Kaikkein suurimmat esteet on minusta jo selätetty: (1) Nato-jäsenyydelle on saatu kansan tuki, (2) myös Ruotsi on saatu Nato-polulle, ja (3) tarkkailijajäsenyys on tulossa. Loppu on minusta vain muodollisuus. Tarkkailijajäsenyys jo antaa pääsyn Naton kokouksiin. Äänivalta ei sinänsä minua kiinnosta, en usko, että Natolla on nyt seuraavien vuosien aikana sellaista äänestettävää, joka olisi Suomelle (ja Ruotsille) tärkeää, ja jossa Suomen ja Ruotsin äänet muuttaisivat äänestystulosta.
Tärkeää on se, että Nato alkaa suunnitella tämän alueen puolustusta Suomi ja Ruotsi huomioiden. Se, että kauanko siihen täysjäsenyyteen menee aikaa, ei minua juuri huoleta. Turkki pelatkoot peliään ihan niin kauan kuin haluavat. Se on parhaimmillaankin Turkille todella laiha voitto, jos siitä on saatavilla voittoa ollenkaan.
Näin tosiaan olisi voinut olettaa. Mutta syystä tai toisesta Erdogan haluaa jatkaa ristiretkeään.
Niinpä. Vaikka pyörittelen asiaa miltä kannalta, niin Erdoganilla ei ole mahdollisuutta kovin lihaviin voittoihin. Toki taustalla voi olla asioita, joita en tiedä. Minä itse en osaa ajatella asiaa muulta kuin sisäpoliittiselta kannalta, mutta en oikein tiedä, miten tämä asia otetaan vastaan Erdoganin äänestäjien parissa. Ehkä siellä on meneillään jonkinlainen kampanja, jossa teemana on kurditerrorismi ja tämä liittyy siihen? Pitäisi tietää, että millaisia asioita oppositio ajaa.
Joka tapauksessa, uskon, että ei kestä kauaa, niin Erdoganilla on käsissään paljon isompia ongelmia kuin pari pohjoista Nato-kandidaattia. En millään jaksa uskoa, että Turkin talous kestää pitkään nykyisiä inflaatiolukuja, ei varsinkaan nyt kun Eurooppakin on kohtaamassa talouslamaa. Venäjän masinoima ruokapula aiheuttaa ihan varmasti ongelmia Turkin eteläpuolella. Erdogan pyrkinee ratkomaan molemmat ongelmat voimalla ja väkivallalla, katsotaan sitten, miten siinä käy.
Näin minäkin asian miellän.
