehkä 90%) kohtaamistasi ulkomaalaisen näköisistä ihmisistä on vaihto-opiskelijoita tai vierailevia tutkijoita. Tahdikkaat ihmiset tulevat aloittamaan heidän kanssaan keskustelun englanniksi, koska eivät voi olettaa, että vaikkapa pari viikkoa tai puoli vuotta yliopistolla aikaa viettänyt on oppinut puhumaan suomea.

Pukeutuminen on ihan sama homma, ja se jopa toimii niin, että mahdollisuuksien mukaan varakkaammat pyrkivät pukeutumaan niin, ettei heidän tyyliään köyhemmät pysty matkimaan. Väistämättä siis teet oletuksia, koska tuo osapuoli haluaa sinun tekevän oletuksia.

Ihmiset tekevät oletuksia ihmisistä jatkuvasti olet siinä oikeassa. Onko kuitenkin niin, että kokemuksesi yliopistolal töissä olemisesta vääristää kuvaasi tilanteesta? Itse olen törmännyt entisenä opiskelija-aktiivina lukuisiin ihmisiin joiden kohdalla olisin mennyt raakasti väärään suuntaan kielen suhteen jos katsoisin vain ulkonäköä. On ollut esimerkiksi venäläis- ja amerikkalaistaustaisia joita ei ulkonäön suhteen erota kantasuomalaisista jotka eivät sitten suomea osanneet paljoa kirosanoja enempää. Sitten oli niitä aasialais- tai afrikkalaistaustaisia jotka puhuivat suomea äidinkielenään ja joille englanti ei ollutkaan se helpoin kieli. Tai sitten jossain lähiössä jossa on runsaasti maahanmuuttajia niin puhun kyllä lähtökohtaisest ihmisille suomea.

Eli allekirjoitat sen, mitä sanoin siitä, että monet vaikkapa tasa-arvoaktivistit ovat tai haluavat olla ajatuspoliiseja, tai ainakin haluaisivat sellaisen perustettavaksi?

Voisit antaa minulle linkkejä pureskeltavaksi tästä kiistattomuudesta. Minä kun en käsitä suhdetta aivan näin yksioikoisesti. Käsitän kielen ja ajattelun suhteen sillä tavalla, että elämään vaikuttaville asioille - olivat ne sitten konkreettisia tai konsepteja - täytyy olla kommunikointia varten sanat. Jos siis on jokin merkityksellinen asia, sille on olemassa sana.

Näin ollen ajattelen niin, että elämän kannalta merkityksellisiin asioihin ei voi puuttua sanoja muokkaamalla tai uusiokielellä - kun on tarve, sille löytyy kyllä uudestaan sana.

How Language Shapes Thought

The languages we speak affect our perceptions of the world

www.scientificamerican.com

Ei nyt löytynyt oikein tutkimusta tutkimusta, mutta artikkeli jossa viitataan, vaikkain hieman epäselvästi, useisiin tutkimuksiin ja annetaan esimerkkejä asiasta. Toki voit kokeilla erilaisia ajatusleikkejä kielen suhteen. Voit esimerkiksi katsoa kuvaa erilaisista eläimistä joilla on englannissa nimi joka viittaa punaiseen (red fox, red robin, red squirrel) ja ottaa esiin värikartan ja katsoa ovatko nuo eläimet punaisia sillä tavalla kuin se yleensä käsitetään. Se miksi värisävyltään enemmän oranssien eläinten nimissä on sana punainen melko usein johtuu siitä ettei kyseiselle värille ollut omaa sanaa kuin vasta suhteellisen myöhään maailmassa Euroopassa. Sana tulee Alankomaita hallinneelta Oranjen suvulta jonka väri on oranssi. Heidän kunniakseen esimerkiksi porkkanat ovat pitkälti oransseja (kyllä kyse on siitä että päätettiin jalostaa yhden suvun kunniaksi porkkanat tietyn värisiksi). Eli oranssi ei ollut hyvin pitkään aikaan olennainen konsepti ihmisille koska se oli vain punaisen sävy ja täten sana punainen riitti kuvaamaan sitä.

Sinällään kun puhut ajatuspoliiseista niin siinä on semmoinen hyvin ikävä sävy taustalla. Kyse kun on siitä 1984 kirjasta käyttöön tullut termi ja koitat ilmeisesti vihjata että tasa-arvo aktivistit ajavat tuollaista järjestelmää. Mielestäni luot tuossa tahallisesti tai tahattomasti erittäin ilkeän kuvan noista ihmisistä, kun kyse on kuitenkin tasa-arvoa kannattavista henkilöistä. Että he alkaisivat ajamaan tai toivoisivat dystooppista yhteiskuntaa. Olethan kuitenkin lukenut tai kuunnellut sen kirjan kun tykkäät viitata siihen?

Ah, ei, ei suinkaan, mutta uusiokielen keksimisellä on sivistyneelle kansanosalle orwellilainen kaiku, ja siksi vältetään sitä, että siitä puhuttaisiin, vaikka siis keksitään uusia synonyymeja jo olemassaoleville asioille.

Tämä sinällään jatkaa hyvin vahvaa viittaustasi siihen että nyt liberaalit ovat salaa keksimässä uusiokieltä perustaakseen totalitaarisen dystopian jossa on ajatusrikoksia. Et sano mitään, mutta puhut ajatuspoliiseista, uusiokielestä ja muusta sellaisesta luoden selkeän yhteyden teokseen 1984 (ja miksei myös Eläinten vallankumoukseen joka käsittelee samoja teemoja).

Muuten kun sanot olevasi luonnontieteilijä niin mikä se tutkinto on joka sinulta löytyy luonnontieteiden saralta? Kun nostat asiaa toistuvasti esille esimerkkinä siitä kuinka se värittää ajatuksiasi.

 

[Petri1981]

Kyse ei ole vanhasta moraalikoodistosta vaan turvallisen tilan uudesta intressipolitiikasta, johon liberaalit ovat vieneet yhteiskuntia ja kannattajiaan.

Siihen kuuluu mm. vammaisten oikeudet, sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten ja kaikkien täysi oikeus kehoonsa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet.

Konservatiivit haraavat enemmän tai vähemmän vastaan oikeastaan jokaisessa kohdassa. Toki haraaminen ei ole yhtä voimakasta kaikissa, mutta vaikkapa sukupuolten välisessä tasa-arvossa konservatiivit eivät hyväksy naispappeutta.

Konservatiivit puhuvat wokesta, jolla tarkoitetaan liberaalien yllä mainittujen asioiden liiallista tyrkyttämistä kaikille. Erityisesti arvokonservatiivit näkevät woketuksen myös raamatun vastaisena.

