Silti: ei pelkkä substanssikaan ja kyky vaikuttaa poliittisen järjestelmän sisällä enää tänään riitä. Pitää edes jollain tasolla olla kiinnostava myös medioiden ja kansalaisten seurannan puolella.
Samaa mieltä. Tosin, kyllä meiltä löytyy poliitikkoja, jotka ovat paitsi älykkäitä ja osaavia, niin myös hyviä ulosanniltaan. Mutta isossa mittakaavassa pidän vaarallisena sitä, että päästämme narsismia ihan siihen vallan ytimeen. Mitä isommassa roolissa some on vallanpitäjiä valittaessa, sitä vahvemmilla narsistiset luonteet ovat, sillä esiintyminen on heille yleensä hyvin luonteista.
Narsismista vielä sen verran, ettei se aina negatiivista ole. Itse teen paljon hommia TV:n ja elokuvan parissa, joten olen paljon tekemisissä narsististen luonteiden kanssa. Monet näyttelijät esimerkiksi ovat narsistisine piirteineen hyvinkin valloittavia. Mutta kaikki se huomio on myös narsistille tietynlaista riippuvuutta aiheuttavaa huumetta, ja kun siihen lisätään vallan turmeleva vaikutus, niin voimme olla vaarallisen äärellä.
Politiikassa narsismi on haitallista esimerkiksi siten, että jos olet poikkeuksellisen riippuvainen saavuttamastasi suosiosta, et halua tehdä poliitikkona niitä ikäviä päätöksiä, jotka vaikuttavat negatiivisesti saavuttamaasi ihailuun. Hyviä esimerkkejä Marinin pääministerikaudelta löytyy paljon. Esimerkkinä ne taannoiset sovitut kulttuurialan leikkaukset, jotka Marin kiirehti perumaan vietettyään iltaa kulttuuriväen ”ihastelun” keskuudessa. Vaikka leikkausten perumiset tekivät minulle ammatinharjoittajana hyvää, en voinut kovin turvallisin mielin suhtautua vallanpitäjiin, jotka eivät vaikeina aikoina uskalla tehdä vaikeita päätöksiä. Velkaa on täytynyt ottaa, mutta mielestäni sitä räiskitty ihan liian populistisesti ympäriinsä, jotta se olisi keskitetty sinne minne pitäisi - eli talouskasvuun. Tämän takia minusta olisi erittäin pelottava ajatus mikäli saisimme Marinin vielä seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
