Mainos

Suomi vs. Venäjä – naapurisuhteet

  • 814 801
  • 5 150

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tähän vielä sen verran, että minusta on tärkeää viedä arvopohjaiset valinnat ja liittoutumiset loppuun saakka ei tuudittautua lapsenuskoon ja hirttäytyä "puolueettomuuteen", mikä on loppujen lopuksi kaukana todellisuudesta kun Suomi on kuitenkin jo taloudellisesti liittoutunut ja arvoiltaan haluaa lukeutua länteen, joten miksi ei tehdä viimeistä - konkreettista - arvovalintaa?

vlad.

Täysin samaa mieltä tästä kirjoituksesta. Eiköhän se ole kaikille järkevintä että otetaan muutama vuosi kuokkaan viennin sakatessa ja siirretään mahdollisimman paljon vientiä kohti Eurooppaa. Maito ja Oltermanni menee kaupaksi myös Eurooppaan.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ja toisaalta, kovin kummasti Halosen poliittiset kohteliaisuudet suuntautuivat yksin Moskovaan samalla tehtiin suunnattomasti hallaa Washingtonin suuntaan, josta maksettiin hintaa pitkään ja vasta viime aikoina suhteet ovat normalisoituneet, mutta edelleen tilanne on se, että Washingtonissa Suomi ei ole se ketä ensinnä kuunnellaan kun Venäjästä on kyse - ei todellakaan ja se osaltaan kuvastaa sitä mille tasolle osaamisemme ja ymmärtämisemme asetetaan.

Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.

Ja se on toki selvää, että Halonen on varmasti antanut USA:stakin maireita kommentteja uransa aikana. En jaksa tosin ryhtyä kaivelemaan sellaisia, koska se ei kerro mistään mitään. Poliittiset latteudet ja kohteliaisuudet ovat yksi luku, teot ja oikeat linjanvedot se oleellisempi juttu. Väitän, että Halonen ei missään vaiheessa pressakautensa aikana syyllistynyt yhtä selkeään ja räikeään isänmaan edun vastaiseen toimintaan kuin mihin hänen seuraajansa syyllistyi Islannin ilmavalvontakeissin yhteydessä. Tuo operaatio jos mikä on suomettumista. Kiistatta Suomen edun vastaista, mutta toisaalta Naton ja USA:n edun mukaista.
 

Dinho

Jäsen
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.

Ja se on toki selvää, että Halonen on varmasti antanut USA:stakin maireita kommentteja uransa. En jaksa tosin ryhtyä kaivelemaan sellaisia, koska se ei kerro mistään mitään. Poliittiset latteudet ja kohteliaisuudet ovat yksi luku, teot ja oikeat linjanvedot se oleellisempi juttu. Väitän, että Halonen ei missään vaiheessa pressakautensa aikana syyllistynyt yhtä selkeään ja räikeään isänmaan edun vastaiseen toimintaan kuin mihin hänen seuraajansa syyllistyi Islannin ilmavalvontakeissin yhteydessä. Tuo operaatio jos mikä on suomettumista. Kiistatta Suomen edun vastaista, mutta toisaalta Naton ja USA:n edun mukaista.

Onhan se kiistatta moraalisesti ylevää tuomita arveluttavat teot riippumatta kuka niiden tekijä on, mutta valtioiden välisessä politiikassa pitää välillä katsoa oman puolen(eli tässä tapauksessa USA) temput sormien läpi. Tämä varsinkin sen takia, että olemme pieni maa, jolla ei ole juurikaan kv. vaikutusvaltaa. Suomen etu on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja Halonen-Tuomioja -akseli torpedoi niitä suhteita omilla möläytyksillään.

Islannin ilmavalvontaan osallistuminen liittyy juuri tuohon yllä mainitsemaani. Sillä operaatiolla pidettiin yllä suhteita länteen, osoitimme osallistuvamme lännen yhteiseen projektiin. Sama juttu ISAFin ja muiden kriisinhallintaoperaatioiden kanssa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Onhan se kiistatta moraalisesti ylevää tuomita arveluttavat teot riippumatta kuka niiden tekijä on, mutta valtioiden välisessä politiikassa pitää välillä katsoa oman puolen(eli tässä tapauksessa USA) temput sormien läpi. Tämä varsinkin sen takia, että olemme pieni maa, jolla ei ole juurikaan kv. vaikutusvaltaa. Suomen etu on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja Halonen-Tuomioja -akseli torpedoi niitä suhteita omilla möläytyksillään.

Ok. Eli USA:n toimia ei saa kritisoida, koska hyvien suhteiden ylläpito ajaa totuuden edelle. Venäjän suhteen samat lainalaisuudet sitten eivät kai toimi. Minusta tämä kuulostaa jo erittäin absurdilta ja Suomen geopoliittisen sijainnin ja poliittisen historian totaaliselta ymmärtämättömyydeltä. Paasikiven opit on näköjään hylätty täydellisesti kokoomuslaisten keskuudessa.
 

