Suomalaiset Olympialaisissa

[J.Grönvall]

Et ilmeisesti ole koskaan harrastanut tuota trappia tai skeettia kun puhelet tuollaisia. Laji on erittäin herkkä ja keskittymistä vaativa, jossa pieni herpaantuminen tietää melkoisen varmaa ohi ammuntaa. Se on hauskaa puuhaa ja käy ihmeessä kokeilemassa jos jossain lähiseudulla siihen on mahdollisuus. Ainakin minä pidin ko lajeista vaikka en sitä enää tällä hetkellä harrastakaan.

Ja mielestäni Satu Mäkelä-Nummelan tulos ei ole huono vaikka finaaliin pääseminen jäi uusintaa vaille vajaaksi. Saattaa tuo osua muuhunkin kuin mökillä oluttölkin kylkeen.

Enpä ole mutta täällä duunipaikalla riittää pyssymiehiä, vaikka muille jakaa. Löytyy ihan Suomen mestarikin. Siksi siinä on käytetty ilmaisuja "ilmeisesti" ja "kuulemma". Enkä nyt tiedä miten se minun harrastamiseni taas tähän liittyy :D

 

[Rod Weary]

"Selkeät alisuorittamiset eivät kuulu olympiatasolle. Kisojen jälkeen täytyy aloittaa lajiliittojen kanssa pohdinta siitä, miten valintajärjestelmää kehitetään. Pitää varmistaa, että jokaisella mukana olevalla urheilijalla on menestyspotentiaali", Niemi-Nikkola ennakoi."

Case-Tenkasen jälkeen Niemi-Nikkola on viimeinen ihminen tällä planeetalla arvioimaan valintasysteemejä.

 

[mjr]

Eiköhän järkevintä ole verrata Suomea ihan vain skandinaavisiin serkkuihimme? Samanlaisia maita aika pitkälle, ja naapureihinkin verratessa meillä on nyt kieltämättä menossa tietty sitkeä laskusuhdanne huippu-urheilussa, niin talvi- kuin kesälajeissa. Eihän se nyt kai paljoa vaatisi, jos tehtäisiin tietty korjausliike ja lisättäisiin niin resursseja kuin parannettaisiin valmennuksen laatua. Mutta sen verran on urheiluhulluus iän myötä vähentynyt, ettei enää itseäni ota niin kauheasti päähän, ettei mitaleita tipu entiseen tahtiin. Urheilu on paljon muutakin kuin huippu-urheilu, ja olisin enemmän huolissani siitä, etteivät uudet sukupolvet enää liiku samaan malliin kuin ennen kuin siitä, ettei enää löydy niin paljon yksittäisiä huippuja. Huippu-urheilu pelaa rahalla, ja lähinnä on kysymys siitä halutaanko panostaa lisää vai ei, mutta sitten kun puhutaan massaliikunnasta niin ongelma onkin paljon isompi. Olisi täysin rationaalista ja rahaa säästävää valtiovallan toimesta esim. puuttua koululiikunnan huonoon tilanteeseen jne.

 

[Hemingway]

Eiköhän järkevintä ole verrata Suomea ihan vain skandinaavisiin serkkuihimme?

Ei siinä ole järkeä, koska ainakin Ruotsissa urheiluun syydetään yksityistä rahaa aivan sietämättömästi Suomea enemmän urheilijoiden määräänkin suhteutettuna.

 

[J.Grönvall]

Eli kaikki rahat nyt sitten purjehdukseen tai keihäänheittoon? Ja muille ei mitään. Ja sitten ihmetellään mitä tehdään 10v kuluttua, kun ei tullutkaan kolmoisvoittoja keihäästä ja purjehduksessakin tulee vain 1-3 mitalia per kisa.

Rahaa laitetaan sinne mihin parhaaksi nähdään, ei minulla ole antaa mitään valmiita vastauksia siihen. Kuten sanoin, niin kyse on arvostuksesta ja siitä missä lajeissa menestyminen nähdään suomalaisittain tärkeäksi.

Minä ennemminkin panostaisin voimakkaimmin sinne missä nyt olemme jo edes maailman kärjen tuntumassa. Yksityinen taho sitten rahoittaa ketä haluaa. Ja rakenteiden tukemiseen ei pitäisi laittaa enää euroakaan, jos sieltä ei tule tuloksia. Mitä ne vaadittavat tulokset sitten ovat, niin sekin on taas viisaampien päätettävä.

Kun kerran tälläkin palstalla johtopäätös tuntuu olevan, että muualla on kehitytty ja tehdään paremmin, niin on se kumma, että meillä se on sitten kiellettyä.

Tilastojen valossa en sanoisi Bergiuksen suoritusta limboiluksi vaan hänen tämän kesän tasoiseltaan suoritukselta. Yksi "pöljäpäivä" sattunut kesään, joten olisihan sen uusiminen ollut mahdollista Lontoossa, mutta tuskin todennäköistä, kun vielä olosuhteet kuulemma haastavat. Silloin kysytään kokemusta ja varmuutta, jos olosuhteet haastavat. Bergiukselta ei löydy kumpaakaan, vielä.

Toinen juttu on onko median tai katsojien tehtävä ruoskia urheilijaa suorituksen jälkeen. Ensisijaisesti näkisin, että se on urheilijan ja hänen valmentajan tehtävä miettiä mikä toimi tai ei toiminut ja miten jatkossa tulisi toimia.

