Maksaa ja tuo byrokratiaa. Osalla myös kyse periaatteesta: Suomessa ei ole järjestäytymispakkoa. Kyse ei ole mistään pienestä määrästä. Karkeasti Suomessa on luokkaa 100 000 työnantajayritystä, joista vain 20 000 yritystä on järjestäytynyt.
Periaatteelliset syyt on hyviä syitä. Niillähän AY-liike perustelee monia itselleen tärkeitä seikkoja. Eli toimii molempiin suuntiin.
Miksi nuo 20 000 yritystä ovat järjestäytyneet ja miksi he kokevat sen hyödylliseksi? Julkisuudessa on mainittu ainoastaan se, että järjestäytyneet voivat hyödyntää TES:n joustoja. Onko se ainoa syy? Jos mahdollisuus olisi irtautua - sehän tarkoittaisi rahan säästöä ja byrokratian vähentämistä. Onko nuo 20 000 yritystä aivan hölmöjä, kun ovat järjestäytyneet.
Yritän avata tätä kuvaa siitä, että miten asiat siis käytännössä nykyisin toimivat ja miten muutokset vaikuttavat. Näistä asioista kirjoitetaan hirvittävän vähän konkreettisella tasolla, asioiden syy-seuraus-suhteita ei avata. Vastaukset on monesti aika ylätasolla edelleen.
Mitä esimerkiksi danan yritys olisi hyötynyt, jos olisi päättänytkin maksaa tuon 7000€? Mahdollisuuden hyödyntää TES-joustoja ja käyttää sitä työaikapankkia, jota molemmat olisivat halunneet? Olisiko liittyminen järjestäytyneeksi vaikuttanut työntekijöiden asemaan jotenkin merkittävästi? Olisiko siitä ollut suurta haittaa yritykselle? Olisiko 7000€ ollut ihan puhdas kulu, pelkkä pakollinen maksu vai olisiko sillä ollut saavutettavissa jotain hyötyä? Pienelle yritykselle iso summa, suuremmalle yritykselle ei mikään mahdoton summa.
Meidän kohdalla se olisi silloin maksanut muistaakseni noin 7000€. Se oli aika hyvä syy.
Jos näitä jaksettaisiin julkisessa keskustelussa avata nykyistä paremmin, niin ihmisten ymmärrys lisääntyisi ja sitä kautta asioiden muuttaminen saattaisi helpottua. Nythän se on aika pitkälti periaatteellista vänkäämistä, jonka sisällöstä monikaan ei tiedä kovin tarkasti.
Lähinnä on kiistelty siitä, voisiko työntekijöitä edustaa liittoon kuulumaton henkilöstön valitsema edustaja vai pitääkö olla liiton jäsenistön valitsema luottamushenkilö. Ei kait tuo nyt voi olla ainoa merkittävä asia? Kai siellä pitää jotain muutakin olla? Ei kait paikallisen sopimuksen onnistuminen voi olla kiinni siitä, kuka pöydän takana istuu.
Tähän sopimiseen liittyy myös se, että EK koordinoi omia jäseniään aika tiukasti, vaikkei virallisesti ole enää sopijaosapuoli. Yhden liiton neuvotteluja seuranneena havaitsin, että neuvottelut jumitti sen takia, ettei työnantajan edustaja saanut allekirjoittaa mitään ilman, että hyväksytti kaikki päätökset EK:n sisällä. Ja EK ei hyväksynyt sellaista sopimusta, jonka yrityksen johto olisi hyväksynyt, koska EK halusi pitää samaa prosenttikattoa kaikille, koska kilpailukyky. Eivät olleet lainkaan paikallisen tai liittokohtaisen sopimisen kannalla.