Suomalaiset Olympialaisissa

[Vellihousu]

Jotenkin tuntuu, että sellaiset jotka ovat joskus kilpailleet edes kansallisen tason huipulla, ymmärtävät ne satsaukset mitä pelkästään olympialaisiin pääsyyn vaaditaan. Saati siellä menestymiseen. Ehkäpä myös ymmärtävät sen kuinka kovaa kilpailu on tuolla tasolla ja kuinka epäonnistumisen ja onnistumisen ero saattaa olla välillä hyvinkin pienestä kiinni.

En ole kilpaillut edes kansallisella huipulla, mutta päättäjäisiä katsellessa mietin että siellä ne tuhannet kisaturistit bailaavat ja hauskaa on. Eli eiköhän olympialaisilla kaikista urheilukilpailuista ole eniten niitä muitakin arvoja kuin välitön tuloksen tuottaminen. Kyllä minusta voi ihan hyvällä syyllä puhua osallistumisen riemusta, varsinkaan kun osallistuminen ei monellekaan ole mikään ilmoitusasia vaan palkinto vuosien työstä.

Tietenkin jokaisen lajin ja urheilijan kohdalla pitää käydä kriittistä keskustelua kisareissun onnistumisesta ja siitä satsataanko Rioon vai ei ja miten satsataan, jos satsataan. Silti minusta olisi äärimmäisen noloa jos Suomesta lähetettäsiin seuraaviin skaboihin 20 hengen joukkue kuin jostakin Karibian saarivaltiosta. Se olisi myös keskisormen näyttö kaikelle sille urheilutyölle jota Suomessa päivittäin tehdään. Huippua ei ole olemassa ilman juurta ja keskikohtaa.

 

[Raibe]

Taisi mennä pojulta pointtini ohi oikein heittämällä? First, urheilijoille itselleen on aivan paskanlysti jonkun yksittäisen katsojan, penkkiurheilijan tai fanin arvostelu. Toiseksi.. minua, katsojana hävettää sellainen mentaliteetti, jossa mistään mitään tietävä sohvanpäällinen lähtee arvostelemaan urheilijaa nimenomaan urheilijana, heti kun tämän suoritukset eivät tätä sohvanpäällistä miellytä syystä tai toisesta. Kolmanneksi, urheilijaan kohdistuvaa suoranaista halveksuntaa löytyy liian runsaasti ihan tätäkin ketjua läpi kahlaamalla. Jos ei sulla satu silmään niin ei muutakuin optikkoaikaa varaamaan.

Mielestäni pointti ei mennyt ohi lainkaan. Minähän juuri kysyin, että miksi ei saisi arvostella? Mitä hävettävää on arvostella urheilijan suoritusta, jos se ei tyydytä? Jos kaikki mitäänsanomattomuudet olisivat hiljaa, mistään ei yhtään missään puhuttaisiin mitään. Arvostelulle on hyvä löytyä argumentteja, jolloin siitä tulee kiintoisampaa ja relevantimpaa kuultavaa/luettavaa. Jotenkin tuntuu, että arvostelulle ollaan paljon herkempiä yksilölajien puolella. Joukkueiden suhteen sen logon tai lipun alle on helppo mennä piiloon, jotta arvostelun kohteeksi ei tarvitse joutua.

En ole koko ketjua lukenut, joten voipi olla että olet oikeassa. Koin vain aika vahvasti että viittasit mm. allekirjoittaneen teksteihin, kun viestisi pukkasi ulos aika keskelle tätä vääntöä juuri nyt.

 

[Vellihousu]

Mielestäni pointti ei mennyt ohi lainkaan. Minähän juuri kysyin, että miksi ei saisi arvostella? Mitä hävettävää on arvostella urheilijan suoritusta, jos se ei tyydytä?

Anteeksi nyt, mutta pointtihan meni juuri ohi, koska kyse ei ollut siitä ettei saisi arvostella vaan siitä arvosteluissa tulisi säilyttää joku suhteellisuus. Olympialaisiin ei lähetetä huonoja urheilijoita, jo mukaan pääseminen on monelle saavutus.

Muuten en halua puhua Jabben puolesta, mutta noin hänen kirjoituksensa tulkitsin ja olen siitä samaa mieltä.

 

[Hemingway]

"Selkeät alisuorittamiset eivät kuulu olympiatasolle. Kisojen jälkeen täytyy aloittaa lajiliittojen kanssa pohdinta siitä, miten valintajärjestelmää kehitetään. Pitää varmistaa, että jokaisella mukana olevalla urheilijalla on menestyspotentiaali", Niemi-Nikkola ennakoi."

Valintajärjestelmässä ei ole mitään kehittämistä. Mitä tuo Niemi-Nikkola hörisee? Jopa minä pystyn nimeämään ennen kisoja suomalaiset urheilijat, joilla on edellytykset mitaleille ja pistesijoille.

Niemi-Nikkolan porukoiden pitää vain päättää, millä filosofialla kisoihin lähdetään.

 

[J.Grönvall]

Aika monen Suomen olympiaedustajan ammatti ei tosin ole kovin julkinen.

Olipas taas vänkä one-liner.

Mutta en tosiaan tiedä, itselleni noi urheilijat ovat olleet lapsena ja nuorena sankareita ja sama fiilis jollain tasolla on jatkunut näihin päiviin asti, enkä täten kauhean helpolla lähde heitä "lyömään". Tietenkin tämä ajattelutapa voi hämärtää sitä kokonaiskuvan ymmärrystä.

