Eiköhän se riitä, että meillä on tieto että Suomessa ei voi TESin vastaisesti sopia paikallisesti. Jos näin olisi, niin asiasta ei tarvitsisi keskustella.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jokereita viime kaudella edustanut Olavi Vauhkonen ripustaa hokkarit naulaanLue lisää »
-
Kaapo Kakosta Seattle Krakenin historian kolmas suomalainen − entinen huippulupaus innoissaan uudesta mahdollisuudestaLue lisää »
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
Sanna Marinin hallitus
- Viestiketjun aloittaja Ylläpito
- Alkaa
- 2 676 986
- 21 453
Tämä kirjoitushan on melkoinen oodi hallitukselle ja opposition vaimennusyritys.
Kriisin alkuvaiheessa hallitus sai aivan poikkeuksellisen tuen oppisitiolta. Persut jopa kiittivät hallitusta Marinin ensimmäisten kovien rajoitusten tiedotustilaisuuden jälkeen. Sitten se vaihtui sparraukseen(kritiikkiä tuli yksittäisistä toimista kuten lentokenttäepisodi jne) ja Kokoomuksen osalta kieltämättä pieneen sekoiluun, kun joka toinen viikko vaadittiin vastakkaisia asioita. Kuitenkin kriisin akuutin terveyttä uhkaavan ja epätietoisuuden vaiheen aikana hallitus-oppositiorintama oli todella yhtenäinen.
Sen sijaan kuten arvata saattaa, niin kriisin taloudellisesta hoitamisesta on eri näkemyksiä. Totta hitossa opposition täytyy pitää siitä mekkalaa, eikä se ole mitään vastakkainasettelua vaan ihan opposition työtä.
Vasemmistopuolueet olivat aivan samalla lailla lahkeessa kiinni koko Sipilän hallituksen valtakauden. Eikä siinä mitään, kuuluu asiaan.
Ja vielä kun joku päivä päästäisiin siihen, että jos ollaan samaa mieltä, niin sitten myös ollaan. Tämä poliittinen peli tekee vaan turhaa hallaa maalle ja niinhän se on aina ollut. Suurin muutos kaivattaisiin tuohon, että päästäisiin aina eteenpäin.
No tämä ei pidä paikkaansa, ja on sovittukin. Toki varmasti niin, että jos työntekijät tuollaisen riitauttaisi, niin olisivat vahvoilla.
Meillä on myös sellainen tapa, että kun käytämme ilmaisua kuten "meillä ei voi tappaa" niin se on synonyymi sille, että tappaminen on lainvastaista. Tokihan voidaan Tolvasen hengessä vängä, että toki täällä voidaan tappaa, mutta siitä joutuu vankilaan. Ja sitäkin vain kiinni jäädessään ja tuomion saadessaan.
Olikohan näissä lauseissa, jokin ristiriita..?
Tässä on hyvä lista asioita, joihin muutosta voisi kyllä sopia.
Tulospalkkaukset on aina hyviä, mutta monille keskipalkkaisille myös peruspalkan taso ja varmuus ovat merkittäviä. Ehkä merkittävämpiä kuin mahdollinen tulospalkkio. Jos uhkana on palkan liukuminen alaspäin. Helppo kirjoittaa, että palkkaliukumia pitää olla, mutta monille se tarkoittaa uhkaa pienen palkan putoamisesta, eikä hyvästä tulospalkkiosta.
Tuo järjestäytymättömien työnantajien asema on myös sellainen, jota voisi julkisuudessa avata paljon enemmän. Usein kuulee valitettavan (Suomen Yrittäjien suulla) siitä, että järjestäytymätön yritys ei voi hyödyntää TES:n joustoja. Miksi yritys ei järjestäydy? Mitä hyötyä yritys saavuttaa sillä, että se ei järjestäydy? Mitä haittaa järjestäytymisestä on? Mikä vaikutus tällä on koko järjestelmään? Näistä konkreettisista asioista ja niiden vaikutuksista olisi hyvä tietää enemmän.
