Suomalaiset Olympialaisissa

[Corkscrew]

Jenkit ja Venäjä on huono vertailukohta koska urheilijamassoissa on niin valtava ero. Tästä syystä mitään systeemejä tai malleja ei voi kopioida suoraan noilta mailta, ei täällä riitä siihen urheilijoita. Suomessa lahjakkuuksia pitää etsiä ja hioa kohti huippua paljon huolellisemmin koska heitä ei ole varaa hukata kuten USA:lla, Venäjällä tai Kiinalla on. Siellä putkesta tulee uusia eri tahtiin kuin paljon pienemmässä Suomessa, eikä meillä ole varaa polttaa nuoria urheilijanalkuja loppuun aloittamalla jo pienestä pitäen ihmisten lajitteleminen voittajiin ja häviäjiin. Toki täytyy kilpailla, mutta antaen arvostusta myös sijoille 2-->.

 

[steepler]

Suomessa lahjakkuuksia pitää etsiä ja hioa kohti huippua paljon huolellisemmin koska heitä ei ole varaa hukata kuten USA:lla, Venäjällä tai Kiinalla on.

Venäjästä ja Kiinasta en tiedä, mutta yhdysvaltalaisen systeemin nerous on juuri siinä että siellä lahjakkuuksia ei hukata, tai voi olla että eri syistä hukataankin, mutta kuitenkin järjestelmä ei lähtökohtaisesti ole sellainen että se ottaa sisään suuren massan ja pureskelee sieltä vain timantit esiin ja muut hylätään ihmisraunioina.

Yhdysvalloissa nimenomaan esimerkiksi yleisurheilua sinne iälle 22-23,tai voi olla vanhemmaksikin, on hyvin monilla mahdollista kilpailullisesti harrastaa vaikka taso ei ihmeellinen olisikaan. Toki valmennuksen ja olosuhteiden taso voi olla jossain määrin kirjavaa mutta silti suhteellisen hyvissä olosuhteissa opiskelujen ohella, alakoulu, luokio ja yliopisto harrastaminen on suurillekin joukoille mahdollista. Kehitys voi tapahtua myöhemminkin, ei tarvitse olla mikään lapsitähti että kuitenkin on ihan kohtuulliset mahdollisuudet harrastukseen.

Ok, tälläistä systeemiä emme tännä saa, se on selvä ihan jo kulttuurisyistäkin, mutta kuitankin halusin tuoda esille että Yhdysvaltalainen systeemi ei ole mikään erityisen selektiivinen ja se onkin mielestäni selväti maailman paras systeemi urheilijoiden tuottamiseen.

 

[Hemingway]

Venäjästä

Venäjällä harrastaminen on vähäistä. Siihen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Kaikki tekeminen tähtää urheilussa korkealle. Siksi potentiaalista jää varmasti paljon käyttämättä.

 

[aquanqua]

...
Siksi näiden bergiusten, torrojen ja muiden ilkkuminen ja lyöminen harmittaa, koska ei tämä kohtelu ja ilmapiiri varmasti heitä ainakaan auta tulemaan jatkossa vahvempina arvokisaurheilijoina esiin. Olisiko asennemuutoksen aika?

Ärveetä dramatisointia.

En ole huomannut ainakaan näiden kisojen osalta mediassa mitään urheilijoiden poikkeuksellista mollaamista vaan suomalaisten suorituksista on uutisoitu ja raportoitu ihan normaalilinjalla.

Ja miten näitä bergiuksia ja torroja mollataan? Okei, Jatkiksen tapaisessa urheilufriikkien marginaaliyhteisössä urheilijoiden suorituksia tarkastellaan hyvin tarkasti, mutta yli 95 prosenttia suomalaisista tuskin edes tietää suurinta osaa Suomen olympiaurheilijoista. Luulenpa, että joku Jere Bergius saa elää ihan normaalia elämää ilman ihmisten mollausta.

Sitten, kun lehdistä saa lukea tällaisia juttuja, on mielestäni aika asennemuutokselle. Linkki vie IL.fi:n juttuun, jossa ottelussa virheen tehnyt jääkiekkoilija kertoo saamastaan kohtelusta.

