Joskus pikkutyttönä ollessa tuli ajeltua tuollaisella, nykyään jo liki sukupuuttoon kuolleella lajilla, yksi talvi. Siinä alkutalvesta auratessa kun seuraili alueen asukkaiden käyttäytymistä, keskisormen näyttelyä ja kuunteli suurinpiirtein kaikki vähemmän mukavat lisänimet sekä henkilökohtaisuudet, niin jostain kumman syystä kyseisten naamavärkkien ja autojen omistajien pihan kohdalla saattoi vahingossa unohtua terän lisäsiiven alas laskeminen. Oli mukava ajella kevätauringossa hymyssä suin vilkuttaen pihaliittymien omistajien ohi, heidän hakatessa rautakangella kolmenkymmenen sentin jäävallia työpäivän jälkeen naama punaisena.
On tuo lumitöiden teko varmaan yksi epäkiitollisimmista töistä mitä olen koskaan tehnyt. Kolmatta vuorokautta kun tulee lunta ja samoilla silmillä aurailet teitä auki, ja kiitoksena on keskisormi ja idiootiksi haukkuminen ym. lapsellinen toiminta, niin välillä otti vähän luonnon päälle. Isot pojat sanoi ensimmäisenä päivänä, että älä avaa niille ovia tai ikkunoita vaikka heillä olisi asiaa, menee vain päivä pilalle. Oikeassa olivat.