Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

[apulais-GM]

Naapurisuhteista sen verran, että ruotsalaiset ovat tainneet paljastaa miten venäläiset tuo sukellusveneen avulla materiaalia Ruotsin saaristoon:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014101718758979_ul.shtml

Odotan suurella mielenkiinnolla mitä tuo "vieras vedenalainen toiminta" on. Ja mitä siitä seuraa.

 

[Stonewall]

Jos suomettumisen syntipukkia ihan oikeasti haetaan, niin alunperin homman mokasi Paasikivi. Lähtien jo siitä, että rauhanneuvotteluissa ei edes yritetty neuvotella, vaan hyväksyttiin ensimmäinen Neuvostoliiton vaatimus. Satavarmasti ehdoissa oli tinkimävaraa, koska Suomea ei oltu sotilaallisesti lyöty. Samaten hyväksyttiin noin vain Neuvostoliiton ja SKPn näkemys sotasyyllisyydestä, vaikka erityisesti Linkomiehen hallituksen syyttäminen oli täysin absurdia, ja takautuvan lain nojalla tuomitseminen oli ylipäätään kaikkien oikeusperiaatteiden vastaista jne. Eli Paasikivi oli ensimmäinen joka meni täysin rähmälleen, ilmeisesti koska oli ollut myöntyväisyysmies jo Tsaarin aikana. Toki Paasikivi toimi parhaan taitonsa ja käsityksensä mukaisesti pyrkien käsitykseensä isänmaan parhaasta. Hän vain meni aivan liian pitkälle ja käytännössä aiheutti sen, että Neuvostoliitto pääsi päättämään keiden kanssa se Suomessa jatkossa keskusteli demokratian jäädessä toisella sijalle. Paasikivelle tärkeintä oli pitää naapuri tyytyväisenä, ja siinä ei kansan mielipide, parlamenttarismi tai demokratia mitään painanut. Käytännössä toki selvisimme tuostakin, mutta lähinnä vain sen takia, että Kekkonen sai aikanaan taitavasti raivattua aavistuksen liikkumavaraa, mutta ensisijassa vasta kun kommunismi ajautui todellisiin ongelmiin.

 

[Pavlovin Koira]

teksti

Neuvostoliiton ensimmäistä vaatimusta ei hyväksytty vaan se hylättiin koska ehtoja pidettiin liian kovia (myöhemmin kutakuinkin samat ehdot sitten hyväksyttiin kun NL oli suorittanut suurhyökkäyksensä ja Saksan armeija oli romahtanut täysin). Rauhantunnustelujahan käytiin jo kun Saksa oli hävinnyt Stalingradissa ja Suomen poliittiselle johdolle kävi selväksi että tässä käy huonosti.

Sotasyyllisyys oli toki juridisesti vääryys mutta on hyvä huomata että Suomi pääsi siinäkin varsin vähällä. Kaikissa muissa sodan häviäjävaltioissa kun oikeudenkäyntien päälle teloitettiin porukkaa. Maailma ei vaan ole reilu paikka. Joskus vääryyksiäkin pitää sietää. Pitää kuitenkin huomioida että siinä vaiheessa Suomi oli välirauhan sopimuksen perusteella saattanut armeijansa vahvuuden rauhanaikaiseen tilaan samaan aikaan kun itärajan takana oli puna-armeija vielä sota-ajan vahvuudessaan.

 

[Stonewall]

Neuvostoliiton ensimmäistä vaatimusta ei hyväksytty vaan se hylättiin koska ehtoja pidettiin liian kovia (myöhemmin kutakuinkin samat ehdot sitten hyväksyttiin kun NL oli suorittanut suurhyökkäyksensä ja Saksan armeija oli romahtanut täysin). Rauhantunnustelujahan käytiin jo kun Saksa oli hävinnyt Stalingradissa ja Suomen poliittiselle johdolle kävi selväksi että tässä käy huonosti.

Paasikivihän oli jo maalis-huhtikuussa 1944 valmis hyväksymään rauhanehdot, jotka hallitus, ylipäälikkö ja lopulta Eduskunta hylkäsivät. Samaten hän jo näissä neuvotteluissa paljasti sotasalaisuuksia mm. Saksalaisten joukkojen ryhmityksestä Lapissa ja vain Enckellin väliintulo esti häntä laulamasta kaikkea Neuvostoliitolle. Ja tälläin sota oli vielä kesken. Pahin synti oli kuitenkin mielestäni aloittaa sodan jälkeen käytäntö, että vaikka kansa sai äänestää eri vaaleissa, niin todellisiksi vallankäyttäjäksi päästettiin vain Neuvostoliiton hyväksymiä henkilöitä piittaamatta demokratiasta. Näin pitkälle ei olisi tarvinnut mennä. Paasikivi pienensi Suomen liikkumavaran olemattomaksi taitamattomuuttaan. On hänellä tottakai kiitettäviä ansioitakin, kun täällä ei koskaan vallankumousta aloitettu, mutta jälkikäteen arvioiden rajoitetun itsemääräämisen hinta olisi voinut olla pienempi.

