Kyllähän tuo huolestuttaa kun jatkuvasti näitä pompsahtaa julkisuuteen: http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014092918704075_uk.shtml
Tuo vaan kertoo kuinka paljon meillä täällä Suomessa on näitä itänaapurin mielipidevaikuttajia. Tällä kertaa iltalehdessä.
Kerrotko, millä metodeilla sinä pakottaisit Venäjän valtiovallan noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia?Mielestäni olisi Suomen etu saada Venäjä toimimaan vastuullisesti kansainvälisiä sopimuksia noudattaen. Pidemmällä tähtäimellä tämä on Suomelle tärkeämpää kuin muutenkin alati vaihtelevat talouden suhdanteet. Tarvittaessa pitäisi uskaltaa olla kriittinen. Kädetöntä touhua.
Mielestäni tältä Paasoselta aika erikoinen perustelu, että Kiinan Krimille investoimat miljardit eivät miehityksen johdosta menneet Ukrainalle (ööh, kuten niiden olisi tietysti pitänyt mennäkin??) vaan Venäjälle...
Minun mielestäni tässä on kyse suomettumisesta sanokoon valtiovalta mitä haluaa. Mielestäni olisi Suomen etu saada Venäjä toimimaan vastuullisesti kansainvälisiä sopimuksia noudattaen. Pidemmällä tähtäimellä tämä on Suomelle tärkeämpää kuin muutenkin alati vaihtelevat talouden suhdanteet. Tarvittaessa pitäisi uskaltaa olla kriittinen. Kädetöntä touhua.
Mistähän muuten mahtaa olla kysymys, kun Suomessa vain Nordea on ryhtynyt toimiin Rotenbergin veljeksiä ja Gennadi Timotsenkoa vastaan? Meinaan Gennadi on Putinin judo-kavereita ja mitä ilmeisemmin Putinin Bulvaani. Lisäksi herrojen yhtiö sai juuri urakan rakentaa sillan vallatulle Krimille. Hinnaksi sovittiin 5 miljardia (!?). Joku voisi epäillä, että Putin pelaa tällä tavalla valtion kassasta rahaa bulvaaninsa kautta omaan taskuun. OK, hommasta ei tule löytymään mitään todisteita tällä hetkellä, mutta joka tapauksessa Rotenbergien ja Timotsenkon linkit Putiniin ja siltahankkeen myötä suoraan Ukrainan kriisiin ovat melkoiset. Onko kyseessä joku uus-suomettuminen, kun suomalaiset poliitikot ovat hiljaa? Nordea sentään on sulkenut joitakin tilejä ja vetänyt rahoitusta pois Kirkkonummen hotellihankkeelta, mutta valtiovalta on kuin kaikki olisi kunnossa.
Kyllähän tuo huolestuttaa kun jatkuvasti näitä pompsahtaa julkisuuteen: http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014092918704075_uk.shtml
Tuo vaan kertoo kuinka paljon meillä täällä Suomessa on näitä itänaapurin mielipidevaikuttajia. Tällä kertaa iltalehdessä.
Tämä suomettumisesta jauhaminen on Suomessa on viime aikoina karannut täysin käsistä ja sitä termiä käytetään mitä erikoisimmissa asiayhteyksissä. Nyt Suomi on siis Stonewallin ja vladin mielestä suomettunut, koska se ei kannusta elinkeinoelämää kohdistamaan sanktioita tiettyihin suomalaisvenäläisiin liikemiehiin, joita ei tiettävästi epäillä mistään rikoksista tai juridisista väärinkäytöksistä. Minun ymmärtääkseni on aika lailla normi käytäntö, että huhupuheiden perusteella ihmisten vapauksia ei lähdetä rajoittamaan. En ymmärrä miksi juuri nyt pitäisi poiketa linjasta.
Minusta Suomi ei kokonaisuudessaan ole toiminut missään määrin kädettömästi. Suomi on ollut langettamassa hyvin mittavia talouspakotteita Venäjää vastaan. Tämä on melkoinen linjanmuutos noin kymmenen vuoden takaiseen, jolloin Suomi kaiveli muniaan, kun USA rikkoi erittäin julmalla tavalla kansainvälistä oikeutta ja murhasi kymmeniä tuhansia irakilaisia siviilejä.
Suomen ja Eestin politiikassa on hyvin selkeä ero, toinen seisoo kädet taskussa toisen sanoessa avoimesti mistä on kyse ja mikä tilanne on - voi arvata kumpi on kumpi. Toinen toki nojaa historiansa kokemuksiin ja siihen, että on olemassa tukeva ja vankka selkänoja, johon nojata, toisen ollessa taloudellisesti liittoutunut ja sitoutunut länteen mutta jättäen sen viimeisen arvovalinnan sitoutumisessa tekemättä puhuessaan "puolueettomuudesta" vaikka edes Moskova ei tähän sanahelinään usko.
Nyt Suomi on siis Stonewallin ja vladin mielestä suomettunut, koska se ei kannusta elinkeinoelämää kohdistamaan sanktioita tiettyihin suomalaisvenäläisiin liikemiehiin, joita ei tiettävästi epäillä mistään rikoksista tai juridisista väärinkäytöksistä. Minun ymmärtääkseni on aika lailla normi käytäntö, että huhupuheiden perusteella ihmisten vapauksia ei lähdetä rajoittamaan.
Minusta voidaan sanoa, että Suomi on uus-suomettumisen tiellä (tai sille johtavalla tiellä), koska Suomi on niitä EU-maita jotka syystä tai toisesta ovat pyrkineet maltilliseen pakotepolitiikkaan ja sisäpoliittisesti jopa välttelemään jyrkimpiä lausuntoja ja uskaltamatta käyttää niitä termejä joilla Venäjän toimia on mahdollista kuvata. Suomessa on pyritty toimimaan siten, että ajetaan linjaa, joka vähiten haavoittaa omaa taloutta - mikä sikäli on ymmärrettävää toimintaa, mutta tuolloin on oltaa valmis kestämään se, että toimintaa pidetään vähointäänkin arvelluttavana ja että siitä voi syntyä mielikuva, että ollaan palaamassa kylmän sodan aikaiselle hyssyttelylinjalle - ollaan uus-suomettumisen tiellä.
Suomi on kulkemassa joukon jatkona, Suomi ei itse ole ollut aktiivisesti ensimmäisenä vaatimassa kovempia sanktioita. Suomen ja Eestin politiikassa on hyvin selkeä ero, toinen seisoo kädet taskussa toisen sanoessa avoimesti mistä on kyse ja mikä tilanne on - voi arvata kumpi on kumpi. Toinen toki nojaa historiansa kokemuksiin ja siihen, että on olemassa tukeva ja vankka selkänoja, johon nojata, toisen ollessa taloudellisesti liittoutunut ja sitoutunut länteen mutta jättäen sen viimeisen arvovalinnan sitoutumisessa tekemättä puhuessaan "puolueettomuudesta" vaikka edes Moskova ei tähän sanahelinään usko.
Mielestäni Suomi on jo käynyt läpi tuon itsenäistymisen jälkeisen uhoavan puberteettivaiheen. Nähdäkseni ei ole erityisen väärin tunnistaa maailma sellaisena kuin se on ja hyväksyä epätäydellisyys. Venäjä on ja tulee olemaan kv-poliitiikan häirikkö. En näe erityistä hyötyä siitä, että asiaa pitää julistaa pitkin maailmaa kovalla äänellä.Suomen ja Eestin politiikassa on hyvin selkeä ero, toinen seisoo kädet taskussa toisen sanoessa avoimesti mistä on kyse ja mikä tilanne on - voi arvata kumpi on kumpi.
Niin siis minä olen ihmetellyt sitä, että kolme henkilöä (Rotenbergin veljekset ja Timtsenko), jotka ovat sekä EU:n että USA:n pakotelistoilla eivät ole kohdanneet Suomessa mitään muita pakotetoimia kuin Nordean tekemät. Yleisenä periaatteena pakotteissa kuitenkin on, että pakotelistalla oleva henkilö ei saa käyttää EU:n alueella olevaa omaisuuttaan rahan ansaitsemiseen. Ko. henkilöt kuitenkin omistavat Suomessa sellaisten yhtiöiden osakkeita, jotka pyrkivät voitolliseen tulokseen. Käsittääkseni kaiken järjen mukaan ainakin niitä yhtiöitä kohtaan, joissa nämä pakotelistalla olevat henkilöt omistavat enemmistön (kuten Hartwall Arena) pitäisi ryhtyä toimiin, jotta he eivät rahoja liikuta. Nythän he voivat vapaasti siirtää yhtiön toiminnan tuottamia tuloja itselleen. Vähintäänkin näiden yhtiöiden tilit pitäisi jäädyttää.
Koska nämä herrat jostakin syystä näyttävät nauttivan valtiovallan erikoissuojelua, niin jostakin on kysymys. Korruptiosta - toivottavasti ei, suomettumisesta - luultavasti.
Joskus sattui olemaan televisiossa joku dokumentti Belgian siirtomaaisännyydestä, ja se todella oli sellaista röyhkeätä ryöstöä, orjuutta ja murhaa ettei äkkinäinen uskoisikaan. Eikä siitä ole kuin reilut sata vuotta. Olenkin itse asiassa ollut sitä mieltä, että niiden valtioiden pitäisi hoitaa kehitysapu ja humanitäärinen maahanmuutto, joilla oli siirtomaita ja jotka siis saivat sieltä hyötyä.Kaikki Kongolaiset jotka ovat sitä mieltä, että Belgian siirtomaa-aika oli menestys voivat kätensä ylös. Aika vähän käsiä nousi...
