Tämä on mielenkiintoinen asia ja huomaa keskustellessa eri ikäpolvien edustajien kanssa. Vielä 80-luvulla syntyneet nostavat helposti tuon Venäjän suhtautumisen nopeasti esille. Tätä nuoremmat taas tuntuvat sivuuttavan tämän helpommin ja suhtautuvan asiaan sinänsä neutraalimmin.Tuomiojasta huomaa, kuinka vaikea hänen on tunnistaa oikein turvallisuusympäristömme muutokset ja niistä johtuvat uudenlaiset toimenpiteet. Eihän tässä enää pohdita, mitä Venäjä Suomen NATO-päätöksestä ajattelee vaan puhtaasti Suomen turvallisuutta ja roolia muuttuvassa Euroopassa ja maailmassa.
Yksi tai kaksi voimakkaasti vastaan ulostuloa oli hyökkäyksen alkuvaiheessa. Onko palkanmaksu loppunut, kun putki meni suteen?Paavo Lipponen paljasti Nato-kantansa Demokraatissa Paavo Lipponen paljasti Nato-kantansa Demokraatissa
Kaasu-Paavokin liputtaa Naton puolesta.
Naapurilla on noita sävyjä paljon enemmän. Kotimaisittain käsittäen en usko harmaaseen asti päädyttävän.Toivottavasti ei kuitenkaan olla vielä harmaassa vaiheessa, vaikka siihen kuuluvia elementtejä kieltämättä esiintyykin. Liitän henkilökohtaisesti "harmaan vaiheen" käsitteenä todella voimakkaasti konventionaaliseen sodankäyntiin ja sitä edeltävään vaiheeseen, jossa ollaan helkkarin lähellä liikekannallepanoa tai pannaan se jo toimeen osittain. Ehkäpä nyanssi ja pilkun nussimista, mutta toivotaan tämän jäävän informaatio- ja kybervaikuttamisen tasolla.
Hesarin kun avasin aamulla, niin näyttää tuo informaatiovaikuttaminen olevan vauhdissa. Patomäen kolumni, aukeama NATOn haitoista, katugallupissa kovasti kielteisiä ja epäileviä.
Lähinnä tuli "katukyselystä" mieleen, kuinka kauan ne on ollut Stadin kaduilla että ovat saaneet Natovastaisia nuoria miehiä kuvallaan juttuun? Ja muistivat mainita juuri intistä poispäässeitä.Oli kyllä aivan järkyttävää skeidaa tämä artikkeli. En ymmärrä miten HS voi vapaana mediana julkaista noin selkeää Kremlin äänitorvimateriaalia.
Ei ehkä kannata ihan kaikkia sieniä syödä, mitä metsästä löytyy.EI. ”Suomen ei missään nimessä pidä liittyä Natoon. Väkivaltaan ei saa vastata väkivallalla. Lapsillekin opetetaan, että pitää lähteä pois paikalta. Suomen pitäisi vaalia hyviä diplomaattisia suhteita Venäjään. Venäjä on historiallisesti ja kulttuurisesti lähellä Suomea. Suomi voisi luottaa Venäjään. Meillä on ollut hyvät suhteet aiemminkin. Suomi ja Ukraina eivät ole verrannollisia toisiinsa.”
Täällä aamukahvi tarjoili myös muutaman yskänkohtauksen aamun HS:n tarjoomaa tutkaillessa. Toki Suomi on vapaa maa ja meillä on sananvapaus, mikä on jo arvo itsessään. Asioista keskusteleminen on kuitenkin suotavaa, joten heitetään omakin lusikka soppaan.Hesarin kun avasin aamulla, niin näyttää tuo informaatiovaikuttaminen olevan vauhdissa. Patomäen kolumni, aukeama NATOn haitoista, katugallupissa kovasti kielteisiä ja epäileviä.
