Viisas presidenttimme Niinistö totesi jo vuonna 2013 seuraavaa: …vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän”.
Kannustaako yhteiskunta työskentelemään kovasti vai mahdollistaako se syömisen kuormasta itse osallistumatta yhteisen hyvän luomiseen? Tämä tulonsiirtojen luvattu maa on pehmeään pakettiin kääritty sosialistinen maa, jossa kova työ palkitaan kovalla veroprosentilla. Jouten oleminen nähdään yksilöstä johtumattomana asiana, joka on hänelle runsain mitoin korvattava.
Koko asetelma tulisi kääntää toisinpäin. Työnteon tulisi aina olla moninverroin kannattavampaa kuin oleskelu. Ansiotuloverotusta tulisi laskea jopa puoleen nykyisestä, asumistuki tulisi lakkauttaa kokonaan (ei koskisi erityisryhmiä), vastikkeettomia tukia rajusti alaspäin ja/tai vastikkeellisesti. Vasemmisto usein paasaa, että työmies on palkkansa ansainnut. Tämä korulause unohtuu heti, kun pitäisi ansiotuloveroa alentaa. Miksi jokainen on oman onnensa seppä -ajattelu ei voisi toimia Suomessa? Palkasta ”ryöstetään” valtava siivu jokaiselta, jota sitten jaellaan aivan liian isolle joukolle.
Toinen asia, jonka jankkaamista on vaikea käsittää, on tuloerojen kasvamisen kauhistelu. Jos tekee paljon tuottavaa työtä, niin pitääkin ansaita paljon rahaa. Ne rahat on työntekijä/yrittäjä itse omalla työllään ja ahkeruudella luonut, joten palkka tai palkkio kuuluu hänelle, ei yhteiskunnalle. Tässä maassa on jokaisella lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua ja työskennellä, joten latu on auki kaikille. Jos latu ei maistu, niin oleskelun saisi suorittaa omalla kustannuksellaan. Juttelin tänään useamman yrittäjän kanssa, jotka tuskailivat työntekijäpulan kanssa. Suomalaisia ei nappaa lähteä töihin 2200-2500 euron palkalla, koska menettää tuet jne. Aika monta latvialaista näkyi olevan töissä sillä aikaa, kun kotimaan pojat juopottelee verorahoilla. Tässä olisi työnsarkaa hallitukselle.