Ottamatta kantaa muuten keskusteluun, niin tämä on kyllä hyvin ihmeellinen tulkinta. Siis että vain eestiläiset tukeutuisivat historiaan? Mihin historiaan? Epäonnistumisen historiaan? Sehän oli nimenomaan Suomi, joka osasi pelata korttinsa täysin oikein ja käytti voimaa juuri silloin, kun sitä tarvittiin, mutta ymmärsi myös joustaa silloin, kun voimankäytöstä ei olisi ollut hyötyä. Nyt meidän pitäisi sitten valinnoissaan seurata aikaisemmin epäonnistuneiden jalanjälkiä? Hehän ovat, sinänsä oikeutetussa vihassaan, menneet lukitsemaan itsensä myös seuraavan itä-länsi ottelun osapuoleksi, vaikkei suurvaltojen välisiin mittelöihin tarvita vieraita maa-alueita enää samalla tavalla, kuin toisen maailmansodan aikana.
Ei kai nyt omien intressien ajaminen voi olla mitään uus-suomettumista. Suomen poliittinen johto on koko ajan johdonmukaisesti ja yksikantaisesti tuominnut Venäjän toimet Ukrainassa. Se on taas täysin luontevaa, että Suomi on maltilllisempi pakotepolitiikassa kuin sellaiset EU-maat, joiden taloudellinen riipruvuus ja yhteistyö Venäjän kanssa on oleellisesti vähäisempi. Ja edelleen on syytä pitää mielessä vertailu. Mitä se Suomen - ja koko EU:n - touhu USA:n hyökkäyksen suhteen oli, jos tämä nykyinen toimintamalli on suomettumista?
Minä en ymmärrä miksi tätä Viron harjoittamaa ulko- ja Venäjä-politiikkaa täällä niin kovasti fanitetaan. Viron presidentti jos joku on suomettunut, ja nimenomaan Yhdysvaltojen suuntaan. Ilves on täydellinen jenkkien kätyri. Ylipäätään tämä Viron kollektiivinen viha venäläisiä, venäjän kielisiä ja Venäjää kohtaan on niin vastenmielinen ilmiö, että sen ihailemisessa on jotain sairaita piirteitä. Minun on helppo allekirjoittaa Tarja Halosen näkemykset Viron posttraumaattisesta tilanteesta Venäjän suhteen.
Se on aika sama onko kyseessä liittoutumattomuus vai puolueettomuus, oleellista Venäjän kannalta on se, että Suomea ei mikään maa, käytännössä siis USA, käytä alustana Venäjään kohdistuvaan hyökkäykseen. Tämä on ainoa Venäjän turvallisuuspoliittinen intressi Suomen suhteen. Tässä mielessä meidän Nato-jäsenyyshakemus olisi omaan nilkkaan ampumisen Suomen ennätys.
Mielestäni Suomi on jo käynyt läpi tuon itsenäistymisen jälkeisen uhoavan puberteettivaiheen. Nähdäkseni ei ole erityisen väärin tunnistaa maailma sellaisena kuin se on ja hyväksyä epätäydellisyys. Venäjä on ja tulee olemaan kv-poliitiikan häirikkö. En näe erityistä hyötyä siitä, että asiaa pitää julistaa pitkin maailmaa kovalla äänellä.
Eestiläiset ovat ottaneet oppia siitä historiasta, he ovat tehneet valintoja jotta vastaava ei (ainakaan niin helposti) uusiutuisi, he ovat tavallaan ottaneet opiksi menneistä virheistä, mitä Suomi ei minusta ole kaikella tapaa tehnyt. Suomi on taloudellisesti sitoutunut länteen, Suomi on arvoiltaan länsimainen maa, mutta Suomi on jättänyt sen viimeisen ja hyvin olennaisen valinnan tekemättä - sen jonka avulla tehtäisi lopullinen pesäero Venäjään ja osoitettaisi kaikessa kyettävän itsenäiseen (ja omaa etua ajavaan) päätöksentekoon.
...No tässäkin käsitykset kyllä poikkeavat suuresti. Mitkä ovat ne virheet, joita Suomen pitäisi muka korjata?
No tässäkin käsitykset kyllä poikkeavat suuresti. Mitkä ovat ne virheet, joita Suomen pitäisi muka korjata? Viro ja muut Baltian maat valitsivat väärin. Ei Suomi, vaikka siinäkin voidaan kiittää sitä, että Baltien piti valita ensin ja siten pääsimme valitsemaan paremmin informoituna. Mutta eikait tämäkään ole suomalaisten vika? Perään voin myös myöntää, että en olisin itse osannut välttämättä valita paremmin, vallitsevilla tiedoilla, '39 Tallinnassa, Riikassa tai Vilnassa, Tämä kuitenkin todettuna, Suomihan osasi kääntää rajoitetun ulkopoliittisen tilanteen (sotien jälkeen) myös edukseen. Eli osattiin elää tilanteessa, tilanteen tavalla. Sopeuduttiin ja luotiin pohjaa sille menestystarinalle, mikä Suomi oli, ennen näitä etelä-Euroopan pankkisekoiluita. Tästäkin huolimatta, vaikka ollaan eestiläisten kanssa samassa unionissa, niin kyllähän se jo työvoiman virta kertoo, kumpi maa on onnistunut valinnoissaan, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Kun sitten vielä puhut meidän toimintavapauksista ja omista eduista, niin kerro minulle nyt sitten ihan rautalankaa vääntäen, että mitä sellaista Suomessa ei voida tänä päivänä toteuttaa, joka onnistuisi Nato Suomessa? Minun on hyvin vaikea kuvitella mitään muuta, kuin oikeus osallistua syvemmin nato maiden ristiretkiin kaksoisvirran suunnilla, tai minne ikinä keksivätkään seuraavaksi mennä. Toki myös turvallisuuden tunne varmasti nousisi nato jäsenyyden myötä, mutta jos siitä huolimatta joudumme konfliktiin naapurin kanssa, niin pysähtyykö venäläiset nato Suomessa Vaalimaalle vai onko naton ainoa todellinen takuu se, että jos meillä talot palaa, niin palaa toisillakin?
En nyt olisi uskonut, että asian ymmärtäminen on näin vaikeaa - yksiselitteisesti, Suomen virhe on ollut kuvitelma siitä, että Venäjä on valtiotasolla muuttunut ja sen toiminta on hyväksyttävää ja että Venäjä on astunut pois menneisyydestä - jota se ei ole tehnyt vaan ennemminkin teoillaan se on osoittanut palanneensa hyvin tukevasti takaisin menneeseen ja sen toteuttama politiikka on imperialistista, tosin toteutunut politiikka on sitä, mitä Venäjä on sanonutkin toteuttavansa uuden doktriininsa mukaan - suojella venäläisiä ja Venäjän intressejä maailmalla. Vaikka Moskova on asian näin selkeästi ilmaissut on joku (jotkut) eläneet kuvitelmassaan, että Venäjä on muutettavissa tai että Venäjä on muuttunut.
Niin. eli kun jotkut politiikot ovat juhlapuheissaan jaelleet kohteliaisuuksia toisille, niin sinä tunnut siis ottavan ne yhtä tosissaan, kuin esim. mustatKortit, allekirjoituksessaan. Newsflashinä, politiikot puhuvat paljon paskaa, ihan Suomessakin. Ei vaaleissa pärjää pelkillä totuuksilla. Kekkosestakin saisi historian varrelta hyvinkin idänvastaisia sitaatteja, joihin voisi jumittua, mutta kyllähän hänet, niistä huolimatta, muistetaan ihan muista asioista. Toki jos tämä väittely nyt tosiaan perustuu tällaisille yksittäisille sitaateille, niin silloin täytyy myöntää, että odotin aivan liikaa.
Oma lähtökohtani on se, ettei Suomella ole mitään sellaista opittavaa ulkopolitiikassa, mitä meidän eteläinen naapurimme voisi meille tarjota. Niinkuin sanottua, he valitsivat väärin ja maksavat osittain oppirahoja siitä vieläkin. Suomi sen sijaan omaa jo pitkää historiaa, miten mielivaltaisen suurvallan naapurina eletään sovussa, menettämättä itsenäisyyttä.
Ja toisaalta, kovin kummasti Halosen poliittiset kohteliaisuudet suuntautuivat yksin Moskovaan samalla tehtiin suunnattomasti hallaa Washingtonin suuntaan, josta maksettiin hintaa pitkään ja vasta viime aikoina suhteet ovat normalisoituneet, mutta edelleen tilanne on se, että Washingtonissa Suomi ei ole se ketä ensinnä kuunnellaan kun Venäjästä on kyse - ei todellakaan ja se osaltaan kuvastaa sitä mille tasolle osaamisemme ja ymmärtämisemme asetetaan.
Tähän vielä sen verran, että minusta on tärkeää viedä arvopohjaiset valinnat ja liittoutumiset loppuun saakka ei tuudittautua lapsenuskoon ja hirttäytyä "puolueettomuuteen", mikä on loppujen lopuksi kaukana todellisuudesta kun Suomi on kuitenkin jo taloudellisesti liittoutunut ja arvoiltaan haluaa lukeutua länteen, joten miksi ei tehdä viimeistä - konkreettista - arvovalintaa?