Melkoista uhriutumista havaittavissa. Venäjä on kuitenkin yksi harvoista (ellei ainoa) Euroopan valtio, joka on 2000-luvulla päätynyt useasti avoimeen hyökkäyssotaan heikompia naapurvaltioitaan vastaan, vähät välittänyt kansainvälisistä sopimuksista, syyllistynyt kansanmurhaan ja vakaviin sotarikoksiin.Patomäen kolumni:
Toisaalta Venäjä on suhteessa länteen voimavaroiltaan pieni valtio, ja sen sotilaalliset kyvyt ovat rajallisia.
Vai olisiko tämä turvallisuusdilemma kuitenkin viime aikoina johtunut lähinnä Venäjän totalitarisoitumisesta, sotilasparaateilla mahtaillusta, varustelusta, retoriikasta ja avoimesta sodankäynnistä? Muistaakseni yksikään Nato-maa ei ole ollut kolkuttelemassa Belgorodin tai Pihkovan alueilla omilla erikoisoperaatioillaan? Taidokkaasti unohtui mainita myös Jatkosotaa edeltäneet tapahtumat.Patomäen kolumni:
Toisaalta, jos pääongelmana on Venäjän ilmaisema turvallisuusdilemma, Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjälle samanlainen provokaatio kuin Ukrainan Nato-jäsenyys. Venäjällä muistellaan yhä Hitlerin Saksan – ja Suomen – hyökkäystä maahan vuonna 1941.
Tästä voin olla samaa mieltä. Vinoutuneisuus ja virhearviot ei tosin rajoitu pelkkään Ukrainan sotaan, vaan koskettavat kyllä laajemminkin ja yhteiskunnallisesti tätä hylkiövaltiota.Patomäen kolumni:
Venäjän päätös hyökätä perustui virhearvioon ja vinoutuneeseen informaatioon.
Tässä lauseessa tiivistyy suomettuneisuus 2020-luvun Suomessa. Sillä ei ole väliä, mitä Suomi itse haluaa ja näkee parhaakseen. Pitää aina ensisijaisesti huomioida, ettei Venäjä pääse suuttumaan.Patomäen kolumni:
Eikä olennaista ole se, mitä länsimaiden johtajat itse kertovat Naton aikomuksista, vaan se, miten aikomukset nähdään Venäjällä.
Kauan luultavasti kesti saada tällainen vastaus Helsingin keskustassa. Tämä lause aiheuttaa niin voimakkaan kognitiivisen dissonanssin itsessäni, etten pysty edes vasta-argumentoimaan.598. haastateltava katugallupissa, jonka N=10
Venäjä on historiallisesti ja kulttuurisesti lähellä Suomea. Suomi voisi luottaa Venäjään.
Jokerina pakassa katugallupissa esille noussut mielipide
Suomessa on jotenkin oireellista, että tällaiset tieteen lahkolaiset löytävät tiensä helposti professoriksi saakka. Onko sairaus sitten suomettuminen vai mikä, sitä voi kukin miettiä, mutta jossain sivistyneessä länsimaassa, jossa jokaiselle lukeneelle kommarille ei tarvitse löytyä vihreää oksaa yliopistosta, patomäkien ja kangaspurojen urakehitys olisi ollut toinen.
YLE ja muut mediat ovat mielestäni sinisilmäisyyttään syypäitä siihen, että Patomäki päästetään julkisuuteen jonkinlaisena Kremlin äänitorvena. Jos halutaan luoda ajankohtaisohjelmien perinteeseen istuvia asetelmia, joissa eri näkökantoja edustavat tahot ovat paikalla, niin mikäpä olisi yksinkertaisempaa kuin raahata Studioon joku Kangaspuro tai Patomäki, jotka ovat paitsi asenteensa muinoin lukinneita NATO- ja länsivastustajia, niin myös laitavasemmistolaisia ja käytännössä kommunisteja. Mielestäni akateemistenkaan piirien sisällä kommunistit eivät edusta niin laajaa näkemyskenttää, valtavirta-ajattelusta puhumattakaan, että ääriajatteluun taipuvaisten kommunistien kyörääminen tv-studioihin olisi kerta toisensa jälkeen perusteltua. Näin etenkin nykyisessä huomattavan herkässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa etenkin isojen medioiden pitäisi ymmärtää tuntea vastuunsa.