Mutta ensimmäiseen kauteen verrattuna toinen kausi oli sitten sanalla sanoen katastrofi. Halonen vieraantui läes täysin todellisuudesta, vähäinenkin arvojohtajuus - jota etenkin ensimmäisen kauden alkupuoliskolla esiintyi - karisi ja tilalle tuli kärttyisä omaa ja omien etuja häikäilemättömästi ajava mummo, joka oli todella kaukana muumi-mamma-imagosta, jota erinäiset tahot koettivat pitää yllä. Toinen kausi olisi todellakin saanut jäädä pitämättä, suomalaisilta täydellinen virhearvio äänestää Halonen jatkokaudelle.
Ilman muuta juuri näin, vasta Halosen toinen kausi oli katastrofi. Ei missään tapauksessa ensimmäinen, vaikka tulin jo edellä luetelleeksi Halosen ekan kauden syntejä.
Vaikka en todella monilta osin voi jakaa samoja arvoja ja maailmankuvaa Tarja Halosen kanssa, niin arvostan hänessä kuitenkin omien arvojen mukaista toimintaa joissakin asioissa. Seksuaali- ja joidenkin muiden vähemmistöjen profiilin nostaminen oli tuossa aikakaudessa aivan asiallista toimintaa, ainakin pääpiirteissään. Moni ei välttämättä tykännyt, että itsenäisyyspäivän vastaanotolla pyöri Halosen emännöimissä juhlissa monenlaisia marginaalitapauksia streittien vieraiden sijasta, mutta aikansa kutakin. Tosin mitä v. 1918 muistojuhliin tulee, niin vuonna 2008 nähtiin Haloselta ikävän epätasapuolista toimintaa asiassa, jossa "koko kansan presidentin" olisi ehdottomasti odottanut toimivan itselleen ottamansa nimityksen edellyttämällä tavalla. Halonen näki monet asiat presidenttinä vain oman arvomaailmansa ja oman viiteryhmänsä näkökulmasta, ja se hänelle suotakoon, mutta tällä tavoin ei saavuteta arvojohtajuutta koko kansan presidenttinä. Mikä onkin tietysti vaativa tavoite kenelle hyvänsä presidentiksi ryhtyvälle.
Halosen presidenttivuosien jälkeen on alkanut tihkua ulospäin tietoja, joiden mukaan Halosen Venäjä-suhteiden hoito ei ollutkaan sellaista auvoa ja luottamuksen riemujuhlaa kuin miltä Halonen esikuntineen halusi sen näyttävän ulospäin. Oikeastaan tuo nimimerkin MustatKortit signature kuvaa aika hyvin sitä, mistä hommassa oli kysymys. Eikä vain Halosen, vaan monen muunkin suomalaisen yhteiskunnallisen vaikuttajan Venäjä-olettamuksissa. Venäjän kuviteltiin olevan jollakin tavalla aidosti rakentumassa kohti kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattisille periaatteille rakentuvaa oikeusvaltiota. Aivan Putinin kauden alkuvuosina tällaisesta saattoi olla jopa konkreettisia merkkejä, tai ainakin illuusion rakennustarpeet olivat olemassa. Vielä noin 2002, jos oikein muistan, Putin peräänkuulutti ryhtiliikettä korruption kitkemiseksi pois julkisesta hallinnosta. Tästä seurasi ainakin jonkinlaista byrokratian ja tarkastustoiminnan hetkellistä aktivoitumista, mutta aika lailla pintapuolisiksi ja pitkälle olemattomaksi Putinin käytännön toimet mielestäni jäivät. Liekö ollut tarkoituskaan käydä tosissaan sellaisen asian kimppuun, joka on pesiytynyt totaalisesti ja läpitunkemattomasti venäläiseen yhteiskuntaan ja sen kaikille tasoille. Toki viime vuosikymmenen alkupuoliskolla Putinin draivaama pankkijärjestelmän kehittäminen (ja etenkin nimettyjen liikepankkien voimakas tukeminen) oli sitäkin näkyvämpää ja onnistuneempaa toimintaa. Vakaan ja jatkuvuussuunnitelmiltaan tolkullisen pankkijärjestelmän välttämättömyys opittiin Venäjällä viimeistään vuoden 1998 pankkiromahduksen myötä.
Mutta yhtä kaikki, monien suomalaisten, päättäjienkin, käsitys Venäjän kehityksen suunnasta on aivan viime aikoihin saakka perustunut täysin väärille olettamuksille ja jopa toisenlaista totuutta kertovan tiedon huomiotta jättämiselle. Tarja Halosen kohdalla oli kyse joko kyseenalaiselle pohjalle rakentuvasta ideologisesta optimismista (= tyhmyydestä) tai puhtaasti virheellisestä analyysista (= kyvyttömyydestä kuunnella todellisia asiantuntijoita) koskien Venäjän muutosnäkymiä ja Putinin ympärilleen keräämän eliitin päämääriä. Viimeistään noin vuoden 2005 jälkeen on ollut aika lailla selvää, että Putinin tarkoitus ei ole ollut kehittää Venäjästä sen enempää aidosti demokraattista yhteiskuntaa kuin oikeusvaltiotakaan. Sellainen ei ole missään vaiheessa myöskään ollut Venäjän valtiojohdon tarkoitusperiä tukevaa toimintaa.