Voi olla myös, että paperitehtailla olisi ollut halua tinkiä työehdoista jopa TES:siä muuttamalla, mutta se ei olisi auttanut, kun kysyntää painopaperille ei ole ja yhtiö on päättänyt sulkea tehtaan joka tapauksessa. Kysymys ei ollut pelkästään työn hinnasta.
Olen armeliaampi. Syistä jotka kirjeessä tulee esille. Nyt on aiemmasta poikkeva, vakava tilanne. Kun 100 % suhteessa BKT lähestyy tai jopa menee rikki, seuraava iso kriisi on erittäin vaarallinen. Nyt oli noin 10 vuotta väliä kriiseillä, ja jos seuraava osuisi samalla linjauksella vuoteen 2030, Suomihan on halituksen skenaarion mukaan vasta pääsemässä siihen, että enää ei lisävelkaa otettaisi. Mikä sekin tavoitteena on huono vitsi ilman kovia muutostoimia rakenteisiin.
Tämän takia tarvittaisiin opposition ja hallituksen sekä työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä niissä isoissa asioissa, joilla on merkitystä ja jotka ovat mahdollisia. Paikallinen sopiminen on yksi.
Maksaa ja tuo byrokratiaa. Osalla myös kyse periaatteesta: Suomessa ei ole järjestäytymispakkoa. Kyse ei ole mistään pienestä määrästä. Karkeasti Suomessa on luokkaa 100 000 työnantajayritystä, joista vain 20 000 yritystä on järjestäytynyt.
Meidän kohdalla se olisi silloin maksanut muistaakseni noin 7000€. Se oli aika hyvä syy.
Mitä kysymykseesi tulee niin ei ole ristiriitaa. On eri asia vaatia, että nopeusrajoitus muutetaan kasikympistä sataseen kun ajaa ylinopeutta ja toivoa ettei jää kiinni.
Viimeksi muokattu:
Periaatteelliset syyt on hyviä syitä. Niillähän AY-liike perustelee monia itselleen tärkeitä seikkoja. Eli toimii molempiin suuntiin.
Miksi nuo 20 000 yritystä ovat järjestäytyneet ja miksi he kokevat sen hyödylliseksi? Julkisuudessa on mainittu ainoastaan se, että järjestäytyneet voivat hyödyntää TES:n joustoja. Onko se ainoa syy? Jos mahdollisuus olisi irtautua - sehän tarkoittaisi rahan säästöä ja byrokratian vähentämistä. Onko nuo 20 000 yritystä aivan hölmöjä, kun ovat järjestäytyneet.
Yritän avata tätä kuvaa siitä, että miten asiat siis käytännössä nykyisin toimivat ja miten muutokset vaikuttavat. Näistä asioista kirjoitetaan hirvittävän vähän konkreettisella tasolla, asioiden syy-seuraus-suhteita ei avata. Vastaukset on monesti aika ylätasolla edelleen.
Mitä esimerkiksi danan yritys olisi hyötynyt, jos olisi päättänytkin maksaa tuon 7000€? Mahdollisuuden hyödyntää TES-joustoja ja käyttää sitä työaikapankkia, jota molemmat olisivat halunneet? Olisiko liittyminen järjestäytyneeksi vaikuttanut työntekijöiden asemaan jotenkin merkittävästi? Olisiko siitä ollut suurta haittaa yritykselle? Olisiko 7000€ ollut ihan puhdas kulu, pelkkä pakollinen maksu vai olisiko sillä ollut saavutettavissa jotain hyötyä? Pienelle yritykselle iso summa, suuremmalle yritykselle ei mikään mahdoton summa.
Jos näitä jaksettaisiin julkisessa keskustelussa avata nykyistä paremmin, niin ihmisten ymmärrys lisääntyisi ja sitä kautta asioiden muuttaminen saattaisi helpottua. Nythän se on aika pitkälti periaatteellista vänkäämistä, jonka sisällöstä monikaan ei tiedä kovin tarkasti.