 

[choose_life]

Venäjästä ja Kiinasta en tiedä, mutta yhdysvaltalaisen systeemin nerous on juuri siinä että siellä lahjakkuuksia ei hukata. Tai voi olla että eri syistä hukataankin, mutta kuitenkin järjestelmä ei lähtökohtaisesti ole sellainen, että se ottaa sisään suuren massan ja pureskelee sieltä vain timantit esiin ja muut hylätään ihmisraunioina.

Esimerkiksi yleisurheilua sinne iälle 22-23, tai vanhemmaksikin, on hyvin monilla mahdollista kilpailullisesti harrastaa, vaikka taso ei ihmeellinen olisikaan. Toki valmennuksen ja olosuhteiden taso voi olla jossain määrin kirjavaa mutta silti suhteellisen hyvissä olosuhteissa opiskelujen ohella, alakoulu, luokio ja yliopisto harrastaminen on suurillekin joukoille mahdollista. Ei tarvitse olla mikään lapsitähti että kuitenkin on ihan kohtuulliset mahdollisuudet harrastukseen.

Yhdysvaltalainen systeemi ei ole erityisen selektiivinen ja se onkin mielestäni selvästi maailman paras systeemi urheilijoiden tuottamiseen.

Menee vähän ot:ksi, mutta hyvä kommentti. Jenkkien yhteiskuntamalli an sich on sitten eri asia, mutta nimenomaan urheilun ja opiskelun yhdistämisessä, myös myöhemmin kehittyvien huomioimisessa, harjoittelun/lajikirjon monipuolisuudessa ja mahdollisuuksien tarjoamisessa sekä huipulle yrittämiseen että tolkun ihmiseksi kasvamiseen se on yksi maailman parhaista. Ellei paras.
Sellaisenaan malli ei toki Suomeen istu jo em. mittakaavaeronkaan takia, mutta jos jostain pitää uudistusten esikuvia hakea, tämä osoite on sekä realistisempi että tehokkaampi kuin joidenkin friikkien haaveilemat kiinalaiset kidutuskoulut kolmevuotiaille. (Toki ne ovat niin sanottu helppo ratkaisu silloin, kun kokonaisuuksien näkeminen, sokea auktoriteettiusko ja ilmeisesti jo kotikasvatuksesta kumpuava katkeruus ja kateus poikkeuksellista urheilulahjakkuutta ja poikkeuksellisia urheilijoita kohtaan estävät ajattelun.)

 

[Corkscrew]

Ärveetä dramatisointia.

Mitä mieltä olet alle linkittämästäni lupaavan 400 m aiturin mielipiteestä?

Noora Toivon blogikirjoitus aiheesta

 

[J.Grönvall]

Mitä mieltä olet alle linkittämästäni lupaavan 400 m aiturin mielipiteestä?

Noora Toivon blogikirjoitus aiheesta

Minulle tuli lähinnä mieleen, että yhy yhy. If you can't take the heat, stay out of the kitchen.

EDIT. Ja muutenkin Suomessa ollaan vielä melkoisen kilttejä urheilijoita kohtaan. Samoin julkinen paine on ihan toista luokkaa kuin monissa muissa maissa ja monissa muissa lajeissa.

 

[flintstone]

Minulle tuli lähinnä mieleen, että yhy yhy. If you can't take the heat, stay out of the kitchen.

Minusta tuo taas oli ihan hyvää urheilijan omaa realismia sen turisteiksi haukkumisen rinnalle, on ihan hyvä saada kuulla millaisista harjoitusmääristä puhutaan näiden turisteiksi haukuttujen urheilijoiden kohdalla. Ja kuten kirjoituksesta voi lukea niin tuolla olympiaunelmalla (vaikkei mitali kaukaiselta kuulostaakin) on motivoiva vaikutus.

Tottakai epäonnistumista pitää voida keskustella ja arvostellakin sitä jos kauden päätavoitteessa jäädään kauaksi omasta huipputasostakin. Mitä tulee paineiden osalta niin ei se suomalaistenkaan osalta ihan pienimpiä ole, vaikea sanoa kun monien muiden maiden kohdalta ei ole kokemusta miten siellä epäonnistumisiin suhtaudutaan.

 

[Jabbbe]

Mitä mieltä olet alle linkittämästäni lupaavan 400 m aiturin mielipiteestä?