Jos menee kolmesti riman ali, niin kyllä se mielestäni täyttää limboilun tunnusmerkit. Pitää varmasti paikkansa, että Bergiusta kohtaan on ollut ylimitoitettuja odotuksia, hyppyhän takkusi pitkään jo ennen kisoja. Itsekin hämäännyin liikaa tuosta loistotuloksesta. Se on kuitenkin pirun hienoa, että on samaan aikaan kaksi 560:n miestä. Vielä kun tuosta saisivat sen seuraavan askeleen otettua, niin hyvä tulee.

Median roolistakaan on vaikea sanoa onko se sen tehtävä siinä missä poliitikkojen ruoskiminen. Toisaalta on ja toisaalta ei ole. Katsojien puolesta sen ymmärtää ja sitähän tapahtuu joka lajissa.

Tietyllä tavalla se toimii molempiin suuntiin, eli urheilija tarvitsee mediaa ja katsojia ja hyväksyy sen, että silloin kirjoitellaan kaikenlaista. Huippu-urheilijaksi ei voi edes ryhtyä jos ei sitä kestä, niin olennainen osa se on nykyistä huippu-urheilua.

 

[J.Grönvall]

Urheilu on paljon muutakin kuin huippu-urheilu, ja olisin enemmän huolissani siitä, etteivät uudet sukupolvet enää liiku samaan malliin kuin ennen kuin siitä, ettei enää löydy niin paljon yksittäisiä huippuja. Huippu-urheilu pelaa rahalla, ja lähinnä on kysymys siitä halutaanko panostaa lisää vai ei, mutta sitten kun puhutaan massaliikunnasta niin ongelma onkin paljon isompi. Olisi täysin rationaalista ja rahaa säästävää valtiovallan toimesta esim. puuttua koululiikunnan huonoon tilanteeseen jne.

Muuten täysin samaa mieltä mutta käyttäisin mielummin sanaa liikunta, urheilussa kun on kyse aina kilpailusta (minun mielestäni).

Yhteiskunnallisesti on mielestäni täysin vastuutonta esimerkiksi vähentää koululiikunnan määrää, minusta sitä pitäisi olla joka päivä. Ihan jo meille syötettyjen tulevaisuuden kauhuskenaarioidenkin vuoksi jokaisen kansalaisen velvollisuus on olla vähintään kohtuullisessa fyysisessä kunnossa kuolemaansa asti.

 

[mjr]

Ei siinä ole järkeä, koska ainakin Ruotsissa urheiluun syydetään yksityistä rahaa aivan sietämättömästi Suomea enemmän urheilijoiden määräänkin suhteutettuna.

No joo, niin varmaan, mutta emme viimeksi katsoessani olleet kovin paljon ruotsalaisia köyhempiä. Eikö tämä ole sitten lähinnä Suomen yksityisen sektorin ongelma ja asia, eikä valtiovallan? Miksi vastaava toiminta ei ole täällä kannattavaa, jos se Ruotsissakin on?

 

[mjr]

Muuten täysin samaa mieltä mutta käyttäisin mielummin sanaa liikunta, urheilussa kun on kyse aina kilpailusta (minun mielestäni).

Yhteiskunnallisesti on mielestäni täysin vastuutonta esimerkiksi vähentää koululiikunnan määrää, minusta sitä pitäisi olla joka päivä. Ihan jo meille syötettyjen tulevaisuuden kauhuskenaarioidenkin vuoksi jokaisen kansalaisen velvollisuus on olla vähintään kohtuullisessa fyysisessä kunnossa kuolemaansa asti.

No, kyllähän kilpailu paljon motivoi liikuntaa, ja voidaan kilpailla ensisijaisesti liikkunnan takia eikä sen vakavammin. Mutta tosiaan, tämä on semantiikkaa ja pääasia on se, että meillä on yhä paheneva elintaso-ongelma liikunnan suhteen. Koululiikunta on mielestäni tässä avain, koska se on ainoa realistinen tapa tavoittaa suuret massat riittävän varhain - ja on suorastaan rikollista miten koululiikunnan asemaa on heikennetty jo monta vuosikymmentä. Siihen panostaminen olisi kuluihin ja hyötyihin nähden absurdin hyvä sijoitus valtiolle. Olemme me vain aika hidas laji, kun ei voida sisäistää näin naurettavan yksinkertaisia asioita...

 

[Tombe76]

Onkohan muuten odotettavissa minkäänlaista vastuunkantoa (muotisana) esim. valmennuksen puolelta. Olympiakomiteassa kyllä samat naamat saavat nauttia suojatyöpaikoistaan ja luottamustehtävistään, ja vaatia urheilijoilta kovempia suorituksia, mutta itse pidetään tiukasti kiinni omasta pallista.

Esim. Niemi-Nikkola on ollut nyt vuodesta 2003 lähtien valmennuksen johtaja, hyvinkö on mennyt? Kovasti mies puhuu urheilijoiden alisuorittamisesta mutta miten hän itse on pärjännyt?

 

[Toejoen Veikko]

Millaista kuvaa sinulle on muodostunut muista maista niiden mitalisaaliin pohjalta?

Esimerkiksi Kiinasta tulee mieleen maa, jossa urheilijat ovat valmiita menemään epämukavuusalueelle saavuttaakseen menestystä. Jamaikasta tulee mieleen pieni maa, jossa osataan priorisoida oikeisiin urheilulajeihin. Suomi on yleisurheilussa yhden lajin varassa. Hieman sama se on Virolla, mutta etelänaapurista on kuitenkin tullut tällä vuosituhannella kymmenottelun olympiavoittaja sekä nelinkertainen arvokisamitalisti. Lisäksi Viro on napsinut myös hiihdossa kultamitaleita tällä vuosituhannella, Suomi ei.

