Täysin samaa mieltä tästä kirjoituksesta. Eiköhän se ole kaikille järkevintä että otetaan muutama vuosi kuokkaan viennin sakatessa ja siirretään mahdollisimman paljon vientiä kohti Eurooppaa. Maito ja Oltermanni menee kaupaksi myös Eurooppaan.
Tähän vielä sen verran, että minusta on tärkeää viedä arvopohjaiset valinnat ja liittoutumiset loppuun saakka ei tuudittautua lapsenuskoon ja hirttäytyä "puolueettomuuteen", mikä on loppujen lopuksi kaukana todellisuudesta kun Suomi on kuitenkin jo taloudellisesti liittoutunut ja arvoiltaan haluaa lukeutua länteen, joten miksi ei tehdä viimeistä - konkreettista - arvovalintaa?
vlad.
Ja toisaalta, kovin kummasti Halosen poliittiset kohteliaisuudet suuntautuivat yksin Moskovaan samalla tehtiin suunnattomasti hallaa Washingtonin suuntaan, josta maksettiin hintaa pitkään ja vasta viime aikoina suhteet ovat normalisoituneet, mutta edelleen tilanne on se, että Washingtonissa Suomi ei ole se ketä ensinnä kuunnellaan kun Venäjästä on kyse - ei todellakaan ja se osaltaan kuvastaa sitä mille tasolle osaamisemme ja ymmärtämisemme asetetaan.
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.
Ja se on toki selvää, että Halonen on varmasti antanut USA:stakin maireita kommentteja uransa. En jaksa tosin ryhtyä kaivelemaan sellaisia, koska se ei kerro mistään mitään. Poliittiset latteudet ja kohteliaisuudet ovat yksi luku, teot ja oikeat linjanvedot se oleellisempi juttu. Väitän, että Halonen ei missään vaiheessa pressakautensa aikana syyllistynyt yhtä selkeään ja räikeään isänmaan edun vastaiseen toimintaan kuin mihin hänen seuraajansa syyllistyi Islannin ilmavalvontakeissin yhteydessä. Tuo operaatio jos mikä on suomettumista. Kiistatta Suomen edun vastaista, mutta toisaalta Naton ja USA:n edun mukaista.
Onhan se kiistatta moraalisesti ylevää tuomita arveluttavat teot riippumatta kuka niiden tekijä on, mutta valtioiden välisessä politiikassa pitää välillä katsoa oman puolen(eli tässä tapauksessa USA) temput sormien läpi. Tämä varsinkin sen takia, että olemme pieni maa, jolla ei ole juurikaan kv. vaikutusvaltaa. Suomen etu on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja Halonen-Tuomioja -akseli torpedoi niitä suhteita omilla möläytyksillään.
Ok. Eli USA:n toimia ei saa kritisoida, koska hyvien suhteiden ylläpito ajaa totuuden edelle.
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.
Ja se on toki selvää, että Halonen on varmasti antanut USA:stakin maireita kommentteja uransa aikana. En jaksa tosin ryhtyä kaivelemaan sellaisia, koska se ei kerro mistään mitään. Poliittiset latteudet ja kohteliaisuudet ovat yksi luku, teot ja oikeat linjanvedot se oleellisempi juttu. Väitän, että Halonen ei missään vaiheessa pressakautensa aikana syyllistynyt yhtä selkeään ja räikeään isänmaan edun vastaiseen toimintaan kuin mihin hänen seuraajansa syyllistyi Islannin ilmavalvontakeissin yhteydessä. Tuo operaatio jos mikä on suomettumista. Kiistatta Suomen edun vastaista, mutta toisaalta Naton ja USA:n edun mukaista.
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.
Minä en allekirjoittaisi enää nykyään juuri mitään Tarja Halosen lausumaa, kyseessä on henkilö, joka on lässyttänyt joutavia Suomen ja Venäjän suhteista, kyseessä on henkilö, joka on tehnyt totaalisen virhearvion suhteessa Venäjään - kyseessä on henkilö, jonka lausuntoja Venäjästä ei voi ottaa tosissaan millään vakavuudella, (lue käyttäjän MustatKortit allekirjoitus). Minulle Tarja Halonen on henkilö, joka on tehnyt enemmän hallaa kuin hyötyö johtaessaan Suomea ja olisi parempi, jos tämän suomettumisen aikakauden poliitikon sanomisia kukaan järkevä henkilö ei enää noteeraisi. Halonen on hupsu ja elää samalla tavalla menneisyydessä kuin Väyrynen.
vlad.
...
En kuitenkaan vertaisi Suomea hakattuun vaimoon. Enemmänkin henkilöön, joka on saanut pari kertaa nokkaansa, mutta pyrkii etsimään niitä keinoja, joilla kylmässä maailmassa pärjää.
En minäkään Suomea kokonaisuutena vertaisi, sillä Suomessa on todistettavasti paljon ihmisiä, jotka eivät ole katsoneet hyvällä tätä vaimon kaltoin kohtelua, vaan vaatineet muutosta asiaan.
Mutta sitten vastaavasti on niitä, joille asia on ok.
Ilmeisesti puhutte nyt YYA-ajasta...
Varmasti esimerkkini hakatusta vaimosta sisälsi myös ontuvia piirteitä, pääpointtini oli kuitenkin suomalaisten väärin perustein tuntema optimismi itänaapurin suhteen.
Taisi aika moni EU-maa elätellä toiveita siitä, että Venäjä oppisi vähän paremmin lännen tavoille. Ei näytä kovin hyvältä parhaillaan ja se on sääli.