Dinho

Jäsen
Ok. Eli USA:n toimia ei saa kritisoida, koska hyvien suhteiden ylläpito ajaa totuuden edelle.

Luit viestini ihan oikein. Ulkopolitiikka on likaista ja raakaa touhua, jossa ei voi ajatella, kuin omaa etua. Ja tämä sama pätee Venäjääkin kohtaan, mikäli meille koituu hyötyä ryssän koiruuksien (hiljaisesta) hyväksymisestä, niin silloin tulee siten toimia. Eri asia on se, että harvemmin tällaista tilannetta tulee johtuen siitä, että olemme eri puolilla maailmanpolitiikassa.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.

Ja se on toki selvää, että Halonen on varmasti antanut USA:stakin maireita kommentteja uransa aikana. En jaksa tosin ryhtyä kaivelemaan sellaisia, koska se ei kerro mistään mitään. Poliittiset latteudet ja kohteliaisuudet ovat yksi luku, teot ja oikeat linjanvedot se oleellisempi juttu. Väitän, että Halonen ei missään vaiheessa pressakautensa aikana syyllistynyt yhtä selkeään ja räikeään isänmaan edun vastaiseen toimintaan kuin mihin hänen seuraajansa syyllistyi Islannin ilmavalvontakeissin yhteydessä. Tuo operaatio jos mikä on suomettumista. Kiistatta Suomen edun vastaista, mutta toisaalta Naton ja USA:n edun mukaista.

Onko erku Afganistan-operaatio ( siis tämä uudempi, ei-neuvostoliittolainen) NATOn, Yhdysvaltojen vai jonkun muun masinoima?

ISAFia pidetään ainakin länsimaisessa arvoyhteisössä NATO-johtoisena ( huomio: ei USA johtoisena) ihmisoikeuksien turvatoimena.

Arvaapa kuka presidentti hyväksyi suomalaisten osallistumisen? Helpotan hieman: ei ole Mannerheim eikä Ryti.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Minusta se on enemmänkin meriitti, että Suomen ulkopoliittinen johto eli Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja uskalsivat puhua USA:n kansainvälisen oikeuden rikkomisesta oikealla nimellä ja suoraan eikä hyssytellyt asiaa kuten monet muut USA-mieliset EU-maat. Tästä toki Yhdysvallat närkästyi ja Suomen USA-mieliset, etunenässä Kansallinen kokoomus, arvostelivat Suomen ulkopoliittista johtoa. Hivenen olen hämilläni, että vlad on nyt asemoitunut tähän samaan kastiin näiden jatkoajan yleisoikeistolaisten mouhoajien kanssa, joille Halonen edustaa suurinta saatanaa.

Kuvaavaa Halosen kaudelle, että arvovalinnoissa hän tekee valinnan Washingtonin ja Moskovan välillä jälkimmäisen eduksi.

Kritiikkiä tulee ja saa esittää, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Washingtonia kritisoidaan mutta Halosen kaudella kritiikki oli kovin usein tavattoman yksipuolista ja vastaavasti suhteita Venäjään rakennettiin siltä pohjalta, että oli vakaa usko ja luottamus siihen, että naapurissa on demokraattinen oikeudenmukainen valtio - viimeistään Georgian olisi luullut herättävän myös Halosen.

Halosella oli aikanaan ansionsa, ensimmäisestä kaudesta hän selviytyi minusta kunnialla, parannettavaa toki jäi, mutta toinen kautensa olisi sitten totaalinen floppi ja näin ollen on oikeutettua arvioida hänen tekemisiä hyvinkin tiukkaan sävyyn ja kritisoida kenties voimallisemmin mitä on aihetta. Ensimmäisen kauden perusteella, vaikka tuolloin kylvettiin jo siemeniä epäonnistuvalle diplomatialle, en näin voimallista kieltä Halosesta käyttäisi ollakseni rehellinen (itselle ja muille).

vlad.
 

D - fence

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, kiekkoon osuva pakki, hampaaton kanadalaine
Minä en allekirjoittaisi enää nykyään juuri mitään Tarja Halosen lausumaa, kyseessä on henkilö, joka on lässyttänyt joutavia Suomen ja Venäjän suhteista, kyseessä on henkilö, joka on tehnyt totaalisen virhearvion suhteessa Venäjään - kyseessä on henkilö, jonka lausuntoja Venäjästä ei voi ottaa tosissaan millään vakavuudella, (lue käyttäjän MustatKortit allekirjoitus). Minulle Tarja Halonen on henkilö, joka on tehnyt enemmän hallaa kuin hyötyö johtaessaan Suomea ja olisi parempi, jos tämän suomettumisen aikakauden poliitikon sanomisia kukaan järkevä henkilö ei enää noteeraisi. Halonen on hupsu ja elää samalla tavalla menneisyydessä kuin Väyrynen.
vlad.