Mitä Suomen mitalimääriin ja eri kisojen vertailuun laajassa kuvassa tulee, jokuhan saattaisi keskustella siitäkin, että montako afrikkalaista juoksijaa kilpaili yhtään missään kilpailussa kylänsä ulkopuolella vuonna 1924, kun Suomi saavutti suurimman mitalimääränsä, oliko se nyt tilastoihin katsomatta 15-10-10 vai mitä. Tai montako kovaa tummapintaista kilpakumppania Paavo Nurmella aikanaan oli. Tästähän ei toki meillä edes saa keskustella.

Ihan päteviä argumenttejä omassa kategoriassaan. Nuo eivät tosin ole merkittäviä, jos Suomea vertaillaan mainittuihin verrokkimaihin. Suomen menestys on heikentynyt sekä kesä - että talvikisoissa. Jälkimmäisissä eivät Afrikan maat kelpaa selitykseksi.

 

[tomageeni]

Tilastojen valossa en sanoisi Bergiuksen suoritusta limboiluksi vaan hänen tämän kesän tasoiseltaan suoritukselta. Yksi "pöljäpäivä" sattunut kesään, joten olisihan sen uusiminen ollut mahdollista Lontoossa, mutta tuskin todennäköistä, kun vielä olosuhteet kuulemma haastavat. Silloin kysytään kokemusta ja varmuutta, jos olosuhteet haastavat. Bergiukselta ei löydy kumpaakaan, vielä.

Onko kolme läpijuoksua Bergiuksen "tämän kesän suoritustaso"? Kyllä se minusta nimenomaan limboilua on, ettei ylletä edes rimaan asti aloituskorkeudessa.

Totta varmasti on, että odotukset Bergiusta kohtaan olivat ylimitoitetut yhden onnistuneen kisan ansiosta, mutta kyllä edes tyydyttävään arvosanaan pitäisi jokin tulos saada. Jos/kun Bergius tiesi, että todellinen kunto oli heikompi kuin ennätyskunto, ja olosuhteet olivat hankalat, niin olisi vain nöyrästi aloittanut korkeudesta 520 ja yrittänyt saada edes tuloksen aikaiseksi ja hakenut sitä kautta onnistumista ja hyviä fiiliksiä. Nyt tätä Lontoon reissua ei voi sanoa edes "kokemuksen kartuttamiseksi" sillä sen verran huonoiksi taisivat kokemukset jäädä.

 

[Radiopää]

Meillä suomessa kun ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta. Toisin kuin vaikka jenkeissä tai Kiinassa.

Ei ole, ja siksi onkin tärkeää, ettei lahjakkuudet eksy pelaamaan pesäpalloa tai muuta korttelisarjan tasoista pallopeliä. Meillä saattaa nytkin pelata potkupallon kolmosdivaria joku, jolla ois ollut kaikki potentiaali menestyä toisessa lajissa.

 

[Hemingway]

Jos/kun Bergius tiesi, että todellinen kunto oli heikompi kuin ennätyskunto, ja olosuhteet olivat hankalat, niin olisi vain nöyrästi aloittanut korkeudesta 520

Seiväshypyssä totaaliepäonnistumiset ovat yleisiä. Näissäkin kisoissa finaalissa ilman tulosta jäivät Steven Hooker ja Brad Walker. Kumpikin on yli kuuden metrin hyppääjä. Olisi myös tämänvuotisten huippuhyppyjen perusteella voinut kuvitella, että Isinbajeva vie kullan, mutta ei. Heikkoa oli hyppääminen. Varteenotettava mitalisuosikki Feofanova jäi jo karsinnassa ilman tulosta.

Ei Bergiuksen ongelma ollut liian suuri aloituskorkeus. Ei noilla yrityksillä olisi mennyt alempaakaan.

 

[mjr]

Ei ole, ja siksi onkin tärkeää, ettei lahjakkuudet eksy pelaamaan pesäpalloa tai muuta korttelisarjan tasoista pallopeliä. Meillä saattaa nytkin pelata potkupallon kolmosdivaria joku, jolla ois ollut kaikki potentiaali menestyä toisessa lajissa.

Back in the DDR? Ei kai nyt kukaan edes puoleksikaan järkevä ihminen hukkaisi yhtään lahjakasta pesäpalloilijaa olympiamitalistiksi?? Jokin roti sentään. Mutta siinä olet oikeassa, että jos joku tosiaan haluaisi maksimoida työläisten ja talonpoikien yhteenliittymälle perustuvan kansantasavaltamme olympiamenestyksen niin täältähän kiellettäisiin ensimmäiseksi jalkapallo, ei pesäpallo. Valtava massa potkiskelemassa hyvällä kunnolla ja huonolla tekniikalla ilman mitään vastaavaa huippumenestystä - jos rupeaisivat vaikka purjehtimaan niin ei tarvittaisi mitään maalikameroja jotain satunnaista Australiaa vastaan.

 

[#76]

Onko kolme läpijuoksua Bergiuksen "tämän kesän suoritustaso"? Kyllä se minusta nimenomaan limboilua on, ettei ylletä edes rimaan asti aloituskorkeudessa.

Mikäli tuloksen saaminen ei ole kauden kisoissa yleistä, niin siinä mielessä ilman tulosta jääminen voi hyvin olla normipäivä. Kun ei Tilastopajaan löydy käyttäjätunnuksia, niin ei pysty tarkistamaan, mutta toukokuussa 5.72, EM-kisoissa 5.35 ja Lontoossa ilman tulosta 5.30. IAAF:n tilastoihin ei ole tarttunut 5.40 ylittäviä kisasuorituksia kuin tuo 5.72 eli joko mies ei ole kisannut kuin nuo edellämainitut tai jäänyt alle 5.40 kaikissa muissa kisoissa paitsi toukokuun enkkakisassa. On sitten vivahde-eroja miksi tilanne kutsutaan, mutta tilastojen valossa Bergiuksen tulos ei kauheasti yllätä ja aika merkityksetöntä minusta olisiko hän ylittänyt 5.30 tai jäänyt kokonaan ilman tulosta. Finaaliin vaaditun 5.50 ylittäminen oli aika paljon toivomisen varassa.

