Suomalaiset Olympialaisissa

[Delter]

Kouluarvosanat kotisohvalta (1/2)

Kouluarvosanat kotisohvalta (1/2)

Vaiherikkaat olympialaiset ovat parin viikon rutistuksen jäljiltä ohi ja koska keskustelu tässä ketjussa käy ymmärrettävästi kiivaana, laitan oman lusikkani soppaan antamalla jokaiselle suomalaisedustajalle arvosanan perinteisellä 4-10 -skaalalla. Läheskään kaikkien kilpailijoiden suorituksia en kisojen aikana nähnyt, mutta yritän suhteuttaa arvosanan odotusarvoon nähden. Selkeyden vuoksi en ruvennut puolikkaita tai +/-pisteitä antamaan, joten peli on sikäli raakaa ja varmaankin mielipiteitä on moneen suuntaan. Arviossa on huomioitu vain kilpailijan "päälaji".

Ammunta
Satu Mäkelä-Nummela, trap: 7.
>7<
Puolustavalta olympiavoittajalta odotettiin luonnollisesti vähintään finaalipaikkaa, joka kovatasoiseksi muodostuneessa kisassa jäi yhden laakin päähän. Mielestäni kuitenkin saappaat jalassa kaaduttiin ja äärimmäisen herkässä lajissa homma on todellakin pienestä kiinni. Pystyssä päin kotiin!

Mira Suhonen, 10m ilmapistooli: 32.
>7<
Mira oli lähellä jopa finaalipaikkaa, mutta viimeisen sarjan epäonnistuminen pudotti sijoituksen sarjaan ynnämuut, mikä on tyypillistä näin hurjan pienten marginaalin lajissa. Jonkun mielestä arvosana on hieman yläkanttiin, mutta loppupeleissä juonessa oltiin kuitenkin ihan hyvin kiinni.

Marjo Yli-Kiikka, 10m ilmakivääri: 16.
>7<
Yli-Kiikka suoriutui myös tasoonsa nähden kelvollisesti ja hieman eheämmällä avaussarjalla sijoitus olisi voinut olla jopa kymmenen parhaan joukossa.

Kai Jahnsson , 10m ilmapistooli: 7.
>8<
Mukava 7. sija antaa luonnollisesti hyvät edellytykset antaa Jahnssonille ampujajoukon parhaan arvosanan. Ehdottomasti oman tasonsa ylittäjä.
-------------------------------
-------------------------------
Judo
Jaana Sundberg, 52kg: 17-23.
>6<
Kompetenssi ei riitä edes vähäänkään tätä lajia arvioimaan, mutta Sundbergin vastustaja ei käsittääkseni sieltä kovimmasta päästä ollut, joten tappio heti alkumetreillä on kyllä alakanttiin.

Johanna Ylinen, 63kg: 9-16.
>7<
Ylinen otteli tasollaan, mutta avausvastustaja oli hieman liian kovaa kamaa suomalaiselle. Sympatiat siitä hyvästä ja neutraali "tyydyttävä(miinus)" arvosanaksi.

Valtteri Jokinen, 60kg: 9-16.
>8<
Jokinen kampesi itsensä kolmannelle kierrokselle, jossa korealainen (Aasian hallitseva mestari) oli niukasti parempi. Paras judoka suomalaisista.
-------------------------------
-------------------------------
Melonta
Jenni Mikkonen, K1 200m: 9.
>7<
Selvä karsiutuminen finaalista, mutta laittoi sentään parastaan B-finaalissa ja sitä on toisaalta arvostettava.

Anne Rikala, K1 500m: 8.
>8<
Finaalipaikka on aina hieno suoritus ja vaikka paras isku jäi tärkeimmässä paikassa piippuun, voi Annen kisaurakkaa pitää ihan onnistuneena.
-------------------------------
-------------------------------
Purjehdus
Silja Lehtinen, Silja Kanerva, Mikaela Wulff, Match racing (elliot 6m): 3.
>9<
Senttien päässä finaalissa. Upea nousu kyynelten keskeltä olympiapronssille. Kisojen parhaimpia suomalaissuorituksia.

Sari Multala, Laser Radial: 7.
>6<
Sari Multala on sen luokan arvokisakävijä, että häneltä uskalsi odottaa jopa kultaa. Toisaalta näin kokeneen urheilijan on oltava valmis ottamaan kritiikkiä epäonnistumisen hetkellä ja sellainen Lontoon olympialaiset hänen osaltaan oli. Hieman karvas päätös uralle aina medal racen viimeistä sijaa myöten.