Ja kun puhutaan Tarja Halosesta, täytyy aina kysyä, että miksi ei voida julkaista ns. Tiitisen listaa? Voin vaikka lyödä vetoa, että nimi löytyy listalta, anyone? Lopullista tulosta vaan joudutaan odottamaan, kunnes kyseinen henkilö on edesmennyt (mikä on ihan ymmärrettävää). Eipä ole muuten kuulunut Stubbin viisumivapausjuttujakaan enää, puhumattakaan Esko Ahon East Office idän ylistyslauluja. Nyt tarvitaan johtajia, ketkä osaavat olla näyttämättä heikkoutta Venäjää kohtaan, muistaen tietenkin Suomen rajalliset voimavarat.
 

Tuamas

Jäsen
Suomi on daami joka otti eron Vladimirista, sai pari kertaa tältä pataansa, vannoi uskollisuuttaan Vladimirille ja myötäili häntä ja nyt Suomi-neito on ryhtynyt Stevenin kanssa vakisuhteeseen sekä vähän flirttaillut muidenkin kanssa Vladimirin silmien alla.

Neito ei kuitenkaan uskalla Vladimirin reaktion pelossa viedä suhdetta pidemmälle, vaan kuvittelee nykytilanteessa kaiken olevan ennallaan kuten ennen suhdetta Steveen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
En kuitenkaan vertaisi Suomea hakattuun vaimoon. Enemmänkin henkilöön, joka on saanut pari kertaa nokkaansa, mutta pyrkii etsimään niitä keinoja, joilla kylmässä maailmassa pärjää.

En minäkään Suomea kokonaisuutena vertaisi, sillä Suomessa on todistettavasti paljon ihmisiä, jotka eivät ole katsoneet hyvällä tätä vaimon kaltoin kohtelua, vaan vaatineet muutosta asiaan.

Mutta sitten vastaavasti on niitä, joille asia on ok.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
En minäkään Suomea kokonaisuutena vertaisi, sillä Suomessa on todistettavasti paljon ihmisiä, jotka eivät ole katsoneet hyvällä tätä vaimon kaltoin kohtelua, vaan vaatineet muutosta asiaan.

Mutta sitten vastaavasti on niitä, joille asia on ok.

Ilmeisesti puhutte nyt YYA-ajasta. Kyseinen ajanjakso on minulle vähän hämärän peitossa. Voisiko joku kertoa miten Suomea on kohdeltu kaltoin/ hakattu? Tiedän, että N-liitolla oli kova tarve vaikuttaa meidän politiikkaan ja kahmia meitä lähempään liittoon itsensä kanssa, ja siten se edisti meidän vientiä itään. Mutta miten meitä on konkreettisesti kohdeltu kaltoin? Tämä on rehellinen kysymys, vailla taka-ajatuksia, koska olen tietämätön tällä saralla.

Jos vertauskuvin puhutaan, niin minulle Viro on ollut se hakattu vaimo, joka otti eron ja räksyttää nyt Steven kainalossa seiska-päivälehden palstoille entisestä siipastaan. Suomi on ollut minulle se naapuri, joka on teeskennellyt puolueetonta ja ymmärrystä joka suuntaan.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ilmeisesti puhutte nyt YYA-ajasta...

No minä en ainakaan puhunut nyt pääsääntöisesti yya-ajasta, vaan jälkeen tapahtuneista asioista. 90- ja 2000-luvuilla Suomeen alkoi laskeutua epämääräinen vaaleanpunainen usva ja ajateltiin, että nyt vihdoin Venäjä muuttaa toimintatapansa ja mekin voimme laittaa kukkia tykinputkiin.

Varmasti esimerkkini hakatusta vaimosta sisälsi myös ontuvia piirteitä, pääpointtini oli kuitenkin suomalaisten väärin perustein tuntema optimismi itänaapurin suhteen.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Varmasti esimerkkini hakatusta vaimosta sisälsi myös ontuvia piirteitä, pääpointtini oli kuitenkin suomalaisten väärin perustein tuntema optimismi itänaapurin suhteen.

Taisi aika moni EU-maa elätellä toiveita siitä, että Venäjä oppisi vähän paremmin lännen tavoille. Ei näytä kovin hyvältä parhaillaan ja se on sääli.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Taisi aika moni EU-maa elätellä toiveita siitä, että Venäjä oppisi vähän paremmin lännen tavoille. Ei näytä kovin hyvältä parhaillaan ja se on sääli.

