Asiaosaamiseltaanhan Marin on todella heikko pääministeri. Onkin sääli että ihmiset lankeavat näihin julkisuustempauksiin jotka toimivat aivan laskelmoituna savuverhona. Nyt keskustelu pyörii taas Sannan biletyksen, boomer-sanan, IG:n, Veitolan kyläilyn yms. hötön ympärillä kestävyysvajeen korjaamisen, ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja muun pääministerin tehtäviin liittyvän olennaisen asian sijaan. Palstan demaritkin välttyvät näin kätevästi ajattelemasta ikäviä asiakysymyksiä mm. talouden osalta, jossa puolueen "ajattelijat" oikeustieteen ylioppilas Mäkysen johdolla keksivät hyvinkin trumpilaiseen tyyliin vaihtoehtoista talousteoriaa lennosta puhuessaan, ja käyvät vaan ketjussa naureskelemassa pavlovilaisille reaktioille uusimpiin iltapäivälehtikohuihin (joita he eivät tietenkään seuraa) yms. hömppää.
Sinänsä hauska yksityiskohta, että nyt Marin on puolustellut itseään toteamalla, että: "
Olen päässyt yliopistoon sen vuoksi, että nämä suuret ikäluokat ovat hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet ja arvostan sitä suuresti." No, historiaahan Marin ei toki opiskellutkaan mutta kyllä sodan käyneet ennemminkin rakensivat hyvinvointivaltion suurille ikäluokille, jotka sitten oman positiivisen kontribuutionsa vastapainoksi loivat mm. kestämättömän eläkejärjestelmän.
Mitä tulee puheisiin vainosta ja siitä, että pääministerin yksityiselämää ja persoonaa uutisoidaan, Marin nimenomaan itse on valinnut rakentaa poliittista uraansa nimenomaan henkilökohtaisen persoonansa ja yksityiselämänsä avoimen esittelyn varaan. Tällöin altistaa itsensä myös sille, että näitä kommentoidaan muutenkin kuin ihailevaan sävyyn. Ei julkisuudesta voi ottaa vain kivoja juttuja, enkä nyt tietenkään tarkoita että asiattomuudet tai Suomenmaan rimanalitukset olisivat ok.
Ja jos minua pidätte puolueellisena, uskokaa Anu Kantolaa, jota eivät palstan demaritkaan pitäne kovin sinimustana hahmona.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen pitää nyrkkisääntönä sitä, että asioista, joilla on vaikutusta julkisen tehtävän hoitamiseen, tulee uutisoida.
www.hs.fi
Tulee myös muistaa, että yksityiselämää koskevien asioiden jakaminen julkisesti on nykyään iso osa poliittisen imagon rakentamista, Kantola sanoo. Siksi politiikan ja yksityisen elämän sekoittuminen on monissa tapauksissa luonnollista.
”Politiikassa erilaiset ideologiat ovat hämärtyneet ja poliitikon persoona on politiikassa yhä tärkeämmässä roolissa. Sen persoonan kautta poliitikot sitten rakentavat kontaktia kansalaisiin ja äänestäjiin”, Kantola toteaa.
Hänen mukaansa tällä on myös kääntöpuolensa: kun yksityisyyden ovea raottaa julkisuudelle, on sitä enää vaikea sulkea.
Mitä enemmän poliitikko kertoo yksityiselämäänsä koskevista asioista julkisesti, sitä pienemmällä kynnyksellä myös poliitikon kannalta negatiivisia asioita nostetaan julkisuuteen.
”Jos ei anna haastatteluja ja pidättäytyy oman kodin oven avaamista, julkisuudessa on vain vähän materiaalia, mitä käsitellä. Kun sen oven on kerran avannut, media voi katsoa, että siitä on lupa mennä koska vain. Se saattaa tuottaa myös ikävää julkisuutta, mihin pitää varautua.”