Lähinnä on kiistelty siitä, voisiko työntekijöitä edustaa liittoon kuulumaton henkilöstön valitsema edustaja vai pitääkö olla liiton jäsenistön valitsema luottamushenkilö. Ei kait tuo nyt voi olla ainoa merkittävä asia? Kai siellä pitää jotain muutakin olla? Ei kait paikallisen sopimuksen onnistuminen voi olla kiinni siitä, kuka pöydän takana istuu.
Tähän sopimiseen liittyy myös se, että EK koordinoi omia jäseniään aika tiukasti, vaikkei virallisesti ole enää sopijaosapuoli. Yhden liiton neuvotteluja seuranneena havaitsin, että neuvottelut jumitti sen takia, ettei työnantajan edustaja saanut allekirjoittaa mitään ilman, että hyväksytti kaikki päätökset EK:n sisällä. Ja EK ei hyväksynyt sellaista sopimusta, jonka yrityksen johto olisi hyväksynyt, koska EK halusi pitää samaa prosenttikattoa kaikille, koska kilpailukyky. Eivät olleet lainkaan paikallisen tai liittokohtaisen sopimisen kannalla.
Kysymys on varmasti jossain määrin samanlainen kuin yksityistenkin kohdalla kysymys siitä, että kuuluuko liittoon. Siihen kuulumalla voi teoriassa vaikuttaa, joskin äänimäärä päätettävissä asioissa menee ymmärtääkseni yrityksien koon mukaan, joten pienet eivät käytännössä pääse työnantajajärjestön asioihin vaikuttamaan vaikka maksasivatkin, sillä isojen painoarvo on niin iso. Ja vaikka maksu skaalautuu koon mukaan, niin eihän se isoille yhtä merkittävä ole, joten käytännössä nuo 20 000 jotka kuuluvat ovat pääsääntöisesti isoja ja 80 000 jotka eivät kuulu pieniä. Isot saavat sitten yleissitovuuden perusteella päättää asiat kaikkien puolesta. Ei tarvitse olla kummoinen viisaustieteen maisteri, että ymmärtää että isojen etu on pitää järjestelmä byrokraattisena ja jäykkänä ja tekemällä kiusaa, koska pienille kaikki tuollaiset ovat vaikeampia. Näin saadaan kivasti torjuttua kilpailua ja torpattua uusia tulijoita viemästä kakusta siivuja.
Minä en ollut tuolloin firman omistajia, mutta minulle järjestäytymättömyys olisi periaatekysymys samoin kuin se on työntekijänäkin. On aivan pöyristyttävän törkeää että perustuslain mukaista järjestäytymisvapautta pidetään pilkkanaan tuollaisilla ehdoilla, että vain järjestäytyneet tahot voivat hyötyä TES-sopimuksien mahdollisuuksista, ja silti yleissitovuus sitoo järjestäytymättömiä noudattamaan näitä sopimuksia joihin heillä ei ole mitään osaa ja arpaa.
Eli paikallinen sopiminen ei etene siksi, että isot järjestäytyneet yritykset ja järjestäynyt ay-liike yhdessä estävät paikallisen sopimisen lisäämisen..? Ja tätä tietty ajetaan omien poliittisten puolueiden avulla lainsäädäntöä jarruttamalla. Kokoomus torppaa EK:n ja suuryritysten puolesta (vaikka puhuukin siitä kauniisti) ja demarit+vasemmisto ay-mafian puolesta (eivätkä edes peittele). Kärsijöinä työttömät ja pienet yritykset. Harvinaisen härskiä.
Taitavasti kyllä peittävät tuon keskinäisen diilinsä. Moni luullut, että ovat vastapuolia, mutta ovatkin liittolaisia. Tästä saisi kyllä lehdet kirjoittaa enemmän!
Taitavasti kyllä peittävät tuon keskinäisen diilinsä. Moni luullut, että ovat vastapuolia, mutta ovatkin liittolaisia. Tästä saisi kyllä lehdet kirjoittaa enemmän!