Venäjän lähialueen maista ne, joilla oli hyvät edellytykset integroitua kaikin keinoin länteen, suurin osa valitsi sekä Euroopan yhteisen sotilasliiton eli NATOn plus tähän päälle EU-jäsenyyden tai sen tavoittelun. Näihin maihin kuuluu mm. koko Baltia + Puola, Unkari jne. On varsin ymmärrettävää, ettei jollain Ukrainalla, puhumattakaan V-Venäjästä ole koskaan tätä ennen ollut kunnon mahdollisuuksia länsi-integraatioon, sillä tietyssä mielessä rautaesirippu ei koskaan kokonaisvaltaisesti noilta alueilta poistunut.

Suomi on oikeastaan ainoana maana jäänyt haahuilemaan tähän väliin. Nyt kohkataan kovasti Nato-jäsenyydestä, mikäli Suomi olisi liittynyt Natoon Ruotsin kanssa 1990-luvulla, olisi tämä ollut ilmoitusasia, eikä olisi herättänyt sen suurempaa älämölöä.

Suomi kuitenkin teki virhearvioita lähihistoriansa aikana, asia minkä moni poliitikko on julkisesti myöntänyt viime aikoina: Suomen riskiarviointi on mennyt pieleen, Venäjän luultiin muuttuvan.
 
Suomi kuitenkin teki virhearvioita lähihistoriansa aikana, asia minkä moni poliitikko on julkisesti myöntänyt viime aikoina: Suomen riskiarviointi on mennyt pieleen, Venäjän luultiin muuttuvan.
Samat virheet on tehty kuin tehtiin Venäjän keisarikunnan kaatumisen jälkeen. Ehkä sillä voi olla jotain merkitystä, että nyt on uudet - ja omasta mielestään viisaammat sukupolvet - päättämässä asioista. Kuinka muodikasta ja edistyksellistä Suomessa onkaan leimata Venäjän muuttumattomuuden tunnistajat talvisotaromantikoiksi. Ikäänkuin talvisota olisi ollut historian ainoa Venäjän länteen kohdistama aggressio.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Palataan vielä tähän perusteltuun kysymykseen (ja ajatukseen).

Miten muuten, näetkö nyky Venäjän jo pahempana, kuin toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton? Lähinnä siis siitä näkökulmasta, että oliko Neuvostoliiton naapurina eläminen lapsen leikkiä, nyky tilanteeseen verrattuna, vai voidaanko nähdä, että tilanne olisi, kaikesta huolimatta vielä toisinpäin?

Olisi varmasti toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton aliarvioimista samoin kuin Suomessa elämisen aliarvioimista, jos väittäisin, että nyky Venäjän naapurissa eläminen on olennaisesti pahempaa mitä sen ajan Neuvostoliiton naapurissa eläminen oli. Kumpikaan ei missään nimessä ole ihanne naapuri, kummassakin on heikot puolensa ja etenkin hetimmiten sodan päättymisen jälkeen Neuvostoliiton rooli oli hyvin voimakas ja elämä Suomessa oli epäilemättä hyvin epävakaalla pohjalla ja pelko siitä, että puna-armeija saattaa syystä tai toisesta marssia rajan yli oli olemassa oleva vaaratekijä ja varmasti kaiken muun ohella vaikutti huomattavasti siihen ilmapiiriin joka Suomessa tuolloin vallitsi.

Nyky Venäjä on tietty hyvin ongelmallinen naapuri ja siellä kohonnut imperialismi yhdistettynä voimakkaaseen ja entistäkin kasvavaan nationalismiin ei lupaa hyvää, eli Venäjää ei voi missään nimessä pitää parhaana mahdollisena naapurina ja vaikka Suomea ei toistaiseksi uhkaa konkreettinen sota on ilmapiiri olennaisesti jännittyneempi ja se on alkanut vaikuttaa useammalla tapaa Suomen sisäpolitiikkaan ja siihen kuinka suomalaiset suhtautuvat Venäjään ja sen myötä osin venäläisiin.

Jos tarkkailen tilannetta niin objektiivisesti kuin mahdollista, on minun oltava rehellinen ja todettava, että kaikesta huolimatta - huolimatta Venäjän kasvaneesta aggressiivisuudesta - mielummin kuitenkin elän tätä aikaa, siitä huolimatta, että naapurissa on valtio, joka ei välttämättä enää käyttäydy samalla tavalla ennustettavasti mitä moni on kuvitellut ja luullut sen käyttäytyvän. Tai voidaanhan nyt mieltää asia siten, että ennustettavuus on sitä, että tiedostamme naapurin aggressiivisuuden ja sen myötä uudistuneet toimintamallin. Mutta edelleen, kyllä mielummin elän 2000-luvun Venäjän naapurissa kuin toisen maailmansodan jälkeisen Neuvostoliiton naapurissa (ja nyt en tarkastele muita tekijöitä kuin yhteiskunnallisia ja poliittisia sekä turvallisuuspoliittisia tekijöitä, en yhteiskunnan kehittyneisyyttä, teknologian mukaan astumista tms.)