Suhtaudun tässäkin osin liberaalisti ja osin konservatiivisesti. Pidän esimerkiksi yllä mainittuja oikeuksia tärkeinä. Ja välttämättömänä kun nykyään esimerkiksi sukupuolivähemmistöt voivat olla vapaammin ja osana julkista yhteiskuntaa, heillekin on hyvä tarjota turvallinen julkinen tila, jossa vaikkapa kristityt arvokonservatiivit eivät lähde käännyttämään tai eheyttämään.

Konservatiiviosa hieman pohtii, onko järkevää kovin nuorten lasten oikeus aloittaa sukupuolensa vaihdoksen (ainakin keskustelut) ilman, että kotiin asiasta kukaan kertoo. Voi johtaa isoihin törmäyksiin myöhemmin sen sijaan, että asiassa olisi yhdessä edetty.

Niin, asian yksi problematiikka piilee siinä, että tasa-arvo tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Siinä missä minulle, kai sitten jonkin sortin konservatiiville, tasa-arvo on ”valmis” kun lainsäädäntömme tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon. Eli sen, että ketään ei syrjitä missään ihonvärin, sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon ja vastaavien ominaisuuksien perusteella. Jos vaikka joku ei saa opiskelupaikkaa sen vuoksi, että hän on homoseksuaali, niin tämän tulee tietysti tasa-arvon näkökulmasta olla rangaistavaa, niin kuin se jo onkin. Se taas ei ole minulle tasa-arvo-ongelma, jos vaikka hoitoalalla on valtaosa naisia ja tekniikan alalla valtaosa miehiä.

Toisaalta taas modernille liberaalille tasa-arvo näyttäytyy minulle lopputulosten tasa-arvon eli pakkotasapäistämisen hakemisena. Heidän keinot joihin lukeutuu positiivisen syrjinnän, sukupuolikiintiöiden ja intersektionalismin kaltaiset konseptit, näyttytyvät minulle itseasiassa epätasa-arvoisina ja epäoikeudenmukaisina. Heille taas ne jotka eivät näitä keinoja kannata, näyttäytyvät vanhoillisina konservatiiveina, jotka eivät kannata tasa-arvoa. Vaikka minä koen kyllä kannattavani tasa-arvoa, mutta näen koko asian vain eri lailla.

 

[Hangon keksi]

Onhan meillä toisaalta noin 100 000 hengen vanhoillislestadiolainen herätysliike, joka ei hyväksy naispappeutta eikä naisia puhujiksi tilaisuuksiinsa. Muissa herätysliikkeissä samoin ajattelevia on myös lisää. Ihan pienestä marginaalista ei siis ole kyse. En tietenkään väitä, että esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten ja radikaalimuslimien "fundamentaalisuusaste" olisivat lähelläkään toisiaan, kaikkea muuta, mutta kyllä Suomen kristittyjenkin piirissä on aika monenlaista käsitystä siitä, millainen naisen aseman tulisi olla – ainakin mitä tulee seurakunnassa vaikuttamiseen.

Suomessa on myös ortodoksinen kirkko, joka ei myöskään hyväksy naisia papeiksi tai muihin korkeisiin virkoihin. Jäsenmäärä on toki hieman pienempi (n. 60.000), mutta kyseisellä kirkolla on ihan virallinen asema Suomen toisen "valtionkirkkona".

 

[Jakedeus]

Niin, asian yksi problematiikka piilee siinä, että tasa-arvo tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Siinä missä minulle, kai sitten jonkin sortin konservatiiville, tasa-arvo on ”valmis” kun lainsäädäntömme tarjoaa mahdollisuuksien tasa-arvon. Eli sen, että ketään ei syrjitä missään ihonvärin, sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon ja vastaavien ominaisuuksien perusteella. Jos vaikka joku ei saa opiskelupaikkaa sen vuoksi, että hän on homoseksuaali, niin tämän tulee tietysti tasa-arvon näkökulmasta olla rangaistavaa, niin kuin se jo onkin. Se taas ei ole minulle tasa-arvo-ongelma, jos vaikka hoitoalalla on valtaosa naisia ja tekniikan alalla valtaosa miehiä.

Toisaalta taas modernille liberaalille tasa-arvo näyttäytyy minulle lopputulosten tasa-arvon eli pakkotasapäistämisen hakemisena. Heidän keinot joihin lukeutuu positiivisen syrjinnän, sukupuolikiintiöiden ja intersektionalismin kaltaiset konseptit, näyttytyvät minulle itseasiassa epätasa-arvoisina ja epäoikeudenmukaisina. Heille taas ne jotka eivät näitä keinoja kannata, näyttäytyvät vanhoillisina konservatiiveina, jotka eivät kannata tasa-arvoa. Vaikka minä koen kyllä kannattavani tasa-arvoa, mutta näen koko asian vain eri lailla.

Voiko sinun mielestäsi sellainen tilanne olla tasa-arvon kannalta ongelmallinen, jossa koulun opinto-ohjaaja suosittelee maahanmuuttajataustaiselle opiskelijalle lähihoitajaopintoja siinä missä relevanteilta osin samankaltaiselle (= opintomenestyksen yms. osalta) opiskelijalle lääkikseen hakemista?

 

[Petri1981]

Voiko sinun mielestäsi sellainen tilanne olla tasa-arvon kannalta ongelmallinen, jossa koulun opinto-ohjaaja suosittelee maahanmuuttajataustaiselle opiskelijalle lähihoitajaopintoja siinä missä relevanteilta osin samankaltaiselle (= opintomenestyksen yms. osalta) opiskelijalle lääkikseen hakemista?

Minä kannatan kaikkien ihmisten kohtelua tasa-arvoisesti, heidän etnisestä taustasta riippumatta. Ei missään tilanteissa ole oikein asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan, esimerkiksi etnisen taustan perusteella. Tasa-arvon näkökulmasta on ongelmallista, jos opinto-ohjaaja tietoisesti ohjaa vaikka tummaihoisia ”alempiin” ammatteihin, kuin vastaavat kyvyt omaavia valkoisia oppilaita. Kyllä tälläiseen toimintaan olisi puututtava.

 

[Jakedeus]

Minä kannatan kaikkien ihmisten kohtelua tasa-arvoisesti, heidän etnisestä taustasta riippumatta. Ei missään tilanteissa ole oikein asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan, esimerkiksi etnisen taustan perusteella. Tasa-arvon näkökulmasta on ongelmallista, jos opinto-ohjaaja tietoisesti ohjaa vaikka tummaihoisia ”alempiin” ammatteihin, kuin vastaavat kyvyt omaavia valkoisia oppilaita. Kyllä tälläiseen toimintaan olisi puututtava.

Olen samaa mieltä. Tässä ollaan intersektionaalisen feminismin ytimessä. (Myönnän ihan suoraan, että intersektionaalinen feminismi -termi on turhan vaikea ja kyseisestä termistä kiinni pitäminen johtunee myös brässäilystä tasa-arvopiireissä). Mutta olen ollut intersektionaalisen feminismin kanssa ihan reilusti tekemisissä, ja on aidosti vaikea keksiä osuvampaa esimerkkiä siitä, mitä vastaan se taistelee kuin ylläkuvatun kaltaisia tilanteita.

