Olen katsonut nyt 29 vuotta kuinka on ollut aikaa reagoida, mitään ei tapahtunut ennenkuin nyt kun on ihan huutava tarve ja olemme myöhässä. Eikä olla päästy edes kunnolla alkuun nytkään, kaikki voi mennä pieleenkin.
Ymmärrän kyllä hyvin myös tämän näkemyksen.
Ollaan samaa mieltä myös siitä, että tämä Nato-keskustelu olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun havahduttiin Venäjän systemaattiseen muiden maiden asioihin sekaantumiseen, organisoituun hybridivaikuttamiseen ja kaikenlaisen eripuran luomiseen. Tosin hankala asia poliitikoillekin, kun kansalaisten enemmistö kuitenkin vastusti ajatusta Natoon liittymisestä.
Otin viestisi vain esimerkkinä, että mielipiteet voi muuttua nopeastikin. Ehket sinä, mutta joillekin voi riittää jo hieman pidempi hiljainen tilanne johon tottuu, ja alkaa tuntua mitä suotta liittyä mihinkään.
Mutta nythän ne mielipiteet ovat vasta nopeasti muuttuneetkin... Esimerkiksi tämän päivän Helsingin Sanomissa moni ison roolin poliitikko kertoo kääntyneensä jäsenyyden kannattajiksi (osa jopa välittömän jäsenyyden) yhdessä yössä.
Kyllä mä varmaan muuttaisin mielipiteeni, jos yht'äkkiä naapurissa alkaisi joku uusi Jeltsinin kymmenvuotinen kausi. Tämä ei nyt vaan ole mitenkään realistinen ajatus, joten edelleen:
Suomi Natoon täysjäseneksi heti vaan kun mahdollista (toki poliitikot varmaan ovat fiksumpia ajoituksen suhteen, mutta prosessi käyntiin joka tapauksessa vaikka sitten piilossa).
Toisaalta taas uskon, että poliitikot ovat myös rationaalisempia, eivätkä tee päätöksiä Ukrainan tilanteen johdosta yhtä impulsiivisesti kuin me, jotka olemme viikon sisään kääntäneet takkimme totaalisesti. Jos kansalaisten enemmistö kannattaa Natoon liittymistä vain hetkellisesti ja palaakin sitten myöhemmin empimään asiaa, niin onko liittyminen sitten tehty hetkellisellä ja väärällä kansan mandaatilla?
Mun mielestä tämä on sellainen asia, mistä ei voi olla mustavalkoisesti oikeassa tai väärässä.[/quote][/QUOTE]