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kuvaavaa Halosen kaudelle, että arvovalinnoissa hän tekee valinnan Washingtonin ja Moskovan välillä jälkimmäisen eduksi.

Kritiikkiä tulee ja saa esittää, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Washingtonia kritisoidaan mutta Halosen kaudella kritiikki oli kovin usein tavattoman yksipuolista ja vastaavasti suhteita Venäjään rakennettiin siltä pohjalta, että oli vakaa usko ja luottamus siihen, että naapurissa on demokraattinen oikeudenmukainen valtio - viimeistään Georgian olisi luullut herättävän myös Halosen.

Halosella oli aikanaan ansionsa, ensimmäisestä kaudesta hän selviytyi minusta kunnialla, parannettavaa toki jäi, mutta toinen kautensa olisi sitten totaalinen floppi ja näin ollen on oikeutettua arvioida hänen tekemisiä hyvinkin tiukkaan sävyyn ja kritisoida kenties voimallisemmin mitä on aihetta. Ensimmäisen kauden perusteella, vaikka tuolloin kylvettiin jo siemeniä epäonnistuvalle diplomatialle, en näin voimallista kieltä Halosesta käyttäisi ollakseni rehellinen (itselle ja muille).
Olen vladin kanssa pääpiirteissään samaa mieltä Tarja Halosen (käv. katastr.) kahdesta presidenttikaudesta. Halosen ensimmäinen kausi ei ollut mikään floppi siinä mielessä, että maailmalla elettiin taloudellisesti ja Suomen lähiympäristöä ajatellen myös sotilaallisesti rauhallista aikaa, eikä ihmeempiä kriisejä kohdattu näillä lakeuksilla.

Tosin koska Halosen ensimmäiseen kauteen viitattiin, niin sen verran on palautettava mieliin asioita, että Halonen julisti maamiinakieltoon mukaan menemisen vuonna 2004, eli ensimmäisellä kaudellaan. Kyseessä on niin karkea ja Suomen etujen vastainen tollontyö, että tätä ei saa jättää huomiotta. Itse asiassa Halosen teko on luonteeltaan sellainen, että jossakin toisessa maassa moiseen syyllistynyt valtionpäämies olisi pantu viralta ja oikein huonolla hetkellä jopa pois päiviltä. Jos jonkin maan puolustusvoimille maamiinoilla on jotakin strategista merkitystä tällä planeetalla, niin Suomelle. Maamiina-casessa tiivistyy Halosen vastuuttomuus ja tyhmyys.

Toinen Halosen ensimmäiseen kauteen liittyvä synti on härski omien (eli tavallisesti vasemmistolaisten naisten) puoltaminen sellaisissa valinnoissa, joihin presidentillä oli - toki täysin laillisesti - mahdollisuus silloisilla valtaoikeuksilla mennä sorkkimaan. Sama meno jatkui ja jopa kiihtyi Halosen toisella kaudella. Ei ole todellakaan mikään ihme, että presidentin nimitysoikeuksiin puututtiin, koska Halonen käytti oikeuksiaan selvästi väärin ja valtaoikeuksiin liittyvän hengen vastaisesti. Halonen olisi kiivaasti halunnut tasavallan presidentin nimitysoikeuksien säilyvän vielä seuraajansakin kaudelle, jotta historiankirjoihin ei jäisi alleviivaavaa jälkeä siitä, että nimen omaan Halosen takia oikeuksia piti karsia. Näinhän asia kiistatta oli.

Kolmas Halosen ensimmäisen kauden synti on Suomen lännensuhteiden ja erityisesti USA-suhteiden ahkera tärveleminen. Halonen arvosteli suorastaan yliampuvasti ja kärkkäästi Yhdysvaltoja Irakin sodan aloittamisesta ja oikoi siinä sivussa Bushin solmiota. Halosen vuoden 2004 YK-puhe tulkittiin jonkinlaiseksi kannanotoksi tuolloin ajankohtaisten USA:n presidentinvaalien demokraattiehdokkaan hyväksi, mitä ei pidetty lainkaan sopivana. Tämä jätti pitkän muistijäljen valtameren toiselle puolelle Suomen ja Yhdysvaltojen suhteisiin.

Venäjän suhteiden osalta Halonen sitten hoiti homman tyylillä himaan jo ensimmäisellä kaudellaan. Analyysin johtopäätöksineen voi lukea nimimerkin MustatKortit signaturesta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Olen vladin kanssa pääpiirteissään samaa mieltä Tarja Halosen (käv. katastr.) kahdesta presidenttikaudesta. Halosen ensimmäinen kausi ei ollut mikään floppi siinä mielessä, että maailmalla elettiin taloudellisesti ja Suomen lähiympäristöä ajatellen myös sotilaallisesti rauhallista aikaa, eikä ihmeempiä kriisejä kohdattu näillä lakeuksilla.