Tuuli Petäjä, purjelautailu, RS:X: 2.
>10<
Lontoon paras suomalaissijoitus eikä suorituksessa paljoa parannettavaa löydy. Tuntemattomuudesta Suomen urheilukentän parrasvaloihin - ainakin hetkeksi. Hieno persoona.

Lauri Lehtinen, Kalle Bask, 49er: 7.
>8<
Totaalinen hyytyminen medal racessa laskee arvosanaa vähintään yhdellä ja antaa pitkän miinuksen muutoin hyvälle kokonaispaketille. Silti aikaisempiin arvokisasuorituksiin verrattuna upea tasonnosto.

Mattias Lindfors, Laser: 33.
>6<
Lindfors oli suhteellisen mahdottoman tehtävän edessä, eikä pystynyt mainittaviin urotekoihin. Nuori mies ja menestysvuodet toivottavasti vasta edessä.

Joonas Lindgren, Niklas Lindgren, 470: 21.
>6<
Veljeskaksikolta olisi ehkä tuoreen MM 4.sijan myötä odottanut hieman enemmänkin, mutta tasapaksu veto tuotti lopulta vaisuhkon 21. sijan.

Tapio Nirkko, Finnjolla: 10.
>7<
Nirkolla myös alla onnistuneet MM-kisat, joista saavutettu 5.sija antoi odottaa hyvää tulosta. 10.sija olympialaisista on kuitenkin kelvollinen saavutus.
-------------------------------
-------------------------------
Paini
Rami Hietaniemi, 84kg: 15.
>5<
Mitalitoivo hyytyi pahasti keskinkertaisen ranskalaisen väännössä.

Jarkko Ala-Huikku, 60kg: 16.
>5<
Jarkolle toiset surkeasti päättyneet olympiakisat. Varamiehen roolista on toki vaikea astella molskille, jossei paino ole valmiiksi uomissaan.
-------------------------------
-------------------------------
Painonnosto
Miika Antti-Roiko, 94kg: 19.
>6<
Pikakutsulla kisoihin mukaan päässyt Antti-Roikon tulos oli odotetun keskinkertainen, mutta olosuhteet huomioonottaen ei tästä kannata enempää johtopäätöksiä vetää.
-------------------------------
-------------------------------
Pyöräily
Pia Sundstedt, maantieajo, aika-ajo: 20., 11.
>8<
Naisten maantiepyöräilyn pioneeri teki voitavansa suurten maiden puristuksissa. Halusi muutakin kuin "ajaa maaliin ehjänä" ja siitä plussaa. Asenne kohdallaan.

Jussi Veikkanen, maantieajo: 64.
>6<
Ei varmasti odotettu mitään, mutta vähän jäi sellainen fiilis, että olympiapaikka riitti tyydyttämään nälän.
-------------------------------
-------------------------------
Ratsastus
Emma Kanerva, kouluratsastus: 22.
>7<
En ymmärrä tästä lajista mitään enkä ehkä haluakaan, mutta käsittääkseni Lontoossa lähdettiin Suomen osalta lähinnä vain ulkoiluttamaan hevosia. Kanerva jätti kuitenkin taakseen useankymmentä kilpailijaa, joten mistään epäonnistumisesta ei voida puhua.

Mikaela Lindh, kouluratsastus: 30.
>6<
Hyvin vaikea suhteuttaa tätäkään suoritusta mihinkään, mutta Lindh onkin kai pääasiallisesti keskittynyt urallaan valmentamiseen, joten näillä lähtökohdilla jätettäköön arvosana varovaiseen kutoseen.

(jatkuu...)

 

[Delter]

... ja tässä loput suomalaiskasvot olympialaisista:

Sulkapalloilu
Anu Nieminen, kaksinpeli: 17.
>6<
Nieminen onnistui lopulta karistamaan "ilmanvaihto-Anun" taakkansa harteiltaan ja voitti ensimmäisen ottelunsa olympialaisissa. Saavutus sekin, joskin kakkoskierroksen ottelu olikin sitten taas sitä valitettavan tuttua aneemista Niemistä.

