Suomi hakee Nato-jäsenyyttä

[tosiasia]

Kannatan itsenäistä Suomea 100%
Kannatan Balttian ja pohjoismaiden puolustusyhteistyötä 100%
Kannatan perusteellista selvitystä Natoon liittymisen +/- 100%
Vastustan hätiköimällä tunnepohjaisesti tehtyjä perusteettomia päätöksiä 100%
Vastustan sotilasliittoja, joiden vakautta ei voi jotenkin ennustaa vähintään 50v aikajaksolle 50%

Ihan hyviä argumentteja, mutta valitettavasti maailmassa harva asia on 100% mihinkään hyväänkään suuntaan. Omasta puolesta asialliset ja hyvin perustellut argumentit myös NATO:a vastaankin olisivat varsin tervetullut lisä NATO keskusteluun. Toki pakko myös myöntää, että aika ja tilanne voivat rajoittaa keskustelun pituutta ja ratkaisuja ei voine hirveästi venyttää.

Itsekin olin ennen vähän NATO:a vastaan ja puolueettomuuden kannattaja, mutta olen muuttanut kantaani, koska Putin ei välitä edes venäläisistä, eikä veljeskansastaan Ukrainassa. Putinin Venäjä ei noudata kansainvälisiäsopimuksia ja se heijastuu varsinkin naapurimaihin. Tarvitaan uusia turvallisuus ratkaisuja, mitkä pystyvät huomioimaan jollain tasolla Putinin imperialististen pyrkimysten ja erilaisten etupiirien rakentamisen uhan. Putin haluaa etupiirejä ja meidät on nyt lähes pakotettu valitsemaan olemmeko osa Putinin etupiirijärjestelmää vai osa läntistä sotilasliittoa? Vahva sotilasliitto on ainoa realistinen vaihtoehto Putinin miljoonien sotilaiden ja ydinasemahdin asettamaa painostusta vastaan.

NATO:ssa on myös varmasti ongelmansa. Esim. Trumpin valtaan pääsy voi olla merkittävä epävarmuustekijä NATO:n toiminnalle ja voisi johtaa vaikka USA:n vetäytymiselle koko sotilasliitosta (esim."America First" politiikan seuraus). Tällaisessa tilanteessa NATO:n johtajuus lankeaisi varmasti kuitenkin jollekin toiselle maalle lienee lähes varmaa, että Euroopassa pitäisi silloin löytää uutta johtajuutta? Mahtaisiko Britannia/Ranka/Saksa/Italia akselista löytyä uusi johto? Suomen ja Ruotsin NATO jäsenyys johtaisi myös vahvemman lähialueen luomiseen. Pelkästään se, että Suomi/Ruotsi/Norja/Tanska/Islanti linnoittaisivat yhdessä pohjolaa nostaisi myös varmasti kynnystä Putinin toimille täällä pohjoisessa. Eli voisi ajatella, että Suomen NATO jäsenyyden yksi parhaita puolia olisi lopulta kuitenkin puolustusyhteistyön syveneminen moneen suutaan (mahdollisuus rakentaa puolustusta uusille tasoille). Tukijalkoja rauhan ja vakauden turvaksi voitaisiin luoda globaalille tasolle, eurooppalaiselle tasolle, skandinaaviselle tasolle ja ihan omalle alueellekin paljon paremmin ja paljon pidemmälle. Tavallaan voisi kuvitella aina jäävän jäljelle vaikka joku pala vähän pettäisikin epävarmassa tilanteessa. Oma puolustus on kuitenkin aina se viimeinen tukijalka mihin pitää pystyä nojaamaan ainakin vähän aikaa kovassa paikassa (että saadaan siviilit edes turvaan), vaikka oltaisiin missä liitossa "paperilla".

Suomen/Ruotsin jäsenyyttä NATO:ssa voisi yrittää ehkä myös vähän "kaupata" Venäjälle myös sen positiivisista näkökulmista. Suomi on edelleen niitä harvoja läntisiä maita, mitkä jotenkin kykenee tulkitsemaan Venäjän mutkikkaita viestejä. Voinee myös olettaa, että Venäjän tiedustelu on NATO:n hakuprosesseista jotenkin selvillä ja jännitteitä voisi vähentää puhumalla aika suoraan Venäjän kanssa väärien käsitysten pois sulkemiseksi (Putin on saanut oletettavasti paljon väärää tietoa). Suomella on edelleen vahvoja syitä luoda rauhaa ja vakautta alueensa läheisyyteen ja saada myös Ukrainan sota loppumaan. NATO:ssa Suomi voisi olla globaalin renkaan eräänlainen pieni, mutta tärkeäkin toimija, mikä paineen kasvaessa voisi yrittää toimia varoventtiilinä ja ehkäistä suurempaa räjähdystä.

 

[Lätty-ylämummo]

Tämä on hauska, toisaalta painotat, että liittoutuminen pitäisi tehdä 50 vuoden aikajänteellä, kun se sopii argumenttina sinun premissiisi.

Toisaalta taas painotat sitä, kuinka juuri nyt ei ole Venäjän aiheuttamaa uhkaa ja sen vuoksi ratkaisuja ei kannata tehdä.

Et kai ole taas poimimassa rusinoita pullasta?

Ratkaisu se on huonokin ratkaisu.
Ratkaisu on sekin, ettei tehdä mitään.

@Sistis antoi kaksi vaihtoehtoa: Nato jäsenyyden hakeminen tai Venäjän etupiiriin alistuminen
Mielestäni nuo ei ole juuri nyt verrannollisia. Neuvostoliitto/Venäjä ei hyökännyt Suomeen 70v ennen tätä päivää, niin mikä vahvistaa sen, että se hyökkäisi tänne huomenna? Venäjä saa parasta aikaa sen verran tukevasti turpaansa, että hyökkäilyhalut lähtee vuosiksi. Se taas tarkoittaa sitä, että Putinin valtakausi alkaa olla taputeltu. Jos ei tapahdu venäläistä vahinkoa, niin luonto hoitaa. Tilalle voi tulla vielä hullumpi, mutta siihen en oikein usko. Talouspakotteilla tehdään kaikille Venäläisille selväksi, että leikitäänkö lännen kanssa kiltisti vai ei.

Eikö tuo kontekstista erottelu ole juuri sitä rusinanpoimimista?

 

[Second Best]

Ratkaisu se on huonokin ratkaisu.
Ratkaisu on sekin, ettei tehdä mitään.