Esimerkiksi Kiinasta tulee mieleen maa, jossa urheilijat ovat valmiita menemään epämukavuusalueelle saavuttaakseen menestystä. Jamaikasta tulee mieleen pieni maa, jossa osataan priorisoida oikeisiin urheilulajeihin.

Mikä merkitys tällä mielikuvalla on sitten arkielämässäsi? Matkustatko ahkerammin Kiinan tai Jamaikalle urheilumenestyksen takia? Houkutteletko työpaikallasi työnantajaasi tekemään enemmän kauppaa Kiinan tai Jamaikan kanssa? Etsitkö ystäväpiiriisi kiinalaisia tai jamaikalaisia? Kiinalla on muutaman tuhat vuotta rikasta historiaa myös luomassa mielikuvaa ja asema yhtenä maailman johtomaista tukemassa tilannetta.

Suomen menestys on heikentynyt sekä kesä - että talvikisoissa. Jälkimmäisissä eivät Afrikan maat kelpaa selitykseksi.

Menestyminen vaatii sitoutumista ja resursseja. Kumpikaan ei taida Suomessa olla kovassa huudossa ja ihminen voi olla paljon pienemmällä työmäärällä onnellinen sekä menestyvä, joten pakottavaa tarvetta urheilusaralle ei ole. Aika harvassa on ne lajit, joissa on hyvät mahdollisuudet luoda sellainen ura, mikä kestäisi 30-35 vuotiaaksi, että urheilemalle elättäisi itsensä sinne asti. Mikäli urheilun eteen on uhrattu esim. opiskelut, niin aika hankala tilanne on, jos 35 herää tilanteeseen, missä takataskussa on peruskoulun päästötodistus ja keskinkertainen urheilu-ura. Urheilu-uran suhteen aika sama tilanne kuin yrittäjyyden kanssa. Ikinä en voisi kuvitella itse ryhtyväni, mutta minun ja muiden kaltaisteni takia todella hienoa, että jotkut viitsivät ottaa riskin epäonnistuakin.

Huippu-urheilulla on minusta tietty riski muodostua joko köyhien vaihtoehdoksi päästä käsiksi parempiin tuloihin tai hyvätuloisten harrastukseksi, kun ei ole väliä jos jää jalansija "normaali" elämään luomatta.

 

[Tombe76]

Mikäli tuloksen saaminen ei ole kauden kisoissa yleistä, niin siinä mielessä ilman tulosta jääminen voi hyvin olla normipäivä. Kun ei Tilastopajaan löydy käyttäjätunnuksia, niin ei pysty tarkistamaan, mutta toukokuussa 5.72, EM-kisoissa 5.35 ja Lontoossa ilman tulosta 5.30. IAAF:n tilastoihin ei ole tarttunut 5.40 ylittäviä kisasuorituksia kuin tuo 5.72 eli joko mies ei ole kisannut kuin nuo edellämainitut tai jäänyt alle 5.40 kaikissa muissa kisoissa paitsi toukokuun enkkakisassa. On sitten vivahde-eroja miksi tilanne kutsutaan, mutta tilastojen valossa Bergiuksen tulos ei kauheasti yllätä ja aika merkityksetöntä minusta olisiko hän ylittänyt 5.30 tai jäänyt kokonaan ilman tulosta. Finaaliin vaaditun 5.50 ylittäminen oli aika paljon toivomisen varassa.

Jere Bergius hyppäsi mm. Kuortaneen Eliittikisoissa 22.7.2012 560cm. Tänä vuonna ulkoradoilta löytyy tulokset 572 (26.5), 560 (22.7), 555 (14.6) ja 550 (19.5). Ei nyt ihan paskasti kuitenkaan.

EDIT: Heinäkuulle löytyy myös pari huonompaa tulosta, kuten esim. Lappeenrannan eliittikisat, jossa hyppäsi 520. Tulosten heittely kertoo aika paljon mielestäni herkästä lajista.

 

[#76]

Jere Bergius hyppäsi mm. Kuortaneen Eliittikisoissa 22.7.2012 560cm. Tänä vuonna ulkoradoilta löytyy tulokset 572 (26.5), 560 (22.7), 555 (14.6) ja 550 (19.5). Ei nyt ihan paskasti kuitenkaan.

Kuten sanoin IAAF:n tilastoista ei jostain syystä löytynyt kuin yksi 5.40 ylitys, joten sen valossa tilanne näytti hyvin erilaiselta kuin tuon valossa mitä sinä olit löytänyt.

 

[Rod Weary]

Esimerkiksi Kiinasta tulee mieleen maa, jossa urheilijat ovat valmiita menemään epämukavuusalueelle saavuttaakseen menestystä.

Tarkoitatko tällä sitä, että mieluummin menevät treenaamaan kuin leikkimään 2-vuotiaiden kavereidensa kanssa? Vai että mieluummin taistelevat kisoissa (oikeasti) henkensä edestä kuin menevät vankilaan tai hyvästelemään lähisukulaisensa viimeisen kerran?