Ville Lång, kaksinpeli: 17.
>8<
Ville Lång antoi kasvot taistelevalle suomalaiselle ja vaikka tappio tulikin, tuloksen takaa löytyy yksi Lontoon olympialaisten ikimuistettavin suomalaisteko. Kurja arpaonni tarkoitti käytännössä turnauksen päättymistä yhteen otteluun, mutta Lång teki eittämättä kaikkensa.
-------------------------------
-------------------------------
Taekwondo
Suvi Mikkonen, 57kg: 5.
>9<
Pituutta puuttuu, asennetta ei. Mikkonen kuuluu ehdottomasti Lontoon suomalaisonnistujiin, vaikka hävisikin yhtä monta ottelua kuin voittikin (2/2). Arvostus lajiin nousi Suvin sisukkaan taistelun myötä aivan uusiin sfääreihin.
-------------------------------
-------------------------------
Telinevoimistelu
Annika Urvikko, Neliottelu: 55.
>6<
Annika Urvikko teki voitavansa ja lähti kisoihin omien sanojensakin mukaan vain nauttimaan. Itse oli kuitenkin edustuspaikkansa tiennanut, joten hänen osallistumisensa ei varmasti ollut keneltäkään pois. Kilpaili omalla tasollaan ja ehkä jopa hieman sen yli.
-------------------------------
-------------------------------
Tennis
Jarkko Nieminen, kaksinpeli: 55.
>7<
Hoiti vaimonsa tavoin oman leiviskänsä ensimmäisellä kierroksella. Sitten tulikin vastaan turnauksen tuleva voittaja ja Jarkon eväät loppuivat ennakoidusti siihen. Olisi tuo paskemminkin voinut kai mennä?
-------------------------------
-------------------------------
Uinti
Matias Koski, Jenna Laukkanen, Noora Laukkanen, Ari-Pekka Liukkonen, eri lajeja: sitä sun tätä.
>5<
Täysin väärissä altaissa uineet nuoret suomalaiset lähtivät hakemaan omia ennätyksiään sijoituksista välittämättä, mutta vähimmäistavoitteistakin jäätiin joka rintamalla.

Emilia Pikkarainen, 100m perhosuinti: 29.
>5<
Heikotti ja väsytti. Alkuerien jatkopaikka ei ollut mikään mahdoton vaatimus, mutta Emilian paras terä taisi jäädä EM-altaisiin.

Hanna-Maria Seppälä, 100m vapaauinti: 18.
>5<
Seppälän pääpaino taitaa tätä nykyä olla enempi pulpetin äärellä, joten kisamatka oli varmaan ihan mukava päätös tälle tarinalle. Euroopan mittakaavassa vielä mahdollisesti top10-kamaa, mutta olympialaisiin potku ei enää riitä.

Matti Mattsson, 200m rintauinti: 17.
>7<
Porin miehen rintauinnin uusi SE ja niukka karsiutuminen välieristä oli Suomen uintijoukkueen ylivoimaisesti paras suoritus näissä kisoissa.
-------------------------------
-------------------------------
Yleisurheilu
Sandra Eriksson, 3000m esteet: alkuerän 8.
>6<
Perusvarma juoksu. Seitsemän sekuntia omasta ennätyksestään, vaikka vetoapua olisi tällä kertaa todentotta ollut tarjolla.

Anne Halkivaha, Leena Puotiniemi, Jussi Utriainen, 20km kävely/maraton/maraton: 54., 87., 69.
>5<
Lähtivät hakemaan omia ennätyksiään, mutta Halkivahaa lukuunottamatta kauaksi jäätiin. Puotiniemellä toki valmistautuminen meni enemmän ja vähemmän pilalle, mutta kyllä tämä trio oli aika eksyksissä Lontoon kaduilla.

Minna Nikkanen, seiväs: 26.
>6<
Paljoa ei Nikkaselta odotettu, mutta nekin vähän odotukset alittuivat pahasti. Juna ei ole vielä mennyt, mutta ikuisen lupauksen leima vaanii vuosi vuodelta lähempänä.

Sanni Utriainen, keihäs: ei sijoittunut.
>4<
Hylätty arvosana. Potentiaalia on mutta Lontoon auringon alla siitä ei ollut merkkiäkään. Kauhea yliyrittäminen ja kolme rastia tauluun.

Jere Bergius, seiväs: ei sijoittunut.
>4<
Bergiuksen sysimusta arvokisakesä sai kruununsa olympialaisista. Surkuhupaisin suomalaissuoritus miesmuistiin.

Antti Kempas, 50km kävely: 41.
>7<
Tuloksellisesti suoritus oli vaisu, mutta asennetta ja taisteluilmettä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa.

