Leikkaaminen on vaikeaa aina kaikille hallituksille, koska on loppujen lopuksi hyvin hankalaa leikata merkittävää summaa oikeastaan mistään ilman, että valtiomme ripuloi housuunsa. Kyse on siitä, että valtion nykyrakenne ei käytännössä mahdollista pitkäjänteisesti ylijäämäistä taloudenpitoa - lyhyellä tähtäimellä ylijäämä on mahdollinen, mutta se muuttaa negatiivisesti perusasestuksia: yksinkertaistetusti, voidaan leikata vaikkapa peruskoulutuksesta, mutta sillä vaurioitetaan osaltaan sitä pohjaa, millä Suomi on menestynyt.
Yhtenä esimerkkinä on sekä Sipilän että Marinin hallitusten esittämät leikkaukset perustutkimukselle. Molemmissa tapauksissa huomattiin nopeasti, että perustutkimuksen taso on Suomessa jo nyt jäämässä huolestuttavasti jälkeen verrokkimaista ja merkittävillä leikkauksilla olisi siihen lähes tuhoisat seuraukset.
Teollisuuden energiatuet ovat yksi asia, joissa löysää on ollut jo pitkään ja jotka ovat lisäksi markkinatalouden hengen vastaisia sekä tehottomia. Niiden osalta mikään hallitus ei kuitenkaan ole saanut vähääkään aikaiseksi, koska eivät uskalla. Ja varsinkaan juuri tässä tilanteessa lienee vielä vähemmän poliittisesti suosittua ottaa tätä asiaa esille.
Ianikuisen ja aika naurettavan leikkauskeskustelun sijasta olisikin mukavaa välillä kuulla puolueiden näkemyksiä siitä, miten kakkua saadaan kasvatettua. Minkälaisiin rakenneuudistuksiin oltaisiin oikeasti valmiita ja millä tavoin ne saadaan toteutettua? Lisäksi olisi mukavaa kuulla, miten Suomen vientiteollisuuden rakennetta saataisiin levennettyä nykyisestä suuryritysvoittoisesta ja vanhakantaisesta prosessiteollisuudesta innovatiivisempaan suuntaan, ja siten saataisiin luotua osaamisintensiivisiä työpaikkoja ja vahvistettua verotulopohjaa? Ja miten suomalaista korkealaatuista osaamista voitaisiin vihdoinkin jalostaa tehokkaammin globaaleille markkinoille? Olisi mukavaa kuulla, millä tavoin puolueet aikovat ottaa askeleita osaavan työvoiman houkuttelemiseksi Suomeen? Ja lisäksi olisi mukava kuulla, minkälaisia tulevaisuusinvestointeja (esimerkiksi infrastruktuuri) puolueet aikovat ajaa, jotta Suomen kilpailukykyä saadaan vahvistettua keskipitkällä aikavälillä (eli miten valtion tuloja voidaan lisätä).
Mutta taitaa olla turha toivo, kun pitää ehtiä meuhkaamaan, että kenen vika.
EDIT: sanotaan nyt vielä, ettei tule väärinymmärryksiä: tietenkin on tärkeää keskustella myös, että mistä voi säästää, mutta ongelma on se, että Suomessa politiikan teko keskittyy vain ja ainoastaan tähän kyseiseen keskusteluun eikä muualla "leikkaamisen" ympärillä käydä lähellekään saman mittakaavan standardikinaamista, jossa ei juurikaan pystytä tuomaan esille mitään uutta.
