Jos suomettumisen syntipukkia ihan oikeasti haetaan, niin alunperin homman mokasi Paasikivi. Lähtien jo siitä, että rauhanneuvotteluissa ei edes yritetty neuvotella, vaan hyväksyttiin ensimmäinen Neuvostoliiton vaatimus. Satavarmasti ehdoissa oli tinkimävaraa, koska Suomea ei oltu sotilaallisesti lyöty. Samaten hyväksyttiin noin vain Neuvostoliiton ja SKPn näkemys sotasyyllisyydestä, vaikka erityisesti Linkomiehen hallituksen syyttäminen oli täysin absurdia, ja takautuvan lain nojalla tuomitseminen oli ylipäätään kaikkien oikeusperiaatteiden vastaista jne. Eli Paasikivi oli ensimmäinen joka meni täysin rähmälleen, ilmeisesti koska oli ollut myöntyväisyysmies jo Tsaarin aikana. Toki Paasikivi toimi parhaan taitonsa ja käsityksensä mukaisesti pyrkien käsitykseensä isänmaan parhaasta. Hän vain meni aivan liian pitkälle ja käytännössä aiheutti sen, että Neuvostoliitto pääsi päättämään keiden kanssa se Suomessa jatkossa keskusteli demokratian jäädessä toisella sijalle. Paasikivelle tärkeintä oli pitää naapuri tyytyväisenä, ja siinä ei kansan mielipide, parlamenttarismi tai demokratia mitään painanut. Käytännössä toki selvisimme tuostakin, mutta lähinnä vain sen takia, että Kekkonen sai aikanaan taitavasti raivattua aavistuksen liikkumavaraa, mutta ensisijassa vasta kun kommunismi ajautui todellisiin ongelmiin.