Pakosta ja tottumuksesta. Jotta sen ymmärtää, lyhyt katsaus historiaan. Työnantajat ja työntekijät järjestäytyivät Suomessa 1900-luvun alussa. Sitten aika pian sotien jälkeen haluttiin tehdä mahdollisimman kattavia ja laajoja sopimuksia. Suuret työnantajat olivat käytännössä pakotettuja järjestäytymään liittoihin, jotta Kekkosen ja ay-liikkeen haluamat keskitetyt ratkaisut olivat mahdollisia. Syntyi tupo. Niistä tulikin pyhiä kirjoituksia myös osalle työnantajista - ainakin sanoissa.
Tänään tilanne on hyvin erilainen. EK ja työnantajat eivät enää halua tehdä keskitettyjä sopimuksia. EK on paljon enemmän etujärjestö EU:n suuntaan ja sieltä työantajiin. Lainsäädäntö tehdään elikeinoelämään liittyen lähes kokonaan (luokkaa 70-90 prosenttia asiasta riippuen) EU:ssa.
Työnantajien kannalta aika on ajanut keskitettyjen ja kattavien sopimusten ohi, koska EU määrää nyt lainsäädännön. Seuraava steppi tulee joko Marinin hallituksen toimesta tai sitä seuraavan hallituksen toimesta. Paikallinen sopiminen ajetaan läpi pääosin siksi, että elinkeinoelämä tarvitsee jatkossa monen muun maan tapaan joustoja työsuhteeseen ja palkkaukseen.
Vasemmistolle asia on vaikea. Vihreät, RKP ja Keskusta ovat hallituksessa paremmin kartalla, missä mennään.
Viimeksi muokattu:
En tiedä voidaanko sanoa, että paikallinen sopiminen ei etene siksi, että järjestöt estävät sen, sillä poliitikkojen tehtävä on tällaiset pelisäännöt linjata. Ei kai se pukin vika ole että se laitetaan kaalimaata vartioimaan. Kyseessä on tosiaan tietynlainen kartelli. Ja kuten toteat, niin suhteet puolueihin ovat liian vahvat.
Tuota uutisessa mainittua artikkelia ei linkin takaa enää löydy, mutta Pursiainen on aiheesta kirjoittanut kirjoissaan
Ay-liike jumitti Suomen? Nyt haukutaan EK
Uusi Suomi on ajattelevan, uteliaan ja osallistuvan lukijan päivittäinen uutislehti.
www.uusisuomi.fi
Taho jolta odottaisin paljon vahvempia ulostuloja on Suomen yrittäjät. Heidän tehtävänsä olisi hyökätä EK:ta vastaan asiassa.
Suomen Yrittäjien Mäkynen: EK vähättelee paikallisen sopimisen ongelmaa
"EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhta otti tänään kevätkokouspuheessaan esiin paljon tärkeitä asioita, joihin on helppo yhtyä. Alahuhta kuitenkin vähätteli ongelmaa, joka on syntymässä, jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta paikallisesta sopimisesta menee läpi. Alahuhdan mukaan tulkinta ei johtaisi...
Mä toivon loogista argumentointia myös hallitukselta. Tähän mennesaä esimerkiksi EU:n elvytyspaketin puolustus ei ole saavuttanut argumentoinnin osalta edes ekaa tasoa.
Tämä ei toki yllätä kun kerkiverto kansanedustaja on keskivertojatkislaisen tasolla. Ne harvat fiksut poliitikot sitten tyhmentävät omia sanomisiaan, jotta tyhmätkin tajuavat. Tämä pätee siis sekä hallitukseen, että oppositioon.
Nykyisellään moni tes on kirjoitettu niin, että ne mahdollistavat poiketa aika merkittävästikin paikallisella tasolla valtakunnallisesta neuvottelutuloksesta. Erityisesti teknologiateollisuudessa ja metsäteollisuudessa on hyvin laajat valtuudet sopia paikallisesti.
Pääongelma paikallisen sopimisen vähyydessä ei ole laki, vaan se, että työpaikoilla toimintatavat eivät yleensä tue paikallista sopimista. Aidosti tasa-arvoinen neuvotteluasetelma paikalliseen sopimiseen edellyttäisi sitä, että työntekijöiden edustajat osallistettaisiin osaksi yritysten päätöksentekoa ihan eri tavalla kuin nykyään.