@Sistis antoi kaksi vaihtoehtoa: Nato jäsenyyden hakeminen tai Venäjän etupiiriin alistuminen
Mielestäni nuo ei ole juuri nyt verrannollisia. Neuvostoliitto/Venäjä ei hyökännyt Suomeen 70v ennen tätä päivää, niin mikä vahvistaa sen, että se hyökkäisi tänne huomenna? Venäjä saa parasta aikaa sen verran tukevasti turpaansa, että hyökkäilyhalut lähtee vuosiksi. Se taas tarkoittaa sitä, että Putinin valtakausi alkaa olla taputeltu. Jos ei tapahdu venäläistä vahinkoa, niin luonto hoitaa. Tilalle voi tulla vielä hullumpi, mutta siihen en oikein usko. Talouspakotteilla tehdään kaikille Venäläisille selväksi, että leikitäänkö lännen kanssa kiltisti vai ei.

Eikö tuo kontekstista erottelu ole juuri sitä rusinanpoimimista?

Venäjän etupiiriin me ollaan kuuluttu 1000 vuotta, joko olisi aika tehdä sille asialle jotain? Putin, tai hänen jatkajansa ei ole lähdössä mihinkään näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa

 

[Wiljami]

Ratkaisu se on huonokin ratkaisu.
Ratkaisu on sekin, ettei tehdä mitään.

@Sistis antoi kaksi vaihtoehtoa: Nato jäsenyyden hakeminen tai Venäjän etupiiriin alistuminen
Mielestäni nuo ei ole juuri nyt verrannollisia. Neuvostoliitto/Venäjä ei hyökännyt Suomeen 70v ennen tätä päivää, niin mikä vahvistaa sen, että se hyökkäisi tänne huomenna? Venäjä saa parasta aikaa sen verran tukevasti turpaansa, että hyökkäilyhalut lähtee vuosiksi. Se taas tarkoittaa sitä, että Putinin valtakausi alkaa olla taputeltu. Jos ei tapahdu venäläistä vahinkoa, niin luonto hoitaa. Tilalle voi tulla vielä hullumpi, mutta siihen en oikein usko. Talouspakotteilla tehdään kaikille Venäläisille selväksi, että leikitäänkö lännen kanssa kiltisti vai ei.

Eikö tuo kontekstista erottelu ole juuri sitä rusinanpoimimista?

Huonoin ratkaisu on jäädä istumaan käsiensä päälle ja mahdollisesti toivoa että joku menneisyyden kulta-aika palaisi, tai oikein jos toivoo niin ei koskaan edes lähtenyt.

Neukkulan sotilaallinen voima organisoitua puolustusta vastaan on osoittautumassa olemattomaksi. Neukkulan terrorisointivoima on kuitenkin edelleen erittäin kova. Ei niiden tarvitse "puolueetonta" Suomea hyökätä, vaan uhkailla hyökkäyksellä tai välillä epähuomiossa loukata ilmatilaa tai järjestää epäsuoria iskuja jos pelkkä uhkailu ei riitä. NATOon kuuluvia maitakin koettavat painostaa, mutta lähinnä lahjoa kun sotilaallinen uhkailu on täysin tyhjää.

Niinistö kävi muuten tapaamassa senaatin rebujohtajia, mm. "Moscow"-Mitch McDonnellin kanssa taisivat sopia että myös gop odottaa erittäin mielellään Suomen liittymistä länsimaailman puolustusliittoumaan. Eli tuon suhteen ei ole mitään epäilyttävää. Ranskassa yrittää putlerin käsinukke pressaksi, mutta hankala nähdä etteikö sitä vihaavia löytyisi yli puolet äänestäjistä (Macronin kannattajia tuskin noin suurta osaa on, mutta silloin äänestetään kremlin ehdokasta vastaan), eli tuskin nekään lähtevät puolustusliittoa kaatamaan.

Ja jos USA lähtisi NATOsta, niin eiköhän tuo tarkoittaisi vaan Lissabonin sopimuksen alkuperäisen sanamuodon palauttamista. Tuon voisi palauttaa joka tapauksessa kun Suomi ja Ruotsi, eli ne ainoat kohta 20 vuotta sitten sopimuksen vesittäneet tahot liittyvät vihdoin länsimaailman puolustusliittoumaan. Sopimuksen artikla 42.7 on alkutekstissä NATOn viidettä artiklaakin suorempi yhteispuolustussopimus. Varmasti siinä yhteispuolustussitoumuksessa pystytään myös pitämään UK mukana, vaikka EU:sta lähtivätkin.

EU:ssa UK ja Ranska ovat paperillakin neukkulaa kovempia sotilasmahteja ja Saksa jos pitää tuon lupauksensa puolustusmäärärahojensa nostosta niin nousee kanssa eliittiluokkaan, vaikkakin toki vuosien viiveellä kun kalustohankintojen lisäksi pitää kouluttaa myös käyttäjät. Toki käytännössä jämäneukkulaa kovempia sotilasmahteja löytynee isoimpien valtioiden poliisivoimistakin. EU:n yhteispuolustusvoimat olisi siis ilman USA:takin sen verran monta kertaluokkaa jämäneukkulaa kovempi sotilaallinen tekijä, että todennäköisesti estäisi paskamaan terrorismihaaveet samaan tyyliin kuin NATO on tähän asti ne ehkäissyt. Ei ole punatankkeja näkynyt vieläkään Tallinnassa, Riiassa tai Vilnassa.

 

[Pratu]

Mietin että Spede shown klassikko sketsi pitäis roolittaa uudestaan, ja näköjään se onkin jo tehty:

Linkki: https://twitter.com/eskelinen_antti/status/1514757701661872129?s=21&t=ItUskwJRHqnpt_Y0Mhj37Q

 

[chauron]

Ratkaisu se on huonokin ratkaisu.
Ratkaisu on sekin, ettei tehdä mitään.

@Sistis antoi kaksi vaihtoehtoa: Nato jäsenyyden hakeminen tai Venäjän etupiiriin alistuminen
Mielestäni nuo ei ole juuri nyt verrannollisia. Neuvostoliitto/Venäjä ei hyökännyt Suomeen 70v ennen tätä päivää, niin mikä vahvistaa sen, että se hyökkäisi tänne huomenna? Venäjä saa parasta aikaa sen verran tukevasti turpaansa, että hyökkäilyhalut lähtee vuosiksi. Se taas tarkoittaa sitä, että Putinin valtakausi alkaa olla taputeltu. Jos ei tapahdu venäläistä vahinkoa, niin luonto hoitaa. Tilalle voi tulla vielä hullumpi, mutta siihen en oikein usko. Talouspakotteilla tehdään kaikille Venäläisille selväksi, että leikitäänkö lännen kanssa kiltisti vai ei.