Noora Toivon blogikirjoitus aiheesta

Erittäin hyvä kirjoitus Nooralta! Etenkin tämä pisti silmään:

"Näiden julkisten lynkkauksien jälkeen on kuitenkin kysyttävä: Uskallanko kohta edes yrittää toteuttaa unelmaani?"

Kysehän ei tässä kirjoituksessa ole missään nimessä siitä, että tämäkään nuori urheilija oikeasti miettisi omaa uraansa mediassa tai keskustelupalstoilla käytävien arvostelujen kautta. Pointti on itseasiassa tismalleen sama, jonka itsekin olen jo aiemmin täällä tuonut esille. Eli pyritään herättelemään katsojia, jotta he kritiikkiä antaessaankin ymmärtäisivät mitä urheilu pohjimmiltaan vaatii. Jonkinlainen kunnioitus urheilijaa kohtaan tulisi aina säilyttää, vaikka kuinka vituttaisi kun se ja se sattui karsiutumaan, tai tämä ja tuo jäi kauden parhaastaan.

Mututuntumana sanoisin, että urheilua itse edes jotenkuten tosissaan yrittäneet katsojat ymmärtävät tämän. Taas ne, jotka eivät ole koskaan tosissaan urheilleet ovat herkempiä lyttäämään, koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä mitä huippu-urheilijaksi kehittyminen, puhumattakaan arvokisoihin pääsystä tai jopa siellä menestyminen vaatii. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta pyytää näitäkään peruspenttejä hieman ajattelemaan asioita.

 

[J.Grönvall]

Minusta tuo taas oli ihan hyvää urheilijan omaa realismia sen turisteiksi haukkumisen rinnalle, on ihan hyvä saada kuulla millaisista harjoitusmääristä puhutaan näiden turisteiksi haukuttujen urheilijoiden kohdalla. Ja kuten kirjoituksesta voi lukea niin tuolla olympiaunelmalla (vaikkei mitali kaukaiselta kuulostaakin) on motivoiva vaikutus.

Minä taas uskon, että yllättävän monella suomalaisella on tuntuma tai haju siitä miten paljon urheilijat harjoittelevat. Ns. valistuneemmilla katsojilla jo aivan saletisti.

Legendaarista suurta yleisöä se tuskin kuitenkaan hirvittävän paljoa edes kiinnostaa, he haluavat nähdä menestyviä urheilijoita. Oli se Suomessa sitten jalkapallo tai yleisurheilu, niin karrikoidusti voidaan sanoa massan mielipiteen olevan: jos et pärjää olet nolla.

Yleensäkin pidän tätä moralisointia ihan hölynpölynä. Fakta on se, että arvostelua tulee ja se tuskin muuttuu koskaan. Enemmän se on yksilöstä kiinni miten siihen suhtautuu. Voi valittaa tai sitten hiljentää ne suut pärjäämällä. Jokainen meistä tavan tallaajistakin altistuu arvostelulle töissään joka päivä, myös tahtomattaan. Varsinkaan asiakaspalvelussa sitä ei aina ansaitse mutta otettava se on kuitenkin.

Pohjimmiltaan urheilussa on kyse tuloksista ja niillä urheilijan onnistuminen lopulta mitataan. Se on raadollinen maailma siinä mielessä, että jos sitä tulosta ei ole näyttää niin se raaka työ jää ilman palkintoa.

Se on samalla kuitenkin jokaisen urheilijan oma valinta ja silloin siitä on mielestäni ihan turha nillittää. Etenkin valtalajien maajoukkueurheilijat ovat koko kansan silmien alla ja on aivan selvää, että silloin tulee myös perusteetonta arvostelua joka voi mennä jopa henkilöön asti. Se on toki junttimaista mutta ihmiset ovat juntteja.

Onhan Suomessa tietenkin rumia ilmiöitä urheilun saralla, lähinnä sen uran loppumisen jälkeen. Enemmän minä siihen kiinnittäisin huomiota, kuin tähän arvosteluun. Jos joku sanoo, että olet häviäjä, niin mitä sitten?

 

[Kaivanto]

Minulle tuli lähinnä mieleen, että yhy yhy. If you can't take the heat, stay out of the kitchen.