 

[Sako]

Jos suomettumisen syntipukkia ihan oikeasti haetaan, niin alunperin homman mokasi Paasikivi.

Paasikivi oli myöntyväisyysmies ja huono valinta neuvottelijaksi, mutta ei hänestä suomettumisen isää saada. Ei pidä ottaa Kekkoselta pois mitä Kekkoselle kuuluu. Paasikivi ei astunut maanpetturuuden väärälle puolelle ja siitä syystä neukut määräsi SKDL:n äänestyskäyttätymisen niin omituseksi kuin se vuoden -56 pressanvaaleissa oli. (Valitsijamiehistä siis puhe, aikaa ennen suoraa vaalia.)

Paasikivi yritti ennakoida NL:n mieltymyksiä ja siinä onnistui jossain määrin. Suomettumisen isä on kuitenkin UKK, jonka kanssakäyminen KGB:n kanssa oli huomattavasti intiiminpää. Käskyläinen ja agentti kun oli.

 

[Pavlovin Koira]

Paasikivihän oli jo maalis-huhtikuussa 1944 valmis hyväksymään rauhanehdot, jotka hallitus, ylipäälikkö ja lopulta Eduskunta hylkäsivät.

No samat ehdot sittemmin hyväksyttiin mutta 35 000 suomalaista ehti kuolla sen viimeisimmän hylkäyksen jälkeen. Ei sillä että niiden hyväksyminen olisi silloin realismia ollut kun Suomen armeija kuitenkin seisoi vielä Syvärijoella.

 

[MustatKortit]

Kerropas nyt, jotta kuka olisi mielestäsi ollut hyvä valinta neuvottelijaksi ja miten hänellä olisi ollut yhtään Paasikiveä paremmat valttikortit neuvottelupöydässä? Sieltä oman näppiksen takaa lämpimästä officesta on helppo jakaa noita viisauksia.

Niinpä. Paasikivi oli erittäin kova neuvottelija ja Neuvostoliiton Ruotsin-suurlähettiläs Kollontai kutsuikin häntä päiväkirjoissaan "ovelaksi vanhaksi ukoksi".

Kokonaisuutta katsoen Paasikivi neuvotteli erinomaisin tuloksin neukkujen kanssa, mutta muutama virhe sattui helmikuussa 1944 suurpommitusten ollessa käynnissä. Tuolloinhan Paasikivi vieraili Tukholmassa tekosyyn varjolla ja oli sen verran myöntyväinen, että muutamat neukkujen vaatimat tiukat ehdot jäivät lopulta voimaan myös viralliseen rauhansopimukseen. Nyt en muista, mitä nämä ehdot olivat, mutta lähteenä tässä lyhyessä kirjoituksessani oli A.Raevuoren "Räjäyttäkää Helsinki"-kirja, jota muuten lämpimästi kaikille suosittelen.

Tosin itse vierastan tätä tapaa keskustella jatkuvasti Venäjä-suhteista siten, että niitä peilataan sotavuosien toimintaan.

 

[Stonewall]

Paasikivi oli myöntyväisyysmies ja huono valinta neuvottelijaksi, mutta ei hänestä suomettumisen isää saada. Ei pidä ottaa Kekkoselta pois mitä Kekkoselle kuuluu. Paasikivi ei astunut maanpetturuuden väärälle puolelle ja siitä syystä neukut määräsi SKDL:n äänestyskäyttätymisen niin om.