 

[Petri1981]

Olen samaa mieltä. Tässä ollaan intersektionaalisen feminismin ytimessä. (Myönnän ihan suoraan, että intersektionaalinen feminismi -termi on turhan vaikea ja kyseisestä termistä kiinni pitäminen johtunee myös brässäilystä tasa-arvopiireissä). Mutta olen ollut intersektionaalisen feminismin kanssa ihan reilusti tekemisissä, ja on aidosti vaikea keksiä osuvampaa esimerkkiä siitä, mitä vastaan se taistelee kuin ylläkuvatun kaltaisia tilanteita.

Niin, minusta siinä ne keinot ovat vain täysin väärät.

 

[Jakedeus]

Niin, minusta siinä ne keinot ovat vain täysin väärät.

Niin, minä kun jo luulin, että olimme edes yhdestä asiasta samaa mieltä. Siis mitkä ihmeen keinot?

 

[Petri1981]

Niin, minä kun jo luulin, että olimme edes yhdestä asiasta samaa mieltä. Siis mitkä ihmeen keinot?

Ne opit ja keinot, mitä intersektionaalinen feminismi käsittää. Vastustan kategorisesti ihmisten segregointia esimerkiksi rotunsa mukaan, ja täten ihmisten näkemistä ensisijaisesti rotunsa, sukupuolensa tai vastaavan ominaisuuden edustajina, eikä yksilöinä. Historia osoittaa, että tuollainen ihmisryhmien segregaatio on vaarallista puuhaa.

 

[SlamDunk71]

@Jakedeus omasta mielestäni koulutus asteella varsinkin ylä-aste tasolla mennään pieleen osaamattomalla opinto-ohjaamisella. En osaa varmaksi sanoa että kuinka haluttu kyseinen pesti on, mutta vahva epäilykseni on että sieltä ne kovimmat osaajat uupuvat.

15-vuotias kun tulee sinne juttelemaan seuraavista stepeistä niin todella harva nuori osaa sanoa mitä elämältään haluaa ja jos ohjaaja ei osaa kalastella kykyjä ja ohjata aloille josta nuori voisi hyötyä niin yleensä vedetään safe bettinä suurta linjaa. Eli pojat tekniikkaan ja tytöt hoitoaloille.

Ja yhtälailla jos tapahtuu tietoista syrjintää niin pestissä on väärä kaveri.

Jos kiintiöitä lähdetään pakottamaan niin en sitäkään näe edukkaana vaihtoehtona. Hankala aihe kaikkinensa.

 

[Stratman]

Ensimmäiset naispapit ovat kuitenkin tulleet vasta 80-luvun lopulla. Mistä epäilet esimerkiksi ihmisten naisvihamielisen käyttäytymisen alkujaan kumpuavan? Voisiko kristinuskon opeilla olevan asiassa osuutta?

On Suomessa edelleen kristillisiä vapaakirkkoja ja muita suuntauksia, joissa naisen asema on aika heikko. Kaiken maailman sisäiset neuvostot ja tuomioistuimet siellä ohjailevat toimintaa, eikä niissä taida juurikaan naisia esiintyä.

 

[Jakedeus]

Ne opit ja keinot, mitä intersektionaalinen feminismi käsittää. Vastustan kategorisesti ihmisten segregointia esimerkiksi rotunsa mukaan, ja täten ihmisten näkemistä ensisijaisesti rotunsa, sukupuolensa tai vastaavan ominaisuuden edustajina, eikä yksilöinä. Historia osoittaa, että tuollainen ihmisryhmien segregaatio on vaarallista puuhaa.

Intersektionaalinen femismi ei tarkoita sitä mitä kuvittelet sen tarkoittavan. Tämä tästä.

 

[Euro71]

Muuten kun sanot olevasi luonnontieteilijä niin mikä se tutkinto on joka sinulta löytyy luonnontieteiden saralta? Kun nostat asiaa toistuvasti esille esimerkkinä siitä kuinka se värittää ajatuksiasi.

Tietojenkäsittelyn FM, luonnontieteen puolelta, jatko-opinnot olen tehnyt tekniikan puolelle. En nyt oikein tiedä, onko tuosta sinulle kauheasti iloa. Viittaan tällä "luonnontieteilijä" tai "luonnontieteellisesti ajatteleva" siihen, mistä näkökulmasta hahmotan todellisuuden. Se ei ole perua opiskeluista, vaan ajauduin luonnontieteiden ja tekniikan pariin siksi, kun olen ikäni ollut kiinnostunut avaruudesta, luonnosta ja tekniikasta.

Tällä tarkoitan ensisijaisesti sitä, että minun on vaikea mieltää maailma "plantonisena ideamaailmana", jossa sellaiset entiteetit kuin vaikkapa matematiikka, äly, liberaalius ja etiikka ovat jotain konkreettista itsessään. Korostan, että minun on vaikea ajatella siitä lähtökohdasta, mutta se ei millään muotoa estä ymmärtämästä tuota näkökulmaa ja keskustelemasta niistä. En vain lähesty asioita tuosta kulmasta.

Varsinkin pitkä ohjelmointiura on luonut tuohon oikeastaan jo jonkinlaista vammaa muistuttavan "ajatusjäykistymän". Kun on kymmeniä vuosia puuhannut kädet savessa abstraktien asioiden kanssa, jotka näkee realisoituvan transistorien johtavuuteen tai sen puutteeseen, niin on älyttömän hankala enää nähdä noita abstrakteja juttuja itsessään olemassaolevina. Tuo on vuosien mittaan pahentunut ja varsin pahaksi se pääsi, kun puuhasin väitöskirjaa emergenssistä: abstraktit asiat näyttävät vuorovaikutussuhteilta aika-avaruudessa.

Tämä pitkähkö selitys on tässä kahdesta syystä. Ensin, koen usein velvollisuudekseni kertoa oman lähestymiskulmani, jonka toivon auttavan postauksen tulkitsemiseen tai ainakin vähentävän väärintulkintaa.

Toisekseen siksi, että koeta nyt seuraavaksi ottaa minun silmälasini ja lue tätä postausta siitä näkökulmasta. Minä en tarkastele sen enempää tasa-arvoasiaa, luonnonsuojelua, uusnatsismia kuin kristinuskoakaan niiden ideologian pohjalta, vaan siltä pohjalta, miten ne jalkautuvat maailmaan: miten ne realisoituvat aatteen kannattajissa ja muissa ihmisissä, millaisia seurauksia niistä syntyy ja niin edelleen. Aate tai arvo voi olla eettisesti hyvä ja silti jalkautuessaan aiheuttaa tuhoa, aate tai arvo voi olla eettisesti huono ja silti jalkautuessaan aiheuttaa positiivisia vaikutuksia.