Helvetin hyvä kirjoitus se oli. Täällä on sellainen penkkiurheilukulttuuri, että jos joku lennartpetrell pääsee n. 5 maassa harrastetussa lajissa maailman 1000 parhaan pelaajan joukkoon, hatut lentävät päästä työn sankarille. Tai jos joku artojavanainen pärjää Kalevan kisoissa anteeksi SM-liigassa, ollaan vetämässä paitaa kattoon. Sen sijaan jos jossain uinnissa tms. n. 200 maassa harrastetussa lajissa urheilijat rahkeet riittävät maailman parhaiden joukossa sijalle 50, läskit juopot tai ehkä parhaassa tapauksessa seiskadivarifutaajat avaavat netin ja vittuilevat, miten kyvytön luuseri kävi altaassa pulahtamassa, ja kääntyvät sitten Eurosportin ääreen jännittämään, pääsisikö Niemisen Jarkko tällä kertaa toiselle kierrokselle.

Antaessaan kommentteja julkisuuteen urheilija antaa niitä viime kädessä ns. suurelle yleisölle. Jos yleisön asenne on tällainen, eipä ihme, että Toivon tyylinen sylkykuppilajien harrastaja kirjoittaa julkisuuteen tuommoisen tekstin.

 

[J.Grönvall]

Helvetin hyvä kirjoitus se oli. Täällä on sellainen penkkiurheilukulttuuri, että jos joku lennartpetrell pääsee n. 5 maassa harrastetussa lajissa maailman 1000 parhaan pelaajan joukkoon, hatut lentävät päästä työn sankarille. Tai jos joku artojavanainen pärjää Kalevan kisoissa anteeksi SM-liigassa, ollaan vetämässä paitaa kattoon. Sen sijaan jos jossain uinnissa tms. n. 200 maassa harrastetussa lajissa urheilijat rahkeet riittävät maailman parhaiden joukossa sijalle 50, läskit juopot tai ehkä parhaassa tapauksessa seiskadivarifutaajat avaavat netin ja vittuilevat, miten kyvytön luuseri kävi altaassa pulahtamassa, ja kääntyvät sitten Eurosportin ääreen jännittämään, pääsisikö Niemisen Jarkko tällä kertaa toiselle kierrokselle.

Niin, sanoit sen itsekin: Lennart Petrell pääsee NHL:ään pelaamaan -> saavuttaa jotain. Sitten jos Lennart Petrell ei pärjää siellä hän on maitojunapoika. Toisekseen, jos sinne uintiin tai yleisurheiluun otettaisiin vain absoluuttisesti maailman parhaat, niin eipä tarvisi vinkua täälläkään kisamenestyksestä, koska ei olisi kisoissa urheilijoitakaan.

Sama se on jääkiekkoilijalla, uimarilla tai millä muulla tahansa. Kisoihin (NHL:ään) pääsy on kiva jee mutta siellä pitäisi saada tuloksiakin aikaan. Enkä suoraan sanoen ymmärrä miksei silloin saisi sanoa mitään, jos ne kisatulokset ovat huonoja.

Niin se kuitenkin on, että jos et pärjää niin et ole tarpeeksi hyvä, työmäärästä huolimatta.

Lätkä on harvoja lajeja joissa olemme saavuttaneet maailman huipun pysyvästi (vaikka nyt näyttää huonolta). On ihan ymmärrettävää, että silloin siihen tavallaan verrataan muitakin lajeja.

EDIT. Tämä Toivion itsensä kirjoittama kappale kiteyttää mielestäni urheilun raadollisuuden: "Jos tuo YKSI päivä elämäni 27 375:sta päivästä epäonnistuu, olen roskaa. Se määrittelee minut urheilijana ja sen mukaan olen surkea, sisuton, epäonnistuja ja turisti."

Huippu-urheilussa se vain menee näin. On tuhansia ja taas tuhansia yrittäjiä mutta suurin osa on pelkkää harmaata massaa. Urheilija mitataan tulostensa kautta, ja yleensä vielä eniten töitä tekevät saavat eniten mainetta ja kunniaa. If you can't take the heat, stay out of the kitchen.

 

[Jabbbe]

Enkä suoraan sanoen ymmärrä miksei silloin saisi sanoa mitään, jos ne kisatulokset ovat huonoja.