Tässä olet kyllä väärässä. Paasikivi tuki Stalinia kaikin tavoin ennen ja jälkeen Jatkosodan alun ja suuressa määrin jo 1939. Venäläinenkin historiankirjoitus toteaa, että mikäli Paasikivi olisi neuvotellut yksin 1939, Neuvostoliitto olisi saanut mitä halusi ja maamme olisi miehitetty Baltian maiden tavoin (mm. Molotov itse oli tätä mieltä). Samaten Välirauhan aikana Moskovassa Stalin toimi Nikkeli-kysymyksessä täysin vastoin hallituksen kantaa ja Stalinin eduksi. Sitten 1944 rauhanneuvotteluissa hänen suomettumisensa oli kiistatta vahingollista. Esimerkiksi Stalin ei ollut keksinyt pyytää armeijan välitöntä demobilisaatiota, vaan Paasikivi itse ehdotti tätä nimenomaan vastoin hallituksen ohjetta. Tämä puolestaan heikensi edelleen Suomen neuvotteluasemaa. Mitkä olivat Paasikiven motiivit toimia vastoin laillisen hallituksen tahtoa?

Paasikivi siis rauhanneuvottelujen aikana kertoi Neuvostoliitolle Saksalaisten ryhmityksen, mutta vastaavasti ei paljastanut Mannerheimille Molotovin puheita suunnitellusta suurhyökkäyksestä. Tämä tuli erityisen kalliiksi Suomelle, koska Stalin oli vastahakoinen taistelemaan Saksaa vastaan myös kannaksella. Kun Paasikivi paljasti, ettei siellä saksalaisia ollut sai suurhyökkäys vihreän valon, eikä Paasikivi pitänyt tarpeellisena asiasta varoittaa. Sinun termeilläsi tämä olisi maanpetturuutta, mutta tosiasiassahan tässä oli kysymys suomettumisesta jo ennen kuin termiä tunnettiin. Vapaaehtoisesti toimittiin Neuvostoliiton hyväksi.

Palkkioksi (?) Paasikivelle välittömästi sodan jälkeen Mannerheim halusi pääministeriksi Hackzellin ja Castrenin, mutta Stalin pakotti ottamaan Paasikiven. Nythän meillä ei ole käytettävissä tietoja siitä, että sopivatko Stalin ja Paasikivi asiasta virallisesti vai oliko vain niin, että Paasikiven Suomen etujen vastainen toiminta sai Stalinin hänestä pitämään. Itse pidän äärimmäisen epätodennäköisenä sopimuksen olemassaoloa (kun ottaa huomioon miten Paasikivikin yritti toimia kotikommunisteja vastaan tilanteen salliessa, ja saman perinteen jatkeena Kekkonen pystyi viimein 1970 asettumaan voimalla heitä vastaan), mutta jokatapauksessa se johti kiitollisuuden velkaan ja käytäntöön, jossa Neuvostoliittolla oli pysyvä veto Suomen päättäjien henkilöihin. Ainoastaan Kekkonen yritti ensimmäiset pari vuotta rimpuilla tätä vastaan kunnes yöpakkas-kriisi lopetti yritykset kuin seinään 1958. Koivisto oli yhtälailla järjestelmän vanki kunnes Neuvostoliitto viimein hajosi. Koivisto taisi olla itseasiassa heikoin lenkki, mutta hänen aikanaan Neuvostoliitto onneksi hajosi.

 

[mjr]

Jos suomettumisen syntipukkia ihan oikeasti haetaan, niin alunperin homman mokasi Paasikivi. Lähtien jo siitä, että rauhanneuvotteluissa ei edes yritetty neuvotella, vaan hyväksyttiin ensimmäinen Neuvostoliiton vaatimus.

Täysin absurdi näkemys. Sodanjälkeisen perustilanteen hyväksyi Mannerheim, ei Paasikivi, hyväksyessään aselevon ehdot syyskuussa -44: Suomi suostui kotiuttamaan armeijansa muutamassa viikossa ja ajamaan vakinaisella väellä ja asevelvollisilla 200 000 miehen saksalaisen armeijan pois maasta, hyväksymään de facto ylimmäksi päättäjäksi maassa Zdanovin johtaman valvontakomission ja luovuttamaan sotilastukikohdan tykinkantaman päästä Helsingistä. Tämä kaikki jätti Suomen totaalisen avoimeksi Neuvostoliiton hyökkäykselle (Mannerheim luonnehti yksityisesti tilannetta "kapitulaatioksi"), ja vaalien jälkeen maassa oli potentiaalinen viides kolonna, jota kannatti lähes 25% väestöstä. Miksi Mannerheim sitten hyväksyi tälläisen katastrofaalisen tilanteen ilman mitään ratkaisevaa sotilaallista tappiota? Koska oli realistinen ja viisas valtiomies: Euroopan johtava sotilasmahti oli Neuvostoliitto - ehkä se tarvitsi Berliiniä varten Suomen rintaman joukkoja, mutta Berliinin valloituksen jälkeen sillä olisi ollut kyllä vaikka 150 divisioonaa laittaa Suomea vastaan - länsivallat olisivat tehneet Suomen eteen täsmälleen sen kuin minkä tekivät sotaanlähtönsä alkuperäisen syyn, Puolan, eteen. Eli ei yhtään mitään konkreettista. Mannerheim myös ehdotti tammikuussa Zdanoville hyvin YYA-sopimuksen kaltaista paperia, jonka Stalin torjui, koska vielä uskoi saavansa enemmän.