Eikö tuo kontekstista erottelu ole juuri sitä rusinanpoimimista?

Haluan että Suomeen uskalletaan investoida jatkossakin, täällä on kansainvälistä liiketoimintaa ja lähtökohtaisesti globaali meininki. Itse ajan saksalaisella autolla, olen töissä yhteispohjoismaisessa firmassa, käytän enimmäkseen amerikkalaisia viihdepalveluita ja käytän työkielenä englantia. Suomettumisen (=Venäjän nuolemisen) suuntaan meneminen tarkoittaisi melko vääjäämättä liikkumista väärään suuntaan enkä toivo sitä mitenkään.

Vaihtoehtona on pistää uskomattoman paljon paukkuja puolustukseen ja sitä myöten karsia muualta. Silloin myöskään ydinasesateenvarjoa ei ole, eikä suomi sellaista voi itse kehittää monestakaan syystä.

 

[Sistis]

Ei taida kuitenkaan olla ihan tuommoinen tilanne. Jos Suomi ei vaikkapa jostain syystä pääsisikään NATOon, niin ei tilanne siltikään noin olisi. Aina on jotakin tehtävissä. Pahimpina vaaran vuosinakin Kekkonen lähetti salaa PVn komentajan avaamaan yhteydet USA:n. Siis jotain kyynärpäitä voi aina käyttää. Eikä liikkumavaramme varmasti koskaan enään sellaiseksi kutistu. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti kaiken pitkälle tulevaisuuteen.

Tosin tuskin mikään estää Suomen jäsenyyttä. Aikataulu korkeintaan elää.

Itse lähden tässä pohdinnasta liikkeelle nimenomaan siitä, että miten Venäjä on kehittynyt viime vuosina. Ja tarkastelen myös sitä, onko kehityksessä ollut havaittavissa mitään muutoksia. Sen jälkeen otan tarkasteluun Venäjän historiallisen toiminnan, ja vertailen nykyhetkeä ja arvioitua kehitystä siihen. Näiden pohjalta olen edelleen kallistunut siihen, että Venäjä on aidosti uhka meille. Se haluaa meidät etupiiriinsä, kuten se on käytännössä aina halunnut - ihan lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta. Ja nämä poikkeamat ovat tulleet tilanteissa, joissa se on joutunut omien sisäisten tai ulkoisten haasteidensa vuoksi keskittymään muualle, ja Suomen suunnan rauhoittaminen on ollut sen etujen mukaista. Silloinkin se on pyrkinyt palauttamaan tilanteen aina myöhemmin ennalleen - siis ottamaan Suomen "syvemmälle taskuunsa".

Ja kun nyt tarkastellaan esimerkiksi Suomea kohtaan lisääntynyttä mustamaalauskampanjaa, niin on aivan selviö, mihin pyritään. Kansa on saatava näkemään Suomi vihollisena, sillä sitten jos Suomea kohtaan "joudutaan" jossain kohdassa aloittamaan erikoisoperaatio, kansan reaktio ei olisi niin tuomitseva.

Kehityssuunta on aidosti vaarallinen. Jos jäisimme NATO:n ulkopuolelle, meidän tilanteemme olisi samanlainen kuin Ukrainan. Suoraa sotilaallista apua ei tulisi. Sotilaallista tukea kyllä voisi tulla, hieman samalla tapaa kuin Ukrainaan. Mutta muuten joutuisimme pärjäämään omillamme. Toki pärjäämme jonkin aikaa, mutta se, miten vahvasti Venäjä kykenisi käyttämään voimiaan meitä vastaan riippuu täysin siitä, miten se on saanut nuoltua Ukrainasta tulleet haavansa, ja miten sillä on muita erikoisoperaatioita käynnissä,

Kyllä. NATO:on kannattaa mennä nyt, sillä on ihan mahdollista, että NATO ei ole enää muutaman vuoden kuluttua riittävän myöntyväinen uusille jäsenille. Ja Venäjä voi olla onnistunut nuolemaan haavansa. Silloin suurvallan uskottavuuden palautus vaatii uusia alueita ja voitokkaita sotia.

Hmmm...
Aika omituinen vastakkainasettelu.
Jos minun ei annetta valita, niin paskaakos siinä sitten. Ja niinä tilanteessahan itseasiassa nyt ollaan. Natoon pyritään, eikä multa kysytä.

Mä en oikein ymmärrä tätä näkökulmaa, että vastakkain on nyt Nato-jäsenyyden hakeminen tai Venäjän alusmaaksi jääminen. Kyllä tossa ainakin yksi sota pitäis järjen mukaan sotia välissä. Ja se ei taas ole oikein ajankohtainen nyt, kun venäläisten pelivehkeet on jumissa muualla. Suomi on väkiköyhä harvaan asuttu maa, mikä vaikeuttaa puolustamista huomattavasti, mutten usko tätä maata tappelematta Venäjälle luovutettavan. Siksi pidän hyvin omituisena näkökulmaa, etä vaihtoehdot juuri nyt on Nato tai Venäjän etupiiriin jääminen.
Onko Suomi nyt Venäjän etupiirissä? Mielestäni ei. Rajanaapuri kyllä, mutta sitä asiaa ei edes mahtava Nato-liittolaisuus muuksi muuta.

Tuossa yllä jo vastasin pitkälti tähän. Suomi ei ole tällä hetkellä Venäjän etupiirissä, mutta Venäjällä on ihan ääneen mainitut intressit tuon palauttamiseen. Dugin, joka on Putinin pääideologi, on avoimesti esitellyt näkemyksiää tulevaisuuden Euraasiasta, ja siinä Suomi on joko suoraan osa Venäjää tai ainakin voimakkaasti tämän etupiirissä. Kenraali Nikolai Makarov esitteli jo kymmenen vuotta sitten kutsuttuna Helsingissä esitelmissään Suomen valtiojohdolle karttoja, joissa Suomi oli osa Venäjän etupiiriä.

