4
444
25-tiellä sattui tuossa taannoin melko mielenkiintoinen episodi. Nousin tielle muistaakseni Mustion kohdalla kohti Hyvinkäätä. Ei ristin sielua liikenteessä. Jonkin matkaa ajettuani takaa tuli kovaa vauhtia (itselläni nopeutta 80-alueella 84 mittarin mukaan eli aika tarkalleen 80 todellista) Volvo XC90, joka liimautui takapuskuriin ns. tappituntumalle. Ei mennyt ohi hyvässä ohituspaikassa, sitten tulikin jonkin ajan päästä pari autoa vastaan. Ohi kuitenkin piti päästä, joten miksei sitten sulkuviivalla. Keltaista viivaa oli jo jatkunut jonkin aikaa, kun ohittaminen oli pakko suorittaa. Keulaa viistäen takaisin omalle kaistalle ja sadan metrin päästä kova jarrutus. Tuon jälkeen matka jatkui maksimissaan 70km/h, luonnollisesti välillä kiihdytellen ja välillä jarrutellen. Muutaman kilometrin kuluttua meininki alkoi nyppiä melko pahasti, joten kytkin oman vakkarin pois päältä ja laskin nopeutta reilusti (ei ketään takana) ja totesin, että pääsen helpommalla kun pidän reilun etäisyyden tuohon hämmentävään kuskiin. Toki tuosta olisi omalla kiesilläni ohikin päässyt, mutta eiköhän sieltä olisi kaasupoljin taas löytänyt pohjaan ja kun käytös oli vähän outoa muutenkin, niin turha lähteä ottamaan riskejä. Lisäksi oma liittymä oli max 10 kilometrin päässä, niin olennaista säästöä ei olisi tullut.
Edelleen toki ihmetyttää, että mikä tuo kiire päästä eteen jarruttelemaan oli. Oma autoni ei näytä edes päällepäin siltä, että sen kanssa pitäisi päästä kisaamaan, tuiki tavallinen perheauto.
Edelleen toki ihmetyttää, että mikä tuo kiire päästä eteen jarruttelemaan oli. Oma autoni ei näytä edes päällepäin siltä, että sen kanssa pitäisi päästä kisaamaan, tuiki tavallinen perheauto.