Niin ne olivat minullekin, menestyvät urheilijat siis. Seppo Räty oli kova jätkä, Juha Laukkanen ei, Mika Myllylä oli kova jätkä mutta Jari Räsänen ei. Minä haluan kritisoida juuri siksi, että nykyään noita ei ole ja muutenkin ärsyttää se hymistely joka on ehtinyt pesiytyä urheiluun. Saa nähdä tuleeko nyt jo konkreettisia tekoja.

Nykyjärjestelmä ei toimi, joten se tulee räjäyttää palasiksi. Oma ehdotukseni on lähteä lahjakkuus ja kärki edellä. Mikään ei kuitenkaan tapahdu ilman rahaa ja jos liitot jäävät odottelemaan valtion avustuksia niin asia tuskin muuttuu minnekään.

...

Niin no onko maailman koripallossa 12-joukkoon sijoittuminen ynnä muut-sijoja? Ei ole. Ihan sama, vaikka ottaisivat pataan 190-10 jenkeiltä. Toki se suurelle yleisölle on taas sitä samaa, että mitä noikin tuolla tekevät.

Jarkkohan oli kisaturisti. Voitti jonkun minkälie-kaverin ja sitten tuli ympäri korvia Murraylta. Mutta eri kaaviolla olisi saattanut päästä jopa kolmannelle kierrokselle ja sekin olisi ollut jo monta kertaa kovempi juttu kuin suurimmalla osalla koko kisajoukkueesta. Riippuu mihin sitä vertaat. Kuka muu suomalainen voitti yksilölajeissa yhtäkään ottelua? Joku judoka ja taekwondoka?

Jarkko on maailmanluokan urheilija lajissa joka on yksi maailman kilpaillumpia. Ei minulla ole mitään ongelmaa hänen kisapaikkansa suhteen, vaikka mitali on utopiaa. Mutta niin se on miesten tenniksessä 95%:llä pelaajista.

Tennis ei myöskään koskaan ole ollut suomalainen menestyslaji, joten ne Jarkon suoritukset menevät senkin vuoksi ohi suurimmalta osalta. Ja onhan sitäkin taas saanut kuulla, että mitä se Jakke tuolla tekee kun ei koskaan voita mitään.

 

[Hemingway]

Poimin Hesarista kommentteja.

"Ei Suomelle menestystä sillä tule, että annetaan rahaa muutamalle huipulle. Ensin on rakennettava laaja pohja, jossa suomalaiset lapset ja nuoret osallistuvat ammattivalmentajien ohjauksella eri lajien harjoituksiin samassa määrin kuin em. maissa."

Kyllä. Ensin on rakennettava laadukas perusjoukko, josta voidaan edelleen valita parhaat ja panostaa heidän kehittämiseensä.

"On ihan turha tukea nykyisiä uimareitamme, koska heillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi lahjakkuutta menestyäkseen.

Todellinen satsaus on sitä, että luodaan systeemi, jossa todelliset lahjakkuudet poimitaan jo murrosikäisten joukosta ja luodaan heille täydelliset harjoitteluolosuhteet."

Uimareista voisi tukea nuorimpia, mutta jos menestystä ei ala kuulua, tukeminen voitaisiin lopettaa.

"Jos miettii väkilukuun suhteutettuna niin oliko suomen mitalimäärä kovin pieni. Esim Usa 1 mitali 2967803 ihmistä kohden. Suomella luku 1805539. Jos Yhdysvallat olisi menestynyt yhtähyvin väkilukuun suhteutettuna kuin Suomi niin Yhdysvaltojen olisi pitänyt ottaa 171 mitalia. Ei ottanut kuin 104. Pärjäsimme huomattavasti paremmin kuin Yhdysvallat."

Kaiken lisäksi USA otti paljon mitaleita uinnissa, jossa yksi uimari tai joukkue pystyy kahmimaan niitä runsaasti. USAn menestys oli loppujen lopuksi varsin heikkoa. Mitalien suuri määrä hämää. USA on ehdoton kisojen alisuorittaja.

"Kesäolympialaisissa valkoiset olivat ennen kovia, nykyään kesäolympialaisissa jylläävät mustat miehet. Urheilun huipulla vain alkaa olemaan sellainen tilanne, että valkoiset eivät enään pärjää."

Totta on, että juoksijoita ei kannata tukea. Juoksijoiden tukeminen voitaisiin lopettaa, koska heistä tuskin mitaleille on. Jonkinlaista pientä tukea voitaisiin antaa, jotta he sattuman kautta joskus pärjäisivät EM-tasolla. Maailman huipulle suomalaiset juoksijat tuskin enää nousevat, vaikka saisivat rajattomasti tukea.

"Onpa lapsellinen lausahdus Niemi-Nikkolalta. Helposti suoritus näyttää alisuorittamiselta, jos kisoihin valitaan urheilija, jonka paikka ei ainakaan vielä ole maailman parhaiden seurassa.

Syy ei ole urheilijan vaan heidän, jotka hänet ovat kisoihin valinneet. Jos valintalinja on ollut lepsu, niin Niemi-Nikkolalta riittää vilkaisu peiliin kertomaan syyn."

Täysin samaa mieltä. Mitä Niemi-Nikkola kuvitteli? Sitäkö, että urheilija ylittää tasonsa monella prosentilla? Niin ei huippu-urheilussa tapahdu. Kyläkisoissa kyllä.

"Ei suomalaisten kannata panostaa selkeisiin doping-lajeihin, joita erityisesti uinnissa ja yleisurheilussa on suurin osa. Mitalien kannalta panostus kannattaisi suunnata sellaisiin lajeihin, joita kehitysmaiden ihmisillä on liian kallista harrastaa, ja jotka ovat puhtaasti tekniikkalajeja."