Esimerkiksi Ruotsissa on niin muodollisesti kuin epämuodollisesti palkansaajilla paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yritysten päätöksiin. Keskeisin asia muodollisesti on, että Ruotsissa työntekijöiden edustaja istuu yhtiön hallituksessa/johtoryhmässä. Jostain melko mystisestä syystä johtuen Suomessa työnantajajärjestöt ovat olleet todella haluttomia ottamaan Suomeen vastaavaa käytäntöä. Lisäksi Suomessa on ylipäätään ihan toisella tapaa vastakkainasettelua työntekijöiden ja johdon välillä. Meillä henkilöstön edustajat leimataan herkästi ay-jääriksi tai liiton miehiksi ja koetaan heidän ikään kuin kiusaavan firman johtoa.
Teknologiateollisuudessa taisi olla niin, että kiky-sopimuksen yhteydessä sovitusta valtakunnallisesta neuvottelutuloksesta poikettiin paikallisesti vain noin 10 prosentissa firmoista. Tuolloin tilanne muodostui sellaiseksi, että talous kasvoikin paremmin kuin vielä tes-neuvottelujen yhteydessä näkymä oli. Mielenkiintoista nähdä, miten laajaa paikallinen sopiminen tulee olemaan nyt, kun tilanne on päinvastainen eli talous on kyykännyt tes-neuvottelujen jälkeen. Teknologiateollisuuden pampulla Minna Helteellä ei ainakaan kovin kovaa luottoa tunnu olevan jäsenyrityksiään kohtaan, kun tovi sitten ehdotti uusia tes-neuvotteluja kesken sopimuskauden.
Pääongelma paikallisen sopimisen vähyydessä ei ole laki, vaan se, että työpaikoilla toimintatavat eivät yleensä tue paikallista sopimista. Aidosti tasa-arvoinen neuvotteluasetelma paikalliseen sopimiseen edellyttäisi sitä, että työntekijöiden edustajat osallistettaisiin osaksi yritysten päätöksentekoa ihan eri tavalla kuin nykyään.
Esimerkiksi Ruotsissa on niin muodollisesti kuin epämuodollisesti palkansaajilla paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yritysten päätöksiin. Keskeisin asia muodollisesti on, että Ruotsissa työntekijöiden edustaja istuu yhtiön hallituksessa/johtoryhmässä. Jostain melko mystisestä syystä johtuen Suomessa työnantajajärjestöt ovat olleet todella haluttomia ottamaan Suomeen vastaavaa käytäntöä. Lisäksi Suomessa on ylipäätään ihan toisella tapaa vastakkainasettelua työntekijöiden ja johdon välillä. Meillä henkilöstön edustajat leimataan herkästi ay-jääriksi tai liiton miehiksi ja koetaan heidän ikään kuin kiusaavan firman johtoa.
Teknologiateollisuudessa taisi olla niin, että kiky-sopimuksen yhteydessä sovitusta valtakunnallisesta neuvottelutuloksesta poikettiin paikallisesti vain noin 10 prosentissa firmoista. Tuolloin tilanne muodostui sellaiseksi, että talous kasvoikin paremmin kuin vielä tes-neuvottelujen yhteydessä näkymä oli. Mielenkiintoista nähdä, miten laajaa paikallinen sopiminen tulee olemaan nyt, kun tilanne on päinvastainen eli talous on kyykännyt tes-neuvottelujen jälkeen. Teknologiateollisuuden pampulla Minna Helteellä ei ainakaan kovin kovaa luottoa tunnu olevan jäsenyrityksiään kohtaan, kun tovi sitten ehdotti uusia tes-neuvotteluja kesken sopimuskauden.
Niin, jos toivoo oppositiolta asiallisuutta, jne., olettaisi kai, että hallitus tekee saman ja hallituspuolueet pidättäytyvät omista kotiinpäinvedoistaan.
Erku hyvä, kotitehtävä: Pohdi mistähän tuollainen ajattelu voisi johtua? Oliko siihen jokin syykin?
