No tässäkin käsitykset kyllä poikkeavat suuresti. Mitkä ovat ne virheet, joita Suomen pitäisi muka korjata? Viro ja muut Baltian maat valitsivat väärin. Ei Suomi, vaikka siinäkin voidaan kiittää sitä, että Baltien piti valita ensin ja siten pääsimme valitsemaan paremmin informoituna. Mutta eikait tämäkään ole suomalaisten vika? Perään voin myös myöntää, että en olisin itse osannut välttämättä valita paremmin, vallitsevilla tiedoilla, '39 Tallinnassa, Riikassa tai Vilnassa, Tämä kuitenkin todettuna, Suomihan osasi kääntää rajoitetun ulkopoliittisen tilanteen (sotien jälkeen) myös edukseen. Eli osattiin elää tilanteessa, tilanteen tavalla. Sopeuduttiin ja luotiin pohjaa sille menestystarinalle, mikä Suomi oli, ennen näitä etelä-Euroopan pankkisekoiluita. Tästäkin huolimatta, vaikka ollaan eestiläisten kanssa samassa unionissa, niin kyllähän se jo työvoiman virta kertoo, kumpi maa on onnistunut valinnoissaan, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
En nyt olisi uskonut, että asian ymmärtäminen on näin vaikeaa - yksiselitteisesti, Suomen virhe on ollut kuvitelma siitä, että Venäjä on valtiotasolla muuttunut ja sen toiminta on hyväksyttävää ja että Venäjä on astunut pois menneisyydestä - jota se ei ole tehnyt vaan ennemminkin teoillaan se on osoittanut palanneensa hyvin tukevasti takaisin menneeseen ja sen toteuttama politiikka on imperialistista, tosin toteutunut politiikka on sitä, mitä Venäjä on sanonutkin toteuttavansa uuden doktriininsa mukaan - suojella venäläisiä ja Venäjän intressejä maailmalla. Vaikka Moskova on asian näin selkeästi ilmaissut on joku (jotkut) eläneet kuvitelmassaan, että Venäjä on muutettavissa tai että Venäjä on muuttunut.
Balttianmaat ovat korjanneet virheitään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ne ovat rakentaneet tulevaisuuden siten ettei saman mikä toistui vuosikymmeniä sitten toistuminen ole mahdollista tulevaisuudessa ainakaan niin helposti. Suomi ei ole tehnyt samaa.
Kertooko se työvoiman virta sen, että Suomi todella on onnistunut valinnoissaan? Mietipä tätä...
Kun sitten vielä puhut meidän toimintavapauksista ja omista eduista, niin kerro minulle nyt sitten ihan rautalankaa vääntäen, että mitä sellaista Suomessa ei voida tänä päivänä toteuttaa, joka onnistuisi Nato Suomessa? Minun on hyvin vaikea kuvitella mitään muuta, kuin oikeus osallistua syvemmin nato maiden ristiretkiin kaksoisvirran suunnilla, tai minne ikinä keksivätkään seuraavaksi mennä. Toki myös turvallisuuden tunne varmasti nousisi nato jäsenyyden myötä, mutta jos siitä huolimatta joudumme konfliktiin naapurin kanssa, niin pysähtyykö venäläiset nato Suomessa Vaalimaalle vai onko naton ainoa todellinen takuu se, että jos meillä talot palaa, niin palaa toisillakin?
Huoh!
Puolustus- ja turvallisuuspoliittinen liikkumavapaus muuttuisi olennaisesti NATO-jäsenyyden myötä, toisaalta jo hakemuksen jättäminen osoittaisi sen, että Suomi itsenäisesti päättää omasta suunnastaan, ettei se ole enää "hirttäytynyt" kiinni Moskovan mielipiteeseen ja Kremlin suhtautumiseen. Mikä, kuten jokaisen tulisi viimeistään nyt tiedostaa, on se, että Moskovassa Suomi nähdään liittoutuneena mutta Suomessa Suomi nähdään sotilaallisesti liittoutumattomana - mikä saa aikaan melkoisen paradoksin. Moskova pitää Suomea maana, joka on liittoutunut sen vihollisten kanssa, mutta Suomi luulottelee olevansa edelleen sotilaallisesti liittoutumaton, vaikka liittyessään EU:hun Suomi on tehnyt valinnan kytkeytymisestä läntiseen yhteisöön - minkä (yhteisön) Venäjä katsoo kilpailijakseen ja uhkatekijäksi.
Ja edelleen pelotellaan kansalaisia taisteluilla "kaksoisvirranmaassa" tai muualla. Suomi on jo nyt mukana NATO-johtoisissa operaatioissa ja Suomesta on osallistunut operaatioihin joukkoja suhteessa enemmän mitä monista NATO-maista, Suomi on siis kytkeytynyt jo nyt NATO-johtoisiin operaatioihin, joten sotilaallisen liittoutumisen myötä tilanne ei enää olennaisesti muuttuisi miksikään näiltä osin. Ja kuten on nähty, kaikki NATO-maat eivät ole mukana sotimassa "Yhdysvaltojen sotia", joten sotilaallinen liittoutuminen ei tarkoita vääjäämättä sitä, että Suomi lähettää niitä joukkoja tämän enempää NATO-johtoisiin operaatioihin.
Ainoa poikkeus on tietenkin laajamittainen sota, jossa NATO on mukana - tuolloin velvoitteet voivat olla toiset, mutta välttämättä tuolloinkaan Suomen ei tarvitse niitä sotilaita muualle lähettää, koska (olettaen) tuolloin tilanne on se, että Suomi on muutoinkin mukana kriisissä/sodassa ja Suomen miehiä ja naisia tarvitaan täällä. Tuolloin Suomen panos voi olla materiaalinen apu ja mahdollisesti tekninen apu. Toisaalta tällaisessa tilanteessa on oletettavaa, että Suomi tulee itsekin saamaan apua muodossa tai toisessa, mutta en ryhdy kertaamaan tätä asiaa enää tämän enempää tässä ketjussa - aiheesta olen kevään ja kesän aikana keskustellut väsymykseen saakka ja edelleen samat harhaluulot nousevat esille.
vlad.