Näinkin, mutta on tässä tietysti muutakin. Voisi ajatella, että esimerkiksi kyseinen kansanedustaja on liittynyt Vasemmistoliittoon sen aktiivisesti ajamien asioiden takia. Nato-kysymys ei ole ollut pinnalla, vaan kanta on muodostettu puolueessa jo aika päiviä sitten eikä siihen ole tarvinnut koskea. Vasemmistoliitolle Nato on ideologinen kysymys, monelle muulle puolueelle se on ollut enemmän kauppa- ja/tai ulkopoliittinen kysymys: siis että toisessa vaakakupissa painaa Nato, toisessa kauppa- ja diplomatiasuhteet Venäjään.
Muuttuvissa tilanteissa yksi jos toinenkin joutuu tarkastelemaan kantaansa aiemmin itsestäänselvänä pitämiin asioihin, joihin ei ole aiemmin tarvinnut juuri perehtyä. Noihin asioihin kanta on muodostettu toisenlaisessa ympäristössä, perusteilla jotka ovat voineet muuttua. Tällaisia asioita on ihan pilvin pimein.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti minullakin oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökantojen uudelleen tarkastamista. Sen pohjalta totesin, että pysyn edelleen myönteisessä Nato-kannassa.
En siis suoranaisesti kritisoisi, jos politiikolla on puolueohjelmasta "perittyjä" kantoja, joiden omakohtaiseen tarkastelemiseen ei ole ollut aihetta. Perehtymistä vaativia asioita on niin paljon muitakin. Pidän oikein hyvänä sitä, että jos tällaiseen tarkasteluun tulee tarvetta, se tehdään eikä pitäydytä vanhassa _vain_ ideologisista syistä. Eli oma kritiikkini kohdistuu edelleenkin siihen, että Nato-keskustelu on Suomessa kategorisesti torpattu sen 30 vuotta.