kahden suunnan sentteri
Jäsen
Meiltä päin katsoen kyse on typeryydestä.Ei tuo mene typeryyden piikkiin. Se kertoo erilaisesta kulttuurista.
Meiltä päin katsoen kyse on typeryydestä.Ei tuo mene typeryyden piikkiin. Se kertoo erilaisesta kulttuurista.
...
... Ehkä positiivisintä oli, että 84% aikoi henkilökohtaisesti osallistua maanpuolustukseen, kun Suomeen hyökätään. Tätä lukua on pidettävä erittäin korkeana, koska mukana on kuitenkin n. puolet naisia, joista suurin osa ei ole saanut mitään maanpuolustuskoulutusta.
Nykyinen 230 000 miehen armeija vaan on niin pieni, ettei tuossa monellakaan tule olemaan mahdollisuutta toimiin osallistua. Okei, totta kai on muitakin maanpuolustuksellisia asioita, kuin armeijassa toimiminen, tämä on selvää, mutta paljon jää yli myös suhteellisen nuoria miehiä, joille kunnon tehtävää ei ole määrätty.
Minä olen hivenen huolissani operatiivisten joukkojen (30 000) määrästä tässä uudessa systeemissä, olisin ottanut puolet enemmän uskottavan järjestelmän ylläpitämiseksi. Niin toki varmasti PV olisi tehnyt, vaikka nyt virkamiesmäisesti pitävätkin kulissia pystyssä ja sanovat joukkojen olevan riittävät. Oikeasti taustalla on tietysti määrärahojen vähyys, joka nyt sitten toivottavasti saadaan käännettyä selvään nousuun.
Nykyinen 230 000 miehen armeija vaan on niin pieni, ettei tuossa monellakaan tule olemaan mahdollisuutta toimiin osallistua. Okei, totta kai on muitakin maanpuolustuksellisia asioita, kuin armeijassa toimiminen, tämä on selvää, mutta paljon jää yli myös suhteellisen nuoria miehiä, joille kunnon tehtävää ei ole määrätty.
Itse olen koko ajan enemmän sitä mieltä että Suomen kannattaa pysyä puolustukseltaan liittoutumattomana. Lisätään omia määrärahoja riittävästi, niin paljon että puolustus ja myös valvonta on varmasti uskottava, ja pidetään siinä. Kun ei tuota naapuria voi vaihtaa eikä myöskään toivoa että ne muuttaisivat muualle, niin ehkä tämä viimeiset parisataa vuotta jatkunut tasapainoilu on sittenkin se turvallisin tie. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että sillä hetkellä kun Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, Venäjä voi hyvinkin pistää pystyyn kunnon rajakahakat. Joka aiheuttaisi sen että ainakin jokunen Nato-maa näkisi Suomen liittymisen liian riskialttiina, ja äänestäisi sitä vastaan. Siinä sitten oltaisiinkin.
Jännää sinällään, että kasvava määrä suomalaisia kokee Venäjän uhkatekijäksi. Venäjällä taas Suomi on ainoa ystävä lännessä (kunhan emme vain mene NATOon). Erikoiset naapurisuhteet.
...
Joka tapauksessa ilmapiiristä selvästi aistii että Suomi kuuluu Venäjän suunnitelmiin tavalla tai toisella, ja Venäjän johdon mielestä ilman muuta Venäjän etupiiriin joka pitää turvata. Jännä nähdä missä vaiheessa aletaan ehdottelemaan asekauppoja suuntaan ja toiseen? Se olisi jotenkin luonteva jatke tälle "ystävyyden" rakentamiselle.
Suomi kuuluu ehdottamasti Venäjän etupiiriin, varsinkin hyödyllisenä valtioidioottina. Marsalkat ovat maantieteen arvioineet jo satoja vuosia ja geopolitiikassa tiukan paikan tullen tuo politiikkaosa on sanahelinää.
Itse olen sitä mieltä, että juuri tämä Ukrainan konfliktikin osoittaa, että Suomeahan rajamaana tämäkin tilanne paljolti koskettaa kauppapakotteineen. Jos tästä sota tulisi niin kyllä meidän rajoillamme, aluevesillämme, ilmatilassamme tai rannikoillamme sodittaisiin. Kun me nyt olemme Euroopan puolen valinneet, niin olisi loogista liittyä myös yhteiseen puolustukseen. Näin myös käynee, mutta ei lähitulevaisuudessa, ellei tilanne eskaloidu.
Kaukonäköinen poliitikkopolvi huomioisi kuitenkin sen, että mikäli tilanne eskaloituu liittoutuminen siinä vaiheessa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä myöhäistä - se (liittoutuminen siis), tulisi siis tehdä aikana jolloin vallitsee vakaan rauhan aika tai ainakin aika, jota voidaan pitää rauhallisena, vaikka tilanne onkin olennaisesti kiristynyt...