Mitä tulee kuviteltuun sotaan, niin itse näen sen riskin pitkällä tähtäimellä selvästi suuremmaksi, jos emme ole NATO:ssa. Jos olemme, Venäjän into hyökätä tänne on huomattavasti pienempi. Jos se hyökkäisi, se tapahtuisi osana suurempaa konfliktia NATO:N ja Venäjän välillä, ja silloin Venäjällä ei ole resursseja hyökätä tänne koko kalustollaan. Jos emme ole NATO:ssa, Venäjä voi tähän konfliktiin varautuakseen hyökätä Suomeen saadakseen Pietarin suojaksi Suomenlahden pohjoisrannikon ja Ahvenanmaan. Samanlaiset syyt johtivat aikoinaan talvisotaan, ja verukkeena oli silloinkin Leningradin turvallisuus. Nyt Ukrainassa Venäjä käyttää ihan samoja perusteluita kuin aikoinaan hyökätessään Puolaan 1939. Siksi minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta sitä, etteikö se käyttäisi samoja selityksiä myös mahdollisessa hyökkäyksessä Suomeen.

Minä haluaisin uskoa myös itse siihen, että omilla valinnoillamme pystymme pysymään ulkona eurooppalaisista konflikteista. Valitettavasti tuolla Kremlissä on sen verran ikävää porukkaa, että he saattavat tehdä päätöksen, että Suomi ei pysy ulkona näistä. Silloin meiltä ei kysytä. Ei meiltä kysytty myöskään vuonna 1939.

Venäjän kansa on tärkeintä se, että tosiasiat tunnustetaan. Tosiasia on se, että tuo maa on vanhoillinen ja sillä on voimakas alemmuuskompleksi. Jos se on joskus hallinnut toista maata tai aluetta, niin sen on saatava tämä oikeus itselleen uudestaan. Se, että tämä oikeus on siltä lähtenyt, johtuu sen mielestä ainoastaan siitä, että ulkovallat ovat törkeästi jossain kohtaa käyttäneet hyväksi sen hetkellistä heikkoutta. Tämä sama viesti on kuulunut vuosien ajan, ja mikään merkki ei viittaa siihen, että tilanne olisi muuttumassa tuon osalta.

 

[/dev/null]

Eipä tuossa näytä olevan mitään ihmeellsitä, valtiojohdon priiffaamana reissuun.

Linkki: https://www.facebook.com/100044392240747/posts/560369498786120/?d=n

Vasemmisto on tästä tietenkin pill#illut. Vasemmisto ymmärtää demokratiaa vain jos siitä on heille hyötyä.

USA:n vahvat demokraattiset perinteet. He haluavat kuulla myös oppositiota. Hieno maa.

 

[Mojo]

En ole läheskään kaikesta Tervon kanssa samaa mieltä, mutta tässä hän osuu aivan nappiin.

Linkki: https://twitter.com/JariTervo1/status/1515932044357951489

 

[Näkkäri]

Tähän ketjuun saisi parin viikon välein muistuttaa siitä, että venäjä ei voi estää Suomen Nato-jäsenyyttä hyökkäämällä tänne. Ei ainakaan enää siinä vaiheessa, kun hakemus on lähtenyt. @Lätty-ylämummo oli ainakin tämän asian unohtanut tai jättää muuten vaan huomioimatta.

Suomessa on käsittääkseni tälläkin hetkellä isojen Nato-maiden sotakalustoa harjoituksissa ja tämä osaltaan toki tekee myös sen, että mikäli naapuri päättäisi suorittaa sotatoimia tänne, niin nuo maat olisivat saman tien konfliktin osallisia.

Lisäksi on auringonvarmaa, että Suomen valtiojohto on varmistanut Suomen hyväksymisen Nato- jäseneksi, mikäli hakemus lähtee. Sellaista tilannetta ei voi tulla, että Suomi hakisi, mutta ei pääsisi Naton jäseneksi.

 

[bebeto]

Vasemmisto on tästä tietenkin pill#illut. Vasemmisto ymmärtää demokratiaa vain jos siitä on heille hyötyä.

USA:n vahvat demokraattiset perinteet. He haluavat kuulla myös oppositiota. Hieno maa.

Vasemmisto eli sosialidemokraatit ovat tähän maahan demokratian rakentaneet, USA:n demokratiasta on vain rippeet jäljellä. Oikeisto Orpon johdolla saa seurata vierestä kun Sanna Marin vie Suomen Natoon mikä on pelkästään hyvä asia.

 

[Mojo]

Oikeisto Orpon johdolla saa seurata vierestä kun Sanna Marin vie Suomen Natoon mikä on pelkästään hyvä asia.

Ei se Marin kyllä vie Suomea Natoon ilman oikeiston tukea. Kunhan Sanna saisi vaan käännytettyä ne oman puolueensa vastarannankiisket jäsenyyden puolelle, koska sieltä niitä löytyy huomattavasti enemmän.

 

[Näkkäri]

Oikeisto Orpon johdolla saa seurata vierestä kun Sanna Marin vie Suomen Natoon mikä on pelkästään hyvä asia.

Tälle olisi varmaan parempikin ketju. Pakko kuitenkin kysyä, että mikäli Kokoomus olisi hallituksessa ja Orpo pääministerinä, niin meinaatko ettei Kokoomus veisi Suomea Natoon Orpon johdolla?

 

[Alfred E Neuman]

Paljon saa vettä virrata Seinessä, että Le Pen pääsee presidentiksi.

Noin minäkin luulin. Nyt kun olen ranskalaisten kollegojen kanssa jutellut niin on pieni pelko alkanut hiipimään takaraivoon. Le Pen saattaa hyvinkin voittaa nämä vaalit. Porukka on todella pettynyttä Macronin toimintaan, joten saa Emmanuel tehdä ihan kunnolla töitä voittonsa eteen. Eikä sekään välttämättä riitä, moni Macronia viime vaaleissa äänestänyt äänestää nyt häntä vastaan, riippumatta kuka se toinen on. Tuo, ja tyhjää äänestävät on Macronin pahimmat haasteet. Ja jos Macron takki auki kisaan lähtee niin pataan tulee varmasti, ks 2016 vuoden pari vaalia.

Jos Le Pen vaalit voittaa, niin kyllä se minunkin mielestäni iso haaste Suomen Natojäsenyydelle on. Mutta ensi sunnuntain jälkeen olemme viisaampia.

 

[Hukkakaato]

Tällaisessa tilanteessa on aivan yhdentekevää kuka sen Suomen sinne Natoon ”vie”, kunhan lopputulos on se että sinne päästään. Olkoon vaikka SKP, aivan sama.

Tällaisena hetkenä pienen kansan pitää olla yhtenäinen ja vähäpätöisemmät sisäpoliittiset / puolueiden väliset kiistat pitää laittaa sivuraiteelle, kuten nyt onkin mielestäni tapahtunut.

