Hesarin kun avasin aamulla, niin näyttää tuo informaatiovaikuttaminen olevan vauhdissa. Patomäen kolumni, aukeama NATOn haitoista, katugallupissa kovasti kielteisiä ja epäileviä.
Täällä aamukahvi tarjoili myös muutaman yskänkohtauksen aamun HS:n tarjoomaa tutkaillessa. Toki Suomi on vapaa maa ja meillä on sananvapaus, mikä on jo arvo itsessään. Asioista keskusteleminen on kuitenkin suotavaa, joten heitetään omakin lusikka soppaan.
Patomäen kolumni:
Toisaalta Venäjä on suhteessa länteen voimavaroiltaan pieni valtio, ja sen sotilaalliset kyvyt ovat rajallisia.
Melkoista uhriutumista havaittavissa. Venäjä on kuitenkin yksi harvoista (ellei ainoa) Euroopan valtio, joka on 2000-luvulla päätynyt useasti avoimeen hyökkäyssotaan heikompia naapurvaltioitaan vastaan, vähät välittänyt kansainvälisistä sopimuksista, syyllistynyt kansanmurhaan ja vakaviin sotarikoksiin.
Patomäen kolumni:
Toisaalta, jos pääongelmana on Venäjän ilmaisema turvallisuusdilemma, Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjälle samanlainen provokaatio kuin Ukrainan Nato-jäsenyys. Venäjällä muistellaan yhä Hitlerin Saksan – ja Suomen – hyökkäystä maahan vuonna 1941.
Vai olisiko tämä turvallisuusdilemma kuitenkin viime aikoina johtunut lähinnä Venäjän totalitarisoitumisesta, sotilasparaateilla mahtaillusta, varustelusta, retoriikasta ja avoimesta sodankäynnistä? Muistaakseni yksikään Nato-maa ei ole ollut kolkuttelemassa Belgorodin tai Pihkovan alueilla omilla erikoisoperaatioillaan? Taidokkaasti unohtui mainita myös Jatkosotaa edeltäneet tapahtumat.
Toistan aiemmin Venäjän nykytilanne-ketjussa toteamaani.
Mitä heikompi Venäjä on, sitä enemmän sen tulee johdatella kansaansa ulkoisilla uhilla. Vain tällä tavoin se kykenee uskottelemaan itselleen olevansa vahva.
Patomäen kolumni:
Venäjän päätös hyökätä perustui virhearvioon ja vinoutuneeseen informaatioon.
Tästä voin olla samaa mieltä. Vinoutuneisuus ja virhearviot ei tosin rajoitu pelkkään Ukrainan sotaan, vaan koskettavat kyllä laajemminkin ja yhteiskunnallisesti tätä hylkiövaltiota.
Patomäen kolumni:
Eikä olennaista ole se, mitä länsimaiden johtajat itse kertovat Naton aikomuksista, vaan se, miten aikomukset nähdään Venäjällä.
Tässä lauseessa tiivistyy suomettuneisuus 2020-luvun Suomessa. Sillä ei ole väliä, mitä Suomi itse haluaa ja näkee parhaakseen. Pitää aina ensisijaisesti huomioida, ettei Venäjä pääse suuttumaan.
Jokerina pakassa katugallupissa esille noussut mielipide
598. haastateltava katugallupissa, jonka N=10
Venäjä on historiallisesti ja kulttuurisesti lähellä Suomea. Suomi voisi luottaa Venäjään.
Kauan luultavasti kesti saada tällainen vastaus Helsingin keskustassa. Tämä lause aiheuttaa niin voimakkaan kognitiivisen dissonanssin itsessäni, etten pysty edes vasta-argumentoimaan.