Menee varmaan samaan kategoriaan kuin salmiakki, eli makuun pitää tottua. Salmiakkiahan likimain kaikki pikkulapset inhoaa, ja myös ulkomaalaiset ikään katsomatta. Lopulta siitä voi kuitenkin tulla suurinta herkkua. Itsehän en lapsena syönyt "niitä mustia karkkeja", ja nyt en muita karkkeja syökään.Salt & vinegar vaatii melko paljon totuttelua, mutta jotenkin siitä vain kehittyy sellainen maku, jota harva sipsi enää ylittää. Itsekin lähe oksensin nuorempana noita maistellessa, mutta nykyään ahmisin ison pussin varttiin, jos kehtais ostaa.
Toinen suosikki on ainakin itäisessä Euroopassa sipsihyllyt vallannut smetanan maku. Laysin smetanasipsit oli varmaan ainoita Layseja, joita kehtasi ostaa. Oi niitä aikoja istuskellessa Majdanilla, kaljaa juoden ja smetanasipsejä syöden, paikallisten spurgujen kanssa elekielellä keskustellen.
Alkopa tekee mieli sipsiä.