Jarkko Kinnunen, 50km kävely: 15.
>8<
Tekisi mieli antaa se puolikas tuohon lisäksi, mutta Jarkko käveli kuitenkin kokolailla omalla tasollaan parantaen toki ennätystään muutamalla minuutilla. Maailmankärki on kuitenkin yhtä kaukana tai jopa kauempana kuin ennen, mutta Riossa sitten mitataan miehen lopullinen taso ja uuden kohutekniikan toimivuus.

Jukka Keskisalo, 3000m esteet: keskeytys finaalissa
>8<
Suomalaisjuoksijan pääsy kestävyysmatkan finaaliin on jo huikea suoritus sinänsä. Keskisalo olisi varmasti ollut kympin tuntumassa mikäli jalka olisi matkan kestänyt, mutta nyt tuloksena oli katkera keskeytys.

Ari Mannio, keihäs: 11.
>6<
Karsinnan suorittamisesta papukaijamerkki, mutta sulaminen finaalissa antaa vähän takapakkia arvosanalle. Hieno tulevaisuus edessä.

Tero Pitkämäki, keihäs: 5.
>7<
Terolla oli paikka tehdä historiallinen temppu, mutta tämän kesän kunnolla se ei valitettavasti ollut mahdollista. Olosuhteet huomioiden 5.sija on selvä pettymys, mutta tulostaso antaa viitteitä paremmasta huomisesta.

Antti Ruuskanen, keihäs: 3.
>9<
Ei paljoa puutu, että kympin voisi antaa, sillä niin hienosti Ruuskanen tuli kaikkien valintakohujen ja ennakko-odotuksien kautta Suomen keihäsykköseksi. Pieni venyminen ja kulta olisi kruunannut Antin tuhkimotarinan, mutta pronssikin on aivan loistava suoritus.

Niclas Sandells, 1500m: alkuerän 11.
>7<
Suomen maileritoivo lähti optimisesti kokeilemaan vauhtikestävyytensä rajoja todetakseen, että on vielä kaukana vaadittavasta tasosta. Peukalo-ylös kuitenkin ennakkoluulottomasta yrityksestä.

David Söderberg, moukari: 26.
>5<
Oli jo hävinnyt oman kisansa valmiiksi, joten suora nelonenkaan ei olisi ihan väärin. Sai sentään tuloksen, mutta alkaa olla arvokisatasolla aika nähty kortti.

Osku Torro, korkeushyppy: 16.
>5<
Ulkoratojen takuuvarmin epäonnistujia suomalaisista. Ensimmäin korkeus meni komeasti, mutta sitten alkoi tuttuakin tutumpi hermoilu.

Jonathan Åstrand, 200m: alkuerän 5.
>7<
Oli täysin tekemättömässä paikassa alkuerässään, mutta taisteli sentään kesän parhaansa.

 

[J.Grönvall]

Liittyi sen verran että aloit puhumaan tuurista, jolla ei pidemmän päälle ole ammunnassa mitään suurta merkitystä, yksittäinen herpaantuminen saattaa korjautua tuurilla mutta pitkässä juoksussa ei ja nuo pitkät sarjat joita finaaliinkin selviytyminen vaatii kyllä korjaavat yksittäiset tuurilaukaukset pois.

No riittääkö se, että kuulin asian metsästyshaulikkoammunnan Suomen mestarilta? Ja on se kai jokusen kerran ampunut skeetia ja trapiakin. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen tuntuma ammuntaan. Saattoi toki olla, että puhui silkkaa paskaa.

 

[Delter]

... laitan oman lusikkani soppaan antamalla jokaiselle suomalaisedustajalle arvosanan perinteisellä 4-10 -skaalalla.

Spämmätään vielä sen verran, että noilla arvosanoilla Suomen joukkueen keskiarvo olisi 6,63 eli juuri sellaista 7- (tyydyttävän) tasoa. Eri juttu sitten, kuvaako tuo sana joukkueen kokonaisilmettä mitenkään... Toisaalta lukemaa nostaa hieman muutamien urheilijoiden (uimarit, maratoonarit) yhdistäminen saman arvosanan alle vaisujen esityksien vuoksi.