Jos Orpolla ja Ruotsin kaverilla on kerran yhteyksiä USAan millä voivat edistää jotakin asiaa, mistä on sovittu valtiojohdon kanssa, niin hienoa. Tässä ei tasan ole kyse siitä että Orpo koittaa päästä jotenkin osalliseksi Nato-päätöksestä tai muuta tauhkaa, vaan siitä että puhalletaan yhteen hiileen ja edistetään yhteistä asiaa.

 

[/dev/null]

Vasemmisto eli sosialidemokraatit ovat tähän maahan demokratian rakentaneet, USA:n demokratiasta on vain rippeet jäljellä. Oikeisto Orpon johdolla saa seurata vierestä kun Sanna Marin vie Suomen Natoon mikä on pelkästään hyvä asia.

Sosiaalidemokraatit lykkäsivät Sannan johdolla höyryävän kasan housuihinsa edellisen gallupin jälkeen. Suunta vaihtui lennosta.

Isänmaan asialla olevat iloitsevat isänmaan kannalta hyvistä asioista riippumatta mistä ne tulee ja kuka tekee. Nuo tyypit joille on niin tärkeää kuka teki ja mitä ja kelle poliittiset pojot eivät ole isänmaan vaan omalla henkilökohtaisella asiallaan.

 

[BigRedCat]

Vasemmisto eli sosialidemokraatit ovat tähän maahan demokratian rakentaneet, USA:n demokratiasta on vain rippeet jäljellä. Oikeisto Orpon johdolla saa seurata vierestä kun Sanna Marin vie Suomen Natoon mikä on pelkästään hyvä asia.

Kannattaa kuitenkin Naton osalta tsekata Hesarin perjantaina julkaisema Natokantakartta. Oikeistossa kokoomus pelkkää sinistä, keskusta ja jopa persut sekä vihreät selkeän sinivoittoisia, kun taas demareissa lähinnä harmaata ja vasemmistoliitto punainen ”ei natolle” ollessa ylivoimaisen hallitseva kanta.

Marinille silti ehdottomasti pisteet omasta puolestaan. Lienee myös potkinut esimerkillään puolueensa muumioita Natoon päin.

 

[bebeto]

Sosiaalidemokraatit lykkäsivät Sannan johdolla höyryävän kasan housuihinsa edellisen gallupin jälkeen. Suunta vaihtui lennosta.

Isänmaan asialla olevat iloitsevat isänmaan kannalta hyvistä asioista riippumatta mistä ne tulee ja kuka tekee. Nuo tyypit joille on niin tärkeää kuka teki ja mitä ja kelle poliittiset pojot eivät ole isänmaan vaan omalla henkilökohtaisella asiallaan.

Suunta vaihtui Venäjän hyökättyä Ukrainaan mikä on aivan luonnollista. Poliittisia pisteitä tässä tuskin kukaan on keräilemässä kun puhutaan Suomen turvallisuudesta. Uskon että Orpo tai kuka tahansa oikeistopoliitikko olisi päätynyt samaan lopputulemaan mitä tulee Suomen turvallisuuteen. Suomi liittyy Natoon ja se on pelkästään hyvä asia, asia jolla ei tarvitse puoluepolitiikkaa tehdä.

 

[Lätty-ylämummo]

Itse lähden tässä pohdinnasta liikkeelle nimenomaan siitä, että miten Venäjä on kehittynyt viime vuosina. Ja tarkastelen myös sitä, onko kehityksessä ollut havaittavissa mitään muutoksia. Sen jälkeen otan tarkasteluun Venäjän historiallisen toiminnan, ja vertailen nykyhetkeä ja arvioitua kehitystä siihen. Näiden pohjalta olen edelleen kallistunut siihen, että Venäjä on aidosti uhka meille. Se haluaa meidät etupiiriinsä, kuten se on käytännössä aina halunnut - ihan lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta. Ja nämä poikkeamat ovat tulleet tilanteissa, joissa se on joutunut omien sisäisten tai ulkoisten haasteidensa vuoksi keskittymään muualle, ja Suomen suunnan rauhoittaminen on ollut sen etujen mukaista. Silloinkin se on pyrkinyt palauttamaan tilanteen aina myöhemmin ennalleen - siis ottamaan Suomen "syvemmälle taskuunsa".

Ja kun nyt tarkastellaan esimerkiksi Suomea kohtaan lisääntynyttä mustamaalauskampanjaa, niin on aivan selviö, mihin pyritään. Kansa on saatava näkemään Suomi vihollisena, sillä sitten jos Suomea kohtaan "joudutaan" jossain kohdassa aloittamaan erikoisoperaatio, kansan reaktio ei olisi niin tuomitseva.

Kehityssuunta on aidosti vaarallinen. Jos jäisimme NATO:n ulkopuolelle, meidän tilanteemme olisi samanlainen kuin Ukrainan. Suoraa sotilaallista apua ei tulisi. Sotilaallista tukea kyllä voisi tulla, hieman samalla tapaa kuin Ukrainaan. Mutta muuten joutuisimme pärjäämään omillamme. Toki pärjäämme jonkin aikaa, mutta se, miten vahvasti Venäjä kykenisi käyttämään voimiaan meitä vastaan riippuu täysin siitä, miten se on saanut nuoltua Ukrainasta tulleet haavansa, ja miten sillä on muita erikoisoperaatioita käynnissä,

Kyllä. NATO:on kannattaa mennä nyt, sillä on ihan mahdollista, että NATO ei ole enää muutaman vuoden kuluttua riittävän myöntyväinen uusille jäsenille. Ja Venäjä voi olla onnistunut nuolemaan haavansa. Silloin suurvallan uskottavuuden palautus vaatii uusia alueita ja voitokkaita sotia.



Tuossa yllä jo vastasin pitkälti tähän. Suomi ei ole tällä hetkellä Venäjän etupiirissä, mutta Venäjällä on ihan ääneen mainitut intressit tuon palauttamiseen. Dugin, joka on Putinin pääideologi, on avoimesti esitellyt näkemyksiää tulevaisuuden Euraasiasta, ja siinä Suomi on joko suoraan osa Venäjää tai ainakin voimakkaasti tämän etupiirissä. Kenraali Nikolai Makarov esitteli jo kymmenen vuotta sitten kutsuttuna Helsingissä esitelmissään Suomen valtiojohdolle karttoja, joissa Suomi oli osa Venäjän etupiiriä.