 

[flintstone]

Enpä ole mutta täällä duunipaikalla riittää pyssymiehiä, vaikka muille jakaa. Löytyy ihan Suomen mestarikin. Siksi siinä on käytetty ilmaisuja "ilmeisesti" ja "kuulemma". Enkä nyt tiedä miten se minun harrastamiseni taas tähän liittyy :D

Liittyi sen verran että aloit puhumaan tuurista, jolla ei pidemmän päälle ole ammunnassa mitään suurta merkitystä, yksittäinen herpaantuminen saattaa korjautua tuurilla mutta pitkässä juoksussa ei ja nuo pitkät sarjat joita finaaliinkin selviytyminen vaatii kyllä korjaavat yksittäiset tuurilaukaukset pois.

Eiköhän järkevintä ole verrata Suomea ihan vain skandinaavisiin serkkuihimme? Samanlaisia maita aika pitkälle, ja naapureihinkin verratessa meillä on nyt kieltämättä menossa tietty sitkeä laskusuhdanne huippu-urheilussa, niin talvi- kuin kesälajeissa.

Ruotsalaistenkin paras buumi yleisurheilun puolella ainakin hyppylajeissa on ohitettu. Ja aika harva yleisurheilija ruotsalaisilta onnistui, eli pientä alakuloa sielläkin näyttäisi olevan. Ei että suomalaisten yleisurheilu olisi sen pirteämpää mutta eihän tässä kauaakaan ole kun ruotsalaiset kahmi mitaleita hyppylajeista. Plus tietenkin siellä oli yksi huikea monilahjakkuus Karolina Kluft. Pienillä mailla lahjakkuuksien nouseminen korvaamaan menneitä sankareita ei niin vain onnistu. Tuskin ruotsalainen hyppyvalmennus on yhtäkkiä menettänyt kaiken teränsä.

 

[mjr]

Huippu-urheilulla on minusta tietty riski muodostua joko köyhien vaihtoehdoksi päästä käsiksi parempiin tuloihin tai hyvätuloisten harrastukseksi, kun ei ole väliä jos jää jalansija "normaali" elämään luomatta.

Kyllähän tuo ensimmäinen vaihtoehto on aika toimiva skenaario, kun miettii menestyjien taustaa verrattuna yhteiskuntiensa keskiarvoon. Tässä suhteessa ongelmamme on siis sekä yhteiskunnan pohjoismaisuus (päästetään liikaa lapsia liian hyviin kouluihin) että tietty, hmm, sulkeutuneisuus. Jos saataisiin enemmän slummeja sekä rodullisia vähemmistöjä niin olympiamenestys parantuisi kertaheitolla.

 

[msg]

Kyllähän tuo ensimmäinen vaihtoehto on aika toimiva skenaario, kun miettii menestyjien taustaa verrattuna yhteiskuntiensa keskiarvoon. Tässä suhteessa ongelmamme on siis sekä yhteiskunnan pohjoismaisuus (päästetään liikaa lapsia liian hyviin kouluihin) että tietty, hmm, sulkeutuneisuus. Jos saataisiin enemmän slummeja sekä rodullisia vähemmistöjä niin olympiamenestys parantuisi kertaheitolla.

Oikeasti pitäisi panostaa lasten vanhempiin, jotta nämä tajuaisivat turvaistuimessa istuvan olevan potentiaalinen urheulumenestyjä, jonka suoritukset sitten tuottavat orgastisia kokemuksia sohvan pohjalla makaaville velttoperseille, joita vain menestys kiinnostaa.

Keinoina vanhempien ohjaamiseen voi sitten olla keppiä tai porkkanaa. Keppinä esimerkiksi huostaanotto ja lapsen sijoittaminen Vierumäelle perustettavaan valmennuskeskukseen tai porkkanana luvata vanhemmille joku rahallinen palkinto sitten kun se olympiamitali on saavutettu.

Odottelen, koska ilmoittautuu tällä palstalla se ensimmäinen esasievinen, joka uhraa työuransa ja avioliittonsa antaakseen sohvan perukoilla makaaville menestyshulluille elämään edes jotain sisältöä ja syytä elää.

 

[MrDownhouse]

Huippu-urheilulla on minusta tietty riski muodostua joko köyhien vaihtoehdoksi päästä käsiksi parempiin tuloihin tai hyvätuloisten harrastukseksi, kun ei ole väliä jos jää jalansija "normaali" elämään luomatta.

Niin, tämänpä vuoksi etenkin Yhdysvalloissa koulutusjärjestelmä tukee urheilua aivan eri tavalla. Koulut itsessään maksavat uskomattomia summia, mutta jos olet hyvä jossain tietyssä urheilulajissa, saat urheilustipedin yliopistoon eikä maksuista tarvitse huolehtia. Eikä tämä vielä tarkoita, että sinusta varmasti ammattilaisurheilija tulisi, kattavan yliopisto koulutuksen saat joka tapauksessa - varmasti motivoi hieman keskiluokkaisemmistakin perheistä tulevia lapsia urheilemaan, puhumattakaan tietysti niistä köyhistä. Suomessa sen sijaan urheiluun panostamisella jää aivan tyhjän päälle ja kun viimeistään 20-vuotiaana tajuaa, ettei urheilemalla tosiaan lyöty leiville vaikka lähellä oltiinkin, niin sitten ollaankin kusessa.

 

[Kirjoittelija]

Kyllähän tuo ensimmäinen vaihtoehto on aika toimiva skenaario, kun miettii menestyjien taustaa verrattuna yhteiskuntiensa keskiarvoon. Tässä suhteessa ongelmamme on siis sekä yhteiskunnan pohjoismaisuus (päästetään liikaa lapsia liian hyviin kouluihin) että tietty, hmm, sulkeutuneisuus. Jos saataisiin enemmän slummeja sekä rodullisia vähemmistöjä niin olympiamenestys parantuisi kertaheitolla.