Tylsänä tilastodatana arvosanojen kertymä seuraavin lukemin

arvosana 10  9  8   7   6  5  4
lkm       1  3  8  13  12  8  2

 

[Vellihousu]

Spämmätään vielä sen verran, että noilla arvosanoilla Suomen joukkueen keskiarvo olisi 6,63 eli juuri sellaista 7- (tyydyttävän) tasoa. Eri juttu sitten, kuvaako tuo sana joukkueen kokonaisilmettä mitenkään...

Mielestäni "tyydyttävä" on ihan oikea sana kuvaamaan Suomen kokonaisesitystä. Ei Suomi nyt mitenkään järkyttävästi alisuorittanut vertailussa muutamiin aiempiin kesäkisoihin. Etukäteenhän tiedettiin, että nyt ei ole paljon odotettavissa, synkimpien ennakkoarvioiden mukaan jopa mitalitta jääminen oli mahdollista. En ole suoritukseen tyytyväinen, mutta en myöskään tyytymätön.

Nyt vaan hommat liikkeelle sen kanssa että vuonna 2020 Suomi olisi kesäolympialaisten paras pohjoismaa.

 

[ernestipotsi]

Liittyi sen verran että aloit puhumaan tuurista, jolla ei pidemmän päälle ole ammunnassa mitään suurta merkitystä, yksittäinen herpaantuminen saattaa korjautua tuurilla mutta pitkässä juoksussa ei ja nuo pitkät sarjat joita finaaliinkin selviytyminen vaatii kyllä korjaavat yksittäiset tuurilaukaukset pois.

Pitkässä juoksussa tuuri korjaantuu pois ilman muuta. Olympialaisten ammuntakilpailut ovat kaikki kuitenkin sen verran lyhyitä ja tasaisia, että tuurilla on merkityksensä. Ammunnassa se on moneen muuhun lajiin verrattuna vieläpä melko suuri.

Se on kuitenkin jokaisen penkkiurheilijan ymmärrettävä, että olympialaisissa kaikki lajit pohjautuvat osittain sattumaan, eikä "paras" aina välttämättä voita. Tätä kannattaa myös miettiä ennenkuin lähtee tuomitsemaan (tai ylistämään) yhdenkään urheilijan kisapaikkaa tai suoritusta.

 

[Hemingway]

Ville Lång, kaksinpeli: >8<

Joo ei. Långilla ei ollut mitään saumoja koko pelissä. Yhden erän voitti, mutta peleissä on tapana voitella eriä. Vastustajakaan tuskin oli latautunut otteluun niin hyvin maksimaalisesti pystyisi, koska Lång on sen verran huono pelaaja.

Peli oli viihdyttävä ja Lång yritti hienosti, mutta kaukana oltiin vastustajan tasosta, eikä hyvään arvosanaan riitä yhden erän voittaminen. Korkeintaan seiska

Silja Lehtinen, Silja Kanerva, Mikaela Wulff, Match racing (elliot 6m):
>9<

Sijoitus oli hyvä, mutta sössivät varman hopean ja mahdollisen kullan omaan virheeseen viime hetkillä. Arvosana 6-7. Venekunnan kirkkaampi mitali oli nimenomaan omaan virheeseen hävitty.

 

[Espen]

Laskin että Suomi sai 3 mitalia ja 7 pistesijaa.

Mikä oli Suomen olympiakomitean virallinen pistesijatavoite?

 

[Lawless]

Mikä oli Suomen olympiakomitean virallinen pistesijatavoite?

Yhdeksän pistesijaa: kolme mitalia ja kuusi muuta pistesijaa.

Tavoite ylittyi, joten Suomen tulosta voidaan pitää vähintään tyydyttävänä.

 

[Jabbbe]

Mielestäni pointti ei mennyt ohi lainkaan. Minähän juuri kysyin, että miksi ei saisi arvostella? Mitä hävettävää on arvostella urheilijan suoritusta, jos se ei tyydytä? Jos kaikki mitäänsanomattomuudet olisivat hiljaa, mistään ei yhtään missään puhuttaisiin mitään...

Tottakai urheilijan suorituksia voi halutessaan kritisoida. Urheilijat kun ovat osaltaan kisoissa siitä syystä, että he tarjoavat fiiliksiä kotikatsomoon. Silloin jos tuntemukset ovat katsojalle negatiivisia niin kriitikin antaminen ei ole missään nimessä väärin. Siihenhän tällaiset isot kekkerit perustuvat. Se on kuitenkin mielestäni väärin, jos arvostellaan urheilijaa nimenomaan urheilijana. Ja tämä on se pointtini tähän keskusteluun. Pari esimerkkiä tällaisesta, mielestäni ei-hyväksyttävästä kritiikistä:

"Mitä tuokin läski oikein kisoissa tekee? Menis prkl treenaamaan lisää kun ei tuollaista nöyristelevää tupelointia kehtaa katsella!"