Lukiessasi sinun pitää siis pystyä niputtamaan niin vasemmistolainen kuin oikeistolainen ideologia, kristinusko, jehovalaiset ja muutkin aate- ja arvomaailmaa rakentavat tahot yhteen nippuun, ja tarkastella niitä niiden vaikutusten kautta, ei niiden ideologiaa analysoimalla.

Sinällään kun puhut ajatuspoliiseista niin siinä on semmoinen hyvin ikävä sävy taustalla. Kyse kun on siitä 1984 kirjasta käyttöön tullut termi ja koitat ilmeisesti vihjata että tasa-arvo aktivistit ajavat tuollaista järjestelmää. Mielestäni luot tuossa tahallisesti tai tahattomasti erittäin ilkeän kuvan noista ihmisistä, kun kyse on kuitenkin tasa-arvoa kannattavista henkilöistä. Että he alkaisivat ajamaan tai toivoisivat dystooppista yhteiskuntaa.

Jos minulta kysytään, että mikä turvallisen tilan konseptissa ihmisiä niin riepoo, (*) ja näen isoksi syyksi sen, että se on pohjiltaan totalitaristinen ja siksi monille hankala nieltäväksi, niin miten minä kerron sen? Tämä osuus tästä keskustelusta lähtee siis siitä, kun kerroin YLE:n ohjeistuksen koskettelevan asiaa myös ajatustasolla (eikä pelkästään kielen tasolla), ja selvitin, kuinka tässä on ihan lähtökohtaisesti kyse ajatuskontrollista: selvitin myös eron käytöstapoihin, eli miksi ne ovat ulkokultaisia.

(*) Koettaessani hakea linkkiä huomasin, että @Jakedeus oli näköjään poistanut sen oman kysymyksensä.

Kun nuorena väittelin kiihkeästi ateismi vs uskonto -ketjuissa (toisella palstalla), niin jossain vaiheessa minua alkoi ihmetyttää se, että miksi uskovainen ei pysty ymmärtämään fysikaalista todellisuutta, vaikka se on jatkuvasti ihan konkreettisesti läsnä hänen elämänsä jokainen sekunti. Luin Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustoilta kulteista ja uskonnoista. Siellä oli silloin kauan sitten sellainen lista, että jos kaverisi on lahkossa, niin mitä voit yrittää. Yksi neuvo oli se, että jos koetat perustella hänelle jotain, sinun on tehtävä se lahkon ideologisessa kontekstissa: jehovalainen ei ota vastaan argumentteja muualta kuin Raamatusta.

Olen jälkeenpäin huomannut, että tämä pätee aika laajalti. Esimerkiksi siis minulle uppoaa parhaiten luonnontieteellinen argumentti, tuppaan suhtautumaan hirveän epäilevästi muun kaltaisiin perusteluihin.

Orwellin 1984 tai Eläinten vallankumouksen käyttäminen esimerkkinä johtuu siitä, että jotta pystyn ilmaisemaan sanomani kielellä, jota useimmat tasa-arvoaktivistit ymmärtävät, minun on löydettävä yhteinen rajapinta. Orwell on minusta hyvä myös siksi, että kyseessä oli vasemmistolainen kirjailija. On paljon helpompaa ottaa vastaan palautetta omalta viiteryhmältään. Aivan samasta syystä viittaan keskusteluissa usein Anna Rotkirchiin, joka on siis vasemmistolainen feministi ja naistutkija, vaikka ne asiat joista hän puhuu, on sanonut moni muukin.

Jos ihminen vahtii ja pyrkii muuttamaan muiden käyttämää kieltä, hän on kielipoliisi. Jos hän tekee sen siksi, että ajattelee kielen muuttavan ajatuksia, ja vahtii sekä muokkaa muiden kieltä muokatakseen heidän ajatuksiaan, silloin hän on oman määritelmänsä mukaan myös ajatuspoliisi.

Aika moni aktivisteista kertoo avoimesti tästä motiivistaan, vaikka välttää kutsumasta itseään ajatuspoliisiksi. Ei tämä tietenkään tähän lopu, vaan esimerkiksi tuolla ylempänä linkkaamassani jutussa aiheen tutkija käyttää melko selvästi kaksoispuhetta esimerkiksi määritellessään rajoitukset yksilönvapaudeksi.

Yhteys Orwellin molempiin kirjoihin on ihan suora. En ole varma, että kumpi nyt olisi lohduttavampi selitys, se, että aktivisti ei vain ole huomannut lainanneensa keinot tunnetusta fiktiivisestä totalitaristisesta diktatuurista, vai se, että on huomannut, muttei välitä.

Se, mitä haluan tällä saada aktivistit huomaamaan, on se, kuinka totalitaristinen heidän ajatusmaailmansa on heidän päänsä sisällä. Mutta on hirveän tärkeää ymmärtää, etten tuomitse heitä siitä. En todellakaan! Maailma on ihan pullollaan totalitaristisia ihmisiä! Enkä minä laske sitä pahaksi, että pyrkii vaikuttamaan ihmisten arvoihin ja ajatuksiin, se on meille minun mielestäni ihan geneettistä ja sitä paitsi olemme jatkuvasti kaikenlaisen vaikuttamisen alla.

Se, mitä minä kritisoin, on se, että tämä tekee ajetusta asiasta sellaisen paketin, jota joutuu väkipakolla runnomaan ihmisten pään sisään, ja ihminenhän ei aivan helposti omaksu uutta aatemaailmaa, vaan usein sitä on jouduttu viimeistelemään väkivallalla, esimerkkinä siis vaikkapa meille kaikille tuttu ja turvallinen kristinusko. Tai kommunismi.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että minusta tasa-arvoa ajetaan keinoilla, joka hidastaa tasa-arvon kehitystä. Siis aivan samoin kuin esimerkiksi luonnonsuojelussa.

Koska tasa-arvo kuten luonnonsuojelukin on tärkeä asia, niin minä toivoisin, että asiaa ajavat ihmiset ymmärtäisivät, että sillä on väliä, miten he asiaa ajavat. Molemmat asiat ovat sellaisia, että olisi kiva, jos niiden takana olisi paljon ihmisiä. Se onkin minusta aktivismin perisynti lähes kaikessa muodossa: sen sijaan, että ne pyrkisivät hankkimaan kannatusta, niiden käyttämät keinot jakavat ihmisiä monella tasolla.