Onneksi purjehdus ei kuitenkaan ole olympiaohjelmasta poistumassa. Siinä riittää Suomelle menestyssaumoja jatkossakin, koskapa ne paremman elämän perässä juoksevat ghettokansalaiset ja etniset vähemmistöt eivät ole kilpailua sotkemassa. Ratsastukseenkin kannattaisi ehkä panostaa enemmän, siinäkään ei mitään Karibian tai Afrikan poikien joukkomarssia maailman kärkeen liene ihan lähitulevaisuudessa näköpiirissä.

Jos katsotaan Suomen viittä mitalistia näissä kisoissa, niin sosioekonomiselta taustaltaan he ovat varmasti paljon kansakunnan keskiarvoa parempaa väkeä (Savon poika toki taitaa tätä tulosta pahasti heikentää).

 

[Delter]

Kouluarvosanat kotisohvalta (1/2)

Kouluarvosanat kotisohvalta (1/2)

Vaiherikkaat olympialaiset ovat parin viikon rutistuksen jäljiltä ohi ja koska keskustelu tässä ketjussa käy ymmärrettävästi kiivaana, laitan oman lusikkani soppaan antamalla jokaiselle suomalaisedustajalle arvosanan perinteisellä 4-10 -skaalalla. Läheskään kaikkien kilpailijoiden suorituksia en kisojen aikana nähnyt, mutta yritän suhteuttaa arvosanan odotusarvoon nähden. Selkeyden vuoksi en ruvennut puolikkaita tai +/-pisteitä antamaan, joten peli on sikäli raakaa ja varmaankin mielipiteitä on moneen suuntaan. Arviossa on huomioitu vain kilpailijan "päälaji".

Ammunta
Satu Mäkelä-Nummela, trap: 7.
>7<
Puolustavalta olympiavoittajalta odotettiin luonnollisesti vähintään finaalipaikkaa, joka kovatasoiseksi muodostuneessa kisassa jäi yhden laakin päähän. Mielestäni kuitenkin saappaat jalassa kaaduttiin ja äärimmäisen herkässä lajissa homma on todellakin pienestä kiinni. Pystyssä päin kotiin!

Mira Suhonen, 10m ilmapistooli: 32.
>7<
Mira oli lähellä jopa finaalipaikkaa, mutta viimeisen sarjan epäonnistuminen pudotti sijoituksen sarjaan ynnämuut, mikä on tyypillistä näin hurjan pienten marginaalin lajissa. Jonkun mielestä arvosana on hieman yläkanttiin, mutta loppupeleissä juonessa oltiin kuitenkin ihan hyvin kiinni.

Marjo Yli-Kiikka, 10m ilmakivääri: 16.
>7<
Yli-Kiikka suoriutui myös tasoonsa nähden kelvollisesti ja hieman eheämmällä avaussarjalla sijoitus olisi voinut olla jopa kymmenen parhaan joukossa.

Kai Jahnsson , 10m ilmapistooli: 7.
>8<
Mukava 7. sija antaa luonnollisesti hyvät edellytykset antaa Jahnssonille ampujajoukon parhaan arvosanan. Ehdottomasti oman tasonsa ylittäjä.
-------------------------------
-------------------------------
Judo
Jaana Sundberg, 52kg: 17-23.
>6<
Kompetenssi ei riitä edes vähäänkään tätä lajia arvioimaan, mutta Sundbergin vastustaja ei käsittääkseni sieltä kovimmasta päästä ollut, joten tappio heti alkumetreillä on kyllä alakanttiin.

Johanna Ylinen, 63kg: 9-16.
>7<
Ylinen otteli tasollaan, mutta avausvastustaja oli hieman liian kovaa kamaa suomalaiselle. Sympatiat siitä hyvästä ja neutraali "tyydyttävä(miinus)" arvosanaksi.

Valtteri Jokinen, 60kg: 9-16.
>8<
Jokinen kampesi itsensä kolmannelle kierrokselle, jossa korealainen (Aasian hallitseva mestari) oli niukasti parempi. Paras judoka suomalaisista.
-------------------------------
-------------------------------
Melonta
Jenni Mikkonen, K1 200m: 9.
>7<
Selvä karsiutuminen finaalista, mutta laittoi sentään parastaan B-finaalissa ja sitä on toisaalta arvostettava.

Anne Rikala, K1 500m: 8.
>8<
Finaalipaikka on aina hieno suoritus ja vaikka paras isku jäi tärkeimmässä paikassa piippuun, voi Annen kisaurakkaa pitää ihan onnistuneena.
-------------------------------
-------------------------------
Purjehdus
Silja Lehtinen, Silja Kanerva, Mikaela Wulff, Match racing (elliot 6m): 3.
>9<
Senttien päässä finaalissa. Upea nousu kyynelten keskeltä olympiapronssille. Kisojen parhaimpia suomalaissuorituksia.

Sari Multala, Laser Radial: 7.
>6<
Sari Multala on sen luokan arvokisakävijä, että häneltä uskalsi odottaa jopa kultaa. Toisaalta näin kokeneen urheilijan on oltava valmis ottamaan kritiikkiä epäonnistumisen hetkellä ja sellainen Lontoon olympialaiset hänen osaltaan oli. Hieman karvas päätös uralle aina medal racen viimeistä sijaa myöten.

Tuuli Petäjä, purjelautailu, RS:X: 2.
>10<
Lontoon paras suomalaissijoitus eikä suorituksessa paljoa parannettavaa löydy. Tuntemattomuudesta Suomen urheilukentän parrasvaloihin - ainakin hetkeksi. Hieno persoona.