Mitä tulee kuviteltuun sotaan, niin itse näen sen riskin pitkällä tähtäimellä selvästi suuremmaksi, jos emme ole NATO:ssa. Jos olemme, Venäjän into hyökätä tänne on huomattavasti pienempi. Jos se hyökkäisi, se tapahtuisi osana suurempaa konfliktia NATO:N ja Venäjän välillä, ja silloin Venäjällä ei ole resursseja hyökätä tänne koko kalustollaan. Jos emme ole NATO:ssa, Venäjä voi tähän konfliktiin varautuakseen hyökätä Suomeen saadakseen Pietarin suojaksi Suomenlahden pohjoisrannikon ja Ahvenanmaan. Samanlaiset syyt johtivat aikoinaan talvisotaan, ja verukkeena oli silloinkin Leningradin turvallisuus. Nyt Ukrainassa Venäjä käyttää ihan samoja perusteluita kuin aikoinaan hyökätessään Puolaan 1939. Siksi minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta sitä, etteikö se käyttäisi samoja selityksiä myös mahdollisessa hyökkäyksessä Suomeen.

Minä haluaisin uskoa myös itse siihen, että omilla valinnoillamme pystymme pysymään ulkona eurooppalaisista konflikteista. Valitettavasti tuolla Kremlissä on sen verran ikävää porukkaa, että he saattavat tehdä päätöksen, että Suomi ei pysy ulkona näistä. Silloin meiltä ei kysytä. Ei meiltä kysytty myöskään vuonna 1939.

Venäjän kansa on tärkeintä se, että tosiasiat tunnustetaan. Tosiasia on se, että tuo maa on vanhoillinen ja sillä on voimakas alemmuuskompleksi. Jos se on joskus hallinnut toista maata tai aluetta, niin sen on saatava tämä oikeus itselleen uudestaan. Se, että tämä oikeus on siltä lähtenyt, johtuu sen mielestä ainoastaan siitä, että ulkovallat ovat törkeästi jossain kohtaa käyttäneet hyväksi sen hetkellistä heikkoutta. Tämä sama viesti on kuulunut vuosien ajan, ja mikään merkki ei viittaa siihen, että tilanne olisi muuttumassa tuon osalta.

Muisteltaisiinko Venäjää ennen Putinia? Koetko myös Jeltinin Venäjän euraasialaista maailman napaa palvovaksi valtioksi? Mä pitäisin edelleenkin hieman rakoa siinä, puhutaanko Putinin Venäjästä, vai Putinin jälkeisestä Venäjästä. Tuota jälkimmäistä hieman haittaa kristallipallon puute, mutta ennustukseni silti on, että se poikkeaa Putinin Venäjästä tavattoman paljon. Aika näyttää. Jeltsinin suurin moka oli Putinin nostaminen valtaan, mutta silloisessa tyhjiössä pienemmänkin miehen oli helppo erottua. Oleellista on, ettei Putin ole joutunut mittauttamaan kansansuosiotaan yksissäkään vapaissa demokraattisissa vaaleissa. Heikot valtarakenteet mahdollisti Putinin keskittämään vallan itselleen, minkä kaapattu Duuma siunasi. Mutta nykyinen ulkopolitiikka on puhtaasti Putinin/hänen lähipiirinsä paaluttama. Onko se kansan valitsema suunta - epäilen. Putin on vaaleilla valittu nykyiselle toimikaudelleen, mutta sitä taisi hieman auttaa uurnissa valmiiksi olleet äänet. Venäjällä on kokemusta ilman kansan mandaattia toimivista hallitsijoista ja päämiehistä, joita on poistettu tehtävistään milloin mitenkin. Mutta en usko mihinkään geeniperimään, jonka vuoksi Venäjä kansakuntana olisi sitoutunut 1913 rajoistaan kiinnipitämään. Kyllä tuo visio on yksin Putinin lähipiirilleen syöttämä pakkopulla.

Dugin on valtapiirin sisällä. Hänen vaikutustaan ei voi vähätellä yhtään. Mutta kun ei ole Venäläisen median kanssa missään tekemisissä, niin vaikea hahmottaa hänen vaikutusvaltaansa kansaan. Vertaan tilannetta hieman samaan, kuin tataarit tekisi Suomen valtion virallisesta linjasta johtopäätöksiä sen perusteella, mitä kansanedustajat Turtiainen, Tynkkynen tai Räsänen edustavat. Duginin painoarvo on varmasti suurempi, mutta millaista kannatusta hän nauttii? Poistuuko Putinin myötä? En tiedä.

En usko siihen, että Putinin jälkeen tulisi samasta muotista kotoisin oleva jatkaja. Viimeisimmät johtajat eivät ole olleet mikään looginen ketju valloittaja-ulkopolitiikan soihdun kantajia, enkä usko seuraavankaan olevan. Putin on yksinvaltias, enkä usko samaa virhettä tehtävän seuraavan kohdalla. En ole kuullut yhtään nimeä, joka olisi kasvamassa Putinin seuraajaksi?

Suomen maantieteelle emme voi yhtään mitään. Juuri nyt se on rasite, mutta kannattaisiko tehdä töitä sen eteen, että siitä hyödyttäisiin jotenkin? Suomi ei muuta mihinkään, muttei muuta Venäjäkään. Pitäisikö yrittää katsoa aikaa Putinin yli, ja miettiä onko seuraava Venäjä uhka vai mahdollisuus? Hyvin pieni opportunisti minussa kuvittelee muutamassa vuodessa tulevan ajan, jolloin Putinia ei näe edes taustapeilistä. Talospakotteet ovat purreet, jolloin uusi johto tarvitsee kipeästi reittejä länsimarkkinoille. Myytävää Venäjällä on. Olisiko silloin maantieteestä mahdollisesti kerrankin hyötyä? Kumman Suomen kanssa toimiminen tuntuisi silloin Venäläisistä luontevammalta, Nato- vai luomu-Suomen kanssa?