Aktivismissa on lähes aina sellainen taistelun ja vihollisen eetos, "me" ja "ne": "Taisteluun tasa-arvon puolesta!", "Taisteluun syrjintää vastaan!", "Taisteluun ilmastonmuutosta vastaan!", "Taisteluun biodiversiteetin puolesta!" Niissä on aina vähän tällaisen armeijan värväystoimiston makua, rivien kasaamista ja lipun alle ryhmittymistä. Aktivismissa haetaan keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tätä haetaan sillä, että aatteet ja arvot pyritään saamaan yhdenmukaiseksi: puhutaan samaa kieltä. Tähän kieleen vielä usein rakennetaan mekanismit tunnistamaan se, että onko arvomaailma linjassa ryhmän kanssa sekä mekanismeja paljastamaan mahdolliset huijarit ja soluttautujat.

Näin ajetusta asiasta saadaan tahattomasti tehtyä aatteellinen kokonaispaketti, joka pitää ostaa joko kokonaan tai sitten ei ollenkaan. Et saa kaivella rusinoita pullasta, koska silloin olet "shoppailija" etkä oikeasti aatteen takana.

Tältä pohjalta keskustelun aloittanut kysymys, että mikä siinä turvallisessa tilassa ihmisiä niin riepoo, on minusta paljon helpommin ymmärrettävissä. Siinä ihmisiä riepoo se, kun se on tehty psykologisesti niin vaikeaksi paketiksi. Varsin vaikeaa se on niille, jotka tasa-arvoaktivismi on määritellyt vihollisiksiin, esimerkiksi siis vaikkapa valkoiselle setämiehelle. Näitäkin on, mutta onhan se vähän sellaista kuin olisit juutalainen uusnatsi. Voit tähän sanoa, että ei pidä paikkaansa, mutta ruohonjuuritasolla kyllä pitää: eräskin vasemmistolainen aktivistinainen on kertonut, kuinka kokee konservatiiviset naiset pettureina ja tuntee väkivaltaisiakin ajatuksia heitä kohtaan. Tällainen ajattelu on ihan fakta, jota ei tarvitse lähteä kiertelemään.

Tasa-arvo - kuten luonnonsuojelukin - tarvitsisi minusta sellaisen "raittiusseuran", johon voi tulla mukaan ihonväristä, sukupuolesta, uskonnollisesta vakaumuksesta ja poliittisesta kannasta riippumatta. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin olevan niin, että tämä aatepaketin rakentuminen on niin sisäänrakennettuna ihmisen laumapsykologiaan, ettei sitä vaan pysty välttämään.

Voit varmasti huomata, että olen lähtökohdiltani aika pragmaattinen, sellainen eräänlainen "päämäärä pyhittää keinot". Tuo sanonta vain yleensä yhdistetään siihen, että hyvää päämäärää saa tavoitella kovemminkin ottein, kun taas itse käsitän sen niin, että hyvää päämäärää saa tavoitella pehmeämminkin keinoin. Minä esimerkiksi en laittaisi vastaan, jos saisin taivuteltua uusnatsin luonnonsuojelijaksi, itse asiassa minulla oli eräs vaivihkainen "projekti", kohteena kuitenkin persu. Kyllä se minulle tähän hätään riittäisi, että alkaisi kierrättää ja vähentäisi autolla ajamista, niitä muita puutteita voisi koettaa työstää sitten myöhemmin.

Tämä sinällään jatkaa hyvin vahvaa viittaustasi siihen että nyt liberaalit ovat salaa keksimässä uusiokieltä perustaakseen totalitaarisen dystopian jossa on ajatusrikoksia. Et sano mitään, mutta puhut ajatuspoliiseista, uusiokielestä ja muusta sellaisesta luoden selkeän yhteyden teokseen 1984 (ja miksei myös Eläinten vallankumoukseen joka käsittelee samoja teemoja).

Tasa-arvoaktivistit tai luonnonsuojelijat tuskin tarkoituksellisesti ajavat tuollaista dystooppista yhteiskuntaa. On kuitenkin yllättävää, että kun tarpeeksi kauan vetää narusta katiskaa pintaan, niin aika monessa aktivismin muodossa sieltä aatteen pohjilta löytyy totalitaristisia toteutusmalleja. Näin on esimerkiksi luonnonsuojelun puolella: poliittinen vaihtoehto on ekodiktatuuri.

Orwell on fiktiota. Siksi minä en pelkää lainkaan, että sen enempää tasa-arvoaktivistit kuin luonnonsuojelijat oikeasti saisivat aikaan totalitaristisen diktatuurin, ei, vaikka siihen ihan varta vasten pyrkisivät, koska diktatuurit perustetaan ihan muista syistä. Se kuitenkin kuvaa minusta hyvin aktivistin tavoitetta: tavoitellaan tasa-arvon tai luonnonsuojelun vallankumousta, todella syvälle ulottuvaa muutosta yhteiskunnassa. Ei riitä pelkästään käytös, vaan on myös muutettava ihmisten arvot ja asenteet.

Toivottavasti tämä selventää näkemystä, ja jatkan mielelläni keskustelua!

- - -

Oletuksista:

Ihmiset tekevät oletuksia ihmisistä jatkuvasti olet siinä oikeassa. Onko kuitenkin niin, että kokemuksesi yliopistolal töissä olemisesta vääristää kuvaasi tilanteesta? Itse olen törmännyt entisenä opiskelija-aktiivina lukuisiin ihmisiin joiden kohdalla olisin mennyt raakasti väärään suuntaan kielen suhteen jos katsoisin vain ulkonäköä. On ollut esimerkiksi venäläis- ja amerikkalaistaustaisia joita ei ulkonäön suhteen erota kantasuomalaisista jotka eivät sitten suomea osanneet paljoa kirosanoja enempää. Sitten oli niitä aasialais- tai afrikkalaistaustaisia jotka puhuivat suomea äidinkielenään ja joille englanti ei ollutkaan se helpoin kieli. Tai sitten jossain lähiössä jossa on runsaasti maahanmuuttajia niin puhun kyllä lähtökohtaisest ihmisille suomea.

Niin, ehdottomasti kyllä tuolla oletuksella tekee virheitä - se oli pointti. Eli siis esimerkiksi aloittaa keskustelun englanniksi suomalaisen (tai suomenkielen taitoisen) kanssa, tai päin vastoin. Jos ympäristösi on sellainen, että ulkomaalaisen näköisistä ihmisistä luokkaa 90% ei osaa suomea, niin on vähän pään hakkaamista seinään aloittaa keskustelua suomeksi, ja silloin tahdikkaat ihmiset aloittavat keskustelun englanniksi oletuksensa perusteella. Se on kohteliaisuutta siitä näkökulmasta, että pyritään sujuvoittamaan kanssakäyntiä, eikä siis pahantahtoista.

Jätin lopulta pois tuon mitä sanoit, että tosiaan lähiössä (vaikkapa omassa pihapiirissä) tulee aloitettua keskustelu suomeksi ulkonäöstä riippumatta ja varsinkin jos kyse on nuoremmasta ihmisestä. Sitä olettaa, että kyseessä on joku paikallinen. Tällöinkin oletus menee silloin tällöin pieleen eikä taaskaan ole mielestäni kyse pahantahtoisuudesta.

