Ei kai se nyt mikään uusi asia ole, ettei vasemmisto halua madaltaa köyhien määrää?
Varmasti useimmille on. Mitä vasemmistolaisempaa politiikkaa jokin puolue tavoittelee ja edistää, sen suurempi paradoksi siihen sisältyy. Suuri osa ihmisistä äänestää käsittääkseni sen mukaan, mikä oma sosioekonominen asemansa on. Yksinkertaistetusti: jos olet pienituloinen tai työtön, haluat saada enemmän rahaa ja ilmaisia palveluita, jotka kustannetaan tulonsiirroin yhä progressiivisemman verotuksen kautta ja erilaisin verokorotuksin, jotka kohdistuu muihin kuin itseensä. Tällaisella politiikalla oma taloudellinen asema kohentuu, kunnes mennään sen rajan yli, jossa ei ole mielekästä äänestää sosialisteja, koska joudut itsekin osallistumaan kustannuksiin yhä enemmän. Sosialistit edellyttävät solidarisuutta kaikilta, kunnes oma tulotaso ylittää solidarisuuden rajat. Kuten Margaret Thatcher osuvasti sanoi, "The problem with socialism is that you eventually run out of other people´s money"
Toki ihmisissä on paljon niitäkin, joita ideologiansa toteuttaminen ylittää oman edun tavoittamisen, mutta ihminen on - de facto - itsekäs olento, jonka käyttäytymistä ja toimintaa sanelee merkittävästi oman edun tavoittelu.
Toinen esimerkki - ja en nyt pyri olemaan sovinistinen setämies - mutta lähipiiristänikin löytyy esimerkkejä naisista, jotka olivat nuoruudessan ideologisesti erittäin radikaaleja Vihreitä, joissa protestoitiin kertakäyttökulutuskultturia vastaan nuoruuden vimmalla ja tuomittiin silmät leimuten alimpaan helvettiin kaikki ne, jotka eivät jakaneet heidän radikaaleja visioitaan. Kun ikää ja perhettä tuli, niin kummasti sieltä kaapeista löytyikin kertakäyttövaipoista tampooneihin ja lasipurkkeihin pakatuista, teollisesti tuotetuista vauvojen ruoista pakistanilaisissa hikipajoissa tuotteihin lastenvaatteisiin. Ideologia siis ei lopulta ollutkaan niin tärkeää, kun sen toteuttaminen vaatikin konkreettisia tekoja itseltään. Enkä nyt siis viittaa siihen, että nuoret naiset ovat jotenkin keskiössä tässä vaan ihmisluonteen pohjimmaiseen itsekeskeisyyteen ja joka noin suurinpiirtein normien sisään asettuvana on pelkästään yksilön selviytymisen kannalta olennaista.
Loppuun vielä toinen Margareth Thatcherin ajautus sosialismista:
"Länsimaailman taloudellinen menestys on sen moraalifilosofian ja -käytännön tuote. Taloudelliset tulokset ovat parempia, koska moraalifilosofia on parempi. Se on parempi, koska se alkaa yksilöstä, hänen ainutlaatuisuudestaan, vastuustaan ja kyvystään Tämä on varmasti äärettömän paljon parempi kuin sosialistis-statistinen filosofia, joka perustaa keskitetyn taloudellisen järjestelmän, johon yksilön on mukauduttava, joka alistaa hänet, ohjaa häntä ja kieltää häneltä oikeuden vapaaseen valintaan. Valinta on etiikan ydin: jos valinnanvaraa ei olisi, ei olisi etiikkaa, ei hyvää, ei pahaa; hyvällä ja pahalla on merkitystä vain sikäli kuin ihminen on vapaa valitsemaan."
Kyse on lopulta arvoista. Siinä SDP osuu oikeaan vaalisloganissaan. Tosin paradoksaalisesti.
/img-s3.ilcdn.fi/d7d8a6bdf498543b482f06df5b249cbfa06860c01a12553dac2e63c39bbec357.jpg)
