Kaikkein suurimmat esteet on minusta jo selätetty: (1) Nato-jäsenyydelle on saatu kansan tuki, (2) myös Ruotsi on saatu Nato-polulle, ja (3) tarkkailijajäsenyys on tulossa. Loppu on minusta vain muodollisuus. Tarkkailijajäsenyys jo antaa pääsyn Naton kokouksiin. Äänivalta ei sinänsä minua kiinnosta, en usko, että Natolla on nyt seuraavien vuosien aikana sellaista äänestettävää, joka olisi Suomelle (ja Ruotsille) tärkeää, ja jossa Suomen ja Ruotsin äänet muuttaisivat äänestystulosta.Eikös se ollut että nyt kun maat on kutsuttu jäseniksi, niin turvatakuut napsahtaa päälle ratifioineiden maiden kanssa sillä sekunnilla kun kuudestoista jäsenvaltio ratifioi sopimuksen? Turksejen apua vaillakin pärjätään vallan mainiosti, niiltä ei nyt mitään hirveän merkittävää apua olisi ollut edes odotettavissa, paitsi toki laajempi rintama itäpaskaa vastaan.
Tärkeää on se, että Nato alkaa suunnitella tämän alueen puolustusta Suomi ja Ruotsi huomioiden. Se, että kauanko siihen täysjäsenyyteen menee aikaa, ei minua juuri huoleta. Turkki pelatkoot peliään ihan niin kauan kuin haluavat. Se on parhaimmillaankin Turkille todella laiha voitto, jos siitä on saatavilla voittoa ollenkaan.
Näin tosiaan olisi voinut olettaa. Mutta syystä tai toisesta Erdogan haluaa jatkaa ristiretkeään.Tavallaan on helppoa miettiä Turkin politiikkaa, koska se perustuu yhden miehen aivoituksiin. Ja hänkään ei voi olla täysin varma vallastaan. Mutta tämä huomion kääntäminen Suomeen ja Ruotsiin on silti varsin erikoista: vielä erikoisempaa on huomion pitäminen näissä maissa. EU ei noudata mitenkään erilaista politiikkaa kurdeihin ja suurin osa EU-maista on Natossa. Eli olettaisi, että nyt kun suurin huomio on saatu ja presidentti on ratkaissut itse luomansa ongelman, asia haudattaisiin vähin erin maton alle.
Niinpä. Vaikka pyörittelen asiaa miltä kannalta, niin Erdoganilla ei ole mahdollisuutta kovin lihaviin voittoihin. Toki taustalla voi olla asioita, joita en tiedä. Minä itse en osaa ajatella asiaa muulta kuin sisäpoliittiselta kannalta, mutta en oikein tiedä, miten tämä asia otetaan vastaan Erdoganin äänestäjien parissa. Ehkä siellä on meneillään jonkinlainen kampanja, jossa teemana on kurditerrorismi ja tämä liittyy siihen? Pitäisi tietää, että millaisia asioita oppositio ajaa.Mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että Erdogan on ottanut meidät silmätikukseen, vaikka hänen on pakko tietää, että emme taivu mihinkään luovutuksiin, teki Turkki mitä hyvänsä. Eli Erdogan voi olla varma, että pääsee taas otsikoihin ratifiointiprosessin yhteydessä, jos kieltäytyy ratifioimasta sopimusta. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä hän lopulta tavoittelee. Olisi sankarillisesti blokannut natojäsenyytemme ja samalla asettanut Turkin täydellisesti Naton ulkokehälle. Menettänyt samalla pienenkin mahdollisuuden tulla joskus EU:n jäseneksi.
Joka tapauksessa, uskon, että ei kestä kauaa, niin Erdoganilla on käsissään paljon isompia ongelmia kuin pari pohjoista Nato-kandidaattia. En millään jaksa uskoa, että Turkin talous kestää pitkään nykyisiä inflaatiolukuja, ei varsinkaan nyt kun Eurooppakin on kohtaamassa talouslamaa. Venäjän masinoima ruokapula aiheuttaa ihan varmasti ongelmia Turkin eteläpuolella. Erdogan pyrkinee ratkomaan molemmat ongelmat voimalla ja väkivallalla, katsotaan sitten, miten siinä käy.
Näin minäkin asian miellän.Toisaalta, vaikka lehdistö on täydellisesti Erdoganin hanskassa, silti yleisön kiinnostus kaukaisten maiden natopyrkimyksiä vastaan ei voi olla kovin suuri. Siksi myös se voitto, minkä hän kuvittelee venkoilustaan saavuttavansa, on hyvinkin pieni.