Paasikiven rooli oli nojata Suomen fanaattiseen puolustustahtoon ja -kykyyn sekä mannerheimiläiseen realismiin ja diplomatiaan: annettiin Stalinille minimi, mutta pidettiin oma talo järjestyksessä ja lakkaamatta vedottiin eduskuntaan ja maan sisäiseen mielipiteeseen. Nämä asemat luovutti vasta Kekkonen vallanhimossaan ja vainoharhaisuudessaan. Paasikivi on yksi historian suurimpia suomalaisia patriootteja - minkä voi myös nähdä päiväkirjoissaan, jossa jatkuvasti huolehti Suomen moraalisesta kestokyvystä, kun pakon edessä jouduimme teeskentelemään mustaa valkoiseksi. Juuri tämä moraalinen huoli ja ymmärrys jäi erittäin vaarallisesti puuttumaan Kekkoselta.

 

[Pavlovin Koira]

Olen täysin sanaton tuon Stonewallin koko ylläolevan tekstin edessä. Nyt olisi kyllä edes yksi kelvollinen lähdeviite paikallaan noinkin hurjile konspiraatioteorioille.

 

[Sako]

Sieltä oman näppiksen takaa lämpimästä officesta on helppo jakaa noita viisauksia.

Pitäisi olla vähän yksinkertainen, jos ei tajua, että neuvottelijan on sopimatonta myöntyä jokaiseen ehdotukseen oikopäätä. Ks Stonewallin teksti. Toki tästä myöntyväoisyydestä koitui Neuvostoliiton tuki presidentin paikalle - kunnes löytyi vielä kuuliaisempi ja oikea kätyri nejänesvuosisadaksi...

 

[Stonewall]

Olen täysin sanaton tuon Stonewallin koko ylläolevan tekstin edessä. Nyt olisi kyllä edes yksi kelvollinen lähdeviite paikallaan noinkin hurjile konspiraatioteorioille.

Niin siis tosiasiassa (kuten rivien väliin yritin kirjoittaa) Paasikivi ei ollut mikään Neuvostoliiton agentti. Mutta esimerkiksi se, että hän vuosi sotasalaisuuksia kesken rauhanneuvottelujen Neuvostoliiton hyväksi löytyy ihan Wikipediastakin vaikkapa artikkelista Moskovan välirauha. Hän käy siis ensimmäiseksi esimerkiksi suomettuneesta poliitikosta (ellei sitten Mannerheimiä lasketa). Eli poliitikosta, joka oli liian rähmällään Neuvostoliiton suuntaan. Hänen arvionsa siitä, että naapuri oli pidettävä tyytyväisenä oli tottakai oikea, mutta hän meni siinä liian pitkälle. On myös fakta, että Stalin nimenomaan vaati Paasikiven pääministeriksi Mannerheimin haluamien henkilöiden sijaan. Näin muodostui ennakkotapaus, jota noudatettiin seuraavat vuosikymmenet. Tuossa edellä esitin raflaavasti, ettei meillä ole todisteita siitä mitä Stalinin ja Paasikiven välillä sovittiin. Tämä pitää kuitenkin paikkaansa. Paasikivi toimi vastoin hallituksen nimenomaista määräystä ja Stalinin eduksi. Hieman myöhemmin hänestä tehtiin pääministeri. Tässä olisi tottakai ainesta salaliittoteorioihin. En kuitenkaan hetkeäkään oleta asiassa oikeasti olleen kysymys mistään muusta kuin ensimmäisestä askeleesta Suomen ja Neuvostoliiton suhteita leimanneessa nimityspolitiikassa ja suomettumisessa. Neuvostoliitto päätti oliko henkilö kelvollinen Suomen johtoon ja Suomen johto oli rähmällään.