Jätin lopulta pois senkin, että myös esimerkiksi vaatetus vaikuttaa olettamukseen. Yliopistomaailmassa ulkomaalaisen näköisen kanssa tulee helpommin aloitettua suomeksi, jos tällä on vaikkapa virttynyt villapusero ja linttaan astutut tennarit, koska vaihto-opiskelijat ja vierailevat tutkijat pukeutuvat usein joko uudehkoihin vaatteisiin tai sitten vaatteet ovat heidän omilta kotiseuduiltaan. Virheitä tulee tässäkin oletuksessa.

- - -

Offtopiccina kielestä ja ajattelusta.

How Language Shapes Thought

The languages we speak affect our perceptions of the world

www.scientificamerican.com

Ei nyt löytynyt oikein tutkimusta tutkimusta, mutta artikkeli jossa viitataan, vaikkain hieman epäselvästi, useisiin tutkimuksiin ja annetaan esimerkkejä asiasta.

Kiitoksia kovasti!

Kuten sanotkin, niin tästä jutusta on ehkä vaikea alkaa vielä vääntämään mitään keskustelua. Se on turhan ylimalkainen eikä mukana ole linkkejä tutkimuksiin. Se vaikuttaa enemmän sellaiselta artikkelilta, joita puuhasin jatko-opiskelijana, eli siis eräänlainen "mainos" tutkimusaiheesta tai -kentästä, jolla pyritään herättämään mielenkiintoa aihetta kohtaan. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että näitä juttuja kannattaa lukea vähän suolan kanssa, koska niissä asiat ja löydökset pyritään kuvaamaan sellaisilla sanavalinnoilla, että syntyisi mielikuva jostain suuresta ja tärkeästä, näitä kun lukevat myös potentiaaliset rahoittajat.

Sellainen huomio, että jutussa nimetyt tutkimukset ovat minusta liian vanhoja, toinen 2006, toinen 2010(*). Ne ovat psykologian tutkimuksia ajalta ennen replikaatiokriisiä, joten ihan ymmärrettävästä syystä se herättää minussa epäilyksiä. Ei sillä, myös silloin tehtiin hyvää tutkimusta, mutta replikaatiokriisi laittoi kaikki vanhat tutkimustulokset kyseenalaisiksi.

(*) Lisäys: Ai, en huomannut, että tämä on juttu vuodelta 2011, joka selittää asiaa. Sorry, en huomannut heti aluksi katsoa.

Jutussa on kyllä kiinnostavaa tavaraa. Tuo Kuuk Thaayorre -kieli herätti minut miettimään yhteyden laatua. Minä väittäisin, että tässä tapauksessa kieli heijastaa tarvetta. Ulkoilmaihmisille ilmansuuntien hahmottaminen on varmasti elintärkeää, ja se sitten on heijastunut kieleen. Se tietysti herättää minussa paljon mietteitä siitä, kuinka kieli voi vaatia pohjakseen tiettyjä kognitiivisia taitoja: tuntuisi, että tuolla kielellä on vaikea kommunikoida, jos et hahmota ilmansuuntia. Tämä ei ole minulle uutta (eli käytetty kieli heijastaa kognitiivisia taitoja), mutta tuo yhteys on mielenkiintoinen konkreettisuudessaan.

Jutussa on melko vähän siitä, että kielen muuttaminen muuttaa ajattelua. Siinä on sinänsä ihan kiehtovia esimerkkejä esimerkiksi aikakäsityksestä. Se on minulle tutumpaa kuin äkikseltään saattaisi ajatella: ohjelmoinnissa ongelmia ratkottaessa tuota ongelmaa voi joutua pyörittelemään useammasta kulmasta ennen kuin löytyy sellainen, josta on saatavilla soveltuva ratkaisu. Matematiikan puolella tätä samaa käytetään todella paljon, ongelmia voidaan pyöritellä erilaisiin koordinaatistoihin ja vastaaviin, kun pyritään löytämään ratkaisua.

Eli siis vaikka useissa länsimaisissa kielissä aika käsitetään niin, että mennyt on jäänyt taakse, niin kyllä useimmat silti pystyvät tarkastelemaan mennyttä elämäänsä silmiensä edessä. Siis esimerkiksi kun kirjoitetaan elämäkertaa tai tehdään retrospektiota. Koska luonnontieteet ovat induktiivisia tieteitä, niin käytän itse usein sellaista vertauskuvaa, että olet istumassa kärryissä katsomassa taaksepäin, ja koetat sen perusteella hahmotella sitä, mitä tulee vastaan - eli käytän itse aika usein juuri tuota päinvastaista metaforaa ajan kulusta.

Allekirjoitan kuitenkin sen, että kielissä on oma "default-setting" sen suhteen, että mihin suuntaan aika virtaa.

Tuossa 2010 tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin englannin, espanjan ja japanin kielen puhujien suhdetta tapahtumiin. Minä en ole japanin asiantuntija, mutta puolisoni jollain tapaa on. Hänen mukaansa japanilainen ei mielellään laita subjektia mukaan, koska se käsitetään sormella osoittamiseksi: se puolestaan helposti tulkitaan offensiiviseksi. Voisin ajatella, että tuossa kokeessakin japanilainen alitajuisesti toistaa kulttuurinsa tapoja ja pyrkii olemaan osoittamatta sormella, joko tietoisesti tai todennäköisemmin tiedostamattaan.

Loppupäätelmistä olen aika lailla samaa mieltä: "But how do we know whether differences in language create differences in thought, or the other way around? The answer, it turns out, is both—the way we think influences the way we speak, but the influence also goes the other way."

Satunnaisena triviana, Sapir-Worf -hypoteesi on Arrival-elokuvan inspiraation lähde.

 

[Euro71]

Intersektionaalinen femismi ei tarkoita sitä mitä kuvittelet sen tarkoittavan. Tämä tästä.

Jos se, mitä intersektionaalinen feminismi tarkoittaa on sitä, miten sinä asian esittelet, niin se oikeastaan toimii jo faktisena esimerkkinä siitä, mitä sanoin siitä, kuinka ideologian analysointi filosofisella tasolla ei kerro paljoakaan siitä, miten se jalkautuu todellisuuteen.

Koeta käydä analyyttisesti läpi antisi tähän keskusteluun. Ensinnäkin ehdit jo poistaa sen aloitusviestisi, jossa kerrot Ukkolan olevan korkkareille pystyyn nostettu valas - tämä on varmaan ihan taatusti intersektionaalisen feminismin ytimessä, eikö vain? Toisekseen antisi keskusteluun on ollut pääpiirteissään se, että hyökkäät oikealle ja vasemmalle jokaista esitettyä argumenttia vastaan.

Minut kyllä jätit rauhaan syystä tai toisesta sen jälkeen, kun vastasin esittämääsi kysymykseen.

Kerro nyt minulle, mitä intersektionaalinen feminismi mielestäsi on. Voit valita joko ideologisen lähtökohdan tai sitten reaalisen lähtökohdan eli että miten se näkyy käytännössä. Lisäys: Ja niin, edellä olevan viestini pohjalta tulen todennäköisimmin silti ajamaan keskustelua kohti sitä, että miten intersektionaalinen feminismi realisoituu fysikaalisessa todellisuudessa, koska en vain koe kovin mielekkäänä pohtia asiaa muilta kannoilta.

- - -

Myöhäinen lisäys: Siis jos tarkastellaan kristinuskon moraalia, niin minusta esimerkiksi Jeesuksen "rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" on sinänsä ihan hyvä ohjenuora, mutta menee mielestäni loppuviimeksi liian syvälle, koska se vaatii tunnetason yhteyttä. Jos tuollaisia käytösohjeita ihmiselle haluaisi antaa, niin VT:n Mooseksen käskyistä löytyy mielestäni parempia vaihtoehtoja: "5. Älä tapa" on mielestäni aika selkeä ja yksikäsitteinen ohje, joka ei ota kantaa sukupuoleen, ihonväriin tai muuhunkaan sellaiseen. Samoin VT:n "7. Älä varasta" on samoin suht selkeä sääntö.

Mutta minähän kyllä olen sellaisia "rusinoita pullista" -ihminen.

 

[Ötökkä]

Tuntuu että keskusteleminen on nykyään vaikeaa, kun yhden mielipiteen takia sinut helposti haukutaan vihervassariksi, persuksi, natsiksi, wokettajaksi tai joksikin. Tämähän tappaa kaiken keskustelun heti.

Maailmassa ja Suomessa tulee aina olemaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä, vaikka miten sitä omaa agendaa saarnattaisiin. Pakko niiden muulla tavallakin ajattelevien kanssa on jotain yhteiseloa kestää jos meinaa oman mielenterveyden säilyttää.

 

[Euro71]

Tuntuu että keskusteleminen on nykyään vaikeaa, kun yhden mielipiteen takia sinut helposti haukutaan vihervassariksi, persuksi, natsiksi, wokettajaksi tai joksikin. Tämähän tappaa kaiken keskustelun heti.

Olen ihan samaa mieltä, juuri näin, ja tätä asiaa olen nostanut framille jo vaikka kuinka kauan. Eli monta peukkua.

Maailmassa ja Suomessa tulee aina olemaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä, vaikka miten sitä omaa agendaa saarnattaisiin.

Juu, ja kun ainakin omasta mielestäni noin niin kuin ihan psykologisesta mielestä tämä agendan saarnaus nimenomaan johtaa jakolinjoihin.

Minä tykkään eläimistä. Minä käsitän ihmisen eläimenä. Siksi minä pidän ihmisistä. Mutta ihan kuten eläiten suhteen, pidän lähtökohtaisesti parhaana lähestymistapana aiheeseen sitä "positiivisen vahvistamisen koulukuntaa", jolla esimerkiksi agility-koiria pyritään kouluttamaan. Tuo positiivinen vahvistaminen tarkoittaa siis sitä, että eläintä - kuten ihmistä - pyritään palkitsemaan oikeasta käytöksestä.

Mutta ihan kuin eläimillä, niin myös ihmisillä positiivisella vahvistuksella on vaikea päästä eroon sellaisista käytösmalleista, jotka palkitsevat eläintä (ja ihmistä) ihan vaistonvaraisesti. Tämä käytännössä tarkoittaa vaikkapa sitä, että pelkällä positiivisella vahvistamisella on tajuttoman vaikea saada riistakoirasta pois sitä tarvetta lähteä jäljille, se kun itse se jäljestäminen palkitsee koiraa niin kovasti. Näin myös minusta ihmisten kanssa.

Pakko niiden muulla tavallakin ajattelevien kanssa on jotain yhteiseloa kestää jos meinaa oman mielenterveyden säilyttää.

Juuh. Oman mielenterveytensä säilyttämiseksi onkin siis parempi hakea sellaisia vaihtoehtoja, jotka auttavat ymmärtämään ja sietämään.

 

[Jakedeus]

Jos se, mitä intersektionaalinen feminismi tarkoittaa on sitä, miten sinä asian esittelet, niin se oikeastaan toimii jo faktisena esimerkkinä siitä, mitä sanoin siitä, kuinka ideologian analysointi filosofisella tasolla ei kerro paljoakaan siitä, miten se jalkautuu todellisuuteen.

Koeta käydä analyyttisesti läpi antisi tähän keskusteluun. Ensinnäkin ehdit jo poistaa sen aloitusviestisi, jossa kerrot Ukkolan olevan korkkareille pystyyn nostettu valas - tämä on varmaan ihan taatusti intersektionaalisen feminismin ytimessä, eikö vain? Toisekseen antisi keskusteluun on ollut pääpiirteissään se, että hyökkäät oikealle ja vasemmalle jokaista esitettyä argumenttia vastaan.

Minut kyllä jätit rauhaan syystä tai toisesta sen jälkeen, kun vastasin esittämääsi kysymykseen.

Kerro nyt minulle, mitä intersektionaalinen feminismi mielestäsi on. Voit valita joko ideologisen lähtökohdan tai sitten reaalisen lähtökohdan eli että miten se näkyy käytännössä. Lisäys: Ja niin, edellä olevan viestini pohjalta tulen todennäköisimmin silti ajamaan keskustelua kohti sitä, että miten intersektionaalinen feminismi realisoituu fysikaalisessa todellisuudessa, koska en vain koe kovin mielekkäänä pohtia asiaa muilta kannoilta.

Sori, olen kertakaikkiaan kyllästänyt siihen, että kirjoitan auki jonkin asian, minkä luulevan olevan täysin selvä, ja mielestäni koitan perustella myös sen mahdollisimman havainnollistavasti, ja sitten huomaan, että vastapuoli pitäytyy edelleen omassa käsityksessään ilman sen kummempia perusteluita. En kertakaikkiaan jaksa lähteä vääntämään siitä, mitä ''intersektionaalinen feminismi'' tarkoittaa ihmisen kanssa, kenellä siitä on jo ennestään todella vahva käsitys, mutta jonka itse näen kumpuavan pohjattomasta konservatiivisten olkiukkojen laarista. En vain usko, että saan vastapuolta millään tavalla vakuutettua.