Olemme matkalla Nato-Suomeen. Jos Venäjällä koittaa jonkun moinen liennytyksen ja demokratin aika, niin siloin tuosta Nato-päätöksestä ei Venäjän suhteen juuri haittaa ole. Balkanin, Turkin, Kreikan kieppeillä voi syntyä rähinöitä, joihin joudumme valitsemaan puolemme tavalla tai toisella. Mutta entäpä, jos ennustuksesi toteutuukin, ja Venäjä päämiehestään riippumatta jatkaa 1913 politiikkaansa, ja pyrkii palauttamaan vanhat rajat? Alkaako rähinät silloin ensimmäisenä Suomesta, Balttiasta, Aasian liittoutumattomista maista? Jos piirtämäsi Venäjä saa jollain konstilla sotakalustonsa päivitettyä kunnolliseksi, niin uskoakseni ennemmin tai myöhemmin on edessä yhteenotto Naton kanssa. Se on ainut tapa pelastaa 'kunniansa', lunastamaan uhkauksensa, ja vaatia Natoa vastuuseen Ukrainaan toimittamastaan avusta. Tähän menee vähintään vuosikymmen, sillä kaluston päivittäminen vie aikaa ja rahaa. Kehitys nähdään lännessä sateliiteilla, ja siihen osataan varautua. Oleellista on kumminkin se, että mikä tatami valikoituu yhteenottopaikaksi? Onko se helpommin Nato-Suomi, Balttia, vai over sea-välikohtaus, jonka kautta pyritään johonkin?
Mun viisipenniseni menee siihen, että Putinin jälkeen valtaan nousee jonkin asteinen uudistaja. Venäjällä on luonnonvaroja niin valtavasti, että se saa niitä hyväksikäyttämällä alulle vähintään Kiinan mallin mukaisen sosialistisen kapitalismin. Itse uskon kumminkin siihen, että ne jotka elävät, näkevät joskus länsimaistuvan Venäjän.

 

[/dev/null]

Kannattaa kuitenkin Naton osalta tsekata Hesarin perjantaina julkaisema Natokantakartta. Oikeistossa kokoomus pelkkää sinistä, keskusta ja jopa persut sekä vihreät selkeän sinivoittoisia, kun taas demareissa lähinnä harmaata ja vasemmistoliitto punainen ”ei natolle” ollessa ylivoimaisen hallitseva kanta.

Sosiaalidemokraattien isänmaalliset voimat katsoo mikä kanta takaa jatkon eduskunnassa.

 

[Euro71]

En usko siihen, että Putinin jälkeen tulisi samasta muotista kotoisin oleva jatkaja. Viimeisimmät johtajat eivät ole olleet mikään looginen ketju valloittaja-ulkopolitiikan soihdun kantajia, enkä usko seuraavankaan olevan. Putin on yksinvaltias, enkä usko samaa virhettä tehtävän seuraavan kohdalla.

Jeltsin osoittaa, että Venäjän johtajan on oltava rapajuoppo ollakseen joviaali. Mutta asiaan: Jeltsinin aika oikeastaan korostaa sitä, kuinka vaikea tuohon naapurimaahan on saada sellaista johtoa, etteikö se olisi vaarallinen naapureilleen. Joten uskon, että Putinin jälkeen tulee samanlainen, vaikka välissä saattaisi olla jokin vodkanhuuruinen sekasorron hetki.

Suomen maantieteelle emme voi yhtään mitään. Juuri nyt se on rasite, mutta kannattaisiko tehdä töitä sen eteen, että siitä hyödyttäisiin jotenkin? Suomi ei muuta mihinkään, muttei muuta Venäjäkään. Pitäisikö yrittää katsoa aikaa Putinin yli, ja miettiä onko seuraava Venäjä uhka vai mahdollisuus?

Toivon mukaan mahdollisuus. Mutta se Venäjä joka olisi mahdollisuus, ei välittäisi Suomen EU- ja Nato-jäsenyydestä.

Hyvin pieni opportunisti minussa kuvittelee muutamassa vuodessa tulevan ajan, jolloin Putinia ei näe edes taustapeilistä. Talospakotteet ovat purreet, jolloin uusi johto tarvitsee kipeästi reittejä länsimarkkinoille. Myytävää Venäjällä on. Olisiko silloin maantieteestä mahdollisesti kerrankin hyötyä? Kumman Suomen kanssa toimiminen tuntuisi silloin Venäläisistä luontevammalta, Nato- vai luomu-Suomen kanssa?

Totta kai kauppa voi olla hyväksi, mutta nyt kun länsifirmat ovat polttaneet näppinsä, niin kestää todella kauan, että sinne aletaan rakentaa bisnestä. Sellainen Venäjä, jonka kanssa voisi käydä kauppaa, ei kerta kaikkiaan voi välittää Suomen EU- ja Nato-jäsenyydestä. Jos välittää, niin sitten se ei ole luotettava kauppakumppani.

Mutta entäpä, jos ennustuksesi toteutuukin, ja Venäjä päämiehestään riippumatta jatkaa 1913 politiikkaansa, ja pyrkii palauttamaan vanhat rajat? Alkaako rähinät silloin ensimmäisenä Suomesta, Balttiasta, Aasian liittoutumattomista maista? Jos piirtämäsi Venäjä saa jollain konstilla sotakalustonsa päivitettyä kunnolliseksi, niin uskoakseni ennemmin tai myöhemmin on edessä yhteenotto Naton kanssa. Se on ainut tapa pelastaa 'kunniansa', lunastamaan uhkauksensa, ja vaatia Natoa vastuuseen Ukrainaan toimittamastaan avusta. Tähän menee vähintään vuosikymmen, sillä kaluston päivittäminen vie aikaa ja rahaa. Kehitys nähdään lännessä sateliiteilla, ja siihen osataan varautua. Oleellista on kumminkin se, että mikä tatami valikoituu yhteenottopaikaksi? Onko se helpommin Nato-Suomi, Balttia, vai over sea-välikohtaus, jonka kautta pyritään johonkin?

Tähän Suomen pitää juurkin varautua, samoin kuin Baltian. Se on varmaa, että tuossa skenaariossasi liittoutumaton Suomi olisi aivan liian houkutteleva kohde lähteä hakemaan revanssia.

Mun viisipenniseni menee siihen, että Putinin jälkeen valtaan nousee jonkin asteinen uudistaja. Venäjällä on luonnonvaroja niin valtavasti, että se saa niitä hyväksikäyttämällä alulle vähintään Kiinan mallin mukaisen sosialistisen kapitalismin. Itse uskon kumminkin siihen, että ne jotka elävät, näkevät joskus länsimaistuvan Venäjän.

Suuret luonnonvarat eivät ole tähän saakka juuri korreloineet hyvinvointiyhteiskunnan kanssa.

 

[Mojo]

Ohisalo muutti kantaansa ja sanoo nyt kyllä jäsenyydelle.