Lauri Lehtinen, Kalle Bask, 49er: 7.
>8<
Totaalinen hyytyminen medal racessa laskee arvosanaa vähintään yhdellä ja antaa pitkän miinuksen muutoin hyvälle kokonaispaketille. Silti aikaisempiin arvokisasuorituksiin verrattuna upea tasonnosto.

Mattias Lindfors, Laser: 33.
>6<
Lindfors oli suhteellisen mahdottoman tehtävän edessä, eikä pystynyt mainittaviin urotekoihin. Nuori mies ja menestysvuodet toivottavasti vasta edessä.

Joonas Lindgren, Niklas Lindgren, 470: 21.
>6<
Veljeskaksikolta olisi ehkä tuoreen MM 4.sijan myötä odottanut hieman enemmänkin, mutta tasapaksu veto tuotti lopulta vaisuhkon 21. sijan.

Tapio Nirkko, Finnjolla: 10.
>7<
Nirkolla myös alla onnistuneet MM-kisat, joista saavutettu 5.sija antoi odottaa hyvää tulosta. 10.sija olympialaisista on kuitenkin kelvollinen saavutus.
-------------------------------
-------------------------------
Paini
Rami Hietaniemi, 84kg: 15.
>5<
Mitalitoivo hyytyi pahasti keskinkertaisen ranskalaisen väännössä.

Jarkko Ala-Huikku, 60kg: 16.
>5<
Jarkolle toiset surkeasti päättyneet olympiakisat. Varamiehen roolista on toki vaikea astella molskille, jossei paino ole valmiiksi uomissaan.
-------------------------------
-------------------------------
Painonnosto
Miika Antti-Roiko, 94kg: 19.
>6<
Pikakutsulla kisoihin mukaan päässyt Antti-Roikon tulos oli odotetun keskinkertainen, mutta olosuhteet huomioonottaen ei tästä kannata enempää johtopäätöksiä vetää.
-------------------------------
-------------------------------
Pyöräily
Pia Sundstedt, maantieajo, aika-ajo: 20., 11.
>8<
Naisten maantiepyöräilyn pioneeri teki voitavansa suurten maiden puristuksissa. Halusi muutakin kuin "ajaa maaliin ehjänä" ja siitä plussaa. Asenne kohdallaan.

Jussi Veikkanen, maantieajo: 64.
>6<
Ei varmasti odotettu mitään, mutta vähän jäi sellainen fiilis, että olympiapaikka riitti tyydyttämään nälän.
-------------------------------
-------------------------------
Ratsastus
Emma Kanerva, kouluratsastus: 22.
>7<
En ymmärrä tästä lajista mitään enkä ehkä haluakaan, mutta käsittääkseni Lontoossa lähdettiin Suomen osalta lähinnä vain ulkoiluttamaan hevosia. Kanerva jätti kuitenkin taakseen useankymmentä kilpailijaa, joten mistään epäonnistumisesta ei voida puhua.

Mikaela Lindh, kouluratsastus: 30.
>6<
Hyvin vaikea suhteuttaa tätäkään suoritusta mihinkään, mutta Lindh onkin kai pääasiallisesti keskittynyt urallaan valmentamiseen, joten näillä lähtökohdilla jätettäköön arvosana varovaiseen kutoseen.

(jatkuu...)

 

[Delter]

... ja tässä loput suomalaiskasvot olympialaisista:

Sulkapalloilu
Anu Nieminen, kaksinpeli: 17.
>6<
Nieminen onnistui lopulta karistamaan "ilmanvaihto-Anun" taakkansa harteiltaan ja voitti ensimmäisen ottelunsa olympialaisissa. Saavutus sekin, joskin kakkoskierroksen ottelu olikin sitten taas sitä valitettavan tuttua aneemista Niemistä.

Ville Lång, kaksinpeli: 17.
>8<
Ville Lång antoi kasvot taistelevalle suomalaiselle ja vaikka tappio tulikin, tuloksen takaa löytyy yksi Lontoon olympialaisten ikimuistettavin suomalaisteko. Kurja arpaonni tarkoitti käytännössä turnauksen päättymistä yhteen otteluun, mutta Lång teki eittämättä kaikkensa.
-------------------------------
-------------------------------
Taekwondo
Suvi Mikkonen, 57kg: 5.
>9<
Pituutta puuttuu, asennetta ei. Mikkonen kuuluu ehdottomasti Lontoon suomalaisonnistujiin, vaikka hävisikin yhtä monta ottelua kuin voittikin (2/2). Arvostus lajiin nousi Suvin sisukkaan taistelun myötä aivan uusiin sfääreihin.
-------------------------------
-------------------------------
Telinevoimistelu
Annika Urvikko, Neliottelu: 55.
>6<
Annika Urvikko teki voitavansa ja lähti kisoihin omien sanojensakin mukaan vain nauttimaan. Itse oli kuitenkin edustuspaikkansa tiennanut, joten hänen osallistumisensa ei varmasti ollut keneltäkään pois. Kilpaili omalla tasollaan ja ehkä jopa hieman sen yli.
-------------------------------
-------------------------------
Tennis
Jarkko Nieminen, kaksinpeli: 55.
>7<
Hoiti vaimonsa tavoin oman leiviskänsä ensimmäisellä kierroksella. Sitten tulikin vastaan turnauksen tuleva voittaja ja Jarkon eväät loppuivat ennakoidusti siihen. Olisi tuo paskemminkin voinut kai mennä?
-------------------------------
-------------------------------
Uinti
Matias Koski, Jenna Laukkanen, Noora Laukkanen, Ari-Pekka Liukkonen, eri lajeja: sitä sun tätä.
>5<
Täysin väärissä altaissa uineet nuoret suomalaiset lähtivät hakemaan omia ennätyksiään sijoituksista välittämättä, mutta vähimmäistavoitteistakin jäätiin joka rintamalla.

Emilia Pikkarainen, 100m perhosuinti: 29.
>5<
Heikotti ja väsytti. Alkuerien jatkopaikka ei ollut mikään mahdoton vaatimus, mutta Emilian paras terä taisi jäädä EM-altaisiin.

Hanna-Maria Seppälä, 100m vapaauinti: 18.
>5<
Seppälän pääpaino taitaa tätä nykyä olla enempi pulpetin äärellä, joten kisamatka oli varmaan ihan mukava päätös tälle tarinalle. Euroopan mittakaavassa vielä mahdollisesti top10-kamaa, mutta olympialaisiin potku ei enää riitä.

Matti Mattsson, 200m rintauinti: 17.
>7<
Porin miehen rintauinnin uusi SE ja niukka karsiutuminen välieristä oli Suomen uintijoukkueen ylivoimaisesti paras suoritus näissä kisoissa.
-------------------------------
-------------------------------
Yleisurheilu
Sandra Eriksson, 3000m esteet: alkuerän 8.
>6<
Perusvarma juoksu. Seitsemän sekuntia omasta ennätyksestään, vaikka vetoapua olisi tällä kertaa todentotta ollut tarjolla.

Anne Halkivaha, Leena Puotiniemi, Jussi Utriainen, 20km kävely/maraton/maraton: 54., 87., 69.
>5<
Lähtivät hakemaan omia ennätyksiään, mutta Halkivahaa lukuunottamatta kauaksi jäätiin. Puotiniemellä toki valmistautuminen meni enemmän ja vähemmän pilalle, mutta kyllä tämä trio oli aika eksyksissä Lontoon kaduilla.

Minna Nikkanen, seiväs: 26.
>6<
Paljoa ei Nikkaselta odotettu, mutta nekin vähän odotukset alittuivat pahasti. Juna ei ole vielä mennyt, mutta ikuisen lupauksen leima vaanii vuosi vuodelta lähempänä.

Sanni Utriainen, keihäs: ei sijoittunut.
>4<
Hylätty arvosana. Potentiaalia on mutta Lontoon auringon alla siitä ei ollut merkkiäkään. Kauhea yliyrittäminen ja kolme rastia tauluun.

Jere Bergius, seiväs: ei sijoittunut.
>4<
Bergiuksen sysimusta arvokisakesä sai kruununsa olympialaisista. Surkuhupaisin suomalaissuoritus miesmuistiin.

Antti Kempas, 50km kävely: 41.
>7<
Tuloksellisesti suoritus oli vaisu, mutta asennetta ja taisteluilmettä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa.

Jarkko Kinnunen, 50km kävely: 15.
>8<
Tekisi mieli antaa se puolikas tuohon lisäksi, mutta Jarkko käveli kuitenkin kokolailla omalla tasollaan parantaen toki ennätystään muutamalla minuutilla. Maailmankärki on kuitenkin yhtä kaukana tai jopa kauempana kuin ennen, mutta Riossa sitten mitataan miehen lopullinen taso ja uuden kohutekniikan toimivuus.

Jukka Keskisalo, 3000m esteet: keskeytys finaalissa
>8<
Suomalaisjuoksijan pääsy kestävyysmatkan finaaliin on jo huikea suoritus sinänsä. Keskisalo olisi varmasti ollut kympin tuntumassa mikäli jalka olisi matkan kestänyt, mutta nyt tuloksena oli katkera keskeytys.

Ari Mannio, keihäs: 11.
>6<
Karsinnan suorittamisesta papukaijamerkki, mutta sulaminen finaalissa antaa vähän takapakkia arvosanalle. Hieno tulevaisuus edessä.

Tero Pitkämäki, keihäs: 5.
>7<
Terolla oli paikka tehdä historiallinen temppu, mutta tämän kesän kunnolla se ei valitettavasti ollut mahdollista. Olosuhteet huomioiden 5.sija on selvä pettymys, mutta tulostaso antaa viitteitä paremmasta huomisesta.

Antti Ruuskanen, keihäs: 3.
>9<
Ei paljoa puutu, että kympin voisi antaa, sillä niin hienosti Ruuskanen tuli kaikkien valintakohujen ja ennakko-odotuksien kautta Suomen keihäsykköseksi. Pieni venyminen ja kulta olisi kruunannut Antin tuhkimotarinan, mutta pronssikin on aivan loistava suoritus.

Niclas Sandells, 1500m: alkuerän 11.
>7<
Suomen maileritoivo lähti optimisesti kokeilemaan vauhtikestävyytensä rajoja todetakseen, että on vielä kaukana vaadittavasta tasosta. Peukalo-ylös kuitenkin ennakkoluulottomasta yrityksestä.

David Söderberg, moukari: 26.
>5<
Oli jo hävinnyt oman kisansa valmiiksi, joten suora nelonenkaan ei olisi ihan väärin. Sai sentään tuloksen, mutta alkaa olla arvokisatasolla aika nähty kortti.

Osku Torro, korkeushyppy: 16.
>5<
Ulkoratojen takuuvarmin epäonnistujia suomalaisista. Ensimmäin korkeus meni komeasti, mutta sitten alkoi tuttuakin tutumpi hermoilu.

Jonathan Åstrand, 200m: alkuerän 5.
>7<
Oli täysin tekemättömässä paikassa alkuerässään, mutta taisteli sentään kesän parhaansa.