Olet oikeassa siinä suhteessa, että Halonen myös ensimmäisellä kaudellaan toimi harkitsemattomalla tavalla eikä ajanut Suomen etua näin toimiessaan - ideologia paistoi liiaksi läpi ja näin ollen tehtiin tekoja, joita ei missään nimessä voida pitää järkevinä. Merkittävimpinä juuri aktiivinen maamiinakiellon (jv.miinat) ajaminen sekä huomionarvoinen on tietenkin Yhdysvaltojen suhteiden rapauttaminen hyvin voimakkaasti. Eikä nyt voi kovinkaan ansiokkaana pitää Halosen arviota Venäjän kehittymisestä ja tulevaisuudennäkymistä - merkkejä tuolloin jo ilmassa siitä ettei demokratiakehitys välttämättä ole pitkälle jatkuvaa Venäjällä, joten Halonen teki näin karkean virheen.

Mutta ensimmäiseen kauteen verrattuna toinen kausi oli sitten sanalla sanoen katastrofi. Halonen vieraantui läes täysin todellisuudesta, vähäinenkin arvojohtajuus - jota etenkin ensimmäisen kauden alkupuoliskolla esiintyi - karisi ja tilalle tuli kärttyisä omaa ja omien etuja häikäilemättömästi ajava mummo, joka oli todella kaukana muumi-mamma-imagosta, jota erinäiset tahot koettivat pitää yllä. Toinen kausi olisi todellakin saanut jäädä pitämättä, suomalaisilta täydellinen virhearvio äänestää Halonen jatkokaudelle.

vlad.
 
NATO on siitä hyvä, että siihen liittyminen on vapaaehtoista. Venäjään liittyminen ei.

Onhan totta, että Suomea viedään kovasti sinne natoon, sen verran innokkaita nato-mielisiä EU-kansalaisia on esimerkiksi pääministerinä ja puolustusministerinä.
Muutamia viikkoja sitten allekirjoitettu kumppanuussopimus oli melkoinen yllätys, vaikka sitä oli kuulemma valmisteltu ainakin kymmenen vuotta. Sehän on tavallaan perustuslain vastaista, kun sallitaan kolmannen osapuolen joukkojen oleskelu Suomen alueella, elleivät ne ole Suomen puolustusvoimien ylipäällikön alaisuudessa. Mutta lakia voidaan kyllä muuttaa, jotta pääsemme naton jäseniksi vihdoin.

Ja kyllähän tuo Afganistanin rauhanturvaoperaatioon osallistuminen on myös ollut vahva merkki Suomen kuulumisesta naton hangaround-jäseniin, samoin kuin monet sotaharjoitukset joihin suomalaisia osallistuu, viimeisimpänä utin erikoisjääkäreiden käynti Saksassa. Nimellisesti vain ei ole liitytty.

Kumpaa sitten Venäjä pitää itselleen suotuisampana, sitä jos Suomi ei kuulu natoon, vai pelottaako sitä enemmän jos Suomi kuuluukin siihen?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...

Onhan totta, että Suomea viedään kovasti sinne natoon, sen verran innokkaita nato-mielisiä EU-kansalaisia on esimerkiksi pääministerinä ja puolustusministerinä.
Muutamia viikkoja sitten allekirjoitettu kumppanuussopimus oli melkoinen yllätys, vaikka sitä oli kuulemma valmisteltu ainakin kymmenen vuotta. Sehän on tavallaan perustuslain vastaista, kun sallitaan kolmannen osapuolen joukkojen oleskelu Suomen alueella, elleivät ne ole Suomen puolustusvoimien ylipäällikön alaisuudessa. Mutta lakia voidaan kyllä muuttaa, jotta pääsemme naton jäseniksi vihdoin...

Tuskinpa tuohon sopimukseen - joka Suomelle vielä kriisitilanteessa on täysin arvoton - mitään kovin suurta dramatiikkaa liittyy. En usko, että ministeri Erkki Tuomioja olisi asettunut tukemaan voimakkaasti tätä asiaa, ellei kyseessä olisi normaali prosedyyri.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Mutta ensimmäiseen kauteen verrattuna toinen kausi oli sitten sanalla sanoen katastrofi. Halonen vieraantui läes täysin todellisuudesta, vähäinenkin arvojohtajuus - jota etenkin ensimmäisen kauden alkupuoliskolla esiintyi - karisi ja tilalle tuli kärttyisä omaa ja omien etuja häikäilemättömästi ajava mummo, joka oli todella kaukana muumi-mamma-imagosta, jota erinäiset tahot koettivat pitää yllä. Toinen kausi olisi todellakin saanut jäädä pitämättä, suomalaisilta täydellinen virhearvio äänestää Halonen jatkokaudelle.
Ilman muuta juuri näin, vasta Halosen toinen kausi oli katastrofi. Ei missään tapauksessa ensimmäinen, vaikka tulin jo edellä luetelleeksi Halosen ekan kauden syntejä.