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kertoo kannattavansa nyt Nato-jäsenyyttä – näin hän perusteli MTV:lle kantansa muuttumista

Ohisalo sanoo MTV Uutisten haastattelussa vaihtaneensa kantaansa ennen kaikkea siksi, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut sekä Suomen että Euroopan turvallisuusympäristön aivan täysin.

www.mtvuutiset.fi

 

[Wawesaka]

Noin minäkin luulin. Nyt kun olen ranskalaisten kollegojen kanssa jutellut niin on pieni pelko alkanut hiipimään takaraivoon. Le Pen saattaa hyvinkin voittaa nämä vaalit. Porukka on todella pettynyttä Macronin toimintaan, joten saa Emmanuel tehdä ihan kunnolla töitä voittonsa eteen. Eikä sekään välttämättä riitä, moni Macronia viime vaaleissa äänestänyt äänestää nyt häntä vastaan, riippumatta kuka se toinen on. Tuo, ja tyhjää äänestävät on Macronin pahimmat haasteet. Ja jos Macron takki auki kisaan lähtee niin pataan tulee varmasti, ks 2016 vuoden pari vaalia.

Jos Le Pen vaalit voittaa, niin kyllä se minunkin mielestäni iso haaste Suomen Natojäsenyydelle on. Mutta ensi sunnuntain jälkeen olemme viisaampia.

Niin, tätähän itsekin tänään jo kyselin. Voiko olla niin, että ensi maanantaina Suomen NATO-jäsenyys on käytännössä kuopattu? Kuitenkin yllättävän tasaiselta näyttää vaalitulos tällä hetkellä...

 

[Sistis]

Muisteltaisiinko Venäjää ennen Putinia? Koetko myös Jeltinin Venäjän euraasialaista maailman napaa palvovaksi valtioksi? Mä pitäisin edelleenkin hieman rakoa siinä, puhutaanko Putinin Venäjästä, vai Putinin jälkeisestä Venäjästä.

Muistellaan vaan Jeltsinin aikaa.

Jeltsinin aikakausi oli varsin kaoottinen - eikä mikään ihme, sillä mies peri romahdustilassa olleen jättiläisvaltion, jota piti yrittää uudistaa. Uudistukset tietysti olivat suuria ja yhteiskunta ajautui niiden vuoksi vielä suurempaan kaaokseen. Uudistukset eivät alkaneet tehota heti, mutta niiden hyvät puolet alkoivat tulla esiin suunnilleen siinä vaiheessa, kun Putin tuli valtaan.

Olen siinä käsityksessä, että Jeltsinin aikakautta ei tällä hetkellä muistella Venäjällä erityisen hyvällä. Tämä vuonna 2018 päivätty artikkeli antaa ymmärtää, että riippumaton tutkimusinstituutti Levada olisi mitannut vain 14% venäläisistä suhtautuvan Jeltsiniin ja tämän valtakauteen positiivisesti.

There's a museum in Russia honoring Boris Yeltsin. Team Putin doesn't like it

Visitors to the Boris Yeltsin Museum start their tour with a small mockup of the hall where, on Oct. 21, 1987, the president of what was then the Russian Socialist Republic gave a shocking speech to the Central Committee of the Communist Party of the USSR.

www.latimes.com

Tästä tullaan heti siihen, että Venäjä kaipaa vahvaa ja autoritääristä johtajaa, kuten se on kaivannut läpi historian. Valitettavasti Jeltsinin kaltaiset demokraattiset johtajat (Gorbatshov oli mielestäni myös sellainen, joskin hän noudatti tätä Neuvostoliiton kontekstissa) eivät ole olleet erityisen suosittuja, koska demokratia ja liberaalit olot eivät jostain syystä tunnu toimivan Venäjällä. Valtiolla on ollut läpi historian vahva ote kansalaisista, ja jos vapautta hetkeksi saadaan, suuri osa ihmisistä ei jostain syystä tunnu osaavan elää sen kanssa, mikä on aina johtanut kaaokseen ja huonompiin aikoihin (yksittäisen kansalaisen näkökulmasta).

Tästä syystä en laske kovinkaan korkeaa todennäköisyyttä sille, että Putinin porukan jälkeen valtaan tulisi Jeltsinin kaltainen demokraattinen uudistaja, joka toisi kansalaisille aidon vapauden ja johdattaisi maan yhteistyökykyiseksi toimijaksi kansainvälisillä pelikentillä.

Ja jos tällainen johtaja sattuisikin maahan tulemaan, ja saisi hommat toimimaan, niin silloin tämä tuskin välittäisi siitäkään, että Suomi olisi NATO:ssa.

 

[Jules W.]

En usko siihen, että Putinin jälkeen tulisi samasta muotista kotoisin oleva jatkaja. Viimeisimmät johtajat eivät ole olleet mikään looginen ketju valloittaja-ulkopolitiikan soihdun kantajia, enkä usko seuraavankaan olevan. Putin on yksinvaltias, enkä usko samaa virhettä tehtävän seuraavan kohdalla. En ole kuullut yhtään nimeä, joka olisi kasvamassa Putinin seuraajaksi?

Suomen maantieteelle emme voi yhtään mitään. Juuri nyt se on rasite, mutta kannattaisiko tehdä töitä sen eteen, että siitä hyödyttäisiin jotenkin? Suomi ei muuta mihinkään, muttei muuta Venäjäkään. Pitäisikö yrittää katsoa aikaa Putinin yli, ja miettiä onko seuraava Venäjä uhka vai mahdollisuus? Hyvin pieni opportunisti minussa kuvittelee muutamassa vuodessa tulevan ajan, jolloin Putinia ei näe edes taustapeilistä. Talospakotteet ovat purreet, jolloin uusi johto tarvitsee kipeästi reittejä länsimarkkinoille. Myytävää Venäjällä on. Olisiko silloin maantieteestä mahdollisesti kerrankin hyötyä? Kumman Suomen kanssa toimiminen tuntuisi silloin Venäläisistä luontevammalta, Nato- vai luomu-Suomen kanssa?

Pystyt näkemään tällaisia mukavia skenaarioita Venäjästä, mutta maalaat aika synkkiä kuvia Yhdysvalloista. Vaihda vielä omissa skenaarioissa tilanteet toisinpäin ja pohdiskele siitä näkökulmasta, että Venäjälle tulee se huono hallitsija ja Yhdysvaltoihin tämä haaveilemasi yhteistyön rakentaja. Haluaisitko silloin asua valtiossa joka kuuluu NATOn ja jolla on erittäin hyvät suhteet Yhdysvaltoihin, jonka kanssa käydä kauppaa ja rakentaa yhteistyötä.

Jos Venäjälle tulee tuo haaveilemasi hyvä Tsaari, niin eiköhän hänelle silloin käy kauppa myös Suomen kanssa, kun tällä rajalla ei ole mitään turvallisuusuhkaa. Huomiothan myös sen että Jeltsinin Venäjää yritettiin nimenomaan integroida länteen ja myös NATOn.