Mulla ei ole mitään sitä vastaan, jos maailma kehittyy parempaan suuntaan. Missä päin tahansa. Mutta jos pohditaan Naton riskejä ja valuvikoja, niin silloin on luonnotonta miettiä vain Naton hyviä puolia. Vaikka Nato toimisi kuin sveitsiläinen linkkariseinäkello, niin vierastan sitä, että USA:lla on niin iso vaikutusvalta EU:n sisällä puolustusliiton kautta. Tästä asiasta ei saa konvehtia kuin USA:n eroamalla Natosta, jolloin Nato taas menettää suurelta osin toimintakykynsä. Tässä Nato kysymyksessä on todella paljon tekijöitä, jotka ei ole ihan itsestäänselvyyksiä mitenkään päin.
Olet tuonut keskustelussa kriittisiä argumentteja Natosta, mikä on hyvä asia. Mutta koko keskustelussa kuitenkin unohtuu yksi asia, mikä on tällaisen päätöksenteon lähtökohta.
Voimme ennakoida tulevaisuutta, mutta emme voi ennustaa sitä.
Tästä lähtökohdasta joudumme analysoimaan asioita todennäköisyyksien pohjalta. Tämän analyysin kautta hahmottuu se, että melkein jokaisessa mahdollisessa maailmassa Nato-jäsenyys on Suomelle parempi vaihtoehto kuin liittoutumattomuus. Jossakin maailmassa vaihtoehdot ovat yhtä hyvät turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ja vain ani harvassa natojäsenyys on huonompi vaihtoehto.
Jos ajatellaan neutraalia tilannetta, niin esimerkiksi se, että Venäjän armeija menettää toimintakykynsä pitkäksi aikaa ja/tai Venäjällä tapahtuu aito vallanvaihto, jossa viimein demokraattiset voimat pääsevät valtaan on Suomelle neutraali tilanne. Silloin kuuluminen Natoon tai oleminen sen ulkopuolella ovat tasavertaiset vaihtoehdot. Venäjä ei valikoi kauppakumppaneitaan jäsenyyksien perusteella, vaan kauppasuhteet kehittyvät olemmepa sitten vain EU:ssa tai myös Natossa. Tässä tilanteessa myös EU:n "turvatakeet" riittäisivät pitkäksi aikaa. Neutraalissakin tilanteessa natojäsenyys varmistaisi sen, ettei Venäjän sisäinen kehitys merkitsisi mitään turvallisuudellemme.
Huonompaa tilannetta täytyy yrittää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Jos Venäjän ja Naton suhteen menevät syväjäähän ja Venäjä selviää kuivin jaloin Ukrainan sodasta ja Suomi liittyy Natoon, niin silloin on mahdollista, että Venäjä koittaa iskeä naapureihinsa aseellisesti. Tämä edellyttää putinistisen hallinnon jatkumista Venäjällä. Lisäksi se edellyttää, että Venäjä kokee olevansa täysin nurkkaan ahdettu ja että sen kohteena ovat nimenomaan Nato-maat. Venäjä siis väkisin aikaansaisi aseellisen konfliktin Naton kanssa. Suomikin joutuu joko suoraan sotaan tai puolustamaan Baltian maita.
Huonoimmassa skenaariossa liittoutumaton Suomi välttyisi sodalta, koska se ei puolusta Baltian maita. Lisäksi Venäjä hyökkää vain Nato-maihin. Tällaiseen skenaarioon uskova joutuu perustelemaan aika hyvin se, miksi Venäjä, joka tietää olevansa Natoa heikompi, hyökkäisi Nato-maita vastaan. Vähään aikaan tällainen mahdollisuus on hyvin pieni, koska Putinkin haluaa pitää kiinni vallastaan. Sisäistä painetta hyökkäykseen Venäjältä ei tule, kansa ei vaadi sotaa Natoa vastaan. Hallinto voi tietenkin propagoida asian puolesta, mutta se on eri asia.