Vaikka en todella monilta osin voi jakaa samoja arvoja ja maailmankuvaa Tarja Halosen kanssa, niin arvostan hänessä kuitenkin omien arvojen mukaista toimintaa joissakin asioissa. Seksuaali- ja joidenkin muiden vähemmistöjen profiilin nostaminen oli tuossa aikakaudessa aivan asiallista toimintaa, ainakin pääpiirteissään. Moni ei välttämättä tykännyt, että itsenäisyyspäivän vastaanotolla pyöri Halosen emännöimissä juhlissa monenlaisia marginaalitapauksia streittien vieraiden sijasta, mutta aikansa kutakin. Tosin mitä v. 1918 muistojuhliin tulee, niin vuonna 2008 nähtiin Haloselta ikävän epätasapuolista toimintaa asiassa, jossa "koko kansan presidentin" olisi ehdottomasti odottanut toimivan itselleen ottamansa nimityksen edellyttämällä tavalla. Halonen näki monet asiat presidenttinä vain oman arvomaailmansa ja oman viiteryhmänsä näkökulmasta, ja se hänelle suotakoon, mutta tällä tavoin ei saavuteta arvojohtajuutta koko kansan presidenttinä. Mikä onkin tietysti vaativa tavoite kenelle hyvänsä presidentiksi ryhtyvälle.

Halosen presidenttivuosien jälkeen on alkanut tihkua ulospäin tietoja, joiden mukaan Halosen Venäjä-suhteiden hoito ei ollutkaan sellaista auvoa ja luottamuksen riemujuhlaa kuin miltä Halonen esikuntineen halusi sen näyttävän ulospäin. Oikeastaan tuo nimimerkin MustatKortit signature kuvaa aika hyvin sitä, mistä hommassa oli kysymys. Eikä vain Halosen, vaan monen muunkin suomalaisen yhteiskunnallisen vaikuttajan Venäjä-olettamuksissa. Venäjän kuviteltiin olevan jollakin tavalla aidosti rakentumassa kohti kansalaisyhteiskuntaa ja demokraattisille periaatteille rakentuvaa oikeusvaltiota. Aivan Putinin kauden alkuvuosina tällaisesta saattoi olla jopa konkreettisia merkkejä, tai ainakin illuusion rakennustarpeet olivat olemassa. Vielä noin 2002, jos oikein muistan, Putin peräänkuulutti ryhtiliikettä korruption kitkemiseksi pois julkisesta hallinnosta. Tästä seurasi ainakin jonkinlaista byrokratian ja tarkastustoiminnan hetkellistä aktivoitumista, mutta aika lailla pintapuolisiksi ja pitkälle olemattomaksi Putinin käytännön toimet mielestäni jäivät. Liekö ollut tarkoituskaan käydä tosissaan sellaisen asian kimppuun, joka on pesiytynyt totaalisesti ja läpitunkemattomasti venäläiseen yhteiskuntaan ja sen kaikille tasoille. Toki viime vuosikymmenen alkupuoliskolla Putinin draivaama pankkijärjestelmän kehittäminen (ja etenkin nimettyjen liikepankkien voimakas tukeminen) oli sitäkin näkyvämpää ja onnistuneempaa toimintaa. Vakaan ja jatkuvuussuunnitelmiltaan tolkullisen pankkijärjestelmän välttämättömyys opittiin Venäjällä viimeistään vuoden 1998 pankkiromahduksen myötä.

Mutta yhtä kaikki, monien suomalaisten, päättäjienkin, käsitys Venäjän kehityksen suunnasta on aivan viime aikoihin saakka perustunut täysin väärille olettamuksille ja jopa toisenlaista totuutta kertovan tiedon huomiotta jättämiselle. Tarja Halosen kohdalla oli kyse joko kyseenalaiselle pohjalle rakentuvasta ideologisesta optimismista (= tyhmyydestä) tai puhtaasti virheellisestä analyysista (= kyvyttömyydestä kuunnella todellisia asiantuntijoita) koskien Venäjän muutosnäkymiä ja Putinin ympärilleen keräämän eliitin päämääriä. Viimeistään noin vuoden 2005 jälkeen on ollut aika lailla selvää, että Putinin tarkoitus ei ole ollut kehittää Venäjästä sen enempää aidosti demokraattista yhteiskuntaa kuin oikeusvaltiotakaan. Sellainen ei ole missään vaiheessa myöskään ollut Venäjän valtiojohdon tarkoitusperiä tukevaa toimintaa.
 