Täysin samaa mieltä. Vastikään joku asiantuntija sanoi, että dopingin käyttö on entistä helpompaa. Todennäköisyys jäädä kiinni on pieni. Joko Suomen on perustettava doping-ohjelma tai luovuttava lajeista, joissa menestymiseen vaaditaan dopingia.

"En ymmärrä miksi suomalaiset huutavat jatkuvasti arvokisamenestyksen perään. Meillä ei selkeästi ole halua panostaa rahaa huippu-urheiluun riittävästi, joten menestyksen vaatiminen on täysin kohtuutonta.

Jotta menestystä voisi tulla, niin 15-vuotiaiden olisi saatava mahdollisuus harjoitella täysipäiväisesti ammattitaitoisten valmentajien ohjauksessa ja kyseisen tuen pitäisi jatkua 30-vuotiaaksi asti. Tuki ei saa tulla vasta paria vuotta ennen arvokisoja, silloin on jo aivan liian myöhäistä."

Juuri näin. Esimerkiksi Tuuli Petäjän menestykseen vaikuttivat hänen vanhempansa, joilla oli pistää rahaa pöytään. On myös hyväksyttävä se, että kaikista suurella rahalla tuetuista vain pienen pieni osa nousee huipulle.

"Kaikki vaan mukaan kisoihin, ketä sinne pääsevät, eli ovat tehneet vaadittavan tuloksen tai hannkineet Suomelle maapaikan. Eihän sellaisessa lajissa ole mitään kiinnostavaa, missä ei ole suomalaista mukana.

Virallisista mitali- ja pistesijatavotteista pitäisi ehdottomasti luopua. Jokaisella urheilijalla on tavoitteena pärjätä mahdollisimman hyvin ja se riittää."

Erittäin terve näkökulma. Mitä jos vain urheiltaisiin sen kummemmitta tavoitteitta. Ainahan laji kiinnostaa enemmän, jos siinä on suomalainen mukana.

 

[Johannes]

Jo etukäteen miesten tenniksen kaksinpelissä oli nähtävissä, että kolme välieräpaikkaa olympiakisassa vie Federer, Murray ja Djokovic, erittäin suurella todennäköisyydellä. Neljäs paikka oli tarjolla, kun Nadal sairastelujen takia jäi pois ja sen paikan täytti Del Potro. Jarkko sai toisella kierroksella vastaansa lopullisen kultamitalin voittajan, Andy Murrayn ja hävisi. Itse pidän Jarkko Niemistä lajissaan suunnilleen yhtä hyvänä urheilijana kuin Jarkko Kinnunen kävelyssä, Hanna-Mari Seppälä uinnissa v. 2012 tai Jukka Keskisalo estejuoksussa v. 2012, ehkä myös Ari Mannio Lontoon olympiakisoissa. Tenniksessä joudut kaksintaisteluun tulevaa olympiavoittajaa vastaan, monessa muussa lajissa et joudu. Siitä tulee iso ero menestysmahdollisuuteen mitaliin saakka. Tenniksessä ei ole edes keräilyeriä, kuten taek-won-do:ssa, jossa Mikkonen nousi pronssiotteluun uudestaan, vaikka hävisi jo toisen kierroksen ottelunsa. Tätäkään reittiä ei ollut tarjolla Jarkko Niemiselle pronssipeliin saakka tenniksessä. Jarkko Nieminen ansaitsi varmasti suomalaisena huippu-urheilijana paikan Lontoon joukkueeseen, vaikka en kiellä menestysmahdollisuuksien olemattomuutta jo etukäteen.

 

[#76]

Pohdiskelin urheilua viikonlopun fillarilenkeillä. Muistaakseni ennen Pekingin kisoja kerrottiin Kiinan analysoineen kaikki olympialajit ja etsineen lajeja, joissa mitalitaso on mahdollista saavuttaa vähimmällä yrityksellä. Lajeja, missä mitaleista käydään pienin kisa. Kiina pyrki kotikisoihin maksimoimaan mitalisaaliinsa. Muillakin mailla olisi tavallaan samanlaisen analyysin paikka, mikäli halutaan maksimoida olympiamenestys.

Moni penkkiurheilijakin pystyy poimimaan lajeja, missä ei ole realistista tavoitella menestystä vaikka rahaa olisi kuinka paljon käytössä. Onko sitten urheilujohdossa tahtoa ja uskallusta esim. päättää ettei mitään tukea anneta jollekin lajille tämän takia?

Yksi seikka on lahjakkuuksien löytäminen ja saaminen johonkin lajiin. Uimataito on Suomessa laajalle levinnyt, mutta harva nuori testataan kykyjen puolesta. Ymmärtääkseni kouluissakin leikataan uimahallikäyntejä rahan vähyyden takia. Toinen seikka tietysti on, että vaikka nuorista löydettäisiin ne potentiaaliset kyvyt, niin miten vapaassa yhteiskunnassa saat nämä kyvyt seuroihin ja osaavaan valmennukseen? Joissain yhteiskunnissa urheilustipendit on yksi tie kouluttautua, toisissa valtio voi pakottaa kansalaisensa toimimaan valtion halun mukaan. Suomessa kenenkään ei tarvitse urheilla ellei itse halua ja huipulle pääseminen vaatii paljon raakaa työtä, mikä ei useinkaan ole kovin hauskaa. Paljon kivempaa on vaikka höntsäillä kaveriporukassa. Aikoinaan omassa kaveriporukassa ollut yhtään kilpaurheilijaa pitkäkestoisesti vaan eri lajeja kokeiltiin tai sitten pelattiin keskenämme kun keli on hyvä ja voitiin pitää hauskaa. Ei tullut olympiaurheilijoita meistä, mutta kivaa oli.

 

[Toejoen Veikko]

Suomella oli aikas laajasti edustajia eri lajeissa, eivätkä kaikki onnistuneet, se on selvä. Silti on mielestäni hienompaa, että meiltä menee 50 urheilijaa 20 lajista tuomaan kolme mitskua kuin 10 urheilijaa kahdesta lajista samalla saaliilla.

Erittäin harva onnistui. Ja mitä sitten, vaikka esim. Åstrand olisi juossut uuden SE:n? Silläkin oltaisiin jääty yli puoli minuuttia pronssista. Olen eri mieltä tuosta hienommuudesta.

Eli entistä kapeamman kärjen kaventaminen entisestään. Porttien sulkeminen arvokisoihin entistä useammilta ja sitä kautta motivaation lasku ja urheilun näivettyminen piirikunnalliselle tasolle.

Kaventuuko kärki siitä? Vai putsaako se vain olympiapaikkaan tyytyväiset kuntoilijat pois? Ei portteja suljeta yhdeltäkään urheilijalta. Urheilijoiden pitää vain näyttää, että he ovat kv-tason kilpaurheilijoita, jotka haluavat menestyä. Pitää olla halu repiä se portti, vaikka saranoiltaan, jotta pääsee nousemaan korkeimmalle korokkeelle. Ei tätä nykymenoa, että jenkkihymy loistaa, kun ollaan päästy portista läpi.

Annettavaa kenelle? Sinulleko?

Minulle sekä Suomen sijoitukselle kisojen sekä kaikkien aikojen mitalitilastossa. Tässä on myös kyse siitä, millaista kuvaa Suomesta luodaan maailmalle. Sellaistako, jolle lilliputti-Viron lehdistökin aiheesta kuittailee?

Se Trinidadilainen keihään olympiavoittaja ei ollut ennen eilistä heittänyt koskaan sellaista tulosta, jolla olisi saanut olympialaisissa mitään mitalia. Taso siis täysin riittämätön, eikä mitään järkeä lähettää tämmöistä tusinaurheilijaa kisoihin.

Tuo on tietenkin Trinidadin asia. Minulle ei ihan heti muistu mieleen suomalaista, joka olisi noussut täysin puskista olympiavoittoon. Arsi Harju jossain määrin, mutta hänelläkin oli pohjaa sinne kärjen tuntumaan. Jere Bergius ja Jonathan Åstrand. Täysiä turisteja näissä kisoissa. Molemmille näyttää riittävän pullistelu Suomessa ja maajoukkueen verkkarit.

Kuuluvatko siihen viiteryhmään myös (ilmeisesti, kun Sloveniakin) mm. Portugali, Kreikka, Bulgaria ja Itävalta, jotka olivat Suomea heikompia? Laskisin nuo maat toki eri viiteryhmään, kun ovat kaikki selvästi Suomea suurempia väkimäärältään...

Jotenkin vaikuttaa siltä, että osa kirjoittajista hakee keksittyjä perusteita sumuttaakseen tosiasian Suomen urheilun heikosta tilasta. Suomi on perinteinen urheilumaa. Selvästi listaamiesi maiden yläpuolella kaikkien aikojen mitalitilastossa. Ennen näitä kisoja Itävalta oli saavuttanut olympialaisissa yhteensä 73+103+111 mitalia, Bulgaria 52+86+80, Kreikka 30+42+36 ja Portugali 4+7+11. Suomella mitaleita oli 142+142+171.

 

[Tombe76]

Tuli tuosta Jere Bergiuksesta mieleen, kun miestä on suolattu tällä(kin) palstalla vissiin sataan kertaan, että lähti kuitenkin maailman 13. parhaalla tuloksella kisoihin. Vertailun vuoksi, Ari Mannio oli lähtiessään kisoihin sijalla 11.

Okei, Bergiuksen kisanäytöt olivat erittäin heppoiset (enkä lausuntoihin/selittelyihin ota kantaa), mutta ei kai sitä ennen kisoja voida sanoa, ettei me sua lähetetä (vaikka sulla on hyviä tuloksia), koska sä et pärjää kuitenkaan. Vai voidaanko. Mahtavatko Etiopiassa enää lähettää arvokisoihin niitä kolmea alle 2.05 maratonaria jotka KAIKKI keskeyttivät eilisessä kisassa ja HÄVISIVÄT mm. Utriaisille, joka sentään raahusti maaliin, vaikkakin hyvin vaatimattomalla ajalla.

Kyllä tuolla tasolla epäonnistuvat muutkin kuin pelkät suomalaiset. Sitä kutsutaan urheiluksi. Eipä hirveän montaa kertaa ole Brasiliakaan juhlinut olympiakisojen jalkapallossa, silti kuitenkin aina jaksavat yrittää ja lähettävät joukkueen.

 

[Individual]

Kaventuuko kärki siitä? Vai putsaako se vain olympiapaikkaan tyytyväiset kuntoilijat pois? Ei portteja suljeta yhdeltäkään urheilijalta. Urheilijoiden pitää vain näyttää, että he ovat kv-tason kilpaurheilijoita, jotka haluavat menestyä. Pitää olla halu repiä se portti, vaikka saranoiltaan, jotta pääsee nousemaan korkeimmalle korokkeelle. Ei tätä nykymenoa, että jenkkihymy loistaa, kun ollaan päästy portista läpi.

Lähinnä tuossa tarkoitin sitä, että jos massalle on tiettyjen "palkintojen" saavuttaminen edes jotenkin järkevissä mitoissa, niin siitä massasta voi sitten tulla niitä yllättäjiä niiden yhden kahden askeettista elämää viettävän itsensärääkkääjän sijaan, tai lisäksi. Mie olen jo tuossa kaksi kertaa yrittänyt herättää keskustelua siitä, että mitä esim. 80-luvulla tehtiin eri tavalla kun mitaleja Suomeen ropisi, mutta ehkä mä jätän tän jankkaamisen tähän. Toivon mukaan nyt sitten tehdään johdossa oikeita päätöksiä, oli ne mitä tahansa.

 

[Tombe76]

Mie olen jo tuossa kaksi kertaa yrittänyt herättää keskustelua siitä, että mitä esim. 80-luvulla tehtiin eri tavalla kun mitaleja Suomeen ropisi, mutta ehkä mä jätän tän jankkaamisen tähän. Toivon mukaan nyt sitten tehdään johdossa oikeita päätöksiä, oli ne mitä tahansa.

Suomi sai tosiaan v.1984 Los Angelesista 12 mitalia. Sieltä puuttui mm. Neuvostoliitto ja aika kasa muita maita. Kiina sai v.1984 32 mitalia, v.1988 28 mitalia... Lontoossa 2012 87 mitalia.

Sitä kai nyt on vaan tunnustettava, että maailma on hieman muuttunut noista ajoista. Miksi ihmeessä Suomesta 2000-luvulla on siirretty teollisuutta rutkasti muihin maihin, vaikka nyt Nokia noin esimerkiksi. Voisiko olla, että kilpailu on joka suhteessa muuttunut maailmanlaajuiseksi. Myös urheilussa, varsinkin kun siihen liittyy nykyään erittäin oleellisesti raha. Jossain Kiinassa missä on toista miljardia ihmistä tajutaan, että yksi tapa päästä massasta ylös on urheilu. Ja ruvetaan tekemään sen eteen töitä lapsesta pitäen.

Sitten siellä on 10000 kaveria jotka panostavat ja josta 10 nousee huipulle. Meillä on 10 kaveria jotka panostavat ja joista 0,01 pääsee huipulle. Valitettavasti tuosta 0,01 lukemasta ei riitä niitä huippuja joka vuodelle, vaikka penkkiurheileva kansa niin toivookin.

 

[J.Grönvall]

Erittäin terve näkökulma. Mitä jos vain urheiltaisiin sen kummemmitta tavoitteitta. Ainahan laji kiinnostaa enemmän, jos siinä on suomalainen mukana.

En tiedä onko Hesarissa ollut kommentti kirjoitettu tosissaan mutta jos on niin se edustaa kyllä kaikkea sitä mitä kilpaurheilun ei pitäisi olla. Samettihousumiesten juttuja.

Toisaalta, jos näin, niin silloin urheilijatkin voisivat lopettaa kitisemisen ja kaikilla olisi kivempaa. Pärjätään sitten, vaikka maalauksessa ja kiven veistossa.

Noista tukirahoista ja muista tuli mieleen muistaakseni Lamastalgia-ohjelmassa (tai jossain vastaavassa Teeman dokkarisarjassa) ollut Arto Bryggaren kertomus, siitä miten hän eli 80-luvulla urheilijana. Tiedä sitten ovatko urheilijoiden itsensä asenteet muuttuneet ajan saatossa. Siksi pitäisi terveenä käydä, vaikka itänaapurissa katselemassa heidän touhujaan.

Kaventuuko kärki siitä? Vai putsaako se vain olympiapaikkaan tyytyväiset kuntoilijat pois? Ei portteja suljeta yhdeltäkään urheilijalta. Urheilijoiden pitää vain näyttää, että he ovat kv-tason kilpaurheilijoita, jotka haluavat menestyä. Pitää olla halu repiä se portti, vaikka saranoiltaan, jotta pääsee nousemaan korkeimmalle korokkeelle. Ei tätä nykymenoa, että jenkkihymy loistaa, kun ollaan päästy portista läpi.

Tästä olen samaa mieltä. Kriteerien kiristäminen ei automaattisesti tarkoita kiinnostuksen vähenemistä, kyllähän se kai ensisijaisesti lähtee kunkin urheilijan omasta halusta mitata rajojaan.

En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos nyt olemassa olevat resurssit kohdistettaisiin pienemmälle joukolle, niille joilla menestysmahdollisuudet ovat olemassa. Kisoihin lähtevien urheilijoiden määrä vähenee mutta vastaavasti se joukko, joka lähtee on saanut ainakin parhaan mahdollisen tuen menestykselle.

Olen vankasti sillä kannalla, että tämä päinvastoin lisää kilpailua urheilijoiden kesken, koska mannaa on tarjolla pienemmälle porukalle. Puuhastelijat tippuvat sitten kyydistä tai urheilevat kansallisella tasolla omaksi huvikseen.

 

[flintstone]

Jos tässä ketjussa mainittu Tero Pitkämäki on urallaan pystynyt yli 87-metrin keskiarvoon (eikös se sitä luokkaa ollut?) mutta tällä hetkellä paras on maksimissaan 85 metriä, niin jotainhan siinä on tapahtunut. Ja puhutaan yhdestä heitosta jälkimmäisen kohdalla, ei edes keskiarvosta.

Voisiko Pitkämäen heittotason laskun taustalta löytyä vaikka jotain loukkaantumista joka on johtanut tekniikkavirheeseen tai vaikkapa siihen että tekniikkaa ollaan jouduttu tuollaisen loukkaantumisen takia muuttamaan. Ja lihasmuistissa oleva vanha teknikka häiritsee uutta. Ainakin Pitkämäellä on teknisesti vaikea saada keihästä pysymään tarpeeksi matalalla, kaikki heitot pyrkivät lähtemään puhkomaan taivasta. Antti Ruuskanen taas vastaavasti heittää jatkuvasti hurjalla repäisyllä hurjan matalia heittoja. Kumpikaan tapa tuskin on se paras metrien saamiseksi. Miesten keihäässä tulostaso jäi yllättävän matalaksi, joten voisikohan olosuhteissa olla ollut kuitenkin jotain sellaista että se ei ollut aivan paras huipputulosten tekemiseen. Samoin kuin miesten pituudessa hypättiin vaikeissa oloissa ja mitalit tuli varsin tavanomaisilla tuloksilla.

Mitä tulee suomalaisten urheilimiseen kisoissa niin suurimmat jännitykset koin yllättäen Lehtisen venekunnan suorituksia seuratessa, Match Race purjehdus oli erinomainen tv-laji ja siinä oli selkeää kaksintaistelun henkeä sekä tietenkin täpäriä voittoja ja vielä täpärämpiä tappioita. Suurta draamaa siis ja olihan ne purjehtijatytöt myös ilo silmällä - kauniita ja iloisen positiivisia urheilijoita.

Kaiken kaikkiaan kisat oli hienot ja sieltä saatiin niin suomalaisia onnistumisia kuin pettymyksiä, isossa kuvassa ehkä epäonnistuttiin enemmän kuin onnistuttiin vaikka tavoitteisiin päästiinkin. Ainakin joitakin lajiryhmiä meni selkeästi epäonnistumisten piikkiin.

 

[#76]

Tässä on myös kyse siitä, millaista kuvaa Suomesta luodaan maailmalle. Sellaistako, jolle lilliputti-Viron lehdistökin aiheesta kuittailee?

Millaista kuvaa sinulle on muodostunut muista maista niiden mitalisaaliin pohjalta? Tuo Suomi-kuva mitalien kautta on minusta yhtä huono argumentti kuin arvokisojen hakeminen tulevaisuuden turistitulvien toivossa. Itse olen 80-luvun alusta katsonut liki kaikki mahdolliset arvokisat, mitä telkkarista näytetty, mutta yhtään reissua en ole tehnyt niiden pohjalta. En myöskään ole muodostanut kuvaa vaikka nyt Trinidadista kun heidän edustaja voitti olympiakultaa kisassa mitä satuin katsomaan.

Kautta aikain tilastossa Suomi on hyvin sijoittunut, mutta viimeisen parin vuosikymmenen aikana Suomi on tippunut kovaa vauhtia. Yksi syy on, että urheilu on kansainvälistynyt ja useammasta maasta otetaan osaa tosissaan. Lisäksi osassa maita urheilu on harvoja keinoja parantaa omaa elämäänsä. Suomessa urheiluun täysillä panostava ihminen todennäköisemmin tuhoaa mahdollisuuksiaan kuin parantaa niitä. Osassa maita taas urheilu on osa kansallista itsetuntoa ja urheiluun panostetaan rahaa tavalla millä Suomi ei ole valmis panostamaan. Sitä mukaan kun menestykseen vaadittava työmäärä kasvaa ja menestyksen todennäköisyys pienenee niin Suomen ja monen muun länsimaan asema mitalitilastoissa heikkenee.

Miesten keihäässä on osallistujien kirjo laajentunut, mutta yleinen tulostaso huonontunut. Varusteissa ei liene tapahtunut muutosta tai suorituspaikoissa, joten onko harjoittelussa tapahtunut jokin muutos? Aiempia kovia heittäjiä on lopettanut, mutta nykyisistä mm. Pitkämäki ja Thorkildsen ovat kaukana aiemmista tuloksistaan joihin he kuitenkin pystyivät toistuvasti.

Nopea vertailu aiheesta:
2012 kk 88,34 10.paras 84,72
2007 kk 914,29 10. paras 84,35
2002 kk 92,61 10.paras 85,74

Top10 heittäjän listalle tuorein tulija on heinäkuusta 2007. Listalta Pitkämäki, Thorkildsen ja Vasilevskis heittävät vielä. IAAF:n kautta aikaine tilasto on varsin mielenkiintoinen miesten keihään osalta.

iaaf.org - 0 Toplists jt m - o

Yhtäkaikki itse pidän Pitkämäen suoritusta olympiakisoissa hyvänä, kun ottaa huomioon millaisia tuloksia hän on takonut viimeisenä parina vuotena. Ekaa heittoa lukuunottamatta kaikki muut yli 80-metrisiä. Koska viimeksi Terolla ollut tuollaista tulosvarmuutta?

 

[J.Grönvall]

Tuli tuosta Jere Bergiuksesta mieleen, kun miestä on suolattu tällä(kin) palstalla vissiin sataan kertaan, että lähti kuitenkin maailman 13. parhaalla tuloksella kisoihin. Vertailun vuoksi, Ari Mannio oli lähtiessään kisoihin sijalla 11.

Bergius ansaitsi kisapaikkansa ja siten valinta oli selvä. Kisa meni persiilleen mutta kyseessä olivat ensimmäiset olympialaiset. Montako kertaa se pitää sinulle toistaa, että nuoren urheilijan kohdalla tämä voidaan hyväksyä. Kritiikkiä pitääkin antaa limboilun jälkeen, se oli kilpailusuorituksena heikko. Sen sijaan jos Rio de Janeirossa nähdään sama, niin silloin ei pitäisi enää päätä silitellä.

Sitä kai nyt on vaan tunnustettava, että maailma on hieman muuttunut noista ajoista. Miksi ihmeessä Suomesta 2000-luvulla on siirretty teollisuutta rutkasti muihin maihin, vaikka nyt Nokia noin esimerkiksi. Voisiko olla, että kilpailu on joka suhteessa muuttunut maailmanlaajuiseksi. Myös urheilussa, varsinkin kun siihen liittyy nykyään erittäin oleellisesti raha. Jossain Kiinassa missä on toista miljardia ihmistä tajutaan, että yksi tapa päästä massasta ylös on urheilu. Ja ruvetaan tekemään sen eteen töitä lapsesta pitäen.

Maailma on muuttunut mutta Suomi ei, siitähän tässä on kyse. Ei se maailman muuttuminenkaan ole kuin yksi tekosyy muiden joukossa. Jos ympäristö muuttuu niin siihen on sopeuduttava, muuten tullaan alas kuin kivi.

Jos nykyinen tilanne on se, ettei meillä riitä rahaa tälle joukolle urheilijoita, niin silloin joko hankitaan lisää rahaa tai vähennetään tuen saajien määrää ja annetaan heille suhteessa enemmän rahaa.

Ihme vinkunaa, ettei ole mahdollista tehdä sitä tai tätä, koska muut ovat niin ja niin paljon parempia. Joo, jenkeissä ja Kiinassa on massaa, Intiassakin on massaa mutta ei se vielä mitään takaa.

Valtion tasolla olisi melkein päätettävä, että mitä lajeja halutaan tukea ja keskittää niitä tukieuroja sinne. Jääkiekko on selkeästi yksi sellainen, siinä Suomi pärjää ja se tuottaa rahaa. Olkoonkin, että se on ihan yhtä marginaalilaji kuin vaikka seiväshyppy mutta näyttäisi olevan aika monelle ihan ok, että se kerää kolmanneksen tukieuroista.

Kaikissa lajeissa me emme pärjää koskaan, mutta osassa voimme olla jatkuvasti maailman kärkiporukoissa. Kyse on arvostuksesta ja priorisoinnista. Nyt yritetään vähän siellä täällä mutta ei oikein pärjätä missään.

 

[J.Grönvall]

Voisiko Pitkämäen heittotason laskun taustalta löytyä vaikka jotain loukkaantumista joka on johtanut tekniikkavirheeseen tai vaikkapa siihen että tekniikkaa ollaan jouduttu tuollaisen loukkaantumisen takia muuttamaan.

Todennäköisesti löytyykin, koska Pitkämäki oli aiemmin tunnettu siitä, ettei ollut juuri ikinä klesana. Sitäkin on syytä pohtia, että onko tapahtunut muutos harjoittelussa, vai eikö kroppa enää kestä. Tulostaso on kuitenkin junnannut paikoillaan jo pidempään. Ja onhan Hannu Kangaksen roolistakin keskusteltu.

 

[aquanqua]

...
Olkoonkin, että se on ihan yhtä marginaalilaji kuin vaikka seiväshyppy mutta näyttäisi olevan aika monelle ihan ok, että se kerää kolmanneksen tukieuroista.
...

Ei jääkiekko kolmannesta mistään tukirahoista vie vaan yksityiseltä sektorilta tulevista sponsorirahoista.

 

[Tombe76]

Bergius ansaitsi kisapaikkansa ja siten valinta oli selvä. Kisa meni persiilleen mutta kyseessä olivat ensimmäiset olympialaiset. Montako kertaa se pitää sinulle toistaa, että nuoren urheilijan kohdalla tämä voidaan hyväksyä. Kritiikkiä pitääkin antaa limboilun jälkeen, se oli kilpailusuorituksena heikko. Sen sijaan jos Rio de Janeirossa nähdään sama, niin silloin ei pitäisi enää päätä silitellä.

No entä jos Bergius hyppää ennen Rioa 585 ja jää siellä karsinnassa ilman tulosta. Pitääkö kaverin hypätä ennen seuraavaa kisaa 600 että pääsee kisoihin.

Se on ihan sama onko kaverilla ensimmäiset tai viidennet kisat. Jos on ylittänyt rajan millä pääsee kisoihin, niin ei kun kisoihin vaan. Sitä on aika vaikea sanoa etukäteen kuka epäonnistuu ja kuka ei. Ja edelleen, Brassit ovat epäonnistuneet nyt jokaisessa olympiakisassa futiksessa, ja silti aina lähettävät sinne joukkueen.

 

[J.Grönvall]

No entä jos Bergius hyppää ennen Rioa 585 ja jää siellä karsinnassa ilman tulosta. Pitääkö kaverin hypätä ennen seuraavaa kisaa 600 että pääsee kisoihin.

Sitten voidaan sanoa, että pannu ei kestä isojen kisojen painetta. Ja aina vaan, jos se A-raja menee, niin ei muuta kuin kisoihin.

 

[DAF]

Riippuu tietysti aika paljon siitä, mitä tilastoa luetaan.

Kuten jo taisi tulla mainittuakin, niin eteläinen naapurimme Eesti sai kaksi mitalia. Asukasmääriä verratessa Suomen olisi siis pitänyt tähän tilastoon nähden saada 8 mitalia. Vaan eipä saanut.

No ihan mitä tahansa virallisista rankingeista ennakkolistoihin, kauden parhaisiin tuloksiin (purjehduksessa tämä toki hankalaa) tai mihin vaan vastaavaan. Yksikään suomalaisurheilija ei tainnut olla edes lähellä mitalisijaa ennakkorankingeissa - ei edes Lehtisen venekunta, vaikka maailmanmestaruuskisat voittikin.

Grenadaan nähden Suomen olisi muuten pitänyt saada 50 mitalia ja Kiinan kai kymmenisen tuhatta mitalia. Täysin hölmöjä vertailuja varsinkaan yksittäisten kisojen kohdalla.

 

[DAF]

Jotenkin vaikuttaa siltä, että osa kirjoittajista hakee keksittyjä perusteita sumuttaakseen tosiasian Suomen urheilun heikosta tilasta. Suomi on perinteinen urheilumaa. Selvästi listaamiesi maiden yläpuolella kaikkien aikojen mitalitilastossa. Ennen näitä kisoja Itävalta oli saavuttanut olympialaisissa yhteensä 73+103+111 mitalia, Bulgaria 52+86+80, Kreikka 30+42+36 ja Portugali 4+7+11. Suomella mitaleita oli 142+142+171.

Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet edes lue näitä viestejä. Minä en tuota rinnastusta tehnyt, vaan kirjoittaja jolle kommentoin. Väkilukurinnastukset ovat tuossa genressä täysin naurettava tapa vertailla yksittäisiä kisoja ja vetää siitä sitten suuria johtopäätöksiä.

Mitä Suomen mitalimääriin ja eri kisojen vertailuun laajassa kuvassa tulee, jokuhan saattaisi keskustella siitäkin, että montako afrikkalaista juoksijaa kilpaili yhtään missään kilpailussa kylänsä ulkopuolella vuonna 1924, kun Suomi saavutti suurimman mitalimääränsä, oliko se nyt tilastoihin katsomatta 15-10-10 vai mitä. Tai montako kovaa tummapintaista kilpakumppania Paavo Nurmella aikanaan oli. Tästähän ei toki meillä edes saa keskustella.

 

[flintstone]

Tai sitten kyse on siitä, että ammunnassa myös puhdas onni ilmeisesti näyttelee myös suurta roolia. Nythän se Italian mimmi veti kauhean tuloksen ja muitakin tuli vielä oikealta ja vasemmalta ohi.

Et ilmeisesti ole koskaan harrastanut tuota trappia tai skeettia kun puhelet tuollaisia. Laji on erittäin herkkä ja keskittymistä vaativa, jossa pieni herpaantuminen tietää melkoisen varmaa ohi ammuntaa. Se on hauskaa puuhaa ja käy ihmeessä kokeilemassa jos jossain lähiseudulla siihen on mahdollisuus. Ainakin minä pidin ko lajeista vaikka en sitä enää tällä hetkellä harrastakaan.

Ja mielestäni Satu Mäkelä-Nummelan tulos ei ole huono vaikka finaaliin pääseminen jäi uusintaa vaille vajaaksi. Saattaa tuo osua muuhunkin kuin mökillä oluttölkin kylkeen.

 

[Tombe76]

Valtion tasolla olisi melkein päätettävä, että mitä lajeja halutaan tukea ja keskittää niitä tukieuroja sinne.

Eli kaikki rahat nyt sitten purjehdukseen tai keihäänheittoon? Ja muille ei mitään. Ja sitten ihmetellään mitä tehdään 10v kuluttua, kun ei tullutkaan kolmoisvoittoja keihäästä ja purjehduksessakin tulee vain 1-3 mitalia per kisa.

Päinvastoin nyt pitää lyödä rahaa sinne, missä hommat ei toimi, toki tukea myös muitakin lajeja tasaisesti, koska sitä on vaikea sanoa, mistä ne lahjakkuudet tulevat esiin. Meillä suomessa kun ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta. Toisin kuin vaikka jenkeissä tai Kiinassa.

Mitä muuten rahaan tulee, niin jonkun Valavuoren avaus Långin rahoituksesta on mielestäni hieman hassu. Luulisi, että parillakymmenellä tonnillakin saisi aika paljon leiritystä aikaiseksi. Ei muuta kun jonnekin Indonesiaan tai Kiinaan treenaamaan paikallisten olympiavoittajien kanssa. Tai juoksijat Keniaan/Etiopiaan. Tietenkin jos haluaa mennä siihen kaikkein kalliimpaan jenkkiakatemiaan treenaamaan, niin kyllähän se rahaa syö.

 

[#76]

Bergius ansaitsi kisapaikkansa ja siten valinta oli selvä. Kisa meni persiilleen mutta kyseessä olivat ensimmäiset olympialaiset. Montako kertaa se pitää sinulle toistaa, että nuoren urheilijan kohdalla tämä voidaan hyväksyä. Kritiikkiä pitääkin antaa limboilun jälkeen, se oli kilpailusuorituksena heikko. Sen sijaan jos Rio de Janeirossa nähdään sama, niin silloin ei pitäisi enää päätä silitellä.

Bergius näköjään hypännyt toukokuussa enkkansa 5.72. Sen lisäksi EM-kisoissa karsinnassa ylittänyt 5.30. Olympiakisoissa 5.35 jäi tavoitteeksi. IAAF näyttää 5.40 alkaen tuloksia tälle kaudelle ja Bergiuksen ainoa merkintä on tuo ennätyshyppy. Ei anna kauhean hyvää kuvaa kilpailuvarmuudesta miehen kohdalla. Olympiafinaaliin vaadittiin 5.50 riittävän hyvällä sarjalla. Tilastojen valossa en sanoisi Bergiuksen suoritusta limboiluksi vaan hänen tämän kesän tasoiseltaan suoritukselta. Yksi "pöljäpäivä" sattunut kesään, joten olisihan sen uusiminen ollut mahdollista Lontoossa, mutta tuskin todennäköistä, kun vielä olosuhteet kuulemma haastavat. Silloin kysytään kokemusta ja varmuutta, jos olosuhteet haastavat. Bergiukselta ei löydy kumpaakaan, vielä.

Toinen juttu on onko median tai katsojien tehtävä ruoskia urheilijaa suorituksen jälkeen. Ensisijaisesti näkisin, että se on urheilijan ja hänen valmentajan tehtävä miettiä mikä toimi tai ei toiminut ja miten jatkossa tulisi toimia.