Oma suhtautumiseni tähän vaiheeseen on tyytyväisyys, koska tietty välttämätön rationaalinen päätös on tehty. Se ei ole riehakas eikä innostunut: tilannetta voitaisiin verrata mihin tahansa välttämättömyyteen, vaikkapa uuden taloyhtiön liittyminen kaupungin viemäröintijärjestelmään.
Aikaisempi turpolinja toimi kohtuullisen hyvin ennen Putinia noin 10 vuotta. Ukrainan sota romutti koko linjan perusteet. Natojäsenyyttä vastustavien joukossa eivät kaikki ole länsimaiden vihaajia, vaan on myös sellaisia, joiden mielestä herrojen kanssa ei kannata lähteä marjaan. Toisin sanoen, kaikki valtiot, riippumatta näiden yhteiskuntajärjestelmästä toimivat itsekkäästi, suurvallat eritoten. Suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella toimiminen on myös rationaalista politiikkaa.
Historiamme ei valitettavasti kerro, onko tehty päätös viisas vai ei. Suomi yritti itsenäisyytemme alussa heilastella Saksan kanssa, mutta se meni häviämään sodan. Sitten puurrettiin liittoutumattomana ja jouduttiin Stalinin etupiiriin erään lehmänkaupan seurauksena. Oltiin yksin. Talvisodasta opittiin ja liittouduttiin Saksan kanssa, mutta tämäkin liitto päättyi huonosti.
Siispä mentiin Neuvostoliiton kainaloon YYA:n kanssa puolustautumaan länsimaiden aggressioita vastaan. Ihmeellistä, ettei niitä lainkaan tullut. Suomi yritti olla puolueetonkin, jottei tulisi syleillyksi hengiltä. YYA:ta voisi kutsua myös liittoutumiseksi ja se toimi em. tavalla. Sillä myös vältettiin suurempi paha, uusi sota ja miehitys.
YYA:sta päästiin ja oltiin lyhyen aikaa oikeasti puolueettomia, sitten mentiin EU:n. Liittoutumattomia myöhemmin, vajaat 30 vuotta. Tänä aikana Venäjän paine kasvoi ja samalla liittoutuminen alkoi näyttää järkevämmältä vaihtoehdolta.
Joten mitäpä voisi päätellä, kumpi toimii, liittoutumattomuus vai liittoutuminen. Riippuu siitä, minkä kanssa liittoutuu tai missä tilanteessa on liittoutumaton ja mitä tarkoitetaan toimimisella. OIettaen, että jäsenyys toteutuu, ei näköpiirissä ole suuria uhkia liittoutumisen hyödyllisyydelle. Venäjän asevoimien rakentaminen vie aikaa ja on vaikeaa. Kynnys iskeä Suomeen on korkea. Naton sisäinen kehitys vie pikemminkin toiminnan tiivistymiseen, joten Naton olemassaololle ei ole ennakoitavissa 10 vuoden säteellä ongelmia.
Jopa USA saattaa säilyä natomyönteisenä, vaikka Trump valittaisiin toiseen kertaan. Republikaanit eivät pidä Putinista eivätkä Venäjästä, joten vaadittaisiin aikamoinen uudistus kongressin rebukokoonpanossa, jotta Trump pääsisi näivertämään Natoa sisältä. Muita uhkia voi myös olla, mutta tällä hetkellä niitä on vaikea ennakoida.