Jos tilanne eskaloituu vuoden parin sisään entisestään, seuraus on mitä suurimmalla todennäköisyydellä se, että sen jälkeen Suomi seisoo jotakuinkin yksin. Ei Suomea huolita NATO:on enää siinä vaiheessa jolloin - kärjistäen ilmaistuna - ne vihreät pienet miehet availevat rajapuomeja valtiorajalla.
vlad.
Olen pitkälle samoilla mielillä. Sillä erolla kuitenkin, että kun nyt kuitenkin olemme eläneet turvallisuuspoliittisesti vakaita ja rauhallisia aikoja, niin en olisi pitänyt oikeana, että valtionjohtomme olisi poikennut kansan mielipiteestä. Kun 60% vastustaa NATO-jäsenyyttä, niin valtionjohto voisi poiketa kansan tahdosta vain poikkeusoloissa. Kun sellaisia ei ole, niin demokratian mukaan on mentävä.Yhteistyö Ruotsin kanssa on suotavaa, mutta se ei ole ratkaisu itäistä syöpää vastaan. Euroopan aseellisen turvallisuuden konseptin nimi on NATO. Vastuuton valtiojohtomme on jo yli 2 vuosikymmentä vältellyt tämän järkevän ratkaisun ottamista. Erittäin typerää.
Yksi asia, mikä on syytä pitää mielessä - aivan viime aikaisten tapahtumien perusteella - on se, että tiivistyvä sotilaallinen yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on (mielestäni) nyt todennäköisempää, kuin vielä tovi sitten.
Tälle on lukuisia perusteita, mainittakoon mm. se, että sekä Suomessa että Ruotsissa NATO-kannatus on kääntynyt nousuun, mutta ennen kaikkea nousuun on kääntynyt ajatus siitä, ettei sotilaallinen liittoutuminen olekaan täysin mahdoton ajatus. Ruotsilla on eritoten painetta laittaa puolustusasioitaan kuntoon.
Vaikka olen profiloitunut NATO-mieheksi palstalla, niin nähdäkseni kaikista luonnollisin suunta Suomelle olisi muodostaa liitto Ruotsin kanssa. En vastustaisi tätä ollenkaan, olen vain ilmaissut ja ilmaise yhä epäilykseni tämän liiton riittävyydestä.
Jo alkuvuodesta olemme saamassa tietoomme maittemme välisen selvityksen siitä, miten yhteistyötä voisi tiivistää. Tämä on toivon mukaan lähtölaukaus aidolle ja vakavalle keskustelulle liittyen sotilaalliseen yhteistyöhön.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/ilpo kokkila sai putinilta laksiaislahjan/201411709415
EK:n entinen puheenjohtaja Ilpo Kokkila on ainakin päässyt Putinin kanssa hyviin väleihin, kun on saanut Vladimirin myöntämän ystävyyden kunniamerkin. YYA-hengessä Kokkilaa suitsutetaan erityisesti ystävyydestä ja yhteistyöstä Suomen ja Venäjän välisen kaupan suhteiden edistämisessä.
..Toisekseen se, että olen ainakin itse lukenut liike-elämän puolelta - sellaisilta jotka toimivat Venäjällä - kannanottoja, että Suomen on syytä olla Euroopan pakotelinjalla mukana, vaikka nyt kirpaiseekin..
Ydinkysymys ilman kaunisteluja on, sota vai ei? Eli ajaako EU, Nato, USA Suomenkin sotaan ja onko maallamme mitään mahdollisuuksia pysyä mahdollisen konfliktin ulkopuolella?
Esim. Die Zeit lehdessä on esitetty vetoomus rauhan puolesta Ukrainan konfliktissa. Allekirjoittajina on tunnettuja poliitikkoja & saksalaisia päättäjiä. " Wieder krieg in Europa? Nicht in unserem namen!." http://www.zeit.de/politik/2014-12/aufruf-russland-dialog
Venäjä toki hyökkäsi Ukrainaan, mutta osansa konfliktissa on myös USA:lla / Natolla. USA, Nato ja EU ovat ajaneet Euroopan sodan partaalle, joka muuta väittää niin valehtelee itselleen ja muille.
Venäjä toki hyökkäsi Ukrainaan, mutta osansa konfliktissa on myös USA:lla / Natolla. USA, Nato ja EU ovat ajaneet Euroopan sodan partaalle, joka muuta väittää niin valehtelee itselleen ja muille.
Venäjä toki hyökkäsi Ukrainaan, mutta osansa konfliktissa on myös USA:lla / Natolla. USA, Nato ja EU ovat ajaneet Euroopan sodan partaalle, joka muuta väittää niin valehtelee itselleen ja muille.
..kerrotko kuinka USA, Nato ja EU ovat ajaneet Euroopan sodan partaalle? ..Valitettavaa kuinka Venäjän propaganda uppoaa tiettyyn jengiin ilman minkäänlaista kritiikkiä.