Tuskin kukaan on sanonut, ettei saisi arvostella jos tulokset ovat huonoja. Ei Toivokaan mielestäni sitä tarkoittanut tuossa kirjoituksessaan. Tulosten kritisointi on eri asia kuin leimata urheilija täydelliseksi nollaksi, ja tästä on koko ajan ollut kyse. Ei urheilu sentään niin mustavalkoista ole, että joko olisit sankari tai puhdasta roskaa.

Toki on kohtuutonta odottaa kaikkien karjalalippisten tätä Suomen maassa ymmärtävän, mutta edes jollain tapaa huippu-urheilun vaatimuksista tietäviltä ei mielestäni ole kohtuutonta pyytää kunnioitusta urheilijaa ja urheilua kohtaan, vaikka tulokset eivät aina saisikaan ihoa kananlihalle.

 

[floikkari]

No joo, en aivan hirveän tarkkaan osaa arvioida kuinka paljon verensiirto suoritusta parantaa, vähemmän kuitenkin varmasti kuin esim. EPO, mutta nykyisin on kuitenkin tiedossa ihan laillisia keinoja jotka parantavat suoritusta myös. Esimerkiksi tieto ravinnosta on parempaa, terveydenhoito on parempaa, mahdollisesti valmennus on parempaa (tai ainakin on saatavilla enemmän tietoa), olosuhteet ovat paremmat (tai ainakin parempia olosuhteita on saatavilla suhteessa varmasti halvemmalla ja helpommin kuin 70-luvulla).

Muistaakseni sellaisessa teoksessa kuin "Dopingin musta kirja" esitettiin asiaan tutustuneen suomalaisasiantuntijan suulla veritankkauksen osalta luvuksi juoksulajeissa n. 5 sekuntia per kilometri.

 

[J.Grönvall]

Tuskin kukaan on sanonut, ettei saisi arvostella jos tulokset ovat huonoja. Ei Toivokaan mielestäni sitä tarkoittanut tuossa kirjoituksessaan. Tulosten kritisointi on eri asia kuin leimata urheilija täydelliseksi nollaksi, ja tästä on koko ajan ollut kyse. Ei urheilu sentään niin mustavalkoista ole, että joko olisit sankari tai puhdasta roskaa.

Toki on kohtuutonta odottaa kaikkien karjalalippisten tätä Suomen maassa ymmärtävän, mutta edes jollain tapaa huippu-urheilun vaatimuksista tietäviltä ei mielestäni ole kohtuutonta pyytää kunnioitusta urheilijaa ja urheilua kohtaan, vaikka tulokset eivät aina saisikaan ihoa kananlihalle.

Kyllä minä väitän, että urheilua tuntevat kunnioittavat jokaista urheilijaa. Ja varsinkin jokaista arvokisoihin päässyttä. Minä kunnioitan jo jokaista joka heittää keihästä 60 metriä. Ja korkeushypääjiä, huh, itse en pääse perkele kuin varmaan 120 cm korkeudessa ja hyppytyylini näyttää kuulemma siltä kuin istuisin sohvalla.

Mutta huippu-urheilufanina kunnioitan kuitenkin eniten voittajia. Silloin se asetelma on erittäinkin mustavalkoinen.

 

[Hemingway]

Mutta huippu-urheilufanina kunnioitan kuitenkin eniten voittajia. Silloin se asetelma on erittäinkin mustavalkoinen.

Kunnioitat enemmän keskitasoista tai jopa keskitason alle jäävää jääkiekkoilijaa kuin huipputason uimaria. Huipputason uimari voi tippua olympialaisissa alkuerissä tai välierissä, mutta keskitason jääkiekkoilija voi tehdä rahakkaan uran NHL:ssä.

Sinä et edes pyri pohtimaan, mitä suorituksen taustalla on. Ratkaiset urheilijan hyvyyden mielikuvalla.

 

[Kaivanto]

Niin, sanoit sen itsekin: Lennart Petrell pääsee NHL:ään pelaamaan -> saavuttaa jotain. Sitten jos Lennart Petrell ei pärjää siellä hän on maitojunapoika.

Niin, jos Lennart Petrell haaveilee pääsystä NHL:ään se jokaisen kiekkoilijan unelma ja jos hän pääsee NHL:ään, hän "saavuttaa jotain". Jos Noora Toivo haaveilee pääsystä olympialaisiin, se on "yhy yhy".

 

[J.Grönvall]

Kunnioitat enemmän keskitasoista tai jopa keskitason alle jäävää jääkiekkoilijaa kuin huipputason uimaria. Huipputason uimari voi tippua olympialaisissa alkuerissä tai välierissä, mutta keskitason jääkiekkoilija voi tehdä rahakkaan uran NHL:ssä.

Sinä et edes pyri pohtimaan, mitä suorituksen taustalla on. Ratkaiset urheilijan hyvyyden mielikuvalla.

Mistäs tämän keksit?

Niin, jos Lennart Petrell haaveilee pääsystä NHL:ään se jokaisen kiekkoilijan unelma ja jos hän pääsee NHL:ään, hän "saavuttaa jotain". Jos Noora Toivo haaveilee pääsystä olympialaisiin, se on "yhy yhy".

Jaaha, vai niin. Sinä tuon sanoit, en minä.

 

[msg]

On kaksi ihan eri asiaa arvostella urheilijan suoritusta ja arvostella urheilijaa ihmisenä. Näiden kahden eroa ei aina tunnuta ymmärtävän ja näin nettiaikana jokainen läskiperse voi oksentaa pahan olonsa reaaliaikaisena nettiin. En voi oikeasti käsittää jotain tappouhkauksia, joita joku vatipää lähettelee yhdessä pelitilanteessa epäonnistuneelle jääkiekkoilijalle.

 

[Kaivanto]

Jaaha, vai niin. Sinä tuon sanoit, en minä.

Viestisi lyhyesti referoituina:

• Yleissääntö: urheilussa jos et pärjää, olet nolla.
  
  • Pärjäämisen yleinen määritelmä: missä vain lajissa huipputason kisoihin/sarjaan pääsy on "kiva jee" mutta ei riitä, vaan pärjäämiseen vaaditaan tuloksia.
    
    • Pärjäämisen määritelmän yksittäinen sovellus: Lennart Petrell "ei-pärjää" jos on "maitojunapoika", jolloin hän pärjää, jos ei ole maitojunapoika, siis vakiinnuttaa pelipaikan NHL:ssä.

Olet yleisellä tasolla sitä mieltä, että pärjääminen edellyttää tuloksia määrätyllä kilpailutasolla, mutta Petrellin tapauksessa olet sitä mieltä, että seulan läpäiseminen määrätylle kilpailutasolle riittää. Nämä tässä ilmentämäsi kaksoistandardit toisaalta tällaisen glamourlajin ja toisaalta ynnä muut -kaatoluokan lajien arviointikriteereissä olivat alkuperäisen viestini aihe, joten ei lisättävää.

 

[ftr]

Olympialaisten juoksuihin pääsemistä on vain hieman vaikea verrata NHL:ään maakiintioiden takia. Kuinkahan monta b-rajan juossutta jenkkiä näiltä matkoilta tältä- ja edelliskaudelta löytyy?

 

[Mane]

Toisaalta minä en ainakaan usko, että jostain olympialaisten tuloslistasta näkee myös suoraan sen kuka on tehnyt eniten töitä ja yrittänyt eniten.

 

[J.Grönvall]

Viestisi lyhyesti referoituina:

• Yleissääntö: urheilussa jos et pärjää, olet nolla.
  
  • Pärjäämisen yleinen määritelmä: missä vain lajissa huipputason kisoihin/sarjaan pääsy on "kiva jee" mutta ei riitä, vaan pärjäämiseen vaaditaan tuloksia.
    
    • Pärjäämisen määritelmän yksittäinen sovellus: Lennart Petrell "ei-pärjää" jos on "maitojunapoika", jolloin hän pärjää, jos ei ole maitojunapoika, siis vakiinnuttaa pelipaikan NHL:ssä.

Olet yleisellä tasolla sitä mieltä, että pärjääminen edellyttää tuloksia määrätyllä kilpailutasolla, mutta Petrellin tapauksessa olet sitä mieltä, että seulan läpäiseminen määrätylle kilpailutasolle riittää. Nämä tässä ilmentämäsi kaksoistandardit toisaalta tällaisen glamourlajin ja toisaalta ynnä muut -kaatoluokan lajien arviointikriteereissä olivat alkuperäisen viestini aihe, joten ei lisättävää.

Hyvä yritys mutta unohdit sieltä aika paljon kaikkea.

Kohta 1: Tarkistapas mitä tuota lausetta ennen lukee.

Kohta 2: Jep, siinä pyrittiin kuvaamaan tämän "massan" ajatusmaailmaa.

Kohta 3: Edelleen samaa ajetaan takaa, mielestäni siellä ei lue, että minä olen sitä mieltä, että Lennart Petrell jne. Tunnet varmasti suomalaista jääkiekkokulttuuria nyt sen verran, että tuo aukeaa ihan saletisti.

Kohta 4: Edelleenkin täysin väärä tulkinta, koska en ole noin kirjoittanut. Oma tulkintasi on vain totaalisen väärä, etkä ole sitä lähtenyt sen kummemmin tarkistamaan, vaan tehnyt omat johtopäätöksesi.

Sinä itse alunperin kirjoitit, että Suomen penkkiurheilukulttuurissa tuuletellaan Petrellin NHL:ään pääsyä. Minä taas osoitin, että jos siellä ei pärjää, niin äkkiä se kultatuoli viedään alta pois (= maitojunapoika).

Tämä taas on helppo siirtää myös tähän olympialaiskeskusteluun. Urheilija pääsee kisoihin -> kiva jee, urheilija ei saa siellä tuloksia aikaan -> maitojunapoika.

En tiedä mistä sinä ja Hemingway sitten olette päässeet siihen lopputulemaan, että minä arvostaisin Petrellin voittajaksi pelkästään siksi, että hän on päässyt NHL:ään. Mutta eipä se minun ongelmani olekaan.

Kuten sanoin, niin HUIPPU-urheilufanina arvostan eniten voittajia. Se on sama lähestymistapa kuin amerikkalaisessa ammattilaisurheilussa etenkin suurten tähtien kohdalla. LeBron James on geneettinen friikki, yksi maailman parhaista urheilijoista mutta hän ei ollut vielä "mitään" ennen kuin vei Miami Heatin mestariksi.

Lennart Petrell tai Jere Bergius ovat voittajia omassa kategoriassaan päästessään NHL:ään tai kisoihin. Sen jälkeen katson asioita huippu-urheilulasieni läpi ja silloin myös kriteerit muuttuvat.

 

[J.Grönvall]

Olympialaisten juoksuihin pääsemistä on vain hieman vaikea verrata NHL:ään maakiintioiden takia. Kuinkahan monta b-rajan juossutta jenkkiä näiltä matkoilta tältä- ja edelliskaudelta löytyy?

Juuri näin. Ja veikkaisin, että suomalaisilla olisi tiukkaa USA:n ja Australian kansallisissa uinnin mestaruuskisoissa.

Toisaalta minä en ainakaan usko, että jostain olympialaisten tuloslistasta näkee myös suoraan sen kuka on tehnyt eniten töitä ja yrittänyt eniten.

Minä uskon ja olen aika varma siitä myös. Toki lahjakkuudella on oma osansa mutta silläkään ei tee mitään ilman raakaa työtä. Henkinen kovuus, fyysiset ominaisuudet, tekniset lajitaidot (ja taktiset lajitaidot). Toisaalta kovakaan työ ei auta, jos lahjakkuutta ei ole tarpeeksi.

Miettikääpä hetki esimerkiksi NBA:n tähtipelaajia kuten Michael Jordan, Kobe Bryant ja otetaan nyt taas se LeBron. Kun mietitte mitä odotusarvoja näille kavereille asetetaan, minkälainen heidän fysiikkansa on, paljonko matseja pelataan ja miten he ovat ns. delivered, eli mikä on ollut/on suoritustaso, niin aletaan päästä lähelle maailman kovimpia urheilijoita.

 

[#76]

Kuinkahan monta b-rajan juossutta jenkkiä näiltä matkoilta tältä- ja edelliskaudelta löytyy?

Maan olympiakarsintojen alkuerissä 16 kaveria juoksi b-rajan tai alle 100 metrin miesten kisassa. Eiköhän maasta löytyisi vielä lisääkin b-rajan alittajia, mutta antaa tuo jotain suuntaa. Toisaalta ei ole mikään uutinen ettei maakiintiöt ole turhan takia kisoihin otettu.