On kuitenkin viisainta huomioida, että niin Paasikivi kuin Kekkonenkin olivat taustaltaan läpikotaisin kommunismin vastustajia. He onnistuivatkin välillä tekemään kotimaassa konkreettisia toimia kommunismia vastaan silloin kun se oli mahdollista pyrkien kohti puolueettomuutta ja läntisiä vapaakauppa järjestelyjä. Sanoisin, että suomettuminen oli tavallaan luonnollistakin, mutta ei ole yksioikoisesti niin, että Paasikivi oli aikanaan paras valinta sen enempää rauhanneuvotteluihin kuin presidentiksikään. Voi toki olla, ettei parempiakaan ollut tarjolla. Vähempi myöntyväisyys sekä suorainainen suomettumisen aiheuttama Stalinin pussiin pelaaminen olisi saanut häneltäkin jäädä tekemättä.

 

[Sako]

Veikko hyvä, -44 suurhyökkäys pysäytettiin ja sitä myöten hiukan selkänojaa sanoa muutakin kuin da da.

Parempi? Kuka tahansa paitsi UKK tai kotikommunistit.

Tarkista historiasi, baltteja ei tunnustettu osaksi neukkulaa.

 

[Stonewall]

Täysin absurdi näkemys. Sodanjälkeisen perustilanteen hyväksyi Mannerheim, ei Paasikivi, hyväksyessään aselevon ehdot syyskuussa -44: Suomi suostui kotiuttamaan armeijansa muutamassa viikossa ja ajamaan vakinaisella väellä ja asevelvollisilla 200 000 miehen saksalaisen armeijan pois maasta, hyväksymään de facto ylimmäksi päättäjäksi maassa Zdanovin johtaman valvontakomission ja luovuttamaan sotilastukikohdan tykinkantaman päästä Helsingistä.

Tässä et huomioi ollenkaan sitä, että Paasikivi nimenomaan ensimmäisenä "huomasi" esittää demobiliisaatiota rauhanneuvotteluissa osoituksena Suomen hyvästä tahdota (=suomettumista) sekä Karjalan vapaaehtoista luovuttamista (jonka eduskunta ensin tyrmäsi, mutta johon oli lopulta pakko suostua). Demobiilisaatiohan ei ollut Stalinin alunperäisissä vaatimuksissa. Kenttäarmeijan aseista riisuminen lähti Paasikiven ideasta ja heikensi Suomen asemaan. Mannerheim sitten joutui suostumaan ehtoihin tilanteessa, joka ei olisi ollut noin huono mikäli neuvottelijana olisi ollut joku vähemmän myöntyväinen. Toki myönnän, että tilanteen oikein ymmärtäneistä ei ollut oikein muitakaan käytettävissä. Kekkonen olisi ollut parempi neuvottelija, mutta hänellä taas ei ollut vielä riittävää uskottavuutta.

En kyseenalaista Paasikiven patriotismia. Totean vain hänen olleen liian rähmällään itään päin. On toki myönnettävä, ettei tuohon aikaan oikein ollut käytettävissä muita kuin Paasikivi ja Kekkonen. Kekkosellekin oli vaikeaa vastustaa Neuvostoliittoa, vaikka hänen kommunismin vihansa oli astetta syvempää kuin Paasikivellä. Paasikiven myöntyväisyys oli kiistatta Suomelle haitaksi. Hän oli ensimmäinen suomettunut poliitikko, poliitikko joka toimi itäänpäin omaehtoisesti. Hän saattoi kuitenkin olla ainoa vaihtoehtomme. Pointtini on, ettei hänkään ollut täydellinen.

 

[Toejoen Veikko]

Veikko hyvä, -44 suurhyökkäys pysäytettiin ja sitä myöten hiukan selkänojaa sanoa muutakin kuin da da.

Suurhyökkäys pysäytettiin tilanteessa, jossa saksalaiset olivat vielä Suomen tukena ja puna-armeijalla sotilaallista toimintaa myös muualla kuin Suomen rintamalla. Kesän -44 suurhyökkäyksen torjuminen ei kelpaa osoitukseksi valttikortista täysin toisenlaiseen poliittiseen tilanteeseen.

Parempi? Kuka tahansa paitsi UKK tai kotikommunistit.

Eli et pysty antamaan yhtä ainoaa nimeä ja perustelemaan hänen paremmuttaan. Ainoastaan teinimäisen besserwisserin jälkiviisaalla innolla koitat häpäistä yhtä Suomen historian suurmiestä.

Tarkista historiasi, baltteja ei tunnustettu osaksi neukkulaa.

Ai. Miten länsivallat toimivat välittömästi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Baltian maiden itsenäisyyden puolesta?

 

[Pavlovin Koira]

Niin siis tosiasiassa (kuten rivien väliin yritin kirjoittaa) Paasikivi ei ollut mikään Neuvostoliiton agentti. Mutta esimerkiksi se, että hän vuosi sotasalaisuuksia kesken rauhanneuvottelujen Neuvostoliiton hyväksi löytyy ihan Wikipediastakin vaikkapa artikkelista Moskovan välirauha.

Okei, eli ainoa lähdeviite minkä esitit oli viittaus wikipediaan joka sekin on uskottavana tietolähteenä vähän niin ja näin. Sieltä nyt kuitenkin löytyy nämä otteet: "Paasikivi keskusteli Kollontain kanssa kahden kesken useita tunteja pitkälle yöhön ja informoi tätä laajasti Suomen silloisesta asemasta" ja "Paasikivi sanoi myös Saksan harhauttaneen Suomen kansan sotaan Neuvostoliittoa vastaan". Jos noiden perusteella voi väittää Paasikiven vuotaneen sotasalaisuuksia niin aikamoista lennokkuutta on kyllä tulkinnoissa.

Mitä tulee ylläolevaan väittelyyn sotatapahtumista niin totta on, että puna-armeijan enteneminen Suomen rintamalla pysäytettiin, mutta selvää on myös että loppukesällä -44 puna-armeija tarvitsi joukkojaan etelämpänä eikä sillä ollut intressiä enää keskittää niin suuria voimia Suomen rintamalle. Kyllä sille kuitenkin Berliini ja Varsovakin olivat pikkuisen Helsinkiä tärkeämpiä kohteita. Torjuntavoitoistakin huolimatta Suomen aseman neuvotteluissa teki heikoksi se, että Suomi oli sodassa yhdessä Saksan kanssa - lähes koko muuta maailmaa vastaan - ja silloin oli jo selvää että sota tulee päättymään Saksan täydelliseen tappioon.

 

[Stonewall]

Okei, eli ainoa lähdeviite minkä esitit oli viittaus wikipediaan joka sekin on uskottavana tietolähteenä vähän niin ja näin.

Wikipedia on tosiaan aika pintapuolinen esitys parhaillaankin, mutta löytyy samaisesta artikkelista tämäkin pätkä:

Paasikivi ja entinen ulkoministeri Carl Enckell lensivät 26. maaliskuuta Moskovaan, jossa heille selvitettiin, ettei Suomella ollut valinnan mahdollisuutta. Kollontain esittämät ennakkoteidot osoittautuivat eräänalaiseksi harhautukseksi, johon he olivat langenneet. Paasikivi paljasti muun muassa sotasalaisuuksia, kertomalla saksalaisten joukkojen määristä ja sijainnista Lapissa. Venäläisiä kiinnosti erityisesti oliko saksalaisia joukkoja Kannaksella, jolloin Carl Enckell joutui puuttumaan näihin keskusteluihin. Paasikivi olisi hyväksynyt Kremlin ehdot, mutta hallitus, ylipäällikkö ja Eduskunta hylkäsivät ne, koska katsoivat niiden ylittävän Suomen kestokyvyn.
​

Onhan Paasikiveäkin käsitelty jo kriittisemminkin ainakin Jukka Sieppisen toimesta. En nyt tarkkaa lähdettä tähän ryhdy hakemaan, mutta ainakin Suomettumisen syövereissä -kirjassa hän näitä puntaroi.
Kuten sanoin, vaikka Paasikiven motiivit toimia noin ovat jääneet ainakin itselleni hivenen hämäriksi, mutta mikäli tarkastalee Paasikiven koko uraa, niin on aika helppoa nähdä hänen suomettumisensa olleen luonnollinen jatko hänen jo Tsaarin aikaiselle myöntyväisyydelleen. Olisi siis paikallaan nostaa Paasikivi myös suomettumisen isäksi, sillä kiistatta hän toimi ns. Neuvostoliiton suuntaan. Toki tarkoitus ei ole unohtaa, että hän sai torpattua jo 1948 SKDLn ulos hallituksesta ja toimi myöhemminkin kommunismia vastaan, mutta suomettumisen traditio ja perinne jäljittyy häneen.

 

[mjr]

Hän käy siis ensimmäiseksi esimerkiksi suomettuneesta poliitikosta (ellei sitten Mannerheimiä lasketa).

Niin, sinun logiikallasi varmasti jää hieman epäselväksi, pettikö ehkä "suomettunut" Mannerheim Suomen suostuessaan välirauhan ehtoihin (joita muuten tingittiin juhannuksen tienoon de facto -antautumisvaatimuksen lähtökohdasta, ei keväisistä epävirallisista keskusteluista, joista Seppisen päätelmät ovat siis ihan ufoja, kuten miehen irrationaalinen Paasikivi-tulkinta muutenkin on - varsinaiset ammattihistorioitsijat eivät noita käsityksiä jaa.) Vai pettikö Mannerheim maan vasta esittäessään tammikuussa 1945 YYA-sopimuksen esiastetta Stalinille, mitäs sanot?

Anyway, häkellyttävää jälkiviisautta siis tämä: Euroopan itäisen osan valtias oli tuolloin Stalin ja puna-armeija, sodan ehdoton voittaja USA:n rinnalla. Länsi ei olisi Suomea puolustanut - se jo nähtiin osaksi Neuvostoliiton etupiiriä, aivan kuten Puola ja Tsekkoslovakiakin. Sinä olisit lähtenyt Pariisiiin 1947 bluffaamaan Stalinia: heittämään kansakunnan kohtalon yhden kortin varaan. Kuten Mannerheim kirjeessään Hitlerille selvitti niin pienet kansat ja sivistyskansat eivät laita kohtaloitaan peliin kuin jotain halpaa pelimerkkiä. Suomen johto ei uhkapelaa maan kohtalolla.

Lähinnä edustat sitä linjaa kuin mitä Helanen ja Annala edustivat syksyllä 1944 - ehdottoman vastarinnan linjaa aina katkeraan loppuun, savuaviin raunioihin saakka. Kun hyväksyttiin aselepo, hyväksyttiin Suomen asema voitokkaan suurvallan naapurissa ja sen naapurin myötäily. Tämä linja rakennettiin siis menestykselliselle vastarinnalle - ilman Talia ja Ihantalaa Stalin ei olisi kuunnellut järjen ääntä, tuohon menestykselliseen puolustustaisteluun nojasi niin Mannerheimin kuin Paasikivenkin diplomatia ja politiikka, mutta mihinkään saksalaistyyliseen Götterdämmerungiin ei tätä maata olisi tietenkään pitänyt viedä: sen näemme nyt vauraassa, tuhoamattomassa, itsenäisessä, raiskaamattomassa Suomen tasavallassa.

 

[mjr]

Piristävää huomata, että mjr on vaihteeksi minun linjoillani. Noin minäkin asian näen.

Jep, hämmästyin minäkin, kun tässä tapauksessa nojaat aivan realistiseen historiakäsitykseen ja tutkimukseen. Ehkä on parempi, ettet ikinä luekaan noita Seppisen eksentrisiä Paasikivi-tulkintoja...

 

[Stonewall]

Niin, sinun logiikallasi varmasti jää hieman epäselväksi, pettikö ehkä "suomettunut" Mannerheim Suomen suostuessaan välirauhan ehtoihin (joita muuten tingittiin juhannuksen tienoon de facto -antautumisvaatimuksen lähtökohdasta, ei keväisistä epävirallisista keskusteluista, joista Seppisen päätelmät ovat siis ihan ufoja, kuten miehen irrationaalinen Paasikivi-tulkinta muutenkin on - varsinaiset ammattihistorioitsijat eivät noita käsityksiä jaa.) Vai pettikö Mannerheim maan vasta esittäessään tammikuussa 1945 YYA-sopimuksen esiastetta Stalinille, mitäs sanot?

Ei liene Mannerheimin syytä, että Paasikivi ei noudattunut sen enempää hänen kuin hallituksenkaan määräyksiä neuvotteluja käydessään? Tältä pohjalta on vaikeaa ymmärtää miksi yrität asiaa väkisin vääntää Mannerheimin niskaan. Perusteetonta. Kiistätkö sen tosiasian, että ehdot huononenivat koska Paasikivi ei toiminut hallituksen määräysten mukaan? Nythän me emme tiedä ollenkaan oliko Neuvostoliiton vaatimuksissa minkä verran ilmaa, koska Paasikivi ei ainoastaan hyväksynyt niitä annettuna vaan oma-alotteisesti pyrki osoittamaan Suomen hyvää tahtoa mm. ideoimalla kenttäarmeijan demobilisaation aselevon jälkeen. En tiedä oliko hän luonnostaan huono neuvottelija, mutta ei hän tuossa tilanteessa mitenkään kiitettävästi pärjännyt. Mielestäni Mannerheimillä oli tiukemmin jalat maassa. Hän ei aktiivisesti ajanut Neuvostoliiton etuja, vaan teki ainoastaan sen minkä parhaaksi näki.

Lähinnä edustat sitä linjaa kuin mitä Helanen ja Annala edustivat syksyllä 1944 - ehdottoman vastarinnan linjaa aina katkeraan loppuun, savuaviin raunioihin saakka. Kun hyväksyttiin aselepo, hyväksyttiin Suomen asema voitokkaan suurvallan naapurissa ja sen naapurin myötäily.

Ensinnnäkin en ymmärrä mistä keksit, että olisin kannattanut vastarintaa loppuun asti? Moista en ole kirjoittanut. Sen sijaan olen aiheellisesti todennut Paasikiven toimineen useampaan otteeseen liikaa Neuvostoliiton etujen hyväksi. Hän oli liian myöntyväinen. Jo 1939 hän oli valmis myöntymään Neuvostoliitolle Baltian maiden tavoin ja seurauksena olisi ollut Baltian maiden kohtalo. Samaten erityisesti aseleponeuvotteluissa 1944 hän innostui taas liikaa myötäilemään. On kiistatonta, että hän vuosi sotasalaisuuksia, kun oli niin innokas toimimaan Neuvostoliiton etujen mukaan. En tarkoita, etteikö olisi nimenomaan ollut oikein käydä neuvotteluja ja pyrkiä erillisrauhaan. Tämä ratkaisu sekä politiikaan päälinjat sodan jälkeen olivat aivan oikean suuntaisia. Vaikka sodan jälkeinen tilanne vaati tiettyä itäänpäin rähmällään oloa, niin kiistatta paikoin vähempikin olisi riittänyt.
Kyllä minäkin Paasikiveä arvostan, hänen analyysinsa tilanteesta oli pääosin oikea. Se, että hän ajoi pääosin Suomen etuja hyvin edellytti tietenkin naapurin myötäilyä ja suomettumista. Jälkimmäisen suhteen hänkin liikkui ajoittain vaarallisilla vesillä. Miksi tätä faktaa on niin vaikeaa myöntää?

 

[arvee]

Vaihteeksi tällaista uutista Venäjältä:

Venäjän viranomaiset kertovat löytäneensä antibioottia suomalaisjuustosta –
Valio: "Mahdotonta"

"Venäjän elintarvikevirasto haluaa rajoittaa laktoosittomien meijerituotteiden jakelua Venäjällä väitetyn antibioottilöydön takia. Käytännössä Valio ei ole vienyt Venäjälle laktoosittomia tuotteita Venäjän vastapakotteiden asettamisen jälkeen, ja yhtiön viestintäjohtaja pitää antibioottiväitettä käsittämättömänä."

http://yle.fi/uutiset/venajan_viran..._suomalaisjuustosta__valio_mahdotonta/7551375

Labrassa mennyt näytteen käsittely vituralleen.

Tai Väyrynen/Lehtomäki tilannut pienen vaalinootin.
Tai venäläiset silkkaa typeryyttään yrittävät ajaa Suomea Natoon.
Tai venäläiset ovat jonkin salakavalan mediastrategian mestareita,
tällaisesta ei tosin viime aikoina ole ollut mitään näyttöä.

 

[Sako]

Tai venäläiset ovat jonkin salakavalan mediastrategian mestareita,
tällaisesta ei tosin viime aikoina ole ollut mitään näyttöä.

Mediatrategiasta on näyttöä hirmuisesti ja toisaalta, se ei ole salakavalaa. Ihan julkisesti elävät mielikuvitusmaailmassa.

Venäjältä päin katsoen rodina on lännen agression kohteena mm kansalaisjärjestöjen kautta. Ajoittain tarvitaa vastatoimia ja nyt napsahti juustoihin.

 

[Wiljami]

Eiköhän se olisi parasta suosiolla antaa venäläisten leikkiä keskenään ja syödä omia (ah niin laadukkaita) juustojaan yms jos ei kerta tuontitavara kelpaa. Sehän on muutenkin niin auvoinen onnela, että heillekin varmasti vaan parempi ryhtyä p-koreamaiseen eristäytyneisyyteen.

 

[Red Machine]

Tai venäläiset silkkaa typeryyttään yrittävät ajaa Suomea Natoon.

Tätähän ne taukit tuntuvat tekevän oikein urakalla. Kohta lennellään taas vähän rajojen yli jne. Typerä kansa, typerät johtajat.

 

[Sako]

Ei tuo mene typeryyden piikkiin. Se kertoo erilaisesta kulttuurista.