Onko Marin poikkeuksellisen polarisoiva pääministeri? Tuleeko aikaisemmilta pääministereiltä mieleen vastaavia kommentteja muista puolueista ? Oman lyhyen muistini mukaan en muista vastaavaa polarisaatiota, jossa karrikoiden kaikki joko vihaavat tai rakastavat.
Polarisaatiota syntyy aina kun pääministeri valitaan ja esiintyy. Useimmat pääministerit kuitenkin pyrkivät esittämään oman puolueensa intressit yleisinä intresseinä. Normaalia retoriikkaa, jota nyt vaikkapa Orpo ahkerasti harjoittaa.
Marin ei tehnyt näin. Hänelle oli totuus ja oikeus kristallinkirkkaana, jolloin oli niin, että ne jotka olivat eri mieltä hänen kanssaan, joutuivat voiman pimeälle puolelle. Näin sekä moraali- että tulonjakokysymyksissä. Itse asiassa, nämäkin asiat vielä yhdistyivät Marinin retoriikassa. Olet ihan kauhea ihminen, jos kannatat jotakin toimenpidettä, joka leikkaa köyhiltä etuja. Tulevien sukupolvien velkataakka ei tietenkään tässä yhteydessä ole tärkeää.
Näin Marin myös klipissä, jonka YLE näytti eilen uutisissaan. Hänellä ei ollut vähääkään kunnioitusta toisten rahoja kohtaan. Veronmaksajat kustantavat jokaisen sentin, mitä sitten erilaisiin kohteisiin jaetaan. Verotus on hyvin kireää Suomessa, joten parkuminen jostain rikkaiden suosimisesta on melkoista tuubaa kaikkiaan. Hyvätuloiset kustansivat myös Marinin jakopolitiikan. Ei ole ole olemassa mitään sellaista perusteltua valintaa, jolla nyt pitäisi vieläkin lisää kupata ihmisiltä verotuloja.
Lindtman ei varmaan käytä samanlaista vasemman laidan retoriikkaa. Hyvä niin, demareiden valtaan paluu on realismia, joten tarvitaan sillanrakentajia, jotka luovat mahdollisuuksia porvareiden ja demareiden tulevalle hallitusyhteistyölle.
Marinia ei tule ikävä, vaikka natopäätöksessä vaikuttikin positiivisesti. Joskus täysin tunnepohjainen toimintakin koituu yhteiseksi hyväksi.