Samat virheet on tehty kuin tehtiin Venäjän keisarikunnan kaatumisen jälkeen. Ehkä sillä voi olla jotain merkitystä, että nyt on uudet - ja omasta mielestään viisaammat sukupolvet - päättämässä asioista. Kuinka muodikasta ja edistyksellistä Suomessa onkaan leimata Venäjän muuttumattomuuden tunnistajat talvisotaromantikoiksi. Ikäänkuin talvisota olisi ollut historian ainoa Venäjän länteen kohdistama aggressio.Suomi kuitenkin teki virhearvioita lähihistoriansa aikana, asia minkä moni poliitikko on julkisesti myöntänyt viime aikoina: Suomen riskiarviointi on mennyt pieleen, Venäjän luultiin muuttuvan.
Miten muuten, näetkö nyky Venäjän jo pahempana, kuin toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton? Lähinnä siis siitä näkökulmasta, että oliko Neuvostoliiton naapurina eläminen lapsen leikkiä, nyky tilanteeseen verrattuna, vai voidaanko nähdä, että tilanne olisi, kaikesta huolimatta vielä toisinpäin?
Olen vladin kanssa pääpiirteissään samaa mieltä Tarja Halosen (käv. katastr.) kahdesta presidenttikaudesta. Halosen ensimmäinen kausi ei ollut mikään floppi siinä mielessä, että maailmalla elettiin taloudellisesti ja Suomen lähiympäristöä ajatellen myös sotilaallisesti rauhallista aikaa, eikä ihmeempiä kriisejä kohdattu näillä lakeuksilla.Kuvaavaa Halosen kaudelle, että arvovalinnoissa hän tekee valinnan Washingtonin ja Moskovan välillä jälkimmäisen eduksi.
Kritiikkiä tulee ja saa esittää, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Washingtonia kritisoidaan mutta Halosen kaudella kritiikki oli kovin usein tavattoman yksipuolista ja vastaavasti suhteita Venäjään rakennettiin siltä pohjalta, että oli vakaa usko ja luottamus siihen, että naapurissa on demokraattinen oikeudenmukainen valtio - viimeistään Georgian olisi luullut herättävän myös Halosen.
Halosella oli aikanaan ansionsa, ensimmäisestä kaudesta hän selviytyi minusta kunnialla, parannettavaa toki jäi, mutta toinen kautensa olisi sitten totaalinen floppi ja näin ollen on oikeutettua arvioida hänen tekemisiä hyvinkin tiukkaan sävyyn ja kritisoida kenties voimallisemmin mitä on aihetta. Ensimmäisen kauden perusteella, vaikka tuolloin kylvettiin jo siemeniä epäonnistuvalle diplomatialle, en näin voimallista kieltä Halosesta käyttäisi ollakseni rehellinen (itselle ja muille).
Olen vladin kanssa pääpiirteissään samaa mieltä Tarja Halosen (käv. katastr.) kahdesta presidenttikaudesta. Halosen ensimmäinen kausi ei ollut mikään floppi siinä mielessä, että maailmalla elettiin taloudellisesti ja Suomen lähiympäristöä ajatellen myös sotilaallisesti rauhallista aikaa, eikä ihmeempiä kriisejä kohdattu näillä lakeuksilla.
...
Onhan totta, että Suomea viedään kovasti sinne natoon, sen verran innokkaita nato-mielisiä EU-kansalaisia on esimerkiksi pääministerinä ja puolustusministerinä.
Muutamia viikkoja sitten allekirjoitettu kumppanuussopimus oli melkoinen yllätys, vaikka sitä oli kuulemma valmisteltu ainakin kymmenen vuotta. Sehän on tavallaan perustuslain vastaista, kun sallitaan kolmannen osapuolen joukkojen oleskelu Suomen alueella, elleivät ne ole Suomen puolustusvoimien ylipäällikön alaisuudessa. Mutta lakia voidaan kyllä muuttaa, jotta pääsemme naton jäseniksi vihdoin...
Ilman muuta juuri näin, vasta Halosen toinen kausi oli katastrofi. Ei missään tapauksessa ensimmäinen, vaikka tulin jo edellä luetelleeksi Halosen ekan kauden syntejä.Mutta ensimmäiseen kauteen verrattuna toinen kausi oli sitten sanalla sanoen katastrofi. Halonen vieraantui läes täysin todellisuudesta, vähäinenkin arvojohtajuus - jota etenkin ensimmäisen kauden alkupuoliskolla esiintyi - karisi ja tilalle tuli kärttyisä omaa ja omien etuja häikäilemättömästi ajava mummo, joka oli todella kaukana muumi-mamma-imagosta, jota erinäiset tahot koettivat pitää yllä. Toinen kausi olisi todellakin saanut jäädä pitämättä, suomalaisilta täydellinen virhearvio äänestää Halonen jatkokaudelle.
Antaessaan valan presidentti luopuu puoluekirjastaan ja lupaa ajaa SUOMEN asioita. En ole keksinyt yhtään asiaa missä tuo yököttävä punamummo olisi ajanut ensisijaisesti Suomen asiaa. Pelkkää idän nuolentaa ja omien vihervassari agendojen ajamista.
Jos minun mielipidettä kysytään, niin kyllä, toimintaa voidaan kuvata uus-suomettumiseksi tai ainakin siihen, että ollaan kulkemassa polkua myöten, joka johtaa uuteen suomettumisen aikakauteen - tai osa valtiovallan toiminnasta on hyvin pitkälti sellaista, että kieltäydytään sanomasta totuus ja puetaan se epämääräiseen viittaan ja vältellään asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.