Antaessaan valan presidentti luopuu puoluekirjastaan ja lupaa ajaa SUOMEN asioita. En ole keksinyt yhtään asiaa missä tuo yököttävä punamummo olisi ajanut ensisijaisesti Suomen asiaa. Pelkkää idän nuolentaa ja omien vihervassari agendojen ajamista.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Halonen oli parempi toisella kaudella. Tämä johtuu siitä, että teki vähemmän. Demokratiassa saa mitä tilaa ja Suomi tilasi jätettä 2 kaudeksi.
-------
http://yle.fi/uutiset/tuomioja_muistelee_90-luvun_alkua_venajan_suhteen_tehtiin_virheita/7501548
Tuomioja uudesta kirjastaan: "– Se oli sillä tavoin ratkaisevaa aikaa, että ehkä silloin tehtiin suhteessa Venäjään virheitä, jotka ovat nyt purkautuneet ja kostautuneet. Kukaanhan ei silloin oikein ollut kärryillä eikä pystynyt ennustamaan, mitä tapahtuisi."

Mitä virheitä Suomi teki?
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Antaessaan valan presidentti luopuu puoluekirjastaan ja lupaa ajaa SUOMEN asioita. En ole keksinyt yhtään asiaa missä tuo yököttävä punamummo olisi ajanut ensisijaisesti Suomen asiaa. Pelkkää idän nuolentaa ja omien vihervassari agendojen ajamista.

Näen kuitenkin Halosen "vihervassariagendan" ajamisessa hyvänä sen, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota ja näiltä osin tasa-arvo nostettiin esille voimakkaammin. Tässä suhteessa Halonen arvojohtajana oli oikeilla linjoilla, mutta harmi vaan, että tätä arvojohtajuutta ei sitten esiintynyt niissä asioissa riittävästi joissa oli kyse Suomen kokonaisvaltaisesta edusta. Niissä esiintyi punavihreää haihattelua aivan liian kanssa, merkittävimpinä Ottawan maamiinasopimuksen voimakas ajaminen eteenpäin sekä tiettyjen ulkopoliittisten virheliikkeiden tekeminen.

vlad.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Jos minun mielipidettä kysytään, niin kyllä, toimintaa voidaan kuvata uus-suomettumiseksi tai ainakin siihen, että ollaan kulkemassa polkua myöten, joka johtaa uuteen suomettumisen aikakauteen - tai osa valtiovallan toiminnasta on hyvin pitkälti sellaista, että kieltäydytään sanomasta totuus ja puetaan se epämääräiseen viittaan ja vältellään asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.

Tämä keskustelun avaus tulee valitettavasti jälkijunassa. Förloot. Itse en näe poliitikkojen nykytoimia minään suomettumisen merkkeinä, ennemminkin pragmatismina, jota lähes jokaisen länsi-maan poliitikot harrastavat. Kaikki yrittävät varjella talousnäkymiään. Toki vahvojen talousalueiden johtajilla on varaa olla idealistisempia. Mutta kaikki varmaan tiedostavat, ettei tämä kriisi ikuisuuksia kestä, ja aletaan taas solmia kilpaa suhteita venäläisiin yrityksiin. (Uutisissa varmaan viikko takaperin haastateltiin italialaista juustoyrittäjää siitä, kuinka työlästä on alkaa valloittaa venäjän markkinoita uudelleen, nyt kun pakotteiden takia sinne on alkanut virrata etelä-amerikkalaista juustoa.) Suurin uhka Suomelle on mielestäni tuo kolmen A:n luottoluokitus, joka uhkaa pudota. Se korottaisi lainojen korkoja, joka tekisi jo ennätyksellisen hitaasta talouskasvusta entistä hitaampaa, joka puolestaan antaisi taloudellisille kilpailijoillemme etulyöntiaseman meihin nähden (meidän teollisuudellamme on muutenkin lakkoaltis-maine, joka jarruttaa ulkomaisia investointeja). Poliitikot tiedostavat nämä heikot talousnäkymät, ja siksi he mielestäni yrittävät koko aika säilyttää jonkinlaisia kasvojaan venäjän suuntaan, vaikka yrittävät samaan aikaan säilyttää kasvojaan myös toiseen suuntaan.

Moni täällä pelkää sitä, että Venäjä hyökkää joskus Suomeen. Itse pelkään enemmän sitä, että Suomi joutuu hakemaan tukipakettia, jolloin esimerkiksi Kreikka pääsee kostoksi pyytämään turvatakuita. Se on mielestäni lähempänä oleva uhka, jonka jälkeen me ollaan entistä haavoittuvaisempia ulkomaisille investoinneille. Vaikka meidän ei pidä turvata talouttamme Venäjän kauppaan, tarjoaa se jonkinlaisen mahdollisuuden nousta tästä lamasta edes joidenkin kilpailijoittemme tasolle.

Tämä oli siis mielipiteeni siihen ovatko poliitikkojen toimet jonkinlaisia merkkejä uus-suomettumisesta. Ne on merkkejä kansallisten intressien varjeluhalusta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös