Pidän naisia miehiä fiksumpina, mutta kuten kirjoitin, Marinin suuren kannatuksen vuoksi alan epäilemään näkemystäni.
Käytännössä kyse on siitä, että naisilla on hieman erilaiset arvot kuin miehillä. Marin edustaa niitä arvoja.
Niinkin voi muotoilla, että kun poliittisen kannan ja äänestyspäätöksen valinnassa kyse on arvolähtökohdista ja niiden merkityksestä valintaan, niin tältä pohjalta tehty äänestyspäätös on henkilökohtaisella tasolla aina "oikea". Kai se tämän perusteella on "oikea" silloinkin, kun kansalainen äänestää lihapää-Turtiaista. Jos tarkasteluun liitetään henkilökohtaisen ja subjektiivisen tason lisäksi mitään geneerisesti faktapohjaisia ja objektiivisia näkökantoja, niin jonkun Turtiaisen äänestämiseen päätyminen edustaa tietenkin typeryyttä.
Kun ryhdymme tarkastelemaan demarien talouspolitiikkaa ja sen vaikutusta äänestyspäätöksiin ("Demarien talouspolitiikka, onko sitä?", kysyi Björn Wahlroos retorisesti äskettäin), niin asetelma on hieman samantapainen kuin lihapään äänestäjillä. Demarien touhuissa ei edelleenkään ole ällin hiventä, jos puoluetta tarkastellaan talousnäkemysten ja talouspolitiikan toteuttamisen näkökulmasta. Demarien into ottaa syömävelkaa ja muuta kuin kasvua generoivaa velkarahaa tuntuu olevan loputon. Joku muu saa hoitaa laskut jälkikäteen, kun Marinin hallitus lisäksi vielä lykkää monien päätösten tekemistä hallituskauden yli, ja tekee olettamuksia seuraavien hallitusten puolesta. Marin voi sitten tulevaisuuden oppositiopoliitikkona taas mouruta kehtaamisesta, kun muut siivoavat viisikon jälkiä minkä kykenevät.
Asiaa ei yhtään helpota se, että demaripääministerin suhtautuminen oman budjettinsa toteuttamiseen ei ole kovin linjakas. Ensin neuvotellaan, riidellään ja draamaillaan normaalisti, tämä on vielä suht ok. Sitten laitetaan budjetti kokoon ja sitoudutaan yhteiseen päätökseen. Tai ainakin pitäisi sitoutua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pääministeri halua bileillan jälkeen sanoa jotakin suoraan ja tehdä budjettiin omia hyvekampanjalisäyksiään jälkikäteen. Kiva että Sanna löysi jemmasta korvamerkitsemättömät noin 50 miljoonaa euroa, mikä tietenkin Sannan mielestä kuuluu kulttuurille. On kyllä hyvä kysymys, miksi juuri se raha kuuluu kulttuurille eikä jollekin muulle budjetin osa-alueelle, jolta on joko leikattu tai jossa on ilmeisiä rahoitustarpeita.