Suomessa seterotyyppinen yritysjohtaja on RUK:ista johtamisoppinsa ammentanut insinööri. Ruotsissa tilanne aika lailla eri. Olisiko tuossa osasyy siihen, miksi yritysten päätöksenteko ei ole Suomessa niin paljon henkilöstöä osallistavaa ja sitä kautta myös poterot herkästi syventyvät?
Totta. Kun oli Metallin jäsen ja kokouksessa, pääluottamusmies kertoi lahtareista ja oli sitä mieltä, että Stalin olisi voinut viedä työnsä loppuun ja miehittää Suomen. Ehkä tällainen ääriajattelu on vähitellen häviämässä uusien sukupolvien myötä, mutta vapaussodankin aikainen viha on syvällä edelleen. Ruotsissa työväenluokka ei noussut asein laillista hallitusta vastaan ja ajanut maata sotaan, vaan siellä on työväestö on osannut neuvotella.
Marin, Ohisalo, Saarikko ja Andersson ostivat veronmaksajien rahoilla Henrikssonilta maksublokit
Jos Marinin hallitus olisi tv-sarja, sen juonenkäänteet olisivat liian epäuskottavia. Kuka uskoisi, että tosielämässä jonkun puolueen tukialueelle korvataan verorahoista rikoksella ansaittujen rahojen tuleva menetys? Näin kuitenkin Säätytalolla tällä viikolla sovittiin. Ja sitten tultiin nätisti...
www.sijoitustieto.fi
En itse näe, että rahansiirtojen blokkaamisella ulkomaille saataisiin juuri lisättyä Veikkauksen tuottoa. Koska rahaa pitää saada kerättyä enemmän, niin peliautomaatteja lisää vaan joka paikkaan.
Uskomatonta on tuo, että PAF:lle korvataan blokkien aiheuttamana haittana kymmeniä miljoonia veronmaksajien rahaa (ellei enemmänkin).
Sen verran maksaa RKP:n moraalin ostaminen. Vasemmisto teki päätökset ohi Arpajaislain uudistamista koskevan hankkeen, kun kerran on vallassa. Vihreät lähti mukaan. Kuten Pysing, en itsekään usko, että perustuslaista on mitään apua. Olkoonkin, että perustuslaki takaa oikeuden hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Kokoomus sentään vastustaa nettiblokkia, ja haluaa pitää taivaan auki.
Viimeksi muokattu:
Toisekseen se miten tämä ajatusten Tonavista koottu hallitus saa tuon edes toteutettua.
Todellisuudessa tästä tullee enemmän ongelmia kun pankkien yms. pitää tarkkailla entistä enemmän rahansiirtoja ja todellisuudessa noita rahoja ei tulla ikinä pelaaman Veikkauksella vaan ne siirretään muita reittejä pitkin ulkomaille.
Vaatiin toki ammattilaispelaajalta vähän enemmän töitä mutta siihen se jääkin, järkyttävää ajan ja rahan tuhlausta hallitukselta.
Katsotaan nyt meneekö aikanaan läpi. Moni oletti, että RKP pitää huolen valinnanvapaudesta ja suunnasta kohti markkinataloutta. Se kunnia myytiin pikkurahalla - jos RKP:lla kunniaa enää edes olikaan. Silti hallituspuolueissa on useita kansanedustajia, jotka eivät ole tyytyväisiä tulevaan esitykseen.
Mutta Marinin kanta ratkaisee ja Marin taitaa olla blokkien puolella. Pidän tätä vaarallisena ennakkotapauksena, jos näin tapahtuu. Seuraavaksi blokataan kenties väärät tutkimukset.
Kun nykyinen hallitus (tosin Rinteen johdolla) aloitti, totesin, että ollaan Venezuelan tiellä. Tuolloin asia tuntui kovasti huvittavan montaa nimimerkkiä. Sen jälkeen on nähty mm. yrityksien kiinnilaittamista valtion mahtikäskyllä ilman kunnollisia korvauksia, matkustusrajoituksia, uhkailuja pakkokaranteeneista, poikkeustilalainsäädäntöä ja kohta internetin blokkaamisia sekä sananvapauden rajoittamista lainsäädännöllä. Jokohan siellä suunnitellaan leirejä?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy