Tässähän tullaan vähän siihenkin, että mikä se on tärkeintä maailmassa. Onko se tärkeintä, että kaikki paukuttaa tulosta, vai onko se tärkeintä, että kaikilla ihmisillä on jotakuinkin hyvä olla?Tasa-arvoa voi kurkistella näköjään aika monesta kulmasta. Itse en vaan kykene määrittelemään tasa-arvoksi sukupuolen tai etnisyyden priorisointia tehtävän tai aseman edellyttämän kompetenssin edelle, jos kyseinen attribuutti ei itsearvoisesti sellaista ole. Hyvä tarkoituskaan ei pyhitä sellaista tasa-arvovalinnaksi.
Jotta yritys edustaisi todellista tasa-arvoa, jokaiseen tehtävään olisi valittava siihen parhaiten soveltuva henkilö, sukupuoleen, etnisyyteen, etc. katsomatta.
Vaikea ajatella kenenkään tai minkään viiteryhmän arvostukselle - oman itsensä tai muiden taholta - tuovan mitään lisäarvoa, että henkilövalinnat tehdään toisarvoisten kriteerien perusteella. En usko, että kukaan voi kokea toimivansa kollegoidensa kanssa täysin tasaveroisesti tietäen, että he saivat valitessaan hänet sukupuolensa tai etnisyytensä perusteella bonuksia.
Tasa-arvon parantaminen on aikalailla kuitenkin eri asia kuin naisten tai etnisten vähemmistöryhmien aseman parantaminen. Äärikarrikoituna (!) esimerkkinä Naisasialiitto Unioni, jonka hallituksessa on 7 jäsentä ja 7 varajäsentä. Kaikki heistä ovat naisia eikä ketään murehdituta sukupuolinen tasa-arvojakauma.
Tässähän tullaan vähän siihenkin, että mikä se on tärkeintä maailmassa. Onko se tärkeintä, että kaikki paukuttaa tulosta, vai onko se tärkeintä, että kaikilla ihmisillä on jotakuinkin hyvä olla?
Varmaan tulevaisuudessa sen yrityksen ei pidä paukuttaa vain tulosta. Jos me halutaan pitää kaikki mukana tulevaisuudessa, niin jonkunmoinen ajatuksen muutos jatkuvasta noususta ja menestyksestä se vaatii.Yrityksen tehtävä on paukuttaa tulosta ja jakaa työpaikoin, verojen, etc, kautta sitä peräänkuuluttamaasi hyvinvointia muillekin.
Onko henkilöllä X sitten parempi olla, kun vähemmän pätevä henkilö Y valitaan hänen edellensä esimerkiksi vaikka sukupuolen tai etnisyyden perusteella?
Parantaako esimerkiksi juuri sinun omaa tai lähikaupan kassatyöntekijän hyvinvointia, kun joku yksittäinen naishenkilö valitaan jossain johonkin korkeaan asemaan mieshenkilön sijaan ainoastaan sukupuolensa perusteella?
Minusta isossa kuvassa sekä että. Isossa kuvassa itse toivoisin tilannetta, jossa jokaisella ihmisellä olisi noin jotakuinkin hyvä olla, että elämä olisi about OK. Yhteisöt kuitenkin yleensä hyötyvät menestyjistään ja useimmiten tuo siedettävä elämä lähtee siitä, kun yhteisön jäsenet sitä toisilleen rakentavat. On hankala huolehtia sairaista, jos joku ei huolehdi niin terveydenhuollon henkilöstön kuin potilaiden ravinnosta, jos kukaan ei rakenna sairaaloita, jos kukaan ei rakenna ja ylläpidä sähköverkkoja ja niin edelleen.Tässähän tullaan vähän siihenkin, että mikä se on tärkeintä maailmassa. Onko se tärkeintä, että kaikki paukuttaa tulosta, vai onko se tärkeintä, että kaikilla ihmisillä on jotakuinkin hyvä olla?
Minustakin tilanne oletettavasti elää sitä mukaa kun ihmistyön merkitys vähenee ja välineiden merkitys kasvaa. Se on mielestäni iso asia taklattavaksi niin Suomessa kuin länsimaissa yleensäkin. Kauempana tulevaisuudessa voi hyvinkin häämöttää aika, jossa me kaikki olemme "sosiaaliavun" varassa, koska mikään ihmistyö ei enää ole merkityksellistä. Sitä ennen hyvinvointi on kuitenkin pitkälle ihmisten "tuloksentekokyvyn" varassa.Varmaan tulevaisuudessa sen yrityksen ei pidä paukuttaa vain tulosta. Jos me halutaan pitää kaikki mukana tulevaisuudessa, niin jonkunmoinen ajatuksen muutos jatkuvasta noususta ja menestyksestä se vaatii.
Tässä on nyt historiassamme aika monta vuosikymmentä ja sataa menty rekryprosesseissa virallisesti kompetenssi edellä, mutta lopputuloksena on ollut pelkkiä valkoisia miehiä isojen yritysten johtopaikoilla. Ollaanko me ihan varmoja että miehet vain yksinkertaisesti ovat pätevämpiä ja heillä on enemmän kompetenssia, vai olisiko tässä voinut olla joku sellainen yhteiskunnallinen rakenne, joka onkin miehiä suosinut? Jos päädytään siihen että on, niin eihän meillä sitten tähän mennessäkään ole pelkät näytöt ratkaisseet. Ensin on tarkistettu onko hakijalla munat ja vaimo. Sen jälkeen sitten on paras saanut paikan.Tasa-arvoa voi kurkistella näköjään aika monesta kulmasta. Itse en vaan kykene määrittelemään tasa-arvoksi sukupuolen tai etnisyyden priorisointia tehtävän tai aseman edellyttämän kompetenssin edelle, jos kyseinen attribuutti ei itsearvoisesti sellaista ole. Hyvä tarkoituskaan ei pyhitä sellaista tasa-arvovalinnaksi.
Tilanne on siis oikeastaan päinvastoin kuin esität.
Niin siis tähän asti on ollut vallalla näkymätön noin sadan prosentin valkoisten miesten kiintiö. Jos sitä puretaan ja pakotetaan yritykset palkkaamaan myös muunlaisia ihmisiä, niin uskotko tosiaan että keskimääräisen kompetenssin taso laskee? Minä näkisin että on kaikille eduksi, jos myös naiset pääsevät pätevyyttään todistamaan. Enemmistö niistä johtoryhmän paikoista on edelleen miesten hallussa, joten pätevimmät kyllä sinne yhä päätyvät.Ei todellakaan ole. Naisten valinta ainoastaan sukupuolensa perusteella ei ole sen enempää tasa-arvoa kuin miehenkään valinta ainoastaan sukupuolensa perusteella. Eikä toisin päin.
Jos henkilöitä valitaan tai on tähän asti valittu asemiinsa kompetenssinsa sijaan sukupuolensa perusteella, asia korjaantuu sillä, että henkilöitä aletaan valitsemaan asemiinsa puhtaasti kompetenssinsa perusteella; ei valitsemalla vastakkaista sukupuolta.
Varmaan sekä että, mutta nostan tähän keskusteluun - taas kerran - yhden näkökulman asiaan. Tämä ei sinänsä poissulje omaa näkemystäsi, mutta katsoo tiettyä aspektia toisesta näkökulmasta.Tässä on nyt historiassamme aika monta vuosikymmentä ja sataa menty rekryprosesseissa virallisesti kompetenssi edellä, mutta lopputuloksena on ollut pelkkiä valkoisia miehiä isojen yritysten johtopaikoilla. Ollaanko me ihan varmoja että miehet vain yksinkertaisesti ovat pätevämpiä ja heillä on enemmän kompetenssia, vai olisiko tässä voinut olla joku sellainen yhteiskunnallinen rakenne, joka onkin miehiä suosinut?
On myös melkoista matematiikkaa väittää, että on yhtä tasa-arvoista palkata sukupuolen perusteella kymmenen miestä tai sukupuolen perusteella viisi miestä ja viisi naista. Minun mielestäni jälkimmäinen kuulostaa huomattavasti paremmalta järjestelmältä, vaikka tässä esimerkissä toki on oikaistu aika monta mutkaa.
Jostain syystä se ei kuitenkaan toimi kaikista korkeimmissa viroissa. Paikat menevät saunakavereille ja ylivoimaisesti enemmän miehille kuin naisille. Minkälaisia toimenpiteitä sinä ehdottaisit tähän ratkaisuksi?
En ole positiivisen syrjinnän erityinen fani, mutta tässä kyllä karrikoit vahvasti näitä reaalimaailman sovelluksia. Ja noin ylipäänsä rakenteellisten esteiden raivaaminen on sangen olennaista. Esim vaikka niinkin kärjistynyt, mutta täysin reaalinen tilanne, jossa 1880-luvulla valitaan sairaalaan parhaat lääkärit ja he nyt vain kaikki sattuvat olemaan miehiä, mutta myös siis ihan oikeasti parhaita - eli tasa-arvo toteutuu? Toki naisia ei päästetä edes lääketieteelliseen, mutta parhaat valitaan.Tasa-arvoa voi kurkistella näköjään aika monesta kulmasta. Itse en vaan kykene määrittelemään tasa-arvoksi sukupuolen tai etnisyyden priorisointia tehtävän tai aseman edellyttämän kompetenssin edelle, jos kyseinen attribuutti ei itsearvoisesti sellaista ole. Hyvä tarkoituskaan ei pyhitä sellaista tasa-arvovalinnaksi.
Jotta yritys edustaisi todellista tasa-arvoa, jokaiseen tehtävään olisi valittava siihen parhaiten soveltuva henkilö, sukupuoleen, etnisyyteen, etc. katsomatta.
Tämä menee nyt vähän saman asian jankaamiseksi. Kysyin että miten paikkoja ei enää jaettaisi saunakavereille, niin vastaus oli että ei jaeta saunakavereille. Se ei vielä varsinaisesti ratkaise sitä ongelmaa, jossa ilman sääntelyä toimivat yritykset jakavat niitä paikkoja pelkästään saunakavereille. Tämän tilanteen muuttamiseksi pyysin niitä ratkaisumalleja.Ehdotan toimenpiteiksi, että paikkoja ei jatkossa jaeta saunakavereille, jotka ovat ylivoimaisesti enemmän miehiä kuin naisia.
Em mää tiedä, kun sanotaan ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä.. mutta jos olisi, eikö tämä omasta mielestäsikin saattaisi - jollain tasolla ainakin - kuulua siihen kategoriaan?
Tämä menee nyt vähän saman asian jankaamiseksi. Kysyin että miten paikkoja ei enää jaettaisi saunakavereille, niin vastaus oli että ei jaeta saunakavereille. Se ei vielä varsinaisesti ratkaise sitä ongelmaa, jossa ilman sääntelyä toimivat yritykset jakavat niitä paikkoja pelkästään saunakavereille. Tämän tilanteen muuttamiseksi pyysin niitä ratkaisumalleja.
Jos mä vielä tarkennan. Nykymallilla hakijoista ei välttämättä valita pätevintä, vaan selkeän edun saa jos on mies ja hyvää pataa niiden kanssa jotka valinnan tekevät. Heistäkin suurin osa on miehiä. Kuinka siihen kuvioon saadaan tuotua enemmän naisia ja vähemmistön edustajia ilman että sitä ulkopuolelta säädellään millään tavalla? Riittääkö että pyydetään nätisti?
Ensimmäisessä viestissäni esitin, että ihmiskunnan lähihistoriassa lähestulkoon kaikki merkittävät virat ovat menneet miehille. Jos tarkempaa dataa haluaa, niin melkoinen enemmistö miehillä on tälläkin hetkellä myös suuryritysten hallituspaikoissa niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Tämä siitä huolimatta, että asiaan on meillä aktiivisesti jonkin verran jo yritetty puuttua.On hieman vaikeaa antaa ratkaisumalleja tuollaiseen leveällä pensselillä esitettyyn hypoteettiseen tilanteeseen.
Onko sinulla antaa jotain konkreettista dataa, kuinka paljon määrällisesti tai prosentuaalisti yritykset jakavat täytettäviä paikkojaan muihin hakijoihin nähden epäpätevimmille miespuolisille saunakavereilleen?
Tästä johtopäätös on, että kohtalaisen usein paikan on saanut vähemmän pätevä mies.
"Positiivinen syrjintä" ei ymmärtääkseni tarkoita sitä, että fiksun ja pätevän miehen sijasta valitaan häthätää lukutaitoinen nainen. Sen sijaan tasaveroisten hakijoiden välillä otetaan huomioon myös organisaation monimuotoisuus, jossa sukupuolijakauma on yksi tekijä. Toki käytännössä varmasti on löydettävissä muunkinlaisia esimerkkejä, mutta näin minä tuon lähestymistavan olen ymmärtänyt.Ongelmahan ei ratkea sillä, että paikan saa vähemmän pätevä nainen vain koska on nainen.
Super-duper-pätevänkin naisen meriitillisen arvostuksen päällä kummittelisi niin ollen aina varjona sukupuolinen valintakriteeri. Tuskin kukaan sellaista haluaa.
"Positiivinen syrjintä" ei ymmärtääkseni tarkoita sitä, että fiksun ja pätevän miehen sijasta valitaan häthätää lukutaitoinen nainen. Sen sijaan tasaveroisten hakijoiden välillä otetaan huomioon myös organisaation monimuotoisuus, jossa sukupuolijakauma on yksi tekijä. Toki käytännössä varmasti on löydettävissä muunkinlaisia esimerkkejä, mutta näin minä tuon lähestymistavan olen ymmärtänyt.
En ole positiivisen syrjinnän erityinen fani, mutta tässä kyllä karrikoit vahvasti näitä reaalimaailman sovelluksia. Ja noin ylipäänsä rakenteellisten esteiden raivaaminen on sangen olennaista. Esim vaikka niinkin kärjistynyt, mutta täysin reaalinen tilanne, jossa 1880-luvulla valitaan sairaalaan parhaat lääkärit ja he nyt vain kaikki sattuvat olemaan miehiä, mutta myös siis ihan oikeasti parhaita - eli tasa-arvo toteutuu? Toki naisia ei päästetä edes lääketieteelliseen, mutta parhaat valitaan.
Anyways, ymmärrän positiivisen syrjinnän tarkoituksen, mutta mikään ideaalinen ratkaisu se ei ole, ehkä jossain hyvin polarisoituneissa ja syrjivissä yhteiskunnissa sen ymmärtää, mutta ei pohjoismaisessa Suomessa. Toki muistelen, että aikoinani esim jossain määrin kannatin luokanopettajakoulutukseen mieskiintiöitä tai mies-lisäpisteitä, mutta ei kai sitä sitten oikein ollut mahdollista järkevästi toteuttaa.
Tässähän tullaan vähän siihenkin, että mikä se on tärkeintä maailmassa. Onko se tärkeintä, että kaikki paukuttaa tulosta, vai onko se tärkeintä, että kaikilla ihmisillä on jotakuinkin hyvä olla?
Eikös tätä käytännön tasolla ole toteutettu haastatteluita pisteyttämällä? Ainakin yksi miespuolinen opettajakoulutukseen päässyt kaverini kertoi saaneensa haastattelusta täydet pisteet, vaikkei se haastattelu mitenkään täydellisesti sujunut. Hän itse epäili, että miehet arvosteltiin vähän lempeämmin juuri siitä syystä, että alalle saataisiin edes jonkun verran miehiä. Kaverini lähtöpisteet olivat kai keskitasoa, ja haastattelussa onnistuminen toi paikan.Toki muistelen, että aikoinani esim jossain määrin kannatin luokanopettajakoulutukseen mieskiintiöitä tai mies-lisäpisteitä, mutta ei kai sitä sitten oikein ollut mahdollista järkevästi toteuttaa.
Ymmärtääkseni en noin väittänytkään. Mutta jo määritelmällisesti, jos on positiivista syrjintää, jonkun on oltava siellä negatiivisellakin puolella. ja se tarkoittaa tässä yhteydessä, että sukupuoli vaikuttaa valintaan jonkin muun kriteerin yli. En tiedä, mitä positiivinen syrjintä on, mutta tasa-arvoa se ei kuitenkaan ole.
Mieshakijoita ei voi pitää kollektiivisesti vastuussa vuosisataisen patriarkaatin pahuuksista vain koska on mies.
Vähän myös askarruttaa positiivisen syrjinnän valintamekanismit. Jos ja kun sukupuolta, etnisyyttä, jne ei saa edes tiedustella, saattaa sen perusteella tehtävä valinta muodostua hieman haastavaksi.
No niinhän mä just sanoin: "tasaveroisten hakijoiden välillä otetaan huomioon myös organisaation monimuotoisuus, jossa sukupuolijakauma on yksi tekijä". Eli siis monimuotoisuus todella menee jonkin muun kriteerin ohi, kuten esim. arvonnan, saunakaveruuden tms. En pidä tätä kovin huonona vaihtoehtona.Ymmärtääkseni en noin väittänytkään. Mutta jo määritelmällisesti, jos on positiivista syrjintää, jonkun on oltava siellä negatiivisellakin puolella. ja se tarkoittaa tässä yhteydessä, että sukupuoli vaikuttaa valintaan jonkin muun kriteerin yli.
No minä ainakin. Ei minulla ole tarvetta.Keskustelu aiheeseen liittyen on siinä mielessä varmaan aina ”ei-vilpitöntä”, että kukaan tuskin on halukas itse olemaan juuri se henkilö, jonka kustannuksella tasa-arvoisuutta ja monimuotoisuutta parannetaan työpaikalla. Onko olemassa miestä, joka haluaa menettää oman työpaikkansa tai jäädä hakuprosessissa jalkoihin, jotta työpaikalle saadaan enemmän naisia? Kuinka moni kantasuomalainen nainen on halukas luovuttamaan oman työpaikkansa tai asemansa organisaation johdossa, jotta työpaikalle tai johtoon saadaan monimuotoisuutta esim. ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden muodossa?
No niinhän mä just sanoin: "tasaveroisten hakijoiden välillä otetaan huomioon myös organisaation monimuotoisuus, jossa sukupuolijakauma on yksi tekijä". Eli siis monimuotoisuus todella menee jonkin muun kriteerin ohi, kuten esim. arvonnan, saunakaveruuden tms. En pidä tätä kovin huonona vaihtoehtona.
Siksi, että useimmiten yhteisön monimuotoisuus tuo erilaisia näkökulmia työhön, ja ainakin omien kokemusteni mukaan myös parantaa ilmapiiriä. Kovin tylsää olisi katsella kaikki työpäivät peilikuvaansa, joka olisi kaikesta samaa mieltä.Miksi arvonta olisi huonompi vaihtoehto? Jos tasapisteissä mies jää valitsematta vain koska toinen hakija on nainen, se rikkoo käsittääkseni yhdenvertaisuuslakia, joka sanoo mm. ettei ketään saa syrjiä sukupuolensa takia.
Totta kai.Tarkoitatko monimuotoisuuden huomioonottamisella myös tilannetta, jossa sukupuolijakauma on naisvoittoinen tai jos ne saunakaverukset ovatkin naisia?
Ns. anonyymi rekrytointi koskee vain sitä ensimmäistä karsintavaihetta. Haastatteluvaiheessa jo siirrytään pitkälle juuri siihen persoonan sekä tehtävään ja myös organisaatioon sopimisen arviointiin.Minä näen koko tämän hommelin jollain tapaa kahdella kiekolla pelaamisena, kun sukupuolta ei saa kysyä tai edes olettaa, mutta kuitenkin se pitäisi ottaa valinnoissa huomioon.