Ehdottomasti on, mutta niiden vastapainoksi tuntuu olevan myös huonoja johtajaominaisuuksia. Esimerkiksi huono kritiikinkäsittelykyky ja ikävien asioiden välttäminen sekä toisaalta ikävien juttujen vierittäminen "alaistensa" kontolle, olipa tämä ministeri tai aluehallintoviranomainen. Tuo olisi minulle punainen vaate jonka takia en missään nimessä työskentelisi Sanna Marinin alaisuudessa jos valinnanvaraa esihenkilön suhteen on.
Mielestäni koko hallitus vaikuttaa varsin munattomalta sakilta.
Itselleni Marinin johtajaominaisuudet ovat hänen yksi heikoimpia osa-alueita. Hänen toimintansa ei tunnu kovin johdonmukaiselta (poliisirahat, veikkausrahat) vaan päätkösiä perutaan tai muokataan jälkikäteen eikä niiden takana kyetä seisomaan. Hän ei herätä luottamusta ja kaikki varmasti ajattelevat että seuraavan mahdollisen leikkauksen saa huudettua nurin. Toinen silmiin pistävä seikka on juuri mainitsemasi vastuunkanto, kun p*ska on tuulettimessa, Rouva Marinia ei näy missään. Tosin hän yritti Kaipolan tehtaan sulkemisen yhteydessä tavata työntekijöitä, mutta se kaiketi torpattiin työntekijöiden toimesta. Kun Keskusta ja Vihreät nahistelivat budjettiriihessä, Marin astui sivuun ja antoi kakaroiden tapella. Lehdistö tykkäsi, mutta olisiko oikeasti johtajuutta omaava pääministeri toiminut vastaavalla tavalla? Kun ryhmällä on edes jotkin yhteiset säännöt, esim ettei keskeneräisistä asioista huudella ulkopuolelle, luulisi sen helpottavan ristiriitojen sovittelua.
Helsingin entisestä pormestarista sai vähän toisenlaisen kuvan. Ei sietänyt kritiikkiä, ilmeisesti huusi alaisilleen, ei ollut mitenkään pidetty henkilö. Sai kuitenkin asioita aikaiseksi mutta ei häntä apulaispormestarit jääneet kaipaamaan. Vapaavuori ei omannut vuorovaikutustaitoja, mutta oli siltä looginen päätöksenteossaan.
Jos Vanhasta ei saa enää muistella, nostaisin Sipilän viime vuosien parhaaksi johtajaksi, jos asiaa tarkastelee hänen hallituksensa vision pohjalta. Hän tarjosi kansalleen ruoskaa, toki visio oli pelastaa Suomi. Menemättä sen kummemmin hänen hallituksensa poliittisiin päätöksiin, Sipilä kuitenkin vei leikkaukset pääsääntöisesti maaliin. Hän piti kansalle tv-puheen parhaaseen katseluaikaan, tapasi kasvokkain hoitajia joihin tulevat leikkaukset iskisivät, oli avaamassa A-studiossa päätöksiensä taustoja. Koko kiky henkilöityi Sipilään, ei siis virkamiehiin tai muihin ministereihin. Lopulta suoraselkäisesti nosti kytkintä kun Keskusta otti pataan vaaleissa.
Peltosen ollessa IFK:n kapteenina, joku pelaajista totesi että jos Ville hyppää kaivoon, koko jengi seuraa perässä. Tämä jos mikä kuvastaa luottamusta. Jos itse pakko olisi valita kenen perässä hyppäisin kaivoon, antaisin Marinin ja Vapaavuoren hypätä keskenänsä, mutta seuraisin Sipilää. Se nyt on toistaiseksi ainut joka pystyy kommunikoimaan ja tekemään vaikeita päätöksiä.
Marinin puolustukseksi on sanottava että aika harva selviää PM:n virasta hyvin arvosanoin vaikeina aikoina. En nyt muista milloin viimeksi joku pääministeri olisi istunut kaksi kautta putkeen. Rapaa tulee ja nyt tehtävät päätökset kantavat johonkin 50v päähän. Kai tuollainen pesti tarvitsee poikkeuksellisen luonteen tai persoonallisuuden jotta kestää vapaan demokratian mukaista jatkuvaa arviointia.