Ja edelläänkään mua on turha roimia siitä, mitä kirjoitin Ukkolasta. Hän on itse todennut, että kärjistää omissa kolumneissaan ja toisaalta että kaikkein eniten häntä ärsyttää ns. woke, eli de facto vaikkapa vähemmistöjen oikeudet. Ajattelen niin, että ihmiseen voi kohdistaa kovaakin kieltä, jos hän on itse siihen antanut syyn. Tuntuu, että suurin osa muista ihmisistä sen sijaan ajattelee, että ryhmäjäsenyyksien kautta ihmisiä voidaan haukkua ja leimata (tai ''pitää ymmärtää kärjekästä kieltä'' tms.), mutta sen sijaan jos haukku kohdistuu yksilöön yksilöön oman toiminnan takia, niin voi kauheuksien kauheus.

Ja kun nyt metatasolle mennään, niin sinun kanssa keskustelun koen hieman raskaaksi, koska nimenomaan sinä tunnut rakastavasi omia ajatuksiasi turhan vahvasti enkä näe asian menevän eteenpäin. Tuntuu, että olet huomannut jonkin asian ja pidät tätä jollain tavalla täysin ainutlaatuisena oivalluksena, vaikka kyseessä minun mielestäni on aikamoinen itsestäänselvyys. Esimerkiksi, että vaikkapa kielenkäyttöön koitetaan vaikuttaa termistöllä ja että kieli vaikuttaa ajatteluun. Tämän kautta olet huomannut, että kysehän on tavallaan samasta asiasta kuin Orwellin ajatuspoliiseista ja koska Orwell kuvaa kaikkea kauheaa populaarikulttuurisessa ajattelussa, niin totta kai termistön muuttaminenkin kauheaa (''orwellilaista'') ja että ''vasemmisto'' ei sitä ole vielä ymmärtänyt. Mutta sinä tämän paljastat.

No Orwellin käyttäminen argumenttina ensinnäkin yksinkertaistaa tätä meidän todellisuuttamme -- tai ainakin Orwellin maailman nyanssit tulisi ottaa hieman tarkemmin huomioon kuin mitä sinä teet -- eikä siinä ole suurta paljastusta, että ns. rakenteiden purkaminen (se mitä ''woke'' tekee) on isosti juurikin ajattelun muuttamista. Ja jotta tässä voisi olla mitään mieltä, niin niin totta kai pitää olla a priori hahmoteltuna ns. hyviä ajatuksia ja huonoja ajatuksia. Yhdestä näkökulmasta tätä voidaan ajatella orwellilaisen ajatuspoliisi-armeijan rynnäkkönä (hui kauhea!), toisesta näkökulmasta niinkin arkisena asiana kuin ennakkoluulojen murtamisena.


Toinen esimerkki kun mielestäni kuvittelit olleesi nokkela esittämällä, että turvallisen tilan periaatteet ovat ''vallankäyttöä''. Ikään kuin tätä ei aiemmin oltaisi ymmärretty. Itse nimenomaan sanoin, että ne valtauttavat aiemmin hiljennettyjä ryhmiä, mihin et mielestäni kommentoinut mitään. Tai ehkä kommetoit jotain ympäripyöreää, jonka jälkeen lähdit pohtimaan uskontoa yms. Jolloin mielestäni nimenonaan sinun anti varsinaiseen asiaan on jäänyt heppoiseksi.

(Yksi virheellinen premissi, jonka mielestäni teet, on se, että kuvittelet että ylipäätään olisi mahdollista saada aikaan jonkinlainen kokonaisvaltainen ihmisten välinen harmonia ja yksimielisyys.)

 

[Quaser]

häntä ärsyttää ns. woke, eli de facto vaikkapa vähemmistöjen oikeudet.

Mua pisti silmään tämä. Joidenkin mielipide muuttuu faktaksi.

 

[Jakedeus]

Mua pisti silmään tämä. Joidenkin mielipide muuttuu faktaksi.

Tossa kontekstissa kirjoitin asiasta nimenomaan omana mielipiteenäni.

Edit: ja huom. siinä lauseessa oli tärkeä sana de facto.

 

[Cobol]

Ja edelläänkään mua on turha roimia siitä, mitä kirjoitin Ukkolasta. Hän on itse todennut, että kärjistää omissa kolumneissaan ja toisaalta että kaikkein eniten häntä ärsyttää ns. woke, eli de facto vaikkapa vähemmistöjen oikeudet.

Woke tulee USA:sta ja termi tuli samoihin aikoihin käyttöön 2010-luvulla kuin BLM. Jos tarkastellaan USA:ta, konservatiivit ovat ottaneet käyttöön sanan "woke".

Konservatiivinen näkökulma wokeen on se, että woken mukaan amerikkalaisessa yhteiskunnassa on järjestelmällisiä epäkohtia, joihin yhteiskunnan tulee puuttua. Esimerkiksi DeSantisin hallintoa edustanut juristi Taryn Fenske totesi termin kuvaavan poliittista aktivisimia ja uskoa, että USA:ssa on tarve puuttua järjestelmällisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Konservatiivit eivät näe asiaa näin ja ne jotka näkevät, ovat wokettajia.

Demokraatit käyttävät harvemmin sanaa woke, mutta osa heistä näkee demokraattisen puolueen takertuneen liiaksi wokeen ja menettäneet työväenluokan kunnioitusta. Demokraattien vasemman laidan AOC:n tulokulma wokeen ei miellytä puolueen keskustaa tai oikeistoa myöskään siksi, että he kokevat muiden asioiden jäävän woken jalkoihin. Nimiä ja lainauksia myöten olen laitellut näitä demokraattikommenteja USA-ketjuihin vuosien varrella.

Mitä Ukkolaan tulee, sanoisin hänen kuuluvan siihen demokraattileiriin, jonka mielestä wokea tungetaan liikaa esille. Vähemmistöjen oikeudet ovat tuskin Ukkolankaan maalitauluna sinänsä, mutta vaikkapa sukupuolivähemmistöjen liiallinen esilläolo mm. tv:ssä taitaa ylittää erään ministerin tavoin riman.

 

[Jakedeus]

Mitä Ukkolaan tulee, sanoisin hänen kuuluvan siihen demokraattileiriin, jonka mielestä wokea tungetaan liikaa esille. Vähemmistöjen oikeudet ovat tuskin Ukkolankaan maalitauluna sinänsä, mutta vaikkapa sukupuolivähemmistöjen liiallinen esilläolo mm. tv:ssä taitaa ylittää erään ministerin tavoin riman.

Näiden asioiden suhteen Ukkolalla (samoin kuin Puopololla, Sammallahdella, Rostilalla, Tontilla yms.) tuntuu ajattelua leimaavan sellainen intomielisyys (tai tulisieluisuus), että en lähtisi vertaamaan amerikkalaisiin maltillisiin demokraatteihin ollenkaan. Ukkolan kohdalla olen jopa hieman ihmetellyt, että mistä tämä kumpuaa, mutta ilmeisesti ainakin lähtö Yleltä oli aikas nöyryyttävä.