Toinen mahdollisuus on se, että Suomi joutuu konfliktiin Naton kautta Venäjän kanssa siksi, että Venäjän ja Turkin välit menevät poikki, vaikkapa Syyrian vuoksi tms. Venäjä ei siis tarkoituksellisesti hyökkää Natomaihin, vaan se hyökkää Turkkiin, joka sitten taas vaatii artikla 5 käyttöönottoa. Suomi osallistuu sotaan lähettämällä erikoisjoukkoja. Konflikti eskaloituu ja pian kaikki Nato-maat hyökkäävät Venäjälle tai Venäjä hyökkää niihin. Venäjällä ei ole mahdollisuuksia tällaisessa sodassa, joten se tuskin ensimmäisenä Suomeen hyökkää. Suomikin pidättyy hyökkäämästä Venäjälle, vaikka tukeekin Naton toimia.
Pidemmällä aikavälillä voidaan hahmottaa erilaisia liittoumia, esimerkiksi Venäjän ja Kiinan, mutta tällöin Suomen mahdollisuudet selvitä paremmin ilman Nato-jäsenyyttä ovat hyvin teoreettisia. Kolmannesta maailmansodasta selviäminen ilman sotaa on aikamoista toiveajattelua. Venäjä ei jätä Suomea huomioitta, vaikka se olisikin liittoutumaton. Suomi olisi kuitenkin lännen leirissä, joten se olisi hyvin potentiaalinen hyökkäyskohde.
Melkein kaikissa vaihtoehdoissa Nato-jäsenyys merkitsee turvaa Suomelle. Joissakin vaihtoehdossa Suomi joutuu Norjan tavoin osallistumaan erilaisiin Nato-operaatioihin/ harjoituksiin. On Suomi nytkin moniin osallistunut jollakin panostuksella. Joissakin tilanteessa Venäjän uhka on kasvanut erittäin suureksi. Suomi on ottanut siksi Nato-joukkoja maahan ja näiden läsnäolo estää Venäjän aggression. Jossakin tilanteessa sota syttyy ja Suomi saa osansa, mutta Venäjä saa turpiinsa kunnolla.
On olemassa ydinsodan uhka. Venäjä voi jouduttuaan selätetyksi käyttää ydinaseitaan. Suomi voi myös joutua kohteeksi. Huomioitava kuitenkin on, ettei Suomi ole tällaisen sodan pääosassa. Ja Venäjä ei voi näitäkään aseitaan kovin kauan käyttää, koska se itsekin joutuu massiivisten iskujen kohteeksi. Tällaisessa sodassa lienee samantekevää, kuuluuko Natoon vai ei. Sodan vaikutukset tulevat paljon varsinaisia iskualueita laajemmaksi.
On edelleen em. rauhanskenaario, jossa taas Euroopassa eletään rauhassa seuraavat 50 vuotta. Tällöin Nato-jäsenyys on neutraali asia. Rahaa menee jäsenmaksuihin, mutta toisaalta puolustusmenot todennäköisesti laskevat. Tässäkään tilanteessa tuskin kukaan aikuinen on niin hölmö, että ehdottaa puolustusvoimien alasajoa. Nato-jäsenyys ei edes sallisi tätä.
On korostettava, että keskustelu koskee Suomen turvallisuutta, turvallisuuspolitiikkaa. USA:n sisäinen kehitys ei välttämättä vaikuta Suomen turvallisuuteen sitä eikä tätä. Vaikka USA:n lähtö Natosta olisikin suuri menetys, Suomen turvallisuus olisi siltikin parempi Natossa kuin sen ulkopuolella. Ja silloinhan moni USA:n vihaaja varmaan innostuisi Natostakin enemmän. USA:n ja Venäjän liitto ei nyt kovin todennäköiseltä vaikuta, eipä Trumpkaan nyt sentään ihan kaikkeen pysty.
Keskustelussa täytyy myös huomioida tuo "turvallisuuden lisääntyminen". Onko yksin turvallisempaa kuin valuvikoja sisältävässä Natossa on se keskeisin kysymys. Tähän asiaan mahdollisten maailmojen tarkastelu antaa merkittävää lisävalaistusta. Keskusteluun ei kannata sotkea muita poliittisia kuvioita, joilla ei ole turpovaikutusta. Meidän ei tarvitse pitää Natosta, voimme itse asiassa inhota sitä sydämemme pohjasta, demokraattisessa maassa niinkin voi tehdä. Jäsenvaltioista ei tarvitse myöskään pitää. Pitää vain keskittyä turpoon, niin Nato-jäsenyyskin alkaa näyttää selvemmältä.