Hallituksen talouspolitiikan tarkoituksena on ollut alunperinkin lisätä menoja maksimimäärä. Tähän on käytetty pääosin kahta välinettä: valtion omaisuuden myynti ja valhetta nousevasta työllisyydestä. Jälkimmäisessä menoja on etukäteen lisätty laskennallisen 60k työpaikan verran, sillä verukkeella että kutsuttiin työryhmiä miettimään työllistämistapoja. Tosiasiassa kaikkien tiedossa oli koko ajan, että mitään keinoja jotka ovat hyväksyttävissä ei ole löytymässä, eikä menoja olla perumassa mikäli työllisyys ei parane. Etenkin kun suhdanne oli jo muutenkin jäähtymässä.
Vuonna 2007 korotettiin palkkoja kilpailijamaita enemmän (Sari Sairaanhoitaja) ja tietenkin juuri ennen talouskriisiä. Tietenkin nyt tehtiin juuri sama asia, kiky tuntien ja palkankorotusten yhteisvaikutus on yli 5%. Eurotaloudessa kun devalvaatiota ei ole käytössä olisi parempi pitää palkankorotukset kokoajan maltillisina, koska alaspäin jousto on hyvin kivuliasta. 90-luvun lamasta muuten noustiin Nokian lisäksi myös maltillisen työvoimapolitiikan avulla. Martti Ahtisaari veti Matti Pekkasen työryhmää, joka keksi lääkkeitä työllisyyden parantamiseksi. Karkeasti sanoen ryhmän löytämät lääkkeet olivat maltilliset palkankorotukset ja mahdollisuuksien mukainen verojen kevennys. Nämä toimenpiteet sitten Lipposen ja Niinistön vetämä hallitus otti ohjenuorakseen. Sattumoisin aikalailla samat toimenpiteet mitä Sipilän hallituksella. Työmarkkinajärjestöt toki sopii mitä sopii, mutta samaan aikaan hallitus kuitenkin jo käyttää rahoja uusista työllisistä, kun taputtelevat selkään työntekijä puolta, siitä huolimatta että tehty sopimus vie hallituksen tavoitteita kaemmas.
Nykyhallituksen pääasiallinen keino joka lisää työllisiä määrällä 10k on aktiivimalli, jonka hallitus ensin perui, ja nyt otti uudestaan käyttöön eri nimellä. Näin pienenä vinkkinä jos samaisen aktiivimallin vielä peruu ja ottaa käyttöön uudestaan vaikkapa sata kertaa päästään miljoonaan uuteen työpaikkaan! Näin hallituksen matematiikalla. Työllisyyttä vähentäviä toimia, kun ei lasketa.
Työllisyys keinona esitetään myös oppivelvollisuuden pidennystä. Tosiasiassa lyhyellä tähtäimellä valtion kulujen kasvattaminen johtaa lähinnä verojen korottamiseen, joka pikemminkin vähentää työllisyyttä. Pitkässä juoksussakin on epäselvää auttaako uudistus syrjäytyviä nuoria vai olisiko parempi ollut esimerkiksi panostaa pienempään luokkakokoon ja parempiin tukitoimiin opetuksessa. Korona oloissa näitä keskusteluja ei tietysti ole tarvinnut vielä käydä, kun ollaan oltu selviytymis moodissa.