"Taas tämä veltto-veikko kävi kisoissa epäonnistumassa. Hävettää oikein seurata kisoja kun tuollaisten annetaan "urheilla" Suomen edustusasussa."

Nämä esimerkit siis havainnollistavina virkkeinä, toki myös hieman kärjistäen. Uskoakseni pointtini pitäisi nyt sinullekin kirkastua, koska enempää en viitsi sitä rautalangasta vääntää.

En ole koko ketjua lukenut, joten voipi olla että olet oikeassa. Koin vain aika vahvasti että viittasit mm. allekirjoittaneen teksteihin, kun viestisi pukkasi ulos aika keskelle tätä vääntöä juuri nyt.

En osoittanut viestiäni suoraan kenellekään kirjoittajalle. Pyyntönä heitin vain (hieman toki provosoivaan sävyyn, myönnän), että jokainen mahdollisesti piston sydämessään tunteva miettisi hieman tarkemmin miten kritiikkinsä esittää.

 

[flintstone]

No riittääkö se, että kuulin asian metsästyshaulikkoammunnan Suomen mestarilta? Ja on se kai jokusen kerran ampunut skeetia ja trapiakin. Uskoisin, että hänellä on jonkinlainen tuntuma ammuntaan. Saattoi toki olla, että puhui silkkaa paskaa.

Ja tämä siis sanoi sinulle että haulikkoammunta on tuurilaji?

 

[J.Grönvall]

Ja tämä siis sanoi sinulle että haulikkoammunta on tuurilaji?

Ei siellä missään niin sanota :) Koitas nyt lukea mihin kommentoit ja tule sitten piikittelemään minua tietämättömyydestä. Alkaa rautalanka loppua jos näihin alkaa joka kerta vastailemaan.

Tai sitten voit vittuilla ihan suoraankin, niin ei tarvitse yrittää olla nokkela.

 

[Toejoen Veikko]

Mainitaan vielä sellainen seikka, että Väätäisen EM71-kisojen 5000m:n aika sekä Virenin ajat vastaavalla matkalla Münchenissä ja Montrealissa olisivat riittäneet näissä kisoissa olympiakultaan. Urheilun leviäminen yhä laajemmalle on vain osaselitys Suomen urheilun heikkenevälle tilanteelle. Aika paljon kertoo se, että 5000m SE on Lasse Virenin tekosia vuodelta 1972.

 

[Leon]

Mainitaan vielä sellainen seikka, että Väätäisen EM71-kisojen 5000m:n aika sekä Virenin ajat vastaavalla matkalla Münchenissä ja Montrealissa olisivat riittäneet näissä kisoissa olympiakultaan. Urheilun leviäminen yhä laajemmalle on vain osaselitys Suomen urheilun heikkenevälle tilanteelle. Aika paljon kertoo se, että 5000m SE on Lasse Virenin tekosia vuodelta 1972.

Eipä menisi enää testit läpi tänä päivänä kummaltakaan.

 

[MustatKortit]

Eipä menisi enää testit läpi tänä päivänä kummaltakaan.

Tjaa, mistä sitä toisaalta tietää. Voihan toki olla että kaverit aineitakin ovat käyttäneet, mutte enpä olisi toisaalta joku aika sitten uskonut, että Sandellsista oikeasti tulee kovasn luokan maileri ja tonnivitosen vanha ennätyskin on vaarassa. Ymmärtääkseni hänenkin nousussaan on ollut kyse siitä, että kaikki "puuhastelu" on jätetty ja keskitytty täysillä vain ja ainoastaan urheiluun.

Ja selväähän on, että Virenin aikoja juoksemalla olisi tänä päivänä edelleen taistelemassa olympiakullasta. Ovat niin kovia taktiikkajuoksuja nämä finaalit edelleen.
Muuten, Mo Farahin viimeinen kierros nyt kympillä oli käsittämättömän kova: 53s. Kuinka kovaa Viren veti oman viimeisensä?

 

[JAgE]

Muuten, Mo Farahin viimeinen kierros nyt kympillä oli käsittämättömän kova: 53s. Kuinka kovaa Viren veti oman viimeisensä?

Wikipedian mukaan -72 kisoissa Virenin viimeinen kierros kympillä kesti 56,4 sekuntia ja viimeinen kilometri 2.29,2.

 

[Toejoen Veikko]

Eipä menisi enää testit läpi tänä päivänä kummaltakaan.

Voi olla. Toisaalta, kun testit menevät läpi monelta muultakin urheilijalta, niin aineiden käyttöön pitäisi suomalaistenkin perehtyä paremmin. En tältä istumalta usko, että näiden kisojen testit läpäisseet kultamitalistit olisivat kaikki täysin puhtaita.

 

[Johannes]

Wikipedian mukaan -72 kisoissa Virenin viimeinen kierros kympillä kesti 56,4 sekuntia ja viimeinen kilometri 2.29,2.

Katselin äsken YLE Areenasta Väätäisen 10000 metrin EM-kultamitalijuoksun viimeisen kierroksen ja se on hieman alle 54 sekuntia, kun DDR:n Haase laittaa julma-Juhan tiukoille.

 

[#76]

Voi olla. Toisaalta, kun testit menevät läpi monelta muultakin urheilijalta, niin aineiden käyttöön pitäisi suomalaistenkin perehtyä paremmin. En tältä istumalta usko, että näiden kisojen testit läpäisseet kultamitalistit olisivat kaikki täysin puhtaita.

Eiköhän ole selvä että doping-kontrolli ei ole ajantasalla. Ensimmäinen askel olisi, että testaajat olisivat ulkopuolisia ja tekisivät treenikaudellakin ahkerasti testejä. Ongelmaksi tietysti jää, että doping-aineiden kehittäjät ovat koko ajan karussa ja testaajat yrittävät saada karkulaiset kiinni. Olisikin tarve testaajien omalle doping-labralle, joka yrittäisi kehittää uusia keinoa doupata, mihin sitten naapurihuonen etsisi testejä. Balco-tyyliset labrat joiden tuotteista ei edes testaajilla ole tietoa lienevät tätäpäivää.

 

[Leon]

Voi olla. Toisaalta, kun testit menevät läpi monelta muultakin urheilijalta, niin aineiden käyttöön pitäisi suomalaistenkin perehtyä paremmin. En tältä istumalta usko, että näiden kisojen testit läpäisseet kultamitalistit olisivat kaikki täysin puhtaita.

Tuohon en ota kantaa. Halusin vain painottaa, että 70-luvun ennätyksiin pitää suhtautua hieman kriittisemmin kuin nykyisiin tuloksiin. Onhan se julkinen salaisuus, että Virenin kilpailuveri tuli pussista. Menetelmä kiellettiin vasta -85.

 

[Japi]

Tuohon en ota kantaa. Halusin vain painottaa, että 70-luvun ennätyksiin pitää suhtautua hieman kriittisemmin kuin nykyisiin tuloksiin. Onhan se julkinen salaisuus, että Virenin kilpailuveri tuli pussista. Menetelmä kiellettiin vasta -85.

Niinhän sitä on epäilty, mutta mitään todisteita ei tietenkään ole, eikä voikaan olla. Virenin valmentaja Rolf Haikkola kiisti kirjassaan Lasse Virenin Menestyksen Portaat kaiken dopingin, myös silloin laillisen verensiirron. Kirja on kirjoitettu muistaakseni 2003. Toki on mahdollista, että Haikkola valehtelisi, mutta miksi hän niin tekisi? Virenin menestyksestä oli kirjan julkistamisen aikaan kuitenkin kulunut 25-30 vuotta. Moskovassa hopeaa ja pronssia saanut Kaarlo Maaninka tunnisti veridopingin tultuaan uskoon vuonna 1981. Niin siis omalta osaltaan.

Toki kaikkiin 1970-1980 lukujen tuloksiin pitää suhtautua varauksella doping-testauksen puutteellisuudesta (nykyaikaan verrattuna) johtuen.

 

[steepler]

Halusin vain painottaa, että 70-luvun ennätyksiin pitää suhtautua hieman kriittisemmin kuin nykyisiin tuloksiin. Onhan se julkinen salaisuus, että Virenin kilpailuveri tuli pussista. Menetelmä kiellettiin vasta -85.

No joo, en aivan hirveän tarkkaan osaa arvioida kuinka paljon verensiirto suoritusta parantaa, vähemmän kuitenkin varmasti kuin esim. EPO, mutta nykyisin on kuitenkin tiedossa ihan laillisia keinoja jotka parantavat suoritusta myös. Esimerkiksi tieto ravinnosta on parempaa, terveydenhoito on parempaa, mahdollisesti valmennus on parempaa (tai ainakin on saatavilla enemmän tietoa), olosuhteet ovat paremmat (tai ainakin parempia olosuhteita on saatavilla suhteessa varmasti halvemmalla ja helpommin kuin 70-luvulla).

Miten paljon nämä kaikki sitten vaikuttavat mahdollisuuksiin tehdä tuloksia nykyisin kuin 70-luvulla niin vaikea sanoa, mutta ainakin osa siitä mahdollisesta verensiirron hyödystä sulaa käsiin.

Fakta on kuitenkin se, olen aiemmin täällä siitä kirjoittanut, että yleisesti kestävyysjuoksun taso on nykyisin selväti heikompi kuin jopa noin 15 vuotta sitten (voin pomminvarmasti sanoa että ei johdu douppauksesta)puhumattakaan 80-luvusta.

 

[flintstone]

Tai sitten voit vittuilla ihan suoraankin, niin ei tarvitse yrittää olla nokkela.

Minähän en vittuile koskaan, enkä varsinkaan yritä olla nokkela. Kastsos kun olen lusikalla saanut niin ei kannata kauhalla vaatia. ;)

 

[Corkscrew]

Suomessa suhtaudutaan jotenkin liian vakavamielisesti voittamiseen ja kultamitaleihin. Olet joko voittaja tai et yhtään mitään, tällaisessa asenneilmastossa voittajaksi kasvamiseen on valtava kynnys kun jo lapsesta asti ympäristö takoo päähän että vähempi ei riitä. Sehän on täysin epätervettä. Osansa on historian painolastilla, Suomi oli yleisurheilun suurvalta ensin Paavo Nurmen aikoina ja sitten uudestaan 70-luvulla, ja tässäkin keskustelussa nykyurheilijoiden suorituksia peilataan näiden kansallisankareiden ja aikansa superlahjakkuuksien kautta. Pienessä maassa jossa monessa lajissa harrastajamäärät putoavat (ja maailmalla kilpailu kiristyy ja ammattimaistuu) ei voida olettaa vastaavia superlahjakkuuksia löytyvän edes kerran vuosikymmenessä. Toisaalta meidän urheilufanien pitää niitä vaan kärsivällisesti odottaa eikä koko ajan etsiä vikoja nykyurheilijoista tai valmentajista ja vaatia milloin kenenkin eroa. Kehittyä pitää ja järjestelmiä voidaan arvioida kriittisestikin, mutta jatkuva vianetsintä ja urheilijan naulaaminen milloin mistäkin syystä keskustelupalstoilla ja somessa ei vie suomalaista huippu-urheilua yhtään eteenpäin. Eivätkä asiat toisaalta ole ikinä niin yksinkertaisia kuin sohvalta käsin katsottuna näyttää.

Suomalainen pakkovoittamista ja suorittamista korostava ajattelumalli ei toimi kilpailussa jossa vastapuolella on huippuunsa viritettyjä rentoutuneita urheilijoita joille neljäs sija tai karsiutuminen ei ole maailmanloppu. Meillä tällaisia urheilijoita pilkataan avoimesti lehdistössä ja somessa. Heitä myös verrataan automaattisesti takavuosien voittajiin, ja unohdetaan että virenit yms. olivat aikansa poikkeusyksilöitä eikä mitään keskivertomittapuita joiden taso nykyurheilijoiden tulisi ehdottomasti saavuttaa. Arvokisaurheileminen on eri asia kuin kyläkisoissa urheileminen, sitäkin pitää useimpien harjoitella ennen kuin oma huipputaso löytyy. Siksi näiden bergiusten, torrojen ja muiden ilkkuminen ja lyöminen harmittaa, koska ei tämä kohtelu ja ilmapiiri varmasti heitä ainakaan auta tulemaan jatkossa vahvempina arvokisaurheilijoina esiin. Olisiko asennemuutoksen aika?

 

[Toejoen Veikko]

Suomalainen pakkovoittamista ja suorittamista korostava ajattelumalli ei toimi kilpailussa jossa vastapuolella on huippuunsa viritettyjä rentoutuneita urheilijoita joille neljäs sija tai karsiutuminen ei ole maailmanloppu.

Eli Suomessa vaaditaan enemmän kuin esim. Jenkeissä tai Venäjällä?